Navigointipolku

EMUn säännöt

The rules of EMU

Euroopan talous- ja rahaliitto perustuu tiettyihin sääntöihin. Useimmat säännöistä koskevat kaikkia EU-maita, mutta jotkin säännöt koskevat ainoastaan niitä maita, jotka käyttävät euroa valuuttanaan.

Perussäännöt, joista sovittiin alunperin vuonna 1992, vahvistettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jota yleensä kutsutaan Lissabonin sopimukseksi:

119-3 artikla: Tämä jäsenvaltioiden ja unionin toiminta merkitsee, että seuraavia johtavia periaatteita noudatetaan: vakaa hintataso, terve julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

121-1 artikla: Jäsenvaltiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat talouspolitiikkansa.

Jäsenvaltioiden vakaan julkisen talouden varmistamiseksi säännöissä todetaan, että kunkin maan valtionvelan kokonaissumma saa olla enintään 60 prosenttia BKT:stä ja että valtion talousarvion alijäämä (summa, joka hallituksen on lainattava kyseisenä vuonna kattaakseen tulojensa ja menojensa välisen erotuksen) saa kunakin vuonna olla enintään 3 prosenttia BKT:stä.

Näitä sääntöjä on kehitetty edelleen vuosien kuluessa sopimuksessa nimeltä vakaus- ja kasvusopimus.

Vakaus- ja kasvusopimus

Vakaus- ja kasvusopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1997 ja jota on uudistettu vuosina 2005 ja 2011, on yksi kansallisten finanssipolitiikkojen koordinoinnissa käytettävistä menettelyistä. Sopimus takaa EU:n julkisten talouksien moitteettomuuden ja tukee euroalueen taloudellista ja rahoitusvakautta. Valtiontalouden on oltava lähes tasapainossa tai ylijäämäinen keskipitkällä aikavälillä; näin jäsenvaltiot voivat selvitä paremmin talouden suhdannevaihteluista.

  • Vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevä osio: EU-maiden on laadittava vuosittain vakaus- tai lähentymisohjelmat, joissa ne osoittavat, miten aikovat saavuttaa tai säilyttää julkistalouden moitteettoman tilan keskipitkällä aikavälillä ottaen huomioon väestön ikääntymisen odotettavissa olevan vaikutuksen talousarvioon. Komissio ja neuvosto arvioivat ohjelmat, minkä jälkeen ne voivat antaa poliittisia suosituksia ja varoituksia hyvissä ajoin liiallisen alijäämän tai muun makrotaloudellisen ongelman ehkäisemiseksi.
  • Vakaus- ja kasvusopimuksen korjaava osio: Jos jokin EU-maa ylittää perussopimuksen alijäämä- tai velkakynnyksen, neuvosto käynnistää liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn komission suosituksen perusteella. Menettely koostuu useista toimista, joilla kannustetaan kyseistä jäsenvaltiota korjaamaan alijäämä tai velka. Niihin kuuluvat muun muassa määräajan asettaminen tilanteen korjaamiselle ja – euroalueen maiden kohdalla – taloudellisten seuraamusten mahdollisuus.

Makrotalouden valvonta

Finanssipoliittisten sääntöjen tehostamisen lisäksi EU on ottanut käyttöön makrotalouden epätasapainon valvontaa ja oikea-aikaista korjaamista koskevat uudet puitteet. Tavoitteena on puuttua riskialttiiseen kehitykseen, joka voi liittyä esim. varallisuuskupliin tai heikentyneeseen kilpailukykyyn, ennen kuin se uhkaa jonkin EU-maan, euroalueen tai koko EU:n vakautta.

Tämän vuoksi komissio seuraa säännöllisesti merkkejä mahdollisesta makrotaloudellisesta epätasapainosta (työvoimakustannusten, asuntojen hintojen ja työttömyyden kaltaisilla aloilla). EU-maita, joissa saattaa ilmetä huolestuttavia kehityssuuntauksia, analysoidaan yksityiskohtaisesti. Jos epätasapaino todetaan, asianomaista maata pyydetään toteuttamaan toimia estääkseen tilanteen pahenemisen. Jos todettu epätasapaino on liiallinen, maan on pakko toteuttaa toimia tilanteen korjaamiseksi. Euroalueen maissa sääntöjen täytäntöönpanon tukena on seuraamusjärjestelmä.

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso

Uudella talousrakenteella varmistetaan myös se, että EU-maiden Brysselissä antamia sitoumuksia ei rikota kansallisella tasolla. Toisin sanoen on varmistettava, että puheet vastaavat tekoja.

Euroopan unionin talouden ohjausjärjestelmässä keskeisessä asemassa on EU-ohjausjakso. vuonna 2013 käynnistyi kolmas EU-ohjausjakso. EU-ohjausjaksoprosessilla varmistetaan jäsenvaltioiden tiiviisti koordinoitu finanssipolitiikka.

EU-ohjausjakson tarkoituksena on

  • maaritella EU:n ja euroalueen suurimmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet, jotka kuvastavat jasenvaltioiden kasvavaa riippuvuutta toisistaan
  • arvioida kehitysta, havaita uudet haasteet varhaisessa vaiheessa ja ohjata maakohtaisten suositusten avulla jasenvaltioita toteuttamaan politiikkaansa tavalla, joka auttaa EU:ta sopeutumaan ja kasvamaan kestavasti niin, etta kaikille voidaan tarjota tyota ja kohtuullinen elintaso.

EU-ohjausjakso alkaa, kun komissio esittelee vuotuisen kasvuselvityksensä, jossa määritetään EU:n tärkeimmät painopisteet tulevalle vuodelle kasvun ja työllisyy­den edistämiseksi. Euroopan parlamentilla on tässä prosessissa tärkeä rooli taloudellisen dialogin kautta. Euroopan parlamentti voi EU:n toimielinten välistä vuoropuhelua vauhdittaakseen kutsua muiden toimielinten puheenjohtajat kes­kustelemaan tilanteesta ja vauhdittamaan EU-ohjausjaksoa, kuten alla olevasta kaaviosta käy ilmi.

The European Semesterjpeg(509 kB) Näytä edellisen linkin kieliversiot 

Täytäntöönpanon valvonnan tehostaminen

Lisäksi täytäntöönpanon valvontaa lujitetaan laajentamalla käänteisen määräenemmistöäänestyksen käyttöä. Tässä äänestysjärjestelmässä komission neuvostolle tekemä suositus tai ehdotus tulee hyväksytyksi, ellei jäsenvaltioiden määräenemmistö vastusta sitä.

Millä edellytyksillä euroalueeseen voi liittyä?

Voidakseen ottaa euron käyttöön maan on oltava EU:n jäsen. Lisäksi asianomaisten maiden on noudatettava tiettyjä sääntöjä (ks. alla), jotka vahvistettiin vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksessa. Kyseisellä sopimuksella muodostettiin virallisesti itse talous- ja rahaliitto, ja se johti euron syntymiseen. Siksi nämä kriteerit tunnetaan “Maastrichtin kriteereinä”:

  1. Julkinen alijäämä: maan vuotuinen julkinen alijäämä saa olla enintään 3 prosenttia sen BKT:stä (sen talouden koosta).
  2. Julkinen velka: maalle kertynyt kokonaisvelka saa olla enintään 60 prosenttia BKT:stä (vaikkakin poikkeuksia voidaan tehdä, mikäli maan velan katsotaan pienenevän jatkuvasti). Jos siis tietyn maan BKT on 100 miljardia euroa, maalla saa olla velkaa enintään 60 miljardia euroa.
  3. Inflaatio: vauhti, jolla maan yleinen hintataso nousee vuoden aikana, saa olla enintään 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kolmen parhaiten suoriutuneen euroalueen maan samana ajanjaksona.
  4. Korkokannat: ehdokasmaan pitkän aikavälin korkokantojen taso saa olla enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin kolmen edellisenä vuonna parhaiten suoriutuneen EU:n jäsenvaltion korkokantojen keskiarvo.
  5. Valuuttakurssit: maan valuuttakurssin (hinnan, jolla yhtä valuuttaa voidaan vaihtaa toiseen; esimerkiksi 1 euro vastasi 1,07:ää Yhdysvaltain dollaria, kun se otettiin käyttöön vuonna 1999), on pysyttävä tietyissä vaihtelurajoissa. Tämän kriteerin on tarkoitus osoittaa, onko talous riittävän vakaa euron käyttöönottamiseksi.

Maastrichtin kriteerien lisäksi jäsenvaltioiden on yhtenäistettävä kansallisia keskuspankkejaan sääntelevät kansalliset lait ja säännöt EU:n vastaavien kanssa. Tarkoituksena on tukea talous- ja rahaliiton toteutumista käytännössä, tarjota puitteet työpaikkojen luomiselle ja kasvulle ja välttää häiriöt.

Maastrichtin lähentymiskriteerit on laadittu sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion talous on riittävän valmis euron käyttöönottoon. Ne ovat vertailuarvot, joiden pohjalta arvioidaan euroalueen ehdokasmaiden julkisen talouden vakautta, moitteettomuutta ja kestävyyttä.

Maastrichtin kriteerejä käytetään myös sen jälkeen, kun maa on ottanut euron käyttöön. Jokainen maa pyrkii noudattamaan näitä suuntaviivoja jokaisena vuonna käyttöönoton jälkeen. Näin on tarkoitus tehdä euroalueen taloudesta vakaa ja sopusointuinen.

In addition to the Maastricht criteria, Member States have to achieve convergence of the national laws and rules governing their national central banks. This is to support the effective implementation of the Economic and Monetary Union, provide a framework for more jobs and growth and avoid disruption.

The Maastricht convergence criteria are designed to ensure that a Member State’s economy is sufficiently prepared for the adoption of the euro. They are the benchmark for assessing the stability, soundness and sustainability of public finances for euro area candidates.

The Maastricht criteria are also used after a country adopts the euro. Each country aims to adhere to these guidelines each and every year after adoption. This is designed to bring stability and harmony to the euro area economy.

Lisätyökalut

  • Tulostusversio 
  • Pienennä tekstiä 
  • Suurenna tekstiä