Navigointipolku

Euron asema maailmassa

Sen lisäksi, että euro on euroalueen valuutta, sillä on vahva kansainvälinen asema. Valuuttoja käytetään välineenä varallisuuden tallettamiseen, turvaamiseen ja vaihtamiseen valtioiden, järjestöjen ja yksittäisten ihmisten välillä. Euroa ja muita maailmanlaajuisia valuuttoja käytetään tällä tavoin koko maailmassa. Sen jälkeen, kun euro otettiin käyttöön vuonna 1999, se on vakiinnuttanut asemansa Yhdysvaltain dollarin jälkeen toiseksi tärkeimpänä kansainvälisenä valuuttana.

Yhteistä valuuttaa käytetään euroalueella välineenä, jolla valtiot, liikeyritykset ja yksittäiset ihmiset suorittavat ja saavat maksuja tavaroista ja palveluista. Säästöjen ja sijoitusten avulla sitä käytetään myös varallisuuden tallettamiseen ja tulevan varallisuuden luomiseen. Euroalueen talous on Yhdysvaltain jälkeen maailman toiseksi suurin. Alueen laajuuden, vakauden ja vahvuuden vuoksi kiinnostus euroa kohtaan kasvaa myös alueen ulkopuolella. EU:n ulkopuolisten maiden julkiset ja yksityiset sektorit käyttävät euroa moniin eri tarkoituksiin, muun muassa kaupankäyntiin tai varantovaluuttana. Tästä syystä euro on nykyään Yhdysvaltain dollarin jälkeen toiseksi tärkein kansainvälinen valuutta. Euron laajamittainen käyttö kansainvälisessä rahoitus- ja valuuttajärjestelmässä on osoitus sen maailmanlaajuisesta asemasta:

  • Euroa käytetään Yhdysvaltain dollarin ohella tärkeänä varantovaluuttana hätätilanteisiin varauduttaessa. Vuonna 2015 yli viidennes maailmanlaajuisista valuuttavarannoista oli euromääräisiä.
  • Euro on maailman valuuttamarkkinoilla toiseksi eniten vaihdettu valuutta. Sitä käytetään noin 33 prosentissa kaikista päivittäisistä transaktioista maailmassa.
  • Euroa käytetään maailmanlaajuisesti joukkovelkakirjalainojen ja yritysten velkapapereiden liikkeeseenlaskussa. Euromääräisen velan osuus maailmanmarkkinoilla oli noin 40 prosenttia vuonna 2015, eli se on kansainvälisillä lainamarkkinoilla samalla tasolla Yhdysvaltain dollarin kanssa.
  • Euroa käytetään myös yhä useammin laskutuksessa ja maksamisessa kansainvälisessä kaupassa sekä euroalueen ja sen ulkopuolisten maiden välillä että EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Sitä käytetään kaupan laskutusvaluuttana yli 50 prosentissa koko euroalueen tuonnista ja yli 65 prosentissa koko euroalueen viennistä.
  • Monet maat sitovat valuuttansa euroon, joka toimii niiden ankkuri- tai viitevaluuttana.

Euron asema maailmanlaajuisena valuuttana sekä euroalueen laajuus ja taloudellinen painoarvo ovat johtaneet siihen, että taloudelliset organisaatiot, kuten kansainvälinen valuuttarahasto ja G7, pitävät euroalueen taloutta yhä enemmän yhtenäisenä yksikkönä. Tämä lisää Euroopan unionin vaikutusvaltaa maailmassa.

Pyrkiessään hyödyntämään entistä vahvempaa asemaansa ja edistämään tehokkaasti kansainvälistä taloudellista vakautta euroalue esittää yhä useammin yhteisiä näkemyksiä tärkeillä talousfoorumeilla. Näitä pyrkimyksiä tuetaan sovittamalla toimia tehokkaasti yhteen sekä euroalueen maiden välillä että kansainvälisten talouskokousten yhteydessä euroalueen ja Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission välillä.

Moni EU:n ulkopuolisista maista ja alueista on yhä tiiviimmin sidoksissa euroon. Euron taustatukena oleva vakaa valuuttajärjestelmä tekee eurosta houkuttelevan ankkurivaluutan etenkin maille, joilla on EU:n kanssa erityisjärjestelyjä, kuten etuuskohtelukauppaa koskevia sopimuksia. Nämä maat parantavat kansallisten talouksiensa varmuutta ja vakautta sitomalla valuuttansa euroon.

Euro on suosittu valuutta myös EU:n ulkopuolisissa maissa ja erityisesti euroalueen naapurialueilla, esimerkiksi Kaakkois-Euroopassa. Eräät muut maat, kuten Andorra, Monaco, San Marino ja Vatikaanivaltio, puolestaan käyttävät euroa virallisena valuuttanaan EU:n kanssa valuuttasuhteista tehtyjen sopimusten nojalla ja saavat laskea liikkeeseen rajoitetun määrän omia eurokolikoitaan.