Navigointipolku

Euro

Euro on tällä hetkellä kolmessatoista Euroopan unionin jäsenvaltiossa käytössä oleva yhteinen valuutta. Nämä valtiot muodostavat euroalueen. Euron käyttöönotto vuonna 1999 oli merkittävä askel Euroopan yhdentymisessä. Se on ollut myös yksi EU:n suurimpia saavutuksia: noin 330 miljoonaa EU:n kansalaista käyttää nyt euroa valuuttanaan ja nauttii sen mukanaan tuomista eduista, jotka leviävät laajemmalle sitä mukaa, kun muut EU:n jäsenvaltiot ottavat euron käyttöön.

Kun euro otettiin käyttöön 1. tammikuuta 1999, siitä tuli yhdentoista jäsenvaltion uusi virallinen valuutta, joka korvasi kahdessa eri vaiheessa vanhat kansalliset valuutat, kuten Saksan markan ja Ranskan frangin. Euro otettiin ensin käyttöön ”virtuaalivaluuttana” ilman käteistä suoritetuissa maksuissa ja kirjanpidossa. Vanhojen valuuttojen käyttämistä jatkettiin käteismaksuissa ja niitä pidettiin euron alayksikköinä. Fyysisessä muodossa eli seteleinä ja kolikkoina euro otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002.

Euro ei ole kaikkien EU:n jäsenvaltioiden valuutta. Kaksi valtiota, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, neuvottelivat sopimukseen lausekkeen, jossa ne vapautetaan yhteiseen valuuttaan osallistumisesta. Jäljelle jäävien valtioiden, joita ovat valtaosa uusimmista EU:n jäsenvaltioista ja Ruotsi, on vielä täytettävä yhteisen valuutan käyttöönoton edellytykset. Ehdot täytettyään ne vaihtavat kansallisen valuuttansa euroon.

MITKÄ MAAT OVAT OTTANEET EURON KÄYTTÖÖN JA MILLOIN?

Euro ja talous- ja rahaliitto

Kaikki EU:n jäsenvaltiot osallistuvat talous- ja rahaliittoon (EMU). Sitä voidaan pitää EU:n sisämarkkinoihin perustuvan taloudellisen yhdentymisen pitkälle kehittyneenä vaiheena. Siihen sisältyy talous- ja finanssipolitiikan tiivis koordinointi sekä tietyt edellytykset täyttävien maiden osalta yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen valuutta, euro.

EU:n taloudellinen ja rahapoliittinen yhdentymisprosessi on edennyt samansuuntaisesti unionin historian kanssa. Kun talousyhteisö perustettiin vuonna 1957, jäsenvaltiot pitivät tärkeänä luoda yhteismarkkinat. Ajan mittaan kävi kuitenkin selväksi, että taloudellista ja rahapoliittista yhteistyötä olisi tehostettava, jotta sisämarkkinoita voitaisiin kehittää ja jotta ne menestyisivät jatkossakin. Talous- ja rahaliiton toteutuminen ja yhteinen valuutta asetettiin tavoitteeksi kuitenkin vasta vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksessa (sopimuksessa Euroopan unionista), jossa vahvistetaan perussäännöt yhteisen valuutan käyttöönotolle. Säännöissä määritellään EMUn tavoitteet, vastuussa olevat tahot ja vastuualueet sekä edellytykset, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, jotta ne voivat ottaa euron käyttöön. Näitä edellytyksiä kutsutaan lähentymiskriteereiksi (tai Maastrichtin kriteereiksi), ja niihin sisältyvät alhainen ja vakaa inflaatio, valuuttakurssin vakaus ja terve julkistalous.

Euron hallinnointi

Kun euro syntyi, vastuu rahapolitiikasta siirtyi tätä tarkoitusta varten perustetulle riippumattomalle Euroopan keskuspankille (EKP) ja euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden kansallisille keskuspankeille. Yhdessä ne muodostavat eurojärjestelmän.

Finanssipolitiikka (verotus ja menot) on edelleen kunkin maan kansallisen hallituksen vastuulla, vaikka hallitukset sitoutuvatkin noudattamaan julkista taloutta koskevia yhteisesti sovittuja sääntöjä, jotka tunnetaan vakaus- ja kasvusopimuksena. Niillä säilyy myös täysi vastuu niiden omasta rakennepolitiikasta (työ-, eläke- ja pääomamarkkinat), mutta ne ovat valmiita koordinoimaan toimiaan yhteisten vakaus-, kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi.

Euron käyttäjät

Euroa käyttää valuuttanaan 330 miljoonaa ihmistä, jotka asuvat kolmessatoista euroalueen maassa. Sitä käyttää myös joko virallisesti laillisena maksuvälineenä tai käytännön syistä suuri määrä muita maita, esimerkiksi EU:n jäsenvaltioiden naapurimaat tai entiset siirtomaat.

Ei siis ole yllätys, että eurosta on tullut nopeasti dollarin jälkeen toiseksi tärkein kansainvälinen valuutta ja että euro on osittain, esimerkiksi liikkeessä olevan käteisrahan arvossa mitattuna, jopa edellä dollaria.

Miksi euroa tarvitaan?

Sen lisäksi, että yhteinen valuutta helpottaa matkustamista, sille on myös hyvät taloudelliset ja poliittiset perusteet. Euron hallinnointijärjestelmä tekee eurosta matalan inflaation ja matalien korkojen vakaan valuutan ja edistää tervettä julkistaloutta. Yhteinen valuutta on myös sisämarkkinoita johdonmukaisesti täydentävä ja tehostava tekijä. Yhteisen valuutan käyttö lisää hintojen avoimuutta, poistaa valuutanvaihdosta aiheutuvia kuluja, vauhdittaa Euroopan taloutta, helpottaa kansainvälistä kauppaa ja antaa EU:lle lisää vaikutusvaltaa maailmassa. Lisäksi euroalueen koko ja vahvuus suojelevat sitä ulkopuolisilta taloudellisilta häiriöiltä, kuten öljyn odottamattomalta hinnannousulta tai valuuttamarkkinoiden myllerryksiltä.

On myös tärkeää muistaa, että euro on EU:n kansalaisille konkreettinen eurooppalaisen identiteetin symboli, josta he voivat olla aina vain ylpeämpiä sitä mukaa, kun euroalue laajenee ja euron hyödyt EU:n nykyisille ja tuleville jäsenille moninkertaistuvat.

Lisätyökalut

  • Tulostusversio 
  • Pienennä tekstiä 
  • Suurenna tekstiä