Navigointipolku

Talous- ja rahaliitto

Talous- ja rahaliitto (EMU) on merkittävä askel EU:n kansantalouksien yhdentymisessä. Siihen kuuluu talous- ja veropolitiikkojen koordinointi, yhteinen rahapolitiikka sekä yhteinen valuutta, euro. Kaikki EU:n 27 jäsenvaltiota osallistuvat talous- ja rahaliittoon. Osa valtioista on vienyt yhdentymisen pidemmälle ottamalla euron käyttöön. Yhdessä nämä valtiot muodostavat euroalueen.

Eurooppa-neuvosto teki talous- ja rahaliiton perustamista koskevan päätöksen Alankomaiden Maastrichtissa joulukuussa 1991. Päätös kirjattiin myöhemmin sopimukseen Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus). Talous- ja rahaliitto vie EU:n yhden askeleen eteenpäin taloudellisen yhdentymisen prosessissa, joka alkoi talousyhteisön perustamisen myötä vuonna 1957. Käytännössä EMU merkitsee:

  • talouspolitiikan täytäntöönpanon koordinointia jäsenvaltioiden välillä
  • veropolitiikkojen koordinointia, etenkin rajoittamalla julkistalouden velkaa ja alijäämää
  • riippumatonta rahapolitiikkaa, jota ohjaa Euroopan keskuspankki (EKP)
  • yhteistä valuuttaa ja euroaluetta.

Talouspolitiikan ohjaaminen EMUssa

EMUlla ei ole talouspolitiikasta vastaavaa yhteistä toimielintä. Sen sijaan vastuu jaetaan jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten kesken. Pääasialliset toimijat EMUssa ovat:

  • Eurooppa-neuvosto politiikkaa, jota ohjaa Euroopan keskuspankki (EKP
  • Euroopan unionin neuvosto (yleensä "neuvosto") – koordinoi EU:n talouspolitiikan täytäntöönpanoa ja tekee päätökset euron käyttöönotosta yksittäisissä jäsenvaltioissa
  • euroryhmä – koordinoi euroalueen jäsenvaltioiden yhteistä etua koskevia politiikkoja
  • jäsenvaltiot – laativat kansalliset talousarvionsa noudattaen alijäämää ja velkaa koskevia sovittuja rajoja sekä määrittelevät työllisyyttä, eläkkeitä ja pääomamarkkinoita koskevat omat rakennepolitiikkansa
  • Euroopan komissio – seuraa saavutettuja tuloksia ja sääntöjen noudattamista
  • Euroopan keskuspankki (EKP) – määrittelee rahapolitiikan, jossa päätavoitteena on hintojen vakaus.
  • Euroopan parlamentti: antaa neuvoston kanssa lainsäädäntöä ja tuo talouden ohjauksen ja hallinnan demokraattisen valvonnan piiriin erityisesti uuden taloudellisen vuoropuhelun kautta.

Mitä tarkoitetaan taloudellisella yhdentymisellä?

Yleisesti ottaen talous- ja rahaliitto voidaan katsoa pitkäksi harppaukseksi taloudellisen yhdentymisen prosessissa. Taloudellisessa yhdentymisessä voidaan erottaa kuusi eri vaihetta:

  1. etuuskohtelukaupan alue (alennetut tullit tiettyjen maiden välillä)
  2. vapaakauppa-alue (osallistuvien maiden välillä tietyt tai kaikki hyödykkeet ilman sisäisiä tariffeja)
  3. tulliliitto (samat tullitariffit EU:n ulkopuolisille maille ja yhteinen kauppapolitiikka)
  4. sisämarkkinat (yhteinen tuotesääntely ja tavaroiden, pääoman, työvoiman ja palvelujen vapaa liikkuminen)
  5. talous- ja rahaliitto (yksi markkina-alue, yhteinen valuutta ja yhteinen rahapolitiikka)
  6. täydellinen taloudellinen yhdentyminen (kaikki edellä mainittu sekä yhdenmukaistetut veropolitiikat ja muut talouspolitiikat).

Kun Euroopan unioni perustettiin vuonna 1958 Euroopan talousyhteisönä, tavoitteena oli muodostaa tulliliitto ja yhteiset markkinat maataloudelle. Myöhemmin nämä rajoitetut yhteismarkkinat laajennettiin kattamaan myös tavaroita ja palveluja sisämarkkinoilla, jotka saatiin pääosin valmiiksi vuonna 1993. Nykyään Euroopan unioni on tämän mallin viidennessä vaiheessa. Asteittainen taloudellinen yhdentyminen ei alkanut euron luomista koskevasta päätöksestä, vaan se on pitkä prosessi, joka on osa EU:n historiaa ja yksi sen tärkeimmistä saavutuksista.