Navigointipolku

Talous- ja rahaliitto

Talous- ja rahaliitto (EMU) on merkittävä askel EU:n kansantalouksien yhdentymisessä. Siihen kuuluu talous- ja finanssipolitiikan koordinointi, yhteinen rahapolitiikka sekä yhteinen valuutta, euro. Kaikki EU:n 28 jäsenmaata osallistuvat talous- ja rahaliittoon. Osa maista on vienyt yhdentymisen pidemmälle ottamalla euron käyttöön. Yhdessä nämä maat muodostavat euroalueen.

EU toteutti talous- ja rahoituskriisin puhjettua ennennäkemättömiä toimenpiteitä parantaakseen talous- ja rahaliittoa koskevaa talouden ohjausjärjestelmää: se vahvisti vakaus- ja kasvusopimusta ja otti käyttöön uusia mekanismeja, joilla voidaan estää talouden epätasapainotilat ja koordinoida paremmin talouspolitiikkoja.

EU:n talouden ohjausjärjestelmän kehittyminen

Näitä kiireellisiä toimenpiteitä oli kuitenkin vahvistettava ja täydennettävä, jotta talous- ja rahaliiton häiriönsietokyky olisi mahdollisimman hyvä uusien kriisien varalta. Tämän johdosta Euroopan komission puheenjohtaja laati yhdessä Euroopan parlamentin puhemiehen, Euroopan keskuspankin pääjohtajan, eurohuippukokouksen puheenjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan kanssa nk. viiden puheenjohtajan raportin, jossa esitettiin suunnitelma talous- ja rahaliiton syventämiseksi ja viimeistelemiseksi viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Kahdessa vaiheessa toteutettavan viimeistelyprosessin ensimmäinen vaihe käynnistettiin heinäkuussa 2015.

  • 1. vaihe eli ”Tiivistetään tekemällä” (1.7.2015 – 30.6.2017): Tavoitteena on lisätä kilpailukykyä ja rakenteellista lähentymistä, toteuttaa vastuullista finanssipolitiikkaa sekä kansallisella että euroalueen tasolla, viimeistellä rahoitusunioni ja vahvistaa demokraattista vastuuvelvollisuutta olemassa olevia välineitä ja perussopimuksia käyttäen.
  • 2. vaihe eli ”Talous- ja rahaliiton viimeistely” (viimeistään vuoteen 2025 mennessä): Käynnistetään pidemmälle meneviä toimia, joilla lähentymiskehitys tehdään sitovammaksi. Tähän pyritään esimerkiksi sopimalla yhteisesti lähentymistä koskevista viitearvoista, joilla olisi oikeudellisesti sitova luonne, ja perustamalla euroalueen varainhoitohallinto.

Komissio aloitti viiden puheenjohtajan raportin täytäntöönpanon lokakuussa 2015 hyväksymällä asiaa koskevan toimenpidekokonaisuuden. Lisätietoja, muun muassa raportti kokonaisuudessaan, on saatavilla komission 10 painopistettä käsittelevillä verkkosivuilla: Syvempi ja oikeudenmukaisempi talous- ja rahaliitto

EU-maiden kuuleminen

Paketin jatkotoimena komissio on käynnistänyt EU:n laajuisen sidosryhmien kuulemisen. EU-maissa on järjestetty yli 60 tapahtumaa, joissa on keskusteltu talous- ja rahaliiton syventämisen vaikutuksista.

Eurooppa-neuvosto teki päätöksen talous- ja rahaliiton perustamisesta Alankomaissa sijaitsevassa Maastrichtin kaupungissa joulukuussa 1991, ja päätös vahvistettiin sittemmin Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (Maastrichtin sopimus). Talous- ja rahaliitto on vienyt EU:n askeleen eteenpäin taloudellisen yhdentymisen prosessissa, joka alkoi sen perustamisen myötä vuonna 1957. Talouden yhdentyminen tuo koko EU:n taloudelle ja yksittäisten jäsenmaiden talouksille merkittäviä etuja, joita syntyy suuremmasta koosta, sisäisestä tehokkuudesta ja vakaudesta. Tämä puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia talouden vakauttamiseen, kasvun edistämiseen ja työllisyyden parantamiseen – mikä hyödyttää välittömästi EU:n kansalaisia. Käytännössä talous- ja rahaliitto merkitsee:

  • talouspoliittisen päätöksenteon koordinointia EU-maiden kesken
  • finanssipolitiikkojen koordinointia, etenkin rajoittamalla julkistalouden velkaa ja alijäämää
  • Euroopan keskuspankin toteuttamaa riippumatonta rahapolitiikkaa
  • rahoituslaitoksia koskevaa yhteistä säännöstöä ja rahoituslaitosten valvontaa euroalueella
  • yhteistä rahaa ja euroaluetta.

Talouspolitiikan ohjaaminen EMUssa

Talous- ja rahaliitossa ei ole yhtä talouspolitiikasta vastaavaa elintä. Sen sijaan vastuu jaetaan EU-maiden ja EU:n toimielinten kesken. Tärkeimmät toimijat EMUssa ovat:

  • Eurooppa-neuvosto, joka asettaa tärkeimmät poliittiset suuntaviivat
  • Euroopan unionin neuvosto (yleensä "neuvosto") – koordinoi EU:n talouspolitiikan täytäntöönpanoa ja päättää, voiko tietty jäsenmaa ottaa käyttöön euron
  • euroryhmä – koordinoi euroalueen jäsenmaiden yhteistä etua koskevia politiikkoja
  • EU-maat – hyväksyvät kansalliset talousarvionsa alijäämää ja velkaa koskevien sovittujen rajoitusten mukaisesti ja määrittävät omat rakenteelliset politiikkansa, kuten työvoima-, eläke- ja pääomamarkkinapolitiikan
  • Euroopan komissio – seuraa saavutettuja tuloksia ja valvoo sääntöjen noudattamista
  • Euroopan keskuspankki (EKP) – määrittelee rahapolitiikan, jossa ensisijaisena tavoitteena on hintavakaus, ja toimii euroalueen rahoituslaitosten keskeisenä valvojana
  • Euroopan parlamentti – antaa neuvoston kanssa lainsäädäntöä ja tuo talouden ohjauksen ja hallinnan demokraattisen valvonnan piiriin erityisesti uuden taloudellisen vuoropuhelun kautta.