Navigointipolku

Euron käyttöönotto

Euroopan unioni kasvaa sitä mukaa, kun jäsenehdokkaat täyttävät liittymisehdot ja niistä tulee unionin jäseniä. Tätä prosessia kutsutaan laajentumiseksi. Samoin laajentuu myös euroalue sitä mukaa, kun sen ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot täyttävät liittymisehdot ja ottavat euron käyttöön.

Euroalueeseen kuuluvat ne EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön yhteisen valuutan. Euroalue ei kuitenkaan pysy muuttumattomana. EY:n perustamissopimuksen mukaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on liityttävä euroalueeseen täytettyään asianmukaiset ehdot, lukuun ottamatta Tanskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jotka ovat neuvotelleet itselleen oikeuden jättäytyä euroalueen ulkopuolelle.

Myös Ruotsin odotetaan tulevaisuudessa liittyvän euroalueeseen, kun se täyttää liittymisehdot.

Asteittainen laajentuminen merkitsee asteittaista yhdentymistä

Euroopan unioniin liittymistä suunnittelevan ehdokasvaltion on mukautettava monia yhteiskunnan osa-alueita (sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia) EU:n jäsenvaltioiden vastaaviin osa-alueisiin. Mukauttamisen päätavoitteena on, että ehdokasvaltio pystyisi toimimaan menestyksekkäästi unionin tavaroiden, palvelujen pääoman ja työvoiman yhtenäismarkkinoilla. Liittyminen on siis yhdentymisprosessi.

Euron käyttöön ottaminen ja euroalueeseen liittyminen vie yhdentymistä yhden askeleen eteenpäin. Siinä on kyse aiempaa paljon tiiviimmästä taloudellisesta yhdentymisestä muiden euroalueen jäsenvaltioiden kanssa. Euron käyttöön ottaminen edellyttää myös laajoja valmisteluja; se vaatii etenkin taloudellista lähentymistä ja lainsäädännön lähentämistä.

Liittymiseen valmistautuminen

Ennen kuin jäsenvaltio voi ottaa euron käyttöön, sen on täytettävä tietyt taloudelliset ja lainsäädännölliset edellytykset. Taloudellisten ns. lähentymiskriteerien avulla on määrä varmistaa, että jäsenvaltion talous on asianmukaisesti valmis yhteisen valuutan käyttöönottoon ja voi yhdentyä kitkattomasti euroalueen rahajärjestelmään. Lainsäädännön lähentäminen edellyttää, että kansallinen lainsäädäntö, erityisesti kansallista keskuspankkia ja rahapoliittisia kysymyksiä koskevat säännöt, ovat EY:n perustamissopimuksen mukaiset.

Kansallisen valuutan korvaaminen eurolla on mittava operaatio, joka vaatii monia käytännön valmisteluja. Niillä varmistetaan esimerkiksi, että kansallinen valuutta poistetaan nopeasti käytöstä, että tavaroiden hinnat muunnetaan ja tuodaan esille moitteettomasti ja että kansalaiset pidetään ajan tasalla. Kaikki nämä valmistelut perustuvat erityiseen siirtymäsuunnitelmaan, jonka euroalueen jäsenyyttä hakeva maa hyväksyy. Euron ensimmäisestä käyttöönotosta saatiin merkittäviä kokemuksia, mikä hyödyttää nykyisiä euroalueen jäsenyyttä hakevia maita. Erityisesti Euroopan komissio tarjoaa runsaasti tukea ja neuvoja euroalueen jäsenyyttä hakeville maille.

Valuuttakurssijärjestelmä (ERM II)

Osa euroalueen ulkopuolisista maista on jo valuuttakurssijärjestelmän (ERM II) jäseniä. ERM II-järjestelmä on suunniteltu estämään siihen osallistuvien valuuttojen ja euron välinen liiallinen valuuttakurssien vaihtelu, joka saattaisi olla haitaksi sisämarkkinoiden taloudelliselle vakaudelle. Osallistuminen on vapaaehtoista, mutta sitä käytetään myös yhtenä lähentymiskriteerinä. Euroalueen jäsenyyttä hakevan maan on osallistuttava järjestelmään vähintään kahden vuoden ajan, ennen kuin se voi täyttää euron käyttöönoton edellytykset. Tuona aikana siihen ei kuitenkaan kohdistu merkittäviä paineita.