This site was  archived on 27/06/14
27/06/14
Visit the new website!
 EUROPA > Euroopan komissio > Kuluttaja-asiat  Yhteystiedot | Haku | Mitä uutta? | Tilaa | Sivustokartta | Palaute 
 
   Komission Tiedonanto kuluttajariitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella (COM(1998)198)

YHTEENVETO

Tämä tiedonanto kuuluu kuluttajien oikeussuojaa koskeviin yhteisöaloitteisiin, joita on kehitetty jo vuosia.

Kuluttajariitojen ratkaisemista koskevan yhteisön toiminnan tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä korostettiin jatkuvasti vihreään kirjaan (1993) ja toimintasuunnitelmaan kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla (1996) liittyvien kuulemisten yhteydessä.

Keskustelujen perusteella yksi tärkeimmistä tavoitteista on kuluttajariitojen ratkaisemisen helpottaminen poistamalla niitä ongelmia, jotka johtuvat epäsuhdasta asian taloudellisen merkityksen ja sen oikeudellisen ratkaisun kustannusten välillä.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tiedonantoon on sisällytetty kaksi osaa, joilla pyritään parantamaan yksittäisen kuluttajan oikeussuojakeinoja (Tässä tiedonannossa 'kuluttajan oikeussuojakeinoilla' tarkoitetaan laajassa merkityksessä oikeuksien käyttämistä käytännön tilanteissa, ei ainoastaan tuomioistuimessa) :

kuluttajavalituslomake, jolla pyritään helpottamaan kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välistä tiedonkulkua ja helpottamaan tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyjen käyttöä, jos sovintoratkaisuun ei päästä, ja

suositus, jossa esitetään kuluttajariitojen ratkaisemiseen tuomioistuinten ulkopuolella sovellettavia menettelyjä koskevat periaatteet (Yhteisön ensimmäiset aloitteet kuluttajien oikeussuojan alalla tehtiin 80-luvulla. Komission ensimmäinen tiedonanto kuluttajien oikeussuojakeinoista annettiin neuvostolle muistiona 4.1.1985 (KOM (84) 692 lopullinen), ja sitä seurasi täydentävä tiedonanto 7.5.1987 (KOM (87) 210 lopullinen). Euroopan parlamentti lausui kantansa päätöslauselmassa 13.3.1987 (EYVL C 99, 13.4.1987, s. 203). Neuvosto antoi päätöslauselman kuluttajien oikeussuojakeinoista 25.6.1987 (87/C 176/02, EYVL C 176, 4.7.1987, s. 2), jossa se kehotti komissiota täydentämään analyysiä yhteisön laajeneminen huomioon ottaen. Kuluttajien oikeussuojakeinoihin liittyvien ongelmien yhteisönlaajuiseen ulottuvuuteen kiinnitettiin huomiota Euroopan parlamentin päätöslauselmassa 11.3.1992 (EYVL C 94, 13.4.1992, s. 217) ja neuvoston päätöslauselmassa kuluttajansuojapolitiikan kehityksen tulevista painopisteistä 13.7.1992 (EYVL C 186, 23.7.1992, s.1). Euroopan yhteisöjen silloisen puheenjohtajavaltion ja komission järjestämä III eurooppalainen konferenssi kuluttajien oikeussuojakeinoista kokosi Lissaboniin 21. - 23.5.1992 noin 300 asiantuntijaa Euroopan talousyhteisön 12:sta jäsenvaltiosta ja joistakin EFTA-maista. Konferenssin päätelmissä vahvistettiin edellä mainituissa aloitteissa esitetyt huolenaiheet. Vihreässä kirjassa kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisusta yhteismarkkinoilla (KOM (93) 576 lopullinen, 16.11.1993) komissio esitti joukon ehdotuksia yksittäisten ja kollektiivisten rajatylittävien riita-asioiden ratkaisemiseksi. Näihin ehdotuksiin kuuluivat kieltokanteiden tunnustaminen ja täytäntöönpano maasta riippumatta ja riita-asioiden ratkaisemismenettelyjen yksinkertaistaminen. Vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen komissio teki ehdotuksen direktiiviksi kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista, joka on parhaillaan hyväksyttävänä (neuvoston yhteinen kanta kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EY N:o 48/97, 30.10.1997, EYVL C 389, 22.12.1997, s. 51) ja antoi tiedonannon "Toimintasuunnitelma kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla" (KOM (96) 13 lopullinen, 14.2.1996). Euroopan parlamentti tuki päätöslauselmassaan edellä mainitusta tiedonannosta 14.11.1996 (N:o A4-0355/96, EYVL C 362, 2.12.1996, s. 275) toimintasuunnitelmassa esitettyjä tavoitteita ja kehotti komissiota laatimaan muita aiheeseen liittyviä asiakirjoja).

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

1. Yksittäisen kuluttajan oikeussuojakeinot

2. Kolme keinoa ratkaisun löytämiseksi 

a) Tuomioistuinmenettelyjen yksinkertaistaminen ja parantaminen

b) Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisen tiedonkulun parantaminen

c) Tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyjenI täytäntöönpaneminen

I EHDOTETUN TOIMEN SISÄLTÖ

I.1. Kuluttajariitojen sovintoratkaisujen edistäminen

I.2. Tuomioistuinten ulkopuolisten kuluttajariitoja ratkaisevien elinten perustamisen ja toiminnan takeiden asianmukainen varmistaminen

II EUROOPPALAINEN KULUTTAJAVALITUSLOMAKE

III KOMISSION SUOSITUS TUOMIOISTUINTEN ULKOPUOLISIIN KULUTTAJARIITOJA RATKAISEVIIN ELIMIIN SOVELLETTAVISTA PERIAATTEISTA

Liite : Tietoja tuomioistuinten ulkopuolisista kuluttajariitoja ratkaisevista elimistä

JOHDANTO

1. Yksittäisen kuluttajan oikeussuojakeinot

Kuluttajansuojaa ja kuluttajavalistusta koskevassa ensimmäisessä ohjelmassaan vuonna 1975 Euroopan yhteisöjen neuvosto esitti viisi perusoikeutta. Sen jälkeen yhteisön säännöstö tällä alalla on kehittynyt voimakkaasti. Useiden yhteisön säännösten tavoitteena on antaa kuluttajalle joukko konkreettisia oikeuksia, jotka hänellä on kaikissa jäsenvaltioissa. Tuotevastuu, kulutusluotot, kotimyynti, valmismatkat, ylivaratut lennot, vastuu lento-onnettomuuksien sattuessa, kohtuuttomat sopimusehdot, etäsopimukset ja kiinteistöjen osa-aikainen käyttöoikeus ovat olleet lainsäädännön kohteita Euroopan tasolla. Parhaillaan keskustellaan ehdotuksista säännöksiksi, jotka koskevat esimerkiksi kulutustarvikkeiden myyntiä ja takuita. Näiden oikeuksien vahvistaminen yhteisön tasolla auttaa kuluttajaa hyödyntämään paremmin laajoja sisämarkkinoita. Tämän tavoitteen jäsenvaltiot vahvistivat hyväksyessään komission Amsterdamissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esittämän sisämarkkinoiden toimintasuunnitelman (neljäs strateginen tavoite, CSE (97) 1 lopullinen, 4.6.97).

Jäsenvaltiot, joilla on ensisijainen vastuu kuluttajansuojasta, ovat omasta aloitteestaan säätäneet joukon hyvin erilaisia lakeja, joiden tarkoituksena on antaa kuluttajille erityisiä oikeuksia sekä aloilla, joita yhteisön säännökset eivät kata, että yhdenmukaistetuilla aloilla, joita koskevissa yhteisön säännöksissä annetaan jäsenvaltioille lupa taata kuluttajille parempi suoja. Erityisen lainsäädännön puuttuessakin kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin suhteisiin sovelletaan yksityisoikeuden yleisten säädösten mukaista suojelua.

Jos kuluttajille annetaan olennaisia oikeuksia ilman, että heidän käytettävissään on keinoja niiden tehokkaan toteutumisen takaamiseksi, oikeuksilla ei ole mitään arvoa käytännössä. Kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä tarkoitetun kuluttajansuojan toteutumiseksi on varmistettava, että jos kuluttajan oikeuksia loukataan, hän voi puolustaa niitä käyttämällä yksinkertaisia, nopeita, tehokkaita ja kustannuksiltaan kohtuullisia oikeusteitä.

Toimivaltaiset elimet ovat jo useaan otteeseen käsitelleet kannanotoissaan niitä erityisiä ongelmia, jotka liittyvät kuluttajien oikeuksien toteutumiseen. Oikeuksiaan tuomioistuimessa puolustavan kuluttajan tiellä onkin useita esteitä.

Ensimmäisen esteen muodostavat neuvonnasta ja edustajan käyttämisestä aiheutuvat kulut, oikeudenkäyntikulut sekä kulut, jotka aiheutuvat asiantuntijoiden kuulemisesta (tämä on entistä tärkeämpää, koska nykyään on tarjolla yhä monimutkaisempia tuotteita ja palveluja, joista tuomarit eivät toisinaan ole perillä). Lisäksi joissakin maissa hävinnyt osapuoli voi joutua maksamaan vastapuolen kulut, joissakin muissa maissa voittaneen osapuolenkin on maksettava omat kulunsa. Joissakin jäsenvaltioissa tuomioistuimissa on ruuhkaa niin, että kuluu paljon aikaa, ennen kuin asia saadaan ratkaistuksi. Näiden materiaalisten tekijöiden lisäksi on myös psykologisia esteitä, jotka johtuvat tuomioistuinmenettelyjen monimutkaisuudesta ja niihin liittyvistä muodollisuuksista. Oikeudessa käytettävän kielen ja ulkopuolisille outojen muodollisuuksien takia kuluttaja epäröi usein vedota tuomioistuimeen.

Tilanne on mutkikas jo selvitettäessä kiistoja kansallisella tasolla, mutta se käy vielä monimutkaisemmaksi riita-asioiden kansainvälistyessä. Maiden rajat ylittävien riita-asioiden riski kasvaa, kun kuluttajat käyvät entistä enemmän kauppaa yli rajojen ja tekniikka tarjoaa uusia tapoja myydä tuotteita ja tarjota palveluja.

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että useimmissa kuluttajariita-asioissa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla tuomioistuinkäsittelyn kesto on kohtuuton ja kustannukset suhteettomat, kun otetaan huomioon riita-asioiden vähäinen taloudellinen merkitys. Tässä tilanteessa useat kuluttajat luopuvat oikeuksiensa puolustamisesta ja yksinkertaisesti alistuvat oikeuksiensa loukkauksiin.

2. Kolme keinoa ratkaisun löytämiseksi

Kuluttajien oikeussuojakeinoja voidaan parantaa kolmella tavalla: tuomioistuinmenettelyjä yksinkertaistamalla ja parantamalla, elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välistä tiedonkulkua kehittämällä ja ratkaisemalla kuluttajariitoja tuomioistuinten ulkopuolella. Nämä kolme keinoa eivät ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä.

Ensiksi mainittu eroaa kuitenkin oleellisesti kahdesta muusta: se liittyy perinteiseen riita-asioiden ratkaisemiseen tuomioistuimessa, ja sillä pyritään parantamaan nykyisiä järjestelmiä, kun kahdella muulla keinolla ratkaistaan riita-asiat mahdollisuuksien mukaan tuomioistuimen ulkopuolella.

a) Tuomioistuinmenettelyjen yksinkertaistaminen

Useimmissa jäsenvaltioissa on kehitetty aloitteita tuomioistuimissa käytettävien menettelyjen yksinkertaistamiseksi taloudelliselta merkitykseltään vähäisissä riita-asioissa joko yleensä tai erityisesti kuluttajariitojen osalta. Yhteisenä ajatuksena näissä aloitteissa on näissä menettelyissä käytettävistä muodollisuuksista luopuminen niin, että asia voidaan ottaa esiin tuomioistuimessa yksinkertaistettuja menettelytapoja käyttäen, asianajajan käyttö voi olla vapaaehtoista tai voidaan käyttää (pakollista tai tuomarin tai osapuolten harkintaan perustuvaa) sovittelua tuomioistuimessa. Yhtäläisyyksistä huolimatta eri oikeusjärjestysten yksinkertaistetuissa menettelyissä on suuria eroja, erityisesti vähäisten riita-asioiden määrittelyssä käytettyjen kriteerien tai kulujen osalta.

Komissio ehdotti 14.2.1996 julkaistussa toimintasuunnitelmassaan, että laadittaisiin lomake, jonka tarkoituksena on tehdä oikeudenkäyntimenettelyyn ryhtyminen kuluttajalle helpommaksi. Toimintasuunnitelmaa koskevista kuulemisista on kuitenkin ilmennyt, että jäsenvaltiot eivät ole vakuuttuneita yhtenäisen lomakkeen hyödyllisyydestä yksinkertaistetun tuomioistuinmenettelyn yhteydessä varsinkin, kun useimmat jäsenvaltiot joutuisivat muuttamaan riita-asioissa sovellettavia oikeudenkäyntimenettelyjä koskevia kansallisia säädöksiään, jotta menettelyyn voisi ryhtyä pelkästään lomakkeen lähettämällä. Tässä yhteydessä tehty työ antoi komissiolle kuitenkin virikkeen yhteen niistä tuomioistuimen ulkopuoliseen käsittelyyn liittyvistä aloitteista, jotka esitellään jäljempänä tässä tiedonannossa (ks. kohta I.1).

Tässä tiedonannossa ei puututa tuomioistuinmenettelyihin, eikä siihen siis sisälly tätä keskeistä aluetta koskevia ehdotuksia. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että komissio luopuisi tuomioistuinmenettelyjen kehittämisestä. Komissio tutkii edelleen, onko tarpeen yhteisön toimin tutkia tuomioistuimissa käytettävien menettelyjen toimintaa yleensä sisämarkkinoilla ja yhteisön oikeudellisella alueella, ja miten nämä toimet olisi toteutettava. Tätä pyrkimystä tuetaan voimakkaasti Amsterdamin sopimuksessa. Komissio on lisäksi julkaissut tiedonannon, jonka tarkoituksena on erityisesti tehostaa oikeuden päätösten täytäntöönpanoa oman maan ulkopuolella ja parantaa maiden rajat ylittäviä riita-asioita käsittelevien toimivaltaisten tuomioistuinten määräämiseen liittyviä sääntöjä. Tässä tiedonannossa otetaan huomioon kuluttajien edut ja siinä myös käynnistetään keskustelu unionin yhteisestä lähestymistavasta tiettyihin kansallisten oikeudenkäyntimenettelyjen näkökohtiin. Lisäksi on tarkoitus pohtia yleisemmällä tasolla yksinkertaistettujen tuomioistuinmenettelyjen (vähäiset riita-asiat) toimivuutta Euroopan oikeudellisella alueella.

b) Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisen tiedonkulun parantaminen

Oikeudenkäyntimenettelyyn ryhtymiseen liittyvien ongelmien poistamiseksi tavoitteena on auttaa kuluttajaa löytämään sovintoratkaisu elinkeinonharjoittajan kanssa. Näiden kahden osapuolen välinen vuoropuhelu ja riita-asian ratkaiseminen asiasta sopimalla säästää kuluttajan kaikilta edellä mainituilta oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviltä ongelmilta ja korjaa samalla tilanteen, jonka kuluttajan oikeuksien loukkaaminen on aiheuttanut.

Riita-asioiden ratkaiseminen asiasta sopimalla on vastaus myös ammatinharjoittajien tarpeisiin ja huoliin. Hekin haluavat välttää asioiden käsittelyä tuomioistuimessa ja säilyttää asiakaskuntansa.

Vuoropuhelu käydään tavallisesti kuluttajan omasta aloitteesta, joko kuluttajayhdistysten tai muiden kuluttajien auttamisesta huolehtivien elinten avulla tai ilman niiden osallistumista.

Antoisaa tietojen vaihtoa ei ehkä useinkaan saada aikaan, koska kuluttajalta puuttuu tietoja tai koska hänen on vaikea esittää vaatimustaan selkeästi. Maiden rajat ylittävien riita-asioiden osalta esteenä saattaa lisäksi olla kuluttajan haluttomuus aloittaa keskustelu asiasta sellaisen vastapuolen kanssa, joka puhuu vierasta kieltä.

On selvää, että riita-asiasta sopimisen epäonnistuessa on turvauduttava kuluttajariitoja käsittelevien toimivaltaisten elinten apuun.

Rahoituspalvelujen alalla komissio on käynnistänyt aloitteen, jonka tarkoituksena on auttaa osapuolia, rahoituspalvelualan yrityksiä ja kuluttajajärjestöjä tekemään vapaaehtoisia sopimuksia kuluttajille suunnatun tiedotuksen ja kuluttajien käytettävissä olevien korvausmenettelyjen parantamiseksi.

c) Tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyjen täytäntöönpaneminen

Eri jäsenvaltioissa tehdyissä lukuisissa aloitteissa pyritään edistämään kuluttajariitojen ratkaisemista tuomioistuinten ulkopuolella. Euroopan komissio on jo pitkään tukenut kansallisella ja paikallisella tasolla toteutettavia kokeiluhankkeita, joilla pyritään toteuttamaan tai kehittämään tämäntyyppisiä järjestelmiä.

Tuomioistuinmenettelyjen rinnalla Euroopassa käytetään nykyään runsaasti tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä erityisesti kuluttajariitojen ratkaisemiseksi. Ne täydentävät tai edeltävät tuomioistuinmenettelyjä (esimerkiksi sovittelu) tai ovat vaihtoehtoisia menetelmiä (esimerkiksi välimiesmenettely). Samaa menetelmää voidaan eri jäsenvaltioissa kuitenkin soveltaa eri tavoin. Jotta terminologian moninaisuus ei aiheuttaisi väärinkäsityksiä, on syytä täsmentää, että tässä tiedonannossa käsitellään menetelmiä, joilla käytetystä nimityksestä riippumatta pyritään ratkaisemaan riita-asioita siten, että kolmas osapuoli ehdottaa ratkaisua tai saa osapuolet hyväksymään ratkaisun. Tässä ei tarkoiteta menettelyjä, joissa ainoastaan pyritään saamaan osapuolet etsimään sovintoratkaisua.

Järjestelmät kuluttajariitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinten ulkopuolella ovat sekä rakenteen, toiminnan että asian käsittelyn osalta hyvin erilaisia.

Tuomioistuinten ulkopuolista käsittelyä varten on perustettu elimiä julkisten viranomaisten aloitteesta keskushallinnon alalla (esimerkiksi kuluttajavalituslautakunnat Pohjoismaissa) ja paikallisesti (esimerkiksi välitystuomioistuimet Espanjassa), joko ammatillisten järjestöjen tai alojen tekemien aloitteiden perusteella (esimerkiksi pankkien tai vakuutuslaitosten asiamiehet, "ombudsman") tai sovittelu- tai välimiespalveluja päätoimisesti tarjoavien ammatinharjoittajien tai laitosten aloitteesta (esimerkiksi juristit tai yksityiset välimiespalvelukeskukset).

Koska elimiä on niin monenlaisia, niiden tekemät päätöksetkin vaihtelevat suuresti. Jotkin päätökset ovat pelkkiä suosituksia (esimerkiksi Pohjoismaiden kuluttajavalituslautakuntien ja useimpien yksityisten kuluttaja-asiamiesten päätökset), toiset ovat ainoastaan elinkeinonharjoittajia sitovia (esimerkiksi useimmat pankkien asiamiesten ratkaisut), ja toiset taas sitovat kumpaakin osapuolta (välimiesmenettely).

Yksityisten oikeussubjektien ja heidän etujensa turvaamisen kannalta on tarpeen tietää, missä määrin tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt antavat samat takuut kuin tuomioistuinmenettelyt (erityisesti takuut riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta), samalla kun ne parantavat käytännössä kuluttajien mahdollisuuksia ratkaista riita-asioitaan. Kysymys on erittäin tärkeä, koska tuomioistuinten ulkopuolinen järjestelmä voi kiistämättömistä eduistaan huolimatta sisältää heikkouksia. Näitä ovat joustavuus, joka sallii poiketa oikeussäännösten tiukasta soveltamisesta, valitusmenettelyn puuttuminen tapauksissa, joissa tehty päätös on sitova tai vaikeudet, jotka liittyvät päätösten täytäntöönpanoon muussa kuin päätöksen antaneessa jäsenvaltiossa (Vuonna 1958 tehtyä New Yorkin yleissopimusta, jossa välitystuomiot tehdään mahdollisiksi, ei sovelleta kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa).

Jos pystyttäisiin varmistamaan tuomioistuimen ulkopuolisten menettelyjen hyvä oikeuskäytäntö, voitaisiin toisaalta vähentää niihin liittyviä haittoja ja toisaalta lisätä tuomioistuinten ulkopuolisten järjestelmien uskottavuutta kuluttajien keskuudessa samoin kuin eri jäsenvaltioissa toimivien elinten keskinäistä luottamusta.

I EHDOTETUN TOIMEN SISÄLTÖ

Tässä tiedonannossa komissio tekee kaksi aloitetta kuluttajien nykyisen oikeussuojan parantamiseksi. Komission aloitteella pyritään täydentämään jäsenvaltioiden politiikkoja tällä alalla, jotta korkeatasoinen kuluttajansuoja toteutettaisiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 129 a artiklan mukaisesti; toissijaisuusperiaatteen mukaisesti (perustamissopimuksen 3 b artikla) yhteisö toimii vain siinä laajuudessa kuin on tarpeen suunnitellun tavoitteen saavuttamiseksi, ja ehdotetun aloitteen täytäntöönpanon on suunniteltu olevan vapaaehtoista.

I.1. Kuluttajariitojen sovintoratkaisujen edistäminen

Tiedonannossa pyritään ensisijaisesti rohkaisemaan ja helpottamaan kuluttajariitojen ratkaisemista asioiden alkuvaiheessa niin, että osapuolet välttävät harmit, joita aiheutuu tuomioistuinmenettelyn (tai tuomioistuimen ulkopuolisenkin menettelyn) aloittamisesta. Tässä tarkoituksessa tiedonannossa esitellään eurooppalainen kuluttajavalituslomake. Lomakkeen tarkoituksena on parantaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välistä tiedonkulkua kiistojen ratkaisemiseksi sovintomenettelyllä. Jos kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä keskustelussa ei pystytä ratkaisemaan ongelmaa, lomaketta voidaan käyttää tuomioistuinten ulkopuolisen menettelyn käynnistämiseksi. Olisi suotavaa, että kuluttajariitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella vastaavat elimet hyväksyisivät toimivaltaansa kuuluvan menettelyn aloittamisen eurooppalaisella lomakkeella. Näin lomakkeen tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnettäisiin täysimääräisesti.

Kuluttajavalituslomaketta voidaan käyttää sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla riippumatta kyseessä olevan kuluttajariidan taloudellisesta arvosta tai tyypistä. Asianosaisten harkinnassa on päättää, missä määrin heidän ongelmansa voidaan ratkaista lomaketta käyttämällä. Erityisesti rahoituspalvelujen alalla on meneillään rahoituspalveluyritysten ja kuluttajajärjestöjen välinen vuoropuhelu, jonka yhteydessä tutkitaan parhaillaan lomakkeen sopivuutta rahoituspalveluihin liittyvien riita-asioiden käsittelyssä.

Lomake on kaikkien asiasta kiinnostuneiden henkilöiden ja organisaatioiden saatavilla Internetin kautta (/comm/dg24) kaikilla Euroopan unionin kielillä. Lomaketta ei voi muuttaa, mutta ne organisaatiot (yritykset, yritysten yhteenliittymät, kuluttajajärjestöt, kuluttajatiedotuskeskukset jne.), jotka ehdottavat kuluttajille lomakkeen käyttöä, voivat liittää logonsa lomakkeen oikeaan yläkulmaan.

Kuluttajavalituslomaketta suunniteltaessa kuultiin useaan otteeseen eri osapuolia ja jäsenvaltioita, ja se laadittiin sellaiseksi, että se opastaa ja auttaa kuluttajaa vaatimuksen muotoilussa. Lomakkeeseen sisältyy joukko monivalintavastauksia, joiden avulla kuluttaja voi paremmin rajata ongelmansa ja vaatimuksensa, mutta siinä on myös riittävästi tilaa täydentäviä tietoja ja lomakkeessa mainitsemattomien erityistapausten kuvailemista varten. Monivalintavastausten ja vapaan tekstin yhdistelmä helpottaa huomattavasti käännösten tekemistä maiden rajat ylittävien riita-asioiden yhteydessä, silloin kun osapuolet puhuvat eri kieliä. Komission yksiköt tekevät lomakkeeseen kaikki tekniset muutokset, jotka saattavat osoittautua tarpeellisiksi.

Komission aloite käynnistetään kokeiluhankkeena. Komissio arvioi kahden vuoden kuluttua lomakkeen vaikutuksia ja asianmukaisuutta sen käytöstä saatujen kokemusten perusteella.

I.2. Tuomioistuinten ulkopuolisten kuluttajariitoja ratkaisevien elinten perustamisen ja toiminnan takeiden asianmukainen varmistaminen

Komission aloitteen toinen osa on suositus, jonka tarkoituksena on esittää joukko tuomioistuinten ulkopuolisten, kuluttajariitoja ratkaisevien elinten (nykyisten tai perustettavien) toimintaan sovellettavia periaatteita.

Suosituksessa tarkoitetuille tuomioistuinten ulkopuolisille menettelyille on luonteenomaista se, että riippumatta niiden oikeudellisesta luonteesta (päätös, suositus tai sovitteluehdotus) niissä on välittäjänä kolmas henkilö, joka ei ainoastaan pyri saamaan osapuolia sovintoratkaisuun vaan joka myös ottaa konkreettisesti kantaa riita-asian ratkaisuun.

Tiettyjen periaatteiden, esimerkiksi riippumattomuuden, avoimuuden ja tehokkuuden noudattaminen voi parantaa kuluttajien oikeussuojan tasoa. Varmuus näistä asioista lisää myös luotettavuutta ja luottamusta. Luottamus ilmenee kahdella tasolla. Kun kuluttaja on varma näiden periaatteiden noudattamisesta hänen käytettävissään olevien, tuomioistuinten ulkopuolisten menettelyjen yhteydessä, hän voi varauksetta ja luottavaisesti käyttää hyväkseen omassa maassaan tai toisessa jäsenvaltiossa voimassa olevan, tuomioistuinten ulkopuolisen järjestelmän tarjoamia etuja maiden rajat ylittävissä riita-asioissa. Myös kuluttajariitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella vastaavien eri maiden elinten keskinäinen luottamus lisääntyy maiden rajat ylittävissä riita-asioissa. Molemminpuolisen luottamuksen vallitessa ne voivat tehdä tehokasta yhteistyötä parantaakseen maiden rajat ylittävien kuluttajariitojen käsittelyä. Komissio helpottaa näiden elinten verkottumista mahdollistaakseen aktiivisen yhteistyön konkreettisten tapausten ratkaisemiseksi. Tulisi pyrkiä siihen, että kuluttajalla olisi maiden rajat ylittävissä riita-asioissa mahdollisuus tavoittaa tuomioistuinten ulkopuolinen toimivaltainen elin toisessa valtiossa oman maansa vastaavan elimen kautta.

Tämän takia olisi suotavaa, että eri jäsenvaltioissa perustetut tuomioistuinten ulkopuoliset elimet noudattaisivat tässä suosituksessa esitettyjä periaatteita. Kuluttajayhdistykset ja elinkeinonharjoittajien organisaatiot, joko yhteistyössä tai erikseen, ovat tämän tavoitteen toteutumisen kannalta avainasemassa.

Lisäksi tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä tarvittavien palvelujen tarjoajilla on näiden periaatteiden ansiosta paremmat mahdollisuudet tarjota palvelujaan toisessa jäsenvaltiossa.

Jotta ne tuomioistuinten ulkopuolella toteutettavat menettelyt, joiden osalta noudatetaan suosituksessa esitettyjä periaatteita, olisivat avoimia ja laajalle levinneitä ja jotta helpotettaisiin verkottumista, komissio tekee aloitteen tietokannan luomiseksi. Tietokantaan on tarkoitus sisällyttää tiedot mainittuja periaatteita noudattavista, kuluttajariitoja ratkaisevista tuomioistuinten ulkopuolisista elimistä. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti siihen sisällytetään komission niiltä jäsenvaltioilta saamat tiedot, jotka haluavat osallistua aloitteen toteuttamiseen. Tietojen standardoimiseksi ja tietojen välityksen yksinkertaistamiseksi komissio laatii jäsenvaltioiden käyttöön vakiomuotoisen lomakkeen, joka on tämän tiedonannon liitteenä.

Avoimuuden ja tiedottamisen parantamiseksi kukin jäsenvaltio voisi myös perustaa alueelleen yhden ainoan kontaktipisteen, joka pystyisi välittämään kaikille asianosaisille tiedot niistä elimistä, joiden puoleen voidaan kääntyä yksittäisen kuluttajariidan ratkaisemiseksi tuomioistuinten ulkopuolella.

Komissio arvioi tämän suosituksen täytäntöönpanoa kahden vuoden määräajan kuluttua.

II Eurooppalainen kuluttajavalituslomake

LIITE

TIETOJA TUOMIOISTUINTEN ULKOPUOLISISTA KULUTTAJARIITOJA RATKAISEVISTA ELIMISTÄ

YHTEYSTIEDOT : (elimen nimi, osoite, puhelin- ja faksinumero, sähköpostiosoite ja kaikki muut tarpeelliset tiedot, jotka helpottavat yhteydenottoa)

RAKENNE : (elimen kokoonpano, vastaako päätöksen teosta yksi henkilö vai kollegio, päätöksenteosta vastaavien henkilöiden toimikauden pituus sekä heidän nimittämistään ja erottamistaan koskevat säännöt)

TOIMIVALTA : (käsiteltyjen riita-asioiden tyypit, maantieteellinen kattavuus ja riidan kohteena olevien asioiden taloudelliseen arvoon liittyvät mahdolliset rajoitukset)

MENETTELY : (asian käsiteltäväksi saattamiseen liittyvät säännöt, erityisesti kuluttajaa mahdollisesti koskevat ennakkotoimet sekä määräajat, joiden puitteissa on toimittava; tiedot siitä, onko osapuolen saavuttava paikalle henkilökohtaisesti ja onko menettely suullinen vai kirjallinen)

KUSTANNUKSET : (menettelystä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset sekä säännöt kustannusten jakamisesta, kun menettely on saatu päätökseen)

PÄÄTÖKSEN LUONNE : (sitooko päätös toista osapuolta vai molempia osapuolia, vai onko se pelkkä suositus tai sovitteluehdotus)

TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAT SÄÄNNÖT : (päätöksen täytäntöönpanotapa, jos päätös on sitova)
 

 

 

  printable version  
   
requires javascript