Euroopan komission jäsen - Olli Rehn - Talous- ja raha-asiat

Euroopan komission jäsen - Olli Rehn - Talous- ja raha-asiat

Euroopan komission jäsen - Olli Rehn - Talous- ja raha-asiat

Eurooppa kriisin jälkeen?

Eurooppa kriisin jälkeen?

Arvoisat naiset ja herrat, hyvät ystävät,

Kiitokset kutsusta puhua taas kerran täällä kesän ykkösfestivaalilla eli Päämajasymposiumissa. Samoin kiitokset tilaisuuden järjestäjille, jotka tämän jo perinteeksi muodostuneen yhteiskunnallisen aivoriihen tekevät mahdolliseksi. Täällä käydyt keskustelut ovat muodostuneet minulle jonkinlaiseksi alkukesän henkireiäksi, ja edellä kuultujen puheenvuorojen perusteella tämäkään kerta ei ole poikkeus.

Puheenvuorossani pohdiskelen Euroopan ja Suomen keinoja talouskriisin selättämiseksi. Näin ystävien kesken voin paljastaa, että näitä kriisiaiheisia puheita on saanut viime aikoina pitää turhankin tiheästi. Toivottavasti jo ensi kesän Päämajasymposiumissa ainakin talouskriisiin viitataan pelkästään menneessä aikamuodossa.

Päällä oleva kriisi on kuitenkin pahin rauhanajan koettelemus Euroopan taloudessa sitten 1930-luvun suuren laman, joten siitä on syytäkin puhua. Sen hallinta ja seurauksien lievittäminen on vaatinut poikkeuksellisia toimia niin jäsenmailta kuin EU:n toimielimiltä.

Talouden tapahtumat ovat pakottaneet arvioimaan uudelleen rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja valvontaa sekä talouspolitiikan linjaa ja pelisääntöjä. Tämä arviointi on johtanut merkittäviin uudistuksiin, joiden toimeenpano on parhaillaan käynnissä. Viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana ei neuvonantajista ole ollut pulaa. Joiltakin neuvojilta vain välillä tuppaa unohtumaan, miksi euromaat ovat yhteistuumin ja yhteisvoimin ryhtyneet näihin toimiin. Tämän avaamiseksi palaan muutaman vuoden ajassa taaksepäin.

Amerikkalainen investointipankki Lehman Brothers joutui selvitystilaan syksyllä 2008. Tällöin Suomessa uskoteltiin, että Yhdysvaltain talouskasvun hidastuminen "ei koske meitä". Toisin kävi. Lehmanin kaatumisen seurauksena oli paniikinomainen rahoituksen ehtyminen. Pankit eivät halunneet lainata toisilleen ja pyrkivät myymään riskipitoisia saataviaan. Tämä johti osakekurssien jyrkkään laskuun ja riskisijoitusten korkojen rajuun nousuun. Lama uhkasi maailmaa ja Eurooppaa.

Kansainvälinen rahoitusjärjestelmä oli aidosti kaatumisen partaalla lokakuussa 2008. Tilanne alkoi rauhoittua vasta sitten, kun EU sopi pelisäännöistä pankkien pääomittamiseksi ja niiden varainhankinnan takaamiseksi. Vastaavia päätöksiä tehtiin myös Yhdysvalloissa.

Näistä vakautustoimista huolimatta nimenomaan rahoitusmarkkinoiden toiminnan häiriytyminen johti vuonna 2009 reaalitalouden vakavaan taantumaan Euroopassa. Vuonna 2009 EU:n kansantuote pieneni 4 prosenttia ja työttömien määrä EU:ssa nousi 7 miljoonalla. Tuotanto supistui eniten vahvoissa vientimaissa, kuten Suomessa, joka kärsi euroalueen suurimmasta eli 8 prosentin tuotannon menetyksestä.

Siis se kriisi, jonka ei pitänyt koskettaa Suomea, pudottikin Suomen kansantuotetta noin 8 prosenttia eli 15 miljardia euroa pelkästään yhtenä vuonna 2009. Tämä yksin merkitsi julkisen talouden heikentymistä yli 12 miljardilla eurolla, mikä on pysyvä menetys. On arvioitu, että Lehmanista liikkeelle lähteneen finanssikriisin 5 vuoden kuluessa aiheuttama tappio Suomen julkiselle taloudelle eli veronmaksajille on yli 40 miljardia euroa.

Nämä ovat suuria lukuja ja ne ovat suuria lukuja erityisesti kun verrataan niitä niihin vastuisiin, joita Suomi on ottanut Kreikan ja muiden maiden rahoitustukipäätöksissä. Kreikalle Suomi on toistaiseksi antanut lainaa noin 800 miljoonaa euroa ja lainasitoumus kokonaisuudessaan on 1,5 miljardin luokkaa. Näistä lainoista Kreikka on maksanut Suomelle tähän mennessä 16 miljoonaa euroa korkoja.

Kun lasketaan yhteen Suomen kaikki laina- ja takaussitoumukset (Latvia, Islanti, Kreikka, Irlanti ja Portugali) sekä suoraan että välillisesti (ml. IMF ja Maailmanpankki), päädytään noin 4 miljardin vastuisiin. Tämä on alle kolmasosa finanssikriisin Suomen julkiselle taloudelle yhtenä vuonna aiheuttamasta pysyvästä menetyksestä.

On ollut vastenmielistä lukea iskulauseita, jotka huutavat, että Kreikalle myönnetty lainaraha olisi lainaa myöntävien jäsenvaltioiden köyhiltä kansalaisilta pois. Tosiasia on kuitenkin, että mikäli Kreikan olisi annettu ajautua hallitsemattomaan vararikkoon, se olisi iskenyt kaikkein pahimmin nimenomaan yhteiskunnan vähäosaisiin ja köyhiin ihmisiin koko Euroopan laajuisesti.

Kun katsotaan taloushistoriaa, on aina ollut niin, että yhteiskunnan vähäosaisimmat jäsenet kärsivät eniten, kun valtio ajautuu hallitsemattoman vararikkoon, pankkijärjestelmä halvaantuu ja kansantalous romahtaa. En pysty näkemään, miten tämä vaihtoehto on yhdistettävissä unohdetun kansan tai köyhän asian ajamiseen.

Hyvät ystävät,

Missä me sitten tällä hetkellä olemme? Euroopan talous on kriittisessä vaiheessa. Talouskasvu on lujittunut ja perustuu viennin ohella vahvasti kotimaiseen kysyntään. Komissio ennustaa tämän ja ensi vuoden kasvuvauhdiksi vajaat 2 %. Myös työttömyys alkaa hiljakseen alentua.

Kehitys on kuitenkin edelleen varsin kaksijakoista. Kasvu on vahvaa vientiin suuntautuneissa kilpailukykyisissä maissa, kuten Suomessa. Sen sijaan suurista velkaongelmista kärsivissä ja heikon kilpailukyvyn maissa talous joko supistuu edelleen tai kasvaa yhä hitaasti.

Velkavaikeuksissa olevat maat ovat ryhtyneet voimakkaisiin toimiin julkisen talouden kohentamiseksi ja kasvukyvyn vahvistamiseksi. Kreikan lainaohjelman ensimmäinen tavoite oli estää Lehman-pankin kaltaisen mutta vielä selvästi suuremman katastrofin syntyminen Euroopassa Kreikan valtion vararikon myötä. Sitä olisi seurannut pankkien välisen lainoituksen halvaantuminen ja siten yritysten ja kotitalouksien luotonsaannin kuihtuminen. Se taas olisi Euroopan laajuisesti suistanut talouden elpymisen raiteiltaan, johtanut uuteen taantumaan ja työttömyyden rajuun nousuun. Tämä estettiin eli tavoite saavutettiin.

Toinen tavoite oli motittaa velkakriisi kolmeen haavoittuvimpaan maahan (Kreikka, Irlanti ja Portugali) ja estää sen leviäminen muualle Eurooppaan, erityisesti Espanjaan, jonka arvioitiin olevan vaaravyöhykkeellä. Tässäkin tavoitteessa on toistaiseksi onnistuttu. Se on näiden maiden tiukkojen vakautustoimien sekä ne mahdollisiksi tehneiden, tiukkoihin ehtoihin sidottujen eurooppalaisten lainojen ansiota.

Näiden palokuntatoimien rinnalla on äärimmäisen tärkeää, että EU:n arkkitehtuuri eli talousliitossa ja rahoitusjärjestelmässä yhä piilevät heikot kohdat pannaan kuntoon. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja talouspolitiikan vastuullisuutta vahvistava lainsäädäntö on jo pitkällä.

Odotan vain, että saisimme pian uuden työkalupakin käyttöön, Euroopan talouden vakauden vuoksi.

Hyvät ystävät,

Talouskriisi on nostanut tapetille keskustelun Suomen sitoutumisesta Euroopan yhdentymiseen. Joitakin suomalaisia puheenvuoroja kuunnellessa välillä tuntuu, että täällä kaivataan takaisin johonkin määrittämättömään menneeseen, auvoisaan mutta suljettuun Suomeen. On kuitenkin jo historiankin valossa selvä, ettei tästä taloustaantumasta selvitä ilman sitoutumista eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Julkisen talouden velkaantuminen on uhka kestävälle talouden kasvulle ja työllisyydelle, oli sitten kyse Suomesta tai koko Euroopan Unionista. On selvää että talous- ja rahaliiton perusteet eivät ole olleet riittäviä estämään haitallisten epätasapainojen syntymistä. Pelkkä sopimus yhteisistä säännöistä ei ole riittänyt varmistamaan niiden noudattamista, uskottavan toimeenpanon puuttuessa. Samalla markkinat ovat toimineet huolimattomasti ja sallineet epätasapainojen kärjistymisen, kunnes ne sitten ylireagoivat eivätkä enää luota uskottaviinkaan toimiin. Markkinavoimien tolkkuun ei aina pidä luottaa.

Seurauksena on ollut koko talous- ja rahaliiton liitosten natiseminen, samoin kuin yhä yleistyvä ja suorastaan vastuuton tapa kyseenalaistaa Euroopan historian pisimmän rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin ajan saavutukset. Eivät ne ole mitään itsestäänselvyyksiä.

Holtiton talouspolitiikka on uhka sekä Euroopan turvallisuudelle että Suomen taloudelliselle hyvinvoinnille. Siksi ensimmäinen tehtävämme on nyt paremman eurooppalaisen talouspolitiikan rakentaminen sen perusteita vahvistamalla. Tätä työtä Euroopan Unionin neuvosto, komissio ja parlamentti ovat tehneet viimeisten puolentoista vuoden ajan. Ensimmäiset tulokset ovat jo näkyvillä, vaikka yleinen huomio onkin kiinnittynyt enemmän Kreikan dramaattisten käänteiden seuraamiseen.

Uudistus nojaa siihen, että jokaisen EU-maan on huolehdittava yhtäältä oman julkisen taloutensa kestävyydestä ja toisaalta Euroopan Unionin yhteisen talous ja rahaliiton koossa pysymisestä. Vastuu on samalla jokaisen jäsenmaan oma sekä kaikkien jäsenmaiden yhteinen.

Yksi Suomen historian tärkeimmistä eurooppalaisista ajattelijoista, eristäytymisen vastustaja ja edistyksen lipunkantaja Antti Chydenius määritteli yksilön vapauden "sellaiseksi eduksi, mikä jokaisella kansalaisella jonkin valtakunnan lakien ja asetusten nojalla tulee olla edistää omaa onnellisuuttaan siinä määrin kuin hän ei loukkaa toisten tai koko yhteiskunnan onnea".

Tämä periaate pätee myös Euroopan Unioniin. Oman vastuunsa kantamalla ja yhteisiä sääntöjä kunnioittamalla ja niistä yhteistä vastuuta kantamalla jäsenmaat edistävät paitsi omaa myös muiden menestystä. Sellaista Unionia myös Suomen kannattaa olla rakentamassa.

Eikä Suomi pärjää halveksimalla muita maita tai suhtautumalla alentuvasti ulkomaalaisiin tai maahanmuuttajiin. Parempi on muistaa sanonta "arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin", ja elää sen mukaisesti.

Hyvät ystävät,

Suomessa on pärjätty parhaiten silloin, kun on avauduttu kansainvälisille vaikutteille ja lähdetty rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Näin tapahtui 1800-luvulla talouden ja kulttuurin nousukautena, jolloin elinkeinovapauteen, ulkomaankauppaan ja sivistystahtoon nojautuen luotiin nuoren Suomen aineellista ja henkistä perustaa.

Niin tapahtui talvi- ja jatkosodan jälkeen jälleenrakennuksen aikana, jolloin koulutuksen laajentaminen, valtiollinen teollistamispolitiikka ja avautuminen maailmantalouteen eli läntiseen yhdentymiskehitykseen muodostivat hyvinvointi-Suomen kantavat rakenteet.

Ja niin tapahtui syvästä lamasta noustaessa 1990-luvulla, jolloin vahva panostus osaamiseen, tietoyhteiskunnan määrätietoinen kehittäminen ja liittyminen Euroopan unioniin loivat eväät parin vuosikymmenen mittaiselle nopealle taloudelliselle kehitykselle. Viimeisten 15 vuoden aikana Suomen taloudellinen menestys ja vakaus ovat olleet suoraan yhteydessä siihen, että Suomi on yhdentynyt maailman suurimpaan yhtenäiseen talousalueeseen.

Vaikka Paasikivi aikoinaan syyttikin Suomen kansaa tyhmäksi, on meillä useimmiten historian käännekohdissa ollut kykyä tosiasioiden tunnustamiseen. Pitkään se tarkoitti ennen muuta kansallista turvallisuutta – eli jos Kekkosen sanoin jokin sai olla rempallaan, se ei saanut olla ulko- vaan sisäpolitiikka.

Tänään kyse ei ole yksin perinteisestä kansallisesta turvallisuudesta, vaan yhä korostuneemmin kansakunnan taloudellisen pärjäämisen perusteista, kansallisista ja eurooppalaisista. Siis jokaisen suomalaisen toimeentulosta, työllisyydestä ja hyvinvoinnista.

Siksi talouspolitiikka ei saa olla rempallaan, ei suomalainen eikä eurooppalainen.

Viimeisin päivitys: 11/07/2011 |  Sivun alkuun