Balin tiekartta: kohti uutta, maailmanlaajuista ilmastosopimusta
YK:n ilmastokonferenssin päätyttyä onnistuneesti Balilla joulukuussa 2007 on uusi, ratkaiseva vaihe kansainvälisessä taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan nyt alkamassa.
Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen allekirjoittaneet 192 maata pääsivät yksimielisyyteen ilmastonmuutosta torjuvan uuden maailmanlaajuisen sopimuksen laatimisesta kaksi vuotta kestäneiden epävirallisten keskustelujen päätteeksi. Ne sopivat myös "tiekartasta" eli etenemissuunnitelmasta, jossa määriteltiin keskeiset neuvottelukysymykset, ja päättivät kunnianhimoisesti allekirjoittaa uuden sopimuksen vuoden 2009 loppuun mennessä. Euroopan unioni esitti Balin konferenssissa keskeistä roolia ja saavutti tärkeimmät tavoitteensa.
Uusi maailmanlaajuinen sopimus tarvitaan kiireellisesti ensinnäkin siksi, ettei tällä hetkellä ole olemassa minkäänlaisia järjestelyjä toimiksi Kioton pöytäkirjan päästötavoitteiden umpeuduttua vuonna 2012. Ja toisekseen siksi, että hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuorein raportti osoittaa maapallon lämpenemisen saavuttavan vaarallisen tason jo tällä vuosisadalla, jollemme viipymättä vähennä nopeasti kasvavia globaaleja päästöjä voimakkaasti.
EU:n järkähtämätön kanta on, että sopimuksen tulee perustua uusimpaan tieteelliseen tietoon. Sopimuksella on toisin sanoen varmistettava, ettei maapallo lämpene yli 2 °C:ta esiteollisen ajan tasostaan, sillä tieteellinen todistusaineisto osoittaa, että lämpötilan nousu yli tämän kynnyksen voisi johtaa peruuttamattomiin ja katastrofaalisiin ympäristön muutoksiin. Kaikkien IPCC:n ennusteiden mukaan maapallon lämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä edelleen 4 °C:lla, ellei päästöjä rajoiteta, ja pahimmassa tapauksessa jopa 6,4 °C:lla.
Tavoitteet
Lämpötilan nousun rajoittaminen korkeintaan 2 °C:een edellyttää maapallon kokonaispäästöjen vähentämistä vähintään puolella vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Teollisuusmaiden on otettava tässä johtava rooli, sillä ne ovat vastuussa suurimmasta osasta tähänastisia päästöjä. Siksi EU ehdottaa, että teollisuusmaat leikkaavat yhteisiä kokonaispäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 60 - 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. EU on valmis omalta osaltaan 30 prosentin leikkauksiin, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat uudessa sopimuksessa vastaaviin toimiin. Lisäksi EU on sitoutunut leikkaamaan päästöjään ilman ehtoja vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä lisätäkseen energiavarmuuttaan ja kilpailukykyään erittäin energiatehokkaana ja niukasti hiilidioksidipäästöjä synnyttävänä taloutena. (Euroopan komissio esitti tammikuussa 2008 ehdotuksen lakipaketiksi, jolla nämä tavoitteet toteutetaan).
Tulevien kansainvälisten neuvottelujen tavoitteena on solmia uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus joulukuussa 2009 YK:n ilmastokonferenssissa Kööpenhaminassa. Tarkoitus on, että näin hallituksilla on riittävästi aikaa ratifioida sopimus siten että se astuu voimaan viimeistään vuoden 2012 lopussa, jolloin Kioton sitoumuskausi päättyy.
Ensimmäinen neuvottelukierros toteutetaan maaliskuun lopussa ja loppuvuoden aikana neuvotteluja on suunniteltu käytävän tehokkaasti vuosineljänneksittäin. Kokoustahti on puolet tiiviimpi kuin mihin YK:n ilmastoneuvotteluissa on toistaiseksi totuttu. Vuoden päättää Puolan Poznanissa joulukuussa järjestettävä vuotuinen YK:n ilmastokonferenssi.
Viimeinen mahdollisuus
EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimas sanoo, että neuvotteluissa panokset ovat todella korkeat.
“Ilmastonmuutoksen nopeutuessa jatkuvasti en liioittele sanoessani, että nämä neuvottelut ovat melko varmasti viimeinen mahdollisuutemme estää ilmastonmuutoksen paheneminen tulevina vuosikymmeninä niin tuhoisaksi, että se vaarantaa miljoonien ihmisten turvallisuuden ja rampauttaa taloutemme”, totesi Dimas jokin aika sitten.
Tulevat neuvottelut toteutetaan vuodesta 2006 lähtien käytyjen epävirallisten keskustelujen tapaan kahtena samanaikaisena neuvottelukierroksena.
Toiseen neuvottelukierrokseen osallistuvat kaikki YK:n ilmastosopimuksen UNFCCC:n 192 osapuolta, jotka sopivat Balilla, että ne käynnistävät “kattavan prosessin, jonka avulla ilmastosopimus toteutetaan vuoteen 2012 mennessä ja sen jälkeen täydellisesti, tehokkaasti ja kestävästi pitkän aikavälin yhteistoiminnalla.” Tätä prosessia kutsutaan Balin toimintasuunnitelmaksi.
Toisella neuvottelukierroksella puolestaan kohtaavat Kioton pöytäkirjan 177 osapuolta. Näissä neuvotteluissa laaditaan vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevat päästösitoumukset teollisuusmaille, joilla on Kioton pöytäkirjaan perustuvat päästötavoitteet. Australia liittyi pöytäkirjan osapuoleksi Balin konferenssissa, joten Yhdysvallat on nyt ainoana teollisuusmaana Kioton puitesopimuksen ulkopuolella.
Näiden kahden neuvottelukierroksen tulokset yhdistetään Kööpenhaminassa, jolloin vuoden 2012 jälkeisistä toimista syntyy koko maailman kattava sopimus.
Keskeiseksi neuvotteluaiheeksi nousee kysymys siitä, kuinka kunnianhimoinen uuden sopimuksen tulisi olla. Kysymys oli Balilla pohdinnassa vain osittain. Balin Kioto-kierroksella tehdyssä sopimuksessa todetaan, että teollisuusmaiden olisi vähennettävä päästöjään 1990 tasosta 25 - 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, jotta ne saavuttaisivat IPCC:n arvioimien skenaarioiden alhaisimman päästötason. Tämä on linjassa EU:n ehdottaman teollisuusmaiden 30 prosentin päästövähennyksen kanssa vuoteen 2020 mennessä. Useiden teollisuusmaiden vastustuksesta Balin toimintasuunnitelmaan ei kuitenkaan kirjattu täsmällisiä tavoitetasoja, vaan siinä todetaan, että "päästöjä on maailmanlaajuisesti leikattava voimakkaasti”.
Jatkotoimet
Balin toimintasuunnitelma tarjoaa vahvan pohjan jatkotoimille. Se kattaa neljän otsikon alle ryhmiteltyinä kaikki ne avainkysymykset, jotka EU haluaa sisällyttää maailmanlaajuiseen sopimukseen: päästöjen vähentäminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, puhtaan teknologian siirto pohjoisesta etelään, sekä rahoituksen järjestäminen ilmastonmuutoksen torjunnalle.
EU:n kannalta keskeistä Balin toimintasuunnitelmassa on sen toteamus, että Yhdysvallat mukaan lukien kaikkien teollisuusmaiden on ryhdyttävä toimiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja että maiden toimien tulisi olla toisiaan vastaavia ja rinnasteisia. Lisäksi Balin toimintasuunnitelmassa kehitysmaat myöntävät nyt ensimmäisen kerran, että niidenkin tulee tehdä osansa maailmanlaajuisessa yhteishankkeessa. Kehitysmaiden yhteenlasketut päästöt ylittävät ennusteiden mukaan teollisuusmaiden päästöt viimeistään vuoden 2020 tienoilla.
Metsäkadon hidastaminen ja pysäyttäminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista, sillä se aiheuttaa noin 20 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä, eli enemmän kuin kaikki liikennemuodot. Balin konferenssissa todettiin, että metsäkadon ja siitä peräisin olevien päästöjen vähentämiseksi on hallituksille erityisesti trooppisilla alueilla tarjottava kannustimia. Tulevien kahden vuoden aikana kokeillaan vaihtoehtoisia kannustinratkaisuja, jotta tehokkaimmat niistä voidaan sisällyttää 2012 jälkeistä aikaa koskevaan sopimukseen.
Maailman hiilimarkkinoita on vahvistettava ja laajennettava, jotta varmistetaan tarvittavien tuntuvien päästöleikkausten kustannustehokkuus ja synnytetään etenkin kehitysmaissa lisää investointitoimintaa puhtaan energian hankkeisiin. EU:n uraauurtavan päästökauppajärjestelmän piirissä on jo noin 80 prosenttia kansainvälisestä päästökaupasta, ja järjestelmän tulisikin olla tulevaisuuden globaalien päästökauppamarkkinoiden tukipilari. Komission viimeaikaisilla esityksillä on tarkoitus tehostaa EU:n päästökauppaa, mikä vahvistaa järjestelmän roolia maailman päästökaupassa.
Kioton pöytäkirjaa arvioidaan Poznanin konferenssissa joulukuussa. EU pitää tätä tärkeänä mahdollisuutena hyödyntää pöytäkirjasta saatuja kokemuksia ja vahvistaa pöytäkirjan asemaa vuoden 2012 jälkeisen sopimuksen keskeisenä elementtinä.
Balin konferenssin tulokset muodostavat vankan pohjan tuleville neuvotteluille. Paljon kovaa työtä vaaditaan kuitenkin vielä, jotta vuoden 2009 loppuun mennessä saadaan aikaan sellainen uusi, tehokas sopimus, joka täyttää 192 osapuolen ajoin hyvinkin erilaiset tarpeet ja tavoitteet.
“Haasteenamme ei ole vain yhteiseen sopimukseen pääsy. Meidän on myös kyettävä rakentamaan sopimuksesta niin kunnianhimoinen, että ilmastonmuutos todella saadaan sillä tehokkaasti kuriin”, toteaa komissaari Dimas.