Euroopan komissio > EOV > Menettelylliset määräajat > Italia

Uusin päivitys: 10-10-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Menettelylliset määräajat - Italia

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Erityyppiset määräajat, joita sovelletaan siviiliasioita koskevien menettelyllisten sääntöjen yhteydessä (esim. eri prosessitoimien toteuttamista koskevat määräajat, vanhentumisajat ja preklusiiviset määräajat sekä ennalta sovitut määräajat) 1.
2. Luettelo päivistä, jotka eivät ole 3. kesäkuuta 1971 annetun asetuksen (ETY, EURATOM) N:o 1182/71 mukaisia työpäiviä: 2.
3. Mitä yleisiä sääntöjä sovelletaan erilaisten siviilimenettelyjen määräaikoihin? 3.
4. Kun teko tai virallinen toimi on suoritettava tietyn ajanjakson aikana, milloin ajanjakso alkaa – eli mikä on se hetki, josta tämän teon tai virallisen toimen määräaika alkaa kulua (terminus a quo)? 4.
4.a) Voiko määräajan kulumisen aloittavaan hetkeen vaikuttaa tai sitä muuttaa tapa, jolla asiakirjat lähetetään tai annetaan tiedoksi (henkilökohtaisesti haastemiehen välityksellä tai postitse)? 4.a)
5. Mistä hetkestä tämä määräaika alkaa kulua? 5.
5.a) Kun kyseinen määräaika on ilmaistu päivissä, lasketaanko mukaan se määräajan kulumisen aloittava päivä, jolloin itse toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi? 5.a)
5.b) Kun määräaika on ilmaistu päivissä, sisältääkö ilmoitettu päivien lukumäärä kalenteripäiviä vai vain työpäiviä? 5.b)
5.c) Entä jos kyseinen määräaika on ilmaistu kuukausissa tai vuosissa? 5.c)
5.d) Milloin kyseiset määräajat päättyvät? 5.d)
6. Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä, pidennetäänkö sitä seuraavaan työpäivään? Sovelletaanko pidentämistä, vaikka kyseinen määräaika alkaa kulua tulevaisuuden tapahtumasta? 6.
7. Kun pyyntö esitetään tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltion Euroopassa sijaitsevalla alueella (niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka muodostuvat Euroopassa sijaitsevasta alueesta ja siitä maantieteellisesti erillään olevista alueista), pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka asuvat tai oleskelevat tällaisella Euroopan ulkopuolisella alueella tai ulkomailla? Jos pidennetään, miten paljon? 7.
8. Käänteisesti, jos pyyntö esitetään sellaiselle tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltioon kuuluvalla Euroopan ulkopuolisella alueella, pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka eivät asu tai oleskele kyseisellä alueella tai jotka asuvat tai oleskelevat ulkomailla? 8.
9. Onko tiettyihin siviiliasioihin kohdistuviin muutoksenhakuihin sovellettava erityisiä määräaikoja? 9.
10. Voivatko tuomioistuimet hätätilanteessa tai muusta syystä lyhentää paikalletulolle asetettua määräaikaa tai asettaa erityisen määräpäivän paikalletuloa varten? Voidaanko kyseisiä määräaikoja vastaavasti myös pidentää? 10.
11. Jos sellainen asiakirja, joka on osoitettu asuinpaikkansa vuoksi määräajan pidennykseen oikeutetulle asianosaiselle, annetaan tiedoksi hänelle sellaisessa paikassa, jossa asuvilla ei ole oikeutta määräajan pidennykseen, menettääkö kyseinen asianosainen oikeutensa määräajan pidennykseen? 11.
12. Mitä seuraamuksia aiheutuu, jos määräaikoja ei noudateta? 12.
13. Jos määräaika ylitetään, mitä oikeuskeinoja niitä noudattamatta jättäneillä asianosaisilla on käytettävissään? 13.

 

1. Erityyppiset määräajat, joita sovelletaan siviiliasioita koskevien menettelyllisten sääntöjen yhteydessä (esim. eri prosessitoimien toteuttamista koskevat määräajat, vanhentumisajat ja preklusiiviset määräajat sekä ennalta sovitut määräajat)

Menettelyllisellä määräajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa tai jonka jälkeen tietty prosessitoimi on toteutettava tai voidaan toteuttaa.

Menettelylliset määräajat vahvistetaan lainsäädännössä (lakisääteiset määräajat). Myös tuomioistuin voi asettaa määräajan ja määrätä, että sitä on noudatettava oikeuden menettämisen uhalla, mutta vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa (tuomioistuimen asettamat määräajat).

Menettelylliset määräajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: vähimmäismääräajat (esim. haasteaika), pakolliset määräajat (esim. muutoksenhaulle tai vastineen esittämiselle asetettu määräaika) ja ohjeelliset määräajat (esim. tuomion antamiselle asetettu määräaika).

Vähimmäismääräajat (termini dilatori) käsittävät jonkin jo sinänsä täytetyn toimen (esim. haasteen) ja siihen liittyvän oikeusvaikutuksen (esim. mahdollisuus saapua asian käsittelyyn) välisen ajanjakson; määräaika lykkää väliaikaisesti kyseisen toimen vaikutuksia.

Ehdottomia määräaikoja (termini perentori, joiden ylittäminen johtaa oikeuden menettämiseen) ovat vain ne määräajat, jotka on laissa nimenomaan määritelty sellaisiksi tai jotka tuomioistuin on määritellyt sellaisiksi laissa tarkoitetuissa tapauksissa. Määräajan ehdottomuus voi perustua myös vaikutukseen, joka sillä on tarkoitus saada aikaan (perustuslakituomioistuimen ratkaisu 107/2003).

Sivun alkuunSivun alkuun

Ohjeellisia määräaikoja (termini ordinatori) ovat kaikki muut määräajat, jotka eivät kuulu kahteen edelliseen ryhmään.

Erilaisten määräaikojen erottaminen toisistaan on tärkeää paitsi siksi, että niiden laiminlyönnistä aiheutuu erilaisia seurauksia, myös siksi, että ehdottomia määräaikoja ei ole mahdollista lyhentää eikä pidentää edes osapuolten yhteisellä suostumuksella, kun taas ohjeellisia määräaikoja voidaan lyhentää tai pidentää myös viran puolesta ennen niiden päättymistä, kuten siviiliprosessilain 153 ja 154 §:ssä säädetään. Myös vähimmäismääräaikoja voidaan muuttaa (myöntämällä vapautus niiden noudattamisesta tai lyhentämällä määräaikaa) laissa säädetyissä tapauksissa. Oikeuskirjallisuudessa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, onko siviiliprosessilain 154 §:ää sovellettava vähimmäismääräaikoihin yleensä.

Menettelyllisistä eli prosessuaalisista määräajoista on erotettava vanhentumisajat (termini di prescrizione) ja preklusiiviset määräajat (termini di decadenza), jotka liittyvät aineelliseen oikeuteen eli ovat ns. materiaalisia määräaikoja. Niistä säädetään siviililain 2934-2963 ja 2964-2969 §:ssä.

Vanhentumisaika (prescrizione) osoittaa, milloin jokin subjektiivinen oikeus menetetään, jos oikeuden haltija ei ole käyttänyt sitä laissa säädetyn määräajan kuluessa.

Preklusiivinen määräaika (decadenza) tarkoittaa puolestaan sitä, että kyseinen oikeus (yleensä toimivalta tai mahdollisuus) lakkaa, kun tietyn teon suorittamista koskeva lakisääteinen tai osapuolten yhdessä sopima ehdoton määräaika päättyy; tässä yhteydessä ei oteta huomioon niitä objektiivisia tai subjektiivisia olosuhteita, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että määräaika on umpeutunut tuloksetta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Vanhentumisaikaa ei määrätä viran puolesta, vaan osapuolen on vedottava siihen joko kanteessa tai vastakanteessa. Myös preklusiivinen määräaika edellyttää osapuolen hakemusta tai määräajan riitauttamista, paitsi silloin kun asia ei kuulu osapuolten määräysvaltaan (esim. oikeudet, joista ei voida sopia, kuten oikeusasemaa koskevat oikeudet, henkilöoikeudet ja perheoikeuteen liittyvä toimivalta). Näissä tapauksissa tuomioistuimen on oma-aloitteisesti todettava, että asiaa ei voida ottaa käsiteltäväksi vanhentumisen vuoksi.

Määräajan keskeytyminen. Lain 1969/742 nojalla menettelyllisten määräaikojen kuluminen keskeytyy vuotuisen lomakauden ajaksi (1. elokuuta-15. syyskuuta). Jos määräajan kuuluisi alkaa lomakauden aikana, sen katsotaan alkavan vasta lomakauden päättyessä. Laissa säädetään kuitenkin seuraavista poikkeuksista: menettelyllisten määräaikojen keskeytymistä ei sovelleta oikeudenkäyntisääntöjen (Ordinamento giudiziario) 92 §:ssä tarkoitettuihin asioihin ja menettelyihin (esim. elatusapukanteet, työriidat, sosiaalietuuksia koskevat riidat, täytäntöönpanon vastustaminen ja turvaamistoimet).

Lakia 1969/742 ei sovelleta myöskään materiaalisiin määräaikoihin (esim. määräaika, johon mennessä on reklamoitava kauppatavarassa havaitusta virheestä).

Lähteet: siviiliprosessilain 152-155 §; laki 1969/742.

2. Luettelo päivistä, jotka eivät ole 3. kesäkuuta 1971 annetun asetuksen (ETY, EURATOM) N:o 1182/71 mukaisia työpäiviä:

Pyhäpäivä ovat: kaikki sunnuntait, 1. tammikuuta, 6. tammikuuta, 25. huhtikuuta, pääsiäismaanantai, 1. toukokuuta, 2. kesäkuuta, 15. elokuuta, 1. marraskuuta, 8. joulukuuta, 25. ja 26. joulukuuta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lähteet: laki 1949/260, sellaisena kuin se on muutettuna laeilla 1954/90 ja 1977/54, presidentin asetuksella 1985/793 ja lailla 2000/336.

3. Mitä yleisiä sääntöjä sovelletaan erilaisten siviilimenettelyjen määräaikoihin?

Kun määräaika lasketaan päivinä tai tunteina määrätystä ajankohdasta, niin nimettyä päivää tai tuntia (dies a quo) ei lasketa mukaan, mutta viimeinen päivä tai tunti (dies ad quem) lasketaan mukaan määräaikaan.

Kun määräaika lasketaan kuukausina tai vuosina, käytetään tavallista kalenteria. Määräaika päättyy sen alkamispäivää järjestysnumeroltaan vastaavan päivän ja kuukauden (tai päivän, kuukauden ja vuoden) päättyessä. Määräajan laskemisessa ei siis oteta huomioon sitä, että kuukaudessa voi olla 31 tai 28 päivää tai että määräaikaan saattaa sisältyä karkausvuoden helmikuu.

Jos määräajan päättyminen osuu pyhäpäiväksi, se siirtyy seuraavaan arkipäivään (siviiliprosessilain 155 §). Oikeuskäytäntö on viime aikoina kehittynyt siten, että samaa sääntöä on alettu soveltaa myös taaksepäin luettaviin määräaikoihin. Jos esimerkiksi huutokauppa on määrätty pidettäväksi maanantaina ja tarjoukset on määrätty esitettäväksi edeltävänä päivänä, määräpäiväksi katsotaan edeltävä lauantai (kassaatiotuomioistuimen ratkaisu 19041/2003).

Toisinaan määräaika määritellään laissa tiettynä kokonaisten päivien (giorni liberi) lukumääränä (esim. määräaika, johon mennessä on saavuttava asian käsittelyyn, siviiliprosessilain 163 a §). Tällaisessa tapauksessa päivien lukumäärästä on vähennettävä sekä määräajan ensimmäinen (dies a quo) että viimeinen päivä (dies ad quem).

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviiliprosessilain säännöt ovat soveltamisalaltaan yleisiä, joten niitä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikissa tapauksissa, jollei prosessitoimien toteuttamisesta säädetä toisin erityislainsäädännössä.

Lähteet: siviiliprosessilain 155 §.

4. Kun teko tai virallinen toimi on suoritettava tietyn ajanjakson aikana, milloin ajanjakso alkaa – eli mikä on se hetki, josta tämän teon tai virallisen toimen määräaika alkaa kulua (terminus a quo)?

Määräaikojen kuluminen (tunteina ilmaistavia määräaikoja lukuun ottamatta) alkaa päivästä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko suoritetaan (esim. tuomion antaminen tai kanteen tai toimenpiteen tiedoksianto).

Sillä, mihin aikaan päivästä kyseinen teko suoritetaan, ei ole merkitystä, koska päivä, jona määräajan kuluminen alkaa (dies a quo), ei sisälly määräaikaan

Kyseessä on yleinen periaate (”dies a quo non computatur in termino”), jota sovelletaan sekä prosessuaalisiin että materiaalisiin määräaikoihin, ellei muuta ole säädetty.

Määräaika ilmoitetaan usein alkavaksi jonkin toimenpiteen tiedoksiannosta tai tuomion julkaisemisesta, mutta määräajan kuluminen voi alkaa myös muista tapahtumista.

Esimerkiksi:

  1. tuomion tiedoksiannosta alkaa kulua (lyhyt) määräaika muutoksenhakua varten tai määräaika, jonka kuluessa on mahdollista hakea tuomion purkamista asian uudelleenkäsittelyä varten siviiliprosessilain 395 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa;
  2. tuomion tai tuomioistuimen muun päätöksen tiedoksiannosta alkaa kulua määräaika toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä varten sekä määräaika oikeudenkäynnin ulkopuolella tehtyjä päätöksiä koskevaa muutoksenhakua varten;
  3. tuomion julkaisemispäivästä alkaa kulua siviiliprosessilain 327 §:ssä tarkoitettua yleistä muutoksenhakua koskeva vanhentumisaika;
  4. päivästä, jona petos tai väärennys on havaittu tai asiakirja saatu, alkaa kulua purkamishakemusta koskeva määräaika siviiliprosessilain 395 §:n 1, 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.
4.a) Voiko määräajan kulumisen aloittavaan hetkeen vaikuttaa tai sitä muuttaa tapa, jolla asiakirjat lähetetään tai annetaan tiedoksi (henkilökohtaisesti haastemiehen välityksellä tai postitse)?

Kysymys liittyy määräaikoihin, jotka alkavat tietyn asiakirjan tiedoksiannosta (esim. tuomiota koskevan muutoksenhaun määräaika).

Sivun alkuunSivun alkuun

Koska siviiliprosessilain 325 §:ssä tarkoitettu lyhyt muutoksenhakuaika (30 päivää muutoksenhaulle ja 60 päivää kassaatiovalitukselle) lasketaan alkavaksi siitä, kun vastaanottaja saa hänelle tiedoksiannettavan tuomion jäljennöksen, muutoksenhakuajan alkaminen voi vaihdella sen mukaan, miten tiedoksianto toimitetaan. Postitiedoksianto voi kestää pidempään kuin haastemiehen välityksellä tapahtuva tiedoksianto.

Kysymys koskee kuitenkin ainoastaan käytännön järjestelyjä. Kiireellisissä tapauksissa tiedoksianto voidaan toimittaa haastemiehen välityksellä, ja muutoksenhakuaika alkaa joka tapauksessa kulua hetkestä, jolloin tiedoksianto on toimitettu eli kun vastaanottaja on saanut kyseisen asiakirjan.

Kassaatiotuomioistuin on käsitellyt äskettäin postitiedoksiantoon liittyvää toisenlaista ongelmaa perustuslakituomioistuimen kahden tuomion (477/2002 ja 28/2004) vuoksi. Kassaatiotuomioistuin vahvisti periaatteen, jonka mukaan menettelyyn kuuluvan asiakirjan tiedoksianto katsotaan tiedoksiantotavasta riippumatta (postitiedoksianto tai haastemies) toimitetuksi tiedoksiantajan osalta silloin, kun asiakirja on luovutettu haastemiehelle, kun taas vastaanottajan osalta tiedoksianto katsotaan toimitetuksi vasta kun tämä on vastaanottanut kyseisen asiakirjan (kassaatiotuomioistuimen ratkaisut 4289/2004 ja 13970/2004).

Tämän periaatteen mukaan tiedoksiannon katsotaan tapahtuvan tiedoksiantajan ja vastaanottajan osalta eri aikoina (periaate vahvistetaan myös neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1348/2000). Periaatetta sovelletaan kuitenkin ainoastaan tiedoksiannon ajankohdan määrittämiseen, sillä tiedoksiantajan katsotaan noudattaneen tiedoksiantamiselle asetettua lakisääteistä määräaikaa, jos kyseinen asiakirja on luovutettu haastemiehelle ajoissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta millään tavoin (kysymyksessä tarkoitettuun) vastaanottajaa koskevan määräajan alkamispäivään (dies a quo), joka lasketaan joko asiakirjan tiedoksiannosta tai tuomion julkaisemisesta tai muista tapahtumista, kuten edellä on tarkemmin selitetty (ks. 4 kohta).

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos esimerkiksi ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota koskeva muutoksenhakemus toimitetaan haastemiehelle 30 päivän kuluessa siitä kun tuomio on annettu tiedoksi, oikeus muutoksenhakuun säilyy, vaikka vastaanottaja saisi kyseisen asiakirjan vasta tämän määräajan päätyttyä, koska tiedoksianto katsotaan loppuunsaatetuksi vastaanottajan kannalta vasta kun hän on saanut kyseisen asiakirjan.

5. Mistä hetkestä tämä määräaika alkaa kulua?

5.a) Kun kyseinen määräaika on ilmaistu päivissä, lasketaanko mukaan se määräajan kulumisen aloittava päivä, jolloin itse toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi?

Jos määräaika on ilmaistu päivinä, määräajan alkamispäivää (dies a quo) ei lasketa mukaan.

5.b) Kun määräaika on ilmaistu päivissä, sisältääkö ilmoitettu päivien lukumäärä kalenteripäiviä vai vain työpäiviä?

Kun määräaika on ilmaistu päivinä, niiden lukumäärä lasketaan kalenteripäivinä; mukaan lasketaan siis myös pyhäpäivät (myös alkamispäivä voi olla pyhäpäivä).

5.c) Entä jos kyseinen määräaika on ilmaistu kuukausissa tai vuosissa?

Vuosina tai kuukausina ilmaistut määräajat lasketaan tavallisen kalenterin mukaan. Tällöin ei kuitenkaan lasketa päivien lukumäärää, vaan määräaika päättyy päivänä, jolla on sama järjestysnumero kuin määräajan alkamispäivällä (dies a quo). Jos kyseessä on esimerkiksi työriidassa 30. kesäkuuta annettu tuomio, sitä koskeva vuoden mittainen muutoksenhakuaika päättyy seuraavan vuoden kesäkuun 30. päivänä (työriitojen yhteydessä määräajan kuluminen ei keskeydy pyhäpäivien ajaksi). Jos sen sijaan määräaika keskeytetään pyhäpäivien ajaksi lain 1969/742 nojalla, vuoden mittaiseen määräaikaan on lisättävä 46 päivää lomakauden (1. elokuuta-15. syyskuuta) vuoksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

5.d) Milloin kyseiset määräajat päättyvät?

Menettelylliset määräajat päättyvät mainitun vuorokauden, kuukauden tai vuoden päättyessä.

6. Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä, pidennetäänkö sitä seuraavaan työpäivään? Sovelletaanko pidentämistä, vaikka kyseinen määräaika alkaa kulua tulevaisuuden tapahtumasta?

  • Lauantai lasketaan arki- tai työpäiväksi. Pyhäpäivien luettelo, ks. vastaus 2. kysymykseen.
  • Jos määräajan päättyminen osuu pyhäpäivään, määräaikaa jatketaan seuraavaan arkipäivään. Tätä periaatetta sovelletaan myös alkamispäivään silloin kun määräaika lasketaan alkavaksi tulevaisuuden tapahtumasta.

7. Kun pyyntö esitetään tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltion Euroopassa sijaitsevalla alueella (niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka muodostuvat Euroopassa sijaitsevasta alueesta ja siitä maantieteellisesti erillään olevista alueista), pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka asuvat tai oleskelevat tällaisella Euroopan ulkopuolisella alueella tai ulkomailla? Jos pidennetään, miten paljon?

Tapaus ei koske Italiaa.

8. Käänteisesti, jos pyyntö esitetään sellaiselle tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltioon kuuluvalla Euroopan ulkopuolisella alueella, pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka eivät asu tai oleskele kyseisellä alueella tai jotka asuvat tai oleskelevat ulkomailla?

Tapaus ei koske Italiaa.

Sivun alkuunSivun alkuun

9. Onko tiettyihin siviiliasioihin kohdistuviin muutoksenhakuihin sovellettava erityisiä määräaikoja?

Jos rajoitetaan vastaus koskemaan ainoastaan muutoksenhakukeinoja, konkurssimenettelyssä sovelletaan erityisiä määräaikoja.

Kun tuomio on annettu menettelyssä, jossa vastustetaan konkurssiin julistamista, muutoksenhaulle asetetaan lyhyt, vain 15 päivän määräaika, joka alkaa kulua tuomion tiedoksiannosta (asetuksen N:o 267/1942 19 §).

On kuitenkin huomattava, että konkurssimenettelyä on uudistettu merkittävästi 9. tammikuuta 2006 annetulla lakiasetuksella N:o 5, joka tuli voimaan 16. heinäkuuta 2006 (Italian virallinen lehti Gazzetta Ufficiale N:o 12, 16.1.2006). Asetuksen 18 §:n mukaan konkurssin julistamista koskevan tuomion muutoksenhakuaika on tavanomaiset 30 päivää alkaen siitä, kun tuomio on annettu tiedoksi velalliselle.

Poikkeuksellisia määräaikoja sovelletaan myös erityisen adoption yhteydessä, kun kyseessä on muutoksenhaku tuomioon, joka koskee alaikäisen lapsen adoptiokelpoisuutta (laki 1983/184). Sekä muutoksenhaku että kassaatiovalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun tuomioistuimen kirjaamo on antanut tuomion tiedoksi.

10. Voivatko tuomioistuimet hätätilanteessa tai muusta syystä lyhentää paikalletulolle asetettua määräaikaa tai asettaa erityisen määräpäivän paikalletuloa varten? Voidaanko kyseisiä määräaikoja vastaavasti myös pidentää?

Kantaja voi valita päivän, jona kuuleminen pidetään, kunhan tiedoksiantopäivän ja ensimmäisen istunnon välissä on vähintään tietty määrä kokonaisia päiviä (giorni liberi); päiviä on oltava 60, jos tiedoksianto tapahtuu Italiassa, ja 120, jos tiedoksianto tapahtuu ulkomailla. Erityisen kiireellisissä tapauksissa tuomioistuimen presidentti voi kuitenkin kantajan hakemuksesta lyhentää näitä määräaikoja enintään puoleen; tätä koskeva päätös perusteluineen on liitettävä sekä alkuperäiseen asiakirjaan että sen jäljennöksiin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos kantajan asettama määräaika on pidempi kuin laissa säädetty vähimmäismääräaika, vastaaja voi, jos hän ryhtyy vastaamaan asiassa ennen vähimmäismääräajan päättymistä, pyytää tuomioistuimen presidenttiä aikaistamaan ensimmäistä istuntoa lakisääteisen vähimmäismääräajan puitteissa. Tuomioistuimen presidentti tekee asiassa päätöksen, joka on annettava tiedoksi kantajalle vähintään 5 kokonaista päivää ennen uutta istuntopäivää. Näitä säännöksiä sovelletaan myös muutoksenhakuun.

Asian käsittelijäksi nimetty tutkintatuomari voi oma-aloitteisesti siirtää ensimmäistä istuntopäivää 5 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut asiaa koskevat asiakirjat, enintään 45 päivällä. Asiaa koskeva päätös on annettava tiedoksi asianosaisille (siviiliprosessilain 168 a §:n 5 momentti). Asiassa vastaamista ja mahdollisen vastakanteen esittämistä koskevat määräajat lasketaan tämän uuden päivämäärän perusteella (kassaatiotuomioistuimen ratkaisu 16526/2003).

11. Jos sellainen asiakirja, joka on osoitettu asuinpaikkansa vuoksi määräajan pidennykseen oikeutetulle asianosaiselle, annetaan tiedoksi hänelle sellaisessa paikassa, jossa asuvilla ei ole oikeutta määräajan pidennykseen, menettääkö kyseinen asianosainen oikeutensa määräajan pidennykseen?

Tapaus ei näyttäisi koskevan Italiaa. Hieman eri tapaus näyttäisi olevan menettelyllisten määräaikojen pidentäminen sillä perusteella, että jotkin tuomioistuimen osastot ovat laiminlyöneet tehtävänsä tai toteuttaneet ne sääntöjenvastaisesti (ks. laki 437/1948). Tällaisessa tapauksessa määräaikaa on pidennettävä sellaisen vastaajan hyväksi, jonka on määrä tulla tällaisen osaston kuultavaksi, riippumatta siitä, missä tiedoksiantaminen on tapahtunut.

Sivun alkuunSivun alkuun

12. Mitä seuraamuksia aiheutuu, jos määräaikoja ei noudateta?

Ehdottoman määräajan laiminlyönti johtaa siihen, että oikeus suorittaa kyseinen toimenpide menetetään, tai yleensä jonkin oikeuden tai toimivaltuuden menettämiseen. Oikeuden menettäminen tapahtuu ilman eri toimenpiteitä, ja tuomioistuin toteaa sen viran puolesta. Oikeuden menettämisen seuraukset ovat yleensä peruuttamattomat, koska menetetyn määräajan palauttaminen (rimessione in termini) ei ole luonteeltaan yleinen oikeus, vaan sitä voidaan soveltaa ainoastaan laissa erikseen mainituissa tapauksissa.

Ohjeellisen määräajan laiminlyönti johtaa kassaatiotuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön (kassaatiotuomioistuimen ratkaisu 6895/2003) mukaan samaan tulokseen kuin ehdottoman määräajan laiminlyönti eli oikeuden menettämiseen. Sen jälkeen ei myöskään voida myöntää uutta määräaikaa saman toimenpiteen suorittamista varten. Useimmat oikeusoppineet katsovat, että ohjeellisen määräajan laiminlyönnin seuraukset määritellään lainsäädännössä tapauskohtaisesti ja että ne ovat pääsääntöisesti vastaiset sille osapuolelle, joka on laiminlyönyt määräajan, ja toisinaan laiminlyönti saattaa myös estää tietyn toimenpiteen pätevän suorittamisen.

Vähimmäismääräajan laiminlyönti johtaa sen perusteena olevan teon (atto a quo) mitätöintiin (esim. jos haasteessa mainittu kuulemisajankohta on aikaisempi kuin lakisääteinen vähimmäismääräaika, paitsi jos vastaaja ryhtyy vastaamaan asiassa vastustamatta kannetta) tai sitä seuraavan teon mitätöintiin (esim. silloin kun täytäntöönpanoasiakirja (titolo esecutivo) on täytäntöönpanokelpoinen vainajaa vastaan, siviiliprosessilain 477 §:n nojalla täytäntöönpanomääräys (precetto) voidaan antaa tiedoksi perillisille vasta 10 päivän kuluttua täytäntöönpanoasiakirjan tiedoksiantamisesta, ja määräajan noudattamatta jättämisen perusteella on mahdollista riitauttaa itse täytäntöönpanoasiakirja).

Sivun alkuunSivun alkuun

13. Jos määräaika ylitetään, mitä oikeuskeinoja niitä noudattamatta jättäneillä asianosaisilla on käytettävissään?

Määräajan laiminlyöneillä asianosaisilla on käytettävissään seuraavat oikeuskeinot:

  • Asianosainen voi pyytää tutkintatuomarilta lupaa toteuttaa toimenpiteen, jonka toteuttaminen evättäisiin häneltä määräajan laiminlyönnin vuoksi, jos hän voi osoittaa, että hän ei tiennyt oikeudellisesta menettelystä haasteen tai sen tiedoksiantamisen pätemättömyyden vuoksi tai että hän ei voinut vastata asiassa hänestä itsestään riippumattomista syistä (siviiliprosessilain 294 §). Jos tuomari pitää selitystä perusteltuna, hän voi katsoa esteen toteen näytetyksi ja tehdä vastaajan hyväksi päätöksen, jolla menetetty määräaika palautetaan (rimessione in termini).
  • Muutoksenhakua koskevan määräajan laiminlyönyt asianosainen, jota vastaan tuomio on annettu, voi hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen myös siviiliprosessilain 327 §:ssä säädetyn määräajan (1 vuosi + 46 päivää lomakauden ajaksi toteutetun määräajan keskeyttämisen vuoksi) päätyttyä, jos hän voi osoittaa, ettei tiennyt oikeudenkäynnistä haasteen tai sen tiedoksiantamisen pätemättömyyden vuoksi.

Myös asianosaisiksi ilmoittautuneet osapuolet, jotka voivat osoittaa menettäneensä toimivallan suorittaa jonkin puolustukseen liittyvän toimenpiteen heistä itsestään riippumattomista syistä, voivat pyytää tuomioistuimelta määräajan päättymisen seurauksista vapauttamista siviiliprosessilain 184 a §:n nojalla. Kyseiseen säännökseen voidaan vedota ainoastaan tutkintavaiheessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Muutoksenhakutuomioistuimessa menetetty määräaika voidaan palauttaa ainoastaan sitä varten, että osapuoli voi esittää uusia todisteita ja vain jos osapuoli voi osoittaa, ettei voinut esittää niitä ensimmäisessä oikeusasteessa hänestä itsestään riippumattomista syistä (siviiliprosessilain 345 §).

« Menettelylliset määräajat - Yleistä | Italia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 10-10-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta