Euroopan komissio > EOV > Menettelylliset määräajat > Unkari

Uusin päivitys: 31-10-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Menettelylliset määräajat - Unkari

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Siviiliasioissa sovellettavat erityyppiset määräajat 1.
2. Luettelo niistä päivistä, jotka ovat 3. kesäkuuta 1971 annetun asetuksen (ETY, EURATOM) N:o 1182/71 mukaisia vapaapäiviä: 2.
3. Mitä yleisiä sääntöjä sovelletaan erilaisten siviilimenettelyjen määräaikoihin? 3.
4. Kun teko tai virallinen toimi on suoritettava tietyn ajanjakson aikana, milloin ajanjakso alkaa – eli mikä on se hetki, josta teon tai virallisen toimen määräaika alkaa kulua (terminus a quo)? 4.
4.a) Voiko määräajan kulumisen aloittavaan hetkeen vaikuttaa tai sitä muuttaa tapa, jolla asiakirjat lähetetään tai annetaan tiedoksi (henkilökohtaisesti haastemiehen välityksellä tai postitse)? 4.a)
5. Mistä hetkestä tämä määräaika alkaa kulua? 5.
5.a) Kun kyseinen määräaika on ilmaistu päivissä, lasketaanko mukaan se määräajan kulumisen aloittava päivä, jolloin itse toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi? (Onko jonkin määräajan alkamisajankohta jollain tavalla riippuvainen vastaanottajan kuittauksesta tai siitä, että hän on tietoinen toimesta? Jos on, niin miten?) 5.a)
5.b) Kun määräaika on ilmaistu päivissä, sisältääkö ilmoitettu päivien lukumäärä kalenteripäiviä vai vain työpäiviä? 5.b)
5.c) Entä jos kyseinen määräaika on ilmaistu kuukausissa tai vuosissa? 5.c)
5.d) Milloin kyseiset määräajat päättyvät? (Onko olemassa mitään aloitusajankohtaa niille määräajoille, joita sovelletaan poikkeuksellisesti tai erityisesti tiettyihin siviiliprosesseihin?) 5.d)
6. Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä, pidennetäänkö sitä seuraavaan työpäivään? Sovelletaanko pidentämistä, vaikka kyseinen määräaika alkaa kulua tulevaisuuden tapahtumasta? 6.
7. Kun pyyntö esitetään tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltion Euroopassa sijaitsevalla alueella (niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka muodostuvat Euroopassa sijaitsevasta alueesta ja siitä maantieteellisesti erillään olevista alueista), pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka asuvat tai oleskelevat tällaisella Euroopan ulkopuolisella alueella tai ulkomailla? Jos pidennetään, miten paljon? 7.
8. Käänteisesti, jos pyyntö esitetään sellaiselle tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltioon kuuluvalla Euroopan ulkopuolisella alueella, pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka eivät asu tai oleskele kyseisellä alueella tai jotka asuvat tai oleskelevat ulkomailla? 8.
9. Onko tiettyihin siviiliasioihin sovellettava erityisiä määräaikoja? 9.
10. Voivatko tuomioistuimet hätätilanteessa tai muusta syystä lyhentää paikalletulolle asetettua määräaikaa tai asettaa erityisen määräpäivän paikalletuloa varten? Voidaanko kyseisiä määräaikoja vastaavasti myös pidentää? 10.
11. Jos sellainen asiakirja, joka on osoitettu asuinpaikkansa vuoksi määräajan pidennykseen oikeutetulle asianosaiselle, annetaan tiedoksi hänelle sellaisessa paikassa, jossa asuvilla ei ole oikeutta määräajan pidennykseen, menettääkö kyseinen asianosainen oikeutensa määräajan pidennykseen? 11.
12. Mitä seuraamuksia aiheutuu, jos määräaikoja ei noudateta? 12.
13. Jos määräaika ylitetään, mitä oikeuskeinoja niitä noudattamatta jättäneillä asianosaisilla on käytettävissään? 13.

 

1. Siviiliasioissa sovellettavat erityyppiset määräajat

Tietyn oikeusvaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittavat prosessitoimet on yleensä toteutettava laissa säädetyissä määräajoissa. Määräaikoja koskevia säännöksiä löytyy sekä aineellisesta oikeudesta että prosessioikeudesta.

  1. Aineellisen oikeuden velvoitteet perustuvat osittain sääntöihin, jotka koskevat asian viemistä tuomioistuimeen, ja osittain vanhentumissääntöihin, joissa asetetaan määräajat siviilioikeudenkäyntien aloittamiselle. Lain mukaan rajoituksista voi poiketa vain silloin, jos tarkoituksena on varmistaa vaatimusten ehdoton täytäntöönpano (esimerkiksi omaisuutta koskevien vaatimusten yhteydessä).
  2. Oikeudenkäyntijärjestyksessä määrätään oikeudenkäynnin aikana toteutettavien toimenpiteiden kestosta. Kanteen nostamista koskevista määrärajoista säädetään ainoastaan erityisten menettelyjen, kuten hallinnollisten (sosiaaliturva-asioita koskevien) päätösten muutoksenhaun (siviiliprosessista vuonna 1952 annetun lain III [Polgári perrendtartásról szóló 1952. évi III. Törvény] 330 §:n 1 momentti ja 341 §:n 1 momentti) sekä kunnianloukkausjuttujen yhteydessä (siviiliprosessilain 343 §:n 3 momentti).

Prosessitoimet:

  • Eräät prosessitoimet voidaan toteuttaa lainvoimaisesti ainoastaan tietyn (määrä)ajan kuluessa. Eräissä tapauksissa määräajan pituudesta säädetään laissa tarkasti; tämä koskee esimerkiksi muutoksenhakua (lakisääteinen määräaika). Joissakin tapauksissa, esimerkiksi kun on kyse puutteellisten tietojen täydentämisestä, määräaika riippuu tuomioistuimen päätöksestä (tuomioistuimen asettama määräaika).
  • Eräissä tapauksissa siviiliprosessilaissa rajoitetaan prosessitoimien toteuttamista oikeudenkäynnin vaiheesta riippuen. Tämä koskee esimerkiksi vastakanteita (siviiliprosessilain 147 §:n 1 momentti) tai väliintulohakemuksia (siviiliprosessilain 51 §:n 1 momentti).
  • Eräitä prosessitoimia voidaan toteuttaa ainoastaan tiettynä päivänä. Määräpäivän asettaa tuomioistuin tai tietyissä tapauksissa asiantuntija (esimerkiksi käsittelyn tai asiantuntijan suorittaman tarkastuksen määräpäivä).

Määräaikojen laskenta on olennaisesti erilaista aineellisessa oikeudessa ja prosessioikeudessa. Myös erityyppisten määräaikojen noudattamatta jättämisen oikeudelliset seuraamukset ovat erilaiset.

Sivun alkuunSivun alkuun

Materiaaliset määräajat

Aineelliseen oikeuteen liittyvät eli materiaaliset määräajat umpeutuvat täsmälleen laissa mainittuna määräpäivänä. Määräaikojen laskemisesta määrätään vuonna 1960 annetussa asetuksessa nro 11 olevassa 3-4 pykälässä.

Materiaalisen määräajan noudattamatta jättäminen johtaa oikeuden menettämiseen, eikä tätä voida kumota millään perusteella. Ainoa poikkeus on vanhentumisaika, jonka umpeutuminen voidaan kumota asianomaisten aineellisen oikeuden säännösten nojalla.

Menettelylliset eli prosessuaaliset määräajat

Menettelyllisistä määräajoista säädetään prosessilaeissa. Määräajat voidaan laskea päivinä, kuukausina tai vuosina, tai ne voivat viitata tiettyihin päiviin tai ajankohtiin. Yleensä määräaika alkaa päivästä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko suoritetaan tai määräajan perusteena oleva tapahtuma tapahtuu. Jos prosessitoimi, jota määräaika koskee, perustuu tuomioistuimen päätökseen (esim. kun on kyse puutteellisten tietojen täydentämisestä), määräaika alkaa päivästä, jona asianosaiselle on tiedotettu asiasta.

Oikeuskäytännössä lauantai ja sunnuntai rinnastetaan määräajan päättymisen osalta yleisiin vapaapäiviin.

Menettelyllisissä määräajoissa on tehtävä ero subjektiivisten ja objektiivisten määräaikojen välillä. Subjektiivisella määräajalla tarkoitetaan määräaikaa, joka alkaa päivästä, jona asianosainen saa tiedon asiasta. Subjektiiviseen määräaikaan voi yleensä hakea pidennystä. Objektiivinen määräaika sen sijaan ei liity tiedoksisaantiin, eikä siihen voi hakea pidennystä.

Sivun alkuunSivun alkuun

2. Luettelo niistä päivistä, jotka ovat 3. kesäkuuta 1971 annetun asetuksen (ETY, EURATOM) N:o 1182/71 mukaisia vapaapäiviä:

Yleiset vapaapäivät luetellaan työoikeudesta vuonna 1992 annetun lain XXII (Munka Törvénykönyvéről szóló 1992. évi XXII. törvény) 125 pykälän 3 momentissa.

Yleisiä vapaapäiviä ovat 1. tammikuuta, 15. maaliskuuta, toinen pääsiäispäivä, 1. toukokuuta, toinen helluntaipäivä, 20. elokuuta, 23. lokakuuta, 1. marraskuuta sekä 25. ja 26. joulukuuta.

3. Mitä yleisiä sääntöjä sovelletaan erilaisten siviilimenettelyjen määräaikoihin?

Siviilimenettelyjen määräaikoja koskevat yleiset säännöt sisältyvät siviiliprosessilain 103–111 pykälään.

4. Kun teko tai virallinen toimi on suoritettava tietyn ajanjakson aikana, milloin ajanjakso alkaa – eli mikä on se hetki, josta teon tai virallisen toimen määräaika alkaa kulua (terminus a quo)?

Määräajan alkamispäivästä säädetään siviiliprosessilain 103 pykälän 2 momentissa seuraavasti:

”Kun määräaika lasketaan päivinä, ei alkamispäivää lasketa mukaan. Määräaika alkaa päivästä, jona määräajan kulumisen käynnistävä teko suoritetaan tai määräajan perusteena oleva muu tapahtuma (tiedoksianto, ilmoitus) tapahtuu.”

Määräaika asian uudelleenkäsittelyä koskevan pyynnön esittämiselle alkaa päivästä, jona asianosaisen kannalta epäedullinen päätös saa lainvoiman, ellei se ala päivästä, jona asianosainen saa asiasta tiedon tai este poistuu (siviiliprosessilain 261 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Määräaika, jonka kuluessa toisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksellä lainvoiman saaneeseen tuomioon voi hakea muutosta (uudelleentarkastelua/uudelleenkäsittelyä), puolestaan alkaa päivästä, jona toisen oikeusasteen päätös annetaan tiedoksi asianosaiselle.

4.a) Voiko määräajan kulumisen aloittavaan hetkeen vaikuttaa tai sitä muuttaa tapa, jolla asiakirjat lähetetään tai annetaan tiedoksi (henkilökohtaisesti haastemiehen välityksellä tai postitse)?

Siviiliprosessilaissa ei tehdä eroa sen mukaan, miten asiakirjat on annettu tiedoksi.

5. Mistä hetkestä tämä määräaika alkaa kulua?

5.a) Kun kyseinen määräaika on ilmaistu päivissä, lasketaanko mukaan se määräajan kulumisen aloittava päivä, jolloin itse toimi suoritetaan, tapahtuma ilmenee, päätös tehdään tai asia annetaan tiedoksi? (Onko jonkin määräajan alkamisajankohta jollain tavalla riippuvainen vastaanottajan kuittauksesta tai siitä, että hän on tietoinen toimesta? Jos on, niin miten?)

Määräajan alkamispäivästä säädetään siviiliprosessilain 103 pykälän 2 momentissa. Jos määräaika on ilmaistu päivinä, mukaan ei lasketa määräajan alkamispäivää eli päivää, jona tapahtuma ilmeni, toimi suoritettiin, päätös tehtiin tai asiakirja annettiin tiedoksi. Sillä, miten vastaanottaja sai tiedon asiasta, ei ole merkitystä.

5.b) Kun määräaika on ilmaistu päivissä, sisältääkö ilmoitettu päivien lukumäärä kalenteripäiviä vai vain työpäiviä?

Kaikki siviiliprosessilaissa mainitut määräajat lasketaan kalenteripäivinä. Jos määräajan viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, määräaikaa jatketaan seuraavaan työpäivään. Oikeuskäytännössä lauantai ja sunnuntai rinnastetaan määräajan päättymisen osalta yleisiin vapaapäiviin. Siviiliprosessin 103 pykälän 4 momentissa mainittu sääntö koskee siis myös lauantaita ja sunnuntaita.

Sivun alkuunSivun alkuun

5.c) Entä jos kyseinen määräaika on ilmaistu kuukausissa tai vuosissa?

Vuosina tai kuukausina ilmaistujen määräaikojen alkamispäivät vastaavat päivinä ilmaistujen määräaikojen alkamispäiviä. Määräajat puolestaan päättyvät määräajan alkamispäivää vastaavana kalenteripäivänä. Jos kyseinen kuukausi ei sisällä vastaavaa päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä.

5.d) Milloin kyseiset määräajat päättyvät? (Onko olemassa mitään aloitusajankohtaa niille määräajoille, joita sovelletaan poikkeuksellisesti tai erityisesti tiettyihin siviiliprosesseihin?)

Määräaika päättyy viimeisen vuorokauden päättyessä. Sen sijaan määräaika tuomioistuimelle osoitetun anomuksen tekemiselle tai tuomioistuimessa toteutettavalle toimelle päättyy jo virastoajan loppuessa. Kuukausina tai vuosina ilmaistu määräaika päättyy määräajan alkamispäivää vastaavana kalenteripäivänä. Jos kyseinen kuukausi ei sisällä vastaavaa päivää, määräaika päättyy kuukauden viimeisenä päivänä. Poikkeuksellisia määräaikoja ei ole.

6. Jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai yleisenä vapaapäivänä, pidennetäänkö sitä seuraavaan työpäivään? Sovelletaanko pidentämistä, vaikka kyseinen määräaika alkaa kulua tulevaisuuden tapahtumasta?

Yleissääntönä on, että jos määräaika päättyy yleisenä vapaapäivänä, määräaikaa pidennetään seuraavaan työpäivään. Sääntöä sovelletaan myös kysymyksessä mainittuihin tulevaisuuden tapahtumiin. Oikeuskäytännössä lauantai ja sunnuntai rinnastetaan määräajan päättymisen osalta yleisiin vapaapäiviin.

Sivun alkuunSivun alkuun

7. Kun pyyntö esitetään tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltion Euroopassa sijaitsevalla alueella (niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka muodostuvat Euroopassa sijaitsevasta alueesta ja siitä maantieteellisesti erillään olevista alueista), pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka asuvat tai oleskelevat tällaisella Euroopan ulkopuolisella alueella tai ulkomailla? Jos pidennetään, miten paljon?

8. Käänteisesti, jos pyyntö esitetään sellaiselle tuomioistuimelle, joka sijaitsee jäsenvaltioon kuuluvalla Euroopan ulkopuolisella alueella, pidennetäänkö määräaikoja niiden henkilöiden osalta, jotka eivät asu tai oleskele kyseisellä alueella tai jotka asuvat tai oleskelevat ulkomailla?

Unkarin maantieteellisistä olosuhteista johtuen kysymyksillä 7 ja 8 ei ole merkitystä Unkarin siviiliprosessioikeuden kannalta.

9. Onko tiettyihin siviiliasioihin sovellettava erityisiä määräaikoja?

Siviilioikeudellisissa asioissa noudatettavien määräaikojen laskemisesta ei ole erityisiä sääntöjä. Siviiliprosessilain yleisissä säännöksissä on määräajat tiettyjen prosessitoimien toteuttamiselle. Alakohtaisissa laeissa voidaan kuitenkin säätää erilaisista määräajoista. Siviiliprosessilain osiossa, joka koskee tiettyjä erityismenettelyjä, säädetään eräisiin oikeudellisiin instituutioihin sovellettavista määräajoista eri tavalla kuin siviiliprosessilain yleisessä osassa. Erot koskevat kuitenkin vain määräajan pituutta; määräaikojen laskentatapa on sama kaikkien siviilioikeudellisten menettelyjen osalta.

Sivun alkuunSivun alkuun

10. Voivatko tuomioistuimet hätätilanteessa tai muusta syystä lyhentää paikalletulolle asetettua määräaikaa tai asettaa erityisen määräpäivän paikalletuloa varten? Voidaanko kyseisiä määräaikoja vastaavasti myös pidentää?

Tuomioistuimet määräävät yleensä päivän, jona osapuolten on tultava paikalle. Kiireellisessä tapauksessa paikalletulon määräpäivä voidaan ilmoittaa esimerkiksi puhelimitse tai suullisesti asian käsittelyssä.

Määräaikojen lyhentämisen ja pidentämisen yhteydessä on tehtävä ero tuomioistuimen lain nojalla asettamien määräaikojen sekä lakisääteisten määräaikojen välillä.

Määräaikaa, jonka tuomioistuin on päätöksessään asettanut toimenpiteen toteuttamiselle tuomioistuimessa, ei ole mahdollista lyhentää. Lakisääteistä määräaikaa voi lyhentää vain laissa säädetyissä tapauksissa. Siviiliprosessilain mukaan määräaikaa voidaan lyhentää vain yhdessä tapauksessa eli kun on kyse 8 päivän määräajasta, jonka kuluessa päätöstä koskevaan valitukseen voi esittää huomautuksia (siviiliprosessilain 257 §:n 1 momentti).

Määräaikojen pidentämisestä säädetään siviiliprosessilain 104 pykälässä seuraavasti: ”Tuomioistuin voi tärkeästä syystä pidentää antamaansa määräaikaa kerran; pidennetty määräaika voi olla enintään 45 päivää, paitsi jos asiantuntijalausunnon antaminen edellyttää pidempää määräaikaa. Lakisääteisiä määräaikoja voidaan pidentää vain laissa mainituissa tapauksissa. Jos asianosainen pyytää määräajan pidentämistä, hänen on esitettävä pyyntö ennen määräajan umpeutumista; tuomioistuin voi käsitellä pyynnön vastapuolta kuulematta.”

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviiliprosessilaissa tehdään siis ero tuomioistuimen asettamien ja lakisääteisten määräaikojen välillä myös määräaikojen pidentämistä koskevien säännösten yhteydessä. Oikeuskäytännön mukaan aina kun lainsäädäntö edellyttää asiassa välitöntä tuomiota, tuomioistuimen on asetettava määräajat siten, että ne eivät ylitä ajanjaksoa, jonka asianosainen tarvitsee voidakseen toteuttaa kyseisen toimen.

Tuomioistuimen on tehtävä määräajan pidentämistä koskevan pyynnön pohjalta virallinen päätös, josta on ilmoitettava hakijalle. Tuomioistuin voi harkintansa mukaan päättää, kuuleeko se vastapuolta ennen päätöksen tekemistä vai ei. Tuomioistuimen päätöksestä ei voi valittaa (siviiliprosessilain 233 §:n 3 momentin b kohta), mutta asianosaisilla on oikeus esittää vastalauseensa siinä vaiheessa, kun he hakevat muutosta itse tuomioon.

Asianosainen voi pyytää tuomioistuimen asettaman määräajan pidentämistä vain kerran. Jos asianosainen ei noudata tietyn oikeudellisen toimenpiteen suorittamiselle asetettua määräaikaa, toimenpidettä ei pääsääntöisesti voi enää myöhemmin toteuttaa lainvoimaisesti. Asian voi korjata ainoastaan esittämällä menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön.

Lakisääteistä määräaikaa on mahdollista muuttaa ainoastaan laissa annetun erityisen valtuutuksen nojalla. Prosessilaissa ei ole sääntöjä, joiden perusteella määräaikaa voitaisiin pidentää.

11. Jos sellainen asiakirja, joka on osoitettu asuinpaikkansa vuoksi määräajan pidennykseen oikeutetulle asianosaiselle, annetaan tiedoksi hänelle sellaisessa paikassa, jossa asuvilla ei ole oikeutta määräajan pidennykseen, menettääkö kyseinen asianosainen oikeutensa määräajan pidennykseen?

Tämä kysymys ei koske Unkaria.

Sivun alkuunSivun alkuun

12. Mitä seuraamuksia aiheutuu, jos määräaikoja ei noudateta?

Määräajan laiminlyönnin seuraamuksista säädetään siviiliprosessilain 105 pykälässä seuraavasti:

”Ellei laissa tosin säädetä, asianosainen ei voi toteuttaa oikeudellista toimenpidettä lainvoimaisesti enää määräajan umpeuduttua. Määräajan laiminlyönnin seuraamukset tulevat voimaan ilman eri toimenpiteitä ja ennakkovaroitusta, lukuun ottamatta laissa mainittuja tapauksia. Jos määräajan laiminlyönnin seuraamukset tulevat lain mukaan voimaan vain siinä tapauksessa, että asiasta on etukäteen varoitettu, tai ainoastaan vastapuolen hakemuksesta, voi toimenpiteen toteuttaa varoituksessa ilmoitetun ajan kuluessa tai siihen saakka, kun vastapuoli on esittänyt hakemuksensa. Jos taas vastapuoli esittää hakemuksensa oikeudenkäynnin aikana, toimenpiteen voi toteuttaa siihen saakka, kun tuomioistuin on tehnyt hakemusta koskevan päätöksen. Määräajan laiminlyönniksi ei katsota sitä, jos asianosainen ei ole voinut suorittaa oikeudellista toimenpidettä jonkin yleisesti tiedossa olevan luonnontapahtuman tai muun ylitsepääsemättömän esteen takia. Määräajan laiminlyönnistä aiheutuvia seuraamuksia ei sovelleta siinä tapauksessa, että tuomioistuimelle osoitettu anomus on jätetty postiin kirjattuna lähetyksenä viimeistään määräajan viimeisenä päivänä.”

Laissa on myös säännöksiä, joissa annetaan määräaika oikeudellisten toimenpiteiden suorittamiselle mutta ei säädetä määräajan laiminlyönnin oikeudellisista seuraamuksista. Tällaisissa tapauksissa määräajan laiminlyönnin oikeudellisista seuraamuksista päättää tuomioistuin yleisten oikeussäännösten nojalla.

Sivun alkuunSivun alkuun

Laissa luetellaan useita poikkeuksia siviiliprosessilain 105 pykälän yleissääntöön:

Asianosaisen myöhästymistä ei katsota määräajan laiminlyönniksi, jos asianosainen on esittänyt myöhästymiselle hyvät perustelut menetetyn määräajan palauttamista koskevassa pyynnössä (siviiliprosessilain 109 §:n 3 momentti) tai jos myöhästyminen on aiheutunut yleisesti tiedossa olevasta luonnontapahtumasta tai jostakin muusta ylitsepääsemättömästä esteestä. Kahden viimeksi mainitun on oltava yleisesti tiedossa olevia seikkoja. Jos asianosaisen myöhästyminen ei ole aiheutunut yleisesti tiedossa olevasta luonnontapahtumasta tai ylitsepääsemättömästä esteestä, asianosainen voi välttyä oikeudellisilta seuraamuksilta ainoastaan esittämällä menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön.

Tietyissä tapauksissa laissa suljetaan pois mahdollisuus soveltaa määräajan laiminlyönnistä aiheutuvia oikeudellisia seuraamuksia (esim. siviiliprosessilain 265 § ja 288 §).

Tuomioistuin voi lopettaa asian käsittelyn vastapuolen pyynnöstä, jos ulkomaalainen osapuoli ei ole antanut oikeudenkäyntikulut kattavaa vakuutta (siviiliprosessilain 157 §:n c kohta) tai jos kantaja ei ole saapunut asian ensimmäiseen käsittelyyn (siviiliprosessilain 157 §:n d kohta). Jos asianosainen ei ole saapunut asian käsittelyyn, oikeudellisia seuraamuksia on sovellettava vastapuolen pyynnöstä myös siinä tapauksessa, että asianosainen ei ole toimittanut todisteita edustusoikeudesta (siviiliprosessilain 135 §:n 4 ja 5 momentti). Viimeksi mainitussa tapauksessa asianosainen voi korjata laiminlyöntinsä siihen saakka, kun tuomioistuin tekee päätöksensä.

Sivun alkuunSivun alkuun

13. Jos määräaika ylitetään, mitä oikeuskeinoja niitä noudattamatta jättäneillä asianosaisilla on käytettävissään?

Jos asianosainen tai hänen edustajansa ei ole saapunut oikeuteen määräpäivänä itsestään riippumattomista syistä tai on laiminlyönyt jonkin määräajan noudattamisen itsestään riippumattomista syistä, laiminlyönnin seuraamukset voi estää pyytämällä menetetyn määräajan palauttamista. Kyseistä pyyntöä ei voida kuitenkaan tehdä seuraavissa tapauksissa:

  1. mahdollisuus pyynnön esittämiseen on suljettu pois laissa;
  2. määräajan laiminlyönnin seuraamukset on mahdollista estää myös ilman menetetyn määräajan palauttamista koskevaa pyyntöä tai laiminlyönnistä ei aiheudu haitallisia seuraamuksia tuomioistuimen päätöksessä;
  3. asianosainen laiminlyö uuden määräajan, joka on annettu menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön johdosta;
  4. kun on kyse oikeudenkäynnistä, jossa haetaan muutosta takavarikointipäätökseen, kantajalla ei ole mahdollisuutta pyytää menetetyn määräajan palauttamista.

Siviiliprosessilain mukaan menetetyn määräajan palauttamista koskevalla pyynnöllä voidaan korjata ainoastaan sellaiset laiminlyönnit, jotka ovat aiheutuneet asianosaisesta itsestään riippumattomista syistä eli jotka ovat tahattomia. Tahattomuus tarkoittaa, ettei teko ole tarkoituksellinen. Sen vuoksi jopa vähäpätöisestä ajattelemattomuudesta tai huolimattomuudesta aiheutuva laiminlyönti luetaan omaksi syyksi. Tästä säännöstä voidaan kuitenkin tietyissä tapauksissa poiketa siviiliprosessilain 109 pykälän 3 momentin nojalla, jossa säädetään menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön oikeudenmukaisesta arvioinnista.

Sivun alkuunSivun alkuun

Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö on esitettävä viidentoista päivän kuluessa. Kyseinen määräaika alkaa laiminlyödystä määräpäivästä tai laiminlyödyn määräajan viimeisestä päivästä. Jos määräajan laiminlyönti tuli asianosaisen tai hänen edustajansa tietoon vasta myöhemmin tai jos laiminlyönnin aiheuttanut este poistui vasta myöhemmin, määräaika pyynnön esittämiselle alkaa päivästä, jona asia tuli tietoon tai este poistui. Pyyntöä ei voi esittää enää sen jälkeen, kun alkuperäisestä määräajasta on kulunut kolme kuukautta. Pyynnössä on ilmoitettava laiminlyönnin syy sekä perustelut sille, että laiminlyönti oli todennäköisesti tahaton. Kun on kyse määräajan laiminlyönnistä, suorittamatta jäänyt toimenpide on toteutettava samalla kun asianosainen pyytää menetetyn määräajan palauttamista.

Pyynnön avulla ei voi lykätä oikeudenkäyntiä eikä täytäntöönpanoa. Jos näyttää todennäköiseltä, että menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö on perusteltu, tuomioistuin voi päättää viran puolesta keskeyttää oikeudenkäynnin tai päätöksen täytäntöönpanon kuulematta vastapuolta.

Menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön käsittelee se tuomioistuin, jonka oikeudenkäynnin aikana laiminlyönti on tapahtunut. Kun on kyse muutoksenhakua koskevan määräajan laiminlyönnistä, päätöksen tekee toisen oikeusasteen tuomioistuin. Jos tuomioistuin suostuu pyyntöön, määräajan laiminlyöneen osapuolen suorittama toimenpide on katsottava toteutetuksi alkuperäisen määräajan kuluessa. Vastaavasti käsittely, johon asianosainen ei määräpäivänä saapunut, on uusittava tarpeen mukaan. Uuden käsittelyn yhteydessä on päätettävä, jääkö asianosaisen väliin jättämässä käsittelyssä tehty päätös voimaan vai kumotaanko se kokonaan tai osittain.

« Menettelylliset määräajat - Yleistä | Unkari - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 31-10-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta