Euroopan komissio > EOV > Lapsen huolto > Italia

Uusin päivitys: 20-02-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Lapsen huolto - Italia

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


Viimeisimmät päivitykset ovat saatavilla kieliversioina italiano
 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on? 1.
2. Kuka lapsen huoltaja yleensä on? 2.
3. Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia huolehtimaan lapsestaan? 3.
4. Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen? 4.
5. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi? 5.
6. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi? 6.
7. Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää? 7.
8. Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta? 8.
9. Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee? 9.
10. Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää? 10.
11. Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä? 11.
12. Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua? 12.
13. Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta? 13.
14. Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan? 14.
15. Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Italiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan? 15.
16. Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamista Italiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan? 16.
17. Mitä lakia sovelletaan lapsen huoltoon liittyvissä asioissa silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu Italiassa tai ovat muiden maiden kansalaisia? 17.

 

1. Mitä lakitermi ”lapsen huolto” käytännössä tarkoittaa? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen huoltajalla on?

Lapsen huollolla (ja vanhempainvastuulla) tarkoitetaan niitä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita vanhemmilla lain mukaan on alaikäisen lapsen suhteen yksinomaan lapsen edun nimissä.

Vanhemmalla, joka on lapsen huoltaja, on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja koulutuksesta. Hän on syntyneiden ja syntymättömien lastensa laillinen edustaja sekä oikeustoimissa että oikeudenkäynneissä. Hän huolehtii alaikäisen lapsen taloudellisista intresseistä, joskin holhoustuomioistuimelta on saatava lupa tavanomaisesta omaisuudenhoidosta poikkeaviin oikeustoimiin, ja hänellä on lakimääräinen hallintaoikeus alaikäisen lapsen omaisuuteen, joitakin laissa määrättyjä omaisuuseriä lukuun ottamatta.

Lapsen huoltajuus merkitsee myös vanhempien velvollisuutta elättää, kasvattaa ja kouluttaa lapsi.

2. Kuka lapsen huoltaja yleensä on?

Molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, ja he huolehtivat tehtävästään yhteisymmärryksessä, kunnes lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden tai julistetaan täysivaltaiseksi. Jos vanhemmat ovat eri mieltä jostakin erityisen tärkeästä kysymyksestä, kumpi tahansa vanhemmista voi kääntyä tuomioistuimen (holhoustuomioistuin) puoleen. Tuomioistuin antaa päätösvallan vanhemmista sille, jonka katsotaan kyseisessä asiassa voivan parhaiten huolehtia lapsen edusta.

Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, vanhemmat, jotka ovat tunnustaneet lapsen ja asuvat yhdessä, ovat yhdessä lapsen huoltajia. Jos he eivät asu yhdessä, huoltaja on vanhemmista se, jonka kanssa lapsi asuu, ja jos lapsi ei asu kummankaan kanssa, se, joka on ensimmäisenä tunnustanut lapsen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sillä vanhemmalla, joka ei ole huoltaja, on kuitenkin oikeus valvoa alaikäisen lapsen kasvatusta, koulutusta ja elinoloja.

3. Voidaanko lapselle määrätä muu huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät kykene tai ovat haluttomia huolehtimaan lapsestaan?

Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet tai eivät muusta syystä kykene toimimaan huoltajina, se tuomioistuin, jonka alueella lapsen intressit ovat, nimittää holhoojan.

Jos vanhemmat eivät käytä oikeuksiaan eivätkä kykene täyttämään velvollisuuksiaan, tämä otetaan huomioon menettelyissä, joissa arvioidaan, voivatko vanhemmat jatkaa huoltajina, tai täyttyvätkö adoptointiedellytykset lapsen laiminlyönnin vuoksi. Tällaisten menettelyjen seurauksena nimitetään holhooja, ellei holhoojaa ole nimitetty väliaikaisesti jo menettelyn kuluessa, jos lapsen huolto on siirretty pois vanhemmilta.

4. Kuinka huoltajuudesta päätetään silloin kun vanhemmat eroavat tai muuttavat erilleen?

Asumuseron tai avioeron yhteydessä tuomioistuin päättää lapsen huoltajuudesta.

Jos kyseessä on sopimusavioero tai avioeroa on haettu yhdessä, tuomioistuin, joka päättää asumus- tai avioerosta, vahvistaa lasta koskevat ehdot.

Olosuhteiden muuttuessa vanhemmilla on oikeus milloin tahansa pyytää lapseen liittyvien päätösten uudelleenkäsittelyä.

5. Jos vanhemmat pääsevät sopimukseen lapsen huoltajuudesta, miten sopimus saadaan oikeudellisesti sitovaksi?

Asumuseron tai avioeron yhteydessä ratkaisu lapsen huoltajuudesta sisällytetään tuomioistuimen eropäätökseen. Tuomioistuimen on otettava huomioon osapuolten välillä mahdollisesti tehty sopimus. Sopimus ei kuitenkaan sido tuomioistuinta, vaan se voi tehdä erilaisen ratkaisun joko oman harkintansa perusteella tai osapuolten aloitteesta (siviiliprosessilain 155 § ja lain 1970/898 6 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos osapuolet ovat sopimusavioeron yhteydessä tehneet lapsen huollosta ja elatuksesta sopimuksen, joka ei ole lapsen etujen mukainen, tuomioistuin ilmoittaa, mitä muutoksia on tehtävä. Jos hyväksyttävään ratkaisuun ei päästä, tuomioistuin voi kieltäytyä vahvistamasta sopimusta (siviiliprosessilain 158 §).

Jos avioeroa on haettu yhdessä, ja tuomioistuin toteaa, että lasta koskevat ehdot eivät ole lapsen etujen mukaisia, prosessi etenee tavanomaiseen tapaan, mutta tutkintatuomari kuulee osapuolia (lain 1970/898 4 §).

6. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltajuudesta, mitä muita keinoja asian ratkaisemiseksi on tuomioistuinkäsittelyn lisäksi?

Vaihtoehtoisia ratkaisukeinoja ei ole. Tuomioistuimet (erityisesti holhoustuomioistuimet) voivat pyytää sosiaaliviranomaisilta myös välitysapua, jossa tarkoituksena on löytää ratkaisu, joka voidaan esittää tuomioistuimelle.

7. Jos vanhemmat vievät asian oikeuteen, mistä lapseen liittyvistä asioista tuomari voi päättää? 

Tuomioistuin, joka tekee päätöksen asumus- tai avioerosta,

  • ratkaisee kumpi vanhemmista on lasten huoltaja ja vahvistaa toisen vanhemman tapaamisoikeuden toteuttamista koskevat säännöt; tuomioistuin voi määrätä myös vanhemmat toimimaan huoltajina yhteisesti tai vuorotellen; avioerolaissa on tästä säännökset, joita voidaan soveltaa myös asumuseroon;
  • vahvistaa, missä määrin ja millä tavoin toinen vanhempi osallistuu lasten elatukseen, kasvatukseen ja koulutukseen;
  • päättää oikeudesta asua perheen asunnossa antaen etusijan sille puolisolle, joka on lasten huoltaja;
  • määrää lasten omaisuuden hallinnasta ja, jos kyseessä on yhteishuoltajuus, vanhempien lakimääräisestä hallintaoikeudesta omaisuuteen;
  • vahvistaa muut lasta koskevat toimenpiteet (oikeuskäytännössä on esim. katsottu, että on lapsen etujen mukaista säilyttää suhteet isovanhempiin, ja määrätty tapaamisista).

8. Jos tuomioistuin päättää, että huoltajuus kuuluu yksin toiselle vanhemmista, tarkoittaako tämä, että hän saa päättää kaikista lasta koskevista asioista kysymättä toiselta vanhemmalta?

Pääsääntö on, että se vanhemmista, joka on yksinhuoltaja, käyttää tätä oikeutta yksin, ellei tuomioistuin ole toisin määrännyt.

Sivun alkuunSivun alkuun

Molemmat vanhemmat osallistuvat kuitenkin lapsen kannalta erittäin merkittävien päätösten tekemiseen, ellei tuomioistuin ole toisin määrännyt.

Oikeuskäytännön mukaan tällaisia erittäin merkittäviä päätöksiä ovat ainakin koulun ja koulutuksen suunnan valinta, ammatinvalinta, päätös ei-kiireellisistä leikkaustoimenpiteistä (tiedonantovelvollisuutta ei ole, jos toimenpiteille ei ole vaihtoehtoja) ja lapsen muutto asumaan toiseen maahan (joissakin tapauksissa huoltajan päätöksen on katsottu olevan lapsen edun mukainen, vaikka se onkin ristiriidassa tapaamisoikeuden kanssa, ks. kassaatiotuomioistuimen tuomio 1995/1732).

9. Jos tuomioistuin päättää, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mitä se käytännössä merkitsee?

Tuomioistuin voi määrätä yhteishuoltajuuden, jos sitä pidetään lasten edun mukaisena muun muassa heidän ikänsä huomioon ottaen.

Lainsäädännössä (lain 1970/898 6 § myöhempine muutoksineen) ei anneta tästä täsmällisiä ohjeita, vaan jätetään tuomioistuimelle harkintavaltaa.

Kun tuomioistuin määrää yhteishuoltajuuden, se tarkoittaa käytännössä, että lapsi jää asumaan jommankumman vanhemman (yleensä äidin) kanssa, mutta toinen vanhemmista on vahvasti läsnä lapsen elämässä. Koska yhteishuoltajuus ei välttämättä vähennä riitoja ja edistä vanhempien välistä yhteisymmärrystä niin kuin lainsäädännössä on tarkoitettu, tuomioistuimet myöntävät harvoin yhteishuoltajuuden.

Vielä harvinaisempi on vuorohuoltajuus, joka vallitsevan oikeuskäytännön mukaan yleensä estää järjestämästä lasten ja vanhempien elämää järkevästi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jaettua huoltajuutta koskeva lakiesitys on edennyt parlamenttikäsittelyssä hyväksymisvaiheeseen, joten tietoja on todennäköisesti päivitettävä piakkoin.

10. Minkä tuomioistuimen tai viranomaisen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan laittaa lapsen huoltoasia vireille? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

  1. Tuomioistuimella, joka tekee päätöksen asumus- tai avioerosta (ks. avioero), on toimivalta päättää lasten huoltajuudesta eron yhteydessä. Hakemus esitetään kanteen muodossa. Siinä on selostettava seikat, joihin hakemus perustuu, ja osoitettava, että kyseessä on aviolapsi, tunnustettu lapsi tai molempien vanhempien avioliiton aikana adoptoima lapsi. Kanteeseen ja vastineeseen on liitettävä viimeiset veroilmoitukset (lain 1970 4 § myöhempine muutoksineen).
  2. Jos jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat käyttäytyneet lasta vahingoittavasti, sen paikkakunnan holhoustuomioistuimella, missä lapsi asuu hakemuksen jättöajankohtana, on toimivalta päättää lapsen huoltajuudesta. Holhoustuomioistuin voi tehdä tarpeellisiksi katsomansa päätökset ja määrätä (lasta vahingoittavasti käyttäytyneen) vanhemman myös lähtemään perheen kodista ja menettämään huoltajuuden. Tällaiset päätökset voidaan milloin tahansa kumota.
  3. Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, huoltajuudesta päättää sen paikkakunnan holhoustuomioistuin, missä lapset asuvat.

11. Mitä menettelyä näissä asioissa sovelletaan? Onko kiireellisiä tilanteita varten erityistä menettelyä?

  1. Lapsen huoltajuusasiaan asumus- ja avioerotilanteessa sovelletaan asumus- ja avioeromenettelyä (ks. avioero). Jos sovitteluyritykset eivät ole onnistuneet, tuomioistuimen puheenjohtajan käsittelyssä päätetään lapsen edun mukaisista kiireellisistä väliaikaisista toimenpiteistä, jotka voidaan panna tarvittaessa täytäntöön pakkokeinoin. Kiireellisiä tilanteita varten ei ole erityistä menettelyä (eikä sellainen näytä tarpeelliselta). Jos jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat käyttäytyneet lasta vahingoittavasti, holhoustuomioistuin voi päättää kiireellisesti tarpeellisina pitämistään toimenpiteistä.
  2. Vanhemman oikeuksia koskevissa asioissa (eli 10. kohdan B ja C alakohdan tilanteissa) toimivalta on holhoustuomioistuimella. Menettelyyn sovelletaan siviililain 336 §:n säännöksiä yhdessä yleisten suljetuin ovin käytäviä menettelyjä koskevien säännösten kanssa (siviiliprosessilain 737 § ja sitä seuraavat). Tuomioistuin ratkaisee toisen vanhemman, sukulaisten tai yleisen syyttäjän vireille paneman asian suljetuin ovin käytettävissä olevien tietojen perusteella kuultuaan yleistä syyttäjää sekä sitä vanhempaa, jota vastaan menettely on pantu vireille. Kiireellisissä tapauksissa tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan määrätä lapsen edun mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä. Tällä hetkellä asianajan käyttö ei ole välttämätöntä. Parlamentin käsiteltävänä on lakiesitys, jossa säädetään asianajajan käyttö pakolliseksi myös näissä menettelyissä.

12. Myönnetäänkö oikeudenkäyntikuluihin oikeusapua?

Oikeudenkäyntikuluihin (myös neuvontaan) ja asianajajan palkkioihin voidaan myöntää oikeusapua. Asumusero- ja avioeromenettelyt, kuten myös lapsen huoltajuusmenettelyt, on vapautettu siviiliasioiden ja hakemusmenettelyjen vireillepanomaksusta kaikissa oikeusasteissa (ks. konsolidoidun lain 2002/115 10 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

13. Voiko lapsen huoltoa koskevaan päätökseen hakea muutosta?

  • Asumus- tai avioeropäätöksen yhteydessä tehdystä lapsen huoltoa koskevasta päätöksestä voi valittaa tavanomaisin muutoksenhakukeinoin. Ylioikeuden päätöksestä voi valittaa edelleen kassaatiotuomioistuimeen.
  • Päätöksistä, joilla asumus- tai avioeromenettelyssä vahvistettuja ehtoja muutetaan, voi valittaa ylioikeuteen 10 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta (siviiliprosessilain 710 ja 737 §, lain 1970/898 9 § myöhempine muutoksineen); Ylioikeuden päätöksestä voi valittaa kassaatiotuomioistuimeen ylimääräisin muutoksenhakukeinoin (ja ainoastaan lainvastaisesta päätöksestä) perustuslain 111 §:n nojalla (kassaatiotuomioistuimen päätös nro 24265 vuodelta 2004).
  • Lapsen huoltajuutta koskevista holhoustuomioistuimen päätöksistä (joita se tekee ainoastaan huoltajuuden rajoittamisesta, kun asumus- tai avioeropäätös on jo tehty) voi valittaa ylioikeuteen 10 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Ylioikeuden päätöksistä ei voi tehdä kassaatiovalitusta.

14. Joissain tapauksissa lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa täytyy hakea tuomioistuimelta tai toiselta viranomaiselta. Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Jotta tuomioistuimen tuomiot ja muut päätökset olisivat täytäntöönpanokelpoisia, niissä on oltava täytäntöönpanolauseke, ellei laissa toisin säädetä.

Tuomioistuimen kirjaaja lisää lausekkeen (ks. siviiliprosessilain 475 §) todettuaan, että varsinaisten muutoksenhakumenettelyjen, kassaatiovalituksen ja siviiliprosessilain 395 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitetun purkamishakemuksen määräaika on päättynyt.

Sivun alkuunSivun alkuun

Täytäntöönpanomääräys voidaan luovuttaa ainoastaan sille osapuolelle, jonka hyväksi päätös on tehty. Se luovutetaan yhtenä kappaleena ja varustetaan tuomioistuimen kirjaamon sinetillä. Kyseinen osapuoli voi pyytää lisäkappaleita päätöksen tehneen yksikön päälliköltä, joka antaa tarvittavan määräyksen (siviiliprosessilain 475 § ja sen täytäntöönpanomääräysten 124 ja 153 §).

15. Millä tavoin tulee menetellä, jos halutaan että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama huoltajuuspäätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Italiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

  • Italian kansainvälisen yksityisoikeuden järjestelmän uudistamisesta annetun lain 1995/218 mukaan ulkomaiset tuomiot tunnustetaan automaattisesti ja muutoksenhaku on mahdollista vasta jälkeenpäin, kun päätös on riitautettu tai on ryhdyttävä pakkotäytäntöönpanoon. Toimivalta on täytäntöönpanopaikan ylioikeudelta. Kun erityissäännöksiä ei ole, sovelletaan tavanomaista ensimmäisen oikeusasteen menettelyä, mutta asia käsitellään kollegiaalisesti. Lopullinen ratkaisu on annettava tuomion muodossa.
  • Toisessa EU:n jäsenvaltiossa (Tanskaa lukuun ottamatta) tehtyihin päätöksiin lapsen huoltajuudesta (huoltajuuden määrääminen, hoitaminen, valtuuttaminen ja menettäminen osittain tai kokonaan sekä myös alaikäisen omaisuuden hoitoa, säilyttämistä tai luovuttamista koskevat suojatoimenpiteet) sovelletaan Bryssel II a -asetusta (EY) N:o 2201/2003 (joka syrjäyttää samaa asiaa koskevat monenväliset sopimukset). Asetuksella kumotaan aikaisempi Bryssel II -asetus (EY) N:o 1347/2000 ja laajennetaan sen soveltamisalaa sekä säädetään, että tapaamisoikeutta ja lapsen palauttamista koskevat päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön automaattisesti kaikissa jäsenvaltioissa ilman erityistä menettelyä.

Asetuksen mukaan kaikki muut päätökset vanhempainvastuusta tunnustetaan automaattisesti. Jokainen, jonka etua tunnustaminen koskee, voi pyytää tuomion tunnustamista tai tunnustamatta jättämistä asetuksen 21 ja 23 artiklassa mainituista syistä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Menettely, jota säännellään osittain Bryssel II -asetuksella (30 artikla), on kaksivaiheinen: ensimmäinen vaihe on varoitus, josta tehdään päätös toista osapuolta kuulematta,  toinen vaihe käynnistyy valituksella ja siinä on noudatettava kuulemissäännöksiä (kontraditorista periaatetta) kaikilta osin.

Päätöksen laillistamista hakee kanneteitse se osapuoli, jonka edun mukaista tämä on. Alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen henkilön asuinpaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai sen lapsen asuinpaikan mukaan, jota hakemus koskee. Jos nämä paikat eivät ole täytäntöön panevan jäsenvaltion alueella, alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin määräytyy täytäntöönpanopaikan mukaan.

Hakemukseen on liitettävä jäljennös päätöksestä ja asetuksen 39 artiklassa tarkoitettu vakiomuotoinen todistus. Tuomioistuin, jolle hakemus on tehty, voi kuitenkin asettaa määräjan asiakirjojen esittämiselle, hyväksyä muita asiakirjoja tai olla vaatimatta asiakirjoja, jos se ei pidä niitä välttämättöminä.

  • Jos on kyse pakkotäytäntöönpanosta, sen, jonka etua asia koskee, on pyydettävä päätöksen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi. Alueelliseen toimivaltaan ja menettelyyn sovelletaan tunnustamista koskevia säännöksiä.
  • Elatusvelvollisuuteen sovelletaan asetusta (EY) N:o 44/2001.

16. Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman lapsen huoltoa koskevan päätöksen tunnustamista Italiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Asia pannaan vireille ylioikeudessa. Alueellinen toimivalta määräytyy asetuksessa säädettyjen kriteerien perusteella.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kun asia on pantu vireille, tuomioistuin käsittelee sen riita-asiana ja antaa vahvistustuomion, johon voidaan hakea muutosta kassaatiotuomioistuimessa.

17. Mitä lakia sovelletaan lapsen huoltoon liittyvissä asioissa silloin kun lapsi tai osapuolet eivät asu Italiassa tai ovat muiden maiden kansalaisia?

Lain 1995/218 36 §:ssä säädetään, että vanhempien ja lasten välisiin henkilökohtaisiin ja omaisuussuhteisiin, myös lapsen huoltoon, sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jonka kansalainen lapsi on. Kun muuta ei ole määrätty, lähtökohtana on nykyinen kansalaisuus eli lapsen kansalaisuus sillä hetkellä, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa. Jos lapsella on useampia kansalaisuuksia, sovelletaan sen valtion lakia, johon lapsella on kiintein yhteys. Jos lapsella on Italian kansalaisuus, tätä liityntää pidetään ensisijaisena (19 §).

Lain 1995/218 42 §:ssä viitataan lasten suojelua koskevien toimenpiteiden (joihin kuuluvat siviililain 330 ja 333 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet) osalta Haagissa vuonna 1961 tehtyyn yleissopimukseen. Sen 3 artiklassa vahvistetaan, että ns. lakimääräisiin suhteisiin (kuten vanhempainvastuu) sovelletaan samaa liityntäkriteeriä kuin lain 1995/218 36 §:ssä eli sen valtion lakia, jonka kansalainen lapsi on. Lapsen asuinmaan viranomaiset ja kiireellisissä tapauksissa myös sen maan viranomaiset, jossa lapsi tai hänen omaisuutensa on, voivat kuitenkin toteuttaa suojelutoimenpiteitä oman lainsäädäntönsä nojalla, jos lapsen henkilöön tai omaisuuteen kohdistuu vakava vaara (yleissopimuksen 8 ja 9 artikla)

Päivitetty 31.12.2005

« Lapsen huolto - Yleistä | Italia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 20-02-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta