Euroopan komissio > EOV > Oikeusalan ammatit > Ruotsi

Uusin päivitys: 12-07-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusalan ammatit - Ruotsi

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tuomarit 1.
2. Asianajajat 2.
3. Syyttäjät 3.
4. Kruununvoudit 4.

 

Eri ammattiryhmien esittely

1. Tuomarit

Useimmat tuomarit työskentelevät jommassa kummassa kahdesta yleisestä tuomioistuinjärjestelmästä. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet (tingsrätter) , joita on useita, kuusi hovioikeutta (hovrätter) ja korkein oikeus (Högsta domstolen). Yleisiä hallintotuomioistuimia ovat lääninoikeudet (länsrätter) , joita on useita, neljä kamarioikeutta (kammarrätter) ja korkein hallinto-oikeus (Regeringsrätten). Päällikköasemaa vailla olevia tuomareita nimitetään raatimiehiksi (rådman) käräjäoikeudessa ja lääninoikeudessa, hovioikeudenneuvoksiksi (hovrättsråd) hovioikeudessa ja kamarioikeudenneuvoksiksi (kammarrättsråd) kamarioikeudessa. Tuomioistuinosaston päällikkönä on pääraatimies (chefsrådman) käräjäoikeudessa ja lääninoikeudessa, hovioikeudenlaamanni (hovrättslagman) hovioikeudessa ja kamarioikeudenlaamanni (kammarrättslagman) kamarioikeudessa. Käräjäoikeuden ja lääninoikeuden päällikköä nimitetään laamanniksi. Hovioikeuden ja kamarioikeuden päällikkö on puolestaan presidentti. Korkeimman oikeuden tuomareita nimitetään oikeusneuvoksiksi (justitieråd).

Tuomarin on oltava Ruotsin kansalainen. Ollakseen pätevä tuomarin virkaan henkilöllä on oltava ruotsalainen oikeustieteen kandidaatin tutkinto (juris kandidatexam tai juristexam). Tällaiseen tutkintoon rinnastetaan tietyn edellytyksin myös jossain toisessa Pohjoismaassa suoritettu lakimiestutkinto. Tuomari ei myöskään voi olla konkurssissa tai edunvalvojan valvonnassa (förvaltarskap).

Sivun alkuunSivun alkuun

Hallitus nimittää tuomarit hakumenettelyn jälkeen. Kaikkein korkeimpiin tuomarivirkoihin nimitykset tehdään kuitenkin kutsumenettelynä. Ennen kaikkea taitavuus ja soveltuvuus ammattiin ratkaisevat tuomarinimitykset. Hallitusta auttaa nimitysten valmistelussa erityinen virkaesityslautakunta (Tjänsteförslagsnämnden för domstolsväsendet). Sen pääasiallinen tehtävä on tehdä hallitukselle esitykset nimitettävistä henkilöistä.

Tuomarit ovat valtion valtuuttamia ja valtion palveluksessa ja näin ollen valtion virkamiehiä. Tuomari voidaan erottaa tai vapauttaa virastaan ainoastaan, jos hän tehtävänsä karkeasti tai toistuvasti laiminlyömällä tai rikoksen tekemällä osoittaa olevansa selvästi sopimaton tuomariksi tai hän saavuttaa asianomaisen eläkeiän. Perustuslaki takaa tuomarille riippumattomuuden ratkaisutoiminnassa.

Ruotsissa on mahdollista hakeutua tuomarikoulutukseen. Vakinaiset tuomarit valitaan tavallisesti tämän koulutuksen läpikäynneistä henkilöistä. Tuomarikoulutuksen läpikäymistä ei kuitenkaan muodollisesti vaadita. Kaikki lakimiehet voivat siis hakea tuomarinvirkaa. Tavallisesti tuomarikoulutuksen läpikäyminen katsotaan kuitenkin eduksi.

Koulutukseen pääsyvaatimuksena on oikeustieteen kandidaatin tutkinto ja kahden vuoden tuomioistuinharjoittelu eli notaarin virassa toimiminen (notariemeritering) käräjäoikeudessa tai lääninoikeudessa. Tuomarikoulutukseen hyväksytty hakija määrätään hovioikeuteen hovioikeudenviskaaliksi (hovrättsfiskal) tai kamarioikeuteen kamarioikeudenviskaaliksi (kammarrättsfiskal) kuuden kuukauden koeajalla. Jos koeaika suoritetaan hyväksyttävästi, viskaali nimitetään toistaiseksi hovioikeuteen tai kamarioikeuteen. Vähintään vuoden palveluksen jälkeen hakija jatkaa tuomarikoulutustaan käräjäoikeudenviskaalina (tingsfiskal) tai lääninoikeudenviskaalina (länsrättsfiskal) kahden vuoden ajan. Viskaalit toimivat asianomaisessa tuomioistuimessa tuomareina ja käsittelevät oikeusjuttuja ja asioita samaan tapaan kuin vakinaiset tuomarit.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomarikoulutuksen viimeisessä vaiheessa viskaali palaa takaisin hovioikeuteen tai kamarioikeuteen toimiakseen vähintään vuoden tuomarina. Hyväksytysti suoritetun palveluksen jälkeen viskaali nimitetään hovioikeuden- tai kamarioikeuden asessoriksi (hovrätts-/kammarrättsassessor). Tällöin tuomarikoulutus on suoritettu loppuun.

Jos asessori haluaa koulutuksen läpäistyään saada nimityksen vakinaiseksi tuomariksi, hän työskentelee tavallisesti ensin tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella joitakin vuosia hankkiakseen muuta kokemusta, jotta pystyisi lopulta kilpailemaan nimityksestä vakinaiseksi tuomariksi.

Yksityisten oikeussubjektien oikeussuoja samoin kuin kansalaisten luottamus oikeuslaitosta kohtaan edellyttävät, että asiaankuulumattomat seikat eivät vaikuta tuomareiden ratkaisuihin. Tuomareiden työskentelyä koskeviin sääntöihin sisältyy joukko yleisiä periaatteita siitä, kuinka tuomarin on käyttäydyttävä päivittäisessä toiminnassaan, ja näin ollen niissä esitetään tuomareihin kohdistuvia vaatimuksia esimerkiksi puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta sekä kyvystä kohdella kaikkia yhdenmukaisesti. Lisäksi tuomareiden esteellisyydestä on annettu erityismääräyksiä.

Yleisissä tuomioistuimissa ja yleisissä hallintotuomioistuimissa työskentelevillä tuomareilla ei tavallisesti ole erikoisalaa, vaan he käsittelevät kaikkia tuomioistuimeen tulevia asioita.

Kuten edellä todetaan, tuomariksi pääsyyn vaaditaan Ruotsin kansalaisuutta. Tämän vuoksi muunmaalaiset eivät voi hakea tällaista paikkaa.

2. Asianajajat

Ruotsissa on vain yksityisiä asianajajia (yleiset oikeusaputoimistot on lakkautettu). Toisin kuin monien muiden maiden oikeusjärjestelmissä Ruotsissa yksityishenkilö voi käyttää omasta puolestaan puhevaltaa tuomioistuimessa. Ruotsissa ei siis ole pakko turvautua oikeudelliseen edustajaan tai asianajajaan. Ruotsissa ei myöskään ole asianajajamonopolia siinä mielessä, että oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan pitäisi olla asianajaja. Henkilön edustaminen tuomioistuimessa ei siis ole sidottu asianajaja-nimikkeeseen (advokat) vaan riippuu sen sijaan tietyistä tekijöistä (kuten kotipaikka, kielitaito ja soveltuvuus). Tietyssä mielessä asianajajat ovat kuitenkin etuoikeutettuja. Esimerkiksi tietyn poikkeuksin julkiseksi puolustajaksi (offentlig försvarare) voidaan määrätä ainoastaan asianajaja. Kuka tahansa oikeudenkäyntiasiamiestä koskevat vaatimukset täyttävä voi toimia yksityisenä puolustajana. Toisin kuin monissa muissa maissa Ruotsissa ei yleensä ole eroa julkiseksi puolustajaksi tai yksityiseksi puolustajaksi ryhtyvien lakimiesten välillä, sillä molemmissa tehtävissä toimii yleensä asianajaja. Ruotsissa asianajajaksi katsotaan vain Ruotsin Asianajajaliiton jäsen (Sveriges advokatsamfund). Jäseneksi pääsee vain, jos täyttää tietyt muodolliset vaatimukset esimerkiksi pätevyyden, kokemuksen ja tutkintovaatimusten osalta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Asianajajan (eli asianajajaliiton jäsenen) on täytettävä seuraavat vaatimukset:

- kotipaikka Ruotsissa, EU:ssa, ETA-valtiossa tai Sveitsissä,

- oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaminen,

- oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen oikeusalalta hankittu viiden vuoden työkokemus, josta vähintään kolme vuotta asianajotoimistossa avustavana lakimiehenä tai omassa lakiasiaintoimistossa,

- asianajajatutkinnon suorittaminen,

- nuhteettomuus ja soveltuminen asianajotoimintaan (ei voi olla tuomari, syyttäjä tai muu valtionvirkamies) ja järjestyksessä olevat taloudelliset asiat (ei voi olla konkurssissa tai edunvalvojan valvonnassa).

Asianajajalle asetetuilla pätevyysvaatimuksilla halutaan varmistaa, että asianajajaksi pääsevät vain ne, joilla on riittävät tiedot ja jotka muutoin soveltuvat alalle (asianajaja-nimitys on laatutakuu). Jos ilman pätevyyttä väittää olevansa hyväksytty asianajaja, voi saada sakkotuomion.

Kuka tahansa voi perustaa lakiasiaintoimiston. Ruotsissa ei tarvita erityistä koulutusta tai kokemusta, jotta voi tarjota ammattimaisesti oikeudellista neuvontaa.

Laissa rajoitetaan oikeudellisten palveluiden tarjoamista ainoastaan, jos oikeudellista apua tarjotessaan on tehnyt rikoksen, jota ei katsota vähäiseksi. Tällaista henkilöä voidaan enintään kymmenen vuoden ajan kieltää tarjoamasta oikeudellista apua. Jos oikeudellista apua tarjotessaan edistää rangaistuksenalaista tekoa törkeää huolimattomuuttaan, voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen varomattomasta avustustoiminnasta. Asianajajaa vastaan voidaan kuitenkin nostaa syyte ainoastaan sen jälkeen, kun asianajajaliittoa on kuultu.

Sivun alkuunSivun alkuun

Asianajajien toimintaa sääntelee ennen kaikkea lainsäädäntö (Ruotsin oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalken) 8 luku). Lakisääteisillä vaatimuksilla säännellään muun muassa edellytyksiä, joilla voi päästä asianajajaliiton jäseneksi, asianajajaliiton luetteloon kirjautumista, toiminnan harjoittamista, osakkuutta yhtiössä ja valvontaa. Lainsäädännön lisäksi asianajajien toimintaa koskevia määräyksiä on asianajajaliiton toimintasäännöissä ja hyvää asianajajatapaa koskevissa säännöissä. Ruotsin hallitus vahvistaa asianajajaliiton toimintasäännöt, joten liitto on yksityisoikeudellinen laitos, jolla on julkisoikeudellisia piirteitä (se ei ole viranomainen). Toimintasäännöt voidaan näin ollen rinnastaa asetukseen.

Yksi asianajotoimintaa koskevan sääntelyn kulmakivistä on riippumattomuus. Asianajajien riippumattomuutta koskevilla säännöillä pyritään pääsääntöisesti huolehtimaan, että yhteiskunnan edun mukaisesti tämä ehdottomaan luottamuksellisuuteen velvoitettu ammattikunta voi antaa oikeudellista neuvontaa ja oikeudellista apua antamatta asiaankuulumattomien seikkojen vaikuttaa itseensä ja yksinomaan asiakkaan parasta ajatellen. Korkealle asetettujen eettisten vaatimusten ylläpitämiseksi asianajajakunnalta on jo pitkään vaadittu tietynlaista eettistä käytöstä ja siihen kohdistetaan kurinpidollista valvontaa. Asianajajien ammatinharjoittamista koskevilla säännöillä – erityisesti järjestäytymistä, kelpoisuutta, ammattietiikkaa, valvontaa ja vastuuta koskevilla säännöillä – varmistetaan, että asianajajilla on sellainen riippumattomuus, rehellisyys ja ammattikokemus, jota oikeudellisiin palveluihin turvautuvilla on oikeus vaatia ja joka on välttämätön edellytys hyvälle oikeudenhoidolle.

Sivun alkuunSivun alkuun

Useimmat asianajajat ovat erikoistuneet joko yksityishenkilöitä koskevaan oikeuteen (mm. perheoikeus, rikosoikeus) tai kauppaoikeuteen. Puolustusasianajajat ovat usein erikoistuneet tiettyihin rikoslajeihin, esimerkiksi talousrikoksiin, huumausainerikoksiin, naisiin kohdistuviin rikoksiin tai nuorisorikollisuuteen. Jotkut asianajajat ovat myös erikoistuneet ihmisoikeuksiin liittyviin oikeusjuttuihin. He edustavat usein Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen valituksen tehneitä tahoja.

Koska Ruotsissa ei ole pakko turvautua asiamieheen tai asianajajaan, ei ole olemassa tilanteita, joissa edustajaksi olisi pakko palkata lakimies tai asianajaja.

Asianajotoimintaa ja asianajajien sijoittautumista käsitellään erityisesti direktiivissä 77/249/ETY asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta (nk. asianajajadirektiivi) ja direktiivissä 98/5/EY asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu (nk. sijoittautumisdirektiivi).

Jotta voi ryhtyä asianajajaksi Ruotsissa (eli päästä Ruotsin Asianajajaliiton jäseneksi) , hakijan kotipaikan on oltava EU:ssa, ETA-valtiossa tai Sveitsissä, hänen on täytynyt suorittaa ruotsalainen oikeustieteen kandidaatin tutkinto, hänen on täytynyt suorittaa asianajajatutkinto, hakijan on osoitettava, että hän on tunnettu rehellisyydestään, ja hakija on katsottava ylipäätänsä tehtävään sopivaksi. Jos hakija on läpäissyt asianajaksi vaadittavan koulutuksen jossakin muussa EU-maassa, ETA-valtiossa tai Sveitsissä ja lisäksi suorittanut Ruotsissa kokeen, joka osoittaa, että hänellä on riittävät tiedot Ruotsin oikeusjärjestyksestä, hänen voidaan katsoa täyttävän vaatimuksen ruotsalaisen lakimieskoulutuksen ja ruotsalaisen asianajajatutkinnon suorittamisesta, ja jos hänet katsotaan muuten soveltuvaksi, hänet voidaan hyväksyä asianajajaliiton jäseneksi, jolloin hän voi harjoittaa toimintaa ruotsalaisella asianajaja-nimikkeellä. Samoin menetellään, jos hakija on kirjattu asianajajaluetteloon ja hän on sen jälkeen vähintään kolmen vuoden ajan tosiasiallisesti ja säännöllisesti harjoittanut Ruotsissa asianajotoimintaa pääsääntöisesti ruotsalaisen oikeuden alalla tai on jollakin muulla tapaa saavuttanut riittävät tiedot ja kokemuksen jäseneksi päästäkseen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos haluaa harjoittaa asianajotoimintaa Ruotsissa kotimaansa ammattinimikkeellä, Ruotsin lainsäädännössä ei esitetä erityisiä vaatimuksia ammattipätevyydestä.

Tiivistelmänomaisesti voidaan todeta, että myös ulkomaalaiset asianajajat voivat harjoittaa toimintaa Ruotsissa maahan sijoittautumatta. Poikkeuksena on asianosaisen edustaminen ruotsalaisessa tuomioistuimessa. Oikeudenkäyntiasiamieheen (ja yksityiseen puolustajaan) sovelletaan erityisiä vaatimuksia soveltuvuudesta (mm. rehellisyyden ja Ruotsin oikeusjärjestyksen tuntemuksen osalta) ja kotipaikasta Ruotsissa, ETA-valtiossa tai Sveitsissä. Jos asianajaja haluaa sijoittautua Ruotsiin, hänen on kirjauduttava asianajajaliiton luetteloon, jotta hän on yhteiskunnan valvonnassa. Ruotsalaisia asianajajia koskevia määräyksiä sovelletaan suurimmaksi osin myös jossakin toisessa EU-maassa, ETA-valtiossa tai Sveitsissä hyväksyttyihin asianajajiin, kun nämä harjoittavat toimintaansa Ruotsissa.

Asianajajan ei tarvitse olla sijoittautuneena Ruotsiin voidakseen harjoittaa Ruotsissa asianajotoimintaa. Jos asianajaja sitä vastoin haluaa harjoittaa asianajajan ammattia pysyvästi eli toisin sanoen sijoittautua Ruotsiin kotimaansa ammattinimikkeellä mutta hän on hankkinut ammatillisen pätevyyden jossakin toisessa EU-maassa, hänen on kirjauduttava Ruotsin Asianajajaliiton luetteloon. Näin hän on yhteiskunnan valvonnassa.

Asianajotoiminnan harjoittaminen Ruotsissa ei edellytä Ruotsin kansalaisuutta. Ulkomaalainen asianajaja saa harjoittaa Ruotsissa toimintaa kotimaansa ammattinimikkeellä, mutta jos toiminta on pysyvää, hänellä on velvollisuus kirjautua asianajajaliiton luetteloon. Vuoden 2002 heinäkuun 1. päivästä lähtien Ruotsin Asianajajaliiton jäseneksi pääseminen ei ole enää edellyttänyt jotakin tiettyä kansalaisuutta. Tämä merkitsee, että jos ulkomaalainen asianajaja on kolmen vuoden ajan tosiasiallisesti ja säännöllisesti harjoittanut asianajotoimintaa pääsääntöisesti ruotsalaisen oikeuden alalla, hänen katsotaan täyttävän koulutuksen ja käytännön kokemuksen osalta edellytykset, joita vaaditaan Ruotsin Asianajajaliiton jäseneksi pääsemiseksi, ja hänet voidaan näin ollen – jos hänet muutoin katsotaan soveltuvaksi – ottaa liiton jäseneksi, jolloin hän voi harjoittaa toimintaa ruotsalaisen asianajajan nimikkeellä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ulkomaalaisten asianajotoimistojen sijoittautumiseen Ruotsiin ei vaadita ennakkolupaa.

Asianajotoiminnan oikeudellisesta muodosta ei esitetä vaatimuksia. Alalla on erilaisia yhtiömuotoja. Asianajotoimintaa ei kuitenkaan tarvitse harjoittaa yhtiömuodossa.

Jos henkilö ei vielä ole asianajaja ja hän haluaa saada ulkomaisen oikeustieteen kandidaatin tutkinnon hyväksytyksi Ruotsissa – esim. työskennelläkseen avustavana lakimiehenä asianajotoimistossa – hänen on suoritettava erityinen koe, jos hänen tutkintonsa laajuus ja sisältö eroavat olennaisesti ruotsalaisesta tutkinnosta.

Jos asianajotoimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa, osakkaaksi tai yhtiökumppaniksi voidaan ottaa ainoastaan asianajaja, jollei asianajajaliiton hallitus myönnä tähän poikkeusta (ks. Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 4 §:n toinen kappale ja Ruotsin Asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevien sääntöjen 3 §:n neljäs kappale). Asianajaja ei myöskään saa olla jonkin muun yksityisen oikeussubjektin kuin asianajajan palveluksessa ilman asianajajaliiton lupaa (Ruotsin oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 2 §:n seitsemäs kappale). Näin ollen asianajajayhteisössä osakkaana olevan kotipaikan on oltava EU:ssa, ETA-valtiossa tai Sveitsissä. Kansalaisuudesta ei esitetä vaatimuksia, sillä asianajajilta ei enää edellytetä tiettyä kansalaisuutta.

Näiden sääntöjen vuoksi asianajaja ei saa harjoittaa toimintaa jostakin toisesta ammattiryhmästä tulevan henkilön kanssa (esim. tilintarkastajat). Asianajajille asetettu kielto ryhtyä yhteistyösuhteeseen muiden ammatinharjoittajien kanssa on tunnustettu yhteisöjen tuomioistuimessa nk. Nova-asiassa.

Sivun alkuunSivun alkuun

3. Syyttäjät

Syyttäjä on hyvin tärkeässä asemassa oikeuslaitoksessa ja rikosprosessissa. Hän johtaa rikostutkintaa, päättää syytteen nostamisesta ja asian viemisestä tuomioistuimeen. Syyttäjällä on periaatteessa samanlainen riippumaton asema kuin tuomareilla, ja hän päättää henkilökohtaisesti syytteen nostamisesta.

Syyttäjän on oltava Ruotsin kansalainen. Syyttäjäksi pääseminen edellyttää oikeustieteen kandidaatin tutkintoa ja kahden vuoden tuomioistuinharjoittelua eli notaarin virassa toimimista (notarietjänstgöring) käräjäoikeudessa tai lääninoikeudessa. Oikeustieteen kandidaatin tutkintoon rinnastetaan tietyn edellytyksin myös jossain toisessa Pohjoismaassa suoritettu lakimiestutkinto.

Yleiset syyttäjät nimitetään valtakunnansyyttäjän (Riksåklagaren) päätöksellä.

Päällikköasemaa vailla olevaa yleistä syyttäjää kutsutaan kamarisyyttäjäksi (kammaråklagare). Syyttäjäosaston (åklagarkammare) päällikköä kutsutaan päällikkösyyttäjäksi (chefsåklagare). Syyttäjävirasto (åklagarmyndighet) koostuu useasta osastosta, ja yleensä sen päällikkönä on ylisyyttäjä (överåklagare). Valtakunnansyyttäjä on korkein syyttäjäviranomainen.

Kaikilla yleisillä syyttäjillä on valtuudet hoitaa syyttäjätehtäviä itsenäisesti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Korkeimmassa oikeudessa kuitenkin ainoastaan valtakunnansyyttäjä voi ajaa kannetta.

Ruotsissa annetaan syyttäjäkoulutusta. Syyttäjät valitaan tavallisesti tämän koulutuksen suorittaneista. Syyttäjäkoulutuksen läpikäymistä ei kuitenkaan muodollisesti vaadita. Kaikki tuomioistuinharjoittelun suorittaneet lakimiehet voivat siis hakea syyttäjänvirkaa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Koulutukseen pääsy edellyttää oikeustieteen kandidaatin tutkintoa ja suoritettua tuomioistuinharjoittelua. Koulutukseen hyväksytty toimii syyttäjäkokelaana (åklagaraspirant). Syyttäjäkokelas työskentelee jollakin syyttäjäosastolla ja hoitaa tiettyjä melko yksinkertaisia syyttäjätehtäviä vastaavan syyttäjän valvonnassa. Syyttäjäkokelaan on 9–12 kuukauden harjoittelun jälkeen suoritettava koe, jotta voi saada paikan apulaissyyttäjänä (assistentåklagare) toistaiseksi. Apulaissyyttäjän on kahden vuoden työkokemuksen jälkeen suoritettava uusi koe, jonka läpäistyään hän voi toimia kamarisyyttäjänä. Jos syyttäjä haluaa erikoistua tiettyihin rikollisuudenlajeihin, esim. huumausainerikoksiin, ympäristörikoksiin tai talousrikoksiin, hän voi hakeutua erityiskoulutukseen.

Esitutkinnan johtajana syyttäjä muun muassa päättää, miten esitutkinta tehdään, mitä tekoja ryhdytään selvittämään ja millaisia pakkokeinoja käytetään. Syyttäjän on tärkeää olla riippumaton tehtäviä hoitaessaan, jotta oikeusvarmuus ja asianmukainen käsittely voidaan varmistaa. Syyttäjän on hoidettava esitutkinta puolueettomasti eli otettava myös huomioon epäiltyä puoltavat seikat. Lisäksi on määräyksiä epäillyllä tutkinnan aikana olevasta tarkastusoikeudesta. Valtakunnansyyttäjä on myös laatinut ohjeita erilaisten rikoslajien käsittelystä. Lisäksi on syyttäjien esteellisyyttä koskevia erityissäännöksiä.

Syyttäjät voivat erikoistua tietyille aloille, esim. ympäristörikoksiin, talousrikoksiin tai huumausainerikoksiin. Suurin osa tällaisista syyttäjistä toimii yleisillä syyttäjäosastoilla. Talousrikoksista syyttäminen kuuluu kuitenkin erityisviranomaiselle, Ruotsin talousrikosvirastolle (Ekobrottsmyndighet) , jossa syyttäjät työskentelevät yhdessä erikoistuneiden poliisien ja ekonomien kanssa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kuten edellä todetaan, syyttäjän on oltava Ruotsin kansalainen. Tämän vuoksi muunmaalaiset eivät voi hakea tällaista paikkaa.

4. Kruununvoudit

Kruununvouti (kronofogde) on kruununvoutiviranomaisen (kronofogdemyndighet) palveluksessa oleva valtion virkamies. Kruununvouti käsittelee mm. täytäntöönpanoon ja maksamattomiin yksityisten ja valtion saataviin liittyviä asioita (ks. täytäntöönpanoa koskeva tietosivu). Lisäksi kruununvouti edustaa valtiota säännöllisesti konkurssi-, selvitystila- ja velkasaneerausmenettelyjen tuomioistuinkäsittelyissä.

Kruununvoutiviranomaisen täytäntöönpano-osaston tai -yksikön päällikön on yleensä oltava kruununvouti. Sitä vastoin kruununvoutiviranomaisen päällikön ei tarvitse olla kruununvouti.

Ruotsissa annetaan kruununvoutikoulutusta. Koulutukseen pääsyyn vaaditaan Ruotsin kansalaisuus, suoritettu oikeustieteen kandidaatin tutkinto tai vastaava tutkinto sekä hyväksytty tuomioistuinharjoittelu. Tuomioistuinharjoittelu voidaan myös korvata erityisellä harjoittelujaksolla tai siitä voi saada erityisvapautuksen.

Koulutukseen päässyt toimii kruununvoutikokelaana (kronofogdeaspirant). Kokelas käy läpi noin 40 viikkoa kestävän koulutuksen, jossa harjoittelu yhdistyy teoriaan. Koulutuksen jälkeen on läpäistävä koe saadakseen paikan kruununvoutina.

Kruununvouteja koskevat samanlaiset esteellisyyssäännöt kuin tuomareita.

Perintäyksikössä toimivalla kruununvoudilla ei tavallisesti ole erikoisalaa. Kruununvouti voi kuitenkin erikoistua esimerkiksi kiinteistökauppaan tai konkurssivalvontaan.

Kuten edellä todetaan, kruununvoudin on oltava Ruotsin kansalainen. Tämän vuoksi muunmaalaiset eivät voi hakea tällaista paikkaa.

« Oikeusalan ammatit - Yleistä | Ruotsi - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 12-07-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta