Euroopan komissio > EOV > Oikeusalan ammatit > Saksa

Uusin päivitys: 15-03-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusalan ammatit - Saksa

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tuomari 1.
2. Syyttäjä 2.
3. Asianajaja 3.
4. Patenttiasiamies 4.
5. Julkinen notaari 5.
6. Erityiset tuomioistuimen viranhaltijat (Rechtspfleger) 6.
7. Kirjaaja 7.
8. Ulosottomies 8.

 

1. Tuomari

Oikeudellinen asema

Tuomareilla on erikoislaatuinen viran ja lojaalisuuden käsitteeseen perustuva julkisoikeudellinen suhde valtioon, niin sanottu tuomarisuhde, joka eroaa virkasuhteesta. Tämä johtuu siitä, ettei tuomari ole virkamiehen tavoin suorassa riippuvuussuhteessa. Tuomarisuhde on lainkäyttövaltaa julkisessa virassa käyttävän viranhaltijan julkisoikeudellisen virkasuhteen muoto. Tuomarit ovat Saksassa joko liittovaltion tai jonkin 16 osavaltiosta palveluksessa.

Tuomarien valinnasta ja nimittämisestä vastaavat Baijerin, Mecklenburg-Vorpommernin, Niedersachsenin, Nordrhein-Westfalenin, Rheinland-Pfalzin, Saarlandin, Sachsenin ja Sachsen-Anhaltin osavaltiossa toimeenpanovaltaa käyttävät elimet. Poliittinen vastuu on tällöin asianomaisella ministerillä, tavallisesti osavaltion oikeusministerillä.

Muissa osavaltioissa nimitysmenettelyyn osallistuu niin sanottu tuomarinvalintalautakunta. Osavaltioiden tuomarinvalintalautakuntien kokoonpano ja toiminta eroavat huomattavasti toisistaan: pääosin ne koostuvat kansanedustajista tai heidän valtuuttamistaan henkilöistä, mutta niihin kuuluu osin myös tuomarikunnan edustajia, useissa osavaltioissa myös yksi tai kaksi asianajajaa.

Tuomareiden valitsemisesta liittovaltion ylimpiin tuomioistuimiin (Bundesgerichtshof, Bundesverwaltungsgericht, Bundesfinanzhof, Bundesarbeitsgericht ja Bundessozialgericht) päättävät liittovaltion tuomarinvalintalautakunta ja kustakin tuomioistuimesta vastuussa oleva liittovaltion ministeri. Liittovaltion tuomarit nimittää virkaan liittopresidentti. Liittovaltion muiden tuomioistuinten tuomarit liittopresidentti nimittää liittovaltion asianomaisen ministerin esityksestä ilman tuomarinvalintalautakunnan myötävaikutusta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Saksan perustuslakituomioistuin (Bundesverfassungsgericht) on samanaikaisesti sekä tuomioistuin että valtioelin. Puolet perustuslakituomioistuimen tuomareista valitsee liittoneuvosto ja puolet 12-jäseninen liittopäivien valitsijamieslautakunta 2/3:n enemmistöllä. Nimittämisestä vastaa liittopresidentti.

Liittovaltion ja osavaltioiden tuomareiden palkkaus on säännelty erikseen liittovaltion palkkalaissa (Bundesbesoldungsgesetz); palkkausta koskeva säännös on ”Besoldungsordnung R”. Ensisijaisesti peruspalkka määräytyy ainoastaan tuomareille kuuluvia tehtäviä koskevien palkkaluokkien mukaan. Tuomari siirtyy ylempään palkkaluokkaan vasta sitten, kun hänelle on annettu merkittävämpi tehtävä. Kahdessa alimmassa palkkaluokassa (R1 ja R2) tuomarin palkan suuruus määräytyy periaatteessa iän perusteella. Palkan maksaa kulloinenkin työnantaja (liittovaltio tai osavaltio).

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Tuomarien asemaa koskevat perussäännökset sisältyvät perustuslaissa omaan lukuunsa, jonka otsikkona on ”Tuomiovallan käyttö” (”Die Rechtsprechung”). Perustuslailla säädetään, että tuomiovalta kuuluu tuomareille (92 pykälä), ja sillä taataan tuomareiden riippumattomuus (97 pykälän 1 momentti).

Tuomarisuhteen sisältö määritellään tarkemmin erityislaeissa. Olennainen on erityisesti Saksan tuomarilaki (Deutsche Richtergesetz), joka käsittelee pääasiassa ammattituomarin asemaa.

Saksan tuomarilain ensimmäinen osa sisältää liittovaltion ja osavaltioiden tuomareita koskevat yhteiset säännökset, erityisesti säännökset tuomareiden asemasta. Toinen osa sääntelee liittovaltion palveluksessa olevien tuomareiden oikeussuhteita. Kolmas osa puolestaan sisältää osavaltion palveluksessa olevia tuomareita koskevat periaatteet puitesäännösten muodossa. Näitä puitesäännöksiä täydentävät kunkin osavaltion tuomarilait (jokaisella 16 osavaltiolla on oma osavaltion tuomarilakinsa).

Sivun alkuunSivun alkuun

Saksan tuomarilaissa ja osavaltioiden tuomarilaeissa viitataan lakiteknisistä syistä osaksi muihin säännöksiin. Esimerkiksi sellaisissa seikoissa, jotka voidaan säännellä samalla tavoin virkamiesten osalta, viitataan virkamiesoikeuteen. Tuomareiden palkkauksesta on säädetty Saksan liittotasavallassa jo vuodesta 1975 alkaen omalla palkkasäännöksellä, mutta tämä säännös kuuluu osana liittovaltion palkkalakiin, jolla säännellään sekä virkamiesten ja sotilaiden että myös tuomareiden palkkausta.

Saksan tuomarilain säännökset koskevat Saksan perustuslakituomioistuimen tuomareita ainoastaan silloin, kun ne ovat sopusoinnussa näiden tuomareiden erityisen oikeusaseman kanssa, joka määräytyy perustuslain ja Saksan perustuslakituomioistuinta koskevan lain perusteella.

Erikoistuminen

Saksassa erotellaan ensinnäkin niin sanottu yleinen lainkäyttö, joka muodostuu rikos- ja siviililainkäytöstä. Tähän liittyvät instanssit ovat Amtsgericht, Landgericht, Oberlandesgericht ja ylimpänä instanssina Bundesgerichtshof. Lisäksi on neljä erityislainkäyttöalaa: hallintolainkäyttö (instansseina Verwaltungsgericht, Oberverwaltungsgericht tai Verwaltungsgerichtshof ja Bundesverwaltungsgericht), finanssilainkäyttö (instansseina Finanzgericht ja Bundesfinanzhof), työlainkäyttö (instansseina Arbeitsgericht, Landesarbeitsgericht ja Bundesarbeitsgericht) sekä sosiaalilainkäyttö (instansseina Sozialgericht, Landessozialgericht ja Bundessozialgericht). Liittovaltion erityistuomioistuimia ovat tämän lisäksi liittovaltion patenttituomioistuin (Bundespatentgericht) ja sotilastuomioistuimet (Truppendienstgerichte). Kaikki niissä toimivat tuomarit ovat joko liittovaltion tai osavaltion palveluksessa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Saksan perustuslakituomioistuimen (Bundesverfassungsgericht) ja osavaltioiden perustuslakituomioistuinten (Landesverfassungsgerichte) tuomareilla on erityinen asema, sillä nämä tuomioistuimet ovat valtioelimiä, joiden oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään erityislaeilla. Saksan perustuslakituomioistuimen osalta näitä ovat perustuslaki (Grundgesetz) ja Saksan perustuslakituomioistuimesta annettu laki (Bundesverfassungsgerichtsgesetz), ja osavaltioiden perustuslakituomioistuinten osalta näitä ovat osavaltioiden perustuslait ja vastaavat tuomioistuimista annetut lait.

Toiminnan pakollisuus tai vapaaehtoisuus

Koska jo perustuslailla säädetään, että tuomiovalta kuuluu tuomareille, on näillä ehdoton velvollisuus hoitaa sen piiriin kuuluvat toimet.

Ammattikuntaa edustavat elimet

Tuomareita koskevaan oikeushallinnon päätöksentekoon osallistuvat tietyssä määrin tuomareita edustavat elimet. Saksan tuomarilailla (Deutsches Richtergesetz) säädetään kahdesta kokoonpanoltaan ja tehtäviltään erilaisesta elimestä: puheenjohtajaneuvostosta (Präsidialrat), joka osallistuu tuomarin nimitykseen tai valintaan, ja tuomarineuvostosta (Richterrat), joka osallistuu yleisiin ja sosiaaliasioihin.

Saksassa vallitsee jo perustuslain nojalla järjestäytymisvapaus, joten myös tuomarit voivat halutessaan liittyä ammattiliittoihin.

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Ulkomaalaiset eivät voi päästä Saksassa tuomariksi. Saksan tuomarilain mukaan tuomarisuhteeseen voidaan nimittää ainoastaan saksalainen (perustuslaissa tarkoitetussa merkityksessä).

2. Syyttäjä

Oikeudellinen asema

Osavaltioiden palveluksessa olevat syyttäjät nimittää kulloisenkin osavaltion hallitus, pääministeri tai oikeusministeri ja valtion palveluksessa olevat syyttäjät liittopresidentti Saksan oikeusministerin esityksestä saatuaan liittoneuvoston hyväksynnän. Syyttäjät kuuluvat virkamieskuntaan. Palkan maksaa työnantaja (valtio tai osavaltio). Palkkaus määräytyy liittovaltion palkkalain perusteella ja vastaa tuomareiden palkkausta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Syyttäjäksi voidaan nimittää vain henkilö, jolla on kelpoisuus tuomarinvirkaan. Syyttäjälaitoksen virkamiehet eivät ole riippumattomia, vaan heidän on noudatettava esimiestensä virkamääräyksiä. Niitä voivat antaa esimiesasemassa olevat syyttäjät ja oikeusministeri. Syyttäjillä ei ole ammattisääntöjä.

Erikoistuminen

Syyttäjän ammatinkuvaan ei liity säännöksiä erikoistumisesta ja luokitteluista. Käytännössä syyttäjät kuitenkin usein erikoistuvat tietyille alueille (esim. talousrikollisuus, järjestäytynyt rikollisuus tai vakavat rikokset).

Toiminnan pakollisuus tai vapaaehtoisuus

Syyttäjälaitoksella on Saksassa niin sanottu syytemonopoli. Periaatteessa vain syyttäjistö saa nostaa tuomioistuimessa syytteen rikosasioissa, ja syytekynnyksen ylittyessä sillä on siihen velvollisuus.

Ammattikuntaa edustavat elimet

Syyttäjillä ei ole erityisiä ammattikunnan sisäisiä edustuselimiä, joihin heidän olisi kuuluttava. Syyttäjät voivat kuitenkin halutessaan liittyä tuomareiden ammatillisiin elimiin.

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Syyttäjäksi voidaan nimittää Saksassa myös muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisia.

3. Asianajaja

Oikeudellinen asema

Asianajajat toimivat Saksassa vapaina ammatinharjoittajina ”oikeudenhoidon riippumattoman elimen” asemassa. Toiminta on luvanvaraista. Lupamenettelystä vastaavat asianajajayhdistykset. Hyväksytyksi voi tulla - jollei eurooppalaisia asianajajia koskevista säännöksistä (ks. jäljempänä) muuta johdu - ainoastaan henkilö, jolla on Saksan tuomarilain (Deutsches Richtergesetz) mukainen kelpoisuus tuomarinvirkaan. Tämän kelpoisuuden saa suorittamalla yliopistossa oikeustieteen opintokokonaisuuden (vähintään kolme ja puoli vuotta) ja siihen liittyvän ensimmäisen kansallisen kokeen sekä tämän jälkeen harjoittelujakson (kaksi vuotta) ja siihen liittyvän toisen kansallisen kokeen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Asianajajien asema, ammattiin pääsyn edellytykset sekä oikeudet ja velvollisuudet, asianajajayhdistysten organisaatio ja tehtävät sekä ammatin valvonta ja asianajajien rikkomuksia koskeva menettely on säännelty asianajajista annetulla liittovaltion säädöksellä (Bundesrechtsanwaltsordnung). Ammattiin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia säännellään tarkemmin asianajajien ammattia koskevalla säädöksellä (Berufsordnung für Rechtsanwälte), jonka liittovaltion asianajajayhdistys vahvistaa lakisääteisesti. Asianajajien palkkioita säännellään asianajajien palkkioista annetulla lailla (Rechtsanwaltsvergütungsgesetz).

Toiminnan pakollisuus tai vapaaehtoisuus

Alioikeuksissa (Amtsgerichte) käsiteltävissä siviiliasioissa ei asianajajan käyttö pääsääntöisesti ole pakollista. Sen sijaan tätä ylemmissä oikeusasteissa (Landgerichte, Oberlandesgerichte ja Bundesgerichtshof) on lain mukaan kaikissa prosesseissa käytettävä asianajajaa samoin kuin alioikeuksissa käsiteltävissä tietyissä perheoikeudellisissa asioissa.

Työoikeudellisissa riidoissa asianosaiset voivat edustaa itse itseään alimman oikeusasteen työtuomioistuimissa (Arbeitsgerichte). Osavaltion työtuomioistuimissa (Landesarbeitsgerichte) ja liittovaltion työtuomioistuimessa (Bundesarbeitsgericht) asianosaisten on valtuutettava edustaja oikeudenkäyntiasiamiehekseen. Prosessivaltuutus voidaan antaa asianajajien lisäksi myös ammattiyhdistysten tai työnantajajärjestöjen tai tällaisten järjestöjen yhteenliittymien edustajille, jos heillä on kelpoisuus toimia edustajana sääntöjen tai valtakirjan nojalla ja jos yhteenliittymällä, liitolla tai niiden jäsenillä on asianosaisen asema.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ammattikuntaa edustavat elimet

Jokainen asianajaja on toimistonsa sijaintipaikkakunnalla toimivan asianajajayhdistyksen jäsen. Ylioikeuksien (Oberlandesgerichte) tasolla julkisoikeudellisina yhteisöinä toimivat 27 asianajajayhdistystä ja korkeimman oikeuden (Bundesgerichtshof) asianajajayhdistys muodostavat liittovaltion asianajajayhdistyksen (www.brak.de Deutsch). Suurin yksityisoikeudellinen yhteisö on Deutsche Anwaltverein, johon kuuluu vapaaehtoiselta pohjalta noin puolet Saksan asianajajista (www.anwaltverein.de Deutsch - English - español - français).

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Euroopan unionin jäsenvaltioiden, Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden ja Sveitsin kansalaiset, jotka kuuluvat alkuperävaltionsa asianajajakuntaan tai joilla on tutkintotodistus, joka oikeuttaa alkuperävaltiossa suoraan asianajajakunnan jäsenyyteen, voivat tietyin edellytyksin harjoittaa ammattiaan (palvelujen tarjoaminen ja sijoittautuminen alkuperävaltion ammattinimikkeellä) ja tulla hyväksytyksi asianajajakuntaan Saksassa. Näitä edellytyksiä sääntelee laki eurooppalaisten asianajajien toiminnasta Saksassa (Gesetz über die Tätigkeit europäischer Rechtsanwälte in Deutschland). Muiden ulkomaisten asianajajien mahdollisuuksia sijoittautua Saksaan säännellään asianajajista annetulla liittovaltion säädöksellä (Bundesrechtsanwaltsordnung).

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Patenttiasiamies

Oikeudellinen asema

Patenttiasiamiehet toimivat Saksassa asianajajien tavoin vapaina ammatinharjoittajina ”oikeudenhoidon riippumattoman elimen” asemassa. Heidän neuvonta- ja edustamisvaltuutensa rajoittuvat teollisoikeuksien suojan alueelle. Toimintaan tarvitsee luvan, jonka antaa Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto (www.dpma.de Deutsch; ”Informationen”, ”Patentanwalts- und Vertreterwesen”). Lupa voidaan myöntää, jos henkilö on hankkinut teknisen pätevyyden (luonnontieteellinen tai teknillinen koulutus ja loppututkinto; vuosi teknisen alan käytännön työssä) ja suorittanut tämän jälkeen teollisoikeuksien suojaan liittyvän koulutuksen (34 kuukautta; ei koske patenttivirkailijoita, jotka ovat toimineet ammatissa kymmenen vuotta) sekä patenttiasiamieskokeen.

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Patenttiasiamiesten asema, ammattiin pääsyn edellytykset sekä oikeudet ja velvollisuudet, patenttiasiamiesyhdistysten organisaatio ja tehtävät sekä ammatin valvonta ja ammatissa toimivien rikkomuksia koskeva menettely on säännelty patenttiasiamiehistä annetulla säädöksellä (Patentanwaltsordnung). Ammattiin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia säännellään tarkemmin patenttiasiamiesten ammattia koskevalla säädöksellä (Berufsordnung für Patentanwälte), jonka patenttiasiamiesyhdistys vahvistaa lakisääteisesti.

Ammattikuntaa edustavat elimet

Jokainen patenttiasiamies on patenttiasiamiesyhdistyksen (julkisoikeudellinen yhteisö) jäsen (www.patentanwalt.de Deutsch).

Sivun alkuunSivun alkuun

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien maiden kansalaiset, joilla on tutkintotodistus, joka oikeuttaa alkuperävaltiossa suoraan patenttiasiamiehen ammattiin, voivat suorittaa soveltuvuuskokeen päästäkseen Saksassa patenttiasiamiesten ammattikuntaan (Gesetz über die Eignungsprüfung für die Zulassung zur Patentanwaltschaft ’laki soveltuvuuskokeesta patenttiasiamiesten ammattikuntaan hyväksymiseksi’). Mahdollisuuksista sijoittautua Saksaan alkuperävaltion ammattinimikkeellä säädetään patenttiasiamiehistä annetulla säädöksellä (Patentanwaltsordnung).

5. Julkinen notaari

Oikeudellinen asema

Julkiset notaarit ovat ”riippumattomia toimenhaltijoita”, joiden työnkuvaan kuuluu oikeudellisten asiakirjojen oikeaksi todistaminen ja muita oikeudenhoidollisia tehtäviä. Julkisten notaarien nimittämisestä vastaavat osavaltioiden oikeushallinnon viranomaiset. Nimityksen edellytyksenä on Saksan kansalaisuus ja Saksan tuomarilain (Deutsches Richtergesetz) mukainen kelpoisuus tuomarinvirkaan. Tämän kelpoisuuden saa suorittamalla yliopistossa oikeustieteen opintokokonaisuuden (vähintään kolme ja puoli vuotta) ja siihen liittyvän ensimmäisen kansallisen kokeen sekä tämän jälkeen harjoittelujakson (kaksi vuotta) ja siihen liittyvän toisen kansallisen kokeen. Joissakin osissa Saksaa julkiseksi notaariksi nimitetään asianajajia, jotka harjoittavat julkisen notaarin toimintaa asianajajan ammatin ohella (asianajajanotaarit), ja toisissa osissa maata henkilöt nimitetään yksinomaan julkisen notaarin tehtäviin (kokopäivätoimiset julkiset notaarit tai yksinomaiset julkiset notaarit); Baden-Württembergin osavaltiossa julkiset notaarit ovat osaksi virkamiehiä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Julkisten notaarien asema, ammattiin pääsyn edellytykset sekä oikeudet ja velvollisuudet, julkisten notaarien yhdistysten organisaatio ja tehtävät sekä kurinpitomenettely on säännelty julkisista notaareista annetulla liittovaltion säädöksellä (Bundesnotarordnung). Ammattiin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia säännellään tarkemmin ohjeilla, jotka julkisten notaarien yhdistykset vahvistavat lakisääteisesti. Julkisten notaarien palkkioita (maksut ja kulut) säännellään lailla hakemusasioiden kustannuksista (Gesetz über die Kosten in Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit).

Toiminnan pakollisuus tai vapaaehtoisuus

Julkiset notaarit vastaavat muutamia poikkeuksia (erityisesti konsulioikeuden alueella) lukuun ottamatta yksinomaisesti asiakirjojen oikeaksi todistamisesta. Oikeaksi todistamista edellytetään lakisääteisesti erityisesti kiinteistöjä koskevissa sopimuksissa sekä tietyissä yhtiö-, perhe- ja perintöoikeudellisissa toimissa.

Ammattikuntaa edustavat elimet

Jokainen notaari on toimipaikkansa julkisten notaarien yhdistyksen jäsen. Ylioikeuksien (Oberlandesgerichte) tasolla julkisoikeudellisina yhteisöinä toimivat 21 julkisten notaarien yhdistystä muodostavat liittovaltion julkisten notaarien yhdistyksen (lisätietoa ja osoitteita: www.bnotk.de Deutsch - English - español - français).

Sivun alkuunSivun alkuun

6. Erityiset tuomioistuimen viranhaltijat (Rechtspfleger)

Oikeudellinen asema

Rechtspfleger on oikeudenhoidon itsenäinen toimija. Rechtspflegerin tehtävistä ja asemasta säädetään tyhjentävästi kyseisistä viranhaltijoista annetulla lailla (Rechtspflegergesetz). Laki sisältää myös luettelon toimista, jotka kuuluvat Rechtspflegerin vastuualueeseen. Lisäksi siinä on säädetty, milloin edellytetään tuomarin hyväksyntää näissä asioissa. Rechtspflegerin tehtäviä ovat esimerkiksi perintötodistusten antaminen lakimääräisen perimyksen perusteella tai perintötodistushakemusten vastaanotto, holhoukseen liittyvien tuomioistuimen lupien antaminen, edunvalvojien ja holhoojien toiminnan valvonta, lainhuutohakemusten tai kaupparekisteriin tehtävien ilmoitusten käsittely ja pakkotäytäntöönpanoon liittyvät tehtävät.

Rechtspfleger ratkaisee tehtäviinsä kuuluvat asiat riippumattomasti, mutta hän ei kuitenkaan ole tuomari eikä siis käytä Saksan perustuslain 92 pykälän mukaista lainkäyttövaltaa.

Rechtspflegerit ovat oikeusalan ylempiä virkamiehiä. Heitä ottavat palvelukseen ensisijaisesti osavaltioiden oikeushallinnon viranomaiset omille toimialoilleen, pienemmässä määrin myös liittovaltion oikeuslaitos.

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Kelpoisuuden Rechtspflegeriksi saa toimimalla valmennettavana purettavissa olevassa virkasuhteessa ja suorittamalla Rechtspflegereille tarkoitetun kokeen. Koulutuksen yleiset ehdot ja vähimmäisvaatimukset vahvistetaan kyseisistä viranhaltijoista annetulla lailla (Rechtspflegergesetz). Valmennuksen ja opintojen sisältöä sekä kokeeseen liittyviä yksityiskohtia säännellään osavaltion tasolla osavaltioiden antamilla koulutus- ja koesäännöksillä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Rechtspflegerin on oltava saksalainen Saksan perustuslain tarkoittamassa merkityksessä tai jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen. Jotkin osavaltiot ovat kuitenkin käyttäneet ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaan sisältyvää mahdollisuutta ja päästävät valmennukseen yksinomaan sellaisia hakijoita, joilla on Saksan kansalaisuus.

7. Kirjaaja

Myös kirjaaja on oikeudenhoidon itsenäinen elin.

Kirjaajan tehtäväkenttään kuuluvat pääasiassa tiedoksiannot, haasteet, pakkotäytäntöönpano, pöytäkirjan pito istunnoissa ja asiakirjojen oikeaksi todistaminen.

Oikeudellinen asema

Kirjaajan oikeudellinen asema ilmenee tuomioistuimista annetun lain (Gerichtsverfassungsgesetz) 153 pykälästä. Kirjaajat ovat oikeusalan alempia virkamiehiä. Heitä ottavat palvelukseen pääasiassa osavaltioiden oikeushallinnon viranomaiset omille toimialoilleen, ja liittovaltion tuomioistuimiin heitä palkkaavat liittovaltion oikeusministeriö tai kyseiset tuomioistuimet itse.

Kirjaajan tehtävät käyvät pääasiassa ilmi yksittäisistä menettelyä koskevista laeista (esim. siviiliprosessilaista tai hakemusasioista annetusta laista), ja näitä täydentävät osavaltioiden määräykset niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa ja liittovaltion määräykset liittovaltion tuomioistuinten osalta.

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Kelpoisuuden kirjaajaksi saa toimimalla valmennettavana purettavissa olevassa virkasuhteessa ja suorittamalla virkakokeen. Koulutuksen yleiset ehdot ja vähimmäisvaatimukset vahvistetaan tuomioistuimista annetun lain 153 pykälässä. Valmennuksen ja koulutuksen sisältöä sekä kokeeseen liittyviä yksityiskohtia säännellään osavaltion tasolla osavaltioiden antamilla koulutus- ja koesäännöksillä. Liittovaltion tasolla ei järjestetä koulutusta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Kirjaajan on edelleen oltava saksalainen Saksan perustuslain tarkoittamassa merkityksessä tai jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen.

8. Ulosottomies

Oikeudellinen asema

Ulosottomiehet ovat pääsääntöisesti osavaltioiden vakinaisessa palveluksessa olevia alempia virkamiehiä. Heidät nimittää asianomaisen osavaltion ylioikeuden (Oberlandesgericht) päällikkö. Ulosottomies toimii kuitenkin itsenäisenä virkamiehenä. Hän harjoittaa ammattiaan riippumattomalla tavalla.

Ulosottomies saa virkamiehenä palkkaa, ja sen lisäksi hän saa tietyn osuuden toimintansa yhteydessä perittävistä maksuista. Jotta ulosottomies pystyisi järjestämään itselleen tarvittavan toimiston ja ylläpitämään sitä, hänelle korvataan tästä aiheutuvat kulut - yleensä kiinteämääräisesti - osavaltion varoista.

Ammattia koskevat valtionsisäiset säännökset

Ulosottomiesten oikeussuhteita sääntelee tuomioistuimista annettu laki (lain 154 ja 155 pykälä), ja lisäksi ne määräytyvät osavaltioiden useiden eri säännösten mukaisesti. Yleisiä lakeja siitä, miten ulosottomiesten on järjestettävä toimintansa, ei ole säädetty. On kuitenkin olemassa yleisiä osavaltioiden oikeushallinnon piirissä annettuja hallinnollisia määräyksiä, kuten ulosottomiehistä annettu säädös (Gerichtsvollzieherordnung) tai ulosottomiesten toimiohje.

Erikoistuminen

Ulosottomiehen ammatinkuva on yhtenäinen eikä erikoistuminen näin ollen ole mahdollista. Lainsäännökset ja sitä alempitasoinen sääntely koskevat yhtäläisesti kaikkia ulosottomiehiä.

Ammattikuntaa edustavat elimet

Saksassa ei ole ulosottomiesten yhdistyksiä. Tämä johtuu siitä, että he ovat virkamiehiä. Ulosottomiehet ovat kuitenkin järjestäytyneet lähes poikkeuksetta etujärjestöihin: suurin osa heistä kuuluu Saksan ulosottomiesten liittoon (Deutscher Gerichtsvollzieher Bund). Se kuuluu puolestaan Saksan virkamiesliittoon (Deutscher Beamtenbund). Etujärjestöjen jäsenyys on vapaaehtoista.

Ulkomaalaisten mahdollisuudet

Nykyisen lain mukaan on mahdollista kouluttaa vain saksalaisia hakijoita. Ulosottomieheksi voivat ryhtyä vain Saksan kansalaiset.

« Oikeusalan ammatit - Yleistä | Saksa - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 15-03-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta