Euroopan komissio > EOV > Oikeusalan ammatit > Suomi

Uusin päivitys: 17-07-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusalan ammatit - Suomi

Oikeuden päätösten täytäntöönpano



 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tuomarit 1.
2. Syyttäjät 2.
3. Haastemiehet 3.
4. Ulosottoviranomaiset 4.
5. Asianajajat 5.
6. Julkiset oikeusavustajat 6.
7. Julkiset notaarit 7.
8. EU/ETA-valtioiden kansalaisten ammattipätevyyden tunnustaminen 8.

 

1. Tuomarit

Tuomarit ovat riippumattoman tuomioistuinlaitoksen edustajia. Eriasteisia tuomarinvirkoja on korkeimmassa oikeudessa, hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa, korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeuksissa sekä vakuutusoikeudessa, työtuomioistuimessa ja markkinaoikeudessa. Tuomarit ovat valtion virkamiehiä ja he ovat tehtävästään erottamattomia. Tuomaria ei voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen tuomiolla. Häntä ei saa myöskään ilman suostumustaan siirtää toiseen virkaan.

Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon (oikeustieteen kandidaatti) suorittanut oikeamielinen Suomen kansalainen, joka aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä on osoittanut, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtäväalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Korkeimpien oikeuksien presidenteiltä ja jäseniltä edellytetään etevää laintuntemusta. Korkeimpien oikeuksien presidenteiltä sekä muiden tuomioistuinten päällikkötuomareilta edellytetään lisäksi johtamistaitoa. Jokaisen tuomarin on ennen viran vastaanottamista vannottava tuomarinvala.

Tuomioistuinharjoittelu on hyödyllinen meriitti, joskaan ei välttämätön edellytys tuomarin uralle pyrkivälle lakimiehelle. Oikeustieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella on mahdollisuus hakea tuomioistuinharjoitteluun käräjäoikeuteen, jossa hän toimii ns. notaarin virassa vuoden määräajan. Suomessa tuomioistuinharjoittelijat, joita kutsutaan siis notaareiksi, hoitavat erinäisiä vakinaisen tuomarin tehtäviä. Tuomioistuinharjoittelun suoritettuaan henkilö voi anoa varatuomarin arvonimeä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomareiden nimittäminen

Tuomarit nimittää virkaan tasavallan presidentti. Tätä ennen r iippumaton tuomarinvalintalautakunta valmistelee ja tekee tuomarin virkaan nimittämisestä perustellun esityksen valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten.

Tuomarinvalintalautakunnan toimivaltaan kuuluvat esitykset muun muassa hovioikeuden presidentin, hovioikeudenlaamannin ja hovioikeudenneuvoksen, hallinto-oikeuden ylituomarin ja hallinto-oikeustuomarin sekä käräjäoikeuden laamannin ja käräjätuomarin virkaan nimittämisestä. Lautakunnan toimivaltaan eivät kuulu esitykset korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentin sekä jäsenten virkojen täyttämisestä. Korkein oikeus tekee korkeimman oikeuden jäsenen virkaan nimittämisestä ja korkein hallinto-oikeus korkeimman hallinto-oikeuden jäsenen virkaan nimittämisestä perustellun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten.

Valtioneuvosto asettaa tuomarinvalintalautakunnan viideksi vuodeksi kerrallaan. Lautakunnan jäsenet edustavat tuomioistuinlaitosta, yleistä syyttäjälaitosta, asianajajakuntaa sekä oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta. Korkein oikeus valitsee puheenjohtajan ja korkein hallinto-oikeus varapuheenjohtajan. Tuomarin virkaan voidaan nimittää vain Suomen kansalainen.

Lautamiehet

Suomen käräjäoikeuksissa on lakimiestuomareiden lisäksi maallikoita eli lautamiehiä tuomarin tehtävissä. Lautamiehet osallistuvat lähinnä rikosjuttujen ratkaisemiseen. Myös esim. joitain perheoikeudellisia asioita voidaan ratkaista lautamieskokoonpanossa. Ratkaisua tehtäessä jokaisella lautamiehellä on yksilöllinen äänioikeus.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lautamiehen on oltava Suomen kansalainen, ja hänen tulee asua käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvassa kunnassa. Hän ei saa olla konkurssissa eikä holhouksen alainen, ja hänen tulee olla sopiva lautamiehen tehtävään. Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta tai 63 vuotta täyttänyttä henkilöä. Lautamiehen on oltava puolueeton maallikko. Sen vuoksi lautamieheksi ei voida valita henkilöä, jolla on virka yleisessä tuomioistuimessa tai rangaistuslaitoksessa tai joka toimii virallisena syyttäjänä tai harjoittaa asianajoa. Lautamiehenä ei myöskään saa toimia ulosottotehtäviä hoitava henkilö tai henkilö, joka huolehtii rikosten esitutkinnasta tai tulli- tai poliisivalvonnasta.

Lautamiehen valitsee kunnanvaltuusto toimikauttaan vastaavaksi ajaksi eli neljäksi vuodeksi kerrallaan. Pyrkimyksenä on, että kullekin lautamiehelle kertyy vuodessa enintään 12 istuntopäivää. Näin myös työelämässä mukana olevat voivat ryhtyä lautamieheksi ilman suuria hankaluuksia. Lautamiehellä on oikeus saada työstään korvaus. Hänelle maksetaan valtion varoista päivärahaa sekä korvausta ansionmenetyksestä ja matkakuluista.

Lisätietoja

Käräjäoikeuden lautamies

2. Syyttäjät

Syyttäjät työskentelevät syyttäjänvirastoissa. Syyttäjät ovat valtion virkamiehiä.

Syyttäjät ovat koulutukseltaan lakimiehiä, eli he ovat suorittaneet oikeustieteellisen ylemmän korkeakoulututkinnon (oikeustieteen kandidaatti). Useimmat syyttäjät ovat myös varatuomareita, eli he ovat suorittaneet vuoden kestävän tuomioistuinharjoittelun käräjäoikeudessa. Syyttäjäksi pyrkivälle henkilölle arvokasta työkokemusta voi hankkia hakeutumalla apulaissyyttäjän tehtäviin. Apulaissyyttäjän virat ovat määräaikaisia, vuoden mittaisia, eri syyttäjävirastoihin sijoitettuja koulutus- ja harjoitteluvirkoja. Harjoitteluun sisältyy käytännön syyttäjäntyötä ja loppukoe. Harjoittelun ja loppukokeen läpäistyään henkilö voi hakea kihlakunnansyyttäjän virkaa. Syyttäjäksi voi hakeutua myös muunlaisen lakimieskokemuksen omaava henkilö ja useimmissa tapauksissa vakinaisen syyttäjän viran saamiseksi vaaditaan usean vuoden työkokemus.

Sivun alkuunSivun alkuun

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että rikoksen tehnyt joutuu vastuuseen teostaan. Suomessa esitutkinta kuuluu poliisille. Tutkinnan valmistuttua syyttäjä arvioi onko rikos tehty ja onko siitä syyttämiseksi riittävästi näyttöä eli todisteita. Syyte on nostettava kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syyttäjällä on kuitenkin oikeus jättää tällaisessa tilanteessa syyte nostamatta lain erikseen mainitsemissa tilanteissa.

Syyttäjän on oltava objektiivinen; hänen on otettava tasapuolisesti huomioon myös se selvitys, jota esitetään rikosepäilyjä vastaan. Syyttäjä on ratkaisuissaan riippumaton ja itsenäinen, eikä rikosjutussa aja omaa etuaan, vaan toimii yhteiskunnan puolesta sekä sen että vastaajan etuja valvoen.

Valtakunnansyyttäjänvirasto

Valtakunnansyyttäjänvirasto huolehtii keskushallintoviranomaisena koko syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä ja toimii valtakunnansyyttäjän esikuntana. Valtakunnansyyttäjänvirastossa työskentelee valtionsyyttäjiä, jotka käsittelevät yhteiskunnallisesti merkittäviä rikosasioita. Heillä on toimivalta ajaa näitä juttuja koko maassa. Valtionsyyttäjä on syyttäjänä myös sellaisissa asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena.

Syyttäjälaitosta johtaa ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä, joka käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa.

Valtakunnansyyttäjä johtaa ja kehittää syyttäjäntoimintaa sekä valvoo alaisiaan syyttäjiä, nimittää syyttäjät, antaa yleisiä määräyksiä ja ohjeita syyttäjille. Hän voi ottaa itse ratkaistavakseen yksittäiselle syyttäjälle kuuluvan asian ja määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta valtakunnansyyttäjä on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä voi myös ajaa syytettä valtakunnanoikeudessa, kun eduskunta on päättänyt syytteen nostamisesta tasavallan presidenttiä tai valtioneuvoston jäsentä vastaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena.

Erityissyyttäjät, esim. eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri, voivat nostaa syytteen vain tarkoin rajatuissa erityistilanteissa.

Lisätietoja:

3. Haastemiehet

Haastemiehet toimivat käräjäoikeuksien yhteydessä. Heidän ei tarvitse, eivätkä he usein olekaan koulutukseltaan lakimiehiä. Haastemiehet ovat valtion virkamiehiä.

Ellei tiedoksianto onnistu tavanomaisin keinoin, kuten postitse tavallisena kirjeenä tai saantitodistuslähetyksenä, toimittaa haastemies tiedoksiannon asianosaiselle henkilökohtaisesti.

Katso sivu: Asiakirjojen tiedoksianto - Suomi

4. Ulosottoviranomaiset

Ulosottotehtäviä hoitavat paikalliset ulosottomiehet, joita ovat kihlakunnanvoudit, nimismiehet ja Ahvenanmaan maakunnanvouti. Heidän apunaan toimivat avustavat ulosottomiehet, jotka käytännössä hoitavat suurimman osan yksittäisistä ulosottoasioista. Lisäksi ulosottovirastossa työskentelee kansliahenkilökuntaa. Ulosottomiehet ovat valtion virkamiehiä.

Ulosottotoimen yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu oikeusministeriölle. Ohjaus ja valvontatehtäviä hoitavat myös lääninhallitusten oikeushallintopäälliköt. He ratkaisevat muun muassa ulosottoviranomaisten menettelystä tehdyt kantelut. Oikeusministeriöllä tai oikeushallintopäälliköllä ei kuitenkaan ole toimivaltaa kumota tai muuttaa yksittäistä ulosmittausta tai muuta toimenpidettä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Ulosotossa on tavallisimmin kysymys rahasaatavien perinnästä ja ulosotolla on myös läheiset yhteydet oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynnissä tutkitaan velkojan saatavan oikeellisuus ja määrätään velallisen maksuvelvollisuudesta. Jos oikeuden tuomiota ei vapaaehtoisesti noudateta, se pannaan täytäntöön ulosotossa. Tietyt saatavat, esimerkiksi verot ja eräät vakuutusmaksut voidaan periä ilman tuomioistuimen päätöstä.

Myös rikosoikeudelliset rahamääräiset seuraamukset, kuten sakot ja rikesakot, peritään ulosotossa. Lisäksi ulosottoviranomaisille kuuluu häätöjen, tuomioistuinten määräämien takavarikkojen sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien päätösten täytäntöönpano.

Ulosottoviranomaisen tehtävänä on valvoa sekä velkojan että velallisen etua. Ulosottoviranomaiset pyrkivät siihen, että velallinen maksaa velkansa vapaaehtoisesti maksukehotuksella. Jos maksua ei saada, tehdään palkan, eläkkeen, elinkeinotulon tai omaisuuden ulosmittaus. Ulosmitattu omaisuus voidaan myydä pakkohuutokaupalla.

Lisätietoja:

5. Asianajajat

Asianajotoiminta on Suomessa asianajajalailla säädettyä. Asianajajan ammattinimitystä käyttävän on oltava Suomen Asianajajaliiton jäseneksi hyväksytty, tietyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies. Suomen Asianajajaliittoon kuuluu noin 1600 asianajajaa.

Suomessa ei ole asianajajamonopolia eli oikeudellisia palveluja voivat tarjota muutkin kuin ammatillisesti valvotut lakimiehet. Asianajajalla on salassapitovelvollisuus.

Sivun alkuunSivun alkuun

Suomen Asianajajaliitto vastaa asianajajien, asianajotoimistoissa toimivien muiden lakimiesten sekä julkisten oikeusavustajien ammatillisesta valvonnasta. Muut oikeudellista apua tarjoavat eivät ole lakisääteisen valvonnan piirissä. Asianajaja joka ei noudata asianajajalakia tai hyvää asianajajatapaa voidaan viime kädessä erottaa asianajajaliitosta. Asianajajayhdistyksen hallituksen on pidettävä asianajajaluetteloa sekä ns. EU-luetteloa ja ne on oltava kaikkien nähtävänä.

Asianajajan pätevyysvaatimukset

Asianajajaksi voidaan hyväksyä 25 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan talousalueen valtion kansalainen, joka on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Henkilön täytyy olla suorittanut tuomarinvirkaa varten Suomessa säädetyt opinnäytteet ja saavuttanut asianajajan toimen harjoittamiseen tarvittavan taidon sekä työkokemuksen asianajollisista tehtävistä. Hän ei saa olla konkurssissa eikä hänen toimikelpoisuutensa saa olla rajoitettu.

Suomessa voimaan saatettujen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti asianajajaksi voidaan hyväksyä myös henkilö, joka ei ole suorittanut Suomessa vaadittavia opinnäytteitä ja kokemusta, mutta jolla jossakin muussa Euroopan talousalueen valtiossa on asianajajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys. Henkilön on tällöin osoitettava asianajajayhdistyksen järjestämässä kokeessa, että hänellä on riittävät tiedot Suomen lainsäädännöstä sekä asianajotoiminnasta Suomessa.

Asianajajaksi voidaan myös hyväksyä ilman asianajajakokeen suorittamista, jos henkilöllä on jossakin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asianajajan toimen harjoittamisen ammattipätevyys. Ilman asianajajakoetta asianajajaksi hyväksyminen edellyttää tällöin, että henkilö on kolmen vuoden ajan ollut merkittynä asianajajayhdistyksen pitämään luetteloon alkuperäistä ammattinimikettään käyttävistä, muussa jäsenvaltiossa asianajajan tointa harjoittamaan oikeutetuista asianajajista (EU-luettelo). Lisäksi hänen tulee osoittaa harjoittaneensa Suomessa asianajajan tointa säännöllisesti vähintään tuon ajan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu on Suomessa pantu täytäntöön lailla asianajajista annetun lain muuttamisesta (1249/1999).

Hyvä asianajajatapa

Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa. Hyvän asianajajatavan mukaiset eettiset tapaohjeet ovat syntyneet asianajajien omien kokemusten pohjalta. Ne heijastavat toisaalta yhteiskunnassa vallitsevaa moraalikäsitystä sekä kansalaisten käsitystä hyvästä oikeudenhoidosta ja toisaalta asianajajakunnan käsitystä tehtävänsä merkityksestä ja arvosta sekä heidän velvollisuuksistaan. Tapaohjeet osoittavat, mitä hyvältä asianajajalta voidaan edellyttää.

Lisätietoja:

6. Julkiset oikeusavustajat

Julkiset oikeusavustajat ovat valtion oikeusaputoimistoissa työskenteleviä lakimiehiä tai asianajajia. Julkiset oikeusavustajat ovat valtion virkamiehiä. Julkisen oikeusavustajan nimittää virkaan oikeusministeri. O ikeusministeriö hallinnoi oikeusaputoimistoja.

Julkisen oikeusavustajan virkaan on kelpoisuusvaatimuksena oikeustieteellinen ylempi korkeakoulututkinto (oikeustieteen kandidaatti) sekä riittävä kokemus asianajajan työstä tai tuomarin tehtävien suorittamisesta. Useat julkiset oikeusavustajat ovat myös varatuomareita.

Sivun alkuunSivun alkuun

Julkisen oikeusavustajan työ on asianajotyötä ja julkinen oikeusavustaja on toiminnassaan velvollinen noudattamaan hyvää asianajajatapaa. Tältä osin hän on Suomen Asianajajaliiton valvonnan alainen. Julkisista oikeusavustajista yli puolet kuuluu Suomen Asianajajaliittoon. Julkinen oikeusavustaja on saamansa toimeksiannon hoitamisessa itsenäinen ja riippumaton.

Lisätietoja:

7. Julkiset notaarit

Julkisen notaarin toiminta Suomessa on säädelty lailla. Julkiset notaarit toimivat maistraateissa ja kihlakunnanvirastoissa. Julkisen notaarin kelpoisuusvaatimuksena on oikeustieteellinen ylempi korkeakoulututkinto (oikeustieteen kandidaatti).

Monista yhtäläisyyksistä huolimatta julkisen notaarin tehtävä Suomessa poikkeaa suurelta osin notaarien tehtävistä muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa julkinen notaari on aina valtion virkamies. Julkiset notaarit eivät kuitenkaan ole päätoimisia julkisia notaareja, vaan suurin osa julkisen notaarin tehtäviä hoitavista virkamiehistä on maistraattien henkikirjoittajia. Suomessa yksityisoikeudellisissa asioissa vallitsevasta sopimustapavapaudesta johtuen sopimusten pätevyyden edellytyksenä ei ole julkisen notaarin vahvistus. Ainoa julkista vahvistusta vaativa yksityisoikeudellinen sopimus Suomessa on kiinteistön luovutus.

Julkiset notaarit huolehtivat mm. allekirjoitusten, todistusjäljennösten ja ansioluetteloiden oikeaksi todistamisesta. Julkinen notaari voi antaa myös ns. apostille-todistuksen siitä, että tietyn asiakirjan allekirjoittaneella henkilöllä on ollut asiakirjassa mainittu virka-asema ja että hänellä on ollut oikeus antaa asiakirja.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lisätietoja:

8. EU/ETA-valtioiden kansalaisten ammattipätevyyden tunnustaminen

Neuvoston direktiivi 89/48/ETY vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä on Suomessa pantu täytäntöön lailla Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta (1597/1992), sekä valtioneuvoston asetuksella Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta (520/1997).

Laissa säädetään yhteisön tunnustamissäännöksissä tarkoitettujen tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tuottamasta kelpoisuudesta virkaan tai tehtävään ja oikeudesta harjoittaa ammattia Suomessa.

Pääsäännön mukaan, kun Suomessa viran tai tehtävän kelpoisuusvaatimukseksi tai ammatinharjoittamisoikeuden ehdoksi säädetään tai määrätään tietty koulutustaso, antaa myös toisessa maassa annettu asiakirja saman kelpoisuuden, mikäli se on yhteisön tunnustamissäännöksissä määritelty vastaavaksi.

Joissain tapauksissa, joissa toisen maan koulutus tai ammatin tehtävät eroavat huomattavasti niistä, mitä vastaavat koulutus ja ammatti edellyttävät Suomessa, voidaan hakijalta vaatia EU:n jäsenvaltiossa saatua työ- tai ammattikokemusta tai tiettyä sopeutumisjaksoa tai kelpoisuuskoetta.

Kun hakemus koskee kelpoisuutta virkaan tai tehtävään, johon vaaditaan oikeustieteen kandidaatin tai oikeusnotaarin tutkinto, on hakijan suoritettava pakollinen kelpoisuuskoe. Kelpoisuuskokeen toimeenpanee Helsingin yliopisto.

Päätöksen kelpoisuudesta tekee hakemuksesta Opetushallitus.

Lisätietoja:

« Oikeusalan ammatit - Yleistä | Suomi - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 17-07-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta