Euroopan komissio > EOV > Oikeusalan ammatit > Itävalta

Uusin päivitys: 08-08-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusalan ammatit - Itävalta

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tuomarit 1.
2. Syyttäjät 2.
3. Erityiset tuomioistuimen viranhaltijat 3.
4. Asianajajat 4.
5. Julkiset notaarit 5.

 

1. Tuomarit

Tuomareiden koulutus

Oikeustieteellisten opintojen päättämisen jälkeen on tuomariksi pyrkivän suoritettava käytännön koulutus tuomioistuinharjoittelussa ja lisäksi tuomareille tarkoitetussa käytännön harjoittelussa muussa kuin yliopistollisessa laitoksessa. Liittovaltion oikeusministeri nimittää vuosittain hakemuksesta noin 60 tuomarikokelasta (joiden kelpoisuus tutkitaan arviointikeskuksen järjestämässä menettelyssä, jossa suoritetaan psykologiset soveltuvuustestit ja jossa tuomareiden edustajat voivat esittää mielipiteensä) virkoihin, jotka yksi neljästä Oberlandesgericht-tuomioistuimen (toisen oikeusasteen tuomioistuin) presidenttinä toimivasta tuomarista on asettanut julkisesti haettaviksi. Tuomareiden käytännön harjoittelu (mukaan luettuna tuomioistuinharjoittelu) kestää periaatteessa neljä vuotta; se suoritetaan ensimmäisen oikeusasteen Bezirksgericht- tai Landesgericht-tuomioistuimessa, syyttäjänvirastossa, vapausrangaistusten täytäntöönpanosta vastaavassa laitoksessa sekä asianajotoimistossa tai julkisen notaarin toimistossa. Osa harjoittelusta voidaan suorittaa myös muun muassa Oberlandesgericht- tai Oberster Gerichtshof -tuomioistuimessa (korkein oikeus) taikka liittovaltion oikeusministeriössä. Harjoittelun päätteeksi suoritetaan tuomarin tutkinto.

Tuomareiden nimittäminen

Tuomarin tutkinnon suorittamisen jälkeen voi jättää hakemuksen vapaisiin tuomarin virkoihin (Oberlandesgericht-tuomioistuimen presidentti asettaa täytettävät tuomarin virat julkiseen hakuun). Asianomaisen Landesgericht- ja Oberlandesgericht-tuomioistuimen henkilöstöosastot tekevät Bezirksgericht- ja Landesgericht-tuomioistuimissa auki olevien virkojen täyttämisestä ehdotuksen (joka sisältää vähintään kolme henkilöä useamman viran ollessa täytettävänä ja vähintään kaksinkertaisen määrän henkilöitä nimitettävien tuomareiden määrään nähden).

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomarit nimittää liittovaltion presidentti. Nimitysoikeuden delegoinnin perusteella liittovaltion oikeusministeri nimittää kuitenkin useimmat tuomarit. Tuomariksi voidaan nimittää vain Itävallan kansalainen.

Tuomareiden asema

Tuomarit toimivat julkisoikeudellisessa virkasuhteessa (he ovat liittovaltion virkamiehiä). Tuomareiden riippumattomuus (tuomareita ei voi ohjata liittovaltion perustuslain 87 §:n mukaan) turvataan sillä, että heitä ei voi erottaa tai siirtää pois tehtävästään (88 §): lukuun ottamatta pysyvää eläkkeelle jäämistä laissa säädetyn iän saavuttamisen jälkeen tuomarit voidaan erottaa taikka siirtää toisiin tehtäviin tai eläkkeelle vastoin heidän tahtoaan vain lain mukaisessa tapauksessa ja menettelyssä sekä oikeudellisen päätöksen perusteella.

Perustuslaissa säädetty erityisasema koskee ainoastaan tuomarin tehtävien suorittamista (kaikkien laissa säädettyjen ja tehtäväjaon mukaisten tuomioistuintehtävien hoitamista lukuun ottamatta oikeushallintoasioita, joita ei lain mukaan voida käsitellä hallintotuomioistuimissa tai -toimikunnissa).

Oikeudellinen vastuu

  • Virka-asioita käsittelevä tuomioistuin: Tuottamuksellisesti virkavelvollisuuksiaan rikkova tuomari vastaa teostaan kurinpitoasioita käsittelevässä tuomioistuimessa, joka toimii Oberlandesgericht- tai Oberster Gerichtshof -tuomioistuimen yhteydessä ja jonka kaikki jäsenet ovat tuomareita.
  • Rikostuomioistuin: Jos tuottamuksellinen virkavelvollisuuksien laiminlyönti täyttää myös rikoksen tunnusmerkistön, tuomari vastaa teostaan rikostuomioistuimessa (esim. virka-aseman väärinkäytön osalta).
  • Siviilituomioistuin: Tuomarin oikeudenvastaisesta ja tuottamuksellisesta menettelystä vahinkoa kärsineet osapuolet voivat vaatia valtiota korvaamaan vahingot. Valtio voi periä tuomarilta korvauksen regressioikeutensa perusteella, jos menettely on perustunut tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen.

2. Syyttäjät

Yleistä

Syyttäjien on suoritettava syyttäjälaitokselle laissa osoitetut tehtävät, erityisesti valtion edun turvaaminen oikeudenhoidossa. Siviilioikeuden alalla syyttäjät osallistuvat vain (ja tällöinkin hyvin rajoitetusti) avioliiton mitätöimistä ja syntyperää koskeviin menettelyihin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Rikosasioiden osalta toimivaltaisten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinten (yhteensä 17) yhteydessä on syyttäjänvirasto, Oberlandesgericht-tuomioistuinten yhteydessä ylemmän syyttäjän virasto (Oberstaatsanwaltschaft) ja Oberster Gerichtshof-tuomioistuimen yhteydessä pääsyyttäjänvirasto (Generalprokuratur). Ylemmän syyttäjän ja pääsyyttäjän virasto ovat suoraan liittovaltion oikeusministerin alaisia. Pääsyyttäjällä ei ole oikeutta antaa toimintaohjeita ylemmän syyttäjän virastoille tai yksittäisille syyttäjänvirastoille.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa toimivien syyttäjänvirastojen tehtävänä on myös syytteiden ajaminen Bezirksgericht-tuomioistuimissa kussakin tuomiopiirissä. Tämän tehtävän hoitavat niin sanotut piirisyyttäjät (Bezirksanwälten), jotka toimivat yleisten syyttäjien valvonnassa ja ohjauksessa.

Toimintaohjeet syyttäjänvirastolle on annettava kirjallisesti ja ne on perusteltava. Jos tämä ei mahdollista viivästymisvaaran vuoksi, on suullisesti annettu toimintaohje vahvistettava kirjallisesti mahdollisimman pian.

Syyttäjän pitäessä saamiaan toimintaohjeita lainvastaisina hänen on ilmoitettava siitä syyttäjälle, joka toimii hänen esimiehenään. Tässä tapauksessa, ja aina kun syyttäjä pyytää toimintaohjeita kirjallisesti, esimiehen on annettava tai toistettava ohjeet kirjallisesti tai ne katsotaan peruutetuiksi.

Syyttäjien nimittäminen

Syyttäjäksi voidaan nimittää vain sellainen henkilö, joka täyttää tuomarin kelpoisuusvaatimukset ja joka on toiminut vähintään vuoden tuomioistuimen tuomarina tai syyttäjänä. Syyttäjäksi nimitettävän on lisäksi oltava Itävallan kansalainen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Vapaat syyttäjän virat, samoin kuin tuomarin virat, on asetettava julkisesti täytettäviksi. Nelihenkinen henkilöstötoimikunta, jonka jäsenten on täytettävä syyttäjän kelpoisuusvaatimukset, arvioi toimitetut hakemukset ja tekee nimittämisehdotukset, jotka eivät ole sitovia. Henkilöstötoimikunnat on perustettava ylemmän syyttäjän viraston, pääsyyttäjänviraston ja liittovaltion oikeusministeriön yhteyteen.

Syyttäjien nimitysoikeus on liittopresidentillä, joka on kuitenkin delegoinut oikeuden useimpien syyttäjien, kuten myös tuomareiden, virkojen osalta liittovaltion oikeusministerille.

Oikeudellinen vastuu

  • Tuottamuksellisesti virkavelvollisuuksiaan rikkovat syyttäjät vastaavat teostaan liittovaltion oikeusministeriön yhteyteen perustetussa kurinpitotoimikunnassa. Toimikunta ratkaisee asiat kolmihenkisinä jaostoina, joissa yhden jäsenen on oltava syyttäjä. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta muutoksenhakuasteena toimii liittokanslerin viraston yhteydessä toimiva ylin kurinpitotoimikunta, joka tekee ratkaisut myös kolmihenkisinä jaostoina. Jaoston jäsenistä yhden on oltava tuomioistuimesta. Kurinpitotoimikuntien rankaisuvalta ulottuu virasta erottamiseen.
  • Syyttäjien rikos- ja siviilioikeudellinen vastuu on säädelty samoin kuin tuomareiden osalta.

3. Erityiset tuomioistuimen viranhaltijat

Yleistä

  • Rechtspflegerit ovat olennainen osa Itävallan tuomioistuinjärjestelmää. Noin 700 kyseistä tuomioistuimen viranhaltijaa tekee nykyään yli kolme neljäsosaa kaikista tuomioistuinratkaisuista.
  • Rechtspflegerit ovat erityiskoulutuksen saaneita tuomioistuimen viranhaltijoita, joille on siirretty tarkoin määriteltyjen siviilioikeudellisten asioiden käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa liittovaltion perustuslain 87 a §:n ja näitä viranhaltijoita koskevan lain (Rechtspflegergesetz) mukaan. Rechtspfleger on tehtäviä suorittaessaan esimiehenä toimivan tuomarin alaisuudessa, ja hän on sidottu vain kyseisen tuomarin antamiin toimintaohjeisiin, joita annetaan käytännössä hyvin harvoin.

Rechtspflegerin tehtävät

Sivun alkuunSivun alkuun

  • Rechtspflegerit hoitavat tehtäviä seuraavilla aloilla:
    • siviiliprosessi-, täytäntöönpano- ja maksukyvyttömyysasiat (velkajärjestelyt);
    • hakemusasiat;
    • kiinteistö- ja alusrekisteriasiat;
    • yritysrekisteriasiat.
  • Kaikki edellä mainitut alat edellyttävät erityistä koulutusta ja erityistä nimitystä Rechtspflegeriksi kyseiselle alalle.
  • Riidattomien saatavien osalta sovelletaan erityissäädöksiä (ks. Itävallan yksinkertaistettuja ja nopeutettuja menettelyjä koskeva sivu). Kyseisiä asioita voivat käsitellä kaikki Rechtspflegerit, jotka ovat suorittaneet heille tarkoitetun koulutuksen 31. joulukuuta 1985 jälkeen. Aiemmin voimassa olleiden säädösten mukaan koulutetut Rechtspflegerit voivat anoa kolme kuukautta kestävän täydennyskoulutuksen jälkeen tehtäväkenttänsä laajentamista riidattomien saatavien käsittelyyn.

Tuomarin ja Rechtspflegerin toimivallan jako

  • Rechtspflegerin toimivalta ei sisällä kaikkien mainittuihin aloihin kuuluvien tehtävien ja ratkaisujen tekemistä. Hänen toimivaltaansa kuuluvat tehtävät on lueteltu täsmällisesti Rechtsplegereitä koskevassa laissa, jonka mukaan toimivallan laajuus vaihtelee tehtäväaloittain.
  • Esimerkiksi kiinteistörekisteriasioiden osalta tuomareille ei ole jäänyt enää juurikaan tehtäviä, ja kyseiset tehtävät kuuluvat näin ollen käytännössä Rechtspflegerien yksinomaiseen toimivaltaan.
  • Rechtspflegerit hoitavat myös suurimman osan täytäntöönpanoasioista, ja tuomareille on varattu vain erityisen vaikeat menettelyt (kuten kiinteistöä koskeva täytäntöönpano tai edellä mainittu velkajärjestely, jos omaisuuden arvo ylittää 50 000 euroa).
  • Rechtspflegerien toimivalta on hyvin laaja myös hakemusasioihin kuuluvien jäämistö- ja pesänhoitoasioiden, riidattomien saatavien sekä yritysrekisteriasioiden osalta. Näin ollen he käsittelevät jäämistö- ja pesänhoitoasiat, joissa (pesänhoitajan hallittavana olevan) varallisuuden arvo on enintään 100 000 euroa.

    Sivun alkuunSivun alkuun

Rechtspflegerien koulutus ja ura

  • Rechtspflegeriksi hakeutuminen edellyttää keskiasteen koulutuksen tutkinnon (eli ”Maturan”) suorittamista. Kyseinen tutkinto voidaan korvata niin sanotulla virkaylennystutkinnolla (Beamtenaufstiegsprüfung), jos asianomainen Itävallan kansalainen on toiminut 18 vuotta täytettyään kahdeksan vuotta valtion virkasuhteessa.
  • Ennen kuin Rechtspflegeriksi hakeutuva henkilö hyväksytään koulutukseen hänen on työskenneltävä vähintään kaksi vuotta tuomioistuimen kansliatehtävissä ja suoritettava tuomioistuimen kansliahenkilökunnalle tarkoitettu tutkinto ja erityisammattitutkinto. Vasta tämän jälkeen Oberlandesgericht-tuomioistuimen presidentti voi hyväksyä tuomioistuimessa työskentelevän Rechtspfleger-koulutukseen.
  • Rechtspflegerin koulutus kestää kolme vuotta ja sisältää
    • työskentelyn yhdessä tai useammassa tuomioistuimessa ja valmistautumisen käsittelemään asioita suunnitellulla tehtäväalalla,
    • peruskurssille ja tehtäväalakohtaiselle kurssille osallistumisen sekä
    • kaksiosaisen Rechtspfleger-tutkinnon suorittamisen.
  • Rechtspfleger-tutkinnon jälkeen Rechtspflegeriksi pyrkivä saa liittovaltion oikeusministerin myöntämän diplomin.
  • Kyseinen diplomi on erotettava Rechtspflegerin todistuksesta, joka myönnetään vasta kolmen vuoden koulutuksen jälkeen ja jolla vahvistetaan pätevyys Rechtspflegerin toimen hoitamiseen. Rechtspflegerin todistuksella annetaan asianomaiselle tuomioistuimen toimihenkilölle periaatteellinen oikeus suorittaa toimivaltaansa kuuluvat tuomioistuinasiat liittovaltion alueella.
  • Oberlandesgericht-tuomioistuimen presidentin on vastaavasti määrättävä se tuomioistuin, jossa kyseinen tuomioistuimen toimihenkilö ryhtyy työskentelemään Rechtspflegerinä, ja tarvittaessa työskentelyn ajanjakso. Tuomioistuimen päällikkö sijoittaa Rechtspflegerin tuomarin johtamaan osastoon tai mahdollisesti useampaan osastoon. Asianomainen tuomari vastaa käsiteltävien asioiden jakamisesta osastossa.

4. Asianajajat

Yleistä

  • Asianajajien tehtävänä ja oikeutena on osapuolten edustaminen kaikissa tuomioistuimissa ja niiden ulkopuolella tapahtuvissa menettelyissä sekä kaikissa julkisissa ja yksityisissä asioissa kussakin Itävallan tasavallan tuomioistuimessa ja viranomaisessa.
  • Asianajajana toimiminen Itävallassa ei edellytä viranomaisten suorittamaa nimittämistä; asianajajan ammatinharjoittamista koskevat kuitenkin jäljempänä esitetyt vaatimukset.

Ammatinharjoittamista koskevat vaatimukset

Sivun alkuunSivun alkuun

  • Asianajajaksi aikovan on suoritettava vähintään yhdeksän kuukauden tuomioistuinharjoittelu ja kolmen vuoden harjoittelu itävaltalaisessa asianajotoimistossa asianajajakokelaana. Kaiken kaikkiaan on osoitettava viiden vuoden oikeudellinen työkokemus ja asianajajatutkinnon suorittaminen.
  • Asianajajatutkinnon suorittaminen edellyttää kolmen vuoden työkokemusta, josta vähintään yhdeksän kuukautta on hankittu tuomioistuimessa ja vähintään kaksi vuotta asianajotoimistossa. Tutkinnon suorittaminen edellyttää myös osallistumista asianajajakokelaille järjestettyyn koulutukseen, jonka asianajajaliitto on määrännyt pakolliseksi.
  • Mainitut vaatimukset täyttävä henkilö voidaan ottaa sen asianajajaliiton luetteloon, jonka alueella hän haluaa harjoittaa asianajotoimintaa.
  • Asianajaja, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan muun valtion kansalainen, voi tietyin edellytyksin
    • harjoittaa asianajajan ammattia tilapäisesti,
    • hakea pääsyä asianomaisen asianajajaliiton ylläpitämään asianajajaluetteloon soveltuvuuskokeen jälkeen tai
    • työskennellä välittömästi asianajajana Itävallassa kotivaltiossaan käytössä olevalla ammattinimikkeellä suorittamatta soveltuvuustestiä ja integroitua täysin itävaltalaiseen asianajajakuntaan sen jälkeen, kun hän on harjoittanut ammattiaan tosiasiallisesti ja säännönmukaisesti kolme vuotta Itävallassa.
  • Palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) osapuolena olevan valtion asianajajaliiton jäsen voi myös tilapäisesti suorittaa tarkoin rajattuja yksittäisiä asianajotehtäviä tietyin edellytyksin.

    Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeudellinen vastuu

  • Kurinpidollinen vastuu
    • Asianajajat, jotka rikkovat ammatillisia velvollisuuksiaan tai jotka vaarantavat ammattikuntansa arvostuksen, vastaavat siitä paikallisen asianajajaliiton valitsemassa kurinpitoneuvostossa. Neuvoston kurinpitovalta ulottuu asianajajaluettelosta poistamiseen.
    • Muutoksenhakuasteena kurinpitoasioita käsittelee asianajajien ja asianajajakokelaiden ylin muutoksenhaku- ja kurinpitotoimikunta, joka ratkaisee asiat nelihenkisinä jaostoina, joiden jäsenistä kaksi on Oberster Gerichtshof -tuomioistuimen tuomaria ja kaksi asianajajaa.
  • Asianajajiin sovelletaan myös rikos- ja siviilioikeudellista vastuuta.

5. Julkiset notaarit

Yleistä

  • Julkinen notaari toimii riippumattomana ja puolueettomana oikeusasioiden hoidosta huolehtivana elimenä, jonka puoleen voi kääntyä yksityisoikeudellisten suhteiden järjestelemiseksi. Julkisen notaarin tärkeimpänä tehtävänä on osallistuminen oikeudellisiin menettelyihin ja oikeudelliseen avustamiseen. Hän laatii virallisia ja yksityisiä asiakirjoja, toimii omaisuudenhoitajana ja edustaa osapuolia ennen kaikkea hakemusasioissa, joiden osalta hän toimii myös valtuutettuna edustajana tuomioistuimessa. Erityisesti jäämistöoikeudellisissa menettelyissä hän toimii niin sanottuna tuomioistuinasiamiehenä (Gerichtskommissär). Julkisen notaarin on huolehdittava siitä, että kuolleen henkilön omaisuuden arvo turvataan ja että omaisuus siirtyy siihen oikeutetuille. Tämä edellyttää jäämistöoikeuden ja hakemuslainkäytön erityistä tuntemusta, minkä vuoksi julkisilta notaareilta pyydetään usein apua testamenttien laadinnassa ja neuvoja jäämistöasioissa, joissa heitä pyydetään usein myös edustamaan asianosaisia.
  • Vaikka julkinen notaari toimii julkisessa tehtävässä, hän ei ole kuitenkaan virkamies. Hän kantaa taloudellisen riskin toimistonsa kannattavuudesta, mutta hän ei harjoita liiketoimintaa. Häntä voi verrata ammatinharjoittajaan, mutta tuomioistuinasiamiehenä toimiessaan hän on tuomioistuimen edustaja.
  • Julkisten notaarien lukumäärän ja heidän toimistojensa sijainnin muutoksia säädellään liittovaltion oikeusministerin antamalla asetuksella. Itävallassa on nykyisin noin 460 julkisen notaarin tointa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Julkisten notaarien koulutus

  • Julkiseksi notaariksi nimittäminen vie kauan. Oikeustieteelliset opinnot suorittaneen henkilön, joka on kiinnostunut julkisen notaarin ammatista, on etsittävä hänet palvelukseensa ottava julkinen notaari ja tultava rekisteröidyksi notaariehdokkaiden luetteloon. Asianomaisen julkisten notaarien liiton ylläpitämään luetteloon voidaan ottaa vain henkilö, joka on suorittanut yhdeksän kuukauden pituisen tuomioistuinharjoittelun oikeudellisena harjoittelijana ja joka on alle 35-vuotias luetteloon ensi kertaa merkittäessä. Rekisteröiminen voidaan evätä myös painavista syistä, kuten erittäin huonon taloudellisen tilanteen vuoksi.
  • Notaariehdokkaiden on hoidettava yksinomaisesti tähän toimeen kuuluvia tehtäviään. Sivutoimien hoito on luvanvaraista.
  • Notaaritutkinto on kaksiosainen. Ensimmäinen osa voidaan suorittaa aikaisintaan 18 kuukauden ehdokkaana olon jälkeen, ja se on suoritettava viimeistään viidennen ehdokasvuoden päätteeksi. Toinen osa voidaan suorittaa aikaisintaan yhden vuoden käytännön lisäharjoittelun jälkeen, ja se on suoritettava ennen kuin ehdokasaikaa on kertynyt kymmenen vuotta. Notaaritutkinnon suorittaminen edellyttää myös osallistumista ehdokkaille järjestettyyn koulutukseen, jonka julkisten notaarien liitto on määrännyt pakolliseksi.

Julkisten notaarien nimittäminen

  • Avoimeksi tulleet tai uudet julkisten notaarien toimet on asetettava julkisesti haettaviksi ennen niiden täyttämistä. Julkisista notaareista annetussa laissa (Notariatsordnung, 6 §) edellytetään toimea hakevilta muun muassa, että he
    • ovat Itävallan kansalaisia,
    • ovat suorittaneet oikeustieteelliset diplomiopinnot tai oikeus- ja yhteiskuntatieteelliset opinnot,
    • ovat suorittaneet notaaritutkinnon ja
    • voivat osoittaa oikeudelliselta alalta seitsemän vuoden työkokemuksen, josta vähintään kolme vuotta notaariehdokkaana notaaritutkinnon suorittamisen jälkeen.
  • Näiden perusedellytysten täyttyminen ei kuitenkaan oikeuta julkiseksi notaariksi nimittämiseen. Nimittämismenettelyssä alueellisesti toimivaltainen julkisten notaarien liitto ja tämän jälkeen asianomaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja Oberlandesgericht-tuomioistuimen henkilöstöosastot arvioivat hakijat ja asettavat heidät paremmuusjärjestykseen, jonka osalta käytännön työkokemus on ratkaiseva tekijä. Julkisten notaarien liitot ja kyseiset kaksi henkilöstöosastoa laativat kukin liittovaltion oikeusministerille ehdotuksen, joka sisältää kolme henkilöä. Ministeri ei ole sidottu ehdotukseen, mutta käytännössä hän nimittää yhden hakijan ehdotettujen henkilöiden joukosta.
  • Ensimmäistä kertaa julkiseksi notaariksi nimitettävä henkilö on keskimäärin 41-vuotias. Hän voi toimia julkisena notaarina sitä vuotta seuraavan vuoden 31. päivään tammikuuta asti, jona hän täyttää 70 vuotta. Nimittäminen toiseen julkisen notaarin toimeen ei ole mahdollista enää 64 ikävuoden jälkeen, eikä myöskään silloin, kun hakija on ollut edellisessä julkisen notaarin toimessa alle kuusi vuotta. Julkista notaaria ei voida siirtää virkateitse toiseen julkisen notaarin toimeen.

    Sivun alkuunSivun alkuun

Julkisten notaarien valvonta; oikeudellinen vastuu

  • Koska notaarit laativat virallisia asiakirjoja ja toimivat tuomioistuinasiamiehinä, heihin sovelletaan erityistä valvontaa. Tästä vastaavat liittovaltion oikeusministeri, oikeushallinto ja suoraan julkisten notaarien liitot.
  • Julkisiin notaareihin sovelletaan omaa kurinpitolainsäädäntöä.
    • Julkisten notaarien kurinpitotuomioistuimena toimiva Oberlandesgericht-tuomioistuin määrää rangaistukset kurinpitorikkomuksista ensimmäisenä oikeusasteena ja samoin kurinpitotuomioistuimena toimiva Oberster Gerichtshof -tuomioistuin toisena oikeusasteena; kussakin tapauksessa asian käsittelevissä osastoissa on oltava jäseninä myös julkisia notaareja.
    • Kurinpitotuomioistuimen rankaisuvalta ulottuu toimesta erottamiseen asti.
    • Julkisten notaarien liitot ja muutoksenhakuelimenä toimiva Itävallan julkisten notaarien liiton pysyvä toimikunta määräävät rangaistuksen pelkistä hallinnollisista rikkomuksista.
  • Kurinpidollisen vastuun lisäksi julkiseen notaariin sovelletaan myös rikos- ja siviilioikeudellista vastuuta.
    • Kun julkinen notaari työskentelee tuomioistuinasiamiehenä, hän toimii rikosoikeudellisessa mielessä virkamiehenä ja hän vastaa näin ollen virkavirheistä, joihin kuuluu erityisesti virka-aseman väärinkäyttö.
    • Julkisen notaarin siviilioikeudellinen vastuu on säännelty eri tavalla: Työskennellessään tuomioistuinasiamiehenä häneen sovelletaan samoja vastuusäännöksiä kuin tuomariin ja syyttäjään. Osapuolet eivät voi näin ollen esittää korvausvaatimuksiaan suoraan häntä vastaan, vaan ne on osoitettava valtiolle. Valtio voi periä julkiselta notaarilta korvauksen regressioikeutensa perusteella, jos menettely on perustunut tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen. Suorittaessaan muita kuin tuomioistuinasiamiehen tehtäviä julkinen notaari on suoraan siviilioikeudellisessa vastuussa osapuolia kohtaan.

« Oikeusalan ammatit - Yleistä | Itävalta - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 08-08-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta