Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Ruotsi

Uusin päivitys: 17-12-2008
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Ruotsi

 

SISÄLLYSLUETTELO

Oikeuslähteet Oikeuslähteet
Oikeuslähteiden hierarkia Oikeuslähteiden hierarkia
Kansainväliset sopimukset Kansainväliset sopimukset
Lainsäädäntömenettely Lainsäädäntömenettely
Voimaantulo Voimaantulo
Ristiriidat lainsäädännön soveltamisessa Ristiriidat lainsäädännön soveltamisessa

 

Oikeuslähteet

Ruotsissa oikeuslähteinä pidetään ennen kaikkea säädöksiä, oikeuskäytäntöä ja lainvalmisteluasiakirjoja.

Säädökset ovat tärkein oikeuslähde. Ne painetaan ja julkaistaan virallisesti säädöskokoelmina. Säädökset jakaantuvat lakeihin, asetuksiin ja määräyksiin. Ruotsin valtiopäivät säätävät lait, hallitus antaa asetukset ja viranomaiset antavat määräyksiä.

Tuomioistuinten ratkaisuilla eli oikeuskäytännöllä on keskeinen asema lainsäädännön soveltamisessa. Tässä tulevat kyseeseen erityisesti korkeimpien oikeusasteiden eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut.

Lainsäädännön soveltamisessa käytetään apuna myös lainvalmisteluasiakirjoja eli tekstejä, joita laaditaan lainsäädäntöprosessin yhteydessä.

Täydentävinä oikeuslähteinä voidaan pitää oikeustiedettä, kauppatapaa, sopimuspuolten välistä käytäntöä ja tapaoikeuden sääntöjä.

Oikeuslähteiden hierarkia

Tärkeimpiä säädöksiä ovat perustuslait. Ruotsissa on neljä perustuslakia: hallitusmuoto, vallanperimysjärjestys, painovapausasetus ja ilmaisunvapauslaki. Niitä voi muuttaa ainoastaan erityismenettelyllä (jota selvitetään jäljempänä). Seuraavaksi säädöshierarkiassa tulevat muut lait, asetukset ja määräykset – tässä järjestyksessä.

Toissijaisia oikeuslähteitä ovat säädösten esityöt ja oikeuskäytäntö. Esitöitä käytetään apuvälineenä lainsäädännön soveltamisessa. Esitöistä tärkeimpiä ovat lakiesitykset. Myös oikeuskäytännöllä on suuri vaikutus lainsäädännön soveltamisessa. Mitä uudempia esityöt ovat, sitä suurempi merkitys niillä on. Silloin kun lainsäädäntö on vanhaa tai jokin oikeuden ala on kehittynyt nopeasti, oikeuskäytännön merkitys kasvaa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kansainväliset sopimukset

Pääsääntönä on, että kansainväliset sopimukset on sisällytettävä Ruotsin lainsäädäntöön, jotta tuomioistuimet ja muut lainsäädäntöä soveltavat elimet voivat soveltaa niitä. Kansainväliset sopimukset voidaan muuntaa Ruotsin lainsäädännöksi tai niiden voimassaolosta Ruotsissa voidaan antaa erillinen säädös.

EU:n lainsäädäntö on kuitenkin poikkeus tästä periaatteesta, koska Ruotsi on luovuttanut osan lainsäädäntövallastaan EU:lle. EU:n lainsäädäntö tulee siis tietyiltä osin välittömästi voimaan Ruotsissa ilman että siitä on tarpeen säätää erikseen. Katso Oikeusjärjestys – Yhteisön oikeus.

Lainsäädäntömenettely

Ainoastaan valtiopäivät voivat päättää laeista. Useimmat lait saavat alkunsa hallituksen esityksistä. Myös valtiopäiväedustajat ja valiokunnat voivat jättää ehdotuksia laeiksi. Lisäksi aloite lainsäädännön muuttamiseksi voi tulla poliittisilta puolueilta, muilta eturyhmiltä, elimiltä tai yksittäisiltä henkilöiltä.

Ennen kuin hallitus voi laatia lakiesityksen, asiaa on tutkittava. Tätä varten voidaan asettaa komitea tai valiokunta tai valtioneuvoston kanslian omat virkamiehet voivat tutkia asiaa. Lakiesitys toimitetaan yleensä asiasta vastaaville viranomaisille ja elimille, joilla on tilaisuus esittää siitä mielipiteensä. Kun lausuntokierros on päättynyt, valtioneuvoston kanslia käsittelee ehdotusta. Useimmat lakiehdotukset toimitetaan lakineuvostolle, joka on lähinnä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomareista koostuva elin. Lakineuvosto tutkii ehdotuksen lakitekniseltä kannalta. Lakineuvoston lausunto jätetään valtioneuvoston kansliaan, joka käsittelee lakiehdotuksen uudelleen. Tämän käsittelyn tuloksena saatu ehdotus jätetään valtiopäiville. Valtiopäivät antavat ehdotuksen soveltuvan valiokunnan käsiteltäväksi. Tämän jälkeen valtiopäivät päättävat, annetaanko lakia. Valtiopäivät voivat luonnollisesti muuttaa esitettyä ehdotusta. Kun valtiopäivät ovat tehneet päätöksensä, hallitus antaa ja julkaisee uuden lain.

Sivun alkuunSivun alkuun

Hallitus voi tietyissä tapauksissa antaa määräyksiä asetuksilla. Hallituksella on toisaalta itsenäinen toimivalta antaa määräyksiä, toisaalta valtiopäivät voivat lain nojalla velvoittaa hallituksen antamaan määräyksiä tietyillä aloilla. Hallituksen itsenäiseen lainsäädäntövaltaan kuuluvat määräykset lakien täytäntöönpanosta sekä määräykset, joita valtiopäivät eivät tee perustuslain nojalla, eivät kuitenkaan sellaiset määräykset, joilla asetetaan velvollisuuksia yksityishenkilöille. Tietynsisältöisten määräysten antaminen kuuluu yksinomaan valtiopäivien toimivaltaan eikä sitä voi siirtää muille.

Silloin kun perustuslakia muutetaan, valtiopäivillä on tehtävä samansisältöinen päätös kahdesti ja päätösten välillä on oltava valtiopäivävaalit. Lisäksi siitä, kun asia otettiin ensimmäistä kertaa esille valtiopäivillä, on pääsääntöisesti täytynyt kulua vähintään yhdeksän kuukautta ennen vaaleja.

Voimaantulo

Laissa mainitaan tavallisesti, milloin se tulee voimaan. Joskus voimaantulosta kuitenkin säädetään erityisellä voimaanpanolailla (promulgationslag) tai hallitus velvoitetaan laissa määräämään voimaantulopäivä, mikä tapahtuu antamalla erityinen asetus.

Asetusten kohdalla menettely on kevyempi ja yksinkertaisempi. Asian selvittämisen jälkeen hallitus itse päättää asetuksesta. Asetuksessa mainitaan tavallisesti, milloin se tulee voimaan. Näin ollen mitään erityistä julkaisupäätöstä ei tarvita.

Ristiriidat lainsäädännön soveltamisessa

Silloin kun lainsäädännön soveltamisesta tulee erimielisyyttä, käytetään yleisiä tulkintaperiaatteita sen päättämiseksi, mikä normi on etusijalla.

  • ”Lex superior” -periaatteen mukaan normihierarkiassa ylimpänä oleva laki on etusijalla.
  • ”Lex specialis” -periaatteen mukaan erikoislaki on etusijalla.
  • ”Lex posterior” -periaatteen mukaan uudempi laki on etusijalla vanhempaan nähden.

On myös olemassa perustuslaissa säädetty mahdollisuus säädösten laillisuusvalvontaan. Jos tuomioistuin tai muu julkinen elin on sitä mieltä, että hallituksen tai valtiopäivien antama määräys rikkoo perustuslain säännöstä tai muuta normihierarkiassa ylempänä olevaa lakia, määräystä ei saa soveltaa, jos virhe on ilmeinen (hallitusmuodon 14 §:n 11 momentti).

Ruotsissa ei ole valtiosääntötuomioistuinta.

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Ruotsi - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 17-12-2008

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta