Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Portugali

Uusin päivitys: 17-12-2008
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Portugali

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Oikeuslähteet 1.
2. Täydentävät oikeuslähteet 2.
3. Oikeuslähteiden välinen hierarkia 3.
4. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo 4.
5. Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen 5.
6. Oikeussääntöjen säätämisprosessi 6.
7. Kansallisten oikeussääntöjen voimaantulo 7.
8. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen 8.

 

1. Oikeuslähteet

Perinteisesti Portugalissa pidetään oikeuslähteinä seuraavia:

  1. perustuslakeja, jotka koostuvat Portugalin perustuslaista (Constituição da República Portuguesa) sekä sitä täydentävistä ja muuttavista säädöksistä;
  2. kansainvälisen oikeuden mukaisia sääntöjä ja periaatteita, asianmukaisesti ratifioitujen ja hyväksyttyjen kansainvälisten yleissopimusten määräyksiä, sellaisten kansainvälisten organisaatioiden toimivaltaisten elinten antamia sääntöjä, joiden jäsen Portugali on (noudattaen organisaation perustamista koskevaa sopimusta), ja Euroopan unionin perussopimusten määräyksiä ja sen toimielinten toimivaltuuksiensa puitteissa antamia sääntöjä (Portugalin perustuslain 8 §);
  3. tavanomaisia lakeja eli parlamentin antamia lakeja (lei), hallituksen asetuksia (decreto-lei) sekä Azoreiden ja Madeiran autonomisten alueiden parlamenttien antamia alueellisia säädöksiä (decreto legislativo regional);
  4. lakeja oikeusvaikutuksiltaan vastaavia instrumentteja, kuten kansainvälisten yleissopimusten, perussopimusten tai sopimusten hyväksymistä koskevia säädöksiä, perustuslakituomioistuimen tekemiä velvoittavia päätöksiä, joilla julistetaan toimenpide peruslain vastaiseksi tai laittomaksi, yleisiä työmarkkinasopimuksia ja muita työmarkkinasuhteita säänteleviä yleisiä säädöksiä;
  5. asetuksia tai oikeuslähteiden hierarkiassa lakeja alemmalle tasolle sijoittuvia sääntelyinstrumentteja (regulamento), joiden tarkoituksena on täydentää yksityiskohtaisesti lakeja niiden soveltamisen tai täytäntöönpanon mahdollistamiseksi; tällaisia instrumentteja ovat: Decreto Regulamentar, Regulamento, Decreto, Decreto Regulamentar Regional, Resolução, Regimento, Portaria, Despacho Normativo, Regulamento Policial dos Governadores Civis, Postura, Regulamento autárquico (erityyppiset viranomaisten määräykset, alueelliset määräykset, päätöslauselmat, säännöt, ministeriöiden esitykset ja päätökset, täytäntöönpanomääräykset, poliisilaitosta koskevat säädökset sekä kunnalliset säännöt ja määräykset).

2. Täydentävät oikeuslähteet

Portugalissa on erilaisia näkemyksiä siitä, miten velvoittavia valtion poliittisen lainsäädäntövallan kautta syntyvän kirjoitetun lain ulkopuoliset normit ovat ja mitkä niistä voidaan hyväksyä täydentäviksi oikeuslähteiksi. Mielipide-erot johtuvat siitä, että jotkut katsovat oikeuslähteiden tarjoavan välineitä oikeussääntöjen luomiseen, toisten mielestä oikeuslähteet ovat kanavia, joiden välityksellä oikeussäännöt ilmenevät, ja eräiden mukaan oikeuslähteet ovat molempia näistä. Toisinaan suorat ja välilliset oikeuslähteet erotetaan toisistaan, jolloin voidaan välttää erilaisista lähestymistavoista aiheutuvia ongelmia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Täydentävinä oikeuslähteinä pidetään yleensä seuraavia:

  1. Maan tapa (costume), jolla tarkoitetaan pakolliseksi yleisesti katsotun käytännön toistuvaa ja tavanomaista valitsemista. Maan tapaa voidaan pitää oikeuslähteenä vain määrätyillä aloilla. Maan tavan perusteella muodostettuja sääntöjä sovelletaan kansainvälisen julkisoikeuden (esim. itsenäisten valtioiden immuniteettiperiaate), kansainvälisen yksityisoikeuden ja hallinto-oikeuden alalla.
  2. Oikeuskäytäntö (jurisprudência), jolla tarkoitetaan tuomioistuinten tuomioista ja päätöksistä johdettuja periaatteita. Kaikki eivät kuitenkaan pidä oikeuskäytäntöä varsinaisena oikeuslähteenä, vaan merkityksellisenä pidetään oikeuskäytännön tehtävää lain säännösten sisällön tulkitsemisessa. Oikeuskäytännön katsotaan tarjoavan tulkintaongelmiin ratkaisuja, joita voidaan noudattaa muissa tilanteissa loogisten ja teknisten perustelujen sovellettavuuden mukaan. Toisinaan tähän ryhmään luetaan yksittäistapauksissa annettujen tuomioiden lisäksi myös muut tuomioistuinten lainvoimaiset määräykset (perustuslakituomioistuimen yleisesti velvoittavat päätökset), sillä niiden katsotaan olevan osa objektiivista oikeutta.
  3. Oikeudenmukaisuusperiaate (equidade), jonka mukaan tuomioistuimilla on valtuudet laatia niiden käsiteltäväksi tuoduissa yksittäistapauksissa oikeussääntöjä, joissa otetaan kyseisten tapausten ominaispiirteet huomioon. Lähtökohtana ovat yleiset oikeusperiaatteet ja tuomarin eettiset arvot. Tuomioistuimet voivat ratkaista asian oikeudenmukaisuuden perusteella vain silloin, kun a) tämä sallitaan lainsäädännössä; b) osapuolet sopivat asiasta ja asiassa voi valittaa ylempään oikeusasteeseen; c) osapuolet ovat aikaisemmin sopineet oikeudenmukaisuusperiaatteen soveltamisesta (siviililain 4 §).
  4. Vakiintuneet käytännöt (uso), joilla tarkoitetaan toistuvia toimintatapoja, joita ei pidetä pakollisina mutta pidetään tärkeinä periaatteina erityisesti oikeussuhteiden vakiinnuttamiseksi liiketoiminnassa. Tuomioistuimet voivat ottaa vakiintuneet käytännöt huomioon silloin, kun laissa niin sallitaan ja kun se ei ole vastoin oikeutettuja odotuksia (siviililain 3 §). Lakeja ei siis voi säätää yksinomaan vakiintuneiden käytäntöjen perusteella, ja tämän vuoksi monet eivät pidä niitä varsinaisina oikeuslähteinä.
  5. Oikeustiede (doutrina), jolla tarkoitetaan oikeusoppineiden näkemyksiä, jotka on esitetty oikeuskirjallisuudessa. Tätä ryhmää ei pitäisi katsoa varsinaiseksi oikeuslähteeksi, vaikka sillä onkin merkitystä oikeustieteen tieteellisen ja teknisen kehityksen kannalta ja vahva vaikutus oikeussäännösten tulkitsijoihin ja soveltajiin.

3. Oikeuslähteiden välinen hierarkia

Oikeuslähteiden välisellä hierarkialla tarkoitetaan eri oikeussäännösten suhteellista painoarvoa tai niiden velvoittavuusjärjestystä vahvasti velvoittavista sallittuihin oikeuslähteisiin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Toisinaan katsotaan, että hierarkiasta voidaan puhua vain oikeussäännösten laatimistavan yhteydessä. Tällöin hierarkian ei katsota perustuvan oikeussäännösten suhteelliseen painoarvoon ja asemaan, vaan niiden synty- tai laatimistapaan.

Riippumatta hierarkia-käsitteen tulkinnasta on kuitenkin mahdollista asettaa oikeussäännökset etusijajärjestykseen.

Ensimmäiseen kysymykseen annetussa vastauksessa mainittujen oikeuslähteiden välinen hierarkia on seuraava:

  1. perustuslaki ja täydentävät perustuslailliset säädökset;
  2. kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet sekä kansainväliset yleissopimukset (ts. kaikki kohdassa 1.b. mainitut instrumentit);
  3. lait ja asetukset;
  4. alueelliset oikeussäännöt;
  5. lakeja oikeusvaikutuksiltaan vastaavat instrumentit;
  6. viranomaisten määräykset.

4. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo

Kansainväliset instrumentit saatetaan osaksi Portugalin lainsäädäntöä seuraavien periaatteiden mukaan (perustuslain 8 §):

  1. kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet ovat kiinteä osa Portugalin lainsäädäntöä;
  2. asianmukaisesti ratifioituihin tai hyväksyttyihin kansainvälisiin yleissopimuksiin sisältyvät normit tulevat valtionsisäisesti velvoittaviksi, kun ne on virallisesti julkaistu; ne ovat voimassa niin kauan kuin ne kansainvälisesti velvoittavat Portugalin valtiota;
  3. sellaisten kansainvälisten organisaatioiden vahvistamat säännöt, joiden jäsen Portugali on, tulevat suoraan voimaan Portugalissa, organisaatioiden perustamista koskevia sopimuksia noudattaen;
  4. Euroopan unionin perussopimusten määräykset ja sen toimielinten toimivaltuuksiensa mukaisesti antamat säännökset tulevat suoraan voimaan Portugalissa EU:n oikeudessa määriteltyjen edellytysten ja oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

Toisinaan katsotaan, että kohdassa c mainittu periaate käsittää EU:n säännösten sekä jäsenvaltioille osoitettujen direktiivien ja päätösten välittömän oikeusvaikutuksen.

Sivun alkuunSivun alkuun

5. Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen

Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen on parlamentilla, hallituksella, Azoreiden ja Madeiran aluehallituksilla ja –parlamenteilla, paikallisviranomaisilla ja tietyillä hallintoviranomaisilla.

6. Oikeussääntöjen säätämisprosessi

Säätämisprosessi vaihtelee sen perusteella, mikä taho vastaa oikeussäännön antamisesta. Erityyppisiä oikeussääntöjä laaditaan siis eri menetelmien avulla. Seuraavassa kuvaillaan kahta keskeisintä oikeussääntöjen säätämisprosessia.

Monivaiheisimpaan säätämisprosessiin osallistuu parlamentti ja se muodostuu seuraavista vaiheista:

  1. Aloiteoikeus on kansanedustajilla, valiokunnilla ja hallituksella sekä lakisääteisten ehtojen täyttyessä äänioikeutettujen kansalaisten ryhmillä. Autonomisilla alueilla aloiteoikeus on niiden alueparlamenteilla. (Portugalin perustuslain 167 §:n 1 momentti).
  2. Alustava hyväksyminen, julkaisu, kirjaaminen, numerointi ja arviointi: tässä säätämisprosessin vaiheessa tarkastellaan ehdotuksen mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi, ehdotus julkaistaan parlamentin virallisessa lehdessä (Diário da Assembleia da República) ja ehdotuksen sisältöä käsitellään ja arvioidaan.
  3. Keskustelu ja hyväksyminen: tässä säätämisprosessin vaiheessa keskustellaan sekä ehdotuksen yleisestä sisällöstä että yksityiskohdista, äänestetään ehdotuksen yleisestä hyväksymisestä, sen yksityiskohtien hyväksymisestä ja lopuksi sen lopullisesta hyväksymisestä. Ehdotuksen hyväksyminen voi edellyttää yksinkertaista enemmistöä, ehdotonta enemmistöä tai määräenemmistöä.
  4. Valvonnasta vastaa Portugalin tasavallan presidentti määräaikaa noudattaen. Presidentti joko vahvistaa ehdotuksen tai käyttää veto-oikeuttaan. Tällöin ehdotus palaa parlamentin toiseen käsittelyyn. Jos äänestystulos vahvistetaan tai ehdotukseen tehdään muutoksia, ehdotus toimitetaan uudelleen presidentille vahvistettavaksi määräajan kuluessa. Presidentin tehtävänä on vahvistaa lait ja allekirjoittaa kansainvälisten sopimusten hyväksymisestä annetut parlamentin päätöslauselmat (perustuslain 134 §:n b momentti).
  5. Julkaiseminen: kun presidentti on vahvistanut ehdotuksen, uusi säädös julkaistaan Portugalin virallisessa lehdessä (Diário da República).

Hallituksen esitykseen perustuva säätämisprosessi koostuu seuraavista päävaiheista:

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. Aloiteoikeus: lakiesitykset valmistellaan ministeriöissä.
  2. Kuuleminen: tässä säätämisprosessin vaiheessa ehdotuksen laatineen ministeriön on konsultoitava perustuslaissa ja muissa laeissa säädettyjä intressitahoja.
  3. Alustava ja varsinainen käsittely: kun ehdotus on alustavasti hyväksytty, sitä tarkastellaan ja arvioidaan.
  4. Hyväksyminen: vaikka kaikkien ehdotustyyppien kohdalla ei edellytetä ministerineuvoston (Conselho de Ministros) hyväksyntää, se kuitenkin yleensä vahvistaa ehdotuksen.
  5. Valvonta: saatuaan hallituksen esityksen presidentin on 40 päivän kuluessa vahvistettava ehdotus tai käytettävä veto-oikeuttaan. Presidentin on esitettävä hallitukselle kirjallisesti veto-oikeuden käyttöön johtaneet syyt (perustuslain 136 §:n 4 momentti).
  6. Julkaiseminen: vahvistettu säädös julkaistaan Portugalin virallisessa lehdessä (Diário da República).

7. Kansallisten oikeussääntöjen voimaantulo

Laki tulee voimaan vasta sen jälkeen, kun se on julkaistu virallisessa lehdessä. Lain julkaisun ja sen voimaantulon välinen aika säädetään kyseisessä laissa tai jos tästä ei ole säädetty, se on säädettävä erillisellä lailla (siviililain 5 §).

11.11.1998 annetun lain nro 74/98 2 §:ssä (muutettu 24.1.2005 annetulla lailla nro 2/2005) säädetään seuraavaa:

  1. Oikeussäännökset ja muut sisällöltään yleiset säännökset tulevat voimaan niissä säädetyssä määräajassa. Niiden voimassaoloaika ei voi kuitenkaan alkaa niiden julkaisupäivästä.
  2. Jos erityistä voimaantulopäivää ei ole säädetty, säädökset tulevat voimaan viidentenä päivänä niiden julkaisemisesta.
  3. Säädökset tulevat Azoreiden ja Madeiran autonomisilla alueilla voimaan 15:nä päivänä ja Portugalin ulkopuolella 30:nä päivänä niiden julkaisemisesta.
  4. Määräaika alkaa julkaisemista seuraavasta päivästä tai tosiasiallista jakelua seuraavasta päivästä, jos tämä on myöhäisempi ajankohta.

8. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen

Tärkein asema ristiriitatilanteiden ratkaisemisessa on perustuslakituomioistuimella (Tribunal Constitucional). Sen tehtävänä on tutkia säännökset ja tarvittaessa julistaa ne Portugalin perustuslain tai siinä ilmenevien periaatteiden vastaisiksi.

Käsitellessään toimivaltansa piiriin kuuluvia asioita tuomioistuimet eivät saa soveltaa perustuslain tai siitä johdettujen periaatteiden vastaisia säännöksiä.

Kun tuomioistuimet arvioivat käsiteltävinä olevia tosiseikkoja, niiden on ratkaistava mahdolliset eri oikeussääntöjen väliset ristiriidat ja otettava huomioon aikaisemmin mainittu oikeuslähteiden hierarkia. Tällöin tuomioistuinten on tarkasteltava oikeusjärjestystä yhtenä kokonaisuutena. Ne eivät saa hyväksyä etenkään loogisia tai semanttisia puutteita tai epäjohdonmukaisuutta. Niiden on punnittava sääntöjen laatimisen lähtökohtana olleita periaatteita ja menettelyn aikana vallinneita olosuhteita. Niiden on edellytettävä aina tiettyä sanallista (vaikka epätäsmällisestikin ilmaistua) vastaavuutta valitun lähestymistavan kanssa ja oletettava, että lainsäätäjä on valinnut sopivimmat ratkaisut ja pyrkinyt ilmaisemaan näkemyksensä asianmukaisesti (perustuslain 9 §).

Erityistä hallintomenettelyä (acção administrativa especial) voidaan soveltaa, kun tarkoituksena on julistaa lainvastaiseksi hallinto-oikeuden alaan kuuluva säännös (Código de Processo nos Tribunais Administrativos, 46 §:n 2 momentin c alakohta).

Kansainväliseen yksityisoikeuteen liittyviä lainvalintakysymyksiä on käsitelty tietosivulla «Sovellettava lainsäädäntö - Portugali».

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Portugali - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 17-12-2008

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta