Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Alankomaat

Uusin päivitys: 28-03-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Alankomaat

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Oikeuslähteet 1.
2. Täydentävät oikeuslähteet 2.
3. Oikeuslähteiden välinen hierarkia 3.
4. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo 4.
5. Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen 5.
6. Oikeussääntöjen säätämisprosessi 6.
7. Kansallisten oikeussääntöjen voimaantulo 7.
8. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen 8.

 

1. Oikeuslähteet

Perustuslaissa vahvistetaan puitteet Alankomaiden valtiojärjestykselle, ja se muodostaa lainsäädännön perustan.

Alankomaiden ja muiden valtioiden väliset sopimuksen ovat merkittäviä oikeuslähteitä. Perustuslain 93 artiklan mukaan sopimusmääräyksillä ja kansainvälisten toimielinten päätöksillä voi olla suora vaikutus Alankomaiden oikeusjärjestelmään. Tällöin kyseiset määräykset ovat etusijalla Alankomaiden lainsäädäntöön nähden. Alankomaiden kuningaskunnassa sovellettavia säädöksiä ei siis sovelleta, jos ne ovat ristiriidassa suhteessa kyseisiin määräyksiin. Perustamissopimuksissa, asetuksissa ja direktiiveissä vahvistetut Euroopan unionin säännökset ja määräykset ovat sen vuoksi tärkeitä oikeuslähteitä Alankomaissa.

Alankomaiden kuningaskunnan valtiosäännössä määrätään kuningaskunnan kolmen osan (Alankomaat ja kaksi merentakaista osaa, Alankomaiden Antillit ja Aruba) välisistä suhteista.

Lait laaditaan kansallisella tasolla.

Hallitus voi laissa annetuin valtuuksin vahvistaa (täydentäviä) sääntöjä valtioneuvoston määräyksissä ja ministeriöiden asetuksissa. Lisäksi voidaan antaa (muita kuin lainsäädännöstä johdettuja) valtioneuvoston määräyksiä, joiden täytäntöönpanoon ei kuitenkaan voida liittää rangaistussäännöksiä.

Perustuslaissa säädetään lainsäädäntövallan jakamisesta alemman tason julkisoikeudellisille elimille (maakunnat, kunnat ja vesikunnat).

2. Täydentävät oikeuslähteet

Yleiset oikeusperiaatteet ovat tärkeitä hallitukselle ja oikeudenkäytölle. Joskus ne sisältyvät lakiin, kuten siviililakiin (kohtuullisuus ja tasapuolisuus). Tuomioistuin voi myös tuomiota antaessaan nojautua yleisiin oikeusperiaatteisiin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Yleistä käytäntöä pidetään täydentävänä oikeuslähteenä. Periaatteessa yleinen käytäntö on olennainen vain silloin, kun laissa viitataan siihen, mutta tuomioistuin voi ristiriitatilanteessa ottaa ratkaisussaan huomioon yleisen käytännön. Yleistä käytäntöä ei voida käyttää oikeuslähteenä rikoksen määrittelyssä (perustuslain 16 §).

Ennakkotapauksia käytetään oikeuslähteenä, koska tuomioistuinten ratkaisuilla on merkitystä käsiteltävän asian lisäksi laajemmalti. Ylempien oikeusasteiden ratkaisuja käytetään ohjenuorana. Korkeimman oikeuden päätöksillä on erityisen suuri painoarvo, koska kyseisen tuomioistuimen tehtävänä on edistää lainsäädännön yhtenäisyyttä. Sen vuoksi alempi tuomioistuin ottaa huomioon korkeimman oikeuden päätöksen uusia asioita koskevissa tuomioissaan.

3. Oikeuslähteiden välinen hierarkia

Perustuslain 94 §:n mukaan hierarkiassa etusijalle nousevat tietyt kansainväliset säännöt, joihin nähden ristiriitaisia säännöksiä ei sovelleta. Euroopan unionin lainsäädäntö on luonteensa vuoksi etusijalla kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Sen jälkeen tulevat valtiosääntö, perustuslaki ja parlamentin säädökset. Nämä sijoittuvat hierarkiassa muita asetuksia ylemmäs. Hallitus ja parlamentti vahvistavat yhdessä parlamentin säädökset.

Lisäksi on säädetty, että lain vaikutukset voivat lakata kokonaan tai osittain vain sitä seuraavan lain johdosta. Käytössä on myös yleinen tulkintasääntö, jonka mukaan erityislait sijoittuvat hierarkiassa korkeammalle sijalle kuin yleislait.

Sivun alkuunSivun alkuun

Manner-Euroopassa lain katsotaan perinteisesti olevan hierarkkisesti korkeamman tason oikeuslähde kuin ennakkoratkaisut.

4. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo

Sopimusten tapauksessa edellytetään parlamentin hiljaista tai nimenomaista hyväksyntää. Kahden kolmasosan enemmistön nimenomainen hyväksyntä vaaditaan sopimukseen, jonka määräykset poikkeavat perustuslain säännöksistä.

Sopimukset julkaistaan sopimustiedotteessa (Traktatenblad). Sopimus katsotaan julkaistuksi kaikkialla kuningaskunnassa sen tiedotteen ilmestymispäivää, jossa sopimus julkaistaan, seuraavan toisen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä. Tästä säädetään 7 päivänä heinäkuuta 1994 annetussa kuningaskunnan säädöksessä, joka sisältää säännökset sopimusten julkaisemisen hyväksymisestä ja kansainvälisten organisaatioiden päätösten julkaisemisesta.

Euroopan unionin säädöksistä asetuksilla on suora vaikutus kansalliseen oikeusjärjestelmään. Sen sijaan muut säädöstyypit, kuten direktiivit, on osoitettu jäsenvaltioille, ja ne on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Euroopan unionin lainsäädäntö pannaan täytäntöön kansallisen sääntelyn kaikilla tasoilla. Ne on pantava täytäntöön lakien, valtioneuvoston määräysten tai ministeriöiden asetusten muodossa sen mukaan, mikä on täytäntöönpanon taso ja aihe.

5. Toimivalta oikeussääntöjen antamiseen

Hallitus neuvottelee sopimuksista ja kansainvälisistä sopimuksista. Sopimukset eivät kuitenkaan sido kuningaskuntaa ennen kuin parlamentti on hyväksynyt ne.

Sivun alkuunSivun alkuun

Pääsääntönä on, että kansalaisia sitovien merkittävien säännösten olennaiset osat vahvistetaan lailla. Hallitus (ts. kuningas ja ministerit) ja parlamentti vahvistavat yhdessä lait (myös perustuslain).

Hallitus voi antaa valtioneuvoston määräyksiä. Parlamentti ei yleensä osallistu määräysten antamiseen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa valtioneuvoston määräykset toimitetaan alahuoneen hyväksyttäviksi. Tällöin parlamentilla on jonkin verran vaikutusvaltaa.

Yksittäiset ministerit voivat laatia ministeriöiden asetuksia. Ministerien vastuuta parlamentille sovelletaan myös tässä tapauksessa.

Julkisoikeudellisten elinten asetukset hyväksytään eritasoisissa edustuslaitoksissa (maakunnissa, kunnanvaltuustoissa, vaaleilla valituissa vesikuntien valtuustoissa).

6. Oikeussääntöjen säätämisprosessi

Perustuslaissa ei säädetä “lainsäädäntövallasta”. Lait ovat hallituksen ja parlamentin yhteisiä päätöksiä. Hallitus tai parlamentin alahuone voivat esittää lainsäädäntöehdotuksia. Valtioneuvosto antaa lausuntonsa lainsäädäntöehdotuksista ja valtioneuvoston määräyksistä. Muita sidosryhmiä yleensä kuullaan lainsäädäntöehdotuksen valmisteluvaiheessa. Alahuoneella on oikeus muutosten tekemiseen. Yleensä ministerineuvosto hyväksyy lainsäädäntöehdotukset ja toimittaa ne valtioneuvostolle suosituksen antamista varten. Hallitus vastaa suositukseen laatimalla mietinnön. Sen jälkeen hallitus toimittaa lainsäädäntöehdotuksen alahuoneelle tarvittavine muutoksineen. Ehdotusta voidaan muuttaa alahuoneen käsittelyn aikana. Alahuoneen hyväksynnän jälkeen ehdotus siirtyy ylähuoneen käsiteltäväksi. Tässä vaiheessa sitä ei voi enää muuttaa. Ylähuone voi vain joko hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen. Ylähuoneen hyväksynnän jälkeen valtion päämies vahvistaa ehdotuksen, josta tulee laki.

Sivun alkuunSivun alkuun

7. Kansallisten oikeussääntöjen voimaantulo

Kuningas allekirjoittaa lait, ja kyseisen hallinnonalan ministeri vahvistaa ne. Lain voimaantulo edellyttää sen julkaisemista virallisessa lehdessä (Staatsblad) (perustuslain 88 §). Oikeusministeri vastaa lain julkaisemisesta. Yleensä laissa mainitaan, milloin se tulee voimaan.

Myöskään valtioneuvoston määräykset eivät voi tulla voimaan ennen kuin ne on julkaistu virallisessa lehdessä. Ministeriöiden asetukset julkaistaan Alankomaiden hallituksen tiedotteessa (Nederlandsche Staatscourant).

Maakuntien ja kuntien määräykset ovat sitovia vasta sen jälkeen, kun ne on julkaistu (ks. esim. kuntalain 139 §).

8. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen

Valmisteluvaiheessa oikeusministeriö tarkistaa kaikki lait ja valtioneuvoston määräykset. Tarkistus koskee muun muassa laillisuutta (yhdenmukaisuutta korkeamman tason lainsäädännön kanssa) ja johdonmukaisuutta suhteessa muihin sääntöihin. Lisäksi valtioneuvosto tarkastelee näitä kahta asiaa suosituksessaan.

Muita säännöksiä kuin ristiriitaa koskevia sääntöjä (korkeampi taso kumoaa alemman, uusi vanhan ja erityissäännökset kumoavat yleissäännökset) ei ole. Tuomioistuin ei voi tutkia lain yhdenmukaisuutta suhteessa perustuslakiin, mutta se voi tutkia sen suhteessa kansainvälisiin säännöksiin. Jos lait ovat ristiriidassa, tuomioistuimen on erityistapauksissa löydettävä ongelmaan ratkaisu. Tällainen tilanne saattaa myös olla perusteena hallituksen lakimuutosehdotukselle.

Ylemmän tason valtionelimet voivat mitätöidä alemman tason julkisoikeudellisten elinten (maakuntien, kuntien ja vesikuntien) antamia asetuksia ja muita päätöksiä sillä perusteella, että ne ovat ristiriidassa suhteessa lakiin tai yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin. Myös tuomioistuimet voivat julistaa tällaiset asetukset sitomattomiksi.

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Alankomaat - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 28-03-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta