Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Luxemburg

Uusin päivitys: 25-05-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Luxemburg

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Mitkä ovat ne välineet tai oikeuslähteet, joissa oikeussäännöt ilmaistaan? 1.
1.1. Kansainväliset oikeuslähteet 1.1.
1.1.1. Kansainväliset sopimukset 1.1.1.
1.1.2. Yhteisön oikeus 1.1.2.
1.2. Kansalliset oikeuslähteet 1.2.
1.2.1. Perustuslain tasoiset säädökset 1.2.1.
1.2.2. Lain tasoiset säädökset 1.2.2.
1.2.3. Asetuksen tasoiset säädökset 1.2.3.
2. Mitkä ovat mahdolliset muut oikeuslähteet ja mikä arvo niillä on? 2.
2.1. Oikeuskäytäntö 2.1.
2.1.1. Kansainvälinen oikeuskäytäntö 2.1.1.
2.1.2. EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö 2.1.2.
2.1.3. Kansallinen oikeuskäytäntö 2.1.3.
2.2. Yleiset oikeusperiaatteet 2.2.
3. Millainen mahdollinen hierarkia vallitsee eri välineiden välillä? 3.
4. Millä tavalla ylikansallisessa lainsäädännössä olevat oikeussäännöt saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä? 4.
4.1. Kansainväliset sopimukset 4.1.
4.2. Yhteisön säännökset 4.2.
5. Mitkä eri viranomaiset voivat antaa oikeussäädöksiä? 5.
5.1. Kansainväliset säädökset 5.1.
5.2. Kansalliset säädökset 5.2.
6. Missä menettelyssä säädökset annetaan? 6.
6.1. Lait 6.1.
6.2. Asetukset 6.2.
7. Miten kansalliset säädökset tulevat voimaan? 7.
8. Miten voidaan ratkaista jäsenvaltion omien oikeussäännösten mahdolliset ristiriidat? 8.

 

1. Mitkä ovat ne välineet tai oikeuslähteet, joissa oikeussäännöt ilmaistaan?

1.1. Kansainväliset oikeuslähteet

Luxemburgin suurherttuakunta on osapuolena kansainvälisissä, kahdenvälisissä ja monenvälisissä sopimuksissa. Luxemburgin valtiota suhteessa muihin valtioihin sitovat myös muut velvoitteet ja jotkut kyseisistä sopimuksista toimivat yksityishenkilöiden oikeuslähteinä (esimerkiksi EU:n kansalaiset voivat vedota liikkumisvapauteen suoraan EU:n sopimusten nojalla).

1.1.1. Kansainväliset sopimukset

Kyse on Luxemburgin suurherttuakunnan ja muiden valtioiden välisistä sopimuksista. Esimerkkeinä mainittakoon Roomassa 4. marraskuuta 1950 allekirjoitettu Euroopan yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja Haagissa 3. helmikuuta 1958 allekirjoitettu Benelux-perustamissopimus, joka yhdistää Belgian, Alankomaat ja Luxemburgin.

1.1.2. Yhteisön oikeus

Yhteisön oikeuden muodostavat varsinaiset Euroopan yhteisöjen perussopimukset (erityisesti Rooman sopimus 25. maaliskuuta 1957, Maastrichtin sopimus 7. helmikuuta 1992, Amsterdamin sopimus 2. lokakuuta 1997 ja Nizzan sopimus 26. helmikuuta 2001) sekä Euroopan yhteisöjen ja Euroopan unionin toimielinten antamat johdetun oikeuden säännökset eli direktiivit, päätökset, asetukset, lausunnot ja suositukset.

1.2. Kansalliset oikeuslähteet
1.2.1. Perustuslain tasoiset säädökset

Luxemburgin suurherttuakunnan perustuslaki annettiin 17. lokakuuta 1868. Vuonna 1868 luotu perustuslaki muistuttaa läheisesti vuoden 1831 Belgian perustuslakijärjestelmää. Yksityiskohdissa on paljon eroja, mutta siitä huolimatta yleisten periaatteiden osalta voidaan tutkia Belgian perustuslakia koskevia kommentaareja. Nykyinen perustuslaki on suurelta osin vuonna 1868 annetussa muodossa, vaikka sitä on muutettu lukuisia kertoja antamisensa jälkeen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Luxemburgin perustuslaki on tyypiltään jäykkä, eli sen muuttaminen onnistuu vain erityisen menettelyn kautta, joka on monimutkaisempi kuin menettely tavallisen lain muuttamiseksi. Perustuslain muutos edellyttää kahta peräkkäistä äänestystä Luxemburgin kansanedustuslaitoksessa, ja ehdotuksen on saatava kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä. Valtakirjalla ei saa äänestää. Äänestysten välillä on oltava vähintään kolmen kuukauden tauko.

Jos ensimmäistä äänestystä seuraavan kahden kuukauden aikana neljännes kansanedustajista tai 25 000 äänestäjää sitä vaativat, kansanedustuslaitoksen ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä teksti on saatettava kansanäänestykseen. Silloin ei järjestetä toista äänestystä ja muutos hyväksytään vain, jos se saa enemmistön hyväksytyistä äänistä.

1.2.2. Lain tasoiset säädökset

Laki on normi, josta kansanedustuslaitos on äänestänyt ja jonka suurherttua vahvistaa ja saattaa voimaan. Jollei perustuslain säädöksistä tai kansainvälisen oikeuden normeista muuta johdu, Luxemburgin lainsäätäjä päättää itsenäisesti, mitä ohjeita se antaa hallintolainsäädännön osalta.

Luxemburgin perustuslain mukaan lainsäädäntövalta kuuluu yhdessä suurherttualle ja kansanedustuslaitokselle, eikä mikään laki voi olla olemassa, elleivät molemmat lainsäädäntövallan edustajat ole sitä hyväksyneet.

1.2.3. Asetuksen tasoiset säädökset

On selvää, ettei laeilla voida säädellä kaikkia yksityiskohtaisia kysymyksiä. Lisäksi lain säätäminen suhteellisen monimutkaisen menettelyn kautta ei ole aina sopivin keino, esimerkiksi silloin, kun säädöstä joudutaan muuttamaan usein.

Sivun alkuunSivun alkuun

Silloin käytetään asetusta (règlement grand-ducal) , joka on lain täytäntöönpanonormi. Luxemburgin perustuslaissa velvoitetaan suurherttua antamaan asetuksia ja päätöksiä, jotka ovat tarpeellisia lakien täytäntöönpanemiseksi, mutta hänellä ei ole oikeutta lykätä lakeja tai vapauttaa niiden täytäntöönpanosta.

2. Mitkä ovat mahdolliset muut oikeuslähteet ja mikä arvo niillä on?

2.1. Oikeuskäytäntö

Oikeuskäytännön löytäminen oikeuslähteiden joukosta ei ole aina helppoa. Luxemburgin oikeusjärjestelmä ei tunne anglosaksisissa järjestelmissä käytettyä ennakkotapausten sitovuutta, eivätkä muissa asioissa annetut ratkaisut yleensä sido tuomioistuimia, vaikka asiat olisivat samanlaisia. Tuomioistuimet eivät näin ollen saa antaa yleisiä määräyksiä ja niiden tuomioiden tulee rajoittua koskemaan vain sitä asiaa, joka on oikeudenkäynnin kohteena.

Käytännössä kuitenkin vastaavassa asiassa aiemmin annetulla oikeuskäytännöllä on väistämättä vaikutusta asian ratkaisuun. Kun tekstiä on tulkittava, tuomioistuimella on väistämättä suurempi valta, koska se voi muovata oikeutta tulkitsemalla tekstiä. On myös mahdollista, että tiettyyn riita-asiaan ei löydy mitään sovellettavia säännöksiä. Jos sellaisessa tapauksessa on pakko antaa tuomio, tuomioistuimen on muotoiltava itse yleinen sääntö, jonka avulla se voi antaa tuomion.

2.1.1. Kansainvälinen oikeuskäytäntö

Luxemburgin suurherttuakunta tunnustaa usean kansainvälisen tuomioistuimen välittömän tuomiovallan, kuten Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovallan.

Sivun alkuunSivun alkuun

2.1.2. EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö

EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaan EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö sitoo kansallisia tuomioistuimia ennakkoratkaisupyynnön kautta siten, että kansalliset tuomioistuimet voivat ennen tuomion antamista pyytää EY-tuomioistuimelta ratkaisua yhteisön oikeuden, johon yksityishenkilöt voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa, soveltamisessa ilmenneeseen ongelmaan.

2.1.3. Kansallinen oikeuskäytäntö

Yleisesti siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annetut tuomiot koskevat vain sitä asiaa, mistä oikeudenkäynnissä oli kysymys: ratkaisu sitoo riidan osapuolia, mutta se ei muuta oikeusjärjestystä.

Sama pätee suurimpaan osaan hallinto-oikeuksien ratkaisuja. Poikkeuksena on ensimmäisen asteen hallintotuomioistuimen tai korkeimman hallinto-oikeuden antama ratkaisu asiassa, jossa kanteen kohteena on säädös. Tällöin tuomiolla tai päätöksellä on yleinen vaikutus ja se julkaistaan Luxemburgin suurherttuakunnan virallisessa lehdessä (Mémorial).

Perustuslakituomioistuimen ratkaisuilla on myös yleinen vaikutus ja ne julkaistaan virallisessa lehdessä.

2.2. Yleiset oikeusperiaatteet

Oikeuskäytännön muovaamista säännöistä mainittakoon erityisesti yleiset oikeusperiaatteet, jotka määritellään oikeussäännöiksi, joita hallinnon on noudatettava ja joiden olemassaolon tuomioistuin on vahvistanut.

3. Millainen mahdollinen hierarkia vallitsee eri välineiden välillä?

Kansallisen oikeuden lähteet ovat hierarkkiset. Perustuslaki on ylimmällä tasolla oleva oikeuslähde ja sen jälkeen ovat lait ja asetukset.

Sivun alkuunSivun alkuun

Koska perustuslaki ei lausu asiasta mitään, Luxemburgin oikeusjärjestelmän näkemys kansainvälisen ja kansallisen oikeuden suhteista on ainoastaan oikeuskäytännön varassa.

Luxemburgin asiaa koskeva oikeuskäytäntö alkoi kehittyä 1950-luvun alussa, kun ensin kassaatiotuomioistuin (Cour de cassation) , sitten ylin neuvoa-antava elin (Conseil d’Etat) luopuivat siihen asti vallinneesta kannasta, jonka mukaan tuomioistuin ei voinut vallanjaon vuoksi tutkia, ovatko lait kansainvälisten sopimusten mukaisia.

Conseil d’Etat’n vuonna 1951 antaman ratkaisun mukaan voimaansaattamislailla kansalliseen lainsäädäntöön sisällytetty kansainvälinen sopimus on hierarkkisesti korkeammalla tasolla kuin kansallisen elimen tahdonilmaisu. Sen vuoksi kansainvälisen sopimuksen ja sen jälkeen annetun kansallisen lain säädösten ristiriitatilanteessa kansallinen laki väistyy kansainvälisen tieltä (Conseil d’Etat, 28. heinäkuuta 1951, Pas. lux. t. XV, s. 263).

Päätös on erittäin merkittävä, koska se vahvistaa säännön, jonka mukaan kansainvälinen normi ohittaa minkä tahansa kansallisen elimen tahdon. Luxemburgin tuomioistuimet eivät sen sijaan ole koskaan todenneet nimenomaisesti, että kansainväliset normit ohittaisivat perustuslain.

On sen sijaan huomattava, että vuoden 1956 uudistustyön yhteydessä perustuslain säätäjä nimenomaisesti hylkäsi ehdotetun säädöstekstin, jossa säädettiin, että kansainvälisen oikeuden säännöt kuuluvat kansalliseen oikeusjärjestelmään ja että ne ohittavat lait ja muut kansalliset säädökset. Säädösehdotuksen perusteluissa todettiin selvästi, että ehdotuksen ”muut kansalliset säädökset” sisälsivät myös perustuslain säädökset.

Sivun alkuunSivun alkuun

Conseil d’Etat hyväksyi kuitenkin hiljaisesti kansainvälisen normin ylivertaisuuden Euroopan unionista tehdyn sopimuksen täytäntöönpanolakiehdotuksesta 26. toukokuuta 1992 antamassaan lausunnossa. Sen mukaan on syytä pitää mielessä, että oikeusnormien hierarkiaa koskevien sääntöjen mukaan kansainvälinen oikeus ohittaa kansallisen oikeuden ja että ristiriitatilanteessa tuomioistuimet syrjäyttävät kansallisen lain kansainvälisen sopimuksen hyväksi. On tärkeää välttää kansallisen ja kansainvälisen oikeuden ristiriitaa, joten Conseil d’Etat vaati, että perustuslaki tarkastetaan asianmukaisesti heti kun se on mahdollista normiristiriidan välttämiseksi. Luxemburgin suurherttuakunta näyttää siis sitoutuneen päättäväisesti kansainvälisyyteen.

Tämä asiantila on epäilemättä tekninen seuraus siitä, että Luxemburgissa ei ole ollut lakien perustuslainmukaisuuden valvontaa. Perustuslakituomioistuin, joka perustettiin vuonna 1999 varmistamaan lakien perustuslainmukaisuutta, ei voi tutkia kysymystä siitä, onko kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanolaki perustuslain mukainen.

4. Millä tavalla ylikansallisessa lainsäädännössä olevat oikeussäännöt saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä?

4.1. Kansainväliset sopimukset

Luxemburgin perustuslaki vaikenee kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanomenettelystä. Siinä tyydytään toteamaan vain, että sopimukset vaikuttavat vasta sitten, kun ne on hyväksytty lailla ja julkaistu siinä muodossa, jossa lait on säädetty julkaistavaksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Suurherttuakunnan oikeusjärjestelmä on monistinen. Näin ollen sopimusta sovelletaan sellaisenaan samalla tavalla kuin suurherttuakunnan kansallista normia ilman, että olisi tarpeellista muuttaa sopimusta mihinkään toiseen muotoon.

Täytäntöönpanolain sisältö on erittäin lyhyt, eikä siinä yleensä ole kuin yksi pykälä, jossa säädetään, että se ja se sopimus hyväksytään. Lailla ei ole säädännöllistä sisältöä. Täytäntöönpanolailla hyväksytään sopimus, mutta ei saateta sitä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lain ainoa tarkoitus on valtuuttaa hallitus ratifioimaan sopimus.

Parlamentti äänestää tästä laista tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Läpimenoon tarvitaan ehdoton enemmistö, paitsi jos sopimus koskee toimivallan siirtoa (katso jäljempänä). Vuonna 1956 tehdystä muutoksesta lähtien Luxemburgin perustuslaissa on erityinen säädös, jonka nojalla toimivaltaa siirretään kansainvälisille järjestöille. Perustuslain 49 a pykälässä säädetään, että lainsäädäntö-, toimeenpano-, ja tuomiovallan käytettäväksi perustuslaissa varattuja virkatoimia voidaan väliaikaisesti sopimuksella siirtää kansainvälisen oikeuden toimielinten suoritettaviksi. Perustuslain 37 pykälän 2 momentissa säädetään, että kyseisen tyyppisten sopimusten on saatava hyväksyntä kansanedustuslaitokselta tavallista tiukempien äänten enemmistöä koskevien vaatimusten mukaisesti.

Jollei nimenomaisesti toisin säädetä, täytäntöönpanolailla ei ole kansainvälisen sopimuksen osaksi Luxemburgin kansallista oikeusjärjestelmää saattavaa vaikutusta. Täytäntöönpanolaki on ehdoton edellytys kansainvälisen sopimuksen voimaansaattamiseksi, joka tapahtuu kuitenkin vasta ratifioinnin jälkeen. Näin ollen Luxemburgissa katsotaan, että vaikka kansanedustuslaitos on hyväksynyt sopimuksen sisällön, toimeenpanovallalla on täysi päätäntävalta sen ratifioinnista, eikä tuomioistuimilla ole vaikutusvaltaa asiaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sopimuksen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on yleisesti mahdollista kolmen edellytyksen täyttyessä: 1) suurherttuakunta on ratifioinut sopimuksen, 2) sopimus on kansainvälisesti voimassa oleva ja 3) sopimuksen sisältö on julkaistu Luxemburgin virallisessa lehdessä kuten lait julkaistaan.

On huomattava, että (perustuslain 37 pykälässä edellytetty) sopimuksen julkaiseminen on erityisvaatimus erotuksena sopimuksen täytäntöönpanolain julkaisemisvaatimuksesta. Yleensä molemmat edellytykset täyttyvät samaan aikaan, eli sopimuksen sisältö julkaistaan virallisessa lehdessä välittömästi lain julkaisemisen jälkeen. Nämä kaksi säädöstä eivät kuitenkaan ole sama asia, ja ne voidaan julkaista erikseen, koska sopimus ei muodosta täytäntöönpanolain osaa.

4.2. Yhteisön säännökset

Luxemburgin perustuslaissa ei ole yhtään erityissäännöstä, joka koskisi johdetun EU-oikeuden säännösten saattamista osaksi Luxemburgin kansallista oikeusjärjestystä.

Yleensä EU-direktiivit pannaan täytäntöön parlamentin yksinkertaisella ääntenenemmistöllä antamalla lailla.

Vaikka EU-direktiivit on tavallisesti saatettava osaksi Luxemburgin lainsäädäntöä lain avulla, muodollista lakia ei tarvita silloin, kun direktiivi koskee sellaista alaa, jota jo säätelee direktiivin mukainen laki. Silloin direktiivi voidaan panna täytäntöön asetuksella, joka annetaan hallituksella perustuslain 33 ja 36 pykälän nojalla olevan yleisen täytäntöönpanovaltuutuksen perusteella. Muodollisesti suurherttua antaa siis Luxemburgin lain, vaikka asetuksen sisältö tuleekin EU-direktiivistä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lainsäädännön antamiselta voidaan välttyä myös, jos direktiivillä yhdenmukaistettu seikka on sellaisen valtuuslain kohteena, jolla parlamentti siirtää hallitukselle valtuuden antaa yksinkertaisia säädöksiä asioissa, joista tavallisesti säädetään lailla.

Kansanedustuslaitos on antanut sellaisia valtuuslakeja vuosittain vuodesta 1915 lähtien ja hallituksella onkin laajat valtuudet antaa asetuksia talouden ja rahoituksen aloilla, mikä on tehnyt mahdolliseksi, myös ilman suoraa yhteyttä EU:hun, panna täytäntöön lukuisia EU-direktiivejä.

Nykyisin EU-direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä säätelee erityinen 9. elokuuta 1971 annettu ja 8. joulukuuta 1980 muutettu valtuuslaki, jonka tavoitteena on valtuuttaa hallitus panemaan täytäntöön ja vahvistamaan Euroopan yhteisöjen antamia direktiivejä, jotka koskevat talouden, tekniikan, maatalouden ja metsätalouden aloja sekä sosiaali- ja kuljetusalaa. Kyseiset asetukset tarvitsevat kansanedustuslaitoksen työllisyysvaliokunnan hyväksynnän, toisin kuin tavalliset asetukset antamismenettelyssään.

Luxemburgin asetusten antamista, samoin kuin lainsäädäntömenettelyä, koskee hallituksen velvoite pyytää lausuntoa lakiluonnoksesta Conseil d’Etat’lta ja työntekijöitä edustavilta elimiltä. Toisin kuin lainsäädäntömenettelyssä, hallitus voi asetusta antaessaan välttää kuulemiset helposti ja yksinkertaisesti vedoten siihen, että ehdotetulla toimella on kiire. Hallitus ei kuitenkaan voi toimia niin, kun kyse on EU-direktiivin täytäntöönpanosta asetuksen avulla. Tavallisen lain antamismenettelystä 9. elokuuta 1971 annetussa laissa edellytetään Conseil d’Etat’n kuulemista ja kansanedustuslaitoksen työllisyysvaliokunnan hyväksyntää menettelyn päätteeksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Molemmissa tapauksissa valtioneuvosto (Conseil des ministres) antaa asetuksen, kyseisen alan ministeri allekirjoittaa sen ja suurherttua vahvistaa. Asetus tulee voimaan, kun se on julkaistu virallisessa lehdessä.

5. Mitkä eri viranomaiset voivat antaa oikeussäädöksiä?

5.1. Kansainväliset säädökset

Luxemburgin perustuslain 37 pykälässä säädetään, että suurherttua tekee valtiosopimukset. Siinä lisätään kuitenkin, että sopimukset sitovat vasta, kun ne on hyväksytty lailla ja julkaistu siinä muodossa, jossa lait on säädetty julkaistavaksi.

On huomattava, että hyväksyntä on kaikkien kansainvälisten sopimusten edellytys riippumatta niiden kohteesta, ja että tämä hyväksyntä on annettava lain muodossa. Jälkimmäinen tarkennus on lisätty vuonna 1956, kun Conseil d’Etat sitä nimenomaisesti vaati todeten, että kyseinen hyväksyntä on lain laatimismenettelyn olennainen osa, koska perustuslaki ei tunne kansanedustuslaitoksen tahdon ilmaisun menettelyä varten muita muotoja riippumatta niiden sisällöstä.

5.2. Kansalliset säädökset

Luxemburgin perustuslain mukaan lainsäädäntövalta kuuluu yhdessä suurherttualle ja kansanedustuslaitokselle, eikä mikään laki voi olla olemassa, elleivät molemmat lainsäädäntövallan edustajat ole sitä hyväksyneet (perustuslain 46 pykälä).

Molemmilla lainsäädäntövallan edustajilla on oikeus tehdä lakialoitteita. Jos aloite lain säätämiseksi tulee suurherttualta, sitä pidetään lakiluonnoksena (projet de loi) , ja kansanedustuslaitoksen aloitetta kutsutaan lakiehdotukseksi (proposition de loi).

Sivun alkuunSivun alkuun

6. Missä menettelyssä säädökset annetaan?

6.1. Lait

Luxemburgin parlamentti on yksikamarinen.

Yhden kamarin järjestelmästä aiheutuvan liian nopeasti tehtyjen päätösten riskin vähentämiseksi Luxemburgin perustuslaissa säädetään, että kaikista lakiluonnoksista järjestetään kaksi äänestystä, joiden välissä on vähintään kolmen kuukauden aika.

Perustuslain 59 pykälässä säädetään kuitenkin, että kansanedustuslaitos voi yhdessä Conseil d’Etat’n kanssa julkisessa käsittelyssä päättää jättää suorittamatta toisen äänestyksen (”second vote constitutionnel”).

Conseil d’Etat’lla on tässä hyvin erikoinen asema, joka muistuttaa muiden valtioiden toisen lakiasäätävän kamarin (ja varsinkin Englannin parlamentin ylähuoneen) asemaa. Se osallistuu menettelyyn ensimmäisen kerran ennen parlamentin keskusteluja, koska perustuslain 83 a pykälässä säädetään, että Conseil d’Etat’lta on pyydettävä lausuntoa kaikista lakiluonnoksista tai lakiehdotuksista. Sen jälkeen se osallistuu toisen kerran menettelyyn kansanedustuslaitoksen ensimmäisen äänestyksen jälkeen päättääkseen julkisessa käsittelyssä, hyväksyykö se, että toista äänestystä ei järjestetä.

Käytännössä suurinta osaa laeista ei viedä toiseen äänestykseen. Kansanedustuslaitos hyväksyy yleensä toisen äänestyksen suorittamatta jättämisen äänestettyään laista, mikä on aivan tavallista. Conseil d’Etat puolestaan on omaksunut politiikan, jonka mukaan äänestyksestä vapauttaminen myönnetään lähes aina ja vain vakavimmat tapaukset hylätään. Mahdolliset esteet äänestyksestä vapauttamiselle on useimmiten eliminoitu edeltävässä menettelyssä.

Sivun alkuunSivun alkuun

On myös korostettava, että Conseil d’Etat’lla oleva valta ei ole varsinainen veto-oikeus, joka muuten olisi vaikeasti sovitettavissa yhteen sen seikan kanssa, että Conseil d’Etat ei ole demokraattisesti valittu elin. (Suurherttua nimittää sen jäsenet. Avoinna olevat virat täytetään vuorotellen siten, että ensimmäisen nimittää suurherttua suoraan, toinen nimitetään kansanedustuslaitoksen esittämän kolmen ehdokkaan listalta ja kolmas Conseil d’Etat’n esittämän kolmen ehdokkaan listalta.) Conseil d’Etat voi vain viivästyttää lain äänestystä kaksi kuukautta ja järjestää siten lainsäätäjälle ylimääräisen harkinta-ajan.

Suurherttua osallistuu lainsäädäntömenettelyyn sen alkuvaiheessa (kun kyse on lakiluonnoksista) ja sen jälkeen, kun kansanedustuslaitos on äänestänyt lopullisesti lain sisällöstä. Luxemburgin perustuslain 34 pykälässä säädetään, että suurherttua vahvistaa ja saattaa lait voimaan. Hän ilmoittaa päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa kansanedustuslaitoksen äänestyksestä.

6.2. Asetukset

Perustuslaissa on säädetty asetuksen muotovaatimukseksi vain, että ministerin tulee vahvistaa se.

Muilla teksteillä kuitenkin on täydennetty perustuslakia, erityisesti Conseil d’Etat’n täydentävällä lainsäädännöllä, jonka mukaan suurherttuan tulee pyytää Conseil d’Etat’lta lausunto asetusten sisällöstä, jollei kyse ole kiireisestä asiasta.

Lisäksi hallituksen järjestäytymisestä 9. heinäkuuta 1857 annetussa asetuksessa säädetään, että valtioneuvoston tulee käsitellä kaikki suurherttuan toimet. Mikäli kyseistä säännöstä ei noudateta, asetus on mitätön.

7. Miten kansalliset säädökset tulevat voimaan?

Luxemburgin suurherttuakunnassa lait ja asetukset tulevat voimaan vasta sitten, kun ne on julkaistu virallisessa lehdessä.

8. Miten voidaan ratkaista jäsenvaltion omien oikeussäännösten mahdolliset ristiriidat?

Luxemburgin oikeusjärjestyksen mukaan perustuslain vastaiset lait voidaan julistaa sellaisiksi perustuslakituomioistuimessa. Luxemburgilainen siviili- tai hallintotuomioistuin voi pyytää perustuslakituomioistuimen ratkaisua, jos kyseisessä siviili- tai hallintotuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa nousee esiin kysymys perustuslainmukaisuudesta. Perustuslakituomioistuimen puoleen ei voi kääntyä suoraan.

Kanne lainvastaisten säädösten kumoamiseksi on myös mahdollista nostaa ensimmäisen oikeusasteen hallintotuomioistuimessa, jonka ratkaisusta voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kanne on kuitenkin nostettava kolmen kuukauden kuluessa asetuksen julkaisemisesta. Jos kyseisen määräajan kuluttua umpeen kysymys säädöksen laillisuudesta riitautetaan siviili- tai hallintotuomioistuimessa, sillä on mahdollisuus syrjäyttää säädös lain tieltä, mutta tällä päätöksellä ei ole yleistä vaikutusta toisin kuin säädöksen julkaisusta kolmen kuukauden kuluessa nostetulla kanteella.



« Oikeusjärjestys - Yleistä | Luxemburg - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 25-05-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta