Oikeusjärjestys - Latvia

SISÄLLYSLUETTELO 1. Oikeuslähteiden välinen hierarkia  2. Oikeuslähteet, jotka määrittävät kansainvälisen oikeuden, Euroopan unionin oikeuden, perustuslain, lakien ja muiden säännösten aseman oikeusjärjestyksessä  3. Muut oikeuslähteet (yleiset oikeusperiaatteet, tapaoikeus, oikeuskäytäntö) ja niiden merkitys  3.1. Yleiset oikeusperiaatteet  3.2. Tapaoikeus  3.3. Oikeuskäytäntö  4. Toimielimet, joilla on oikeus antamaan oikeusnormeja, ja niiden toimivalta  5. Lainsäätämismenettely  6. Kansallisten normien voimaantuloa koskevat säännökset  7. Kansainvälisiin välineisiin sisältyvien säännösten voimaantuloa koskevat säädökset  8. Miten Latviassa ratkaistaan oikeussäännösten ja oikeuslähteiden mahdolliset ristiriidat?

 

1. Oikeuslähteiden välinen hierarkia

Latvian lainsäädännön hierarkia on seuraavanlainen:

1. perustuslaki
2. lait ja lakiin rinnastettavat valtioneuvoston asetukset
3. valtioneuvoston asetukset
4. paikallistason säännöt.

2. Oikeuslähteet, jotka määrittävät kansainvälisen oikeuden, Euroopan unionin oikeuden, perustuslain, lakien ja muiden säännösten aseman oikeusjärjestyksessä

Kansainvälisiä oikeusnormeja sovelletaan lähteistään riippumatta sen mukaisesti, mikä niiden asema on ulkoisen lainsäädännön hierarkiassa (hallintolainkäyttöä koskevan lain 15 §:n 3 momentti). Mikäli kansainvälisen oikeusnormin ja oikeusvaikutuksiltaan vastaavan Latvian oikeusnormin välillä todetaan ristiriitaa, sovelletaan kansainvälistä oikeusnormia.

Samalla tavoin kuin muun lainsäädännön, myös kansainvälisten sopimusten oikeudellinen asema riippuu siitä, mikä instituutio ne on hyväksynyt ja on liittynyt niihin ja mitä menettelyä tällöin on sovellettu. Tältä osin Latvian parlamentin ratifioimat kansainväliset sopimukset vastaavat muodollisesti lakeja ja valtioneuvoston vahvistamat kansainväliset sopimukset valtioneuvoston asetuksia.

Latvian tasavallan kansainvälisiä sopimuksia koskevan lain 13 §:ssä säädetään kuitenkin, että mikäli parlamentin hyväksymässä kansainvälisessä sopimuksessa on Latvian tasavallan lainsäädännöstä poikkeavia määräyksiä, kyseisiä kansainvälisen sopimuksen määräyksiä on sovellettava. Kansainvälisten sopimusten on oltava perustuslain mukaisia, mutta kansainväliset sopimukset ovat ensisijaisia kansalliseen lainsäädäntöön, myös lain tasoisiin normeihin, nähden (perustuslakituomioistuinta koskevan lain 16 §:n 9 momentti).

Sivun alkuun

Euroopan unionin (yhteisöjen) oikeusnormeja sovelletaan sen mukaan, mikä asema niillä on ulkoisen lainsäädännön hierarkiassa (hallintolainkäyttöä koskevan lain 15 §:n 4 momentti). Soveltaessaan Euroopan unionin (yhteisöjen) oikeusnormeja kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten on otettava huomioon Euroopan yhteisöjen oikeuskäytäntö. Euroopan unioniin liittymisen myötä Latvian tasavallassa sovelletaan suoraan tai välillisesti paitsi unionin asetuksia myös muita Euroopan unionin oikeuslähteitä, joita ovat EU:n perussopimukset, yhteisön sopimukset kolmansien maiden kanssa, direktiivit, EU:n toimielinten päätökset, suositukset ja lausunnot, toisen pilarin (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) ja kolmannen pilarin (yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa) yhteistyöasiakirjat, unionin jäsenvaltioiden yleiset oikeusperiaatteet ja lopuksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut oikeusperiaatteet.

3. Muut oikeuslähteet (yleiset oikeusperiaatteet, tapaoikeus, oikeuskäytäntö) ja niiden merkitys

3.1. Yleiset oikeusperiaatteet

Latvian siviililain 5 §:ssä ja siviiliprosessilain 11 §:n 3 momentissa viitataan mahdollisuuteen käyttää yleistä oikeusperiaatetta oikeuslähteenä. Hallintolainkäyttöä koskevan lain 15 §:n 5 momentin mukaan yleisiä oikeusperiaatteita sovelletaan, jos tarkasteltavasta kysymyksestä ei ole säännöksiä ulkoisessa lainsäädännössä tai jos se on tarpeen lainsäädännön tulkitsemiseksi.

Hallintolainkäyttöä koskevan lain 4 §:ssä lainsäätäjä painottaa erityisesti seuraavia periaatteita ja niiden merkitystä:

Sivun alkuun

1. yksilön oikeuksien noudattamisen periaate
2. tasa-arvon periaate
3. laillisuusperiaate
4. oikeusnormien järkevän soveltamisen periaate
5. mielivaltaisuuden kieltämisen periaate
6. perustellun luottamuksen periaate
7. oikeusperustaa koskeva periaate
8. demokraattisen järjestelmän periaate
9. suhteellisuusperiaate
10. lain ensisijaisuuden periaate

Tuomioistuinten toimivaltaa koskevaan lakiin sisältyy säännöksiä yleisten oikeusperiaatteiden soveltamisesta, kuten yksilöiden tasa-arvoisuudesta lain edessä, tuomioistuinten ja lautamiesten koskemattomuudesta ja syyttömyysolettamasta.

3.2. Tapaoikeus

Siviililain 2 §:n mukaan lakia ei voi kumota eikä muuttaa tapaoikeuden keinoin. Tapaoikeuden soveltamisala on rajattu laissa määriteltyihin tilanteisiin. Kansainvälistä tapaoikeutta sovelletaan valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen edellyttämällä tavalla.

3.3. Oikeuskäytäntö

Oikeuskäytäntö on merkittävä oikeuslähde lainsäädännön soveltamisen yhtenäisyyden kannalta ja toimii siten oikeusvarmuuden takeena. Oikeuskäytäntö on täydentävä oikeuslähde, jota käytetään tulkintavälineenä.

4. Toimielimet, joilla on oikeus antamaan oikeusnormeja, ja niiden toimivalta

Perustuslain 64 §:n mukaan lainsäädäntövalta on parlamentilla ja kansalla (kansanäänestys). Perustuslain 81 §:n mukaan myös valtioneuvosto voi antaa lakiin rinnastettavia asetuksia. Ensisijaisesti lainsäädäntövalta on kuitenkin parlamentilla ja kansalla. Lainsäädäntövaltaa voidaan siirtää valtioneuvostolle ja paikallistasolle. Valtioneuvoston työjärjestystä koskevan lain mukaan valtioneuvosto säätää lainsäädäntöä eli valtioneuvoston asetuksia, jos laissa on tätä koskeva nimenomainen valtuutus eikä vastaavasta kysymyksestä ole säädetty lailla. Paikallistason sääntöjä antavat alueelliset hallitukset alueellista itsehallintoa koskevan lain mukaisesti. Lisäksi perustuslaissa säädetään, että parlamentti voi siirtää lainsäädäntövaltaa myös kansainvälisille instituutioille.

Sivun alkuun

Parlamentin lainsäädäntövaltuudet kattavat Latvian alueen, mutta paikallisviranomaisten valtuudet antaa oikeusnormeja rajoittuvat kyseisiin alueisiin.

5. Lainsäätämismenettely

Lakiesityksiä parlamentille voivat esittää:

• tasavallan presidentti,
• valtioneuvosto,
• parlamentin valiokunnat,
• vähintään viisi kansanedustajaa,
• yksi kymmenesosa äänioikeutetuista.

1. Ensimmäinen käsittely - Kun toimivaltainen valiokunta on antanut lakiesityksestä mietinnön, esitystä tarkastellaan ensimmäisessä istuntokäsittelyssä, jossa käydään keskustelu lakiesityksen periaatteista. Keskustelun jälkeen parlamentti voi päättää, että lakiesitys hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä. Mikäli lakiesitystä ei hyväksytä ensimmäisessä käsittelyssä, sen katsotaan tulleen hylätyksi ja sitä voidaan käsitellä edelleen samalla istuntokaudella ainoastaan, jos lakiesityksen on allekirjoittanut vähintään 51 kansanedustajaa tai jos siihen on tehty muutoksia.

   Lakiesitykset, jotka toimivaltaisen valiokunnan tai kymmenen kansanedustajan esityksestä julistetaan parlamentin päätöksellä kiireellisiksi, käyvät vain kahdessa käsittelyssä. Kahdessa käsittelyssä hyväksyttäviä asioita ovat:

   • kiireellisiksi julistetut lakiesitykset
   • esitys valtion talousarvioksi ja muutokset valtion talousarvioon
   • lakiesitykset, joissa edellytetään kansainvälisten sopimusten vahvistamista.
2. Toinen käsittely - Toimivaltainen valiokunta työstää lakiesitystä toista käsittelyä varten antamalla mietinnön ehdotetuista muutoksista. Muutosehdotuksia lakiesitykseen tai parlamentin päätökseen voivat tehdä:
   • tasavallan presidentti
   • parlamentin valiokunta
   • fraktio tai poliittinen ryhmä
   • kansanedustaja
   • pääministeri, varapääministeri, ministeri tai valtion ministeri
   • ministerin valtuuttama ministeriön parlamentaarinen sihteeri
   • parlamentin oikeudellinen osasto, jos muutosehdotuksiin liittyy teknisiä lainsäädäntökysymyksiä tai kodifiointia.

   Hyväksytyksi katsotaan ehdotus, joka on saanut ehdottoman enemmistön läsnäolevien kansanedustajien äänistä. Kun kaikista ehdotetuista kohdista on äänestetty yksitellen, hyväksytyin ehdotuksin mukautetusta lakiesityksestä äänestetään kokonaisuudessaan. Mikäli parlamentti ei hyväksy lakiesitystä toisessa käsittelyssä, se palautetaan toimivaltaiselle valiokunnalle ja se voidaan käsitellä toistamiseen toisessa käsittelyssä. Mikäli parlamentti on vahvistanut lakiesityksen, se palautetaan toimivaltaiselle valiokunnalle valmisteltavaksi kolmatta käsittelyä varten.

   Sivun alkuun

3. Kolmas käsittely - Kolmannessa käsittelyssä keskustellaan ja äänestetään vain niistä pykälistä, joista on esitetty ehdotuksia toisen käsittelyn tuloksena. Kaikkien ehdotusten käsittelyn jälkeen äänestetään hyväksytyin ehdotuksin mukautetusta lakiesityksestä kokonaisuudessaan. Mikäli parlamentti ei hyväksy lakiesitystä kolmannessa käsittelyssä, se palautetaan toimivaltaiselle valiokunnalle ja se voidaan käsitellä toistamiseen kolmannessa käsittelyssä.
4. Lain uudelleentarkastelu - Jos tasavallan presidentti on vaatinut perustuslain 71 §:n mukaista lain tarkistamista, parlamentti välittää tasavallan presidentin perustelut toimivaltaiselle valiokunnalle. Uudelleentarkastelussa sovelletaan lakiesityksen kolmatta käsittelyä koskevia sääntöjä, ja siinä tarkastellaan ainoastaan tasavallan presidentin esittämiä perusteluja ja ehdotuksia. Lakiesitys katsotaan hyväksytyksi ja se myös muuttuu laiksi, mikäli se on käsitelty kolmessa (tai soveltuvissa tapauksissa kahdessa) käsittelyssä ja äänestettäessä esityksestä kokonaisuudessaan se on saanut ehdottoman enemmistön läsnäolevien kansanedustajien äänistä. Tasavallan presidentti vahvistaa parlamentin hyväksymät lait.

6. Kansallisten normien voimaantuloa koskevat säännökset

1. Lakien ja parlamentin, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston antamien muiden asetusten vahvistamista, julkaisemista, voimaanpanoa ja voimassaoloa koskevan lain mukaan laki tulee voimaan neljäntenätoista päivänä sen vahvistamisesta, jollei laissa ole säädetty tästä poikkeavasta voimaantulopäivästä. Lain voimaantulopäivää määritettäessä laskenta alkaa sen julkaisemista seuraavasta päivästä.
2. Valtioneuvoston asetukset – Valtioneuvoston työjärjestystä koskevan lain mukaan valtioneuvoston asetukset ja ohjeet on julkaistava samaa menettelyä noudattaen kuin lait. Ne astuvat voimaan seuraavana päivänä niiden julkaisemisesta.
3. Paikallistason säännöt – Alueellista itsehallintoa koskevan lain mukaan paikallistason säännöt, määräykset ja ohjeet astuvat voimaan allekirjoitusta seuraavana päivänä, jollei poikkeavasta voimaantulopäivästä ole määrätty. Yksittäisiä luonnollisia ja oikeushenkilöitä koskevat päätökset tulevat voimaan allekirjoitushetkellä. Kaupunkien hyväksymät sitovat säännöt on julkaistava virallisessa lehdessä viimeistään kahden viikon kuluessa niiden vahvistamisesta, ja ne astuvat voimaan julkaisemista seuraavana päivänä. Läänien, maakuntien ja kuntien hallitusten hyväksymät sitovat säännöt on sijoitettava viimeistään kahden viikon kuluessa niiden vahvistamisesta näkyvään paikkaan paikalliseen kunnanvirastoon tai sen läheisyyteen, ja ne astuvat voimaan esillepanoa seuraavana päivänä.

7. Kansainvälisiin välineisiin sisältyvien säännösten voimaantuloa koskevat säädökset

Kansainväliset sopimukset hyväksytään parlamenttilailla. Parlamentin hyväksymät lait vahvistaa tasavallan presidentti. Kaikki kansainväliset sopimukset ja niiden latviankieliset käännökset julkaistaan virallisissa julkaisuissa (Latvijas Vēstnesis ja valtioneuvoston Ziņotājs). Laki tulee voimaan neljäntenätoista päivänä sen vahvistamisesta, jollei laissa ole säädetty tästä poikkeavasta voimaantulopäivästä. Lain voimaantulopäivää määritettäessä laskenta alkaa sen julkaisemista seuraavasta päivästä.

Sivun alkuun

8. Miten Latviassa ratkaistaan oikeussäännösten ja oikeuslähteiden mahdolliset ristiriidat?

1. Säännösten (periaatteiden) ristiriidat ratkaistaan joko sovittamalla niitä yhteen tulkinnan avulla tai määrittämällä niiden välinen etusijajärjestys.
2. Jos todetaan ristiriita oikeudelliselta asemaltaan eriarvoisten säännösten välillä, sovelletaan sitä säännöstä, jonka sija on vahvempi.
3. Jos todetaan ristiriita kansainvälisten ja kansallisten oikeusnormien välillä, on sovellettava kansainvälistä oikeusnormia.
4. Jos todetaan ristiriita oikeudelliselta asemaltaan tasaveroisten yleisten ja erityisten oikeussäännösten välillä, yleistä säännöstä sovelletaan siltä osin kuin se on sallittua erityissäännöksen mukaan.
5. Jos aiemmin annettu säännös on ristiriidassa myöhemmin annetun kanssa, on sovellettava uudempaa normia.
6. Jos yleinen säännös on ristiriidassa aiemmin annetun erityissäännöksen kanssa, on sovellettava erityissäännöstä.

Päätettäessä, kumpi oikeudelliselta asemaltaan yhtäläisistä oikeusnormeista on katsottava ensisijaiseksi, on hallintolainkäyttöä koskevan lain mukaan otettava huomioon myös niiden objektiivinen merkittävyys kyseisten oikeusnormien laajemman asiayhteyden muodostamassa kokonaisuudessa, ja ensisijaiseksi on katsottava oikeusnormeista se, jolla säännellään demokraattiselle yhteiskunnalle ja valtiojärjestelmälle olennaista kysymystä.

Viranomaisen, jonka vastuualueeseen tietyn oikeusnormin soveltamien kuuluu ja jolla on perusteltuja epäilyksiä oikeusnormin yhteensopivuudesta normihierarkiassa ylempänä olevan oikeusnormin kanssa, on sovellettava kyseistä normia, mutta hänen on ilmoitettava epäilyksistään korkeammalle viranomaiselle ja oikeusministeriölle. Viranomainen tai tuomioistuin ei saa kieltäytyä tekemästä asiasta päätöstä sen perusteella, että kysymystä ei ole säännelty laissa.

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Latvia - Yleistä »

Sivun alkuun

Uusin päivitys: 11-10-2007