Oikeusjärjestys - Kansainvälinen oikeus

Kansainvälisen oikeuden subjekteja ovat valtiot

Kansainvälisen oikeuden oikeuslähteitä ovat yleissopimukset ja muut kansainväliset sopimukset, jotka on tehty valtioiden tai joissakin tapauksissa kansainvälisten järjestöjen välillä.

Euroopan yhteisö voi tehdä sopimuksia omissa nimissään. Komissio edustaa yhteisöä näitä sopimuksia koskevissa neuvotteluissa. Komission toimivalta neuvotella sopimuksista perustuu joko suoraan perussopimuksiin (esim. kauppapolitiikan alalla) tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tuomioistuin on katsonut, että kun Euroopan yhteisön toimielimille on yhteisön oikeudessa vahvistettu toimivalta yhteisön sisäisissä asioissa jonkin tietyn tavoitteen toteuttamiseksi, yhteisö on tällöin aina toimivaltainen tekemään tarvittavat kansainväliset sitoumukset kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Kansainväliset sopimukset sitovat valtioita tai kansainvälisiä järjestöjä, jotka ovat siis kansainvälisen oikeuden varsinaisia subjekteja. Sopimuksilla voi olla kuitenkin vaikutuksia myös yksilöihin ja yrityksiin.

Muodostaako kansainvälinen oikeus erillisen oikeusjärjestyksen, ja millä tavalla se on "sisällytettävä" kansalliseen oikeuteen, jotta sillä olisi tarkoitettu vaikutus? Tähän kysymykseen voidaan vastata monella eri tavalla.

Jotkin jäsenvaltiot ovat omaksuneet ns. monistisen oikeusteorian, jonka mukaan kansainvälinen oikeus kuuluu suoraan maan sisäiseen oikeusjärjestykseen, kun taas toiset kannattavat dualismia, jonka mukaan kansainvälinen oikeus ja kansallinen oikeus muodostavat kaksi erillistä ja itsenäistä oikeusjärjestystä. Tällöin kansainvälinen oikeus on sisällytettävä kansalliseen oikeusjärjestykseen erillisellä lailla.

Lisätietoja aiheesta saa napsauttamalla asianomaisen jäsenvaltion lippua.

Tärkeimpiin kansainvälisen yksityisoikeuden alalla toimiviin kansainvälisiin järjestöihin kuuluvat Euroopan neuvosto ja kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi ( - ).