Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Unkari

Uusin päivitys: 22-10-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Unkari

 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Unkarin oikeuslähteet I.
1. Perustuslaki 1.
2. Parlamentin säätämät lait 2.
3. Asetukset 3.
4. Kansainväliset sopimukset 4.
II. Muut, laajasti ymmärretyt oikeuslähteet, joita ei luokitella oikeussäännöksiksi II.
1. Muut valtionhallinnon oikeudelliset välineet 1.
2. Perustuslakituomioistuimen päätökset 2.
3. Tuomioistuinten oikeuskäytäntö 3.
III. Ylikansallisiin oikeudellisiin välineisiin sisältyvien sääntöjen voimaantulo III.
IV. Elimet, joilla on toimivalta antaa oikeussäännöksiä IV.
V. Oikeussäännösten hyväksyminen V.
VI. Kansallisten säädösten voimaantulo VI.
VII. Oikeuslähteiden välillä esiintyvien ristiriitojen ratkaiseminen VII.

 

I. Unkarin oikeuslähteet

1. Perustuslaki

Unkarin oikeusjärjestyksessä oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä on vuoden 1949 laki XX eli perustuslaki. Mikään oikeusnormi ei saa olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslain säätää parlamentti, ja sen muuttamiseen tarvitaan kaikkien parlamentin jäsenten kahden kolmasosan määräenemmistön tuki (Perustuslaki, 24 §:n 3 momentti).

Unkarin tasavallan perustuslaki jakaantuu viiteentoista lukuun. Yleisiä säädöksiä sisältävässä I luvussa määritellään Unkarin valtiomuoto, tiettyjen valtaoikeuksien siirtyminen Euroopan unionille sekä monta tärkeää perusperiaatetta, kuten oikeusvaltioperiaate, väkivaltaisen vallankaappauksen kieltäminen, puolueiden vapaa perustaminen ja toiminta, sodan torjuminen, Euroopan yhtenäisyyden puolesta toimiminen, perusoikeuksien tunnustaminen sekä se, että vaikka perusoikeuksia ja -velvollisuuksia koskevat säännöt perustuvat lakiin, perusoikeuksien oleellista sisältöä ei saa laissa rajoittaa.

Perustuslain II–XI luvussa on säädetty Unkarin ylintä valtiojohtoa ja tärkeimpiä instituutioita koskevat perussäännöt eli parlamentin, tasavallan presidentin, perustuslakituomioistuimen, parlamentin oikeusasiamiehen, kansallisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia valvovan parlamentin valtuutetun, valtion tilintarkastusviraston, Unkarin keskuspankin, hallituksen, ase- ja poliisivoimien, paikallishallintojen sekä tuomioistuin- ja syyttäjälaitoksen oikeudellinen asema ja velvollisuudet.

Perustuslain XII luvussa määritellään perusoikeudet ja -velvollisuudet, XIII luvussa luetellaan vaalien perusperiaatteet, XIV luku käsittelee Unkarin tasavallan pääkaupunkia ja kansallisia symboleita ja XV luku sisältää loppumääräykset.

Sivun alkuunSivun alkuun

2. Parlamentin säätämät lait

Unkarissa lait säätää parlamentti. Perustuslaissa määritellään ne perusoikeudet ja -velvollisuudet, joista on säädettävä lailla. Lainsäädännästä vuonna 1987 annettu laki XI (A jogalkotásról szóló 1987. évi XI. törvény) on tuonut lainsäädännän piiriin uusia osa-alueita. Osa laeista voidaan hyväksyä yksinkertaisella ääntenenemmistöllä (yli puolet läsnä olevista parlamentin jäsenistä äänestää puolesta), kun taas toisten lakien hyväksyntään vaaditaan läsnä olevien parlamentin jäsenten kahden kolmasosan enemmistö (määräenemmistö). Perustuslain hyväksymiseen, Euroopan unioniin liittymistä koskevan kansainvälisen sopimuksen vahvistamiseen ja julkistamiseen sekä kansallisista symboleista säädetyn lain hyväksymiseen tarvitaan kaikkien parlamentin jäsenten kahden kolmasosan määräenemmistön tuki. Perustuslaissa säädetään, mitkä lait tarvitsevat kahden kolmasosan määräenemmistön tuen.

Ennen kuin vuoden 1989 laki XXXI perustuslain muuttamisesta (1989. évi XXXI. Törvény az Alkotmány módosításáról) hyväksyttiin, Unkarin kansantasavallan presidentinneuvostolla oli oikeus antaa lainvoimaisia asetuksia. Vielä voimassa olevat lainvoimaiset asetukset katsotaan oikeuslähteiden hierarkian kannalta lakien kanssa samantasoisiksi oikeussäännöiksi.

3. Asetukset

Lainsäädäntää koskevassa laissa erotellaan hallituksen asetukset, ministeriön asetukset ja paikallishallinnon asetukset.

Hallituksen toimivalta antaa asetuksia voi olla ensisijainen tai perustua lainsäädännössä annettuun valtuutukseen. Hallituksen ensisijainen toimivalta määritellään perustuslain 35 pykälän 2 momentissa, jonka mukaan hallitus antaa asetuksia omalla vastuualueellaan. Tämä ei rajoita parlamenttia, sillä se voi siirtää itselleen minkä tahansa sääntelyn aihepiirin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lainsäädäntää koskevan lain perusteella hallitus voi antaa asetuksia lakien täytäntöönpanemiseksi myös erillisen laissa annetun valtuutuksen nojalla. Kyseisen lain 15 pykälän 1 momentin mukaan täytäntöönpanoasetuksia koskevassa valtuutuksessa täytyy määritellä valtuutettu, valtuutuksen kohde ja sen puitteet. Valtuutettu ei voi siirtää valtuutusta eteenpäin.

Toinen asetustyyppi on ministeriön asetukset, jotka seuraavat oikeuslähdehierarkiassa hallituksen asetuksia. Lainsäädäntää koskevan lain mukaan ministerit voivat antaa omalla vastuualueellaan asetuksia laissa tai hallituksen asetuksessa annetun valtuutuksen nojalla. Ministeriön asetuksen antamiselle on siis kaksi edellytystä.

Unkarin keskuspankin johtaja voi antaa laissa erikseen määrätyissä puitteissa keskuspankin asetuksilla sääntöjä, jotka sitovat rahoituslaitoksia, oikeushenkilöitä, joita ei luokitella rahoituslaitoksiksi mutta jotka tarjoavat täydentäviä rahoituspalveluja, sekä sijoituspalvelujen tarjoajia ja selvitysyhtiöitä.

Kolmannen asetusten ryhmän muodostavat paikallishallinnon asetukset. Perustuslain 44/A pykälän 2 momentin mukaan paikalliset edustuslaitokset voivat antaa omalla vastuualueellaan asetuksia, jotka eivät saa olla ristiriidassa ylemmän tason säädösten kanssa. Paikallishallinnosta vuonna 1990 annetun lain LXV (A helyi önkormányzatokról szóló 1990. évi LXV. törvény) 16 pykälän 1 momentin mukaan paikallishallinnon edustuslaitos voi antaa paikallishallinnon asetuksia sellaisten paikallisten yhteiskunnallisten suhteiden järjestämiseksi, joista ei säädetä laissa, sekä panna ne täytäntöön laissa annetun valtuutuksen nojalla. Paikallishallinnon asetukset siis perustuvat toisaalta laissa annettuun valtuutukseen ja toisaalta siihen, ettei tietyistä yhteiskunnallisista suhteista säädetä korkeamman asteen säädöksissä. Jälkimmäisessä tapauksessa paikallishallinnon on toimittava omien valtuuksiensa puitteissa.

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Kansainväliset sopimukset

Unkarin tasavalta (Unkarin tasavallan hallitus) voi tehdä sopimuksia muiden valtioiden (muiden valtioiden hallitusten) kanssa. Unkarissa kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön suhde perustuu dualistiseen järjestelmään, toisin sanoen kansainväliset sopimukset sisällytetään osaksi kansallista lainsäädäntöä säädöksellä.

II. Muut, laajasti ymmärretyt oikeuslähteet, joita ei luokitella oikeussäännöksiksi

1. Muut valtionhallinnon oikeudelliset välineet

Unkarin oikeusjärjestelmän mukaan valtionhallinnolla on käytettävissään myös muita oikeudellisia välineitä, joita ei katsota oikeussäännöksiksi, vaikka ne ovatkin normeja, sillä ne ovat sisäisiä sääntöjä ja sitovat ainoastaan normin antajan alaisuuteen kuuluvia elimiä. Poikkeuksena tästä ovat oikeudelliset suuntaviivat, jotka eivät ole juridisesti sitovia. Lainsäädäntää koskevan lain perusteella kyseisiin oikeudellisiin välineisiin kuuluvat päätökset, määräykset, keskuspankin asetukset, tilastolliset tiedonannot ja oikeudelliset suuntaviivat.

Parlamentti, hallitus, ministerivaliokunnat sekä paikallishallinnot ja paikallishallinnon elimet voivat tehdä päätöksiä, joilla ne sääntelevät johtamiensa elinten tehtäviä ja omaa toimintaansa sekä vahvistavat toimialaansa kuuluvat suunnitelmat.

Ministerit ja valtakunnallisten elinten johtajat voivat antaa välittömästi alaisuuteensa kuuluvien elinten toimintaa säänteleviä määräyksiä säädöksissä määritellyn toimivaltansa puitteissa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Valtion tilastokeskuksen johtaja antaa tilastollisia tiedonantoja, jotka sisältävät ainoastaan tilastotieteellisiä käsitteitä, menetelmiä, luokitteluja, luetteloja ja numeroita käsittäviä velvoittavia määräyksiä.

Oikeudellisiin suuntaviivoihin kuuluvat parlamentin ja hallituksen antamat ohjeet, joissa määritellään yleisiä tavoitteita ja ohjelmia tai otetaan kantaa tärkeisiin valtiollisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Parlamentti ja hallitus voivat tulkita oikeussäännöksiä periaatteellisissa kannanotoissa. Ministerit ja valtakunnallisten elinten johtajat voivat antaa suuntaviivoja ja tiedonantoja. Ohjeet sisältävät suosituksia oikeussäännösten keskeisistä täytäntöönpanokeinoista. Tiedonannossa välitetään tietoja, joita oikeussäännösten täytäntöönpanosta vastaavat elimet tarvitsevat voidakseen suorittaa tehtävänsä.

2. Perustuslakituomioistuimen päätökset

Perustuslakituomioistuimen päätöksillä on Unkarin oikeusjärjestyksessä tärkeä rooli. Perustuslakituomioistuin tutkii oikeussäännösten perustuslaillisuuden ja voi päätöksellään kumota perustuslain vastaiset säännökset (säädökset). Se perustelee päätöksensä yksityiskohtaisesti ja käsittelee keskenään samanlaiset tapaukset jo aiemmin soveltamiensa periaatteiden mukaisesti. Perustuslakituomioistuimen päätöksistä ei voi valittaa, ja ne velvoittavat kaikkia. Perustuslakituomioistuimen tärkein tehtävä on valvoa perustuslain noudattamista sekä tukea perustuslaillista demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. Sen vuoksi perustuslakituomioistuimella on laajat toimivaltuudet ja se on riippumaton.

Sivun alkuunSivun alkuun

3. Tuomioistuinten oikeuskäytäntö

Ratkaistakseen käytännön ja sovellettavien oikeussäännösten välillä mahdollisesti olevia ristiriitaisuuksia korkein oikeus tekee lainsäädännön yhdenmukaisuutta koskevia päätöksiä ja periaatepäätöksiä. Lainsäädännön yhdenmukaisuutta koskeva menettely voidaan käynnistää, jos oikeuskäytännön kehittäminen tai yhdenmukaisuus edellyttävät lainsäädännön yhdenmukaisuutta koskevan päätöksen tekemistä jossakin periaatteellisessa kysymyksessä tai jos jokin korkeimman oikeuden jaostoista aikoo poiketa toisen jaoston tekemästä päätöksestä. Lainsäädännön yhdenmukaisuutta koskevat päätökset sitovat tuomioistuimia. Oikeuskäytännön yhtenäisyyttä tukevat myös korkeimman oikeuden jaostojen oikeuskäytännöstä valitut periaatepäätökset, jotka yhdessä lainsäädännön yhdenmukaisuutta koskevien päätösten kanssa julkistetaan korkeimman oikeuden virallisessa päätöskokoelmassa (Legfelsőbb Bíróság Hivatalos Gyűjteménye).

III. Ylikansallisiin oikeudellisiin välineisiin sisältyvien sääntöjen voimaantulo

Kansainvälisiin sopimuksiin liittyvistä menettelyistä ja sopimusten tekemisestä ja voimaantulosta säädetään vuonna 2005 annetussa laissa L (2005. évi L. törvény a nemzetközi szerződésekkel kapcsolatos eljárásról) ('laki kansainvälisistä sopimuksista'). Kyseisen lain 9 pykälässä todetaan, että jos parlamentti on saman lain 7 pykälän 3 momentin nojalla antanut luvan tunnustaa kansainvälisen sopimuksen sitova luonne, koska sopimuksella on huomattava merkitys Unkarin tasavallan ulkomaansuhteille, sopimus on saatettava valtionsisäisesti voimaan lailla, muissa tapauksissa hallituksen asetuksella. Valtuutus kansainvälisen sopimuksen sitovan luonteen tunnustamiseen sisältyy säädökseen, jolla sopimus saatetaan voimaan. Kyseisessä säädöksessä on määriteltävä sopimustekstin, varaumat, huomautukset ja lausumat sisältävien määräysten voimaantulopäivä niin, että se on sama kuin itse sopimuksen voimaantulopäivä Unkarin tasavallassa. Jos jälkimmäinen ei vielä sopimusta julkistettaessa ole tiedossa, on sopimuksen voimaantuloehdoissa todettava, että ulkoministeri ilmoittaa sopimuksen voimaantulopäivän Unkarin virallisessa lehdessä (Magyar Közlöny) myöhemmin julkaistavassa päätöksessä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Unkarin tasavallan perustuslaissa säädetään myös toisesta tavasta saattaa ylikansalliset säädökset voimaan valtionsisäisesti. Perustuslain 7 pykälän 1 momentin mukaan Unkarin tasavallan oikeusjärjestyksessä hyväksytään kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustetut periaatteet ja varmistetaan Unkarin lainsäädännön yhdenmukaisuus kansainvälisen oikeuden nojalla tehtyjen sitoumusten kanssa. Perustuslain 8 pykälän 1 momentin mukaisesti Unkari tunnustaa loukkaamattomat ja luovuttamattomat ihmisoikeudet, joiden kunnioittaminen ja suojeleminen on valtion ensisijainen velvollisuus.

Euroopan yhteisön lainsäädäntö saatetaan osaksi Unkarin oikeusjärjestystä aihekohtaisten oikeussäännösten avulla, joiden tasosta säädetään perustuslaissa ja lainsäädäntää koskevassa laissa.

IV. Elimet, joilla on toimivalta antaa oikeussäännöksiä

Unkarissa oikeussäännöksiä voivat antaa parlamentti, hallitus, hallituksen jäsenet, Unkarin keskuspankin johtaja ja paikallishallinnot.

Parlamentti, joka on Unkarin tasavallan ylin valtio- ja kansanedustuselin, laatii Unkarin tasavallan perustuslain ja voi säätää tavallisia lakeja.

Hallitus on keskeisin toimeenpanovaltaa käyttävä elin. Julkishallinnon huipulta se johtaa ja koordinoi muiden julkishallinnollisten elinten toimintaa. Hallituksen jäsenet ovat pääministeri ja ministerit. Hallitus voi antaa asetuksia perustuslaissa määritellyn toimivaltansa puitteissa sekä laissa annetun valtuutuksen perusteella. Hallituksen asetukset eivät saa olla ristiriidassa lakien kanssa.

Hallituksen jäsenet ovat pääministeri ja ministerit. Pääministeri johtaa hallituksen kokouksia sekä huolehtii hallituksen asetusten ja päätösten täytäntöönpanosta. Ministerit johtavat oikeussäännösten ja hallituksen päätösten mukaisesti toimivaltaansa kuuluvia hallinnonaloja sekä valvonnassaan olevia laitoksia. Ministerit antavat asetuksia toimivaltansa puitteissa sekä laissa tai hallituksen asetuksessa annetun valtuutuksen perusteella. Ministeriön asetukset eivät saa olla ristiriidassa lakien tai hallituksen asetusten kanssa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Paikallishallinto on demokraattisesti valittu ja toimiva julkinen elin, joka sääntelee ja hoitaa itsenäisesti toimivaltaansa kuuluvia julkisia asioita lain määräämissä puitteissa, omalla vastuullaan ja asukkaiden hyväksi. Paikallishallinnot voivat antaa asetuksia säännelläkseen omia asioitaan, jos ne ovat saaneet laissa siihen valtuutuksen. Paikallishallinnon asetukset eivät saa olla ristiriidassa ylemmän tason oikeussäännösten kanssa. Paikallishallinnot voivat antaa asetuksia sellaisten yhteiskunnallisten suhteiden järjestämiseksi, joista ei säädetä ylemmän tason oikeussäännöksissä.

Unkarin keskuspankin johtaja voi antaa laissa erikseen määrätyissä puitteissa keskuspankin asetuksilla sääntöjä, jotka sitovat rahoituslaitoksia, oikeushenkilöitä, joita ei luokitella rahoituslaitoksiksi mutta jotka tarjoavat täydentäviä rahoituspalveluja, sekä sijoituspalvelujen tarjoajia ja selvitysyhtiöitä. Keskuspankin asetukset eivät saa olla ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

V. Oikeussäännösten hyväksyminen

Lakeja säädetään silloin, kun yhteiskunnalliset tai taloudelliset olosuhteet sitä edellyttävät tai kun on määrättävä kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista tai kun jokin Euroopan yhteisön normi on pantava täytäntöön Unkarissa. Ennen lain säätämistä tarkastellaan alaa, jota säädös koskee. Lakiehdotuksen valmistelusta huolehtii aina se ministeri, jonka toimivaltaan asia kuuluu tai jolle valmistelu on annettu tehtäväksi. Valmistelutyön tehnyt ministeriö lähettää valmiin lakiehdotuksen konsultointia varten muille ministeriöille, edunvalvontajärjestöille ja muille tahoille, joita asia koskettaa. Samanaikaisesti lakiehdotus on julkaistava sähköisesti sitä valmistelevan ministeriön kotisivulla sähköisen viestinnän vapaudesta vuonna 2005 annetun lain XC (Az elektronikus információszabadságról szóló 2005. évi XC. törvény) 9 pykälän perusteella, lukuun ottamatta siinä määriteltyjä poikkeuksia, jotta kansalaiset voivat esittää mielipiteitään tai muutosehdotuksiaan. Lakiehdotuksen laatija muokkaa ehdotusta asiantuntijoiden konsultoinnin aikana esittämien havaintojen sekä kansalaisten tekemien huomautusten pohjalta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Konsultoinnin jälkeen lakiehdotusta käsitellään valtiosihteerien kokouksessa, jossa päätetään, siirretäänkö ehdotus hallituksen käsiteltäväksi. Kyseinen kokous on viimeinen tilaisuus, jossa lakiehdotusta tarkastellaan asiantuntijanäkökulmasta. Valtiosihteerien kokouksessa keskustellaan niistä ammatillisista kysymyksistä, joista ei päästy yksimielisyyteen konsultoinnin aikana.

Valtiosihteerien kokouksessa käsitellyt ja hyväksytyt asiakirjat siirretään hallituksen käsiteltäväksi. Suurin osa lakiehdotuksista hyväksytään hallituksen istunnossa keskustelutta, mutta jos lakiehdotus on erityisen merkittävä tai poliittisesti ongelmallinen, hallitus tekee päätöksensä vasta neuvottelun jälkeen.

Lakiehdotuksen kohdalla seuraava vaihe on ehdotuksen esittely parlamentille. Lakiehdotusta käsitellään asianomaisissa valiokunnissa ja parlamentin täysistunnossa. Parlamentin valiokunnat ja kaikki parlamentin jäsenet voivat esittää lakiehdotukseen muutoksia. Parlamentti äänestää erikseen muutosehdotuksista ja sen jälkeen koko lakiehdotuksen hyväksymisestä.

Oikeussäännös on julkaistava Unkarin tasavallan virallisessa lehdessä, joka ilmestyy myös sähköisessä muodossa. Poikkeuksena ovat ministeriön asetukset, joista riittää ilmoitus ministeriön virallisessa lehdessä, elleivät asetukset kosketa kansalaisia välittömästi. Paikallishallinnon asetukset on julkaistava paikallishallinnon virallisessa lehdessä paikkakunnalla vakiintuneella tavalla, josta määrätään paikallishallinnon järjestys- ja toimintasäännössä.

VI. Kansallisten säädösten voimaantulo

Oikeussäännösten vaikutus ulottuu Unkarin alueella yksityishenkilöihin ja oikeushenkilöihin, ja lisäksi ulkomailla oleskeleviin Unkarin kansalaisiin. Paikallishallinnon asetusten vaikutus ulottuu kunnan toimialueelle.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lainsäädäntää koskevassa laissa kielletään lakien taannehtiva vaikutus ja todetaan, ettei oikeussäännössä voida määrätä velvoitteita, jotka koskevat lain voimaantuloa edeltävää aikaa, eikä julistaa lainvastaiseksi mitään tekoa, joka on tapahtunut ennen lain voimaantuloa.

Oikeussäännöksessä on aina määriteltävä voimaantulopäivä siten, että jää riittävästi aikaa valmistautua sen soveltamiseen.

Säädös ja sen täytäntöönpanosäädös on saatettava voimaan samanaikaisesti. Säädös raukeaa, jos jokin toinen oikeussäännös kumoaa sen tai jos säädöksessä määritelty määräaika on kulunut umpeen.

VII. Oikeuslähteiden välillä esiintyvien ristiriitojen ratkaiseminen

Säädökset eivät saa sisältää sääntöjä, joka ovat ristiriidassa muiden saman tai ylemmän tason oikeussäännösten kanssa. Jos ristiriitoja kuitenkin ilmenee, oikeusjärjestelmä käsittää riittävät keinot niiden selvittämiseksi.

Useimmiten ristiriita ilmenee jo säädöksen valmisteluvaiheessa, joten ongelma voidaan ratkaista ennen säädösehdotuksen hyväksymistä. Usein normien välinen ristiriita ilmenee kuitenkin vasta säädöksen soveltamisvaiheessa. Tällöin tilanteen ratkaiseminen jää tuomioistuimille, jotka yrittävät ratkaista ristiriidan yleisten oikeusperiaatteiden avulla. Periaatteena on, että ylemmän tason oikeussäännös on aina etusijalla alemman tason säännökseen nähden, erityissäännös yleiseen säännökseen nähden ja myöhempi säännös varhaisempaan säännökseen nähden.

Kun samantasoiset oikeussäännökset ovat ristiriidassa keskenään, tilanteen ratkaisee yleensä tuomioistuin säännöksiä tulkitsemalla, edellyttäen että kyseiset säännökset eivät ole perustuslain vastaisia. Tuomioistuin päättää konkreettisissa lainkäyttötilanteissa edellä mainittujen oikeusperiaatteiden avulla, mitä keskenään ristiriidassa olevista oikeussäännöksistä on sovellettava. Siinä tapauksessa, että ristiriitainen oikeussäännös loukkaa myös jotain perustuslain kohtaa, perustuslakituomioistuin kumoaa perustuslain vastaisen säännöksen.

Toisinaan normien ristiriitaisuus huomataan jo siinä vaiheessa, kun se ei ole vielä aiheuttanut käytännön ongelmia lainkäytössä. Tällöin lainlaatija voi poistaa ristiriidan muuttamalla oikeussäännöstä.

Jos tasavallan presidentti pitää parlamentin jo hyväksymän mutta vielä vahvistamattoman lain jotain kohtaa perustuslain vastaisena, hän voi kääntyä perustuslakituomioistuimen puoleen ja pyytää sitä tarkistamaan lain (perustuslaillisuutta koskeva veto-oikeus). Jos laki todetaan perustuslain vastaiseksi, on parlamentti velvollinen korjaamaan sen.

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Unkari - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 22-10-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta