Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Suomi

Uusin päivitys: 19-08-2004
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Suomi

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Oikeuslähteet 1.
1.1. Kansalliset Oikeuslähteet 1.1.
1.2. Kansainväliset oikeuslähteet ja Euroopan unionin oikeus 1.2.
2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia 2.
3. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo 3.
4. Toimivalta oikeussäännösten antamiseen 4.
5. Oikeussääntöjen säätämisprosessi ja voimaantulo 5.
6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä 6.
7. Lisätietoa ja linkkejä 7.

 

1. Oikeuslähteet

Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joista oikeussäännöt on löydettävissä. Osa oikeuslähteistä on kansallisia, osan alkuperä on kansainvälinen. Osa lähteistä on taas kirjoitettuja, osa kirjoittamattomia. Kootusti oikeuslähteet on esitettävissä seuraavasti.

1.1. Kansalliset Oikeuslähteet

Kansallisista oikeuslähteistä keskeisin on kirjoitettu laki. Laki on tässä ymmärrettävä laajasti siten että se käsittää perustuslain, tavalliset lait eli eduskuntalait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset sekä alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt. Asetuksia ja alempien viranomaisten oikeussääntöjä voidaan antaa vain perustuslaissa tai tavallisessa laissa olevan valtuutuksen perusteella, jossa on pääsääntöisesti myös yksilöity mainittujen normien antamiseen oikeutettu valtioelin tai viranomainen.

Tilanteissa, joissa kirjoitettua lakia ei ole, oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 § asettaa oikeuslähteeksi maan tavan. Edellytyksenä maan tavan velvoittavuudelle on, että se ei ole kohtuuton. Säännös maan tavasta on varsin vanha ja käsitteen nykyinen sisältö on jonkin verran täsmentymätön. Maan tavalla tarkoitetaan nykyään lähinnä erilaisia vakiintuneita käytäntöjä, joita esiintyy esimerkiksi kaupankäynnissä. Koska kirjoitetun lain sääntely on nykyään varsin kattavaa, ei maan tavalla ole oikeuslähteenä enää merkitystä kuin vain suhteellisen harvoin. Tietyillä oikeudenaloilla, kuten sopimusoikeudessa, tavanomaisella oikeudella on kuitenkin edelleenkin varsin vahva asema.

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeuslähteitä ovat myös lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Lainvalmistelutyöt antavat tietoa lainsäätäjän tarkoituksesta, mistä syystä lain esitöitä käytetäänkin hyväksi lakien tulkinnassa. Tuomioistuinratkaisuista oikeuslähteinä ovat tärkeimpiä ylimpien tuomioistuinten eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Näiden tuomioistuinten ratkaisuista käytetään nimitystä ennakkopäätös. Vaikka ennakkopäätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, on niillä tosiasiassa varsin suuri merkitys. Myös muiden kuin ylimpien tuomioistuinten ratkaisut voivat saada merkitystä oikeuslähteinä. Tilanteissa, joissa alemman tuomioistuimen ratkaisu asiassa jää lopulliseksi, voi alempien tuomioistuinten käytännöllä olla käytännössä suuri merkitys.

Kansallisiin oikeuslähteisiin kuuluvat myös oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet sekä reaaliset argumentit. Oikeustieteen nimenomaisena tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen – oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi – mistä syystä sillä on merkitystä myös oikeuslähteenä. Myös yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit voivat saada merkitystä oikeuslähteenä. Kuten jäljempänä esitetään, on näiden lähteitten asema oikeuslähteiden hierarkiassa kuitenkin ylempänä esitettyjä heikompi.

1.2. Kansainväliset oikeuslähteet ja Euroopan unionin oikeus

Valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä. Myös näitä sopimuksia soveltavien kansainvälisten instanssien käytännöllä on merkitystä oikeuslähteenä. Esimerkkinä tähän kategoriaan kuuluvista oikeuslähteistä voidaan mainita Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, jonka osalta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä on merkitystä sopimuksen tulkinnassa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Euroopan unionin jäsenenä Suomea velvoittaa luonnollisesti myös unionin oikeus. Merkittävimpiä Euroopan yhteisöjen säädöksistä ovat asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat sellaisenaan sovellettavissa kaikissa jäsenmaissa, kun taas direktiivit on jäsenmaissa pantava täytäntöön. Näiden täytäntöönpanosäädösten esitöillä voi siten myös yhteisön oikeuden kohdalla olla tiettyä – tosin puhtaasti kansallisia esitöitä vähäisempää – merkitystä tulkinnassa. Myös muut EU:ssa käytetyt sääntelyinstrumentit velvoittavat Suomea siinä missä muitakin jäsenvaltioita. Unionin oikeuden kokonaisuuteen kuuluvana myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuilla on merkitystä oikeuslähteenä.

2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia

Kotimaiset oikeuslähteet on Suomessa vakiintuneesti jaettu vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Nämä oikeuslähteet ovat siten oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä. Niiden soveltaminen on lakia soveltaville viranomaisille virkavelvollisuus ja niiden sivuuttaminen katsotaan siten virkavirheeksi. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:

  1. perustuslaki,
  2. tavalliset lait eli eduskuntalait,
  3. tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
  4. alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.

Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Sallittujen oikeuslähteitten ryhmään puolestaan kuuluvat oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit. Sallitut oikeuslähteet eivät ole velvoittavia, mutta niiden käyttö on sallittua ja ne voivat vahvistaa argumentaatiota ja sitä kautta ratkaisun perustelullista vahvuutta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kansainväliset sopimukset ovat Suomessa voimassa sen tasoisina säädöksinä kuin ne on valtionsisäisesti saatettu voimaan. Jos siis kansainvälinen sopimus on saatettu voimaan lailla, ovat sen määräykset voimassa Suomessa lain tasoisina. Jos kansainvälinen velvoite on taas saatettu voimaan asetuksella, ovat sen määräykset voimassa asetuksen tasoisina.

Voimaansaattamissäädökset rinnastuvat siis samantasoisiin kotimaisiin säädöksiin.

Euroopan unionin oikeudella on unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan opin mukaisesti etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos siis kansallinen säännös ja unionin oikeuden sitova säännös ovat ristiriidassa keskenään, on unionin oikeuden säännöksellä etusija – jopa ohi kansallisen perustuslakimme.

3. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo

Suomi kuuluu niin sanotun dualistisen järjestelmän maihin, joissa kansainväliset sopimukset eivät tule suoraan valtionsisäisesti velvoittaviksi, vaan ne on saatettava erikseen valtionsisäisesti voimaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat kansainväliset velvoitteet on perustuslain mukaan saatettava voimaan lailla. Muut määräykset saatetaan voimaan asetuksella.

Kansainvälinen velvoite tulee valtionsisäisesti voimaan voimaansaattamissäädöksessä säädettynä ajankohtana. Kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, samoin kuin niiden voimaansaattamissäädökset, julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa.

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Toimivalta oikeussäännösten antamiseen

Lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa perustuslain mukaan eduskunnalle. Eduskunta säätää kaikki tavalliset lait ja päättää myös perustuslain muuttamisesta. Eduskunnan säätämässä laissa tai perustuslaissa voidaan antaa valtuutus tietyille muille viranomaisille antaa oikeussääntöjä tietyistä kysymyksistä. Asetuksia voivat tällaisen valtuutuksen perusteella antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Jos asetuksen antajaa ei ole valtuutussäännöksessä yksilöity, asetuksen antaa valtioneuvosto. Alemmanasteinen viranomainen voidaan tietyin edellytyksin lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista. Tällaisen valtuuden antaminen edellyttää kuitenkin, että valtuutuksen antamiseen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä ja että sääntelyn asiallinen merkitys ei edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen on myös oltava soveltamisalaltaan selvästi rajattu. Muilla kuin edellä mainituilla tahoilla ei ole toimivaltaa antaa yleisesti velvoittavia oikeussääntöjä.

5. Oikeussääntöjen säätämisprosessi ja voimaantulo

Lailla säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella. Hallituksen esitykset valmistellaan ministeriöissä, minkä jälkeen ne käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle päätetään tämän jälkeen tasavallan presidentin esittelyssä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Eduskunnassa hallituksen esitys tulee ensin lähetekeskusteluun, minkä jälkeen esitys siirretään käsiteltäväksi johonkin eduskunnan valiokuntaan. Valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja laaditaan hallituksen esityksestä valiokunnan mietintö. Tämän jälkeen asia siirtyy eduskunnan täysistuntoon, jossa asian käsittelyn pohjana toimii valiokunnan mietintö. Lakien hyväksymisestä päätetään eduskunnan täysistunnossa kahdessa käsittelyssä. Eduskunta voi hyväksyä lain muuttumattomana, muuttaa sitä tai hylätä sen. Lopullinen päätösvalta lain kohtalosta on siis eduskunnalla. Tavalliset lait hyväksytään eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä; perustuslain muuttaminen vaatii määräenemmistöä. Eduskunnan hyväksyttyä lain se toimitetaan tasavallan presidentille vahvistettavaksi. Laki tulee voimaan lain voimaantulosäännöksessä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin laki on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa.

Sekä tasavallan presidentin, valtioneuvoston että ministeriön asetukset valmistellaan siinä ministeriössä, jonka toimialaan kysymyksessä oleva asia kuuluu. Tasavallan presidentin asetuksien antamisesta päättää presidentti valtioneuvoston esittelystä. Valtioneuvoston asetuksien antamisesta taas päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa ja ministeriön asetuksien antamisesta päättää asianomainen ministeri. Kaikki asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa. Asetukset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin asetus on julkaistu säädöskokoelmassa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt – jotka ovat käytännössä yleensä nimeltään päätöksiä tai määräyksiä – valmistellaan ja niiden antamisesta päätetään asianomaisessa viranomaisessa. Alempien viranomaisten antamat määräykset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana ja ne julkaistaan asianomaisen viranomaisen määräyskokoelmassa.

6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä

Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen lain soveltajalla on käytössä ensinnäkin seuraavat kolme yleistä sääntöä:

  1. normihierarkiassa ylemmäntasoinen säännös syrjäyttää alemmantasoisen säännöksen,
  2. erityislaki syrjäyttää yleislain ja
  3. myöhempi laki syrjäyttää varhaisemman lain.

Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta toteutetaan Suomessa ensisijaisesti ennakkovalvonnan kautta. Suomessa ei sen vuoksi ole erityistä perustuslakituomioistuinta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lähtökohta siis on, että lait laaditaan eduskunnassa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisiksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Mikäli ristiriitoja perustuslain ja muiden säädösten välille kuitenkin jää, pyritään ristiriitatilanteet ensi sijassa ratkaisemaan tulkintateitse. Lakeja ja muita säädöksiä pyritään siis tulkitsemaan siten, että ristiriita perustuslain kanssa poistuisi. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden käsittelyssä eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut periaatteen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on pyrittävä omaksumaan vaihtoehto, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen.

Jos ristiriita ei ole poistettavissa tulkinnalla, antaa perustuslaki myös muita keinoja perustuslainmukaisuuden jälkikäteiseen valvontaan. Perustuslain 106 §:n mukaan tapauksessa, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 107 §:ssä puolestaan säädetään, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei tuomioistuimissa tai muissa viranomaisissa saa soveltaa.

7. Lisätietoa ja linkkejä

Lisätietoa lainsäädäntöprosessista on saatavilla oikeusministeriön internetsivuilta osoitteesta (Lait ja yhteiskunta – Oikeusministeriö). Kaikki Suomen voimassa olevat lait ja asetukset sekä valtaosa alempien viranomaisten antamista oikeussäännöistä löytyvät puolestaan internetissä olevasta valtion säädöstietopankista osoitteesta (FINLEX). Mainituilta sivuilta löytyy myös kaikki hallituksen esitykset vuodesta 1992 lähtien sekä ylimpien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä. Hallituksen esityksistä ja lakien eduskuntakäsittelyn aikaisista asiakirjoista saa tietoa myös eduskunnan internetsivuilta osoitteesta (Suomen eduskunta).

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Suomi - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 19-08-2004

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta