Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Yhteisön oikeus

Uusin päivitys: 02-08-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Yhteisön oikeus

Yhteisön oikeudella on vaikutusta jokaisen EU:n kansalaisen elämään.

EU:lla on oma oikeusjärjestyksensä, joka sääntelee jokaisen EU:n kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia.

Jäsenvaltioiden välinen vuorovaikutus sisämarkkinoilla lisääntyy jatkuvasti. EU:n kansalaiset ovat yhä liikkuvampia. Jotkut asettuvat toiseen jäsenvaltioon pysyvästi, monet matkustavat muihin jäsenvaltioihin työ- tai liikeasioissa, lomallaan tai perhesyistä.

Jäsenvaltioiden välisten yhteyksien yleistyessä eri jäsenvaltioissa asuvat ihmiset joutuvat yhä useammin tekemisiin toistensa kanssa. Samalla myös oikeusriitojen mahdollisuus tällaisten henkilöiden välillä kasvaa.

Tämäntyyppiset oikeusriidat ovat usein tavallista ongelmallisempia, koska eräitä kysymyksiä on ratkaistava jo ennen kuin päästään itse pääasian käsittelyyn: minkä jäsenvaltion tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia, minkä maan lakia ja mitä oikeusapujärjestelmää on sovellettava, miten yhdessä jäsenvaltiossa annettu tuomio pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa jne.

Euroopan unioni on antanut tai antaa lähiaikoina useita säädöksiä, joissa käsitellään näitä kysymyksiä. Tarkoituksena on helpottaa kansalaisten elämää ja oikeusalan ammattilaisten työtä.
Siitä lähtien, kun Amsterdamin sopimus tuli voimaan vuonna 1999, yhteisön säädöksiä on voitu antaa myös siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Euroopan unioni voi antaa seuraavanlaisia säädöksiä:

  • asetukset
  • direktiivit
  • päätökset.
Nämä säädökset kuuluvat perussopimusten tavoin yhteisön oikeuslähteisiin.

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeuden alalla on osa yhteisön oikeusjärjestelmää.

Yhteisön oikeusjärjestys on erillinen ja itsenäinen jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä, ja sillä on omat oikeuslähteensä.

Kun perinteisen kansainvälisen oikeuden pääasiallisena kohteena ovat valtiot, yhteisön oikeuden kohteena ovat myös yksityishenkilöt ja yritykset.

Lisäksi yhteisön oikeudella on kaksi muuta erikoispiirrettä, jotka erottavat sen kansainvälisestä oikeudesta:

  • suora sovellettavuus
Asetuksia sovelletaan suoraan kaikissa jäsenvaltioissa. Tästä seuraa, että:
  • kuka tahansa voi vedota oikeudenkäynnissä suoraan yhteisön asetuksessa annettuihin säännöksiin, ja tuomioistuimen on sovellettava niitä
  • asetuksia sovelletaan samalla tavoin kaikkialla EU:n alueella, mikä helpottaa eri jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden välisten oikeusriitojen ratkaisemista.
Sen sijaan direktiivit on "saatettava voimaan" siirtämällä ne määräajan kuluessa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioille jää jonkin verran valinnanvaraa käytettävien keinojen suhteen.

Direktiiveillä ei ole samaa oikeusvaikutusta kuin asetuksilla, koska ne eivät sellaisenaan perusta oikeuksia tai velvollisuuksia EU:n kansalaisille. Kansallisia lakeja on kuitenkin tulkittava direktiiveissä esitettyjen periaatteiden nojalla, vaikka ne olisi annettu jo ennen direktiivejä.

  • yhteisön oikeuden ensisijaisuus
Yhteisön asetukset ja direktiivit ovat osa jäsenvaltioiden oikeusjärjestystä, ja niillä on etusija kansallisiin lakeihin ja muihin oikeussäännöksiin nähden. Siksi tuomioistuimen on syrjäytettävä kansallinen laki, joka on yhteisön oikeuden vastainen.

Viiteasiakirjat

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Yhteisön oikeus - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 02-08-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta