Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Belgia

Uusin päivitys: 30-03-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Belgia

 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Mitkä ovat ne välineet tai oikeuslähteet, joissa oikeussäännöt ilmaistaan? 1.
2. Mikä on yleisten oikeusperiaatteiden, tavan ja oikeuskäytännön oikeudellinen asema? 2.
3. Millainen mahdollinen hierarkia vallitsee eri välineiden välillä? 3.
4. Millä tavalla ylikansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä olevat oikeussäännöt saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä? 4.
5. Mitkä eri viranomaiset voivat antaa oikeussäädöksiä? 5.
6. Missä menettelyssä säädökset annetaan? 6.
7. Miten kansalliset säädökset tulevat voimaan? 7.
8. Miten voidaan ratkaista jäsenvaltion omien oikeussäännösten mahdolliset ristiriidat? 8.

 

1. Mitkä ovat ne välineet tai oikeuslähteet, joissa oikeussäännöt ilmaistaan?

Lain sisältö saadaan selville oikeuslähteistä. Virallisten ja materiaalisten lähteiden välillä on ero. Materiaalisiin lähteisiin ei kuulu lainsäädäntö, vaan se kuuluu virallisiin lähteisiin. Esimerkkejä materiaalisista lähteistä ovat hyvä usko, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus.

Virallisia lähteitä on viittä eri lajia. Niistä kolme eli lainsäädäntö, tapaoikeus ja yleiset oikeusperiaatteet ovat pakottavia. Kaksi muuta eli oikeuskäytäntö ja oikeustieteellinen kirjallisuus eivät ole pakottavia vaan lähinnä suuntaa-antavia.

Lainsäädäntöä käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä normihierarkian jälkeen. Sillä tarkoitetaan viranomaisen antamia kirjallisia sääntöjä. Tapaoikeudella tarkoitetaan kirjoittamatonta lakia, joka ilmenee yleensä kansalaisten ja erityisesti eri ammattialojen tavoissa ja toiminnassa. Yleisillä oikeusperiaatteilla ilmaistaan yhteiskunnan korkeita arvoja, joita se haluaa noudattaa, kuten kaikkien kansalaisten tasa-arvo, sääntöjen ja toimien suhteellisuusperiaate sekä viranomaisten laillisuusperiaate. Monet näistä periaatteista on ilmaistu niin kutsuttuina oikeuden maksiimeina, kuten ”non bis in idem” rikosoikeudessa (ei kahta tuomiota samasta asiasta) ja periaate ”lex posterior derogat legi priori” (myöhemmin säädetty oikeus syrjäyttää aiemmin säädetyn).

Oikeuskäytäntö ja oikeustieteellinen kirjallisuus ovat suuntaa-antavia oikeuslähteitä. Tuomio sitoo vain jutun osapuolia, eikä Belgiassa käytetä ennakkotapauksiin perustuvaa järjestelmää. Ainoastaan sovittelu- ja välitystuomioistuimen (Arbitragehof, perustuslakituomioistuin) antamat tuomiot ovat yleisesti sitovia. Muut ylimmät tuomioistuimet ovat korkein hallinto-oikeus (Raad van State, ylin hallintotuomioistuin) ja kassaatiotuomioistuin (Hof van Cassatie, ylin muuta kuin hallinto-oikeutta käsittelevä tuomioistuin).

Sivun alkuunSivun alkuun

2. Mikä on yleisten oikeusperiaatteiden, tavan ja oikeuskäytännön oikeudellinen asema?

Katso kysymys 1.

3. Millainen mahdollinen hierarkia vallitsee eri välineiden välillä?

Belgiassa asuvia henkilöitä koskevat eritasoisten lakien säännökset. Heihin sovelletaan paitsi Belgian liittovaltion viranomaisten, myös osavaltiotason yksiköiden, provinssien ja kuntien, antamia sääntöjä(1). Belgia kuuluu myös jäsenenä lukuisiin kansainvälisiin tai ylikansallisiin järjestöihin kuten Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni, Euroopan neuvosto ja NATO. Näiden järjestöjen antamia sääntöjä sovelletaan myös Belgian viranomaisiin ja väestöön.

Kaikilla lakia säätävillä viranomaisilla ei ole tarkasti viitoitettuja toimivallan rajoja, eikä kaikilla sääntöluokilla ole samaa asemaa, joten ristiriitoja voi syntyä. Tämän vuoksi on olemassa normihierarkia, joka on periaate, jonka mukaan alempitasoinen normi ei voi koskaan olla ristiriidassa ylempitasoisen normin kanssa.

Belgian kansallisessa lainsäädännössä perustuslaki on normihierarkiassa korkeimmalla. Kassaatiotuomioistuin totesi 27. toukokuuta 1971 antamassaan tuomiossa, että kaikki kansainväliset ja ylikansalliset säädökset ovat normihierarkiassa korkeammalla kuin mikään kansallinen säädös, ja näin ollen ne ovat korkeammalla kuin perustuslaki. Jos esimerkiksi jokin EU:n asetus olisi ristiriidassa perustuslain kanssa, noudatettaisiin EU:n asetusta.

Perustuslain alapuolella on kolmen eri luokan normeja: lainsäädäntö, täytäntöönpanosäännökset ja epävarsinainen lainsäädäntö. Näistä lainsäädäntö on täytäntöönpanosäännösten yläpuolella. Epävarsinainen lainsäädäntö, jolla yleensä tarkoitetaan kiertokirjeitä, sitoo ainoastaan viranomaisia, mutta ei kansalaisia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kansalliset lainsäädäntövälineet ja korkeimmat täytäntöönpanonormit toimivat pääasiallisesti kahdelta rinnakkaiselta perustalta, jotka ovat liittovaltion taso (aiemmin kansallinen taso) ja osavaltiotaso (yhteisöt ja hallintoalueet). Tasot ovat toisistaan itsenäisiä. Liittovaltion säädökset ovat lakeja (wet), ja kolmen yhteisön (hollannin-, ranskan- ja saksankieliset yhteisöt) sekä Flanderin ja Vallonian hallintoalueiden antamat säädökset ovat asetuksia (decret). Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueen antamat säädökset ovat nimeltään määräyksiä (ordonnant). Lakien täytäntöönpanosäädökset ovat ministeriön tai kuninkaan päätöksiä (besluit), ja asetusten täytäntöönpanosäädökset ovat hallituksen tai ministeriön päätöksiä (besluit).

Belgialla on yhteisöjen ja hallintoalueiden lisäksi alueellisia yksikköjä. Tärkeimmät niistä ovat provinssit ja kunnat. Ne eivät ole itsenäisiä. Niiden antamat säädökset ovat asetuksia (verordening) ja päätöksiä (besluit), joilla ei ole täyttä lainsäädännön asemaa (katso perustuslain 159 §).

4. Millä tavalla ylikansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä olevat oikeussäännöt saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä?

Euroopan unionin asetuksia sovelletaan suoraan, eikä niitä panna täytäntöön Belgian lainsäädännössä. Kansainvälisten sopimusten hyväksymiseksi ja ratifioimiseksi tarvitaan kuitenkin kansallista lainsäädäntöä. Tietyillä aloilla kaikkien Belgian eritasoisten parlamenttien on hyväksyttävä ja ratifioitava sopimukset, mikä voi johtaa vaivalloisiin ja aikaavieviin menettelyihin. Kansalliset lainsäädäntöelimet ovat myös mukana panemassa täytäntöön Euroopan unionin direktiivejä, koska niitä varten tarvitaan aina kansallista lainsäädäntöä.

Sivun alkuunSivun alkuun

5. Mitkä eri viranomaiset voivat antaa oikeussäädöksiä?

Aloite liittovaltion laiksi voi tulla yhdeltä tai useammalta edustajanhuoneen tai senaatin jäseneltä taikka kuninkaalta (käytännössä tämä tarkoittaa ministereitä tai valtiosihteereitä). Nämä ainakin ovat Belgian lakia säätävän elimen kolme osatekijää.

Lait perustuvat yhden tai kahden tyypin ehdotuksiin: yksityisen jäsenen ehdotukseen (wetsvoorstel/proposition de loi, jonka esittää edustajanhuoneen tai senaatin jäsen) tai hallituksen ehdotukseen (wetsontwerp/projet de loi, jonka esittää kuningas). Liittovaltion lainsäädännön täytäntöönpanosäädökset valmistelee toimeenpaneva viranomainen, jota kuningas johtaa. Toimivaltaa voidaan siirtää ministereille. Tästä johtuu jako kuninkaan ja ministerin päätöksiin.

Osavaltiotason neuvoston yksi tai useampi jäsen taikka osavaltiotason alueen hallitus esittää ehdotukset tai luonnokset asetuksiksi ja määräyksiksi. Täytäntöönpanosäädökset antaa hallintoalueen hallitus tai sen ministeri.

6. Missä menettelyssä säädökset annetaan?

Katso kysymys 5.

7. Miten kansalliset säädökset tulevat voimaan?

Liittovaltion laki tulee voimaan, kun kuningas on sen hyväksynyt ja saattanut voimaan. Se tulee periaatteessa voimaan kymmenen päivän kuluttua siitä, kun se on julkaistu Belgian virallisessa lehdessä (Belgische Staatsblad/Moniteur belge), ellei laissa itsessään toisin määrätä(2).

Sivun alkuunSivun alkuun

Osavaltiotason säädökset, joita ovat asetukset ja määräykset, saattavat voimaan ja julkaisevat osavaltiotason hallitukset. Ne tulevat voimaan kymmenen päivän kuluttua siitä, kun ne on julkaistu Belgian virallisessa lehdessä, ellei toisin määrätä.

8. Miten voidaan ratkaista jäsenvaltion omien oikeussäännösten mahdolliset ristiriidat?

Jos asianmukaisessa järjestyksessä annetut säädökset ovat ristiriitaisia, on käytettävä ristiriitojen ratkaisuun tarkoitettuja menetelmiä. Normihierarkian ansiosta suurin osa ristiriidoista voidaan välttää, mutta jos ristiriitoja kuitenkin ilmenee, ne on ratkaistava.

Perustuslain 142 §:ssä määrätään, että vain sovittelu- ja välitystuomioistuimella on toimivalta tutkia lainsäädännön yhteensopivuutta valtion, kieliyhteisöjen ja hallintoalueiden antamien sääntöjen kanssa. Nämä säännöt ovat perustuslaissa ja Belgian liittovaltion laitoksia uudistavassa lainsäädännössä.

Sovittelu- ja välitystuomioistuin on lisäksi toimivaltainen, kun väitetään, että lainsäädännössä rikotaan perustuslain II osassa (8–32 §) suojattuja perusoikeuksia ja ‑vapauksia. Näihin kuuluvat tasa-arvon periaate (10 §) ja syrjintäkielto (11 §). Sovittelu- ja välitystuomioistuin voi myös tarkastella, onko lainsäädäntö yhdenmukainen perustuslain 170 §:n (verolain laillisuusperiaate), 172 §:n (verolain tasa-arvoinen soveltaminen) ja 191 §:n (vieraiden maiden kansalaisten suojelu) kanssa.

Katso myös Internet-sivusto Federale Overheidsdienst Justitie Deutsch - français - Nederlands, ja sieltä ”geconsolideerde wetgeving/législation consolidée” ja 6. tammikuuta 1989 annettu sovittelu- ja välitystuomioistuinta koskeva erityislaki.

Perustuslain 159 §:n nojalla toimiva korkein hallinto-oikeus(3) käsittelee kaikki täytäntöönpanosäädösten (päätökset ja asetukset) ja lain säädösten väliset ristiriidat. Lisäksi parlamentaarinen valvontakomitea (Parlementair Overlegcomité) tutkii eturistiriidat.

Lisätietoja

(1) Katso Federale Overheidsdienst Justitie Deutsch - français - Nederlands, sieltä ”Geconsolideerde wetgeving/législation consolidée” ja vuoden 1994 perustuslaki ja 8. elokuuta 1980 annettu erityinen toimielinten uudistamista koskeva laki. Katso myös Liittovaltion Internet-sivusto Deutsch - English - français - Nederlands ja valitse yläosasta ”the state”.

Hollannin kieliyhteisö ja Flanderin neuvosto (Vlaamse Raad tai Vlaams Parlement)

Ranskan kieliyhteisö ja sen neuvosto (Conseil de la Communauté française)

Saksan kieliyhteisö ja sen neuvosto (Rat der Deutschsprachigen Gemeinschaft)

Flanderin hallintoalue ja edellä mainittu Flanderin neuvosto

Vallonian hallintoalue ja sen neuvosto (Raad van het Waals Gewest)

Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalue ja sen neuvosto (kieliyhteisöjen asioita varten jaettu myös hollannin- ja ranskankielisiin komiteoihin)

Kieliyhteisöillä on toimivalta seuraavilla aloilla:

  1. kulttuuri
  2. koulutus, paitsi (…)
  3. kieliyhteisöjen välinen ja kansainvälinen yhteistyö, joka sisältää toimivallan tehdä sopimuksia 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuilla aloilla.

Hollannin- ja ranskankielisten kieliyhteisöjen neuvostot antavat omilla alueillaan asetuksia, jotka koskevat yksityishenkilöitä, ja yksityishenkilöihin liittyvää kieliyhteisöjen välistä ja kansainvälistä yhteistyötä, joka sisältää toimivallaan tehdä sopimuksia. Saksan kieliyhteisön neuvostolla on samanlainen toimivalta.

Hallintoalueiden neuvostojen toimivaltuudet koskevat maankäytön suunnittelua, muistomerkkejä, maaseutua, taloutta, maataloutta jne.

(2) Katso Federale Overheidsdienst Justitie Deutsch - français - Nederlands, sieltä ”Geconsolideerde wetgeving/législation consolidée” ja kielten käyttöä lainsäädännössä, lakien laadinnassa, julkaisemissa sekä lakien ja asetusten voimaansaattamisessa 31. toukokuuta 1961 annettu laki.

(3) Katso Federale Overheidsdienst Justitie Deutsch - français - Nederlands, sieltä ”Geconsolideerde wetgeving/législation consolidée” ja korkeinta hallinto-oikeutta koskevat, 12. tammikuuta 1973 annetut konsolidoidut säädökset.

    « Oikeusjärjestys - Yleistä | Belgia - Yleistä »

    Sivun alkuunSivun alkuun

    Uusin päivitys: 30-03-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta