Euroopan komissio > EOV > Oikeusjärjestys > Itävalta

Uusin päivitys: 25-05-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Oikeusjärjestys - Itävalta

 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Oikeuslähteet I.
II. Oikeuslähteiden hierarkia (oikeusjärjestyksen rakenne) II.
1. Perustuslain pääperiaatteet 1.
2. Primaarinen ja sekundaarinen EY-oikeus 2.
3. Varsinainen liittovaltion valtiosääntöoikeus 3.
4. Liittovaltion laki 4.
5. Asetus 5.
6. Päätös 6.
III. Lainsäädäntöprosessi III.

 

I. Oikeuslähteet

Itävallan oikeusjärjestelmä perustuu ensisijaisesti säädännäiseen oikeuteen. Tapaoikeudella on sen sijaan hyvin rajoitettu asema. Ylimpien tuomioistuinten ratkaisuilla on suuri merkitys, ja ne toimivat tärkeinä suuntaviivoina lakien soveltamisessa. Tuomioistuinten ratkaisuja ei pidetä kuitenkaan virallisesti oikeuslähteinä.

Itävallan valtiosääntöoikeuden mukaan kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustetut periaatteet ovat osa liittovaltion oikeutta. Lisäksi valtiosääntöoikeudessa säädetään valtiosopimusten (yleisestä ja erityisestä) saattamisesta osaksi Itävallan oikeusjärjestelmää. Valtiosopimusten hierarkia määräytyy Itävallan oikeusjärjestelmässä sopimusten sisällön mukaan. Perustuslakia muuttavat tai sitä laajentavat valtiosopimukset on hyväksyttävä kansallisneuvostossa samalla enemmistöllä kuin liittovaltion perustuslakia koskevat päätökset. Lakia muuttavia tai sitä laajentavia valtiosopimuksia koskeviin päätöksiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin lakia koskeviin päätöksiin. Valtiosopimukset tekee periaatteessa liittovaltion presidentti liittovaltion hallituksen tai sen valtuuttaman liittovaltion ministerin ehdotuksesta. Poliittisille, lakia muuttaville tai sitä laajentaville valtiosopimuksille on saatava ennen sopimuksen tekemistä kansallisneuvoston hyväksyntä. Liittovaltion presidentti voi siirtää tietyntyyppisten valtiosopimusten, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ryhmiin, solmimisvaltuudet liittohallitukselle tai sen asianomaiselle jäsenelle.

Itävallan liittovaltion perustuslain mukaisesti kussakin yhdeksässä osavaltiossa sovelletaan osavaltion (valtiosääntö)oikeutta liittovaltion (valtiosääntö)oikeuden ohella. Osavaltion valtiosääntöoikeus ei saa olla ristiriidassa liittovaltion valtiosääntöoikeuden kanssa, joten se on tälle alisteinen. Tällaista hierarkkista suhdetta ei kuitenkaan periaatteessa ole liittovaltion ja osavaltioiden lainsäädännön välillä. Osavaltiot ovat voineet tehdä niiden itsenäiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla myös kansainvälisiä sopimuksia vuodesta 1988 lähtien. Liittovaltiolla on kuitenkin edelleen ylin valta muilla aloilla.

Sivun alkuunSivun alkuun

II. Oikeuslähteiden hierarkia (oikeusjärjestyksen rakenne)

Oikeuslähteiden hierarkia (oikeusjärjestyksen rakenne) perustuu siihen, että oikeusjärjestyksen yksittäisillä muodoilla on erilaisia lain muuttamiseen liittyviä vaikutuksia. Vaikeutettu lainsäätämisjärjestys antaa perustuslaille korostetun pysyvyyden. Liittovaltion perustuslaillinen normi tarvitseekin normaalisti taakseen kahden kolmasosan enemmistön äänistä kansallisneuvostossa, jonka jäsenistä vähintään puolet on oltava läsnä äänestyksessä. Näin säädetty normi on lisäksi nimettävä erityisesti perustuslailliseksi säädökseksi tai määräykseksi. Liittovaltion tavallisen lainsäädöksen osalta päätös on sen sijaan tehtävä ehdottomalla enemmistöllä annetuista äänistä siten, että vähintään kolmasosa jäsenistä on läsnä.

1. Perustuslain pääperiaatteet

Itävallan liittovaltion perustuslain pääperiaatteet määräytyvät oikeusjärjestelmässä hierarkkisesti korkeimmalla olevien säännösten mukaan. Liittovaltion perustuslain pääperiaatteet ovat demokratia-, vallanjako-, oikeusvaltio-, tasavaltalaisuus-, liittovaltio- ja liberalismiperiaate. Nämä pääperiaatteet muodostavat kokonaisuudessaan perustuslain keskeisen järjestelmän. Pääperiaatteiden erityistä perustuslaillista merkitystä lisää se, että liittovaltion perustuslakia voidaan muuttaa kokonaisuudessaan lainsäädäntömenettelyssä ainoastaan kansanäänestyksen jälkeen. Liittovaltion perustuslain kokonaismuutos on kyseessä silloin, kun jostain sen perustana olevasta pääperiaatteesta luovutaan tai kyseisten periaatteiden keskinäistä suhdetta muutetaan olennaisesti.

Sivun alkuunSivun alkuun

2. Primaarinen ja sekundaarinen EY-oikeus

Itävallan liittyminen Euroopan unionin jäseneksi 1.1.1995 merkitsi Itävallan liittovaltion perustuslain kokonaismuutosta. Liittymisen jälkeen oikeudelliset pääperiaatteet määräytyvät Itävallassa kansallisen valtiosääntöoikeuden lisäksi Euroopan yhteisön oikeuden perusteella (dualistinen valtiosääntöjärjestelmä). Vallitsevan näkemyksen mukaan EY-oikeus sijoittuu hierarkkisesti korkeammalle tasolle kuin kansallinen oikeus mukaan luettuna varsinainen liittovaltion valtiosääntöoikeus, mutta se on liittovaltion perustuslain pääperiaatteisiin nähden alemmalla tasolla.

3. Varsinainen liittovaltion valtiosääntöoikeus

Perustuslaissa annetaan ”pelisäännöt” poliittiselle toiminnalle, sillä siinä säädetään lainsäädäntömenettelystä, ylimpien valtioelinten asemasta sekä liittovaltion ja osavaltioiden suhteesta lainsäätämisen, toimeenpanon ja tuomioistuinten suorittaman julkishallinnon toimien valvonnan osalta.

4. Liittovaltion laki

Liittovaltion perustuslain mukainen oikeusvaltioperiaate sitoo toimeenpanovallan (hallinto ja tuomiovalta) käytön lakiin. Liittovaltion perustuslaissa jaetaan lainsäädäntövalta liittovaltion ja osavaltioiden välillä.

5. Asetus

Asetukset ovat hallintoviranomaisten antamia yleisiä oikeussäännöksiä, jotka kohdistuvat oikeussubjekteihin. Perustuslain mukainen yleinen valtuutus antaa säädöksiä koskee tässä yhteydessä ainoastaan toimeenpanoasetuksia, joilla täsmennetään muita yleisiä säädöksiä (yleensä yksittäisiä lakeja). Lakia muuttavien tai sitä laajentavien asetusten antaminen edellyttää nimenomaista perustuslain mukaista valtuutusta.

Sivun alkuunSivun alkuun

6. Päätös

Päätökset ovat primaareja oikeuden täytäntöönpanoon tarkoitettuja hallintotoimia, jotka koskevat yhtä tai useampaa henkilöä.

III. Lainsäädäntöprosessi

Lainsäädäntövaltaa on annettu eri elimille liittovaltion perustuslakiin perustuvan liittovaltion ja osavaltioiden välisen toimivaltajaon mukaisesti. Liittovaltion lainsäädäntövaltaa käyttää kansallisneuvosto yhdessä liittoneuvoston kanssa. Kansallisneuvoston 183 jäsentä valitaan suorilla kansanvaaleilla, kun taas maapäivät valitsevat liittoneuvoston, jolla on normaalisti vain vastustusoikeus lainsäädäntöprosessissa. Maapäivät käyttävät lainsäädäntövaltaa osavaltioissa.

Kansallisneuvosto antaa liittovaltion lakiehdotuksia

  • jäsentensä esityksinä (jäsenaloitteet)
  • liittohallituksen ehdotuksina (hallituksen esitykset)
  • liittoneuvoston esityksinä.

Kansallisneuvoston käsittelyyn on saatettava lisäksi sellaiset lakiehdotukset, joita kannattaa vähintään 100 000 äänioikeutettua tai kolmen osavaltion äänioikeutetuista yksi kuudesosa (kansanaloite).

Liittohallituksen lakialoitteet ovat poliittisesti tärkeimpiä. Ne on hyväksyttävä liittohallituksessa (ministerineuvostossa) yksimielisesti. Ennen liittohallituksen päätöksentekoa tietyiltä osapuolilta (osavaltioilta, sidosryhmien edustajilta) pyydetään mietintö liittovaltion asianomaisen ministerin valmistelemasta lakiehdotuksesta.

Liittoneuvoston käsittelyn jälkeen (liittovaltion rahoituslakeja ei tarvitse käsitellä liittoneuvostossa – kansallisneuvoston valtaoikeus) liittokansleri esittää kansallisneuvoston lainsäädäntöpäätökset liittopresidentin vahvistettaviksi. Ennen vahvistusta on kustakin kansallisneuvoston lainsäädäntöpäätöksestä järjestettävä vielä kansanäänestys, jos kansallisneuvosto niin päättää tai jos enemmistö sen jäsenistä sitä vaatii. Jokainen liittovaltion perustuslain kokonaismuutos on lisäksi saatettava kansanäänestykseen. Liittopresidentti vahvistaa allekirjoituksellaan, että liittovaltion lait on säädetty perustuslainmukaisesti. Liittokansleri varmentaa kyseisen vahvistuksen, minkä jälkeen liittovaltion lait annetaan tiedoksi Itävallan virallisessa lehdessä. Liittovaltion laki on sitova – jos laissa ei nimenomaisesti toisin säädetä (taannehtivuus tai vacatio legis) – sitä päivää seuraavasta päivästä lähtien, jona kyseisen lain tiedoksiannon sisältävä virallinen lehti on julkaistu ja toimitettu painosta.

Laki voidaan kumota nimenomaisesti (muodollinen derogaatio) tai säätämällä aiemman normin kanssa ristiriidassa oleva säädös (materiaalinen derogaatio, lex posterior derogat legi priori). Yleiset säädökset ovat alisteisia erityissäädöksille (lex specialis derogat legi generali). Lisäksi säädöksessä voidaan määrittää sen voimassaoloaika.

« Oikeusjärjestys - Yleistä | Itävalta - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 25-05-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta