Euroopan komissio > EOV > Tuomioistuinten toimivalta > Yhteisön oikeus

Uusin päivitys: 11-05-2006
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Tuomioistuinten toimivalta - Yhteisön oikeus

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


Tuomioistuinten toimivaltaa Euroopan unionissa koskeva säännöstö määrää, minkä jäsenvaltion tuomioistuimet voivat tutkia asian.

Kun unionin kansalainen riitaantuu toisesta jäsenvaltiosta kotoisin olevan yrityksen, ammatinharjoittajan, työnantajan tai muun henkilön kanssa, hänen on selvitettävä, minkä jäsenvaltion tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia. Tällä seikalla saattaa olla merkittäviä seurauksia. Ulkomailla käytävään oikeudenkäyntiin saattaa liittyä ylimääräisiä vaikeuksia ja kustannuksia esimerkiksi siksi, että kirjelmät on käännettävä, oikeudenkäyntivaltiosta on hankittava asianajaja tai on matkustettava asian käsittelyyn.

Vuonna 2000 Euroopan unionissa hyväksyttiin tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskeva neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, joka sisältää tuomioistuinten toimivaltaisuutta koskevat säännöt useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon liittyvissä kansainvälisluonteisissa oikeustapauksissa. Asetuksella muutettiin ja korvattiin jäsenvaltioiden vuonna 1968 solmima Brysselin yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla.

Asetus on suoraan sovellettava kaikkialla unionissa, Tanskaa lukuun ottamatta. Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden väliset tuomioistuimen toimivaltaa koskevat asiat ratkaistaan edelleen vuoden 1968 Brysselin yleissopimuksen nojalla.

Asetuksen määräykset kertovat vain, minkä jäsenvaltion tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia. Jäsenvaltion sisäisesti toimivaltainen yksittäinen tuomioistuin määräytyy kansallisen prosessioikeuden säännösten mukaisesti. Napsauttamalla kunkin jäsenvaltion lippua saat hyödyllistä tietoa kyseisten maiden lainsäädännöstä, joka liittyy tuomioistuinten toimivaltaan siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Mitkä ovat asetuksen tuomioistuimen toimivaltaa koskevat pääperiaatteet?

Yleensä tuomioistuimen toimivalta määräytyy vastaajan kotipaikan perusteella. Henkilö, jonka kotipaikka on jossakin unionin jäsenvaltioista, on kansalaisuudestaan riippumatta haastettava oikeuteen juuri siinä jäsenvaltiossa. Asetus sisältää kuitenkin useita tästä periaatteesta poikkeavia säännöksiä, jotka sallivat oikeudenkäynnin muussa jäsenvaltiossa, kuin missä vastaajalla on kotipaikka. Seuraavassa esitetään lyhyesti esimerkkejä tärkeimmistä erityissäännöksistä.
  • Sopimusvelvoitteeseen liittyvissä asioissa henkilö voidaan haastaa oikeuteen sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa velvoite on täytetty tai täytettävä. Esimerkiksi saksalainen kuorma-autokauppias voidaan haastaa Italiassa, jos ajoneuvo piti luovuttaa siellä.
  • Vahingonkorvausoikeudenkäynnissä toimivaltaisia ovat sen paikan tuomioistuimet, jossa vahinkoa aiheuttanut tapahtuma sattui. Näin ollen, jos Kreikassa sattuu liikenneonnettomuus englantilaisen matkailijan ja paikallisen asukkaan välillä, kreikkalainen kantaja voi vedota Kreikan tuomioistuimiin. Joskus vahingonkorvausvastuun aiheuttavan seikan tapahtumapaikka (esim. Ranskassa pääsee myrkyllisiä aineita jokeen) ja paikka, jossa vahinko ilmenee (esim. saastuneen joen vedellä kastellaan kasveja Belgiassa, ja ne vahingoittuvat), eivät ole samassa jäsenvaltiossa. Tällöin kantaja saa vapaasti valita kumman tahansa jäsenvaltion tuomioistuimen.
  • Elatusapua koskevissa asioissa elatusapuun oikeutettu voi vedota sen jäsenvaltion tuomioistuimiin, jossa hänellä itsellään on kotipaikka.
  • Eräissä sopimussuhteissa, joille on tyypillistä osapuolten välisten voimasuhteiden huomattava epätasapaino, kuten kuluttaja-, vakuutus- ja työsopimuksissa, heikomman osapuolen katsotaan olevan erityisen suojelun tarpeessa. Yleisen säännön mukaan heikompi osapuoli (kuluttaja, vakuutettu, työntekijä) voidaan haastaa vain sen jäsenvaltion tuomioistuimeen, jossa hänellä on kotipaikka. Toisaalta myös vahvempi osapuoli (myyjä, vakuutuksenantaja, työnantaja) voidaan - joskus tietyin edellytyksin - haastaa siinä jäsenvaltiossa, jossa heikommalla osapuolella on kotipaikka tai jossa hän työskentelee (jos riita koskee työsuhdetta).
Edellä luetellut tuomioistuimen erityistä toimivaltaa koskevat säännökset muodostavat ylimääräisen vaihtoehdon kantajalle, joka voi nostaa kanteen myös sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on kotipaikka. On kuitenkin olemassa joitakin tapauksia, joissa tuomioistuimilla on niin kutsuttu yksinomainen toimivalta. Kyseessä ei ole vaihtoehto vastaajan kotipaikan perusteella määräytyvälle toimivallalle, vaan muut tuomioistuimet poissulkeva säännös. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat:
  • Kiinteän omaisuuden vuokra- tai omistusoikeutta koskevissa asioissa ovat toimivaltaisia vain sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa omaisuus sijaitsee.
  • Rekisteröintiä edellyttäviä oikeuksia kuten patentteja tai tavaramerkkejä koskevissa asioissa ovat toimivaltaisia yksinomaan sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa rekisteröinti on tapahtunut.
  • Osapuolilla on eräin edellytyksin mahdollisuus valita vapaasti jäsenvaltio, jonka tuomioistuimille he haluavat antaa toimivallan. Tällainen oikeuspaikan valintaa koskeva sopimus merkitsee tavallisesti sitä, että valitun jäsenvaltion tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta, elleivät osapuolet muuta sovi.
Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jo pelkästään se, että vastaaja vastaa tuomioistuimessa, johtaa kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaisuuteen, vaikka toimivaltaisuus tavallisesti puuttuisikin.

Huom. Tämä kuvaus tuomioistuinten toimivaltaisuutta koskevan asetuksen sisällöstä ei ole tyhjentävä eikä riittävän yksityiskohtainen, jotta sen perusteella voitaisiin luotettavasti arvioida toimivaltaisuuskysymystä yksittäisissä tapauksissa.

Mitä tapahtuu, jos samaa riitaa koskeva kanne nostetaan kahdessa jäsenvaltiossa?

On mahdollista, että molemmat riidan osapuolet nostavat kanteen samasta asiasta eri jäsenvaltioissa. Jos esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa asuvien henkilöiden välillä sattuisi liikenneonnettomuus, he saattaisivat molemmat nostaa toisiaan vastaan vahingonkorvauskanteen vastapuolen kotipaikan tuomioistuimessa. Sellaisessa tilanteessa asetus antaa lähtökohtaisesti etusijan ensin nostetulle kanteelle. Sen tuomioistuimen, jossa kanne nostettiin myöhemmin, on keskeytettävä asian käsittely ja odotettava, että ensimmäinen tuomioistuin ratkaisee toimivaltaansa koskevan kysymyksen. Jos se tuomioistuin, jossa kanne nostettiin ensin, katsoo olevansa toimivaltainen, toisen tuomioistuimen on jätettävä kanne tutkimatta. Ainoastaan silloin, kun ensimmäinen tuomioistuin katsoo, ettei se ole asiassa toimivaltainen, voi toinen tuomioistuin jatkaa oikeudenkäyntiään.

Lähdeasiakirjat

  • YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO 1/03, 07.02.2006: Yhteisön toimivalta tehdä uusi Luganon yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla
  • Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla
  • Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeva vuoden 1968 Brysselin yleissopimus (konsolidoitu versio)

« Tuomioistuinten toimivalta - Yleistä | Yhteisön oikeus - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 11-05-2006

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta