Euroopan komissio > EOV > Sanasto

Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sanasto

Sanastossa käytettyjen määritelmien tarkoituksena on selvittää Euroopan oikeudellisen verkoston sivustoilla esiintyvien termien sisältöä. Ne eivät siis ole varsinaisia oikeudellisia määritelmiä.



Asetus

Yhteisön oikeudessa asetus on soveltamisalaltaan yleinen säädös. Se on kaikilta osiltaan velvoittava ja suoraan sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa.

Asetuksen voivat antaa perustamissopimuksessa asetetuin edellytyksin Euroopan parlamentti ja neuvosto yhdessä tai joko neuvosto tai komissio yksin. Asetus on yksityisoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön ensisijainen väline. Tunnusomaista asetukselle on sen suora sovellettavuus, joten asetusta ei tarvitsee siirtää tai saattaa osaksi kansallista lakia, vaan se perustaa oikeuksia ja velvollisuuksia välittömästi.

Bryssel I

Ilmaisulla "Bryssel I" viitataan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001.

Tällä säädöksellä säännellään jäsenvaltioiden välistä kansainvälistä toimivaltaa ja jäsenvaltioissa annettavien oikeuden päätösten eli tuomioiden, virallisten asiakirjojen ja tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sovellettavia edellytyksiä ja yksityiskohtaisia määräyksiä. Asetuksella on korvattu 27. syyskuuta 1968 tehty ns. Bryssel I -yleissopimus muiden jäsenvaltioiden kuin Tanskan osalta.

Bryssel II

Ilmaisulla "Bryssel II" viitataan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa 29. toukokuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000.

Tämä säädös sisältää sääntöjä, joita sovelletaan tuomioistuinten kansainväliseen toimivaltaan, avioeroa, asumuseroa ja avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevien oikeuden päätösten eli tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sekä tällaisen avioliittoasian käsittelyn yhteydessä annettuihin puolisoiden lapsen huoltoa koskeviin ratkaisuihin. Asetuksella on korvattu 28. toukokuuta 1998 tehty ns. Bryssel II -yleissopimus muiden jäsenvaltioiden kuin Tanskan osalta.

Deliktin tekopaikan laki

"Lex loci delicti" eli deliktin tekopaikan laki on kansainvälisen yksityisoikeuden termi. Sillä tarkoitetaan sen maan lakia, jonka alueella vahinkoa aiheuttanut seikka (delikti) on tapahtunut, kun kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen vahingonkorvausvastuu.

Direktiivi

Yhteisön oikeudessa direktiivi on säädös. Saavutettavan tuloksen osalta se sitoo niitä jäsenvaltioita, joille se on osoitettu, mutta käytettävät keinot ja muodot ovat kuitenkin jäsenvaltioiden valittavissa.

Direktiivin voivat antaa perustamissopimuksessa asetetuin edellytyksin Euroopan parlamentti ja neuvosto yhdessä tai joko neuvosto tai komissio yksin. Yhteisön toimielimet käyttävät asetuksia useammin kuin direktiivejä yksityisoikeuden alan oikeudellisessa yhteistyössä. Kun yhteisön direktiivi on hyväksytty, se on vielä saatettava erikseen osaksi kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestystä eli pantava täytäntöön kansallisella lailla.

Eksekvatuuri

"Eksekvatuuri" on kansainvälisen yksityisoikeuden termi. Sillä tarkoitetaan tietyssä valtiossa annettua tuomioistuimen määräystä, jolla sallitaan ulkomailla annetun oikeuden päätöksen, välitystuomion, virallisen asiakirjan tai ulkomaisessa tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpano kyseisen valtion alueella.

Komission ja neuvoston joulukuussa 2000 hyväksymän tuomioiden vastavuoroista tunnustamista koskevan ohjelman perimmäisenä tavoitteena on eksekvatuurimenettelyn poistaminen jäsenvaltioiden välillä kaikilta oikeuden päätöksiltä siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Euroopan komission vihreä kirja

Vihreä kirja on komission julkaisema tausta-asiakirja, jossa käsitellään tarkoin rajattua aihetta. Sen avulla pyritään hankkimaan esitetyistä kysymyksistä lausuntoja tahoilta, joilla on intressiä asiassa.

Vihreän kirjan tarkoituksena on parantaa komission edellytyksiä päättää politiikkansa tulevaisuuden linjauksista kyseisen aiheen osalta.

Forum shopping

"Forum shopping" on kansainvälisen yksityisoikeuden termi. Henkilöä, joka aikoo panna oikeudenkäynnin vireille, saattaa houkutella ajatus tuomioistuimen valitsemisesta sen perusteella, minkä maan lakia kyseisen tuomioistuimen on sovellettava.

Henkilö saattaa päättää valita oikeuspaikan siksi, että kyseisen tuomioistuimen käyttämät lainvalintasäännöt johtavat hänen kannaltaan suotuisimman lain soveltamiseen eikä siksi, että tuomioistuimella on parhaat edellytykset tutkia asia.

Kansainvälinen oikeus

Kansainvälisellä oikeudella tarkoitetaan niiden oikeussääntöjen muodostamaa kokonaisuutta, jotka koskevat valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kaltaisten julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden kansainvälisiä suhteita.

Yleissopimukset ja mallilait ovat tyypillisiä kansainvälisen oikeuden välineitä.

Kansainvälinen yksityisoikeus

Termillä "kansainvälinen yksityisoikeus" tarkoitetaan laajassa merkityksessä yksityishenkilöiden kansainvälisiä oikeussuhteita sääntelevien oikeussääntöjen muodostamaa kokonaisuutta.

Ilmaisu "kansainvälinen yksityisoikeus" ei merkitse samaa asiaa kaikissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Saksan ja Portugalin oikeudessa sillä tarkoitetaan pelkästään lainvalintasääntöjä (ks. kohtaa "sovellettava laki"), mutta joissakin jäsenvaltioissa sen katsotaan kattavan myös tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan sekä ulkomaisten tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon.

Tällaisten sovellettavaa lakia, tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa, ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen ansiosta voidaan ratkoa ongelmia, jotka johtuvat siitä, että samalla tapauksella on liittymiä useaan erilliseen oikeus- ja lainkäyttöjärjestelmään. Tämä koskee esimerkiksi eri kansallisuutta olevia puolisoita, jotka aikovat hakea avioeroa: on ratkaistava, millä tuomioistuimella on toimivalta antaa avioerotuomio ja minkä maan lakia kyseinen tuomioistuin tällöin soveltaa. Vastaavasti tapauksessa, jossa yhdessä jäsenvaltiossa tapahtuu onnettomuus, joka aiheuttaa ympäristövahinkoja useassa jäsenvaltiossa, on päätettävä, minkä valtion tuomioistuimissa vahinkoa kärsineiden on nostettava kanne ja minkä maan lakia asiassa toimivaltaisten tuomioistuinten on sovellettava.

Kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt perustuvat kunkin jäsenvaltion omaan lakiin, oikeuskäytäntöön ja lainoppiin. Nimestään huolimatta kansainvälinen yksityisoikeus on periaatteessa puhtaasti kansallista oikeutta. Joitakin näistä kansallisista säännöistä voidaan yhdenmukaistaa kansainvälisten yleissopimusten ja yhteisön säädösten avulla. Sääntöjen yhdenmukaistamisen ansiosta voidaan välttää tilanteita, joissa kahden eri valtion tuomioistuimet toteaisivat olevansa toimivaltaisia kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien oikeussääntöjensä perusteella ja antaisivat samasta tapauksesta keskenään ristiriitaiset ratkaisut.

Komission suositus

Yhteisön oikeudessa suositus on säädös, mutta se on luonteeltaan kehotus eikä se sido niitä, joille se on osoitettu.

Suosituksen avulla komissio (tai neuvosto) voi siis antaa ohjeita jäsenvaltioille ja joissain tapauksissa unionin kansalaisillekin tavalla, joka ei ole velvoittava.

Komission tiedonanto

Komission tiedonanto on mietintö eikä sillä ole normittavaa vaikutusta.

Komissio antaa aloiteoikeutensa perusteella tiedonannon halutessaan esittää omia näkemyksiään ajankohtaisesta aiheesta. Tiedonannolla ei ole oikeusvaikutuksia.

Lainvalinta

Ks. sovellettava laki

Lex causae

"Lex causae" eli asiastatuutti on kansainvälisen yksityisoikeuden termi. Sillä tarkoitetaan sen maan lakia, jota lainvalintasääntöjen perusteella sovelletaan pääasiaan.

Ks. kohtaa "sovellettava laki".

Mallilaki

Mallilait ovat usean valtion ja/tai kansainvälisen järjestön laatimia välineitä. Niiden tarkoituksena on toimia apuna valtioille, jotka haluavat kehittää ja uudistaa kansallista lainsäädäntöään.

UNCITRAL (YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden komitea) ja UNIDROIT (yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimiva kansainvälinen instituutti) ovat mallilakeja kehittäviä kansainvälisiä järjestöjä (ks. myös tietosivujen aihetta "Kansainvälinen oikeus").

Oikeuskäytäntö

"Oikeuskäytännöllä" tarkoitetaan, että samansuuntaiset tuomiot muodostavat kokonaisuuden, josta on johdettavissa oikeussääntö.

Perustamissopimuksen sekä yhteisön direktiivien ja asetusten tulkintaa koskeva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on erityisen runsasta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on yhteisön oikeuden oikeuslähde.

Oikeuspaikan laki

"Lex fori" eli oikeuspaikan laki on kansainvälisen yksityisoikeuden termi, jolla tarkoitetaan sen tuomioistuimen lakia, jossa asia on pantu vireille.

Kun tuomarin käsiteltäväksi tulee asia, joka on luonteeltaan kansainvälinen, hänen on harkittava, mikä on kyseiseen tapaukseen sovellettava laki. Tietyissä olosuhteissa sovelletaan oikeuspaikan lakia. Perinteisesti oikeuspaikan lakia sovelletaan oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin kysymyksiin siitä riippumatta, mikä on lex causae.

Oikeuspaikka

Kun termiä "oikeuspaikka" eli "forum" käytetään kansainvälisen yksityisoikeuden alalla, sillä tarkoitetaan tuomioistuinta, jossa asia on pantu vireille.

Tähän termiin perustuvat käsitteet oikeuspaikan laki (lex fori) ja ns. forum shopping.

Päätös

Yhteisön oikeudessa päätös on säädös, joka velvoittaa kaikilta osiltaan niitä, joille se on osoitettu.

Päätöksen voivat tehdä perustamissopimuksessa asetetuin edellytyksin Euroopan parlamentti ja neuvosto yhdessä tai joko neuvosto tai komissio yksin. Päätöksiä on hyödynnetty hyvin vähän yksityisoikeuden alan oikeudellisessa yhteistyössä. Ainoa tätä alaa koskeva päätös on neuvoston päätös, jolla siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto on perustettu.

Rooma I

Ilmaisulla "Rooma I" viitataan yleensä sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevaan yleissopimukseen, joka allekirjoitettiin Roomassa vuonna 1980 Euroopan talousyhteisön puitteissa.

Rooma II

Ilmaisulla "Rooma II" viitataan yleensä ehdotukseen yhteisön säädökseksi, joka koskee sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia.

Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Kyseessä on sopimukseen perustumaton eli sopimuksenulkoinen velvoite, jos henkilö on aiheuttanut vahinkoa muille ja on velvollinen maksamaan korvausta vahinkoa kärsineelle eikä korvausvelvollisuus liity sopimuksen täyttämiseen. Esimerkkejä tästä ovat liikenneonnettomuudet, ympäristövahingot tai vaikkapa lehdistössä esitetyt kunnianloukkaukset.

Sopimuksenulkoiset velvoitteet

ks. "Sopimukseen perustumattomat velvoitteet".

Sopimusvelvoitteet

Kun henkilöt tekevät keskenään sopimuksen, tästä seuraa yleensä velvoitteita toista sopimuspuolta kohtaan: yksi sopimuspuolista sitoutuu luovuttamaan tavaran tai suorittamaan palvelun ja toinen maksamaan siitä.

Kumpaakin sitoo samanvertainen velvoite suorittaa korvaus toiselle sopimuspuolelle, jos sopimusta ei täytetä tai jos suoritus on virheellinen.

Sovellettava laki

Kun ilmaisua "sovellettava laki" käytetään kansainvälisen yksityisoikeuden alalla, sillä viitataan sen maan kansalliseen lakiin, jota sovelletaan oikeuskysymykseen kansainvälisessä asiassa.

On syytä huomata, ettei tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi oikeusriita tulee, välttämättä sovella siihen sijaintimaansa kansallista lakia.

Jos yksityishenkilöiden välinen oikeussuhde on luonteeltaan kansainvälinen (esimerkiksi asianosaisten ollessa eri kansallisuutta tai asuessa eri maissa), useamman kuin yhden maan laki on sovellettavissa. Tapaukseen sovellettava laki määräytyy lainvalintasääntöihin sisältyvien ratkaisumallien avulla.

Sopimusvelvoitteiden osalta jäsenvaltioiden lainvalintasäännöt on yhdenmukaistettu sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevalla yleissopimuksella, joka allekirjoitettiin Roomassa vuonna 1980 Euroopan talousyhteisön puitteissa.

Tuomioiden tunnustaminen

"Tuomioiden tunnustaminen" on kansainvälisen yksityisoikeuden alalla käytetty ilmaisu. Kun toisessa valtiossa annettu tuomio tunnustetaan, tämä merkitsee sen hyväksymistä, että kyseisellä tuomiolla on tiettyjä vaikutuksia.

Tuomioistuimen päätöksellä (tuomiolla) on lähtökohtaisesti vaikutusta yksinomaan valtiossa, jossa se on annettu. Se voidaan tunnustaa toisessa valtiossa ainoastaan, jos tämä on sallittua kyseisen valtion lain mukaan tai jos tunnustaminen perustuu valtiosopimukseen tai yhteisön säädökseen.

Esimerkkinä voidaan mainita, että Bryssel II -asetuksessa täsmennetään edellytyksiä, joiden perusteella avioliittoa koskevissa asioissa annetut tuomioistuinten päätökset tunnustetaan, joten siviilisäätyä koskevia rekisteritietoja voidaan muuttaa jäsenvaltiossa avioerotuomion perusteella, joka on annettu toisessa jäsenvaltiossa.

Tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta

"Tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta" on kansainvälisen yksityisoikeuden termi. Sillä viitataan tietyn maan tuomioistuinten mahdollisuuksiin tutkia asia, joka on luonteeltaan kansainvälinen.

Riita-asia on kansainvälinen esimerkiksi asianosaisten ollessa eri kansallisuutta tai asuessa eri maissa. Tällaisissa tapauksissa useamman maan tuomioistuimet voivat olla toimivaltaisia asiassa eli kyseessä on tuomioistuinten toimivaltaristiriita. Tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevissa säännöissä määrätään perusteista, joiden mukaisesti määritetään, minkä maan tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia.

Tuomioistuinten toimivaltaristiriita

Ks. Tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta

Täytäntöönpano

Tuomion täytäntöönpano on tuomion toteuttamista, jonka yhteydessä käytetään tarvittaessa laissa määriteltyjä pakkokeinoja eli turvaudutaan esimerkiksi virkavaltaan.

Asianosainen saattaa voittaa asian oikeudessa, mutta vastapuoli ei välttämättä toteutakaan tuomiota oma-aloitteisesti. Tällöin asian voittanut voi kääntyä tapauksen mukaan poliisin tai ulosottoviranomaisten puoleen tuomion täytäntöönpanemiseksi.

Tuomioistuinten ratkaisujen lisäksi täytäntöönpano voi koskea myös välitystuomioita tai sellaisia virallisia asiakirjoja ja tuomioistuimessa tehtyjä sovintoja, jotka on laadittu täytäntöönpanomääräyksen* muotoon. Täytäntöönpano saattaa merkitä esimerkiksi velallisen omaisuuden ulosottoa tai huoneiston haltijan häätämistä.

Tuomio voidaan pääsääntöisesti panna täytäntöön ainoastaan valtiossa, jonka alueella se on annettu. Jotta tuomio voidaan panna täytäntöön ulkomailla, edellytetään täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistavaa menettelyä eli eksekvatuuria.

Täytäntöönpanokelpoisuus

"Täytäntöönpanokelpoisuus" on prosessioikeuden alaan kuuluva termi. Oikeuden päätökset, joka ovat täytäntöönpanokelpoisia, voidaan panna täytäntöön tarvittaessa jopa virkavallan avulla.

Täytäntöönpanokelpoisia ovat ennen kaikkea tuomiot ja täytäntöönpanomääräyksen muotoon laaditut viralliset asiakirjat.

Täytäntöönpanokelpoisuus on voimassa ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomion antanut tuomioistuin sijaitsee. Tuomion täytäntöönpano ulkomailla edellyttää eksekvatuuria.

Virallinen asiakirja

Virallisella asiakirjalla tarkoitetaan jonkin tosiseikan tai oikeustoimen olemassaolon toteavaa asiakirjaa, jonka aitouden viranomainen on vahvistanut.

Tietyt viralliset asiakirjat ovat täytäntöönpanokelpoisia. Esimerkkinä täytäntöönpanokelpoisesta virallisesta asiakirjasta voidaan mainita julkisen notaarin vahvistama kiinteistön kauppakirja. Yhdessä jäsenvaltiossa saadut täytäntöönpanokelpoiset viralliset asiakirjat voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ns. Bryssel I -asetuksen mukaista yksinkertaistettua menettelyä noudattaen.

Yhteisön oikeus

Yhteisön oikeudella tarkoitetaan Euroopan yhteisön puitteissa annettujen oikeussääntöjen muodostamaa kokonaisuutta.

Yhteisön oikeuden keskeisiä oikeussääntöjä ovat toimielinten perustamissopimuksen mukaisesti antamat säädökset, kuten asetukset ja direktiivit. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö kuuluu myös yhteisön oikeuden lähteisiin.

Yhteisön oikeus ja kansainvälinen oikeus eroavat tietyiltä osin (ks. kohtaa "Kansainvälinen oikeus").

Yleissopimus

Yleissopimukset, joita kutsutaan myös sopimuksiksi ja valtiosopimuksiksi, muodostavat kansainvälisen oikeuden keskeiset normit. Yleissopimukset ilmentävät valtioiden ja/tai kansainvälisten järjestöjen tahtoa saada aikaan oikeusvaikutuksia keskinäisissä suhteissaan ja kyseisten valtioiden kansalaisten osalta.

Sopimukset voivat olla kahdenvälisiä, jolloin sopimuspuolina on kaksi valtiota. Tällaiset sopimukset olivat tavanomaisia ennen kuin luotiin kansainvälisiä järjestöjä, jotka tarjoavat sopivat puitteet monenvälisten (useamman kuin kahden sopimuspuolen) sopimusten neuvotteluille ja tekemiselle. Lukuisia monenvälisiä yleissopimuksia on neuvoteltu kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin ja Euroopan neuvoston kaltaisten järjestöjen piirissä. Euroopan talousyhteisön jäsenvaltiot neuvottelivat ja tekivät ns. Bryssel I -yleissopimuksen ETY:n puitteissa vuonna 1968.

Euroopan yhteisö on tehnyt joitakin yleissopimuksia jäsenvaltioiden nimissä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

Kun hallitusten edustajat ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen, toimivaltaisia kansallisia viranomaisia, joilla useimmissa valtioissa tarkoitetaan kansallista parlamenttia, pyydetään ratifioimaan tai hyväksymään se. Joissakin valtioissa yleissopimuksen ratifiointi merkitsee, että sen oikeusvaikutukset ulottuvat valtion sisäiseen oikeusjärjestykseen. Toisissa valtioissa ratifioidulla yleissopimuksella on oikeusvaikutuksia vasta kun se on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä esimerkiksi lainsäädäntöteitse.

Yleissopimukset ja yleensäkin valtiosopimukset, jotka ovat kansainvälisen oikeuden välineitä, eroavat yhteisön oikeuden säädöksistä erityisesti seuraavilta osin:

  • Kansainvälisen oikeuden alalla yleissopimuksista johtuvat tulkintaongelmat voidaan tietyissä tapauksissa saattaa kansallisten tuomioistuinten ratkaistaviksi. Kansainvälisen oikeuden alalla ei varsinaisesti ole omaa lainkäyttöjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin varmistaa tulkintojen ja siten yleissopimusten soveltamisen yhdenmukaisuus. Yhteisön oikeuden alalla taas on yhteisöjen tuomioistuin, jonka tehtävänä on tulkinnan yhdenmukaisuuden varmistaminen.
  • Kansainvälisen oikeuden alalla ei ole yleisesti ja järjestelmällisesti sovellettavaa lainkäyttöjärjestelmää, jonka puitteissa voitaisiin määrätä seuraamuksia sopimusvaltiolle, joka ei noudata kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia sitoumuksiaan. Yhteisön oikeuden alalla yhteisöjen tuomioistuin voi todeta, että jäsenyysvelvoitteita ei ole noudatettu, ja voi jopa määrätä sakkoa.