Euroopan komissio > EOV > Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot > Slovakia

Uusin päivitys: 16-12-2008
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Slovakia

 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Todistustaakka I.
1.
a) Mitkä ovat todistustaakkasäännöt? a)
b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Millaisissa tapauksissa? Onko näiden olettamusten kumoaminen mahdollista esittämällä vastatodistelua? b)
2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon? 2.
II. Todisteiden vastaanottaminen II.
3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti? 3.
4.
a) Mitä seuraa sen jälkeen, kun asianosaisen pyyntö todisteiden vastaanottamisesta on hyväksytty? a)
b) Millaisissa tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisen esittämän pyynnön todisteiden vastaanottamisesta? b)
5.
a) Mitä erilaisia todistelukeinoja on olemassa? a)
b) Mitä eroa on toisaalta todistajan tai asiantuntijan suullisella kuulemisella ja toisaalta todistajan tai asiantuntijan kirjallisella lausunnolla? b)
c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla? c)
d) Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn? d)
6.
a) Velvoittaako laki todistajat todistamaan? a)
b) Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta? b)
c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai pakottaa hänet todistamaan? c)
d) Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina? d)
7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa kuten televisiota ja videoneuvottelua? 7.
III. Näytön arviointi III.
8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa? 8.
9. Käykö lausumani todisteesta ollessani itse asianosaisena asiassa? 9.

 

I. Todistustaakka

1.

a) Mitkä ovat todistustaakkasäännöt?

Säännöt, joiden mukaisesti tuomioistuin ottaa vastaan todisteita oikeuskäsittelyssä, perustuvat perustuslain 48 §:n 2 momenttiin.

Myös toista tuomioistuinta voidaan pyytää ottamaan vastaan todisteet tai todisteet voidaan ottaa vastaan oikeuskäsittelyn ulkopuolella, jos tämä on tarkoituksenmukaista. Asianosaisilla on oikeus olla läsnä todisteita vastaanotettaessa.

Asianosaisilla on velvollisuus esittää todisteita väitteensä tueksi. Tuomioistuin päättää, mitkä esitetyistä todisteista se ottaa vastaan.

Tuomioistuin voi poikkeuksellisesti ottaa vastaan myös muita todisteita kuin asianosaisten esittämiä, jos tämä on tarpeen asian ratkaisemiseksi.

Tuomioistuin voi päättää, että todistelua on täydennettävä tai se on esitettävä uudelleen tuomioistuimelle.

b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Millaisissa tapauksissa? Onko näiden olettamusten kumoaminen mahdollista esittämällä vastatodistelua?

Todistelua ei poikkeuksellisesti tarvita, jos edellytykset tuomion antamiselle ilman suullista pääkäsittelyä täyttyvät. Tällaisiin poikkeuksiin kuuluvat maksumääräyksen ja siviiliprosessilain 175 zca §:n mukaisen perintötodistuksen antaminen sekä tuomioiden antaminen siviiliprosessilain 115 a §:n mukaisesti, jos todistelun puuttuminen ei ole vastoin yleistä etua ja jos asia voidaan ratkaista pelkästään asianomaisten esittämien asiakirjatodisteiden perusteella ja asianosaiset suostuvat asian ratkaisemiseen ilman istuntokäsittelyä tai nimenomaisesti luopuvat oikeudestaan julkiseen käsittelyyn. Poikkeuksiin kuuluu myös tuomioiden antaminen siviiliprosessilain 153 a §:n mukaisesti, jos vastaaja tunnustaa kanteessa esitetyn väitteen tai sen perustan todeksi oikeudenkäynnissä tai jos kantaja luopuu vaateestaan. Lisäksi poikkeuksiin kuuluvat kaikki siviiliprosessilain 214 §:n 2 momentin mukaiset tapaukset, joissa on kyse ratkaisun antamisesta pääasiassa, kun:

Sivun alkuunSivun alkuun

  • muutoksenhaku hylätään 218 §:n nojalla,
  • oikeudenkäynti päätetään tai keskeytetään,
  • muutoksenhaku koskee tietyntyypistä oikeuden päätöstä,
  • on kyse oikeustoimikelpoisuutta koskevasta päätöksestä, laitoshoitoon sijoittamisen tai siellä pitämisen hyväksyttävyyttä koskevasta lausunnosta tai kuolleeksi julistamisesta,
  • tuomio kumotaan 221 §:n 1 momentin mukaisesti,
  • muutoksenhaku koskee ainoastaan oikeudenkäynnin kuluja, saatavan perintäkuluja tai erääntymistä tai tuomion väliaikaista täytäntöönpanoa,
  • muutoksenhaku koskee tuomiota, jossa määrätään pelkästään alaikäisen lapsen elatuksesta.

2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon?

Tuomioistuin ei periaatteessa ole lain sitoma sen suhteen, mitä näyttöä se arvioi. Toisin sanoen tuomioistuin harkitsee vapaasti näytön todistusvoiman soveltamalla vapaan todistusharkinnan periaatetta. Laki asettaa tuomioistuimelle vain poikkeuksellisesti tiettyjä rajoja näytön arvioinnissa. Esimerkiksi tosiseikka, jonka osalta laissa säädetään olettamasta, joka voidaan syrjäyttää esittämällä vastatodistelua, on katsottava todistetuksi, ellei sitä kumota oikeudenkäynnissä (siviililain 133 §).

Siviililain 134 §:n mukaan Slovakian tuomioistuinten ja muiden valtion viranomaisten toimivaltansa puitteissa antamat asiakirjat sekä erillisten säännösten nojalla julkisiksi julistetut asiakirjat vahvistavat, että kyse on asiakirjan antaneen viranomaisen määräyksestä tai lausunnosta ja että sen sisältämät todistukset tai vahvistukset ovat todenperäisiä, ellei muuta osoiteta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomioistuinta sitoo perustuslakituomioistuimen päätös siitä, onko tietty laki ristiriidassa perustuslain, lain tai Slovakiaa sitovan kansainvälisen sopimuksen kanssa. Niin ikään tuomioistuinta sitoo perustuslakituomioistuimen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antama perusoikeuksia ja -vapauksia koskeva päätös. Tuomioistuinta sitovat myös toimivaltaisten viranomaisten päätökset siitä, että on tehty rikos, rikkomus tai hallintorikkomus, josta voidaan rangaista lain nimenomaisen säännöksen nojalla. Tällainen päätös ei kuitenkaan sido tuomioistuinta, jos se tehtiin nopeutetussa menettelyssä.

Muut kysymykset, joissa päätöksentekovalta kuuluu toiselle viranomaiselle, tuomioistuin voi arvioida itse. Jos toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen tällaisessa kysymyksessä, tuomioistuin ottaa sen kuitenkin lähtökohdakseen.

II. Todisteiden vastaanottaminen

3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti?

Asianosaisilla on velvollisuus esittää todisteita väitteensä tueksi. Tuomioistuin päättää, mitkä esitetyistä todisteista se ottaa vastaan.

Tuomioistuin voi poikkeuksellisesti ottaa vastaan myös muita todisteita kuin asianosaisten esittämiä, jos tämä on tarpeen asian ratkaisemiseksi. Tuomioistuin voi myös päättää, että todistelua on täydennettävä tai se on esitettävä uudelleen tuomioistuimelle.

4.

a) Mitä seuraa sen jälkeen, kun asianosaisen pyyntö todisteiden vastaanottamisesta on hyväksytty?

Tuomioistuin ottaa todisteet vastaan, paitsi jos edellytykset tuomion antamiselle ilman suullista pääkäsittelyä täyttyvät.

Sivun alkuunSivun alkuun

Asianosaisilla on oikeus ilmaista kantansa todistelupyyntöön ja kaikkiin vastaanotettuihin todisteisiin.

b) Millaisissa tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisen esittämän pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Tuomioistuin arvioi todisteet harkintavaltansa mukaan, jokaisen todisteen erikseen ja kaikki todisteet niiden keskinäisessä yhteydessä. Se ottaa tällöin huomioon kaiken käsittelyssä esille tulleen, muun muassa asianosaisten lausunnot.

Tietty vapaan todistusharkinnan rajoitus pätee muutoksenhaun suhteen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen selvittämät tosiseikat eivät sido muutoksenhakutuomioistuinta, joka voi siis päätyä toisenlaiseen ratkaisuun. Se ei kuitenkaan voi poiketa ensimmäisen oikeusasteen tekemästä yksittäisen todisteen arvioinnista. Se voi tehdä poikkeavan arvioinnin ensimmäisen oikeusasteen vastaanottamasta todisteesta vain siinä tapauksessa, että kyseinen todistelu esitetään uudelleen sille itselleen. Muutoksenhakutuomioistuin voi arvioida todistetta eri tavalla kuin edellinen oikeusaste myös tapauksissa, joissa alemman oikeusasteen tuomioistuin oli vastaanottanut todisteen toisen alemman oikeusasteen tuomioistuimen puolesta (ja tämän pyynnöstä).

5.

a) Mitä erilaisia todistelukeinoja on olemassa?

Todistelussa voidaan käyttää kaikkia keinoja, joiden avulla voidaan määrittää asian tosiseikat, kuten todistajien kuulemista, asiantuntijalausuntoja, viranomaisten, luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden selvityksiä ja lausuntoja, asiakirjoja ja asianosaisten kuulemista. Jos todistelukeino ei ole lakisääteinen, tuomioistuin määrää siitä.

Sivun alkuunSivun alkuun

b) Mitä eroa on toisaalta todistajan tai asiantuntijan suullisella kuulemisella ja toisaalta todistajan tai asiantuntijan kirjallisella lausunnolla?

Todistaja on tuomioistuimen ulkopuolinen henkilö, joka ei ole oikeudenkäynnin asianosainen. Hän antaa todistajanlausunnon kokemistaan ja havaitsemistaan seikoista. Vain luonnollinen henkilö voi toimia todistajana.

Siviilituomioistuinten toimivaltaan kuuluvissa asioissa tarvitaan usein asiantuntija-arviointi perustaksi pääasiassa annettavalle ratkaisulle. Niinpä jos ratkaisu riippuu erityisasiantuntemusta vaativasta tosiseikkojen arvioinnista, tuomioistuin nimeää asianosaisia kuultuaan asiantuntijatodistajan. Tuomioistuimen tulee tällöin nimetä asiantuntija, vaikka tuomarilla olisi tarvittava erityisasiantuntemus asiantuntija-arvioinnin tekemiseksi oikeudenkäynnin kohteesta. Tosiseikat on määritettävä puolueettomasti sen viranomaisen ulkopuolella, joka antaa niistä ratkaisun, eikä tuomarin erityisasiantuntemus poista tätä vaatimusta.

Tuomioistuimen tulee esittää kysymykset asiantuntijalle tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Tuomioistuin on velvollinen esittämään asiantuntijalle vain tosiseikastoon liittyviä kysymyksiä ja välttämään kysymyksiä, jotka liittyvät asiantuntijalausunnon kohteen oikeudelliseen arviointiin.

Asiantuntijalausunnosta voi antaa myöhemmin lausunnon toinen asiantuntija tai tieteellinen tai muu instituutio. Tällöin on kyse lausunnosta, jonka kohteena on aiemmin annetun lausunnon uudelleentarkastelu. Käytännössä sitä kutsutaan joskus ns. kontrolloivaksi lausunnoksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomioistuin arvioi asiantuntijalausunnon samalla tavoin kuin muutkin todisteet. Asiantuntijalausunnon on mahdollistettava sen sisällön tarkastelu ja käytettyjen menettelyjen legitiimiyden tarkistaminen.

c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla?

Tuomioistuin arvioi vastaanotetut todisteet niiden uskottavuuden ja todenperäisyyden kannalta. Tuomioistuin ei ole lain sitoma siinä, mitä näyttöä se arvioi - toisin sanoen se soveltaa vapaan todistusharkinnan periaatetta. Tuomioistuimen harkintavalta ei kuitenkaan ole rajoitukseton, vaan sen on otettava lähtökohdakseen kaikki käsittelyssä esille tullut. Tuomioistuimen on kunnioitettava näitä tosiseikkoja ja määritettävä oikein niiden keskinäinen yhteys. Tuomioistuinta ei tällöin myöskään sido mikään yksittäisten todisteiden tärkeysjärjestys niiden merkityksen ja ratkaisevuuden suhteen.

d) Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn?

Asioissa, jotka voidaan panna vireille myös ilman hakemusta, sekä avioliittolupaa, vanhemmuuden vahvistamista tai kiistämistä, adoptiokelpoisuutta, adoptiota sekä kaupparekisteriä ja tiettyjä kaupallisiin yhtiöihin ja osuuskuntiin liittyviä kysymyksiä koskevissa menettelyissä tuomioistuimella on velvollisuus ottaa vastaan todisteita asian tosiseikaston määrittämiseksi silloinkin, kun asianosaiset eivät ole vedonneet kyseisiin todisteisiin.

6.

a) Velvoittaako laki todistajat todistamaan?

Jokaisella luonnollisella henkilöllä on velvollisuus saapua oikeuteen kutsusta ja antaa todistajanlausunto (siviiliprosessilain 126 §:n 1 momentti). Todistajan on puhuttava totta, eikä hän saa salata mitään.

Sivun alkuunSivun alkuun

b) Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta?

Todistaja voi kieltäytyä todistamasta vain siinä tapauksessa, että hän todistamisellaan aiheuttaisi itselleen tai omaiselleen rikossyyteuhan. Tuomioistuin päättää, onko kieltäytyminen perusteltu. Todistaja voi kieltäytyä todistamasta myös silloin, kun todistaminen rikkoisi rippisalaisuuden tai hänelle sielunhoitotyön yhteydessä suullisesti tai kirjallisesti annetun luottamuksellisen tiedon salassapidon.

c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai pakottaa hänet todistamaan?

Tuomioistuin päättää, onko kieltäytyminen perusteltu. Tuomioistuimen päätöksestä ei voi valittaa. Jos todistaja tuomioistuimen päätöksestä huolimatta kieltäytyy todistamasta, tuomioistuin voi määrätä hänelle enintään 25 000 Slovakian korunan suuruisen prosessuaalisen sakon siviiliprosessilain 53 §:n mukaisesti.

Jos oikeuskäsittelyn eteneminen vaikeutuu vakavasti ja toistuvasti, sakko voi olla enimmillään 50 000 Slovakian korunan suuruinen.

d) Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina?

Jos jokin organisaatio on asianosaisena siviiliprosessissa, tuomioistuin kuulee organisaation laillista edustajaa asianosaisena eikä todistajana.

7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa kuten televisiota ja videoneuvottelua?

Ennen todistajan kuulemista tuomioistuimen on todennettava hänen henkilöllisyytensä ja määritettävä olosuhteet, jotka voivat vaikuttaa hänen luotettavuuteensa. Lisäksi todistajalle on ilmoitettava todistajanlausunnon merkityksestä, hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä väärän todistuksen antamisen rikosseuraamuksista.

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeuden puheenjohtaja tai yhden tuomarin käsittelyssä ainoa tuomari pyytää todistajaa kuvaamaan johdonmukaisesti kaiken, mitä hän tietää lausunnon kohteesta. Tämän jälkeen hän esittää todistajalle kysymyksiä lausunnon täydentämiseksi ja selventämiseksi. Kysymyksiä voivat esittää myös oikeuden jäsenet sekä oikeuden puheenjohtajan tai ainoan tuomarin suostumuksella myös asianosaiset ja asiantuntijat.

Todistajalle esitettävien kysymysten yhteydessä on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, etteivät kysymykset saa olla johdattelevia tai harhaanjohtavia. Jos tällaisia kysymyksiä tai asian ratkaisemisen kannalta aiheettomia kysymyksiä esitetään, oikeuden puheenjohtaja voi kieltäytyä hyväksymästä asianosaisen tai asiantuntijan kysymystä. Kieltäytymisestä tehdään oikeuden päätös, jota ei anneta tiedoksi ja josta ei voi valittaa. Päätös liitetään oikeudenkäyntipöytäkirjaan.

Uuden teknologian (esim. televisio ja videokonferenssit) käytöstä ei säädetä Slovakian siviiliprosessisäännöstössä.

III. Näytön arviointi

8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa?

Kuten edellä todetaan, tuomioistuin ei ole lain sitoma siinä, mitä näyttöä se arvioi – toisin sanoen sovelletaan vapaan todistusharkinnan periaatetta.

9. Käykö lausumani todisteesta ollessani itse asianosaisena asiassa?

Tuomioistuin arvioi asianosaisten, heidän edustajiensa ja muiden oikeuskäsittelyyn osallistuvien henkilöiden toimet johdonmukaisesti niiden sisällön perusteella eikä sen mukaan, missä ominaisuudessa he esiintyvät oikeudessa. Asianosaisten toimet eivät ole määrämuotoon sidottuja. Asianosaiset voivat periaatteessa toteuttaa määrättyjä prosessitoimia harkintansa mukaan. Kyseeseen tulee kirjallinen tahdonilmaus tai suullinen (pöytäkirjaan kirjattava) lausuma, jolla on samat oikeusvaikutukset. Se on kuitenkin aina tehtävä nimenomaisesti tai siten, ettei ole epäilystä asianosaisen tarkoituksesta.

« Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Yleistä | Slovakia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 16-12-2008

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta