Euroopan komissio > EOV > Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot > Unkari

Uusin päivitys: 24-10-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Unkari

 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Todistustaakka I.
1.
a) Mitkä ovat todistustaakkasäännöt? a)
b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Millaisissa tapauksissa? Voidaanko nämä olettamukset kumota vastatodistelulla? b)
2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon? 2.
II. Todisteiden vastaanottaminen II.
3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti? 3.
4.
a) Mitä seuraa sen jälkeen, kun asianosaisen pyyntö todisteiden vastaanottamisesta on hyväksytty? a)
b) Millaisissa tapauksissa tuomioistuin voi evätä asianosaisen pyynnön todisteiden vastaanottamisesta? b)
5.
a) Millaisia todistelukeinoja on olemassa? a)
b) Millaisia menetelmiä käytetään todistajien kuulemisessa, ja ovatko nämä menetelmät erilaisia kuin asiantuntijoiden kuulemisessa käytettävät menetelmät? Millaisia sääntöjä sovelletaan kirjallisen todistuksen ja asiantuntijanlausunnon vastaanottamiseen? b)
c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla? c)
d) Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn? d)
6.
a) Velvoittaako laki todistajat todistamaan? a)
b) Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta? b)
c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai voidaanko hänet pakottaa todistamaan? c)
d) Onko olemassa henkilöitä, joita ei voida kuulla todistajina? d)
7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa kuten televisiota ja videoneuvottelua? 7.
III. Näytön arviointi III.
8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa? 8.
9. Käykö lausumani todisteesta ollessani itse asianosaisena asiassa? 9.

 

I. Todistustaakka

1.

a) Mitkä ovat todistustaakkasäännöt?

Oikeudenkäynnin ratkaisun kannalta välttämättömien (todistettavaksi vaadittujen) tosiseikkojen todistaminen on yleensä sen asianosaisen velvollisuus, jonka edun mukaista on, että tuomioistuin hyväksyy ne (todistusvelvollisuus). Tuomioistuin on velvollinen ilmoittamaan asianosaisille kaikki todistettavaksi vaaditut tosiseikat.

Se, mitä kummankin osapuolen on kussakin oikeudenkäynnissä todistettava, riippuu esimerkiksi riita-asiasta ja asiaan liittyvistä oikeussäännöistä. Tuomioistuin on kaikissa tapauksissa velvollinen ilmoittamaan näistä asianosaisille, joten asianosainen ei voi hävitä juttua siksi, että hän ei ollut tietoinen todistusvelvollisuudesta.

Yleisesti voidaan todeta, että jos jokin olennainen (relevantti) tosiseikka tai olosuhde jää selvittämättä, se koituu sen osapuolen tappioksi, jonka etujen mukaista on, että tuomioistuin pitäisi sitä totena. Todistustaakka ei kuitenkaan ole vain todistusvelvollisuuden yksi aspekti. Tuomioistuin voi nimittäin myös kutsua vastapuolen todistajaksi (esim. luovuttamaan hallussaan olevan asiakirjan), ja eräissä tapauksissa tuomioistuin voi kerätä todisteita viran puolesta.

Tuomioistuimen on hankittava täysi varmuus oikeudenkäynnin tuloksen kannalta olennaisista (relevanteista) tosiseikoista. Jos täyttä varmuutta ei voi saada, todistustaakkasääntöjen mukaan asianosainen häviää jutun.

b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Millaisissa tapauksissa? Voidaanko nämä olettamukset kumota vastatodistelulla?

Tuomioistuin voi pitää tosiseikkoja todistettuna, jos niiden suhteen ei nouse epäilyä, vastapuolen tunnustuksen perusteella, kummankin asianosaisen yhteneväisen esityksen perusteella tai vain toisen osapuolen esityksen perusteella, jota vastapuoli ei tuomarin kehotuksestakaan epäile. Tuomioistuin voi pitää mielestään yleisessä tiedossa olevia tosiseikkoja paikkansapitävinä. Sama pätee niihin tosiseikkoihin, jotka ovat virallisesti tuomioistuimen tiedossa. Tuomioistuin ottaa nämä tosiseikat huomioon myös silloin, kun osapuolet eivät ole maininneet niitä, mutta se on velvollinen huomauttamaan osapuolille näistä tosiseikoista oikeuskäsittelyn aikana. Myös edellä lueteltuja tosiseikkoja vastaan voi luonnollisesti esittää vastanäyttöä, eikä tuomioistuin itsekään ole velvollinen hyväksymään niitä, jos niiden todenmukaisuus joutuu epäilyksenalaiseksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Eräät oikeussäännöt sääntelevät myös muita olettamia (isyysolettama, hedelmöittymisajankohdan olettama, tiedoksiannon olettama, kuolleeksi julistetun kuolemaan liittyvä olettama jne.) Olettamat voidaan yleensä kumota, toisin sanoen niitä on pidettävä pätevinä vain niin kauan kuin ei ole todistettu päinvastaista. On olemassa myös kumoamattomia oletuksia, joita ei voi kiistää vastanäytöllä (esimerkiksi: jokainen alle 14-vuotias on vajaavaltainen).

2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon?

Tuomioistuimen on hankittava täysi varmuus niistä merkittävistä tosiseikoista, joille se perustaa päätöksensä. Pelkästään suuri todennäköisyys ei riitä tuomion perusteeksi.

II. Todisteiden vastaanottaminen

3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti?

Yleensä tuomioistuin määrää todisteiden hankkimisesta asianosaisten pyynnöstä. Tuomioistuin voi myös määrätä todisteiden hankkimisesta ilman jommankumman osapuolen pyyntöä, jos laki sen sallii. Tämä poikkeussääntö tarkoittaa sitä, että tuomioistuin voi esittää todisteita viran puolesta vain erikoistapauksissa, tyypillisesti erityisissä oikeudenkäynneissä (esim. siviilisäätyä koskevissa asioissa).

4.

a) Mitä seuraa sen jälkeen, kun asianosaisen pyyntö todisteiden vastaanottamisesta on hyväksytty?

Tuomioistuin määrää asianosaisen pyynnön perusteella todisteiden vastaanottamisesta. Seuraavat toimenpiteet riippuvat siitä, millaisia todistuskeinoja tuomioistuin määrää käytettäväksi. Esimerkiksi todistajanlausunnon tapauksessa kutsutaan todistaja kuultavaksi ja asiantuntijanlausunnon yhteydessä nimitetään asiantuntija.

Sivun alkuunSivun alkuun

b) Millaisissa tapauksissa tuomioistuin voi evätä asianosaisen pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Asianosaisen pyyntö tai tuomioistuimen päätös vastaanottaa todisteita ei sido tuomioistuinta. Se epää todisteiden vastaanottamisen tai peruuttaa jo määrätyn todisteiden vastaanottamisen (täydentämisen, uusimisen), jos todiste on riita-asian ratkaisemisen kannalta tarpeeton. Tuomioistuin on velvollinen epäämään todisteiden vastaanottamisen, jos asianosainen esittää pyynnön omaa syytään myöhässä tai muuten vilpittömässä mielessä tapahtuvaan oikeudenkäyntiin sopimattomalla tavalla, ellei laissa toisin määrätä.

Edellä mainitun lisäksi ei ole tarkkaan määrätty, millaisissa tapauksissa tuomioistuimen on evättävä asianosaisten pyynnöt todisteiden vastaanottamisesta. Tuomioistuimen on joka tapauksessa pyrittävä estämään oikeudenkäynnin pitkittyminen sekä hylättävä todisteiden vastaanottamista koskeva pyyntö, joka on selvästi lainvastainen. Todisteiden vastaanottamista koskevasta pyynnöstä tehtyyn päätökseen ei voi hakea erikseen muutosta, mutta siitä voi valittaa tuomioistuimen tuomiota koskevan muutoksenhaun yhteydessä.

5.

a) Millaisia todistelukeinoja on olemassa?

Vapaan todistelun periaatteen mukaisesti laissa annetaan vain esimerkinomaisia ohjeita siitä, millaisia todistuskeinoja voidaan käyttää: todistajanlausunnot, asiantuntijanlausunnot, katselmukset, asiakirjat ja muut aineelliset todisteet. Laissa suljetaan todistuskeinojen ulkopuolelle ainoastaan vala; kaikkea muuta voidaan siis käyttää todistuskeinona.

Sivun alkuunSivun alkuun

Välittömän todistelun periaatteen mukaisesti tuomioistuin voi pitää todisteena osapuolten kaikkia ilmauksia, myös vaikenemista.

b) Millaisia menetelmiä käytetään todistajien kuulemisessa, ja ovatko nämä menetelmät erilaisia kuin asiantuntijoiden kuulemisessa käytettävät menetelmät? Millaisia sääntöjä sovelletaan kirjallisen todistuksen ja asiantuntijanlausunnon vastaanottamiseen?

Todistajanlausunnot on tallennettava todistajaa kuultaessa. Todistajanlausuntoa ei voi antaa kirjallisesti. Todistajanlausunto on annettava tuomioistuimen edessä; todistajaa voidaan kuulla kotona tai muussa oleskelupaikassa vain poikkeustapauksissa (todistajan korkea ikä, sairaus, ruumiinvamma tms.). Todistajanlausunnon tallentamista voidaan pyytää myös siltä paikalliselta tuomioistuimelta, jonka tuomiopiirissä todistaja asuu.

Asiantuntija voi sitä vastoin esittää mielipiteensä suullisesti tai kirjallisesti. Tämä riippuu mielipiteen esittämisen ajankohdasta: jos asiantuntija suorittaa tutkimuksensa tuomioistuimen edessä ja voi vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin välittömästi, hän esittää mielipiteensä suullisesti, muutoin kirjallisesti tai – uuden määräajan puitteissa – suullisesti. Jos asiantuntija esittää mielipiteensä kirjallisesti, tuomioistuin päättää sopivasta määräajasta.

Todistajanlausunnon ja asiantuntijanlausunnon antamisen jälkeen tuomioistuin voi esittää kysymyksiä todistajalle ja asiantuntijalle. Osapuolet taas voivat ehdottaa tuomioistuimelle kysymyksiä.

c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla?

Vapaan todistelun periaatteesta johtuen minkään todisteen painoarvoa ei ole määrätty ennalta. Tuomioistuin toteaa tosiseikat vertailemalla osapuolten esityksiä ja todistelumenettelyssä esitettyjä todisteita. Se arvioi todisteita kokonaisuudessaan ja tekee päätöksen oman arvionsa pohjalta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Myöskään julkisten asiakirjojen ja todistusvoimaisten yksityisasiakirjojen kohdalla ei voida puhua todisteiden suuremmasta painoarvosta vaan siitä, että lain mukaan tiettyjen asiakirjojen sisältöä on pidettävä totena, kunnes toisin todistetaan.

Lain mukaan julkisena asiakirjana pidetään määrämuotoista paperista tai sähköistä asiakirjaa, jonka tuomioistuin, notaari, muu viranomainen tai julkishallinnollinen yksikkö on omalla toimialallaan julkaissut. Julkinen asiakirja todistaa siinä mainitut toimenpiteet tai päätökset, asiakirjalla todistettujen tietojen ja tosiseikkojen todenperäisyyden sekä asiakirjaan kirjatun julkilausuman suorittamisen, sen ajankohdan ja tavan. Samanlainen todistusarvo on myös asiakirjalla, joka on jonkin tietyn oikeussäännöksen mukaan julkinen asiakirja.

Alkuperäisen paperisen julkisen asiakirjan kanssa samanlainen todistusarvo on julkisesta asiakirjasta - yleensä teknisesti tai kemiallisesti - tehdyllä tallenteella (valokuva, filmi, äänite tms.), niin kuin myös alkuperäisestä asiakirjasta millä tahansa tietovälineellä tehdyllä kopiolla, jos tallenteen tai kopion on valmistanut tuomioistuin, julkinen notaari, muu viranomainen tai julkishallinnollinen elin tai näiden valvonnassa jokin muu organisaatio. Samanlainen todistusarvo on asiakirjan tallettamisesta huolehtivan elimen (esim. arkisto) valmistamalla tai sen valvonnassa valmistetulla tallenteella tai kopiolla sekä julkisen asiakirjan julkaisevan tai sen tallettamisesta huolehtivan elimen valmistamalla asiakirjalla, joka perustuu tallenteesta tai tietovälineestä saatuihin tietoihin.

Alkuperäisen paperisen tai sähköisen julkisen asiakirjan kanssa samanlainen todistusarvo on sellaisella julkisesta asiakirjasta tehdyllä sähköisellä asiakirjalla, jonka on määrätyssä muodossa laatinut julkisen asiakirjan julkaisemiseen oikeutettu taho ja joka on vahvistettu virallisella sähköisellä allekirjoituksella sekä - jos laissa niin määrätään - päivämääräleimalla. Alkuperäisen julkisen asiakirjan kanssa samanlainen todistusarvo on myös sellaisella sähköisellä asiakirjalla, jonka on laatinut julkisen asiakirjan julkaisemiseen oikeutettu taho erillisessä säädöksessä määritellyllä tavalla tai jonka laki tulkitsee sähköiseksi julkiseksi asiakirjaksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Asiakirja (myös sähköinen asiakirja), jonka julkisten asiakirjojen julkaisemiseen oikeutettu taho on laatinut yksityisasiakirjasta omalla toimialallaan, antaa täyden varmuuden siitä, että sen sisältö vastaa alkuperäistä asiakirjaa. Sähköisen asiakirjan todistusvoiman edellytyksenä on myös, että julkisten asiakirjojen julkaisemiseen oikeutettu taho vahvistaa asiakirjan virallisella sähköisellä allekirjoituksella ja - jos laissa niin määrätään - päivämääräleimalla, tai että se laatii asiakirjan erillisessä säädöksessä määritellyllä tavalla. Yksityisestä asiakirjasta julkiseksi muutetun asiakirjan sisällön todistusarvo on sama kuin alkuperäisen asiakirjan sisällön.

Edellä mainitut säännöt pätevät myös ulkomaiseen julkiseen asiakirjaan, edellyttäen että sen on todistanut oikeaksi kyseisessä maassa toimiva Unkarin ulkomaanedustusto. Jos Unkarin valtio on solminut asiaan liittyen erillisen kansainvälisen sopimuksen, oikeaksi todistamista ei tarvita.

Yksityisasiakirjan todistusvoimaisuuden edellytykset ovat seuraavat:

  1. julkaisija on laatinut ja allekirjoittanut asiakirjan omakätisesti;
  2. asiakirjassa on kahden todistajan allekirjoitus, jolla he todistavat, että julkaisija on allekirjoittanut toisen laatiman asiakirjan heidän läsnä ollessaan tai vakuuttanut allekirjoituksen omakseen; asiakirjassa on ilmoitettava myös todistajien asuinpaikka (osoite);
  3. julkaisijan allekirjoitus tai sitä vastaava merkintä on tuomarin tai notaarin oikeaksi todistama;
  4. yrityksen liiketoimintaan liittyvä asiakirja on asianmukaisesti allekirjoitettu;
  5. asianajajan (lainopillisen neuvonantajan) asianmukainen varmennus hänen laatimassaan asiakirjassa todistaa, että asiakirjan julkaisija on allekirjoittanut toisen laatiman asiakirjan asianajajan läsnä ollessa tai vakuuttanut allekirjoituksen omakseen, tai että asiakirjan julkaisijan virallisella sähköisellä allekirjoituksella varustettu sähköinen asiakirja vastaa sisällöltään asianajajan laatimaa sähköistä asiakirjaa;
  6. asiakirjan julkaisija on varustanut sähköisen asiakirjan virallisella sähköisellä allekirjoituksella.

Yrityksen julkaisemasta tai hallussa pitämästä asiakirjasta tehty tallenne (195 §:n 2 momentti) tai mitä tahansa tietovälinettä käyttäen tehty asiakirja todistaa täysin todistusvoimaisesti, että sen sisältö on sama kuin alkuperäisen asiakirjan. Edellytyksenä on, että yritys, joka on tehnyt tallenteen tai julkaissut asiakirjan tai pitää sitä hallussaan, on asianmukaisesti varmistanut tallenteen tai asiakirjan aitouden. Yrityksen julkaisemasta tai hallussa pitämästä asiakirjasta valmistettu sähköinen asiakirja todistaa täydellä todistusvoimalla, että sen sisältö on sama kuin alkuperäisen asiakirjan, jos asiakirjasta sähköisen asiakirjan laatinut taho on varustanut sen virallisella sähköisellä allekirjoituksella ja - jos laissa niin määrätään - päivämääräleimalla ja jos asiakirja on laadittu erillisessä säädöksessä määritellyllä tavalla. Yrityksen julkaisemasta tai hallussa pitämästä asiakirjasta laaditun asiakirjan todistusvoima on sisällön suhteen sama kuin alkuperäisen asiakirjan, julkisesta asiakirjasta laaditun asiakirjan kohdalla taas sama kuin täysin todistusvoimaisen yksityisasiakirjan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos asiakirjan julkaisija ei osaa lukea tai ei ymmärrä kieltä, jolla asiakirja on laadittu, asiakirjalla on täysi todistusvoima vain siinä tapauksessa, että itse asiakirjasta käy ilmi, että joku todistajista tai asiakirjan oikeaksi todistava henkilö on selittänyt asiakirjan sisällön julkaisijalle.

d) Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn?

Eräissä säädöksissä voidaan määrätä pakollisia todistuskeinoja. Tällainen on esimerkiksi holhouksenalaiseksi asettamista koskevassa oikeudenkäynnissä henkilölle suoritettava psykiatrinen tutkimus.

6.

a) Velvoittaako laki todistajat todistamaan?

Kyllä.

b) Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta?

Todistamasta voivat kieltäytyä seuraavat henkilöt:

  1. kummankin osapuolen sukulaiset (suoraan ylenevää tai alenevaa polvea olevat sukulaiset ja näiden puolisot, adoptio- ja kasvattivanhemmat, adoptio- ja kasvattilapset, sisarukset, aviopuoliso, kihlattu, avopuoliso, suoraan ylenevää tai alenevaa polvea olevat aviopuolison sukulaiset sekä sisarukset, ja sisarusten aviopuolisot);
  2. henkilö, joka todistaessaan tulisi syyttäneeksi itseään tai sukulaistaan rikoksesta todistajanlausuntoon liittyvässä kysymyksessä;
  3. asianajaja, lääkäri ja muu sellainen henkilö, jonka virkaan kuuluu vaitiolovelvollisuus, jos todistajanlausunnon antaminen rikkoisi vaitiolovelvollisuutta, paitsi jos asianosainen on vapauttanut henkilön vaitiolovelvollisuudesta;
  4. riita-asiaan liittyvässä välimiesmenettelyssä välimiehenä toiminut henkilö tai asiantuntija.

Kohtien a) ja b) perusteella todistamisesta ei voi kieltäytyä, jos riita-asia:

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. liittyy sellaiseen oikeustoimeen, jossa todistaja on ollut osallisena jommankumman osapuolen edustajana tai todistajana tai jossa jompikumpi osapuoli on ollut todistajan edustajana, tai jos todistaja on kyseisessä oikeussuhteessa jommankumman osapuolen oikeudellinen edeltäjä;
  2. liittyy todistajan perheenjäsenen syntyperään, avioliittoon, elämään, kuolemaan, alaikäisen perheenjäsenen huoltoon tai siitä aiheutuviin kustannuksiin tai perhesuhteisiin perustuvaan omistusoikeuteen.

c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai voidaanko hänet pakottaa todistamaan?

Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi velvoittaa:

  1. sellaisen todistajan tai asiantuntijan, joka ei asianmukaisen haasteen (määräyksen) saatuaan ole saapunut oikeudenistuntoon eikä ole ilmoittanut poisjäämiseensä etukäteen pätevää syytä tai on poistunut ilman lupaa kesken istunnon,
  2. sellaisen todistajan, joka kieltäytyy todistamasta tai tekemästä yhteistyötä, sekä sellaisen asiantuntijan, joka syytä ilmoittamatta ja vastoin tuomioistuimen voimassaolevaa päätöstä kieltäytyy antamasta asiantuntijanlausuntoa, vaikka häntä on varoitettu mahdollisista seurauksista,
  3. sekä sellaisen asiantuntijan, joka ilman perusteltua syytä viivyttelee lausuntonsa antamisessa tai ei ilmoita tuomioistuimelle odotettavissa olevasta lausuntonsa myöhästymisestä ennen tuomioistuimen asettaman määräajan umpeutumista,

korvaamaan aiheuttamansa kulut. Lisäksi tuomioistuin voi määrätä sakkorangaistuksen. Tuomioistuin voi myös antaa määräyksen istunnosta pois jääneen (tai kesken poistuneen) todistajan tai asiantuntijan noutamisesta kuulusteluun. Sakon määrä voi olla enintään 500 000 forinttia, eikä se saa ylittää riidan kohteen arvoa.

Sivun alkuunSivun alkuun

d) Onko olemassa henkilöitä, joita ei voida kuulla todistajina?

Henkilöä, jolta ei ruumiillisen tai henkisen vajavaisuuden tähden voi odottaa paikkansapitävää lausuntoa, ei voida kuulla todistajana. Todistajaa ei voida kuulla kysymyksessä, joka lasketaan valtio- tai virkasalaisuudeksi tai johon liittyy velvollisuus olla paljastamatta liikesalaisuuksia, paitsi jos liikesalaisuus kumoutuu toisen säädöksen perusteella, ellei todistaja ole saanut vapautusta vaitiolovelvollisuudesta. Jos todistajaa on kuultu näistä säännöistä huolimatta, todistajanlausuntoa ei voi käyttää todisteena.

7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa kuten televisiota ja videoneuvottelua?

Tuomioistuin esittää todistajalle kysymyksiä edellä mainittujen seikkojen perusteella, ja asianosaiset voivat ehdottaa kysymyksiä. Tuomioistuin voi myös sallia, että asianosaiset esittävät kysymyksiä suoraan todistajalle.

Todistajia on kuultava tuomioistuimen edessä. Todistajia voidaan myös kuulla toisen paikallisen tuomioistuimen edessä, jos todistaja asuu kyseisen tuomioistuimen toimialueella tai jos se on jostain muusta syystä tarkoituksenmukaista. Erikoistapauksessa (todistajan korkea ikä, sairaus, ruumiinvamma tms.) todistajaa voidaan kuulla tämän kotona tai muussa oleskelupaikassa.

III. Näytön arviointi

8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa?

Unkarissa on voimassa vapaan todistelun periaate, joten todisteiden hankkimisesta ei ole erityisiä määräyksiä. Oikeudenloukkausten ehkäisemiseksi tuomioistuin jättää kuitenkin huomiotta todisteet, jotka on selvästi hankittu lainvastaisesti (esimerkiksi todistajaksi kelpaamattoman henkilön todistajanlausunto).

9. Käykö lausumani todisteesta ollessani itse asianosaisena asiassa?

Vapaan ja välittömän todistelun periaatteen mukaisesti tuomioistuin pitää kaikkia oikeudenkäynnin aikaisia asianosaisen tekoja tai tekemättä jättämisiä (lausuma, vaitiolo, poissaolo, muistamattomuus jne.) todisteina. Toisin kuin todistaja, asianosainen ei kuitenkaan ole velvollinen puhumaan totta, joten tuomioistuin punnitsee asianosaisten tekoja yhdessä kaikkien muiden osatekijöiden kanssa ja muodostaa niistä oman näkemyksensä tuomiosta päättäessään.

« Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Yleistä | Unkari - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 24-10-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta