Oikeusjärjestys
Oikeuslaitos
Oikeusalan ammatit
Oikeusapu
Tuomioistuinten toimivalta
Asian vireillepano tuomioistuimessa
Menettelylliset määräajat
Sovellettava lainsäädäntö
Asiakirjojen tiedoksianto
Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot
Väliaikaistoimet ja turvaamistoimet
Oikeuden päätösten täytäntöönpano
Yksinkertaistetut ja nopeutetut menettelyt
Avioero
Lapsen huolto
Elatusvaateet
Konkurssi
Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot
Korvaukset rikoksen uhreille
Sähköinen asiointi
Kreikan oikeudessa noudatetaan todistelussa periaatetta, että kantajan täytyy viedä asiansa oikeuteen. Sen mukaisesti tuomioistuin tutkii asian vain, kun on esitetty kanne, ja ratkaisee asian asianosaisten esittämien tosiasiaväitteiden ja todisteiden sekä heidän esittämiensä vaatimusten perusteella. Prosessitoimet toteutetaan asianosaisten aloitteesta, ellei laissa toisin määrätä. Kukin asianosainen saa esittää todisteita vain tosiseikoista, jotka liittyvät asiaan, josta tuomio on määrä antaa, ja jotka ovat välttämättömiä alkuperäisen kanteen tai vastakanteen tueksi. Jos kannetta tukevaa näyttöä ei kyetä esittämään, kanne hylätään.
Jos laki edellyttää näyttöä jonkin seikan olemassaolosta, on vastanäytön esittäminen sallittua, jollei laki sitä nimenomaan kiellä. Tosiseikat, jotka ovat niin yleisesti tunnettuja, ettei niiden todenperäisyydestä ole epäilyä, tai seikat, jotka oikeus tuntee toisen oikeusasian käsittelyyn perustuen, hyväksytään ilman todisteita. Tuomioistuin ottaa myös viran puolesta huomioon yleiseen kokemukseen perustuvat seikat ilman todisteita. Muun valtion lait, tavat ja käytännöt otetaan viran puolesta huomioon. Jos tuomioistuin ei niitä tunne, se saattaa kuitenkin pyytää todisteita.
Tuomioistuin arvioi todisteet vapaan harkinnan mukaisesti ja päättää omantuntonsa mukaan, onko näyttö oikea. Tuomiossa ilmoitetaan syyt, joiden perusteella tuomari on muodostanut päätelmänsä. Jos lain mukaan todennäköisyysnäyttö riittää (esimerkiksi turvaamistoimissa), ei tuomioistuimen tarvitse soveltaa todisteiden antamista, todistelukeinoja ja niiden todistusarvoa koskevia säännöksiä, vaan se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka se katsoo sopiviksi tosiseikkoja koskevan päätelmän muodostamiseksi.
Periaatteena on, että asianosaiset ehdottavat ja esittävät todisteet. Tuomioistuin voi kuitenkin omasta aloitteestaan määrätä hankittavaksi todisteita kaikilla lain sallimilla keinoilla, vaikka asianosaiset eivät niitä pyydä.
Kun todisteet on esitetty, tuomioistuin tekee pääasiaa koskevan päätöksen, paitsi jos se katsoo, etteivät todisteet riitä. Tuomioistuin voi silloin määrätä hankittavaksi lisää todisteita.
Todistelukeinoja ovat tunnustus, asiantuntijalausuntojen ja kirjallisten todisteiden esittäminen, asianosaisten kuuleminen, todistajat, asianosaisen vala sekä tosiseikkoja koskevat olettamat (presumptiot).
Todistajiin liittyviä menettelyjä noudatetaan myös silloin, kun on todistettava aiemmin tapahtuneita seikkoja ja kuullaan henkilöitä, jotka havaitsivat mainitut seikat erityisen asiantuntemuksensa perusteella. Kuultaessa asiantuntijoita todistajina heihin sovelletaan samaa menettelyä kuin todistajiin yleensä.
Suullinen tai kirjallinen tunnustus, jonka asianosainen tekee asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle tai asiaa käsittelemään määrätylle tuomarille, hyväksytään todisteeksi tunnustuksen tehnyttä henkilöä vastaan, kun taas muissa olosuhteissa tehty tunnustus ja kaikki muut todisteet arvioidaan vapaata todistusharkintaa käyttäen.
Sopimuksia ja kollektiivisia asiakirjoja ei voida todistaa todistajien avulla, jos ne koskevat määrää, joka on suurempi kuin 5 869,405 euroa. Myöskään asiakirjan sisältöä koskevaa todistajan lausuntoa ei oteta vastaan, vaikka asian arvo olisi pienempi kuin 2 miljoonaa drakmaa tai 5 869,405 euroa. Todistajien kuuleminen hyväksytään kuitenkin seuraavissa tapauksissa:
Henkilön, joka kutsutaan kuultavaksi todistajana, on saavuttava oikeudenistuntoon ja annettava lausunto tuntemistaan seikoista. Jos henkilö ei saavu oikeudenistuntoon ilmoittamatta siihen perustelua, tuomioistuin antaa päätöksen, joka kirjataan oikeuden pöytäkirjaan ja jolla hänet määrätään maksamaan poissaolostaan aiheutuneet kulut. Hänelle voidaan määrätä myös sakkoja.
Jos todistaja saapuu oikeudenistuntoon, mutta kieltäytyy todistamasta, silloinkin kun häneltä sitä vaaditaan, voi tuomioistuin määrätä hänelle sakkoja.
Todistajina eivät voi olla:
Todistamisesta voivat kieltäytyä myös asianosaisten verisukulaiset tai avioliiton tai adoption kautta sukuun tulleet kolmanteen polveen saakka, aviopuolisot (myös avioeron jälkeen) sekä kihlakumppanit.
Todistajan on ennen todistuksen antamista vannottava todistajanvala tai -vakuutus. Todistajia kuullaan yksittäin, ja vain jos on välttämätöntä, voidaan heitä ristikuulustella toisten todistajien tai asianosaisten kanssa. Todistajat antavat lausuntonsa suullisesti. Todistajan on ilmoitettava, miten hän sai tietoonsa sen, mistä hän todistaa. Jos kyseessä on seikka, josta hänellä ei ollut ensi käden tietoa, hänen on ilmoitettava myös se, keneltä hän sai sen tietoonsa. Tuomioistuin voi kieltää asianosaisia tai heidän edustajiaan esittämästä selvästi asiaankuulumattomia kysymyksiä, ja se julistaa todistajan kuulemisen päättyneeksi, kun se katsoo, että tämä on kertonut kaikki, mitä tiesi todistettavasta asiasta.
Tuomioistuin voi käsitellä vain laillisin keinoin hankittuja todisteita. Laillisuusvaatimus koskee myös tapaa, jolla todiste on hankittu. Todistelukeino, joka perustuu lainvastaiseen hankintatapaan, on lainvastainen, eikä sitä oteta huomioon.
Kyllä, asianosaisten kuuleminen on hyväksytty todistelukeino.
« Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Yleistä | Kreikka - Yleistä »
Uusin päivitys: 04-10-2007

