Euroopan komissio > EOV > Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot > Saksa

Uusin päivitys: 07-05-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Saksa

 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Todistustaakka I.
1.
a) Mitkä ovat todistustaakkasäännöt? a)
b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Onko näiden olettamusten kumoaminen mahdollista esittämällä vastatodistelua? b)
2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon? 2.
II. Todisteiden vastaanottaminen II.
3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti? 3.
4.
a) Mitä seuraa sen jälkeen, kun tuomioistuin on hyväksynyt asianosaisen pyynnön todisteiden vastaanottamisesta? a)
b) Millaisissa tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisen esittämän pyynnön todisteiden vastaanottamisesta? b)
5.
a) Mitä erilaisia todistelukeinoja on olemassa? a)
b) Mitä eroa on toisaalta todistajan tai asiantuntijan suullisella kuulemisella ja toisaalta todistajan tai asiantuntijan kirjallisella lausunnolla? b)
c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla? c)
d) Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn? d)
6.
a) Velvoittaako laki todistajat todistamaan? a)
b) Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta? b)
c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai pakottaa hänet todistamaan? c)
d) Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina? d)
7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa kuten televisiota ja videoneuvottelua? 7.
III. Näytön arviointi III.
8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa? 8.
9. Käykö henkilön lausuma todisteesta, jos hän on itse asianosaisena asiassa? 9.

 

I. Todistustaakka

1.

a) Mitkä ovat todistustaakkasäännöt?

(Kummalle osapuolelle kuuluu eri seikkojen toteen näyttäminen? Mitä tapahtuu, jos johonkin seikkaan liittyviä epäilyjä ei pystytä poistamaan?)

Todistustaakkasäännöt perustuvat niihin oikeusnormeihin, joihin asianosaiset vetoavat väitteidensä tueksi, eli aineellisen oikeuden sääntöihin. Pääsääntönä on, että kunkin osapuolen on näytettävä toteen ne tosiseikat, jotka tukevat hänen asiaansa. Lainsäädäntöön sisältyy lisäksi joitakin erityissääntöjä todistustaakasta.

Jos kaikki prosessioikeuden sallimat todistuskeinot on käytetty, mutta jonkin olennaisen kysymyksen osalta vallitsee edelleen epävarmuus, on oikeuden tehtävä todistustaakkaa koskeva päätös. Päätöksessä määritetään, kummalla osapuolella on todistustaakka kunkin toteennäyttämättömän seikan osalta.

b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen? Onko näiden olettamusten kumoaminen mahdollista esittämällä vastatodistelua?

Tiettyjä tosiseikkoja voidaan Saksan oikeuden mukaan pitää sellaisina, ettei niiden toteen näyttäminen ole tarpeen. Tällöin todistustaakka joko siirretään ensisijaisesti todistusvelvolliselta osapuolelta hänen vastapuolensa kannettavaksi (todistustaakka käännetään) tai todistusvaatimuksia lievennetään todistusvelvollisen osapuolen eduksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. Käännetty todistustaakka

    Käännetyllä todistustaakalla tarkoitetaan, että todistustaakka siirretään siltä osapuolelta, joka on lähtökohtaisesti todistusvelvollinen, hänen vastapuolelleen. Oikeudellisissa teksteissä saatetaan tällaisissa tapauksissa puhua säännön ja poikkeuksen suhteesta (Regel-Ausnahme-Verhältnis). Todistustaakka on tällöin osapuolella, joka vetoaa poikkeukseen. Lainsäätäjä olettaa esimerkiksi, että ostaja toimii lähtökohtaisesti vilpittömässä mielessä (siviililakikirjan, Bürgerliches Gesetzbuch, 932 §:n 1 momentin ensimmäinen virke, 892 §:n 1 momentin ensimmäinen virke ja 2366 §). Käännetyllä todistustaakalla on merkitystä varsinkin suoritusvirheestä johtuvan tuottamusvastuun tapauksessa, jolloin velallisen on näytettävä, ettei hän ole vastuussa velvoitteen rikkomisesta (siviililakikirjan 280 §:n 1 momentin toinen virke).

  2. Näyttövaatimusten lieventäminen
    1. Lakimääräiset olettamat tarjoavat näyttövelvolliselle osapuolelle lievennyksen, sillä ainoastaan olettaman perustaa koskevat tosiseikat on tarpeen tuoda esiin ja näyttää toteen (siviiliprosessilain, ZPO, 292 §). Lakimääräiset olettamat voivat koskea tosiseikkoja, joten esimerkiksi kiinnitysvelkakirjan ollessa velkojan hallinnassa olettamuksena on, että se on luovutettu velkojalle (siviililakikirjan 1117 §:n 3 momentti). Olettamat voivat myös koskea oikeuksia, kuten perintötodistuksen haltijan eduksi tehtävä olettama hänen perillisasemastaan (siviililakikirjan 2365 §).

      Siviiliprosessilain 292 §:n mukaan lakimääräiset olettamat ovat periaatteessa kumottavissa, jollei laissa toisin säädetä.

      Sivun alkuunSivun alkuun

    2. Tosiseikkoja koskevat olettamat, jotka perustuvat riittävänä pidettävään alustavaan näyttöön, ovat lähtökohtaisesti verrattavissa lakimääräisiin olettamiin. Jotta alustavaa näyttöä voitaisiin pitää riittävänä, on kaikkien riidattomiin ja vahvistettuihin tosiseikkoihin liittyvien erityisolosuhteiden tuettava sitä ja todistettavan seikan on oltava yleisen elämänkokemuksen perusteella arvioituna tavanomaisen tapahtumainkulun tulos. Alustavaa näyttöä käytetään varsinkin syy-yhteyttä ja tuottamusta arvioitaessa. Se tulee kyseeseen esimerkiksi tuottamuksen määrittämiseksi tapauksessa, jossa moottoriajoneuvo on ajanut päin puuta.

      Vastapuoli voi kumota olettaman esittämällä tosiseikkoja, jotka aikaansaavat vakavia epäilyjä siitä, onko kyseinen tapahtumainkulku tavanomainen.  

    3. Tuomioistuimet ovat yhä useammin ratkaisuissaan jakaneet todistustaakkaa tietyillä vahingonvaaran alueilla kohtuunäkökohtien ja eri osapuolten etujen punnitsemisen perusteella. Tällaista oikeuskäytäntöä on erityisesti seuraavilla aloilla:
Valmistajan vastuu(siviililakikirjan 823 §:n 1 momentti)

Kantajalla on todistustaakka tuotevirheestä, oikeushyvän loukkaamisesta ja niiden välisestä syy-yhteydestä, kun tuotteen valmistajalla taas on todistustaakka tuottamuksen puuttumisesta.

Lääkärin vastuu

Lääkärin hoitovastuun tapauksissa näyttöä koskevat lievennykset voivat johtaa jopa käännettyyn todistustaakkaan, jos potilastiedot (leikkausraportit, potilaskortit) ovat puutteellisia tai virheellisiä. Vakavan hoitovirheen ollessa kyseessä riittää, kun kantaja osoittaa, että kyseinen virhe saattaa aiheuttaa väitetynlaisen vahingon. Kun syy-yhteyttä tarkastellaan oikeudessa, kantajalle voidaan myöntää todistustaakkaa koskevia lievennyksiä jopa siinä määrin, että todistustaakka kääntyy lääkärin kannettavaksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tiedonanto- ja neuvontavelvoitteet

Jos erityisiä sopimusperusteisia tiedonanto- ja neuvontavelvoitteita on rikottu, niitä rikkonut osapuoli on velvollinen näyttämään toteen, että vahinko olisi tapahtunut, vaikka velvoitteita olisi noudatettu. Olettamana on, että vahinkoa kärsinyt osapuoli olisi käyttäytynyt ohjeiden edellyttämällä tavalla.

2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa tällaisen tosiseikan olemassaoloon? 

(Onko tuomioistuimen oltava täysin vakuuttunut jostakin seikasta vai riittääkö, että se on erittäin todennäköinen, vaikka siihen liittyykin joitakin epäilyksiä?)

Siviiliprosessilain 286 §:n mukaan lain keskeisenä prosessiperiaatteena on vapaa todistusharkinta. Sen mukaan tuomioistuimen tehtävänä on oikeudenkäynnin aikana esiin tulleiden seikkojen valossa ja todisteet vastaanotettuaan päättää vapaata harkintaansa käyttäen, onko tosiseikkoja koskevaa väitettä pidettävä totena vai vääränä.

Huomattava tai suuri todennäköisyys ei riitä näytöksi tosiseikasta. Toisaalta ei ole myöskään tarpeen täysin poistaa kaikkia epävarmuustekijöitä. Oikeuskäytännön mukaan todennäköisyyden on oltava niin suuri, että tavanomaisen elämänkokemuksen mukaan sen katsotaan antavan kohtuullisen varmuuden, vaikka kaikkia epävarmuustekijöitä ei voitaisikaan sulkea täysin pois.

Laissa on säädetty näytön vakuuttavuusasteesta muutamia poikkeuksia, joissa riittää, että tosiseikkojen näytetään olevan uskottavia. Väitteen katsotaan olevan uskottava, jos on olemassa huomattava todennäköisyys, että se pitää paikkansa. Tehdäkseen väitteensä uskottavaksi asianosainen ei ole sidottu ns. ankariin todistuskeinoihin (todistajat, asiakirjat, katselmukset, asiantuntijatodistelu tai asianosaisten kuuleminen). Siviiliprosessilain 294 §:n mukaan on mahdollista käyttää esimerkiksi valaehtoista vakuutusta.

Sivun alkuunSivun alkuun

II. Todisteiden vastaanottaminen

3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä, vai voiko tuomari tietyissä tapauksissa hankkia todisteita oma-aloitteisesti?

Riita-asioissa sovellettavan väittämistaakkaa koskevan prosessiperiaatteen mukaan on asianosaisten tehtävänä tuoda esiin tosiseikkoja koskeva oikeudenkäyntiaineisto ja todistuskeinot. Tuomioistuin ei saa ottaa oikeudenkäyntiaineistoa käsiteltäväksi oma-aloitteisesti ja perustaa ratkaisuaan siihen. Tuomioistuimen ohjaus- ja tiedonantovelvollisuus rajoittaa kuitenkin tätä periaatetta (siviiliprosessilain 139 §).

Asianosaisten väittämistaakkaa koskevasta periaatteesta voidaan poiketa tietyissä tapauksissa, joissa tuomioistuin voi viran puolesta pyytää näytön esittämistä. Tämän perustana on kuitenkin oltava asianosaisten perusteltu asioiden esittäminen, eivätkä tuomioistuimen toimet saa kohdistua tosiseikkojen tutkimiseen.

Viran puolesta tuomioistuin voi siten määrätä katselmuksen suorittamisesta sekä asiantuntijan kirjallisen lausunnon (siviiliprosessilain 144 §), asiakirjojen (siviiliprosessilain 142 §) ja asianosaisten täydentävien lausumien (siviiliprosessilain 448 §) esittämisestä. Myös asianosaisten kuulemisesta voidaan määrätä viran puolesta (siviiliprosessilain 448 §). Edellytyksenä on, että oikeudenkäynnissä siihen mennessä annettu selvitys tai mahdolliset todisteet eivät riitä vakuuttamaan tuomioistuinta jostakin todeksi tai vääräksi väitetystä tosiseikasta. Todistettavan tosiseikan on kuitenkin lähtökohtaisesti oltava tietyssä määrin lähtökohtaisesti todennäköinen.

Sivun alkuunSivun alkuun

4.

a) Mitä seuraa sen jälkeen, kun tuomioistuin on hyväksynyt asianosaisen pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Kun asianosainen on ilmoittanut, mitä tosiseikkoja todisteilla on tarkoitus näyttää toteen, tuomioistuin määrää asianosaisen esittämään todisteet. Määräys annetaan vapaamuotoisesti suullisessa käsittelyssä tai siviiliprosessilain 358 §:n mukaisesti näyttöä koskevana määrämuotoisena määräyksenä. Määräyksessä on oltava kuvaus riidanalaisista seikoista, jotka todisteilla halutaan näyttää toteen, ja tähän tarkoitukseen käytettävistä todistuskeinoista. Lisäksi on nimettävä kuultavat todistajat ja asiantuntijat tai kuultava asianosainen ja mainittava, kuka asianosaisista pyytää kyseisen todistuskeinon käyttöä (siviiliprosessilain 359 §).

Tämän jälkeen todisteet otetaan vastaan laissa säädetyllä tavalla (siviiliprosessilain 355 – 484 §). Todistelussa on otettava erityisesti huomioon välittömyyden periaate (siviiliprosessilain 355 §) ja asianosaissuhteessa sovellettava avoimuuden periaate (siviiliprosessilain 375 §).

Välittömyysperiaatteen mukaan todisteet vastaanottaa se tuomioistuin, jossa asia on vireillä, sillä sen on myös arvioitava näyttö. Poikkeaminen tästä säännöstä sallitaan ainoastaan laissa säädetyissä tapauksissa, jolloin todisteiden vastaanottaminen voidaan siirtää kyseisen tuomioistuimen toisen jäsenen tai toisen tuomioistuimen tehtäväksi (siviiliprosessilain 362 §). Avoimuusperiaatteen mukaan asianosaisilla on oikeus olla läsnä todistajaa kuultaessa ja esittää kysymyksiä todistajille (siviiliprosessilain 397 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Tämän jälkeen seuraa istunto, johon asianosaiset osallistuvat ja jossa todistelun tulokset otetaan suullisen käsittelyn perustaksi (siviiliprosessilain 285 §). Todisteiden vastaanottamista koskevan käsittelyn päätyttyä tuomioistuimen tehtävänä on vahvistaa sen pohjalta tosiseikasto vapaata todistusharkintaa käyttäen (286 §).

b) Millaisissa tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisen esittämän pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Todistelua koskeva hakemus voidaan evätä prosessi- tai todistusoikeudellisin perustein, jos:

  • tosiseikan toteen näyttäminen on tarpeetonta, toisin sanoen se on jo todistettu, yleisesti tunnettu tai riidaton,
  • tosiseikalla ei ole merkitystä asian kannalta, toisin sanoen sillä ei voi olla vaikutusta ratkaisuun,
  • käytettävä todistuskeino ei sovellu väitetyn tosiseikan todistamiseen (tulee kyseeseen erittäin harvoin, sillä todisteita ei saa arvioida ennen kuin ne otetaan vastaan),
  • todistuskeinon käyttö on käytännössä mahdotonta,
  • todistuskeinoa ei voida ottaa käsiteltäväksi esimerkiksi oikeuden väärinkäytöksi katsottavan umpimähkäisen väitteen tai todistajan vaitiolovelvollisuuden vuoksi (jos häntä ei ole vapautettu vaitiolovelvollisuudesta),
  • todisteiden vastaanottaminen on tuomioistuimen harkittavissa esimerkiksi arvioitaessa vahinkoa siviiliprosessilain 287 §:n mukaisesti,
  • tosiseikka on vahvistettu kumpaakin osapuolta sitovalla tavalla ja oikeusvoimaisesti toisessa oikeusmenettelyssä,
  • todistelua koskeva hakemus on hylättävä myöhästyneenä (siviiliprosessilain 296 §:n 1 momentti), tai
  • todisteiden vastaanottaminen on estynyt määräämättömäksi ajaksi, todistelua koskeva määräaika on päättynyt tai menettely on viivästynyt muista syistä (siviiliprosessilain 356 §).  

5.

a) Mitä erilaisia todistelukeinoja on olemassa?

Laissa määritellään seuraavat viisi ns. ankaraa todistuskeinoa:  

Sivun alkuunSivun alkuun

(1) Katselmus (siviiliprosessilain 371 – 372 a §)

Katselmuksessa tuomari tekee kohteesta välittömiä aistihavaintoja. Katsomalla tehtyjen havaintojen ohella tämä voi käsittää maistamalla, haistelemalla, kuuntelemalla ja koskettelemalla tehtäviä aistihavaintoja. Siten katselmusobjekteina voidaan käyttää myös ääni-, kuva- ja ATK-tallenteita.

(2) Todistajat (siviiliprosessilain 373 – 401 §)

Todistajan avulla voidaan näyttää toteen menneitä tapahtumia, joista hän on itse tehnyt havaintoja. Tästä syystä kukaan ei voi tulla todistajan sijaan, toisin kuin asiantuntijan ollessa kyseessä.

Todistajana voi olla ainoastaan henkilö, joka ei ole oikeusriidan osapuoli.

Jos todistajalta edellytetään erityistä asiantuntemusta tosiseikkojen havainnoimiseksi, on kyseessä siviiliprosessilain 414 §:n mukainen ns. asiantunteva todistaja, esimerkiksi ensiapuklinikan lääkäri, joka antaa lausunnon onnettomuudesta johtuneista vammoista.

(3) Asiantuntijat (siviiliprosessilain 402 – 414 §)

Asiantuntija välittää tuomarille tosiseikkojen arvioinnissa tarvittavaa erityisasiantuntemusta, jota tuomarilla ei ole. Hän ei vahvista tosiseikkoja, vaan hänen tehtävänään on antaa arvostelmia vahvistettujen tosiseikkojen pohjalta. Asiantuntijaa voidaan pyytää tekemään tosiseikkoja koskevia toteamuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että tosiseikkojen toteaminen sinänsä edellyttää erityisasiantuntemusta. Esimerkkinä tästä on lääkärin laatima diagnoosi.

Yksityisen asiantuntijan lausuntoa, joka on annettu asianosaisen toimeksiannosta, voidaan käyttää asiantuntijatodisteluna vain poikkeustapauksissa jutun molempien osapuolten suostumuksella.

Sivun alkuunSivun alkuun

(4) Asiakirjatodistelu (siviiliprosessilain 415 – 444 §)

Kirjalliset lausunnot ovat siviiliprosessilaissa tarkoitettuja asiakirjoja. Laissa annetaan erilainen näyttöarvo julkisille asiakirjoille (siviiliprosessilain 415, 417 ja 418 §) ja yksityisille asiakirjoille (416 §).

(5) Asianosaisten kuuleminen (siviiliprosessilain 445 – 455 §)

Asianosaisten kuuleminen on muihin todistuskeinoihin nähden toissijainen keino ja sallitaan ainoastaan, kun sen tarkoituksena on päänäytön esittäminen. Asianosaisen kuuleminen on sallittua ainoastaan, jos vastapuoli suostuu siihen tai jos tuomioistuin vaatii kuulemista viran puolesta.

b) Mitä eroa on toisaalta todistajan tai asiantuntijan suullisella kuulemisella ja toisaalta todistajan tai asiantuntijan kirjallisella lausunnolla?

Todistuskeinojen näyttöarvolla ei sinänsä ole eroa. Vapaan todistusharkinnan periaatteen mukaan kaikki todistuskeinot ovat samanarvoisia. Eroavaisuuksia on ainoastaan todisteiden vastaanottamiseen sovellettavissa menettelyissä.

Todistajia on kuultava yksittäin, ja myöhemmin kuultavat todistajat eivät tällöin saa olla läsnä (siviiliprosessilain 394 §:n 1 momentti). Keskenään ristiriitaisia todistajalausuntoja antaneet todistajat voidaan kuitenkin asettaa kuulusteltaessa vastakkain (siviiliprosessilain 394 §:n 2 momentti).

Ennen kuulustelua todistajalle ilmoitetaan velvollisuudesta pitäytyä totuudessa ja mahdollisuudesta, että häntä pyydetään vannomaan vala (siviiliprosessilain 395 §:n 1 momentti). Kuulustelu alkaa todistajan henkilötietojen tarkistamisella (siviiliprosessilain 395 §:n 2 momentti). Tämän jälkeen todistajalle esitetään jutun asiasisältöä koskevia kysymyksiä (396 §). Tuomioistuin pyrkii siihen, että todistaja antaa lausuntonsa asiasta, josta häntä kuullaan. Tuomioistuin voi tarvittaessa esittää lisäkysymyksiä saadakseen tarkemman käsityksen todistajan lausunnosta tai täydentääkseen sitä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Asianosaisilla on läsnäolo-oikeus ja oikeus esittää kysymyksiä todistajankuulustelussa. Tällöin asianosainen voi periaatteessa ainoastaan tuoda esiin kysymyksiä, joihin hän haluaa todistajan vastaavan, mutta asianajaja voi osoittaa kysymyksiä suoraan todistajalle (siviiliprosessilain 397 §).

Näitä todistajankuulustelua koskevia sääntöjä noudatetaan soveltuvin osin myös asiantuntijatodistelussa ja asianosaisia kuulusteltaessa (siviiliprosessilain 402 ja 451 §).

Asiakirjatodistelu toimitetaan esittämällä kyseessä oleva asiakirja. Jos asiakirja ei ole sen asianosaisen hallinnassa, joka siihen vetoaa, voidaan vastapuolta tai ulkopuolista vaatia esittämään hallussaan oleva asiakirja (421 ja 428 §).

Velvollisuus esittää asiakirja tuomioistuimelle tulee kyseeseen tapauksissa, joissa todisteeseen vetoava asianosainen voi vaatia asiakirjan luovuttamista tai esittämistä yksityisoikeuden sääntöjen mukaan (siviiliprosessilain 422 §). Velvollisuus on perusteltava uskottavien tosiseikkojen avulla (424 §:n 5 kohdan toinen virke). Kirjallista asiantuntijalausuntoa pidetään myös siviiliprosessilaissa tarkoitettuna asiakirjana.

c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla?

Onko esimerkiksi kirjallinen todiste vahvempi kuin suullinen lausunto tai oikeaksi todistettu asiakirja vahvempi kuin yksityinen asiakirja?

Periaatteessa eroa ei ole, vaan todistuskeinot ovat keskenään samanarvoisia. Tämä johtuu siviiliprosessilain 286 §:n mukaisesta vapaan todistusharkinnan periaatteesta, jonka mukaan tuomioistuimen on todistusharkinnassaan otettava huomioon kaikki vastaanottamansa todisteet kokonaisuutena arvioiden. Tuomareiden on ainoastaan poikkeustapauksissa sovellettava pakottavia todistelusääntöjä, jollaisia on säädetty esimerkiksi oikeudenkäyntipöytäkirjan (siviiliprosessilain 165 §), tuomion (314 §) ja muiden asiakirjojen (415 – 418 §) näyttöarvosta.

Sivun alkuunSivun alkuun

d) Onko tiettyjen tosiseikastojen todistaminen sidottu määrätynlaiseen todistelumenettelyyn?

(Tarvitaanko esimerkiksi tietyn rajan ylittävästä velasta kirjallinen todiste?)

Siviiliprosessilaissa ei ole säännöksiä, joiden mukaan tiettyjen tosiseikastojen todistaminen olisi sidottu määrätynlaisiin todistelukeinoihin.

On olemassa ainoastaan yksi, tiettyihin oikeudenkäynnin lajeihin sovellettava poikkeus. Siten asiakirjojen perusteella ratkaistavissa asioissa (Urkundenprozess) kanneperusteena olevat tosiseikat on näytettävä toteen asiakirjoilla ja muut tosiseikat voidaan näyttää toteen ainoastaan käyttämällä asiakirjoja tai asianosaisten kuulustelua (siviiliprosessilain 592 § ja sitä seuraavat säännökset).

6.

a) Velvoittaako laki todistajat todistamaan?

Jokaisella Saksan lainkäyttövaltaan kuuluvalla lainmukaisesti kutsutulla todistajalla on velvollisuus saapua oikeuteen, antaa todistajankertomus ja vannoa todistajanvala.

Todistamisvelvollisuuteen kuuluu myös todistajan velvollisuus tarkistaa tietojaan asiakirjojen avulla ja palauttaa asioita mieleensä (siviiliprosessilain 378 §). Todistaja ei ole velvollinen todistamaan seikoista, joista hänellä ei ole tietoa.

b) Millaisissa tilanteissa todistajat voivat kieltäytyä todistamasta?

(Esimerkiksi kun todistaja on sukua jommallekummalle osapuolelle (onko väliä, mikä sukulaisuussuhde on kyseessä?) tai jos todistaminen aiheuttaisi vahinkoa todistajalle itselleen)

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviiliprosessilain mukaan todistajalla on oikeus kieltäytyä kokonaan todistamasta, jos hänellä on henkilökohtainen suhde jompaankumpaan asianosaiseen (383 §), ja oikeus olla perustelluista syistä vastaamatta tiettyihin kysymyksiin (384 §).

Siviiliprosessilain 383 §:n mukainen kieltäytymisoikeus perustuu todistajan sukulaisuussuhteisiin tai ammatilliseen vaitiolovelvollisuuteen ja sen tarkoituksena on eturistiriitojen välttäminen.

Kieltäytymisoikeus koskee kihlattua (1 kohta), aviopuolisoa (2 kohta) ja avopuolisoa (3 kohta), avio- tai avopuolisoa vielä liiton päätyttyäkin. Oikeus kieltäytyä todistamasta on myös henkilöllä, joka on sukua asianosaiselle suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa tai joka on tai on ollut naimisissa henkilön kanssa, joka on tällaisessa sukulaissuhteessa asianosaiseen. Kieltäytymisoikeus on myös asianosaisen sivusukulaisella kolmanteen polveen asti ja henkilöllä, joka avioliiton kautta on tai on ollut sivusukulainen, toiseen polveen asti (3 kohta). Sivusukulaisuudella tarkoitetaan sukulaisuutta, joka ei ole suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa, vaan perustuu siihen, että henkilöt ovat saman kolmannen henkilön jälkeläisiä.

Papeilla on oikeus kieltäytyä todistamasta (siviiliprosessilain 383 §:n 4 kohta) samoin kuin henkilöillä, jotka ammattinsa puolesta osallistuvat aikakausijulkaisujen tai radio- tai televisiolähetysten valmistamiseen, tuottamiseen tai levittämiseen (5 kohta), ja henkilöillä, jotka virkansa, asemansa tai ammattinsa vuoksi saavat tietoja, jotka on pidettävä salassa niiden luonteen tai lain perusteella (6 kohta). 

Ammattiin perustuva vaitiolo-oikeus käsittää kaikki seikat, jotka kyseinen henkilö on saanut tietoonsa ammatillisen asemansa takia. Siviiliprosessilain 384 §:n mukainen vaitiolo-oikeus suojaa todistajaa todistamisvelvollisuudesta johtuvilta seurauksilta. Hänellä on lain mukaan oikeus olla vastaamatta yksittäisiin kysymyksiin, mutta hänellä ei ole 383 §:n kaltaista kokonaiskieltäytymisoikeutta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviiliprosessilain 384 §:n mukainen vaitiolo-oikeus koskee kysymyksiä, joihin vastaaminen aiheuttaisi todistajalle tai häneen 383 §:n mukaisessa sukulaisuussuhteessa olevalle henkilölle välittömiä omaisuusvahinkoja (1 kohta), maineen menetyksen tai vaaran joutua syytteeseen tai hallinto-oikeudellisen rikkomusmenettelyn alaiseksi (2 kohta). Todistajan ei myöskään tarvitse vastata kysymykseen, jonka vastaaminen johtaisi liike- tai ammattisalaisuuden paljastamiseen (3 kohta).

Siviiliprosessilain 383 ja 384 §:n mukaisesta todistajan kieltäytymisoikeudesta on säädetty muutamia poikkeuksia (385 §). Erityisen huomattava on siviiliprosessilain 385 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan papit ja henkilöt, joilla on 383 §:n 1 momentin 6 kohtaan perustuva vaitiolovelvollisuus lain aineellisten säännösten perusteella, voidaan poikkeuksellisesti velvoittaa todistamaan.

c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvää henkilöä rangaista tai pakottaa hänet todistamaan?

Kyllä. Jos lainmukaisesti kutsuttu todistaja ei saavu oikeuteen, tuomioistuin määrää hallinnollisen sakon, ja jollei sakkoa ole mahdollista saada perittyä, todistaja määrätään vangittavaksi (siviiliprosessilain 380 §:n 1 momentti). Hallinnollinen sakko voi rikoslakikirjan voimaanpanolain (Einführungsgesetz zum Strafgesetzbuch) 6 §:n 1 momentin mukaan olla määrältään 5 – 1 000 euroa, ja vangitseminen voi kestää yhdestä päivästä kuuteen viikkoon (voimaanpanolain 6 §:n 2 momentti). Lisäksi todistajalta peritään hänen pois jäämisestään aiheutuneet kustannukset.

Jos todistaja jättää toistamiseen saapumatta, hänet voidaan määrätä tuotavaksi oikeuteen pakkokeinoin, minkä lisäksi häneen kohdistetaan edellä mainitut hallinnolliset seuraamukset (380 § 2 momentti). Näitä toimia ei toteuteta, jos todistaja esittää hyvissä ajoin oikeudelle hyväksyttävät perustelut pois jäämiselleen). Jos hyväksyttäviä poissaoloperusteita ei esitetä ajoissa, todistajan on vakuutettava oikeus siitä, ettei myöhästyminen ollut hänen syytään (siviiliprosessilain 381 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos todistaja kieltäytyy todistamasta tai vannomasta valaa ilmoittamatta mitään perustetta tai ilmoitettuaan perusteen, joka on oikeusvoimaisesti todettu vaikutuksettomaksi, häntä vastaan voidaan käyttää samoja keinoja kuin todistajaan, joka jää pois oikeuden istunnosta esittämättä hyväksyttävää perustetta (siviiliprosessilain 390 §:n 1 momentti). Jos todistaja kieltäytyy toistamiseen yhteistyöstä, hänet voidaan määrätä vangittavaksi, mutta kuitenkin enintään oikeudenkäynnin päättymiseen asti (siviiliprosessilain 390 §:n 2 momentti).

d) Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina?

(Täysi-ikäiset henkilöt, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia, alaikäiset, henkilöt joilla on yhteisiä etuja jommankumman osapuolen kanssa, henkilöt jotka on tuomittu tietyistä rikoksista jne.)

Ei ole mitään yleistä ”kelvottomuutta” todistajaksi. Todistajana voi toimia iästä ja oikeustoimikelpoisuudesta riippumatta jokainen, joka on henkisesti riittävän kypsä tekemään tosiseikkoja koskevia havaintoja ja ymmärtämään niitä koskevia kysymyksiä.  

Henkilöihin, jotka on aiemmin tuomittu väärän todistajanlausuman tai väärän valan vuoksi, ei sovelleta mitään erityissääntöjä.

Todistajana ei voi olla henkilö, joka on itse menettelyssä asianosaisena tai asianosaisen lakimääräisenä edustajana. Henkilö, joka on muiden kanssa asianosaisena yhteisessä riita-asiassa, voi kuitenkin todistaa sellaisista tosiseikoista, jotka koskevat ainoastaan muita yhteisessä asiassa asianosaisena olevia. Tietyissä olosuhteissa edustaja voi olla kelpoinen todistamaan, jos todistajankuulustelu ei liity aiheeseen, jota valtuutussuhde koskee. Siten esimerkiksi valtuutettua edustajaa voidaan kuulla todistajana tosiseikoista, jotka eivät kuulu hänen oikeudenkäyntiä koskevan toimeksiantonsa piiriin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Todistajan kelpoisuus määräytyy todistajankuulustelun ajankohtana vallitsevan tilanteen mukaan.

7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa kuten televisiota ja videoneuvottelua?

(Kuka kuulee todistajaa? Voiko tuomari esittää todistajalle kysymyksiä? Saako toinen osapuoli kuulustella todistajaa?)

Tuomioistuin vastaa todistajien kuulustelusta. Tuomioistuin voi nimetä jäsentensä keskuudesta tuomarin, jonka tehtäväksi se antaa kuulustelun toimittamisen. Useimmiten tämä tapahtuu siviiliprosessilain 375 §:n 1 a momentin nojalla.  

Todistajia on kuultava yksittäin, ja myöhemmin kuultavat todistajat eivät tällöin saa olla läsnä (siviiliprosessilain 394 §:n 1 momentti). Keskenään ristiriitaisia todistajalausuntoja antaneet todistajat voidaan kuitenkin asettaa kuulusteltaessa vastakkain (siviiliprosessilain 394 §:n 2 momentti).

Asianosaisilla on läsnäolo-oikeus ja oikeus esittää kysymyksiä todistajankuulustelussa. Tällöin asianosainen voi periaatteessa ainoastaan tuoda esiin kysymyksiä, joihin hän haluaa todistajan vastaavan, mutta asianajaja voi osoittaa kysymyksiä suoraan todistajalle (siviiliprosessilain 397 §).

Todistajia voidaan kuulla käyttämällä videoneuvottelua, jos menettelyyn osallistuvat osapuolet antavat tähän suostumuksensa saatuaan tiedon videoneuvottelua koskevasta hakemuksesta (siviiliprosessilain 128 a §:n 2 momentti). Lisäedellytyksenä on todistajan tai asiantuntijan suostumus, sillä tällainen tiedonsiirto vaikuttaa heidän henkilöoikeuksiinsa.

Sivun alkuunSivun alkuun

III. Näytön arviointi

8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, tuomioistuinta ottamasta todistetta huomioon tuomiossa?

(Esimerkiksi kun kyseessä on luvaton tallenne.)

Lainsäädäntöön sisältyy joitakin todisteen käyttöä koskevia kieltoja, esimerkiksi liittotasavallan keskusrekisterilain (Bundeszentralregistergesetz) 51 §:n mukainen kielto käyttää todisteena keskusrekisteristä poistettuja tai poistettavia tuomioita.

Lisäksi perustuslakituomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan kielto, joka koskee tapauksia, joissa tietyn aineiston käyttäminen todisteena loukkaisi perustuslain suojaamia yksilön oikeuksia eikä todisteiden käyttöä poikkeuksellisesti todeta perustelluksi vastakkain asetettujen oikeushyvien vertailussa.

Periaatteessa kielto koskee oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi salaa tehtyjä äänityksiä. Sama periaate pätee myös salakuunteluun pienoislähettimen, suuntamikrofonin tai äänentoistolaitteen avulla ja lainvastaisesti hankittujen yksityisten asiakirjojen kuten päiväkirjojen tai henkilökohtaisten kirjeiden käyttöön todisteena.

Kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvien vastakkaisten etujen vertailu voi kuitenkin edellä mainituissa tilanteissa johtaa poikkeukseen, jonka mukaan lainvastaisesti hankitun aineiston käyttö todisteena sallitaan, jollei sen katsota koskettavan yksityiselämän ydinaluetta.

Kysymys siitä, johtaako myös prosessioikeudellisten säännösten rikkominen kieltoon käyttää aineistoa todisteena, on ratkaistava kunkin tapauksen kohdalta erikseen. Menettelyä ja erityisesti prosessitoimia koskevat virheet voivat korjaantua siviiliprosessilain 295 §:n 1 momentin mukaisesti. Siten esimerkiksi asianosaisen kuuleminen todistajana on väistyvä menettelyvirhe eli sen käyttö todistelukeinona sallitaan, jos asianosaiset eivät esitä lainsäädäntöä koskevaa väitettä tai eivät ole vedonneet virheeseen ennen suullisen käsittelyn päättymistä. Myös tilanne, jossa todistajalle ei ole ilmoitettu häneen sovellettavasta kieltäytymisoikeudesta, voi korjaantua 295 §:n 1 kohdan mukaan.  

Yleistä etua suojelevien säännösten noudattamisesta ei kuitenkaan ole mahdollista luopua (siviiliprosessilain 295 §:n 2 momentti). Tällaisia säännöksiä ovat esimerkiksi kaikki viran puolesta huomioon otettavat seikat kuten prosessinedellytykset, oikeuskeinojen sallittavuus ja sulkeminen pois tuomarin tehtävästä.

9. Käykö henkilön lausuma todisteesta, jos hän on itse asianosaisena asiassa?

Kuten edellä 5. kysymyksen a) ja c) kohdissa on todettu, asianosaisen kuulustelu on sallittu tietyissä olosuhteissa. Tuomari arvioi tällaisen näytön vapaan todistusharkinnan mukaisesti (siviiliprosessilain 286 §).

« Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Yleistä | Saksa - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 07-05-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta