Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Belgia

SISÄLLYSLUETTELO I. Todistustaakka  1. a) Mitä oikeussääntöjä sovelletaan todistustaakkaan?  b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niitä tarvitse näyttää toteen? Voidaanko nämä olettamukset kumota vastatodistelulla?  2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa siihen?  II. Todisteiden vastaanottaminen  3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä vai voiko oikeus hankkia todisteita oma-aloitteisesti?  4. a) Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun oikeus on hyväksynyt pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?  b) Missä tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisten pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?  5. a) Mitä eri todistelukeinoja on olemassa?  b) Mitä eroa on toisaalta todistajan tai asiantuntijan suullisella kuulemisella ja toisaalta todistajan tai asiantuntijan kirjallisella lausunnolla?  c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla?  d) Onko jotkin tosiseikat todistettava jollakin tietyllä menettelyllä?  6. a) Velvoittaako laki todistajan todistamaan?  b) Missä tapauksissa todistaja voi kieltäytyä todistamasta?  c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvä pakottaa todistamaan? Voidaanko häntä rangaista todistamisesta kieltäytymisestä?  d) Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina?  7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa?  III. Näytön arviointi  8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, ottamasta todistetta huomioon tuomiossa?  9. Käykö asianosaisen oma lausuma todisteesta?

 

I. Todistustaakka

1.

a) Mitä oikeussääntöjä sovelletaan todistustaakkaan?

Belgian oikeusjärjestyksessä erotetaan toisistaan siviili- ja kauppaoikeus. Kauppaoikeus on erityisesti kaupankäyntiä harjoittaviin sovellettava oikeudenala, siviilioikeus taas yleistä oikeutta.

Siviilioikeudelliset todistelusäännöt löytyvät siviililakikirjasta alkaen 1315 pykälästä. Kyse on suljetusta säännöstöstä, joka sisältää tiukasti säänneltyjä todistelukeinoja (ks. tarkemmin kohtaa 5 a).

Kauppaoikeudelliset todistelusäännöt puolestaan löytyvät kauppalakikirjan 25 pykälästä. Säännöstön leimallisimpana tunnusmerkkinä on, että se on avoin järjestelmä ja että sen mukaan voidaan varsin vapaasti päättää, mitä kauppaoikeudellisissa asioissa pidetään todisteina. 25 pykälässä todetaan seuraavaa: Siviilioikeuden mukaisten todistelukeinojen lisäksi kaupallisen suhteen olemassaolosta voidaan esittää näyttöä todistajanlausunnoin kaikissa tapauksissa, joissa tuomioistuin katsoo, että tällainen näyttö on hyväksyttävä – ellei asiasta ole tiettyjen erityistapausten kohdalla toisin säädetty. Näytöksi myynti- tai ostotapahtumasta voidaan esittää lasku, tämän kuitenkaan rajoittamatta muiden kauppaoikeuden mukaisten todistelukeinojen soveltamista.

Todisteisiin liittyviä prosessioikeudellisia näkökohtia säännellään prosessilaissa alkaen sen 870 pykälästä. Prosessilain 876 pykälän mukaan tuomioistuimen on tutkittava kulloistakin asiaa soveltaen niitä todistelusääntöjä, joita asian luonne edellyttää. Asia voi siis kuulua joko siviilioikeuden tai kauppaoikeuden piiriin.

Sivun alkuun

Tosiseikkaa, olettamusta tai väitettä koskevan todisteen esittää se asianosainen, joka siihen vetoaa. Sen joka vaatii sopimuksen täyttämistä, on näytettävä, että sopimus on olemassa. Vastaavasti sen, joka väittää vapautuneensa sopimuksesta, on näytettävä, että hän on suorittanut maksun tai täyttänyt sopimuksen vaaditulla toimella (siviililakikirjan 1 315 §). Kunkin asianosaisen on toimitettava todisteet esittämiensä väitteiden tueksi (prosessilain 870 §, actori incumbit probatio). Vastapuolen on sitten pyrittävä kiistämään esitettyjen todisteiden todistusvoima, mikäli mahdollista ja sallittua.

b) Onko olemassa sääntöjä, joiden nojalla tiettyjä tosiseikkoja pidetään sellaisina, ettei niitä tarvitse näyttää toteen? Voidaanko nämä olettamukset kumota vastatodistelulla?

Elleivät yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen liittyvät syyt estä, kaikkien tosiseikkojen tueksi voidaan esittää todisteita. Todisteiden esittämiselle on kuitenkin kolme rajoitusta: Ensinnäkin todisteltavan tosiseikan on oltava asian kannalta merkityksellinen. Toiseksi sen on oltava todistusvoimainen, ts. oikeuden on pystyttävä sen perusteella vakuuttumaan lopullisesta päätöksestään asiassa. Kolmanneksi on todisteiden oltava sallittuja: yksityisyyttä, liikesalaisuutta ja viestintäsalaisuutta on suojeltava.

Vastapuoli voi periaatteessa kiistää esitetyt olettamukset. Vain eräitä kumoamattomiksi katsottavia olettamuksia (juris et de jure) ei voida kiistää: vastatodistelu on jopa kielletty. Kumottavissa olevat olettamukset (juris tantum) puolestaan voidaan kumota vastatodistelulla – siviilioikeudessa käyttäen säänneltyjä menettelyjä ja kauppaoikeudessa vapaasti.

Sivun alkuun

2. Missä määrin oikeuden on vakuututtava jostakin tosiseikasta voidakseen perustaa tuomionsa siihen?

Asianosaisten esittämien todisteiden on pystyttävä vakuuttamaan oikeus, mikä riippuu todisteiden todistusarvosta ja uskottavuudesta. Jos oikeus katsoo, että esitetty todiste voi auttaa asian ratkaisemisessa ja että se on luotettava esitys todellisesta asiaintilasta, oikeus voi katsoa todisteella olevan todistusarvo. Todistetta pidetään varsinaisena todisteena kuitenkin vasta siitä hetkestä, kun oikeus on katsonut sillä olevan todistusarvo.

Todistusarvo on jossain määrin subjektiivinen käsite, todistusvoima taas tiukan objektiivinen. Todisteen todistusvoima riippuu siitä, miten luotettavana sitä voidaan pitää. Laissa annetaan todistusvoima pelkästään riittävän luotettaville todisteille, koska tällaiset todisteet aina rajoittavat oikeuden harkintavaltaa. Tämä pätee kirjallisiin todisteisiin. Jos oikeus tulkitsee laillisesti hankittua kirjallista todistetta todisteen sanamuodosta poikkeavasti, se loukkaa todisteen todistusvoimaa. Loukattu osapuoli voi vedota tähän korkeimmassa oikeudessa.

II. Todisteiden vastaanottaminen

3. Edellyttääkö todisteiden vastaanottaminen aina asianosaisen pyyntöä vai voiko oikeus hankkia todisteita oma-aloitteisesti?

Asianosaisen, joka esittää väitteen, on pystyttävä todistamaan se. Joissakin tapauksissa oikeus voi vaatia asianosaista antamaan todisteita esimerkiksi määräämällä vannottavaksi todistajanvala (siviililakikirjan 1 366 §). Oikeus voi tiukoin edellytyksin määrätä asianosaisen vannomaan todistajanvalan joko tehdäkseen asian ratkaisun riippuvaiseksi siitä tai pelkästään vahvistaakseen korvauksen määrän.

Sivun alkuun

Oikeus voi kuulla asianomaisia tai määrätä todistajankuulustelun oma-aloitteisesti, ellei sitä laissa kielletä (prosessilain 916 §). Oikeus voi lisäksi pyytää asiantuntijalausuntoja tiettyjen seikkojen tarkistamiseksi tai teknisiä neuvoja saadakseen (prosessilain 962 §).

4.

a) Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun oikeus on hyväksynyt pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Asianosaisen on vaadittava tutkintatoimien käynnistämistä joko pääasiana tai sivuvaatimuksena. Oikeus voi sitten päättää hyväksyä tai hylätä vaatimuksen; päätös on perusteltava.

Kun kyse on asiakirjan todistamisesta oikeaksi (prosessilain 883 §) tai väärennysväitteestä (prosessilain 895 §), oikeus määrää asianosaiset saapumaan kuultavakseen (asianajajan avustamana tai ilman) ja tuomaan mukanaan kaikki arvopaperit, asiakirjat ja vastaavat, joita väitetään väärennetyiksi. Oikeus voi käsitellä asian heti tai kirjata sen odottamaan jatkokäsittelyä, minkä jälkeen oikeus voi ryhtyä tutkintatoimiin tai antaa ne asiantuntijan tehtäväksi. Lopuksi oikeus tekee päätöksen oikeellisuuden tai väärennösväitteen tutkimisesta.

Jos joku asianosaisista tarjoutuu esittämään todisteita yhden tai useamman todistajan lausuntojen kautta, oikeus voi hyväksyä sen, kunhan kyse on sallitusta todistelusta (prosessilain 915 §). Ellei laki sitä estä, oikeus voi määrätä todistajainkuulustelun. Tuomioistuimen kirjaaja (griffier) kutsuu todistajat kuultaviksi viimeistään kahdeksan päivää ennen kuulustelua. Todistajien on vannottava todistajanvala, ja oikeus kuulustelee heitä yksitellen. Oikeus voi esittää todistajille kysymyksiä oma-aloitteisesti tai asianosaisen pyynnöstä. Todistajanlausunnot kirjataan ja luetaan ääneen, ja tarvittaessa niitä korjataan ja täydennetään, minkä jälkeen todistajainkuulustelu päätetään.

Sivun alkuun

Oikeus voi pyytää asiantuntijanlausuntoa ratkaistakseen tai välttääkseen riita-asian. Asiantuntijanlausunto voi koostua pelkästään tosiasioista tai teknisistä neuvoista (prosessilain 962 §). Asiantuntija vastaa tehtäviensä täyttämisestä oikeudelle. Asianosaisten on toimitettava asiantuntijalle kaikki tarvittavat asiakirjat ja avustettava häntä kaikin tarvittavin tavoin. Lausunto on annettava oikeuden asettamassa määräajassa. Jos lausunto on ristiriidassa oikeuden omien vakaiden kantojen kanssa, sen ei tarvitse noudattaa asiantuntijan neuvoja.

Oikeus voi asianosaisten pyynnöstä tai oma-aloitteisesti määrätä toimitettavaksi paikan päällä tehtävä katselmus (prosessilain 1 007 §). Katselmus toimitetaan joko asianosaisten läsnä ollessa tai ilman heitä, ja sen toimittaa katselmuksen määrännyt tuomari, toinen sen tehtäväkseen saanut tuomari taikka muu virallisen toimeksiannon saanut henkilö. Kaikki toimet ja havainnot kirjataan katselmuspöytäkirjaan, joka annetaan tiedoksi asianosaisille.

b) Missä tapauksissa oikeus voi evätä asianosaisten pyynnön todisteiden vastaanottamisesta?

Oikeudella ei milloinkaan ole velvollisuutta hyväksyä asianosaisten esittämää tutkintatoimipyyntöä. Jos tuomarille annetaan virallisesti tehtäväksi suorittaa tutkimuksia, tehtävä on täytettävä (prosessilain 873 §).

5.

a) Mitä eri todistelukeinoja on olemassa?

Siviilioikeus tuntee viisi eri todistelutapaa: kirjallinen todistus, todistajanlausunto, olettamus, asianosaisen tunnustus sekä valaehtoinen vakuutus (siviililakikirjan 1 316 §).

Sivun alkuun

Kirjallisena todistuksena (siviililakikirjan 1 317 §) voidaan antaa joko virallinen tai virallisesti vahvistamaton asiakirja. Virallinen asiakirja on laissa säädettyjen muotovaatimusten mukainen asiakirja, jonka on laatinut siihen valtuutettu julkishallinnon viranomainen (esim. notaari tai henkikirjoittaja) ja joka osapuolten keskinäisissä suhteissa ja suhteissa kolmansiin muodostaa todistusvoimaisen todisteen asiakirjaan kirjatusta sopimuksesta. Tunnustettu virallisesti vahvistamaton asiakirja on kaikkien osapuolten allekirjoittama asiakirja, joka on laadittu yhtä monena kappaleena kuin osapuolia on ja joka muodostaa todistusvoimaisen todisteen osapuolten suhteesta. Jos sopimuksen arvo ylittää 375 euroa, siitä on laadittava kirjallinen asiakirja (siviililakikirjan 1 314 §).

Todistajanlausuntoja (siviililakikirjan 1 341 §) ei hyväksytä, jos ne ovat ristiriidassa kirjallisten todistusten sisällön kanssa tai ylittävät sen. Todistajanlausunnot kuitenkin hyväksytään, jos kirjalliset todistukset muodostavat vain todennäköisyysnäytön tai jos kirjallisia todistuksia on ollut mahdotonta hankkia.

Olettamukset (siviililakikirjan 1 349 §) ovat lakiin pohjautuvia tai tuomioistuimen tekemiä päätelmiä, jotka perustuvat tosiseikkaan ja joista edetään tuntematonta seikkaa koskevaan johtopäätökseen. Olettamuksilla ei voida kumota kirjallisten todistusten sisältöä, mutta todistajanlausuntojen tapaan niillä voidaan täydentää todennäköisyysnäyttöä tai korvata kirjalliset todisteet, joita on mahdotonta saada käyttöön.

Asianosaisen tunnustus (siviililakikirjan 1 354 §) voidaan tehdä joko oikeudessa tai sen ulkopuolella. Oikeudessa tehtävä tunnustus on asianosaisen tai hänen edustajansa oikeudenkäynnissä antama lausunto, joka muodostaa todistusvoimaisen todisteen, jota voidaan käyttää lausunnon antajaa vastaan. Oikeuden ulkopuolella tehtävään tunnustukseen ei puolestaan sovelleta muotovaatimuksia.

Sivun alkuun

Valaehtoisen vakuutuksen (siviililakikirjan 1 357 §) antaa joko jompikumpi asianosaisista (ratkaiseva vakuutus), tai se annetaan oikeuden määräyksestä. Ratkaisevaa valaehtoista vakuutusta voidaan käyttää todisteena vain sen antajan hyväksi tai häntä vastaan.

Kauppaoikeudellisissa asioissa (kauppalakikirjan 25 §) todistelu on vapaata ja erityisenä todistelukeinona on kauppasopimuksen lasku. Myyjä voi käyttää todisteena pätevää laskua, mutta muut kirjalliset asiakirjat on saatava vastapuolelta, jotta niitä voitaisiin käyttää todisteina.

b) Mitä eroa on toisaalta todistajan tai asiantuntijan suullisella kuulemisella ja toisaalta todistajan tai asiantuntijan kirjallisella lausunnolla?

Todistajanlausunto on itsenäinen todistelukeino, jota säännellään siviililaissa. Todistajien kuulemisen menettelyistä säädetään taas prosessilaissa. Asiantuntijanlausunto puolestaan on yksi todistelukeino muiden joukossa, ja sitä säännellään prosessilaissa. Asianosaiset voivat pyytää oikeutta kuulemaan asiantuntijatodistajia mutta eivät saa nimetä sellaista itse. Sen voi tehdä ainoastaan oikeus.

Kirjalliset todisteet ovat todistusvoimaisia, ja oikeuden on kunnioitettava niiden sisältöä. Asiantuntijalausunnoilla ei sellaista asemaa ole, vaan jos lausunto on ristiriidassa oikeuden omien vakaiden kantojen kanssa, sen ei tarvitse noudattaa asiantuntijan neuvoja (prosessilain 986 §).

c) Onko joillakin todistelukeinoilla suurempi painoarvo kuin toisilla?

Säännellyillä todistelukeinoilla on painoarvon mukainen järjestys. Tunnustus ja valaehtoinen vakuutus ovat keinoista painavimmat. Kirjallinen todiste on painavampi kuin todistajanlausunto ja olettamus. Virallinen asiakirja muodostaa todistusvoimaisen todisteen asianosaisten keskinäisistä suhteista tai heidän suhteistaan kolmansiin, kun taas tunnustettu virallisesti vahvistamaton asiakirja muodostaa todistusvoimaisen todisteen osapuolten suhteesta. Todistajanlausuntoihin ja olettamuksiin voidaan tukeutua vain silloin, kun kirjallinen todistusaineisto on puutteellinen tai kun kyseisestä velvoitteesta ei ole mahdollista saada kirjallisia todisteita.

Sivun alkuun

d) Onko jotkin tosiseikat todistettava jollakin tietyllä menettelyllä?

Sen mukaan, luokitellaanko käsiteltävä asia kuuluvaksi siviilioikeuden vai kauppaoikeuden piiriin, sovelletaan joko säänneltyä tai vapaata todistelua. Siviiliasioissa vaaditaan virallinen tai virallisesti vahvistamaton asiakirja kaikista arvoltaan yli 375 euroa olevista asioista tai liiketoimista (siviililakikirjan 1 341 §). Todisteena voidaan käyttää vain näitä asiakirjoja; todistajanlausuntoja tai olettamuksia ei hyväksytä. Kauppaoikeudellisissa asioissa todistajanlausunnot ja olettamukset sen sijaan sallitaan, vaikka ne olisivat ristiriidassa kirjallisten todistusten sisällön kanssa tai ylittäisivät sen.

6.

a) Velvoittaako laki todistajan todistamaan?

Ei, vaan todistajat kutsutaan todistamaan joko asianosaisten pyynnöstä tai oikeuden omasta aloitteesta (prosessilain 915–916 §).

b) Missä tapauksissa todistaja voi kieltäytyä todistamasta?

Jos kuultavaksi kutsuttu todistaja esittää lailliset perusteet todistamisvelvollisuudesta vapauttamiselle, oikeus tekee asiasta päätöksen. Pätevänä perusteena pidetään esimerkiksi kutsutun todistajan ammatillista salassapitovelvollisuutta (prosessilain 929 §).

c) Voidaanko todistamisesta kieltäytyvä pakottaa todistamaan? Voidaanko häntä rangaista todistamisesta kieltäytymisestä?

Kuultavaksi kutsutun todistajan on saavuttava oikeuden istuntoon. Ellei todistaja saavu paikalle, oikeus voi asianosaisen pyynnöstä antaa haastemiehen tehtäväksi toimittaa hänelle asiaa koskeva haaste (prosessilain 925 §). Ellei todistaja haasteen saatuaankaan saavu oikeuteen, hänet voidaan tuomita sakkorangaistukseen (prosessilain 926 §).

Sivun alkuun

d) Onko olemassa henkilöryhmiä, joita ei voida kuulla todistajina?

Todistajanlausunto on mitätön, jos sen esittänyt todistaja ei täytä todistajan kelpoisuusehtoja (prosessilain 961 §:n ensimmäinen momentti).

Alle 15-vuotiasta ei voida kuulla valan velvoittamana. Lausuntoja voidaan pitää pelkästään viitteellisinä (prosessilain 931 §:n ensimmäinen momentti).

Jos alaikäinen on riittävän arvostelukykyinen, oikeus tai sen osoittama henkilö voi kuulla häntä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Näin voidaan toimia joko alaikäisen itsensä pyynnöstä tai oikeuden määräyksestä. Jälkimmäisessä tapauksessa alaikäisellä on kuitenkin oikeus kieltäytyä kuulustelusta (prosessilain 931 §:n kolmas–seitsemäs momentti).

Sukulaisia alenevassa polvessa ei voida kuulla asiassa, jossa takenevassa polvessa olevien sukulaisten edut ovat keskenään ristiriidassa (prosessilain 931 §:n toinen momentti).

7. Mikä on tuomarin ja asianosaisten asema todistajainkuulustelussa? Millä edellytyksillä todistajaa voidaan kuulla käyttämällä hyväksi uusinta tekniikkaa?

Asianosaiset eivät saa puhutella todistajaa suoraan eivätkä keskeyttää häntä, vaan kysymykset on esitettävä tuomioistuimen kautta (prosessilain 936 §). Tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä esittää todistajalle kysymyksiä lausunnon täsmentämiseksi tai täydentämiseksi (prosessilain 938 §).

Epäsuorasti annettu todistajanlausunto on pätevä. Sitä vastaan eivät puhu mitkään lainkohdat tai oikeudelliset periaatteet. Lisäksi tuomioistuin voi prosessilain 924 §:n nojalla kuulla paikan päällä todistajaa, joka voi osoittaa, ettei hän pysty saapumaan istuntoon.

III. Näytön arviointi

8. Estääkö se, että todiste on hankittu lainvastaisin keinoin, ottamasta todistetta huomioon tuomiossa?

Lainvastaisin keinoin hankittuja todisteita ei voida käyttää oikeuskäsittelyssä. Tuomioistuin ei myöskään voi ottaa niitä huomioon tuomiota muotoillessaan. Jos todistuksen hankkimisen yhteydessä on loukattu yksityisyyden, ammattisalaisuuden tai viestintäsalaisuuden suojaa, todisteita pidetään lainvastaisina eikä niitä hyväksytä.

9. Käykö asianosaisen oma lausuma todisteesta?

Asianosaiselta peräisin olevia kirjallisia asiakirjoja ei voida käyttää todisteena hänen hyväkseen. Kauppaoikeudessa hyväksytään kuitenkin todisteeksi kauppasopimuksesta (asiakkaan hyväksymä) kuitti, johon kauppias voi sitten vedota, vaikka kuitti onkin peräisin häneltä itseltään. Tuomioistuin voi lisäksi hyväksyä asianmukaisen kirjanpidon todisteeksi kauppasopimuksen osapuolten välisistä liiketoimista.

Oikeudessa tehtävä tunnustus on asianosaisen tai hänen valtuuttamansa edustajan oikeudenkäynnissä antama lausunto, joka muodostaa todistusvoimaisen todisteen, jota voidaan käyttää lausunnon antajaa vastaan.

« Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot - Yleistä | Belgia - Yleistä »

Sivun alkuun

Uusin päivitys: 05-01-2007