Oikeusjärjestys
Oikeuslaitos
Oikeusalan ammatit
Oikeusapu
Tuomioistuinten toimivalta
Asian vireillepano tuomioistuimessa
Menettelylliset määräajat
Sovellettava lainsäädäntö
Asiakirjojen tiedoksianto
Todisteiden vastaanottaminen ja todistuskeinot
Väliaikaistoimet ja turvaamistoimet
Oikeuden päätösten täytäntöönpano
Yksinkertaistetut ja nopeutetut menettelyt
Avioero
Lapsen huolto
Elatusvaateet
Konkurssi
Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot
Korvaukset rikoksen uhreille
Sähköinen asiointi
Ruotsissa on olemassa vain yhdenlainen avioero. Avioero myönnetään tässä muodossa riippumatta siitä, hakevatko puolisot avioeroa yksimielisesti vai eivät. Tietyissä tapauksissa avioero voidaan myöntää vasta kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen. Näin on silloin, kun
Tietyissä poikkeustapauksissa avioero voidaan myöntää ilman harkinta-aikaa myös sellaisille puolisoille, joita koskee jokin edellä mainittu tilanne. Näin on esimerkiksi silloin, jos puolisot ovat jo eläneet erillään kaksi vuotta, jos avioliitto on solmittu siitä huolimatta, että puolisot ovat keskenään sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa tai jos he ovat täyssisarukset tai jos avioliitto on solmittu, vaikka toinen puolisoista oli jo naimisissa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuoli eikä aiempaa avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta ollut purettu. Näissä tapauksissa avioerokanteen voi nostaa myös yleinen syyttäjä.
Kummallakin puolisolla on aina oikeus saada avioero. Sitä varten ei tarvitse esittää erityisiä perusteluja.
Jos toinen puolisoista on ottanut avioliiton solmimisen yhteydessä tai myöhemmin avioliiton aikana käyttöön puolisonsa sukunimen, hänellä on oikeus ottaa takaisin se sukunimi, joka hänellä oli viimeksi ennen avioliiton solmimista.
Avioeron jälkeen omaisuus jaetaan pääsääntöisesti puoliksi puolisoiden kesken. Se, kumpi puolisoista on syypää avioliiton purkautumiseen, ei millään tavoin vaikuta omaisuuden jakamiseen.
Avioeron jälkeen molemmat vanhemmat ovat edelleen automaattisesti yhteisten lastensa huoltajia. Tuomioistuin voi kuitenkin purkaa yhteishuoltajuuden
Tuomioistuimen on purettava yhteishuoltajuus, jos molemmat vanhemmat vaativat sitä.
Molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsensa elatuksesta. Se vanhemmista, joka ei asu lapsen kanssa, täyttää elatusvelvollisuutensa maksamalla toiselle vanhemmalle elatusapua lapsesta.
Avioeron jälkeen puolisot vastaavat itse elatuksestaan. Poikkeuksena ovat tietyt erityistilanteet, esimerkiksi jos toisen puolison on vaikea hankkia itselleen elatusta pitkän avioliiton purkauduttua tai jos on olemassa erityisiä syitä.
Ruotsin lainsäädännössä ei säädetä asumuserosta.
Ks. vastaus kysymykseen 4.
Ks. vastaus kysymykseen 4.
Ruotsin lainsäädännössä ei säädetä avioliiton mitätöimisestä. Avioliitto voi purkautua kahdella tavalla: joko toisen puolison kuollessa tai kun tuomioistuin myöntää puolisoille avioeron.
Ks. vastaus kysymykseen 7.
Ks. vastaus kysymykseen 7.
Vain tuomioistuin voi päättää avioliiton purkamisesta myöntämällä avioeron. Muita avioeroon liittyviä kysymyksiä sen sijaan voidaan käsitellä myös muulla tavoin.
Puolisot voivat osallistua perheneuvontaan (familjerådgivning) , jonka tarkoituksena on käsitellä yhteiselämään liittyviä ristiriitoja parisuhteessa ja perheessä yleensä. Näin puolisot voivat ensinnäkin saada apua ongelmiensa ja ristiriitojensa ratkaisemisessa niin että he voivat jatkaa yhteiselämää ja välttää siten avioeron. Jos ero on jo tapahtunut, perheneuvonnan avulla pyritään lieventämään konfliktin seurauksia ja luomaan entisille puolisoille edellytykset toimia yhdessä lastensa vanhempina. Perheneuvontaa järjestävät sekä valtio (kunnat ja maakäräjät (landsting) ) ja kirkko että yksityiset tahot. Kuntien velvollisuutena on huolehtia perheneuvonnan järjestämisestä niille, jotka sitä haluavat.
Puolisoilla on myös oikeus perheasioiden sovitteluun (samarbetssamtal). Siinä ei käsitellä aikuisten välistä suhdetta vaan lasten asioita. Tarkoituksena on ensisijaisesti saada vanhemmat sopimaan lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyvistä kysymyksistä. Sovittelu tapahtuu asiantuntijan ohjauksessa. Kuntien velvollisuutena on huolehtia sovittelun järjestämisestä niille, jotka sitä haluavat.
Jos vanhemmat haluavat muuttaa yhteisten lastensa huoltojärjestelyjä, asiasta voidaan tehdä sopimus, jonka sosiaalilautakunta vahvistaa. Tällä tavoin voidaan järjestää myös lapsen asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyviä kysymyksiä.
Asumuseron ja avioeron mitätöimisen osalta ks. vastaukset kysymyksiin 4 ja 7.
Jotta avioerohakemus voidaan käsitellä jossakin Ruotsin tuomioistuimessa, edellytetään ensinnäkin, että kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään asian. Näin on tietysti silloin, jos molemmat puolisot ovat Ruotsin kansalaisia ja asuvat Ruotsissa. Lisäksi Ruotsin tuomioistuimilla on toimivalta käsitellä asia seuraavissa tapauksissa:
Sen jälkeen kun on selvitetty, että avioerohakemus voidaan käsitellä jossakin Ruotsin tuomioistuimessa, kanteen ottaa käsiteltäväksi se Ruotsin käräjäoikeus (tingsrätt) , jonka tuomiopiirin alueella jommankumman puolison kotipaikka on. Jos kummankaan kotipaikka ei ole Ruotsissa, asian käsittelee Tukholman käräjäoikeus.
Avioerokanne voidaan nostaa käräjäoikeudessa kahdella eri tavalla. Jos puolisot hakevat avioeroa yhdessä, he voivat jättää yhteisen hakemuksen. Jos taas vain toinen puolisoista hakee avioeroa, hänen on tehtävä tätä koskeva hakemus käräjäoikeudelle. Kummassakin tapauksessa hakemukseen on liitettävä molempien puolisoiden virkatodistukset. Virkatodistuksen saa sen paikkakunnan veroviranomaiselta (Skattekontoret) , jossa asianomainen on kirjoilla. Virkatodistus ei saa olla kolmea kuukautta vanhempi.
Avioeroa ja siihen liittyviä kysymyksiä koskevissa asioissa oikeusapua myönnetään ainoastaan erityisistä syistä.
Asumuseron ja avioeron mitätöimisen osalta ks. vastaukset kysymyksiin 4 ja 7.
Kyllä, avioeropäätökseen voi hakea muutosta.
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 (ns. Bryssel II -asetus) mukaan jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman eri toimenpiteitä. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä tietyin perustein.
Bryssel II -asetuksen mukaan pääsääntönä on, että avio- tai asumuseroa tai avioliiton mitätöintiä koskeva päätös, joka on annettu jossakin EU:n jäsenvaltiossa, on automaattisesti verrattavissa vastaavaan Ruotsin tuomioistuimen päätökseen ja että sillä on samat oikeusvaikutukset. Vaikka asetus perustuu automaattisen tunnustamisen periaatteeseen, asianomainen voi kuitenkin pyytää tuomioistuinta vahvistamaan, tunnustetaanko ulkomainen tuomio Ruotsissa vai ei. Tällaiset hakemukset toimitetaan Svean hovioikeuteen (Svea hovrätt) , joka tässä vaiheessa käsittelee hakemuksen vastapuolta kuulematta.
Kuten edellä vastauksessa kysymykseen 14 todettiin, asianomainen voi viedä asian Svean hovioikeuden käsiteltäväksi, jos hän haluaa käyttää hyväkseen Bryssel II -asetuksessa säädettyä mahdollisuutta vahvistuttaa ulkomaisen tuomion tunnustaminen Ruotsissa. Jos hovioikeus on vahvistanut tällaisessa menettelyssä, että kyseinen tuomio tunnustetaan Ruotsissa, toinen osapuoli voi vaatia päätöksen uudelleenkäsittelyä. Tätä koskeva hakemus tehdään niin ikään Svean hovioikeudelle, joka kuulee asian jatkokäsittelyssä kumpaakin osapuolta. Tästä hovioikeuden päätöksestä voi valittaa edelleen korkeimpaan oikeuteen (Högsta domstolen).
Jos avioerokanne otetaan ruotsalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, se ratkaistaan aina Ruotsin lain mukaan (oikeuspaikan lain periaate, lex fori).
Tietyissä tapauksissa otetaan kuitenkin huomioon myös ulkomaisen lain säännökset. Näin tehdään seuraavissa tapauksissa:
On syytä korostaa, että molemmissa edellä esitetyissä tapauksissa sovelletaan pelkästään Ruotsin lakia, vaikka osapuolille annetaankin siinä mielessä tietty suoja Ruotsin lakia vastaan siinä tapauksessa, että heillä on vain heikko liityntä Ruotsiin ja että on olemassa vahvat syyt olla myöntämättä avioeroa.
« Avioero - Yleistä | Ruotsi - Yleistä »
Uusin päivitys: 03-08-2007

