Euroopan komissio > EOV > Avioero > Italia

Uusin päivitys: 28-05-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Avioero - Italia

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Sivun alkukielistä versiota on päivitetty, ja se on siirretty Euroopan oikeusportaaliin.


 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Millä edellytyksillä avioeron voi saada? 1.
2. Mitkä ovat avioeron myöntämisperusteet? 2.
3. Mitä laillisia vaikutuksia avioerolla on: 3.
a) aviopuolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin? a)
b) omaisuuden jakamiseen puolisoiden välillä? b)
c) puolisoiden alaikäisiin lapsiin? c)
d) toisen puolison velvollisuuteen maksaa toiselle elatusapua? d)
4. Mitä lakitermi ”asumusero” käytännössä tarkoittaa? 4.
5. Mitä edellytyksiä asumuseroon liittyy? 5.
6. Mitä laillisia vaikutuksia asumuserolla on? 6.
7. Mitä lakitermi ”avioliiton mitätöinti” käytännössä tarkoittaa? 7.
8. Millä edellytyksillä avioliiton voi mitätöidä? 8.
9. Mitä laillisia vaikutuksia avioliiton mitätöinnillä on? 9.
10. Mitä vaihtoehtoisia muita kuin juridisia keinoja avioeroon liittyvien asioiden ratkaisemiseksi on olemassa? 10.
11. Minne avioero-/asumusero-/mitätöintihakemukset tulee lähettää? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää? 11.
12. Voiko asian hoitamiseen saada oikeusapua? 12.
13. Voiko avioero-/asumusero-/mitätöintipäätökseen hakea muutosta? 13.
14. Millä tavoin tulee menetellä jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama avioero-/asumusero-/mitätöintipäätös tunnustetaan Italiassa? 14.
15. Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman avioero-/asumusero-/mitätöintipäätöksen tunnustamista Italiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan? 15.
16. Mitä lakia sovelletaan avioeroasioissa silloin kun puolisot eivät asu Italiassa tai ovat muun maan kansalaisia? 16.

 

1. Millä edellytyksillä avioeron voi saada?

Laissa säädetään avioeron ehdottomista edellytyksistä (ks. kohta 2). Niiden on täytyttävä, mutta ne eivät kuitenkaan yksin riitä avioeropäätökseen. Tuomioistuimen on todettava (avioeron yksittäisistä perusteista riippuen suppeampaa tai laajempaa harkintavaltaa käyttäen) yhteiselämän päättyneen, mikä on yhteinen peruste kaikille avioeroille. 

Yhteiselämän päättyminen on tarpeen todeta, vaikka avioeroa olisi haettu yhdessä. Puolisoiden yhteisymmärrys eroasiassa ei ole pätevä avioeron peruste (ja näin ollen Italiassa ei varsinaisesti ole mahdollista erota yhteisellä päätöksellä). Jotta avioero voidaan myöntää, tuomioistuimen on tutkittava erohakemuksen perusteet.

Tuomioistuin tekee päätöksen avioliiton purkamisesta, jos avioliitto on solmittu siviililain mukaisesti, ja avioliiton siviilioikeudellisten vaikutusten lakkaamisesta, jos avioliitto on solmittu uskonnollisin menoin ja kirjattu väestörekisteriin. Yleinen syyttäjä osallistuu aina menettelyyn.

Lähteet: Laki nro 898, annettu 1. joulukuuta 1970, muutettuna lailla nro 436, annettu 1. elokuuta 1978, ja lailla nro 74, annettu 6. maaliskuuta 1987.

2. Mitkä ovat avioeron myöntämisperusteet?

Puoliso voi hakea avioeroa:

  1. jos toinen puoliso on avioliittoon vihkimisen jälkeen tuomittu erityisen vakavasta rikoksesta, johon hän on syyllistynyt ennen avioliittoa tai sen aikana (eli 
    1. tuomittu elinkautiseen tai yli 15 vuotta kestävään vankeuteen yhdestä tai useammasta tahallisesta rikoksesta lukuun ottamatta poliittisia rikoksia ja rikoksia, jotka on tehty erityisen perustelluista moraalisista ja yhteiskunnallisista syistä;
    2. tuomittu vapausrangaistukseen insestirikoksesta (rikoslain 564 §) ja 609 bis §:ssä (seksuaalinen väkivalta), 609 quater, 609 quinquies tai 609 octies §:ssä tarkoitetusta seksuaalirikoksesta (joista on säädetty vuoden 1996 laissa nro 66);
    3. tuomittu vapausrangaistukseen lapsenmurhasta tai epäilty puolison tai lapsen murhan yrityksestä;
    4. tuomittu kahdesti tai useammin vapausrangaistukseen puolisoa tai lasta vahingoittavasta törkeästä pahoinpitelystä, elatusvelvollisuuden laiminlyönnistä, kaltoinkohtelusta perheessä tai vajaavaltaisen taloudellisesta hyväksikäytöstä, paitsi jos avioeroa hakeva puoliso on tuomittu osallisuudesta rikokseen tai puolisoiden todetaan jatkavan yhteiselämää);
  2. tapauksissa, joissa: 
    1. puoliso on vapautettu kohdan 1 alakohdissa b ja c tarkoitetuista insesti- tai seksuaalirikoksista ja tuomioistuin katsoo, että vastaaja ei kykene jatkamaan tai aloittamaan uudelleen yhteiselämää;
    2. puolisoille on myönnetty asumusero tai he ovat sopineet siitä yhdessä ja he ovat asuneet erillään vähintään kolme vuotta siitä, kun asumusero käsiteltiin tuomioistuimessa;
    3. kohdan 1 alakohtien b ja c rikokset ovat vanhentuneet eikä niitä sen vuoksi ole voitu ottaa käsiteltäväksi rikosoikeudenkäynnissä, mutta avioeroa käsittelevä tuomioistuin toteaa, että kyseiset teot täyttävät rikoksen tunnusmerkistön;
    4. insestiä koskevassa rikosoikeudenkäynnissä ei tuomittu rangaistusta, koska se ei ole herättänyt yleistä pahennusta;
    5. toinen puoliso, joka on jonkin muun maan kansalainen, on saanut avioliiton mitätöityä tai purettua ulkomailla tai solminut ulkomailla uuden avioliiton;
    6. avioliitto on jäänyt täyttymättä;
    7. tuomioistuin on antanut toiselle puolisolle luvan vaihtaa sukupuolta; tällöin avioerohakemuksen voi tehdä kumpi tahansa puolisoista.

Ns. rikostapausten lisäksi (joissa puoliso on tuomittu erittäin vakavasta rikoksesta tai vapautettu alentuneen syyntakeisuuden vuoksi, rikoksen vanhentumisen vuoksi tai siksi, että insestitapauksessa ei ole riittäviä objektiivisia perusteita tuomita syylliseksi) avioeron perusteita ovat siis asumusero, toisen puolison ulkomailla hankkima avioliiton mitätöinti tai purkaminen taikka uuden avioliiton solmiminen, avioliiton jääminen täyttymättä ja sukupuolen vaihtaminen.

Sivun alkuunSivun alkuun

3. Mitä laillisia vaikutuksia avioerolla on:

a) aviopuolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin?

Henkilökohtaiset suhteet. Avioeropäätöksen seurauksena:

  • aviosuhde päättyy ja puolisot ovat jälleen vapaita solmimaan uuden avioliiton; naiselta avioituminen on kuitenkin kielletty tietyn ajan siviililain 89 §:ssä tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta;
  • nainen menettää puolisonsa sukunimen, jonka hän on liittänyt omaansa; tuomioistuin voi kuitenkin antaa naiselle luvan pitää puolisonsa sukunimen omansa lisäksi, jos nainen tekee tätä koskevan hakemuksen ja se on hakijan tai hänen huollossaan olevien lasten etujen mukaista.

Sukuyhteys säilyy entisellään, ja sukulaisuudesta suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa johtuvat esteet säilyvät (siviililain 87 §:n 4 momentti); ulkomaalainen puoliso ei menetä avioliiton seurauksena saamaansa kansalaisuutta.

b) omaisuuden jakamiseen puolisoiden välillä?

Omaisuuden jakaminen puolisoiden välillä. Avioerossa ositetaan yhteinen omaisuus (comunione legale) (eli kaikki puolisoiden avioliiton aikana yhdessä tai erikseen hankkima omaisuus lukuun ottamatta siviililain 179 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista omaisuutta) ja perheen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu omaisuus (fondo patrimoniale). Jos puolisoilla on alaikäisiä lapsia, perheen toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettua omaisuutta ei kuitenkaan ositeta ennen kuin nuorin lapsista on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Avioero ei vaikuta erillisenä pidettävään omaisuuteen (comunione ordinaria) (esim. kun osuuksiin jaettu omaisuus on hankittu ennen avioliittoa tai avioliiton aikana, mutta omaisuuden erillisyyteen perustuvan järjestelyn mukaisesti), joka voidaan erottaa toisen puolison vaatimuksesta.

Sivun alkuunSivun alkuun

c) puolisoiden alaikäisiin lapsiin?

Lasten huolto. Avioeron myöntävä tuomioistuin antaa lasten huoltajuuden toiselle vanhemmista tai – jos se on lasten etujen mukaista – myöntää yhteishuoltajuuden tai vuorohuoltajuuden.  Tuomioistuin määrää lasten tapaamisoikeudesta, antaa ohjeet lasten omaisuuden hoitamisesta ja määrää, kuinka suurta elatusmaksua sen vanhemman on maksettava, joka ei ole lapsen huoltaja.

Oikeus jäädä asumaan perheen kotiin annetaan useimmiten sille puolisolle, jolla on lasten huoltajuus. (Ks. lisätietoja: ”Lapsen huolto – Italia”)

d) toisen puolison velvollisuuteen maksaa toiselle elatusapua?

Elatusapu. Tuomioistuin määrää avioeropäätöksessään hakemuksesta säännöllisen elatusavun maksamisesta puolisolle, joille ei ole riittävää toimeentuloa tai jonka ei objektiivisista syistä voida katsoa voivan hankkia riittävää toimeentuloa. Elatusvelvollisuus päättyy, jos elatusapua saava puoliso avioituu uudelleen. Elatusapu voidaan osapuolten sopimuksella maksaa myös kertasuorituksena luovuttamalla elatusavun tarpeessa olevalle puolisolle omistusoikeus kiinteistöön. (Ks. lisätietoja: Elatusvaateet – Italia)

Muut vaikutukset. Jos elatusapua saava puoliso ei ole avioitunut uudelleen, hänellä on oikeus saada tietty osuus entiselle puolisolleen työsuhteen päättyessä maksettavasta erorahasta. Entisen puolison kuoltua hänellä on tarpeen mukaan oikeus leskeneläkkeeseen tai oikeus jakaa eläke leskeksi jääneen uuden puolison kanssa sekä oikeus perintöön. Lain mukaan elatusapuun oikeutettu puoliso voi hakea saatavalleen kiinnitystä elatusvelvollisen puolison omaisuuteen tai hakea omaisuuden takavarikointia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Elatusvelvollisuuden laiminlyönti. Puoliso, joka laiminlyö velvollisuuden maksaa elatusapua puolisolle ja/tai lapsille, syyllistyy rikokseen (rikoslain 570 §).

4. Mitä lakitermi ”asumusero” käytännössä tarkoittaa?

Asumusero tarkoittaa, että puolisoiden ei lain mukaan tarvitse enää asua yhdessä. Erillään asumisella sinällään ei ole vaikutuksia (lukuun ottamatta tilanteita ennen vuoden 1975 uudistuslakia nro 151).

Asumuserossa avioliitto pysyy voimassa, vaikka puolisoiden väliset siteet heikkenevät.

Asumusero voidaan käynnistää tuomioistuimen päätöksellä tai yhteisellä sopimuksella.

Lähteet: Aineelliset säännökset sisältyvät siviililakiin (siviililain 150 § ja sitä seuraavat; perintöasioista ks. siviililain 548 ja 585 §).

5. Mitä edellytyksiä asumuseroon liittyy?

Tuomioistuimen asumuseropäätös edellyttää sellaisten tosiseikkojen olemassaoloa, joiden vuoksi avioelämän jatkaminen on kestämätöntä tai aiheuttaa vakavaa haittaa lasten kasvatukselle. Myös sillä puolisolla, joka on aiheuttanut tilanteen, on oikeus hakea asumuseroa.

Jos olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin ratkaisee osapuolen pyynnöstä, kumpi puolisoista on syyllinen eroon (lainsäätäjä on vuoden 1975 uudistuksessa korvannut aiemman käytännön, jossa tuomioistuin teki päätöksen asumuserosta syyllisyyden perusteella; asumuseroa ei enää pidetä syyllisyyteen perustuvana rangaistuksena vaan sillä korjataan tilanne, jossa yhteiselämä on kestämätöntä tai alaikäisille lapsille vahingollista).

Sivun alkuunSivun alkuun

Syyllisyyskysymyksellä (jonka ratkaisemista voidaan pyytää ainoastaan asumuseromenettelyssä) on merkitystä elatusapua myönnettäessä ja perintöasioissa. Yleinen syyttäjä osallistuu aina menettelyyn.

Asumusero yhteisellä päätöksellä perustuu puolisoiden väliseen sopimukseen, mutta se tulee voimaan vasta, kun tuomioistuin on sen vahvistanut. Tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että puolisoiden tekemät sopimukset ovat perheen ensisijaisen edun mukaisia. Jos esim. lasten huoltajuutta ja elatusta koskeva sopimus ei ole lasten edun mukainen, tuomioistuin kutsuu osapuolet koolle tarvittavien muutosten aikaansaamiseksi. Jos tuomioistuin pitää ratkaisua epäasianmukaisena, se voi jättää sen vahvistamatta. Oikeuskäytännön mukaan yleistä syyttäjää ei tarvita, jos puolisoilla ei ole alaikäisiä lapsia.

6. Mitä laillisia vaikutuksia asumuserolla on? 

Henkilökohtaiset suhteet: Asumuserossa (tuomioistuimen päätöksellä tai puolisoiden yhteisellä päätöksellä) velvollisuus avunantoon kaikissa yhteiselämän edellyttämissä muodoissaan kevenee. Isyysolettamus lakkaa. Nainen ei menetä miehensä sukunimeä, jonka on liittänyt omaansa, mutta tuomioistuin voi miehen pyynnöstä kieltää sen käytön, jos siitä voi aiheutua vakavaa vahinkoa. Tuomioistuin voi myöntää vaimolle oikeuden olla käyttämättä sukunimeä myös silloin, kun siitä voi olla tälle vahinkoa.

Omaisuuden jakaminen puolisoiden välillä: Asumuseropäätöksestä seuraa yhteisen aviovarallisuuden osittaminen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lasten huolto: Tuomioistuin, joka tekee päätöksen asumuserosta, tekee päätöksen myös lasten huoltajuudesta ja määrää, kuinka suurta elatusmaksua sen puolison, joka ei ole lasten huoltaja, on maksettava. Oikeus jäädä asumaan perheen kotiin annetaan useimmiten sille puolisolle, jolla on lasten huoltajuus (Ks. lisätietoja: ”Lapsen huolto – Italia”).

Elatusapu: Tuomioistuin myöntää pyynnöstä sille puolisolle, joka ei ole syyllinen asumuseroon, oikeuden saada toiselta puolisolta elatusapua, jos hänellä ei ole riittävästi omia tuloja. Asumuseroon syyllisellä puolisolla säilyy tarpeen mukaan oikeus saada elatusta eli säännöllisesti maksettava rahasumma, jonka hän tarvitsee välttämättömään toimeentuloon (Ks. lisätietoja: "Elatusvaateet – Italia").

Oikeuskäytännön mukaan asumuserossa maksettavia elatusmaksuja korotetaan automaattisesti samalla tavoin kuin on nimenomaisesti säädetty avioerossa maksettavien elatusmaksujen korottamisesta.

Lasten huoltajuutta ja (puolisolle ja lapsille) suoritettavan elatusmaksun suuruutta voidaan myöhemmin muuttaa. Elatusmaksun laiminlyönti on rikos (rikoslain 570 §).

Syyllisyys ja syyttömyys asumuserossa: Asumuserossa oleva puoliso, jota ei ole todettu syylliseksi eroon, säilyttää samat perintöoikeudet kuin puoliso, joka ei ole eronnut.

Puolisolla, joka on todettu syylliseksi asumuseroon, on oikeus pelkästään toimeentuloavustukseen, jos hän perintöoikeuden syntyessä on saanut kuolleelta puolisolta elatusapua (siviililain 548 ja 585 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Muut vaikutukset: Asumuseropäätös antaa oikeuden hakea tuomioistuimen määräämää kiinnitystä. Laiminlyönnin yhteydessä tuomioistuin voi määrätä kiinnityksen haltijan pyynnöstä velallisen omaisuuden takavarikoinnista ja määrätä kolmannet, jotka suorittavat velalliselle säännöllisesti maksuja, suorittamaan osan niistä oikeuden haltijalle.

7. Mitä lakitermi ”avioliiton mitätöinti” käytännössä tarkoittaa?

Siviililakiin (117 § ja sitä seuraavat) on koottu erilaisia tilanteita, joissa avioliitto voidaan mitätöidä tai on mitätöitävissä. Tarkoituksenmukaisempaa on käydä läpi erilaiset tilanteet, joissa avioliitto on pätemätön, ja niihin sovellettava oikeusnormisto.

Avioliitto on pätemätön, jos se on jollain laissa nimenomaan mainitulla tavalla sääntöjenvastainen, mihin on vedottava kiistämällä avioliitto.

Avioliiton mitätöinnistä ei ilmoiteta perillisille, ellei perintöasia ole jo vireillä. Yleinen syyttäjä osallistuu aina menettelyyn.

Lähteet: Aineelliset säännökset sisältyvät siviililakiin (siviililain 117–129 bis §)

8. Millä edellytyksillä avioliiton voi mitätöidä?

Avioliiton pätemättömyyden edellytykset ovat seuraavat (siviililain 117 § ja sitä seuraavat):

  1. toinen puolisoista on edelleen naimisissa (mikä on avioliiton este); pätemättömyys on ehdoton eikä se vanhene; mitätöintiä voivat hakea puolisot, lähisukulaiset takenevassa polvessa, yleinen syyttäjä ja kuka tahansa, jota asia koskee;
  2. impedimentum criminis  on kyseessä, jos avioliiton solmineista toinen on tuomittu toisen puolison murhasta tai murhayrityksestä; pätemättömyys on ehdoton ja peruuttamaton, ja siihen voivat vedota puolisot, yleinen syyttäjä ja kuka tahansa, jota asia koskee;
  3. avioitumiskielto puolison mielisairauden vuoksi; avioliitto voidaan kieltää myös sen solmimisen jälkeen, jos henkilön voidaan todentaa olleen oikeustoimikelvoton avioliiton solmimisen hetkellä; avioliiton voi kiistää holhooja, yleinen syyttäjä ja kuka tahansa, jota asia koskee;
  4. puoliso on kyvytön vastaamaan teoistaan; avioliiton voi kiistää puoliso, joka osoittaa olleensa kyvytön vastaamaan teoistaan – vaikkakin oikeustoimikelpoinen – avioliiton solmiessaan; mitätöintiä ei voi hakea, jos puolisot ovat asuneet yhdessä vuoden puolison toimintakyvyn palattua;
  5. alaikäisyys; mitätöintiä voivat hakea puolisot, yleinen syyttäjä ja vanhemmat; alaikäinen voi tehdä hakemuksen vasta vuoden kuluttua täysi-ikäisyyden saavutettuaan;
  6. vanhemmuus-, sukulaisuus-, adoptio- ja kasvattisuhde; pätemättömyyteen voivat vedota puolisot, yleinen syyttäjä ja kuka tahansa, jota asia koskee, paitsi jos avioliiton solmimisesta on kulunut vuosi ja voidaan olettaa, että avioliitolle olisi voinut saada luvan;
  7. väkivalta, pelko ja erehdys (väkivalloin saatu tai puolisosta riippumattomista syistä johtuvan poikkeuksellisen voimakkaan pelon vuoksi saatu suostumus; puolison henkilöllisyyttä koskeva erehdys tai siviililain 122 §:ssä tarkoitettu puolison persoonallisuutta koskeva olennainen erehdys); mitätöintiä voi hakea puoliso, jonka suostumus on saatu edellä mainituin keinoin, paitsi jos puolisot ovat asuneet yhdessä vuoden väkivallan tai pelon syyn päättymisen tai erehdyksen paljastumisen jälkeen;
  8. lumeavioliitto; avioliiton voi kiistää kumpi tahansa puolisoista, jotka ovat solmineet avioliiton sopien jättävänsä avioliitosta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet käyttämättä: mitätöintiä ei voi hakea, jos on kulunut vuosi avioliiton solmimisesta tai jos sopimuspuolet ovat lyhyenkin ajan eläneet avioliitossa vihkimisen jälkeen.

9. Mitä laillisia vaikutuksia avioliiton mitätöinnillä on?

Jos puolisot ovat toimineet vilpittömässä mielessä (eli eivät tienneet avioliiton esteesta vihkimishetkellä), avioliitto katsotaan päteväksi, kunnes se julistetaan mitättömäksi. Mitätöinnin vaikutukset alkavat mitätöintihetkestä (ns. luuloteltu avioliitto). Avioliiton aikana syntyneitä tai siitettyjä lapsia pidetään aviolapsina, ja heihin sovelletaan säännöksiä, jotka on tarkoitettu sovellettaviksi tilanteissa, joissa eroavilla puolisoilla on alaikäisiä lapsia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomioistuin voi myös määrätä toisen puolison maksamaan säännöllisesti enintään kolmen vuoden ajan tietyn rahasumman toiselle puolisolle, jolla ei ole riittäviä omia tuloja ja joka ei ole avioitunut uudelleen.

Jos vain toinen puoliso on toiminut vilpittömässä mielessä, luulotellun avioliiton oikeusvaikutukset tulkitaan hänen ja lasten hyväksi. Vilpillisessä mielessä toimineen puolison on maksettava kolmen vuoden elatusta vastaava kertakorvaus sekä elatusapua, jos kukaan muu ei ole elatusvelvollinen. Jos molemmat puolisot toimivat vilpillisessä mielessä, avioliiton oikeusvaikutukset koskevat sen aikana syntyneitä tai siitettyjä lapsia, ellei liiton pätemättömyys johdu kaksinnaimisesta tai insestistä; kaksinnaimisen vuoksi pätemättömässä avioliitossa syntyneet lapset voivat saada tunnustetun aviottoman lapsen aseman.

Vilpittömän mielen olettamus koskee ainoastaan avioliiton solmimisajankohtaa.

10. Mitä vaihtoehtoisia muita kuin juridisia keinoja avioeroon liittyvien asioiden ratkaisemiseksi on olemassa? 

Avioero- tai asumuseroasioiden ratkaisemiseksi ei ole vaihtoehtoisia keinoja. Esim. perhesovittelu ei koske niitä. Parlamentin käsittelyssä on perhesovittelua koskeva lakiesitys, jolla pyritään antamaan puolisoille mahdollisuus löytää sopuratkaisu lasten huoltajuutta koskevissa asioissa.

11. Minne avioero-/asumusero-/mitätöintihakemukset tulee lähettää? Mitä muodollisuuksia tähän liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Avioeroa koskevia menettelysääntöjä sovelletaan myös asumuseroasioihin soveltuvin osin; muutoin sovelletaan siviiliprosessilain 706 §:ää ja sitä seuraavia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan erityistä tutkintamenettelyä, joka etenkin alkuvaiheessa poikkeaa tavanomaisesta oikeudenkäyntimenettelystä.

Toimivalta: Vastaajan asuin- tai kotipaikan tuomioistuin kollegiaalisessa kokoonpanossa tai, jos vastaajaa ei tavoiteta tai hän asuu ulkomailla, kantajan asuin- tai kotipaikka. Jos molemmat asuvat ulkomailla, mikä tahansa Italian tuomioistuin on toimivaltainen. Jos kyseessä on yhdessä haettava avioero, puolisot voivat valita jommankumman asuin- tai kotipaikan.

Menettely: Avioerohakemus tehdään asiassa toimivaltaisen tuomioistuimen kirjaamoon jätettävän kanteen muodossa. Kanteen tueksi liitetään asiakirjoja, mutta ne voidaan esittää myös suoraan tuomioistuimen puheenjohtajan käsittelyssä. Kantajan on annettava kanne ja tuomioistuimen puheenjohtajan päätös, jolla tämä on kutsunut puolisot kuultavakseen, tiedoksi toiselle puolisolle. Jos tuomioistuimen puheenjohtajan käsittelyssä ei onnistuta sovittelemaan asiaa, puheenjohtaja päättää puolisoiden ja lasten edun mukaisista väliaikaisista toimenpiteistä ja määrää ajankohdan tutkintatuomarin käsittelylle. Tutkintatuomari käsittelee asian tavanomaisen tutkintamenettelyn sääntöjen mukaisesti.

Sopimusavioero: Kun avioerohakemus tehdään yhdessä, puolisot sopivat erosta ja avioliiton jälkeisistä suhteista lapsiin sekä taloudellisista suhteista. Menettely on yksinkertaistettu.

Lähteet: Vuoden 1970 laki nro 898 myöhempine muutoksineen; asumuseroon sovelletaan lisäksi siviiliprosessilain 706–711 §:ä

12. Voiko asian hoitamiseen saada oikeusapua?

Oikeusapua voi saada, mikä tarkoittaa, että voi käyttää asianajajan palveluja tarvitsematta maksaa asianajopalkkioita ja muita oikeudenkäyntikuluja. Myös Italiassa säännöllisesti oleskeleva ulkomaan kansalainen voi saada oikeusapua. Oikeusavun saamisen edellytyksistä on säädetty laissa 1990/217. Lisätietoja ks. "Oikeusapu". Oikeusapuhakemus esitetään asianajajaliiton hallitukselle. Ks. Rooman asianajajaliiton sivut www.ordineavvocati.roma.it/ italiano ja oikeusministeriön sivut : www.giustizia.it/servizi_cittadino/patrocinio_stato.htm English - français - italiano

Sivun alkuunSivun alkuun

Lähteet: Vuoden 1990 laki nro 217 muutettuna vuoden 2001 lailla nro 134

13. Voiko avioero-/asumusero-/mitätöintipäätökseen hakea muutosta?

Asumusero-, avioero- ja mitätöintipäätöksiin on mahdollista hakea muutosta. Avioeroa tai asumuseroa koskeviin päätöksiin, jotka eivät ole lainvoimaisia (esim. koska menettely jatkuu elatusmaksun määrittämiseksi tai syyllisen toteamiseksi), ei voi hakea erikseen muutosta (muutosta haetaan lainvoimaiseen päätökseen), vaan tämä on tehtävä laissa säädetyllä tavalla.

14. Millä tavoin tulee menetellä jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama avioero-/asumusero-/mitätöintipäätös tunnustetaan Italiassa? 

Asetuksessa (EY) N:o 2201/2003, joka on annettu 27. marraskuuta 2003, säädetään kaikille EU:n jäsenvaltioille yhteisestä menettelystä.

Tunnustaminen on automaattista. Jäsenvaltion väestörekisterin päivittämiseksi ei siis tarvita mitään erityistä menettelyä sen jälkeen, kun on annettu avioero-, asumusero- tai mitätöintipäätös, johon ei ei voida enää hakea muutosta.

Kuka tahansa, jota asia koskee, voi kuitenkin ilmoittaa, että päätös on tunnustettava tai että sitä ei voida tunnustaa. Asetuksessa on esitetty syyt, joiden nojalla päätös voidaan jättää tunnustamatta. Hakemus (kanteen muodossa) esitetään alueellisesti toimivaltaiselle ylioikeudelle (päätöksen täytäntöönpanopaikan perusteella sisäisten sääntöjen mukaisesti). Tuomioistuin tekee päätöksen viipymättä (toista osapuolta kuulematta) ja se annetaan tiedoksi kantajalle.

Sivun alkuunSivun alkuun

15. Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman avioero-/asumusero-/mitätöintipäätöksen tunnustamista Italiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Kumpikin osapuoli voi vastustaa päätöksen tunnustamista siinä ylioikeudessa, joka on tehnyt tunnustamispäätöksen, kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta (kahden kuukauden kuluessa, jos vastapuoli asuu eri maassa). Tässä toisessa vaiheessa kuullaan molempia osapuolia ja sovelletaan riitaoikeudenkäynnin tavanomaisia säännöksiä.

Vastustuskannetta koskevaan tuomioon voi hakea muutosta ns. kassaatiovalituksella ylemmältä oikeusasteelta (Ks. asetuksen liitteet).

16. Mitä lakia sovelletaan avioeroasioissa silloin kun puolisot eivät asu Italiassa tai ovat muun maan kansalaisia?

Asumus- ja avioeroon sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat sillä hetkellä, kun asumus- tai avioerohakemus tehdään. Jos puolisot ovat eri maiden kansalaisia, tuomioistuin käyttää harkintaansa ja määrittää sovellettavan lain selvittämällä, missä maassa aviopari on pääasiallisesti asunut.

Jos sovellettavassa ulkomaan laissa ei ole säädetty asumus- ja avioerosta, sovelletaan Italian lakia (31 § vuoden 1995 laissa nro 218), joten tällaisessa tapauksessa sovelletaan oikeuspaikan lakia. Huomattakoon, että Italian lain soveltaminen ei edellytä, että kantaja on Italian kansalainen, vaan sitä voi pyytää myös ulkomaalainen, joka on naimisissa italialaisen kanssa tai ulkomaalaisen kanssa.

Italialaisiin puolisoihin, jotka esittävät asumusero- tai avioerohakemuksen Italiassa, sovelletaan Italian lakia, vaikka he eivät asuisi Italiassa. Jos puolisot ovat keskenään eri kansalaisuutta, sovelletaan sen maan lakia, jossa aviopari on pääasiallisesti asunut. Jos tässä laissa ei tunneta asumuseroa tai avioeroa, (italialainen) tuomioistuin soveltaa kuitenkin Italian lakia.

« Avioero - Yleistä | Italia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 28-05-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta