Avioero - Kansainvälinen oikeus

Avioerotuomioiden tunnustaminen kansainvälisellä tasolla.

Tärkein tällä alalla tehty kansainvälinen yleissopimus on avioerojen ja asumuserojen tunnustamisesta vuonna 1970 tehty Haagin yleissopimus ( - ).

Yleissopimuksen tavoitteena on tietyissä oloissa varmistaa, että sopimusvaltiossa laillisesti myönnetyt avioerot ja asumuserot tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa.

Tanskaa lukuun ottamatta yleissopimusta ei sovelleta unionin jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1347/2000. Asiasta on lisätietoja kohdassa "Avioero - yhteisön oikeus".

Yleissopimusta sovelletaan ainoastaan sen ratifioineiden unionin jäsenvaltioiden (joita on nykyisin kahdeksan) ja sopimukseen liittyneiden yhteisön ulkopuolisten valtioiden (joita niin ikään on kahdeksan) välisissä suhteissa.

Yleissopimuksen tavoitteena on määritellä,

• mitkä tuomioistuimet ovat toimivaltaisia antamaan ratkaisun avioeroa koskevassa asiassa
• milloin sopimusvaltion viranomaisten on tunnustettava toisessa sopimusvaltiossa myönnetty avioero.

Yleissopimus koskee vain tuomioistuinten toimivaltaa ja tuomioiden tunnustamista avioero- ja asumuseroasioissa. Yleissopimus ei kata tuomioita, jotka liittyvät avioeron varallisuusoikeudellisiin seurauksiin tai lasten huoltoon.

Kahdenväliset sopimukset

Jotkin jäsenvaltiot ovat tehneet yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia avioerojen tunnustamisesta.

Asiasta voi hakea lisätietoja napsauttamalla hiirellä jäsenvaltioiden lippuja.

Viiteasiakirja

• Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa
• Avioerojen ja asumuserojen tunnustamista koskeva yleissopimus - (kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi)
  

« Avioero - Yleistä | Kansainvälinen oikeus - Yleistä »

Sivun alkuun

Uusin päivitys: 19-08-2004