Euroopan komissio > EOV > Avioero > Belgia

Uusin päivitys: 05-01-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Avioero - Belgia

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Sivun alkukielistä versiota on päivitetty, ja se on siirretty Euroopan oikeusportaaliin.


 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Millä edellytyksillä avioeron voi saada? 1.
2. Mitkä ovat avioeron myöntämisperusteet? 2.
3. Mitä laillisia vaikutuksia avioerolla on aviopuolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin, omaisuuden jakamiseen puolisoiden kesken, puolisoiden alaikäisiin lapsiin ja toisen puolison velvollisuuteen maksaa toiselle elatusapua?

a) Henkilökohtaiset suhteet.

b) Omaisuuden jakaminen.

c) Puolisoiden alaikäiset lapset. (Lapsen huolto – Belgia)

d) Velvollisuus maksaa toiselle puolisolle elatusapua. (Elatusvaateet – Belgia3.

4. Mitä lakitermi ”asumusero” käytännössä tarkoittaa? 4.
5. Mitä edellytyksiä asumuseroon liittyy? 5.
6. Mitä laillisia vaikutuksia asumuserolla on? 6.
7. Mitä lakitermi ”avioliiton mitätöinti” käytännössä tarkoittaa? 7.
8. Millä edellytyksillä avioliiton voi mitätöidä? 8.
9. Mitä laillisia vaikutuksia avioliiton mitätöinnillä on? 9.
10. Mitä vaihtoehtoisia muita kuin juridisia keinoja avioeroon liittyvien asioiden ratkaisemiseksi on olemassa? 10.
11. Minne avioero-/asumusero-/mitätöintihakemukset tulee lähettää? Mitä muodollisuuksia siihen liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää? 11.
12. Voiko asian hoitamiseen saada oikeusapua? 12.
13. Voiko avioero-/asumusero-/mitätöintipäätökseen hakea muutosta? 13.
14. Millä tavoin tulee menetellä jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama avioero-/asumusero-/mitätöintipäätös tunnustetaan Belgiassa? 14.
15. Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman avioero-/asumusero-/mitätöintipäätöksen tunnustamista Belgiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan? 15.
16. Mitä lakia sovelletaan avioeroasioissa silloin kun puolisot eivät asu Belgiassa tai ovat eri maiden kansalaisia? 16.

 

1. Millä edellytyksillä avioeron voi saada?

Belgiassa erotetaan tietyillä perusteilla tapahtuva avioero ja yhteiseen päätökseen perustuva avioero.

Tietyillä perusteilla tapahtuvan avioeron taustalla on avioliittoa koskevan velvollisuuden rikkominen, jonka toinen puoliso on pystynyt asianmukaisesti todistamaan. Kyseiset rikkomistapaukset on lueteltu tyhjentävästi laissa. Tietyillä perusteilla tapahtuva avioero voi perustua vähintään kahden vuoden tosiasialliseen erillään asumiseen, koska tällainen pitkä ero katsotaan osoitukseksi avioliittosuhteen lopullisesta kariutumisesta.

Yhteiseen päätökseen perustuva avioero myönnetään puolisoiden vakaasta tahdosta päättää avioliitto. Molempien puolisoiden on oltava vähintään 20-vuotiaita (siviililain 275 §). Yhteisen avioerohakemuksen voi tehdä vasta sitten, kun avioliiton solmimisesta on kulunut vähintään kaksi vuotta (siviililain 276 §).

Avioeron myöntäminen on sidoksissa yleiseen oikeusjärjestykseen, koska se vaikuttaa yksittäisten henkilöiden asemaan. Näin ollen avioero voidaan myöntää vain tuomioistuimen päätöksellä.

2. Mitkä ovat avioeron myöntämisperusteet?

Avioeron myöntämisperusteet ovat Belgian lainsäädännön mukaan aviorikos (siviililain 229 §), väkivaltaisuus tai vakava loukkaaminen (231 §) ja tosiasiallinen erillään asuminen (232 §). Vaikka oikeuskäytännössä on tulkittu laajasti vakavan loukkauksen käsitettä, tätä on aina arvioitava aviopuolisoiden vastavuoroisten velvollisuuksien kannalta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Olipa esitetty seikka mikä tahansa, sen on täytettävä neljä edellytystä muodostaakseen avioeroperusteen: kyseessä on oltava avioliittoa koskevien velvollisuuksien vakava laiminlyönti, aviopuoliso on aiheuttanut laiminlyönnin tarkoituksellisesti, teko loukkaa siitä kärsivää toista puolisoa ja teko on tapahtunut avioliiton aikana tai se ainakin liittyy avioliittoon.

Tosiasiallinen erillään asuminen on sisällytetty lainsäädännössä niihin perusteisiin, joiden nojalla tietyillä perusteilla tapahtuva avioero voidaan myöntää. Kyseisen perusteen osalta ei edellytetä missään vaiheessa aviopuolisoiden sopimusta. Toinen aviopuoliso voi vedota erillään asumiseen toista puolisoa vastaan ilman, että vastaajana olevan puolison syyksi luetaan mitään perustetta. Tuomioistuin tutkii erillään asumisen keston ja avioliiton lopullisen kariutumisen, josta erillään asuminen on vain yhtenä osoituksena. Avioliiton katsotaan kariutuneen lopullisesti, jos puolisoiden ei voida olettaa jatkavan enää yhteiselämäänsä. Jotta avioero voitaisiin myöntää tosiasiallisen erillään asumisen perusteella, se ei saa huonontaa merkittävästi avioliitosta syntyneiden tai puolisoiden adoptoimien alaikäisten lasten taloudellista tilannetta.

Avioero voidaan myöntää tosiasiallisen erillään asumisen perusteella, vaikka erilleen muutto olisi tapahtunut puolison psyykkisen terveydentilan vuoksi.

3. Mitä laillisia vaikutuksia avioerolla on aviopuolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin, omaisuuden jakamiseen puolisoiden kesken, puolisoiden alaikäisiin lapsiin ja toisen puolison velvollisuuteen maksaa toiselle elatusapua?

a) Henkilökohtaiset suhteet.

b) Omaisuuden jakaminen.

c) Puolisoiden alaikäiset lapset. (Lapsen huolto – Belgia)

d) Velvollisuus maksaa toiselle puolisolle elatusapua. (Elatusvaateet – Belgia)

a) Henkilökohtaiset suhteet.

Avioero katkaisee aviosuhteen. Kaikki puolison asemaan perustuvat oikeussuhteet päättyvät. Näin ollen eronnut henkilö ei voi enää käyttää aiemman puolisonsa sukunimeä. Tästä säännöstä voidaan poiketa kaupallisen nimen osalta erityisten syiden nojalla. Entiset puolisot eivät ole enää perillisasemassa toisiinsa nähden. He voivat solmia uuden avioliiton.

Sivun alkuunSivun alkuun

b) Omaisuuden jakaminen.

Kun puolisoiden omaisuuteen ei kohdistu enää avio-oikeutta, se voidaan jakaa. Aviovarallisuuden määrittämisen perusteena on käytettävä avioeron hakemispäivänä vallinnutta tilannetta. Syyllisyyteen perustuvan avioeron osalta ainoastaan avioeroa hakeva puoliso säilyttää avioliittosopimukseen perustuvat tai avioliiton aikana saavuttamansa oikeudet. Jos avioero myönnetään tosiasiallisen erillään asumisen perusteella, avioeroa hakeva puoliso katsotaan puolestaan syylliseksi, ja hän menettää oikeuden saada etuuksia toiselta puolisolta. Jos avioeron syynä on toisen puolison psyykkinen terveydentila, kumpikin puoliso säilyttää sopimukseen perustuvat oikeutensa.

Yhteiseen päätökseen perustuvan avioeron tapauksessa osapuolet sopivat ennalta velvollisuuksistaan. He voivat löytää sovitteluratkaisun ja laatia lisäksi omaisuusluettelon (prosessilain 1287 §). Julkisen notaarin on laadittava ennen avioeroa tehtävä sopimus, jos siinä määrätään kiinteästä omaisuudesta.

c) Puolisoiden alaikäiset lapset. (Lapsen huolto - Belgia

Sen jälkeen, kun avioliitto on päättynyt avioeroon, lasten huoltajuus ja heidän omaisuutensa hallinnointi kuuluu joko molemmille vanhemmille yhteisesti tai sille vanhemmalle, jolle kyseiset tehtävät on uskottu osapuolten asianmukaisesti vahvistetulla sopimuksella tai väliaikaisista toimenpiteistä määräävän tuomioistuimen puheenjohtajan päätöksellä (siviililain 302 §). Molempien puolisoiden on osallistuttava kykynsä mukaan lasten asumisesta, elatuksesta, hoidosta, kasvatuksesta ja koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin (siviililain 203 §). Tämä velvollisuus täytetään yleensä tuomioistuimen vahvistaman elatusapumaksun suorittamisella. Elatusvelvollisuus jatkuu siihen asti, kunnes lapsi tulee täysi-ikäiseksi tai päättää koulunkäynnin, jos tämä tapahtuu vasta täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen. Avioeromenettelyn aikana annettuja väliaikaisia päätöksiä sovelletaan siihen asti, kunnes toimivaltainen tuomioistuin antaa asiasta uuden päätöksen. Ennen avioeron myöntämistä osapuolten on yritettävä sopia alaikäisten lasten huoltajuudesta ja heidän omaisuutensa hallinnoinnista avioeromenettelyn aikana ja sen jälkeen (prosessilain 1288 §:n 2 momentti). Näissä ennakolta laadittavissa sopimuksissa on myös määriteltävä kummankin vanhemman osallistuminen lasten asianmukaiseen elatukseen, kasvatukseen ja koulutukseen (prosessilain 1288 §:n 3 momentti).

Sivun alkuunSivun alkuun

d) Velvollisuus maksaa toiselle puolisolle elatusapua. (Elatusvaateet - Belgia

Tuomioistuin voi myöntää avioeroa hakeneelle puolisolle maksettavaksi toisen puolison varoista ja ansiotuloista elatusapua, joka turvaa hakijalle avioliiton aikaan verrattavan elatuksen (siviililain 301 §). Elatusavun määrä voi olla enintään yksi kolmasosa elatusapua maksavan aviopuolison tuloista. Elatusapu maksetaan rahasuorituksena, jonka määrä on sidottu lain nojalla kuluttajahintaindeksiin. Tuomioistuin voi hyväksyä elatusavun perimisen kolmannelta osapuolelta. Elatusapu voidaan myös pääomittaa. Jos avioero on myönnetty tosiasiallisen erillään asumisen perusteella, avioeroa hakeneen puolison oletetaan aiheuttaneen eron eikä hänelle voida myöntää elatusapua (siviililain 306 §). Jos avioeroa hakenut puoliso voi kuitenkin osoittaa, että erilleen muuttaminen on aiheutunut toisen puolison menettelystä tai laiminlyönnistä, hänelle voidaan myöntää elatusapua. Tämän osalta siviililain 307 a §:ssä säädetään, että elatusavun määrä voi olla enemmän kuin yksi kolmasosa elatusapua maksavan aviopuolison tuloista (ks. sitä vastoin välitystuomioistuimen antamat ratkaisut 48/2000 ja 163/2001).

Avioeron perustuessa yhteiseen päätökseen aviopuolisot voivat päättää avioeromenettelyn aikana ja sen jälkeen toiselle mahdollisesti maksettavan elatusavun suuruudesta, elatusavun sitomisesta indeksiin ja elatusavun muuttamisesta (prosessilain 1288 §:n 4 momentti). Tämä ei ole kuitenkaan pakollista.

Yhteiseen päätökseen perustuvalla avioerolla on periaatteessa samat vaikutukset kuin tietyillä perusteilla tapahtuvalla avioerolla, mutta siihen ei liity haitallisia vaikutuksia tai siviilioikeudellisia seuraamuksia, koska sitä ei anneta kumpaakaan puolisoa vastaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Mitä lakitermi ”asumusero” käytännössä tarkoittaa?

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa puolisot voivat hakea avioeroa tietyillä perusteilla, he voivat myös jättää hakemuksen asumuserosta (prosessilain 1305 §). Puolisot voivat hakea asumuseroa myös silloin, kun he hakevat avioeroa yhteisen päätöksen perusteella. Perusteet ja edellytykset ovat samat. Asumuserolla tarkoitetaan aviosuhteen höllentämistä, mutta suhdetta koskevia periaatteita sovelletaan tästä huolimatta. Asumusero poistaa ainoastaan yhteisasumista ja huolehtimista koskevan velvollisuuden. Uskollisuutta ja avustamista koskeva velvollisuus sen sijaan jäävät voimaan. Tällä välimuodolla lainsäätäjä antaa mahdollisuuden sille puolisolle, jota vastaan asumusero on myönnetty, tai jos se on myönnetty yhteisestä pyynnöstä, kummallekin puolisolle mahdollisuuden pyytää tuomioistuinta myöntämään avioero kahden vuoden erillään asumisen perusteella (prosessilain 1309 ja 1310 §).

5. Mitä edellytyksiä asumuseroon liittyy?

Asumuserolle asetetaan samat edellytykset kuin avioerolle.

6. Mitä laillisia vaikutuksia asumuserolla on?

Asumusero ei katkaise avioliittositeitä. Uskollisuutta ja avustamista koskevat velvollisuudet jäävät voimaan asumuserosta huolimatta. Siihen sisältyy omaisuuden jakaminen (siviililain 311 §). Sitä koskevat myös samat siviilioikeudelliset seuraamukset kuin avioeroa, eli avioliittoon perustuvien etuuksien pääsääntöinen menettäminen. Asumuseroa hakenut puoliso ei voi saada elatusapua, mutta hän on oikeutettu avustukseen tätä koskevan velvollisuuden nojalla (siviililain 213 §). Siinä tapauksessa, että avioero myönnetään asumuseron perusteella, asumuseroa hakenut puoliso voi hakea elatusapua avioeroa koskevien säännösten mukaan (siviililain 301 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Yhteiseen päätökseen perustuvan asumuseron vaikutukset ovat samat kuin yhteiseen päätökseen perustuvan avioeron sillä edellytyksellä, että avioliittositeet eivät ole katkenneet. Uskollisuutta ja avustamista koskevat velvollisuudet (joista on mahdollisesti määrätty ennalta laaditussa sopimuksessa) jäävät voimaan.

7. Mitä lakitermi ”avioliiton mitätöinti” käytännössä tarkoittaa?

Koska avioliitto muodostaa siviilioikeudellisesti tärkeän oikeussuhteen perheen ja yhteiskunnan kannalta, lainsäädännössä on asetettu tiukat edellytykset avioliittositeiden pätevyyden varmistamiseksi. Lainsäätäjä on myös toteuttanut kaikki tarpeelliset ennakkotoimenpiteet, jotta nämä edellytykset täytetään. Ehkäisevillä siviilioikeudellisilla seuraamuksilla pyritään estämään sellaisten avioliittojen solmiminen, joiden osalta on selvää, etteivät avioliiton pätevyysedellytykset täyty. Avioliiton mitätöinti muodostaa avioliiton estävän siviilioikeudellisen seuraamuksen silloin, kun avioliitto on solmittu lainvastaisesti vihkivän virkamiehen ennalta suorittamista tarkistustoimista huolimatta. Koska avioliiton vaikutukset ovat ensisijaisen tärkeitä sekä osapuolten aseman että heidän perillistensä osalta, lainsäätäjä on ollut hyvin varovainen avioliiton mitätöintiä koskevassa sääntelyssä.

8. Millä edellytyksillä avioliiton voi mitätöidä?

Avioliiton mitätöintiä koskevat ehdottomat perusteet ovat alaikäisyys, insesti, kaksiavioisuus, vihkimisen salaaminen ja vihkivän virkamiehen toimivallan puuttuminen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Vähimmäisikä avioliiton solmimiseksi on 18 vuotta sekä miehen että naisen osalta. Tämä edellytys perustuu siihen, että aviopuolisoiden on oltava riittävän kypsiä. Suoraan etenevässä ja takenevassa sukulaisuussuhteessa olevat henkilöt eivät voi avioitua keskenään (siviililain 161 §). Tätä sääntöä sovelletaan sekä biologisiin vanhempiin että adoptiovanhempiin (siviililain 363 ja 370 §). Kielto koskee myös sivusukulaisia. Sisarukset eivät voi avioitua keskenään (siviililain 162 §). Kieltoa sovelletaan myös adoptiolapsiin, joilla on samat vanhemmat (siviililain 363 §). Henkilö ei voi avioitua veljen- tai sisarentyttärensä tai -poikansa kanssa (siviililain 163 §), mutta tästä voidaan poiketa erityisillä perusteilla (siviililain 164 §). Avioliitto voidaan mitätöidä, jos edellä mainittuja kieltoja on rikottu (siviililain 184 §). Koska naimisissa oleva henkilö ei voi solmia avioliittoa, jälkimmäinen avioliitto on mitätöitävä (siviililain 188 §). Koska avioliiton pätevyyden olennaisena edellytyksenä on sen julkisuus, salaisesti ilman puolisoiden tai todistajien läsnäoloa solmittu avioliitto on mitätön. Koska vihkimisen suorittavan virkamiehen läsnäolo on välttämätön osapuolten vakaan tahdon toteamiseksi, hänen poissaolonsa muodostaa avioliiton mitätöimisperusteen.

Avioliiton suhteellisia mitätöimisperusteita ovat puolisoiden tai toisen puolison vakaan tahdon puuttuminen tai erehtyminen henkilöstä. Tässä tapauksessa avioliiton mitättömyyteen voi vedota vain se puoliso, joka ei ole solminut avioliittoa vakaasta tahdostaan tai joka on erehtynyt henkilöstä. Heidän on myös vedottava kyseiseen seikkaan tietyssä määräajassa.

Sivun alkuunSivun alkuun

9. Mitä laillisia vaikutuksia avioliiton mitätöinnillä on?

Avioliiton mitätöinti kumoaa avioliiton sekä tulevaisuuden että menneisyyden osalta. Mitätöinnin vaikutukset alkavat takautuvasti avioliiton solmimispäivästä, ja kaikki avioliiton vaikutukset katoavat. Avioliiton luomat oikeudet häviävät takautuvasti, eikä avioliittoa katsota koskaan solmitun. Avioliittoa koskevilla sopimuksilla ei myöskään ole mitään vaikutuksia. Kumpikin puoliso menettää oikeutensa toisen puolison omaisuuteen. Avioliiton solmimistarkoituksessa annetut lahjat menettävät pätevyytensä. Elatusvelvollisuus lakkaa, mutta aiemmin suoritettua elatusta ei tarvitse korvata takaisin. Jos puolisot ovat toimineet vilpittömässä mielessä, eli he eivät ole tienneet mitättömyysperusteen olemassaolosta, tuomioistuin voi päättää, että avioliitto on mitätön vain tulevaisuuden osalta ja että sen vaikutukset menneisyyden osalta säilyvät. Jos ainoastaan toinen puoliso on toiminut vilpittömässä mielessä, avioliiton vaikutukset ovat voimassa vain kyseisen puolison osalta. Avioliiton aikana tai 300 päivän kuluessa sen mitätöinnistä syntyneen lapsen isänä pidetään mitätöinnistä huolimatta lapsen äidin aviopuolisoa (siviililain 315 §). Siviililain 202 §:n mukaan avioliiton vaikutukset säilyvät lasten hyväksi, vaikka kumpikaan vanhemmista ei olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

10. Mitä vaihtoehtoisia muita kuin juridisia keinoja avioeroon liittyvien asioiden ratkaisemiseksi on olemassa?

Perheasioiden sovittelusta tuomioistuinmenettelyn yhteydessä 19. helmikuuta 2001 annetun lain mukaan osapuolet voivat pyytää tuomioistuinta nimittämään sovittelijan (prosessilain 734 a – 734 e §). Tuomioistuin voi nimittää sovittelijan myös oma-aloitteisesti, mutta se edellyttää osapuolten sopimusta. Jos osapuolet pääsevät sovittelussa yhteisymmärrykseen, he ilmoittavat tästä tuomioistuimelle, joka merkitsee sovinnon asiaa koskeviin asiakirjoihin. Jos sovintoa ei saavuteta tai siihen päästään vain osittain, osapuolet voivat pyytää tuomioistuinta määräämään perheasioiden sovittelun jatkamisesta sovinnon aikaansaamiseksi. Tuomioistuin voi hyväksyä sovittelijoiksi asianajajia, julkisia notaareja ja henkilöitä, jotka ovat suorittaneet sovittelijan erityiskoulutuksen. Sovittelija voi suorittaa tehtävänsä ilman, että osapuolten täytyy saapua tuomioistuimeen. Sovittelun tulos on vain ilmoitettava kirjallisesti tuomioistuimelle. Tuomioistuinmenettelyn ulkopuolella on siten mahdollista ratkaista ongelmat, jotka koskevat avioliitosta aiheutuvia velvollisuuksia (siviililain 203–211 §), puolisoiden oikeuksia ja velvollisuuksia (siviililain 212–224 §), avioeron vaikutuksia (siviililain 295–307 a §) ja lasten huoltajuutta (siviililain 371–387 a §). Perheasioiden sovittelua ei kuitenkaan suoriteta vielä käytännössä, koska sovittelijoille asetettuja hyväksymisperusteita ei ole vahvistettu asetuksella.

Sivun alkuunSivun alkuun

Avioeron myöntäminen itsessään kuuluu edelleen tuomioistuinten tehtäviin.

11. Minne avioero-/asumusero-/mitätöintihakemukset tulee lähettää? Mitä muodollisuuksia siihen liittyy ja mitkä asiakirjat hakemukseen tulee liittää?

Tietyillä perusteilla tapahtuvan avioeron ja asumuseron tai näistä jälkimmäisen avioeroksi muuttamisen osalta toimivalta on ainoastaan sillä tuomioistuimella, jonka tuomiopiirissä aviopuolisoilla on ollut yhteinen asuinpaikka tai jonka tuomiopiirissä vastaaja asuu (prosessilain 628 §). Yhteisen päätöksen osalta lainsäädännössä ei nimetä alueellisesti toimivaltaista tuomioistuinta, vaan puolisot voivat saattaa asian valitsemansa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi (prosessilain 1288 a §:n 2 momentti). Avioliiton mitätöintiä koskeva hakemus on toimitettava yleisten oikeussäännösten mukaisesti siihen tuomioistuimeen, jonka tuomiopiirissä vastaaja asuu (prosessilain 624 §). Tietyillä perusteilla tapahtuvan avioeron osalta tuomioistuimeen toimitettavassa haastehakemuksessa on yksilöitävä vaatimuksen perusteena olevat tosiseikat ja lasten henkilötiedot (prosessilain 1254 §). Hakijan on liitettävä hakemukseen otteet vihkitodistuksesta ja lasten syntymätodistuksista sekä todistus puolisoiden kansallisuudesta. Jos toinen puolisoista on jonkin muun maan kuin Belgian kansalainen, hakijan on toimitettava tuomioistuimelle kyseisen maan asianomainen lakiteksti.

Yhteiseen päätökseen perustuvan avioeron osalta vaatimus avioeron myöntämisestä toimitetaan hakemuksella. Siihen on liitettävä tietyillä perusteilla tapahtuvan avioeron osalta toimitettavien asiakirjojen lisäksi osapuolten välillä ennalta laaditut sopimukset ja tarvittaessa luettelo osapuolten omaisuudesta.

Sivun alkuunSivun alkuun

12. Voiko asian hoitamiseen saada oikeusapua?

Oikeusavun myöntämiseen sovelletaan yleisiä oikeussäännöksiä. Ks. ”Oikeusapu”.

13. Voiko avioero-/asumusero-/mitätöintipäätökseen hakea muutosta?

Kyseisiin päätöksiin voi hakea muutosta yleisten oikeussäännösten mukaisesti muutoksenhakutuomioistuimelta.

14. Millä tavoin tulee menetellä jos halutaan, että toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama avioero-/asumusero-/mitätöintipäätös tunnustetaan Belgiassa?

Toisen valtion tuomioistuimen asianmukaisessa järjestyksessä antama päätös yksittäisten henkilöiden asemasta on oikeudellisesti sitova Belgiassa riippumatta täytäntöönpanoa koskevista päätöksistä. Tästä ovat poikkeuksina ne tapaukset, joissa ratkaisut on annettu omaisuutta tai henkilöihin kohdistuvia pakkotoimia koskevien täytäntöönpanosäännösten nojalla. Kyseinen päätös on oikeudellisesti sitova Belgiassa, jollei se ole vastoin yleistä järjestystä tai Belgian julkisoikeuden säännöksiä ja jos oikeutta puolustautua noudatetaan. Lisäksi edellytetään, ettei toisen valtion tuomioistuin ole katsonut olevansa asiassa toimivaltainen yksinomaan hakijan kansalaisuuden perusteella ja että päätös on lainvoimainen sen maan lainsäädännön mukaan, jossa päätös on annettu, ja että päätöksen oikeaksi todistettu jäljennös täyttää sen aitouden edellyttämät vaatimukset mainitun lainsäädännön mukaan (prosessilain 570 §). Näin ollen on niiden puolisoiden, jotka haluavat saattaa Belgiassa voimaan tuomioistuimen päätöksen avioerosta, asumuserosta tai avioliiton mitätöinnistä, esitettävä tarpeelliset asiakirjat asianomaisen kunnan virkamiehelle, eli siinä kunnassa, jossa vihkiminen tapahtui tai jossa toinen puoliso asuu. Jos asia on riitainen, se täytyy saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tässä yhteydessä on otettava huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa 29. toukokuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000 (”Bryssel II -asetus”) ja erityisesti tunnustamista koskeva 14–20 artikla.

15. Minkä tuomioistuimen puoleen tulee kääntyä, jos halutaan vastustaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman avioero-/asumusero-/mitätöintipäätöksen tunnustamista Belgiassa? Mitä menettelyä tällaisissa tapauksissa sovelletaan?

Jos Euroopan unionin jäsenvaltiossa annetun avioero- tai asumuseropäätöksen tunnustamista halutaan vastustaa Belgiassa, toimivalta on sillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella, jonka tuomiopiirissä puolisot viimeksi asuivat yhdessä tai jossa vastaaja asuu (prosessilain 628 §). Avioliiton mitätöinnin osalta toimivalta on sillä tuomioistuimella, jonka tuomiopiirissä vastaaja asuu (prosessilain 624 §).

16. Mitä lakia sovelletaan avioeroasioissa silloin kun puolisot eivät asu Belgiassa tai ovat eri maiden kansalaisia?

Belgiassa vireille saatetut avioeroasiat on käsiteltävä belgialaisissa tuomioistuimissa Belgian lainsäädännön mukaisesti; kyseiset säännökset koskevat erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen alueellista toimivaltaa.

Aineellisten edellytysten osalta yksittäisen henkilön asemaa säännellään periaatteessa häneen sovellettavassa kansallisessa laissa (siviililain 3 §:n 3 momentti). Vaikeuksia esiintyy silloin, jos keskenään ”kilpailevat” lait eivät johda samaan ratkaisuun. Kesäkuun 27. päivänä 1960 annetussa laissa, jossa säädetään avioeron hyväksymisperusteista siinä tapauksessa, että ainakin toinen puolisoista on ulkomaalainen, on ratkaistu tietyt kysymykset. Jäljelle jäävien ongelmien osalta sovelletaan edellä mainittua siviililain 3 §:n 3 momenttia.

Jos toinen puolisoista on belgialainen ja toinen ulkomaalainen, tietyillä perusteilla tapahtuvan avioeron hyväksyminen sekä sen perusteet ja edellytykset määräytyvät näin ollen Belgian lain mukaan (kesäkuun 27. päivänä 1960 annetun lain 2 ja 3 §). Yhteiseen päätökseen perustuva avioero on samassa tilanteessa sallittu Belgian lainsäädännön mukaan (kesäkuun 27. päivänä 1960 annetun lain 2 §), jonka nojalla määräytyvät myös aineelliset edellytykset.

Ulkomaalaisten välillä solmitun avioliiton osalta tietyillä perusteilla tapahtuvan avioeron hyväksyminen määräytyy Belgian lainsäädännön nojalla, jollei hakijana olevaan puolisoon sovellettavassa kansallisessa laissa tätä estetä (kesäkuun 27. päivänä 1960 annetun lain 1 §). Avioeron myöntämisperusteet määräytyvät Belgian lainsäädännön mukaan (edellä mainitun lain 3 §). Aviopuolisoiden mahdollisuus erota yhteisellä päätöksellä ja siihen sovellettavat edellytykset määräytyvät puolisoihin sovellettavan kansallisen lain mukaan (siviililain 3 §:n 3 momentti).

« Avioero - Yleistä | Belgia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 05-01-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta