Euroopan komissio > EOV > Asian vireillepano tuomioistuimessa > Puola

Uusin päivitys: 12-05-2009
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Asian vireillepano tuomioistuimessa - Puola

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Sivun alkukielistä versiota on päivitetty, ja se on siirretty Euroopan oikeusportaaliin.


 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Voiko yksityishenkilö panna asian vireille itse vai onko otettava avuksi oikeudellinen neuvonantaja, esimerkiksi asianajaja? 1.
2. Mihin on käytännössä otettava yhteyttä: tuomioistuimen kansliaan, kirjaamoon vai johonkin muuhun hallintoelimeen? 2.
3. Millä kielellä kanne laaditaan? Voiko sen tehdä suullisesti vai onko asia aina esitettävä kirjallisesti? Voiko kanteen toimittaa faksilla tai sähköpostilla? 3.
4. Onko kanteen nostamista varten valmiita lomakkeita? Jos ei ole, mitä asiakirjoja tuomioistuimelle on toimitettava? 4.
5. Onko tuomioistuimelle maksettava jotain? Jos on, missä vaiheessa maksu peritään? Onko asianajajalle maksettava jo kanteen vireillepanosta alkaen? 5.
6. Miten voi saada oikeusapua? (ks. ’oikeusapu’) 6.

 

1. Voiko yksityishenkilö panna asian vireille itse vai onko otettava avuksi oikeudellinen neuvonantaja, esimerkiksi asianajaja?

Puolan siviiliprosessilaki ei periaatteessa edellytä asianajajan käyttämistä. Asianosaiset ja niiden toimielimet tai lailliset edustajat voivat esiintyä tuomioistuimessa itse, ilman valtuutettua edustajaa. Siviiliprosessilain 871 §:n mukaan asianajajan käyttö on kuitenkin pakollista korkeimmassa oikeudessa. Kyseisessä menettelyssä asianosainen voi esiintyä tuomioistuimessa ainoastaan asianajajan tai oikeudellisen neuvonantajan edustamana. Poikkeuksia tästä säännöstä ovat muun muassa oikeudenkäyntikuluista vapauttamista tai maksuttoman oikeusavustajan nimeämistä koskevien hakemusten käsittely.

Kanteen voi panna vireille luonnollinen henkilö, joka on oikeustoimikelpoinen, tai oikeushenkilö tai yleishyödyllinen organisaatio, jolla on oikeus toimia velvoittavien säännösten nojalla, vaikka niillä ei olisikaan oikeushenkilöyttä. Luonnollinen henkilö saa oikeustoimikelpoisuuden täyttäessään 18 vuotta. Luonnollinen henkilö, jolla ei ole oikeustoimikelpoisuutta, voi toteuttaa prosessitoimia ainoastaan laillisen edustajansa välityksellä. Oikeushenkilöt ja muut organisaatiot, jotka ovat asianosaiskelpoisia, toteuttavat prosessitoimia niiden elinten välityksellä, joilla on valtuutus toimia niiden nimissä. Kyseisten elinten on todistettava valtuutuksensa kirjallisesti ensimmäisen prosessitoimen toteuttamisen yhteydessä.

Tuomioistuin voi myöntää väliaikaisen oikeustoimikelpoisuuden asianosaiselle, jolla ei ole asianosaiskelpoisuutta eikä oikeudenkäyntikelpoisuutta, tai henkilölle, jolla ei ole tarvittavaa laillista valtuutusta, edellyttäen että puutteet korjataan tietyn määräajan kuluessa ja toimenpiteet vahvistaa tähän tehtävään nimetty henkilö. Jos osapuoli ei ole prosessitoimikelpoinen eikä sillä ole myöskään laillista edustajaa tai elintä, joka olisi valtuutettu edustamaan sitä, tuomioistuin voi vastapuolen hakemuksesta määrätä uskotun miehen, jos vastapuoli haluaa toteuttaa ensiksi mainittua osapuolta vastaan kiireellisen prosessitoimen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviiliprosessilain 87 §:n mukaan valtuutettuna edustajana voi toimia asianajaja tai oikeusavustaja ja teollisoikeuksien yhteydessä myös patenttiasiamies sekä henkilö, joka hallinnoi osapuolen omaisuutta tai etuja tai jolla on osapuolen pysyväisluonteinen toimeksianto, jos asia koskee kyseistä toimeksiantoa, tai joka on niin ikään osallisena samassa riita-asiassa. Lisäksi valtuutettuna edustajana voivat toimia osapuolen vanhemmat, puoliso, sisarukset, jälkeläiset tai adoptiovanhempi tai -lapsi.

Oikeushenkilön tai yrityksen (myös oikeushenkilöyttä vailla olevien) valtuutettuna edustajana voi toimia niin ikään kyseisen organisaation tai sen toimivaltaisen elimen lakimies. Oikeushenkilö, joka tarjoaa erityissäännösten nojalla oikeudellisia palveluja yritykselle, oikeushenkilölle tai muulle organisaatioyksikölle, voi myöntää asianajajalle tai oikeusavustajalle prosessivaltuutuksen sen toimijan nimissä, jolle se tarjoaa oikeudellisia palveluja, jos sillä on tähän kyseisen toimijan valtuutus.

Isyyden vahvistamista ja elatusvaateita koskevissa asioissa valtuutettuna edustajana voi toimia myös sosiaaliavustuksista vastaavan paikallisviranomaisen tai perheiden tukemisesta vastaavan sosiaalisen järjestön edustaja.

Kun asia koskee maatalouden harjoittamista, maanviljelijän valtuutettuna edustajana voi toimia myös sellaisen yksittäisiä maanviljelijöitä edustavan organisaation edustaja, jonka jäsen asianomainen maanviljelijä on.

Kun asia koskee kuluttajansuojaa, valtuutettuna edustajana voi toimia myös sellaisen organisaation edustaja, jonka lakisääteisiin tehtäviin kuluttajansuoja-asiat kuuluvat.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kun asia koskee teollisoikeuksien suojaa, innovatiivisen hankkeen esittäjän valtuutettuna edustajana voi toimia myös sellaisen organisaation edustaja, jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluu teollisoikeuksien suojaaminen ja innovatiivisten hankkeiden esittäjien avustaminen.

2. Mihin on käytännössä otettava yhteyttä: tuomioistuimen kansliaan, kirjaamoon vai johonkin muuhun hallintoelimeen?

Kanne (oikeudenkäyntiasiakirja) toimitetaan tuomioistuimen kirjaamoon joko henkilökohtaisesti tai postin välityksellä.

3. Millä kielellä kanne laaditaan? Voiko sen tehdä suullisesti vai onko asia aina esitettävä kirjallisesti? Voiko kanteen toimittaa faksilla tai sähköpostilla?

Kanne ja muut oikeudenkäyntiasiakirjat on laadittava puolaksi tai niihin on ainakin liitettävä puolankielinen käännös.

Kanne on esitettävä kirjallisesti. Poikkeuksen muodostavat työ- ja sosiaaliturvaoikeutta koskevat asiat, joissa työntekijä tai vakuutettu, jolla ei ole asianajajaa eikä oikeudellista neuvonantajaa, voi esittää tuomioistuimessa suullisesti pöytäkirjaan merkittäväksi kanteen tai muutoksenhakemuksen ja muut oikeudenkäyntiasiakirjat (siviiliprosessilain 466 §).

Virallisia lomakkeita on käytettävä siviiliprosessilain 187 1-2 §:ssä mainituissa asioissa sekä silloin kun kyseessä on yksinkertaistettu menettely (ks. yksinkertaistettuja ja nopeutettuja menettelyjä koskeva tietosivu).

Jos kanne tai muita oikeudenkäyntiasiakirjoja on toimitettu tuomioistuimeen sähköpostitse tai faksitse, ne on myöhemmin toimitettava myös kirjallisina tuomioistuimen kirjaamoon tai lähetettävä sinne postitse.

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Onko kanteen nostamista varten valmiita lomakkeita? Jos ei ole, mitä asiakirjoja tuomioistuimelle on toimitettava?

Asian vireillepano tuomioistuimessa tapahtuu nostamalla kanne. Kanteen on täytettävä oikeudenkäyntiasiakirjalle asetetut vaatimukset (ks. siviiliprosessilain 125–128 §), minkä lisäksi siinä on mainittava siviiliprosessilain 187 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetyt tiedot.

Yleensä ottaen oikeudenkäyntiasiakirjassa on mainittava seuraavat tiedot:

  1. tuomioistuin, jolle se on osoitettu, sekä osapuolten ja niiden laillisten ja valtuutettujen edustajien nimet;
  2. riita-asian (tai muutoksenhaun kohteena olevan asian) arvo täysinä zlotyina, lähinnä ylempään täyteen zlotyyn pyöristettynä;
  3. jos kyseessä on ensimmäinen asiaa koskeva oikeudenkäyntiasiakirja, osapuolten sekä heidän laillisten tai valtuutettujen edustajiensa asuin- tai toimipaikka; jos kyseessä on myöhempi asiakirja, aiemman asiakirjan viite;
  4. mikä asiakirjatyyppi on kyseessä;
  5. hakemuksen tai ilmoituksen perustelut sekä todisteet siihen liittyvistä olosuhteista;
  6. jos kyseessä on valmisteluasiakirja, on esitettävä lyhyesti asian sisältö sekä vastapuolen esittämät väitteet ja todisteet sekä mainittava ne todisteet, jotka on tuotava asian käsittelyyn, tai toimitettava ne asiakirjan liitteenä;
  7. osapuolen tai sen laillisen tai valtuutetun edustajan allekirjoitus; jos osapuoli ei pysty itse allekirjoittamaan asiakirjaa, sen tekee hänen puolestaan valtuutettu henkilö, jonka on myös mainittava syy, jonka vuoksi osapuoli ei itse ole allekirjoittanut asiakirjaa;
  8. liiteluettelo;
  9. jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan mukana on toimitettava jäljennös sekä itse asiakirjasta että sen liitteistä, jotta ne voidaan antaa tiedoksi muille asianosaisille; ja jos liitteitä ei ole toimitettu tuomioistuimelle alkuperäisinä, niistä on toimitettava yksi jäljennös tuomioistuimen asiakirjakansiota varten; yritysoikeutta koskevissa asioissa on toimitettava jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjoista ja niiden liitteistä suoraan vastapuolelle ja liitettävä niihin vastaanottotodistus tai lähetettävä ne vastapuolelle kirjattuna kirjeenä (siviiliprosessilain 4799 §);
  10. lisäksi oikeudenkäyntiasiakirjaan on liitettävä valtakirja, jos asiakirjat toimittaa valtuutettu edustaja, joka ei ole aiemmin esittänyt valtuutusta.

Edellä mainittujen lisäksi kanteessa on siviiliprosessilain 187 §:n mukaan mainittava:

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. selkeästi määritelty vaatimus;
  2. selvitys tosiseikoista, joihin vaatimus perustuu, ja tarvittaessa myös perustelut sille, miksi juuri kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan asian.

Lisäksi kanteessa voidaan mainita:

  • hakemus vakuuden asettamista vaateen turvaamiseksi, välitöntä täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva määräys ja asian käsittelyn siirtäminen hakijan poissaolon vuoksi
  • hakemukset, jotka liittyvät asian tutkintaan ja jotka koskevat esimerkiksi kantajan osoittamien todistajien ja asiantuntijoiden kutsumista asian käsittelyyn, katselmuksen suorittamista, vastaajalle osoitettua pyyntöä toimittaa asian käsittelyyn jokin hänen hallussaan oleva asiakirja, jota tarvitaan todisteiden esittämistä tai asian tutkimista varten, sekä vaatimukset toimittaa asian käsittelyyn tuomioistuinten, virastojen tai kolmansien hallussa olevia todisteita.

5. Onko tuomioistuimelle maksettava jotain? Jos on, missä vaiheessa maksu peritään? Onko asianajajalle maksettava jo kanteen vireillepanosta alkaen?

Siviiliasioissa perittävistä oikeudenkäyntimaksuista 28 päivänä heinäkuuta 2005 annetun lain mukaan oikeudenkäyntimaksut (tuomioistuinmaksut ja muut kustannukset) peritään siltä osapuolelta, joka toimittaa tuomioistuimeen sellaisen oikeudenkäyntiasiakirjan, josta peritään tällainen maksu tai josta aiheutuu tällaisia kustannuksia. Maksu on suoritettava samalla kun kyseinen asiakirja toimitetaan tuomioistuimeen. Jos vaadittua maksua ei suoriteta, tuomioistuin ei toteuta asiassa mitään toimenpiteitä (siviiliprosessilain 1262 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos oikeudenkäyntiasiakirjaa ei voida käsitellä asianmukaisella tavalla siksi, ettei sitä koskevia muotovaatimuksia ole noudatettu tai ettei sitä ole laadittu viralliselle lomakkeelle tai ettei osapuoli ole suorittanut vaadittua maksua, osapuolta kehotetaan siviiliprosessilain 130 ja 130 1 §:n nojalla korjaamaan tai täydentämään asiakirjaa tai suorittamaan maksu viikon määräajassa. Jos kehotusta ei noudateta, asiakirja palautetaan hakijalle. Jos asiakirjan on toimittanut henkilö, joka asuu ulkomailla, tai yritys, jonka toimipaikka sijaitsee ulkomailla, ja jolla ei ole Puolassa edustajaa, hakemuksen täydentämiselle osoitetun määräajan on oltava vähintään kuukausi. Jos mitään ei ole tehty määräajan päättymiseen mennessä, asiakirja palautetaan. Palautetusta asiakirjasta ei aiheudu mitään sellaisia vaikutuksia, jotka lain mukaan liittyvät oikeudenkäyntiasiakirjan toimittamiseen tuomioistuimelle. Määräajan kuluessa korjatun tai täydennetyn asiakirjan oikeusvaikutukset alkavat hetkestä, jona hakemus on toimitettu tuomioistuimeen (siviiliprosessilain 130 §).

Siviiliprosessilain 130 2 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjat, joissa on muodollisia puutteita tai joista ei ole suoritettu vaadittua maksua ja jotka ovat asianajajan, oikeudellisen neuvonantajan tai patenttiasiamiehen sekä yritysoikeutta koskevissa asioissa yrityksen toimittamia, palautetaan hakijalle ilman erillistä kehotusta korjata puutteet. Periaatteessa myös turvaamistoimet ja muutoksenhakemukset (muutoksenhaku, valitus, kassaatiovalitus, vaatimus lainvoimaisen tuomion julistamisesta lainvastaiseksi, yksipuolisen tuomion vastustaminen, maksamismääräyksen vastustaminen, tuomioistuimen esittelijän päätöstä koskeva valitus), joissa on muodollisia puutteita tai joista ei ole suoritettu vaadittua maksua, ja jotka ovat edellä mainittujen tahojen toimittamia, hylätään ilman erillistä kehotusta korjata niitä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeudenkäyntikustannusten korvaaminen osapuolten kesken tapahtuu siviiliprosessilain 98–110 §:n ja 520 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Siviiliprosessilain 98 §:ssä säädetyn perussäännön mukaan hävinnyt osapuoli korvaa vastapuolelle tämän vaatimuksesta asian tutkimisesta ja asiaan vastaamisesta aiheutuneet välttämättömät oikeudenkäyntikulut. Lisäksi siviiliprosessilain 100 §:ssä säädetään, että jos vaatimukset hyväksytään vain osittain, kustannukset jaetaan osapuolten kesken joko tasan tai soveltuvan suhdeluvun mukaisesti. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä toisen osapuolen korvaamaan kaikki kustannukset, jos vastapuoli on myöntänyt vaatimuksesta vain vähäisen osan oikeaksi tai jos sille kuuluva osa kustannuksista on määritelty osapuolten yhteisten laskelmien tai tuomioistuimen arvion perusteella. Hakemusasioiden yhteydessä kukin osapuoli vastaa itse omalta osaltaan aiheutuneista kustannuksista. Tuomioistuin voi määrätä kustannukset jaettavaksi syyllisyyden tai kohtuullisuusperiaatteen mukaan, jos asian olosuhteet sitä edellyttävät.

Osapuolen välttämättömiksi oikeudenkäyntikustannuksiksi katsotaan kulut, jotka ovat aiheutuneet osapuolelle itselleen tai hänen valtuutetulle edustajalleen, joka ei ole asianajaja eikä oikeusavustaja. Niihin sisältyvät tuomioistuimen perimät maksut, osapuolen tai hänen edustajansa matkoista tuomioistuimeen aiheutuvat kustannukset sekä oikeudessa esiintymisen vuoksi menetetyt ansiotulot. Matkakustannusten ja menetettyjen ansiotulojen yhteenlaskettu määrä ei saa ylittää määrää, jonka yksi tuomioistuimessa ammattiaan harjoittava asianajaja veloittaisi palkkiona vastaavasta työstä. Jos osapuolta edustaa asianajaja, asianajajan palkkio lasketaan mukaan välttämättömiin oikeudenkäyntikustannuksiin. Se ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin erityisissä säännöksissä määrätty tariffin mukainen maksu ja yhden asianajajan kustannukset, tuomioistuinmaksut sekä kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että tuomioistuin on määrännyt osapuolen saapumaan oikeuteen henkilökohtaisesti (siviiliprosessilain 98 ja 99 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeudenkäyntimaksuista säädetään siviiliasioissa perittävistä oikeudenkäyntimaksuista 28 päivänä heinäkuuta 2005 annetulla lailla. Asianajajan ja oikeusavustajan palkkion vähimmäismäärästä säädetään kahdella 28 päivänä syyskuuta 2002 annetulla oikeusministerin asetuksella. Muista asianajajan ja oikeusavustajan palkkioihin liittyvistä kysymyksistä säädetään siviililain 735 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä. Palkkion maksuaikataulusta määrätään osapuolten välisellä sopimuksella.

Oikeudenkäyntimaksuista vapauttamisesta säädetään siviiliasioissa perittävistä oikeudenkäyntimaksuista 28 päivänä heinäkuuta 2005 annetun lain 94–118 §:ssä. Lain 94–98 §:ssä mainitut henkilöt ja asiat vapautetaan oikeudenkäyntimaksuista lain nojalla. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi isyyden vahvistamista ja elatusvaateita koskevien kanteiden esittäjät.

Vapautusta oikeudenkäyntimaksuista voi hakea myös luonnollinen henkilö ilmoittamalla, ettei pysty maksamaan niitä turvautumatta oman ja perheensä elatuksen kannalta välttämättömiin varoihin (102 §). Tuomioistuin voi myöntää vapautuksen oikeudenkäyntimaksuista oikeushenkilölle tai organisaatioyksikölle, jolla ei ole oikeushenkilöyttä mutta jolla on lakiin perustuva oikeustoimikelpoisuus, jos se voi osoittaa, ettei sillä ole varaa maksaa niitä (103 §). Myös yleishyödyllinen organisaatio, joka toimialaan ei kuulu taloudellisen toiminnan harjoittaminen, voidaan tuomioistuimen päätöksellä vapauttaa oikeudenkäyntimaksuista silloin kun oikeudenkäyntiasia koskee sen yhteiskunnallista, tieteellistä, kulttuuriin tai hyväntekeväisyyteen tai oma-apuun liittyvää toimintaa kuluttajansuojan, ympäristönsuojelun tai sosiaaliturvan alalla. Oikeudenkäyntimaksuista vapauttamista varten tuomioistuin ottaa huomioon ennen muuta kyseisen organisaation toiminnan lakisääteisen tarkoituksen ja sen edellytykset tai tarpeen toteuttaa näitä tarkoituksia siviilioikeudellisen menettelyn keinoin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeudenkäyntimaksuista vapauttamista koskeva hakemus on esitettävä kirjallisesti tai suullisesti oikeuden pöytäkirjaan merkittäväksi siinä tuomioistuimessa, jossa asiaa käsitellään tai jossa sitä on määrä käsitellä. Hakemukseen on liitettävä ilmoitus, jossa on yksityiskohtaiset tiedot vapautusta hakevan henkilön perhesuhteista, varallisuudesta, tuloista ja toimeentulosta. Ilmoitus laaditaan vakiomallin mukaan. Jos ilmoitusta ei anneta tai jos siinä ei ilmoiteta kaikkia vaadittuja tietoja, osapuolta kehotetaan täydentämään puutteet määräajassa hakemuksen hylkäämisen uhalla. Jos luonnollisen henkilön asuinpaikka ei ole asiassa toimivaltaisen tuomioistuimen toimivalta-alueella, hän voi jättää hakemuksen asuinpaikkakuntansa alioikeuteen. Alioikeus toimittaa hakemuksen viipymättä asiassa toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

Maarekisteriasioissa vapautus oikeudenkäyntimaksuista voidaan myöntää ainoastaan ennen kuin hakemus maarekisteriin kirjaamisesta jätetään. Jos hakemus maarekisteriin kirjaamisesta on tarkoitus tehdä notaarin vahvistamalla asiakirjalla, vapautus oikeudenkäyntimaksuista voidaan myöntää ainoastaan ennen kyseisen asiakirjan laatimista.

Ne oikeudenkäyntimaksut, joita osapuoli ei ollut velvollinen maksamaan tai joita edunvalvoja tai syyttäjä ei ollut velvollinen maksamaan, tuomioistuin määrää asian loppuratkaisussa vastapuolelle, jos tähän on olemassa perusteet, noudattaen asianmukaisella tavalla oikeudenkäyntimaksujen korvaamiseen sovellettavia periaatteita. Ne kustannukset, joita ei määrätä vastapuolen maksettavaksi, tuomioistuin määrää asian loppuratkaisussa perittäväksi osapuolen hyväksi myönnetyistä saatavista. Erikseen perusteltavissa tapauksissa tuomioistuin voi olla suorittamatta tätä kustannusten siirtämistä (113 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeudenkäyntimaksuista vapauttaminen ei merkitse sitä, että osapuoli olisi vapautettu velvollisuudesta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

6. Miten voi saada oikeusapua? (ks. ’oikeusapu’)

Siviiliprosessilain 117 §:n mukaan osapuolella, joka on vapautettu oikeudenkäyntimaksuista joko kokonaan tai osittain tai jolla on lakisääteinen vapautus oikeudenkäyntimaksuista, on oikeus hakea kirjallisesti tai pyytää suullisesti pöytäkirjaan merkittäväksi, että hän hakee maksuttoman asianajajan tai oikeusavustajan nimeämistä. Edellä mainittu hakemus on esitettävä sille tuomioistuimelle, jossa asiaa käsitellään tai jossa sitä on määrä käsitellä. Jos osapuolen asuinpaikka ei ole kyseisen tuomioistuimen toimivalta-alueella, hän voi jättää hakemuksen asuinpaikkakuntansa alioikeuteen, joka toimittaa sen viipymättä asiassa toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Asianajajan tai oikeusavustajan nimeämistä koskeva hakemus, joka esitetään ensimmäisen kerran muutoksenhaku- tai kassaatiomenettelyssä, voidaan siirtää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tuomioistuin hyväksyy hakemuksen, jos se katsoo, että asianajajan tai oikeusavustajan osallistuminen oikeudenkäyntiin on tarpeen. Asianajajan tai oikeusavustajan nimeämistä varten tuomioistuin ottaa yhteyttä toimivaltaiseen asianajajien tai toimistoasianajajien alueneuvostoon. Jos tällä tavoin nimetyn asianajajan tai oikeusavustajan on toteutettava toimenpiteitä sen tuomioistuimen toimivalta-alueen ulkopuolella, jolta hän on saanut toimeksiannon, toimivaltainen asianajajien tai toimistoasianajajien alueneuvosto nimeää tarvittaessa hänen hakemuksestaan kyseisellä toimivalta-alueella toimivan asianajajan tai oikeusavustajan. Asianajajan tai oikeusavustajan nimeämistä koskeva hakemus tai tällaisen hakemuksen hylkäämistä koskeva muutoksenhakemus ei keskeytä menettelyn kulkua, paitsi jos kyseessä on asianajajan tai oikeusavustajan nimeäminen kantajalle kanteessa esitetyn hakemuksen perusteella tai ennen kanteen vireillepanoa. Tuomioistuin voi kuitenkin keskeyttää asian käsittelyn, kunnes hakemusta koskeva päätös on saanut lainvoiman, ja olla tämän vuoksi määräämättä asialle käsittelypäivää, tai muuttaa tai lykätä jo määrättyä käsittelypäivää (siviiliprosessilain 124 §).

Oikeudenkäyntimaksuista vapauttamista ja maksuttoman asianajajan nimeämistä rajatylittävissä riita-asioissa säännellään 17 päivänä joulukuuta 2004 annetulla lailla EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuimissa käytävissä yksityisoikeudellisissa asioissa ja tällaisten riita-asioiden vireillepanon helpottamiseksi myönnettävästä oikeusavusta (ks. oikeusapua koskeva tietosivu).

« Asian vireillepano tuomioistuimessa - Yleistä | Puola - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 12-05-2009

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta