Euroopan komissio > EOV > Konkurssi > Saksa

Uusin päivitys: 19-08-2004
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Konkurssi - Saksa

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Mitä eri maksukyvyttömyysmenettelyjä on käytettävissä ja mitkä ovat niiden tavoitteet? 1.
2. Mitkä ovat eri maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamisen edellytykset? 2.
3. Mikä on eri osapuolten asema ja tehtävät eri maksukyvyttömyysmenettelyissä? 3.
4. Mitkä ovat menettelyn aloittamisen vaikutukset? 4.
5. Mitä erityissäännöksiä sovelletaan tiettyihin saatavatyyppeihin? 5.
6. Mitä säännöksiä sovelletaan velkojia vahingoittaviin oikeustoimiin? 6.
7. Mitkä ovat saatavien valvonnan ja hyväksymisen edellytykset? 7.
8. Mitkä ovat saneerausmenettelyn vaikutukset? 8.
9. Mikä on likvidaatio? 9.
10. Mitkä ovat menettelyn päättämisen edellytykset? 10.

 

1. Mitä eri maksukyvyttömyysmenettelyjä on käytettävissä ja mitkä ovat niiden tavoitteet?

Saksan konkurssilainsäädännössä säädetään vain yhdestä yhtenäisestä konkurssimenettelystä. Menettelyn tavoitteena on mahdollisimman tasapuolinen velkojien tyydyttäminen (konkurssilain (Insolvenzordnung [InsO]) 1 §:n 1 kohta). Konkurssimenettely voidaan suorittaa menettelyn kohteena olevan varallisuuden hallintoa, realisointia ja jakoa koskevien lainsäännösten mukaan (ns. säännönmukainen konkurssimenettely [Regelinsolvenzverfahren]). Asianosaiset voivat nojautua saneeraussuunnitelman osalta kuitenkin myös muihin säännöksiin, jotka koskevat esimerkiksi yrityksen toiminnan jatkamista.

Konkurssimenettelyllä olisi myös annettava luonnollisille henkilöille mahdollisuus aloittaa taloudellinen toiminta uudestaan. Tämä tavoite saavutetaan vapauttamalla velallinen niistä veloista, jotka tällä on jäljellä menettelyn päätyttyä (Restschuldbefreiung).

2. Mitkä ovat eri maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamisen edellytykset?

Konkurssimenettely voidaan kohdistaa jokaisen juridisen ja luonnollisen henkilön omaisuuteen, vaikka nämä eivät harjoittaisikaan liiketoimintaa (Verbraucher).

Menettely aloitetaan tätä koskevalla hakemuksella, jonka voi tehdä velallinen tai velkoja. Viranomaiset eivät voi tehdä hakemusta. Pääomayhtiöille on asetettu velvollisuus hakemuksen tekemiseen maksukyvyttömyystilanteessa. Tämän velvollisuuden laiminlyönti voi olla perusteena velkojien korvausvaateelle. Velallisen laiminlyönti voi aiheuttaa myös rikosoikeudellisen vastuun.

Sivun alkuunSivun alkuun

Konkurssimenettelyn aloittamisen edellytyksenä on maksukyvyttömyys ja/tai ylivelkaisuus. Maksukyvyttömyys on kyseessä silloin, kun velallinen ei kykene täyttämään erääntyneitä maksuvelvollisuuksiaan (konkurssilain 17 §:n 2 momentti). Ylivelkaisuus on taas kyseessä silloin, kun velallisen varallisuus ei kata enää olemassa olevia sitoumuksia (vrt. 18 §:n 2 momentti). Velallisen varallisuuden arvostamisen on perustuttava oletukselle yrityksen toiminnan jatkumisesta, jos tämä on hyvin todennäköistä asianomaisten olosuhteiden perusteella. Velallisen ollessa hakijana uhkaava maksukyvyttömyys on riittävä edellytys menettelyn aloittamiselle (18 §:n 1 momentti).

Velkojan on osoitettava hakemuksessaan maksukyvyttömyysperuste ja hänellä oleva saatava; tällä suojataan tuomioistuinta ja velallista liian hätäisesti tai ainoastaan vahingoittamistarkoituksessa tehdyiltä hakemuksilta.

Lisäksi edellytetään, että konkurssimenettelystä aiheutuvien kulujen suorittaminen on turvattu. Näin ollen menettelyn aloittamista koskeva hakemus hylätään, jos velallisen varallisuus ei todennäköisesti riittäisi kattamaan menettelykustannuksia (konkurssilain 26 §:n 1 momentin 1 kohta).

Jos konkurssimenettelyn edellytykset täyttyvät, konkurssituomioistuin tekee menettelyn aloittamisesta päätöksen, joka annetaan julkisesti tiedoksi. Tuomioistuin suorittaa tiedoksiannon internetissä (www.insolvenzbekanntmachungen.de Deutsch) tai tuomioistuimen virallisia tiedoksiantoja sisältävässä lehdessä. Julkisten tiedoksiantojen suorittamisesta ainoastaan internetissä on annettu lakiehdotus.

Sivun alkuunSivun alkuun

3. Mikä on eri osapuolten asema ja tehtävät eri maksukyvyttömyysmenettelyissä?

Konkurssituomioistuimen tehtävänä on konkurssimenettelyn seuraaminen ja prosessioikeudellinen valvonta. Sen on myös toimittava välittäjänä asianosaisten neuvotteluissa ja edistettävä sovinnollista riidan ratkaisua. Aloitetun konkurssimenettelyn keskeiset kysymykset (omaisuuden realisointi, likvidaatio, saneeraus ja saneeraussuunnitelma) jäävät velkojien päätettäviksi. Tuomioistuimella on kuitenkin erityisiä tehtäviä ja velvollisuuksia menettelyn aloittamisvaiheessa. Se tekee päätöksen muun muassa menettelyn aloittamisesta, välitoimista ja turvaamistoimista sekä pesänhoitajan (Insolvenzverwalter) nimittämisestä. Tuomioistuimen tehtäviin kuuluu myös pesänhoitajan valvonta; tältä osin se valvoo kuitenkin vain pesänhoitajan toimien lainmukaisuutta eikä tarkoituksenmukaisuutta, eikä se voi myöskään antaa pesänhoitajalle ohjeita.

Pesänhoitaja on konkurssimenettelyssä keskeisessä asemassa. Tähän tehtävään voidaan valita erityisesti asianajaja, liikkeenharjoittaja, tilintarkastaja tai veroasiantuntija. Konkurssimenettelyn alkaminen siirtää velallisen varallisuuden hallinta- ja määräämisoikeuden pesänhoitajalle, jonka tärkeimpänä tehtävänä on erottaa kyseisenä ajankohtana esille tulevasta varallisuudesta velalliselle kuulumaton omaisuus. Hänen on myös otettava haltuun menettelyn alkamishetkellä velalliselle lain mukaan kuuluvat esineet. Näin määritelty velallisen varallisuus muodostaa konkurssipesän (konkurssilain 35 §), josta velkojille suoritetaan heidän osuutensa. Pesänhoitajan muihin tehtäviin kuuluu muun muassa

Sivun alkuunSivun alkuun

  • palkkojen maksaminen konkurssivelallisen työntekijöille
  • päätöksenteko voimassa olevista sopimussuhteista (103 §)
  • varallisuuden luettelointi (153 §:n 1 momentin 1 kohta)
  • konkurssipesään kuuluvan omaisuuden realisointi (159 §)
  • omaisuuden realisointituoton jakaminen (187 §).

Menettelyn osalta velkojille annetaan myös huomattava vaikutusvalta konkurssilaissa, jossa viitataan usein velkojainkokoukseen (Gläubigerversammlung). Lisäksi on mahdollista asettaa velkojatoimikunta (Gläubigerausschuss). Velkojainkokous on velkojien itsehallinnon yleistoimielin, kun taas velkojatoimikunta toimii velkojien keskeisenä valvontaelimenä, joka muistuttaa tehtävältään valvontatoimikuntaa (Aufsichtsrat).

Velkojainkokouksen kutsuu koolle konkurssituomioistuin (konkurssilain 74 §:n 1 momentin 1 kohta), joka myös johtaa kokouksen toimintaa (76 §:n 1 momentti). Velkojainkokoukseen voivat osallistua kaikki etuoikeutetut velkojat ja muut konkurssivelkojat, pesänhoitaja sekä konkurssivelallinen (74 §:n 1 momentin 2 kohta). Velkojainkokouksen päätöksen hyväksyminen edellyttää, että sitä kannattaa yli puolet annetuista äänistä, jotka lasketaan saatavan suuruuden mukaan (Summenmehrheit).

Velkojainkokous päättää velkojatoimikunnan kokoonpanon (konkurssilain 68 §). Jos konkurssituomioistuin nimittää velkojatoimikunnan ennen ensimmäistä velkojainkokousta, kokoonpano määräytyy konkurssilain 67 §:n 2 momentin mukaan. Velkojainkokous voi lakkauttaa tällaisen väliaikaisesti perustetun velkojatoimikunnan.

Velkojainkokouksen suurin merkitys on siinä, että se päättää menettelyn jatkamisesta ja erityisesti konkurssivarallisuuden realisointitavasta. Muita velkojainkokouksen tai velkojatoimikunnan tehtäviä ovat:

Sivun alkuunSivun alkuun

  • toisen pesänhoitajan valinta (konkurssilain 57 §:n 1 momentti)
  • pesänhoitajan valvonta (66 §, 79 § ja 197 §:n 1 momentin 1 kohta)
  • suostumuksen antaminen pesänhoitajan merkittäviin oikeustoimiin (160 §:n 1 momentti)
  • osallistuminen saneeraussuunnitelman laadintaan ja toteuttamiseen (218 §:n 2 momentti, 231 §:n 2 momentti, 232 §:n 1 momentin 1 kohta, 233 §:n 2 kohta, 248 §:n 2 momentti, 258 §:n 2 momentin 3 kohta, 261 §:n 2 momentin 2 kohta, 262 §).

Konkurssivelallinen omistaa realisoitavan varallisuuden, johon konkurssivelkojat kohdistavat vaateensa (konkurssilain 38 § ja 39 §). Velallinen vastaa saatavista periaatteessa koko omaisuudellaan. Hänellä säilyy omistusoikeus varallisuuteensa ja vastuu veloistaan myös konkurssimenettelyn alettua. Hänen konkurssimenettelyn alaisen varallisuutensa hallinta- ja määräämisoikeus siirtyvät kuitenkin pesänhoitajalle (poikkeuksen tästä muodostaa määräysvaltansa säilyttävä velallinen, Eigenverwaltung, 270 § ja sitä seuraavat pykälät). Konkurssimenettelyn alkaminen synnyttää lisäksi useita tiedonantoa ja myötävaikutusta koskevia velvollisuuksia, mutta konkurssivelallisella on myös oikeus osallistua menettelyyn.

Jotta konkurssimenettely saataisiin vietyä nopeasti päätökseen, konkurssituomioistuimen päätöksiin voi hakea muutosta vain niissä tapauksissa, joissa laissa annetaan mahdollisuus välittömän valituksen (sofortige Beschwerde) tekemiseen (vrt. konkurssilain 6 §:n 1 momentti). Tämä valitus voidaan toimittaa konkurssituomioistuimeen tai muutoksenhakutuomioistuimeen (konkurssituomioistuinta ylempään Landgericht-tuomioistuimeen) kirjallisesti tai kirjaamalla se oikeuden pöytäkirjaan. Valituksen jättämisellä ei ole lykkäävää vaikutusta, mutta edellä mainittu tuomioistuin tai konkurssiasiaa käsittelevä tuomari voi antaa määräyksen täytäntöönpanon väliaikaisesta keskeyttämisestä.

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Mitkä ovat menettelyn aloittamisen vaikutukset?

Konkurssimenettelyn aloittaminen aiheuttaa sen, että velallinen menettää konkurssipesään kuuluvan omaisuutensa hallinta- ja määräämisoikeuden pesänhoitajalle (konkurssilain 80 §:n 1 momentti). Tämä koskee velallisella menettelyn alkamishetkellä olleen omaisuuden lisäksi varallisuutta, jonka velallinen saa menettelyn aikana. Tämä niin sanottu takavarikko ei koske kuitenkaan niitä irtaimia esineitä, joita velallinen tarvitsee välttämättömästi elämiseen. Konkurssipesän varallisuuteen kuuluu vain se osa velallisen ansiotuloista, joka ylittää vähimmäistoimeentulon määrän.

Pesänhoitajan on otettava konkurssipesän varallisuus välittömästi hallintaansa sen suojaamiseksi velallisen tai yksittäisten velkojien toimilta. Jollei velallinen luovuta varallisuutta vapaaehtoisesti, pesänhoitaja voi turvautua pakkotäytäntöönpanoon. Täytäntöönpanoperusteena on tällöin konkurssimenettelyn aloittamispäätös. Pesänhoitajan on myös laadittava luettelo, jossa esitetään konkurssipesään kuuluvan varallisuuden arvo verrattuna velalliselta oleviin saataviin (konkurssilain 153 §). Pesänhoitajan on myös laadittava velkojaluettelo, jossa yksilöidään vaateet sekä eritellään huonommalla etusijalla olevat ja erottamisoikeuden omaavat velkojat (152 §).

Koska konkurssimenettelyn tavoitteena on kaikkien velkojien tasapuolinen tyydyttäminen, menettelyn aloittaminen estää yksittäisen pakkotäytäntöönpanon. Tällä tarkoitetaan sitä, että konkurssivelkojat eivät voi menettelyn aikana ryhtyä täytäntöönpanoon, joka kohdistuu konkurssipesän varallisuuteen tai siihen kuulumattomaan velallisen muuhun omaisuuteen.

Sivun alkuunSivun alkuun

5. Mitä erityissäännöksiä sovelletaan tiettyihin saatavatyyppeihin?

Niin sanotuilla massavelkojilla on etuoikeutettu asema (konkurssilain 53 §). Massavelkojia ovat velkojat, joiden saatavat perustuvat konkurssimenettelyn alkamisen jälkeen suoritettuihin pesänhoitajan toimenpiteisiin (esimerkiksi yrityksessä edelleen työskentelevien työntekijöiden palkkasaatavat tai asianajajan velallista kohtaan esittämät palkkiovaatimukset, jotka pesänhoitaja on kehottanut vahvistamaan tuomioistuimen päätöksellä). Kyseisillä saatavilla on etuoikeutettu asema, koska pesänhoitaja voi viedä konkurssimenettelyä eteenpäin tarkoituksenmukaisella tavalla vain, jos hänellä on mahdollisuus perustaa uusia velvoitteita, joiden täyttäminen kokonaisuudessaan on turvattu.

Niillä velkojilla, joiden osalta konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta on heidän saatavansa vakuutena, on etuoikeus kyseisestä varallisuudesta saatavaan myyntisummaan. Kyseisen omaisuuden realisoinnista saatu tulo jaetaan vakuusvelkojille heidän vakuuden kattaman saatavansa määrään asti. Mahdollinen ylijäämä lisätään konkurssipesän varallisuuteen, ja se voidaan käyttää muiden velkojien tyydyttämiseen. Tällainen etuoikeus voidaan antaa esimerkiksi saatavalle, jonka vakuutena on kiinteistöpanttioikeus, irtaimen panttioikeus tai muu omaisuuteen kohdistuva vakuus (konkurssilain 50 § ja 51 §).

Konkurssivelkojiin eivät lukeudu ne velkojat, joilla on erottamisoikeus (konkurssilain 47 §). Omaisuuden haltuunotto kattaa vain velallisen varallisuuden. Jos tällä on konkurssimenettelyn alkaessa hallussaan varallisuutta, johon kohdistuu kolmannen osapuolen esine- tai henkilökohtainen oikeus, kolmas osapuoli voi saattaa oikeutensa voimaan vähentymättömänä (ns. erottamisoikeus, Aussonderungsrecht). Näin ollen kolmas osapuoli voi nostaa kanteen menettelyn ulkopuolella pesänhoitajaa vastaan oikeuden toteuttamiseksi. Erottamisoikeus voi perustua erityisesti omistusoikeuteen tai omistuksenpidätykseen, mutta myös velvoiteoikeudelliseen takaisinottoehtoon (esim. vuokranantajan vaatimukseen vuokralaista vastaan).

Sivun alkuunSivun alkuun

6. Mitä säännöksiä sovelletaan velkojia vahingoittaviin oikeustoimiin?

Konkurssimenettelyn vahingoittamista ja sitä seuraavaa konkurssivarallisuuden palauttamista (Insolvenzanfechtung) koskevilla konkurssilain 129 §:n ja sitä seuraavien pykälien säännöksillä pyritään estämään konkurssivelallista siirtämästä pois haltuun otettua omaisuutta tai yksittäisiä velkojia hankkimasta erityisetuja juuri ennen konkurssimenettelyn alkamista. Jos pesänhoitaja toteaa vahingollisen menettelyn, siitä hyötyneen on palautettava konkurssipesään kaikki varallisuus, joka on siirretty pois konkurssivelalliselta kyseisellä menettelyllä. Jos tämä ei ole käytännössä mahdollista, vahingollisesta menettelystä hyötyneen on maksettava vahingonkorvaus. Menettelystä hyötyneen mahdolliset vastavaateet voidaan ottaa huomioon uudestaan sen jälkeen, kun hän on tehnyt tilanteen ennalleen palauttavan suorituksen (konkurssilain 144 §).

Konkurssimenettelyn vahingoittamiselta edellytetään, että kyseessä on ennen menettelyn alkamista tehty oikeustoimi, jolla vahingoitetaan konkurssivelkojaa (konkurssilain 129 §) ja että jokin konkurssilain 130–136 §:ssä säädetyistä varallisuuden palauttamisperusteista täyttyy. Palauttamisperusteita ovat erityisesti

  • velallisen vastikkeettomat suoritukset konkurssimenettelyn aloittamisen hakemista edeltäneen viimeisen neljän vuoden aikana (konkurssilain 134 §)
  • oikeustoimet, joita velallinen on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ennen konkurssimenettelyn aloittamisen hakemista ja joiden tarkoituksena on ollut velkojien vahingoittaminen, josta oikeustoimesta hyötynyt osapuoli on ollut tietoinen (133 §);
  • oikeustoimet, joihin velallinen on ryhtynyt viimeisen kolmen kuukauden aikana ennen konkurssimenettelyn aloittamisen hakemista, jos velallinen on jo tällöin ollut maksukyvytön ja jos toinen osapuoli on ollut maksukyvyttömyydestä tietoinen (132 §:n 1 momentin 1 kohta)
  • oikeustoimet, joilla konkurssivelkoja saa oikeudettomasti vakuuden, jos ne on tehty viimeisen kuukauden aikana ennen konkurssimenettelyn aloittamisen hakemista (131 §:n 1 momentin 1 kohta).

Näihin tapauksiin sovelletaan myös rikosoikeudellista vastuuta sekä velallisen että menettelystä hyötyneen velkojan osalta (rikoslain [Strafgesetzbuch] 283–283 d §).

Sivun alkuunSivun alkuun

7. Mitkä ovat saatavien valvonnan ja hyväksymisen edellytykset?

Konkurssisaatavia ei oteta huomioon automaattisesti, vaan ainoastaan silloin ja siinä määrin kuin konkurssivelkoja valvoo saataviaan. Konkurssituomioistuimen on kehotettava menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään konkurssivelkojia valvomaan saatavansa ilmoittamalla niistä pesänhoitajalle määräajassa, joka ei saa olla alle kahta viikkoa eikä yli kolmea kuukautta (konkurssilain 28 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta). Tämän määräajan laiminlyönti ei kuitenkaan sulje saatavia pois menettelystä. Näin ollen konkurssisaatavan valvonta on mahdollista myös kyseisen määräajan jälkeen (177 §:n 1 momentin 1 kohta).

Tuomioistuimen vahvistamat saatavat (titulierte Forderungen) on myös valvottava kirjallisesti. Valvonnan yhteydessä on ilmoitettava saatavan peruste, eli tosiasiat, joihin saatava perustuu. Tämä on erityisen tärkeää, jos valvonnalla pyritään katkaisemaan saatavan vanhentuminen. Valvontakirjelmään on liitettävä mahdolliset saatavan osoittavat asiakirjat, kuten sopimukset ja laskut (konkurssilain 174 §:n 1 momentin 2 kohta).

Pesänhoitaja merkitsee valvotut saatavat saatavaluetteloon (Insolvenztabelle, konkurssilain 175 §:n 1 momentin 1 kohta). Valvonnalle asetetun määräajan jälkeen luettelo asetetaan konkurssituomioistuimessa osapuolten nähtäville.

Konkurssituomioistuin tutkii valvottujen saatavien muodollisen pätevyyden niin sanotussa tarkistuskäsittelyssä, jonka ajankohta päätetään jo aloitettaessa konkurssimenettely. Käsittelyyn kutsutaan saatavansa valvoneet konkurssivelkojat, pesänhoitaja ja konkurssivelallinen. Tuomioistuin ei tutki valvottujen saatavien aineellisia edellytyksiä, vaan se toteaa ainoastaan ovatko pesänhoitaja, konkurssivelallinen tai -velkoja riitauttaneet saatavia. Käsittelyssä tehdyt päätökset kirjataan saatavaluetteloon (konkurssilain 178 §:n 2 momentti).

Sivun alkuunSivun alkuun

Jollei pesänhoitaja eivätkä velkojat riitauta saatavaa, se vahvistetaan. Saatava otetaan tällöin huomioon ilman lisätoimenpiteitä jako-osuuksista päätettäessä. Vahvistetun saatavan merkitsemisellä konkurssimenettelyssä saatavaluetteloon on sama vaikutus kuin lainvoimaisella tuomiolla (konkurssilain 178 §:n 3 momentti). Jos saatava riitautetaan, asianomaisen velkojan on pyrittävä osoittamaan sen olemassaolo vahvistamiskanteella. Jos kanne menestyy, velkojan on pyydettävä konkurssituomioistuinta oikaisemaan saatavaluettelo (183 §:n 2 momentti). Jos velkojan saatava velalliselta on jo vahvistettu tuomioistuimen ratkaisulla ennen konkurssimenettelyn aloittamista, kyseisen saatavan riitautus on periaatteessa merkityksetön.

Jos velallinen riitauttaa valvotun saatavan, tämä ei vaikuta konkurssimenettelyyn. Jollei velallinen kuitenkaan riitauta saatavaa, velkoja voi kohdistaa tätä vastaan erillisen pakkotäytäntöönpanon konkurssimenettelyn päättymisen jälkeen saatavaluettelon perusteella (konkurssilain 201 §:n 2 momentti). Jos velallinen riitauttaa tällöin saatavan, velkojan on turvauduttava tuomioistuinmenettelyyn.

8. Mitkä ovat saneerausmenettelyn vaikutukset?

Velkojainkokous päättää menettelyn suorittamisesta. Se tekee päätöksen velallisen liiketoiminnan lopettamisesta tai tilapäisestä jatkamisesta. Velkojainkokous voi pyytää pesänhoitajaa laatimaan saneeraussuunnitelman tietyn tavoitteen mukaan (konkurssilain 218 §:n 2 momentti). Saneeraussuunnitelman laatimista voivat esittää myös velallinen ja pesänhoitaja (218 §:n 1 momentti). Saneeraussuunnitelmassa voidaan tehdä lainsäännöksistä poikkeavia järjestelyjä erityisesti liiketoiminnan jatkamisen turvaamiseksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Saneeraussuunnitelma koostuu arvio- ja suunnitelmaosasta. Arvio-osan olisi annettava osapuolille tarpeelliset tiedot ja esitettävä konkurssimenettelyn aloittamisen jälkeen suoritetut tai vielä suoritettavat toimenpiteet (konkurssilain 220 §). Suunnitelmaosassa vahvistetaan se, miten osapuolten oikeudet muuttuisivat suunnitelman mukaan (221 §).

Vaikka velkojainkokouksella ei ole sinällään aloiteoikeutta, se voi kuitenkin antaa saneeraussuunnitelman laatimisen pesänhoitajan tehtäväksi. Saneeraussuunnitelman esittämisen jälkeen sen tutkii alustavasti tuomioistuin (konkurssilain 231 §), jonka olisi estettävä osapuolten sitoutuminen lainvastaiseen tai epärealistiseen suunnitelmaan, joka viivästyttäisi konkurssimenettelyä. Jos alustava tutkimus johtaa myönteiseen tulokseen, tuomioistuin toimittaa saneeraussuunnitelman määräajassa annettavaa lausuntoa varten velkojatoimikunnalle, velalliselle, pesänhoitajalle ja yritysneuvostolle (Betriebsrat, 232 §). Lisäksi tuomioistuin määrää käsittelypäivän asiasta neuvottelua ja äänestystä varten. Käsittelypäivän ajankohta annetaan julkisesti tiedoksi, ja käsittelyyn kutsutaan erikseen saatavansa valvoneet konkurssivelkojat, velkojat, joilla on erottamisoikeus, pesänhoitaja, velallinen ja yritysneuvosto (235 §:n 3 momentti). Käsittelyssä annetaan läsnä oleville osapuolille mahdollisuus esittää näkemyksensä saneeraussuunnitelmasta, minkä jälkeen velkojat äänestävät suunnitelmasta (243–246 §). Velallisen on periaatteessa suostuttava saneeraussuunnitelmaan, eikä hänen vastustustaan oteta huomioon, jollei suunnitelma aseta häntä huonompaan asemaan kuin missä hän olisi ilman sitä ja jollei yksikään konkurssivelkoja saa vaateensa täyden määrän ylittävää taloudellista hyötyä (247 §:n 2 momentti). Jos suunnitelma hyväksytään riittävällä velkojien enemmistöllä, konkurssituomioistuin vahvistaa sen päätöksellään (248 §:n 1 momentti).

Sivun alkuunSivun alkuun

Kun tuomioistuimen päätös saa lainvoiman, osapuolille myönteiset ja kielteiset saneeraussuunnitelman suunnitelmaosan vaikutukset tulevat voimaan (konkurssilain 254 §:n 1 momentin 1 kohta). Konkurssituomioistuin tekee päätöksen konkurssimenettelyn lopettamisesta (258 §:n 1 momentti). Päätöksen myötä pesänhoitajan ja velkojatoimikunnan jäsenten tehtävät lakkaavat, ja velallinen voi jälleen määrätä vapaasti konkurssipesään kuuluneesta varallisuudesta (259 §:n 1 momentti). Konkurssimenettelyn päättymisen jälkeen konkurssivelallisena ollut osapuoli on vastuussa saatavien suorittamisesta saneeraussuunnitelman mukaisesti. Saneeraussuunnitelman suunnitelmaosassa voidaan myös määrätä, että pesänhoitaja valvoo saatavien suorituksen (261 §:n 1 momentin 1 kohta).

9. Mikä on likvidaatio?

Jos saneeraussuunnitelmaa ei laadita, pesänhoitaja realisoi konkurssipesän varallisuuden siten, että se voidaan muuttaa rahaksi ja jakaa velkojille. Pesänhoitaja päättää realisoinnin käytännön tavasta huolellisen harkintansa mukaan siten, että realisointi tuottaisi mahdollisimman suuren loppusumman. Velallisen yritys tai tämän yksittäinen liiketoiminta voidaan myydä kokonaisuutena tai siten, että yksittäiset varallisuuteen kuuluvat osat myydään eri kerroilla yrityksen pilkkomisen jälkeen.

Pesänhoitaja laatii saatavaluettelon perusteella jakoluettelon (Verteilungsverzeichnis), joka toimii perustana varallisuuden jaossa (konkurssilain 175 §). Jakoluetteloon on sisällytettävä kaikki jaossa huomioon otettavat konkurssisaatavat. Jako-osuudet suoritetaan suhteessa velkojilla olevien saatavien suuruuteen.

Jako-osuuksia suoritetaan usein jo ennen konkurssivarallisuuden realisoinnin päättymistä, sillä riittävien rahavarojen ollessa käytettävissä voidaan tehdä niin sanottuja osasuorituksia (konkurssilain 187 §:n 2 momentin 1 kohta). Realisoinnin päätyttyä suoritetaan lopulliset jako-osuudet (188 §:n 1 kohta), mihin tarvitaan konkurssituomioistuimen hyväksyminen (196 §:n 2 momentti). Jos kaikki konkurssisaatavat voidaan suorittaa kokonaisuudessaan, pesänhoitajan on siirrettävä ylijäämä konkurssivelalliselle (199 §:n 1 kohta).

10. Mitkä ovat menettelyn päättämisen edellytykset?

Konkurssimenettely lopetetaan virallisesti lopullisten jako-osuuksien maksamisen jälkeen. Päätös menettelyn lopettamisesta annetaan julkisesti tiedoksi. Menettelyn päätyttyä velkojat voivat periä jäljellä olevia saataviaan rajoituksetta velalliselta. Jos velallinen on luonnollinen henkilö ja jos hän on hakenut vapautusta kyseisistä veloista, sovelletaan kuitenkin eri menettelyä. Jos vapautus myönnetään, velkojat eivät voi enää panna vaatimuksiaan täytäntöön velallista vastaan (poikkeuksen tästä muodostavat konkurssilain 302 §:ssä mainitut saatavat). Konkurssimenettelyn päätyttyä velallinen saa periaatteessa takaisin hallinta- ja määräämisoikeutensa omaisuuteen, joka oli otettu konkurssipesän hallintaan.

Konkurssimenettely päättyy saneeraussuunnitelmaa koskevan menettelyn osalta silloin, kun suunnitelman vahvistaminen saa lainvoiman (konkurssilain 258 §:n I 2 kohta).

« Konkurssi - Yleistä | Saksa - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 19-08-2004

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta