Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Ruotsi

Uusin päivitys: 20-03-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Ruotsi

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Voimassa olevien lainvalintasääntöjen lähteet I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Monenväliset sopimukset I.2.
I.3. Kahdenväliset sopimukset I.3.
II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen II.
II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan II.1.
II.2. Renvoi II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen II.3.
II.4. Oikeusjärjestyksen perusteet ja kansainvälisesti pakottavat säännökset II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. Lainvalintasäännöt III.
III.1. Sopimukset III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet III.2.
III.3. Henkilöstatuutti III.3.
III.4. Isyys ja adoptio III.4.
III.5. Avioliitto ym. ja elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Puolisoiden varallisuussuhteet III.6.
III.7. Perinnöt ja testamentit III.7.
III.8. Esineoikeus III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. Voimassa olevien lainvalintasääntöjen lähteet

I.1. Kansalliset säännöt

Ruotsin kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset on vain osittain kodifioitu, ja ne muodostuvat lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä. Olemassa olevan lainsäädännön tarkoituksena on noudattaa niitä kansainvälisiä sopimuksia, joihin Ruotsi on liittynyt. Tärkeimmät tämän alan lait ovat:

Avioliitto ja lapset

  • Laki tietyistä avioliittoa ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista (IÄL), 3 luvun 4 ja 6 § (1904:26 s. 1).
  • Asetus tietyistä avioliittoa, adoptiota ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista (NÄF), 9, 12 ja 13 § (1931:429).
  • Laki adoptiota koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista (IAL), 2 § (1971:796).
  • Laki kansainvälisistä isyyskysymyksistä (IFL), 2, 3 ja 6 § (1985:367).
  • Laki puolisoiden varallisuussuhteita koskevista kansainvälisistä kysymyksistä (LIMF), 3-5 § (1990:272).

Perintöasiat

  • Laki Ruotsissa asuneiden Tanskan, Suomen, Islannin tai Norjan kansalaisten kuolinpesistä ym. (NDL), 1-5 §, 7-19 § ja 21 § (1935:44).
  • Laki kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista (IDL), 1 luku (1937:81).

Sopimukset ja kauppa

  • Vekselilain 79-87 § (1932:130).
  • Sekkilain 58-65 § (1932:131).
  • Laki irtaimen kauppaan sovellettavasta laista (IKL), (1964:528).
  • Laki yhteistoiminnasta työpaikalla (MBL), 25 a, 31 a ja 42 § (1976:580).
  • Laki tiettyihin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista (1993:645).
  • Merilain 13 luvun 2 § (1994:1009).
  • Laki sopimusehdoista kuluttajasuhteissa, 13 § (1994:1512).
  • Laki kuluttajansuojasta lomaosakkeiden yhteydessä, 18 § (1997:218).
  • Laki tiettyihin sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (1998:167).
  • Etä-. ja kotimyyntilain 5 luvun 2 § (2005:59).

Vahingonkorvausoikeus

Sivun alkuunSivun alkuun

  • Liikennevahinkolain 8, 14 ja 38 § (1975:1410).
  • Laki Ruotsin ja Norjan välillä porojen laiduntamisesta 9. helmikuuta 1972 tehdystä yleissopimuksesta, 1 § (1972:114).
  • Laki Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan välisestä, 19. helmikuuta.1974 tehdystä ympäristönsuojelusopimuksesta, 1 § (1974:268).

I.2. Monenväliset sopimukset

Ruotsi on sopimuspuolena seuraavissa monenvälisissä kansainvälisissä sopimuksissa, joissa on säännöksiä sovellettavasta lainsäädännöstä. Koska Ruotsi suhtautuu kansainvälisiin sopimuksiin dualistisesti, nämä monenväliset sopimukset on otettu myös kansalliseen lainsäädäntöön. Ks. edellä.

Kansainliitto

  • Sopimus eräiden vekseleitä koskevien lainsäädäntöristiriitojen säännöstelemisestä, tehty 1930.
  • Sopimus eräiden shekkejä koskevien lainsäädäntöristiriitojen säännöstelemisestä, tehty 1931.

Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi

  • Sopimus kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista, tehty 1955.
  • Yleissopimus testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista, tehty 1961.

EU

  • Yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, tehty 1980.

Pohjoismaiset sopimukset

  • Avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävä, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 1931 tehty sopimus (muutettu viimeksi vuonna 2001 tehdyllä sopimuksella).
  • Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välinen perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskeva sopimus, tehty 1934 (muutettu viimeksi vuonna 1975 tehdyllä sopimuksella).
  • Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan välinen ympäristönsuojelusopimus, tehty 1974.

I.3. Kahdenväliset sopimukset

  • Ruotsin ja Norjan välinen sopimus porojen laiduntamisesta, tehty 1972.

II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen

II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Ruotsin lainsäädännössä ei ole säännöksiä, joissa määrättäisiin, että tuomioistuimen olisi sovellettava vieraan valtion lainsäädäntöä omasta aloitteestaan. Kysymys on pääsääntöisesti ratkaistu käytännössä, ja jakolinja näyttää kulkevan sen mukaan, onko sovinnon tekeminen sallittua (dispositiiviset asiat) vai ei (indispositiiviset asiat). Dispositiivisissa riita-asioissa eli riidoissa, joissa sovinnon tekeminen on sallittua, vieraan valtion lain soveltaminen edellyttää, että joku asianosaisista pyytää sen soveltamista. Monissa oikeustapauksissa, joissa on selvä liittymä vieraaseen valtioon, on sovellettu Ruotsin lainsäädäntöä, koska kukaan asianosaisista ei ole pyytänyt vieraan valtion lain soveltamista. Sen sijaan indispositiivisissa riita-asioissa, esim. isyyden vahvistamista koskevissa asioissa, tuomioistuimet ovat soveltaneet vieraan valtion lainsäädäntöä omasta aloitteestaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

II.2. Renvoi

Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa suhtaudutaan pääasiassa kielteisesti renvoihin eli takaisinviittaukseen. Poikkeuksia ovat vekselilain 79 §:n 2 momentti ja sekkilain 58 §:n 2 momentti vieraan valtion kansalaisen oikeudesta tehdä vekseli- tai sekkisitoumuksia. Tämä selittyy sillä, että kyseiset säännökset perustuvat kansainvälisiin yleissopimuksiin. Muita poikkeuksia ovat toisessa Pohjoismaassa tehdyn konkurssin seurauksista annetun lain (1981:7) 9 §:n 2 momentti ja vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista annetun lain (1993:645) 5-7 §. Takaisinviittaus on sallittu myös tietyistä avioliittoa ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1904:26 s. 1) 1 luvun 7 §:n 1 momentissa, kun on kyse avioliiton muodollisesta pätevyydestä.

II.3. Liittymän muuttuminen

Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa ei ole liittymän muuttumista koskevaa yleissääntöä, vaan kysymys ratkaistaan kussakin laissa erikseen. Esimerkiksi puolisoiden varallisuussuhteita koskevista kansainvälisistä kysymyksistä annetun lain (1990:272) 4 §:n 1 momentissa säädetään, että jos sovellettavaa lakia ei ole määrätty sopimuksella, sovelletaan sen valtion lakia, jossa puolisot asuivat naimisiin mennessään, ja saman lain 4 §:n 2 momentissa, että jos molemmat puolisot ovat myöhemmin muuttaneet asumaan toiseen valtioon ja asuneet siellä vähintään kaksi vuotta, sovelletaan sen valtion lakia.

II.4. Oikeusjärjestyksen perusteet ja kansainvälisesti pakottavat säännökset

Ruotsin kansainvälisen yksityisoikeuden yleinen periaate on, että vieraan valtion lain säännöstä ei saa soveltaa, jos soveltaminen olisi selvästi Ruotsin oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista. Tämän sisältöiset säännökset ovat myös yleisiä kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin kuuluvassa lainsäädäännössä. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että vieraan valtion lain soveltamisen rajoittaminen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuudella edellyttäisi, että siitä on säädetty laissa. Tapauksia, joissa on katsottu, että vieraan valtion lakia ei voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisuuden vuoksi, on erittäin vähän.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomioistuin ratkaisee, mitkä Ruotsin oikeussäännökset ovat kansainvälisesti pakottavia.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Jos tuomioistuin ei tunne sen vieraan valtion lain sisältöä, jota sen mielestä pitäisi soveltaa, sillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko se selvittää lainsäädännön sisällön itse tai pyytää asianosaista hankkimaan tiedon. Vaihtoehdoista valitaan sopivin. Jos tuomioistuin selvittää itse lainsäädännön sisällön, se voi pyytää apua oikeusministeriöltä. Yleisesti ottaen tuomioistuimella on oltava indispositiivisssa asioissa aktiivisempi rooli, mutta dispositiivisissa asioissa se voi jättää lainsäädännön sisällön selvittämisen pitkälti asianosaisille.

III. Lainvalintasäännöt

III.1. Sopimukset

Ruotsi on osapuolena sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista vuonna 1980 tehdyssä Rooman yleissopimuksessa. Tietyillä aloilla on erityisiä lainvalintasääntöjä.

Irtaimen kauppaa koskevissa sopimuksissa sovelletaan lakia (1964:528) irtaimen kauppaan sovellettavasta laista, jolla vuonna 1955 tehty sopimus kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista on otettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Laki syrjäyttää Rooman yleissopimuksen määräykset. Se ei kuitenkaan koske kuluttajasopimuksia. Lain 3 §:n mukaan ostaja ja myyjä voivat sopia sovellettavasta lainsäädännöstä. Jos osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, lain 4 §:n mukaan sovelletaan sen valtion lakia, jossa myyjällä on kotipaikka. Tästä säännöstä poiketaan, jos myyjä on ottanut tilauksen vastaan ostajan kotimaassa ja jos kauppa on tehty porssissä tai huutokaupassa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Myös joidenkin kuluttajasopimusten osalta poiketaan Rooman yleissopimuksen määräyksistä. Sopimusehdoista kuluttajasuhteissa annetun lain (1994:1512) 13 §:ssä, kuluttajansuojasta lomaosakkeiden yhteydessä annetun lain (1997:218) 18 §:ssä ja etä- ja kotimyyntilain (2005:59) 5 luvun 2 §:ssä on erityisiä säännöksiä, joiden tarkoituksena on suojata kuluttajia lainvalintalausekkeilta. Näiden säännösten mukaan tietyissä olosuhteissa sovelletaan ETA-maan lakia, jos se antaa kuluttajalle paremman suojan.

Vekseleistä ja sekeistä on erityisiä säännöksiä vekselilain (1932:130) 79-98 §:ssä ja sekkilain (1932:131) 58-65 §:ssä. Ne perustuvat Genevessä vuonna 1930 tehtyyn sopimukseen eräiden vekseleitä koskevien lainsäädäntöristiriitojen säännöstelemisestä ja Genevessä vuonna 1931 tehtyyn sopimukseen eräiden shekkejä koskevien lainsäädäntöristiriitojen säännöstelemisestä.

Tiettyihin henki- ja vahinkovakuutussopimuksiin sovelletaan lakia (1993:645) tiettyihin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista.

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista ei ole lainsäädännössä yleisesti säädetty. Oikeustapauksessa NJA 1969 s. 163 todetaan, että sopimukseen perustumattomissa suhteissa vahingonkorvausvelvollisuus määräytyy sen valtion lain mukaan, jossa vahingon aiheuttanut teko on tehty (ns. lex loci delicti -sääntö). Kyseisessä tapauksessa sillä ei ollut mitään merkitystä, että vahingon aiheuttajalla ja vahingon kärsijällä oli sama kotipaikka. Oikeuskäytännössä ei ole yhtään tapausta, jossa olisi vastattu kysymykseen, minkä maan lakia sovelletaan, jos vahingon aiheuttava teko on tehty muussa maassa kuin siinä, jossa välitön vahinko on aiheutunut.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.3. Henkilöstatuutti

Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa kansalaisuutta on perinteisesti pidetty ratkaisevana liityntäkriteerinä henkilöstatuuttia määritettäessä. Kansalaisuus on kuitenkin sittemmin saanut niin monissa tapauksissa väistyä kotipaikan tieltä pääasiallisena liityntäkriteerinä, että ei ehkä voida enää puhua henkilöstatuutin pääasiallisesta liityntäkriteeristä. Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa henkilöstatuuttiin katsotaan kuuluvan lähinnä oikeustoimikelpoisuutta ja nimeä koskevat kysymykset.

Tietyistä avioliittoa ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1904:26 s. 1) 1 luvun 1 §:n mukaan Ruotsissa solmittavan avioliiton esteet tutkitaan Ruotsin lain mukaan, jos jompikumpi avioliiton osapuolista on Ruotsin kansalainen tai asuu Ruotsissa. Samalla tavoin on säädetty pohjoismaisten suhteiden osalta tietyistä avioliittoa, lapseksiottamista ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun asetuksen (1931:429) 1 §:ssä.

Huoltajuudesta ja holhoojuudesta on erityisiä säännöksiä tietyistä avioliittoa ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1904:26 s. 1) 4 ja 5 luvussa ja tietyistä avioliittoa, lapseksiottamista ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun asetuksen (1931:429) 14-21 a §:ssä.

Oikeuteen tehdä tai peruuttaa testamentti sovelletaan kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1937:81) 1 luvun 3 §:n mukaan sen valtion lakia, jonka kansalainen testamentin tekijä on.

Sivun alkuunSivun alkuun

Laista, jota sovelletaan oikeuteen tehdä sopimuksia, on joiltakin osin määrätty Rooman yleissopimuksen 11 artiklassa. Oikeudesta tehdä vekseli- tai sekkisitoumuksia on erityisiä säännöksiä vekselilain 79 §:ssä ja sekkilain 58 §:ssä.

Oikeudenkäyntikelpoisuudesta on oikeudenkäyntikaaren 11 luvun 3 §:ssä erityissäännös, jonka mukaan ulkomaalainen, jolla ei kotimaassaan ole oikeutta esiintyä oikeudenkäynnissä asianosaisena, voi Ruotsissa näin tehdä, jos hänellä on siihen Ruotsin lain mukaan oikeus.

Nimikysymysten katsotaan Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa kuuluvan henkilöoikeuden piiriin. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että puolison sukunimen ottamista ei pidetä avioliiton henkilökohtaisiin oikeusvaikutuksiin kuuluvana kysymyksenä. Nimilain (1982:670) 50 §:n mukaan tätä ei sovelleta Tanskassa, Norjassa tai Suomessa asuviin Ruotsin kansalaisiin. Tästä voidaan päätellä, että muihin Ruotsin kansalaisiin sitä sovelletaan. Lakia sovelletaan 51 §:n mukaan Ruotsissa asuviin muiden maiden kansalaisiin.

III.4. Isyys ja adoptio

Ruotsin aineellisessa oikeudessa ei tehdä eroa avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten välillä, eikä Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa ole myöskään erityisiä lainvalintasääntöjä sen ratkaisemiseksi, onko lapsi syntynyt avioliitossa vai avioliiton ulkopuolella ja voidaanko lapsi sittemmin ”tunnustaa”.

Isyyden vahvistamiseen sovellettavan lainsäädännön osalta isyysolettamaan ja isyyden vahvistamiseen tuomioistuimessa sovelletaan eri säännöksiä. Isyysolettamaa koskee kansainvälisistä isyyskysymyksistä annetun lain (1985:367) 2 §. Sen mukaan miestä, joka on tai on ollut naimisissa lapsen äidin kanssa, pidetään lapsen isänä siinä tapauksessa, että näin on säädetty sen valtion laissa, josta tuli lapsen syntyessä tämän asuinpaikka, tai, jos sen lain mukaan ketään ei voida pitää lapsen isänä, siinä tapauksessa, että näin on säädetty sen valtion laissa, jonka kansalainen lapsesta tuli syntyessään. Jos lapsen asuinpaikaksi tuli hänen syntyessään Ruotsi, kysymys ratkaistaan kuitenkin aina Ruotsin lain mukaan. Jos isyys on vahvistettava tuomioistuimessa, sovelletaan sen valtion lakia, jossa lapsen asuinpaikka oli, kun asia ratkaistiin ensimmäisessä oikeusasteessa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Adoptiota koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1971:796) 2 §:n 1 momentin mukaan ruotsalainen tuomioistuin soveltaa adoptiohakemukseen Ruotsin lainsäädäntöä. Saman lain 2 §:n 2 momentissa kuitenkin säädetään, että jos hakemus koskee alle 18-vuotiasta lasta, on otettava erityisesti huomioon, onko hakijalla tai lapsella kansalaisuuden tai asuinpaikan tai jonkin muun seikan vuoksi liittymä vieraaseen valtioon ja aiheutuisiko lapselle huomattavaa haittaa, jos adoptio ei tule voimaan kyseisessä valtiossa.

Kun vieraan valtion adoptiopäätös on Ruotsissa lainvoimainen, oikeusvaikutuksena on, että adoptiolasta pidetään hoidon, huoltajuuden ja elatuksen osalta adoptoijan ruotsalaisena aviolapsena. Adoptiolapsilla ja adoptoijan aviolapsilla on yhtäläinen perintöoikeus ainoastaan, jos lapsi on adoptoitu Ruotsissa. Jos lapsi on adoptoitu ulkomailla, määräytyy adoptiolapsen perintöoikeus sen lain mukaan, jota yleensä sovelletaan perintöoikeuteen, eli sen valtion lain, jonka kansalainen hän on.

III.5. Avioliitto ym. ja elatusvelvollisuus

Oikeudesta solmia avioliitto ks. edellä 3.3. Avioliittoa pidetään muodollisesti pätevänä, jos se on pätevä siinä maassa, jossa se on solmittu. Ks. tietyistä avioliittoa ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1904:26 s. 1) 1 luvun 7 §.

Avioliiton oikeusvaikutukset voidaan jakaa kahteen pääryhmään, henkilökohtaisiin ja puolisoiden varallisuussuhteita koskeviin. Avioliiton henkilökohtaisiin oikeusvaikutuksiin kuuluu ennen kaikkea puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus. Ruotsin kansainvälisessä yksityisoikeudessa puolison perintöoikeutta, puolison nimen ottamista ja velvollisuutta elättää puolison lapsia ei pidetä avioliiton oikeusvaikutuksina, vaan sovellettava lainsäädäntö määräytyy perintöön, nimeen jne. sovellettavien lainvalintasääntöjen mukaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Puolison elatukseen sovellettavasta lainsäädännöstä ei ole säännöksiä. Jos puolisot ovat avioliiton aikana asuneet yhdessä siinä maassa, jossa elatusapuun oikeutettu asuu, on sovellettu sen maan lainsäädäntöä. Korkein oikeus ei ole vielä ratkaissut, mitä lakia sovelletaan tapauksiin, joissa elatusapuun oikeutettu on muuttanut toiseen maahan. Hovioikeuksien oikeuskäytännössä on ilmennyt halukkuutta soveltaa sen maan lakia, johon elatusapuun oikeutettu on muuttanut. Jos riita-asian vireillepanon jälkeen on sovittu sovellettavasta laista, sopimusta on noudetettu.

Avioeroihin sovelletaan tietyistä avioliittoa ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1904:26 s. 1) 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan Ruotsin tuomioistuimissa Ruotsin lakia. Saman pykälän 2 momentin mukaan tästä poiketaan, jos molemmat puolisot ovat vieraan valtion kansalaisia eikä kumpikaan heistä ole asunut Ruotsissa ainakaan vuoteen.

Ruotsin aineellisessa oikeudessa ei tunneta asumuseroa eikä avioliiton mitätöintiä. Niitä koskevia yleisiä lainvalintasääntöjäkään ei siis ole. Tietyistä avioliittoa, lapseksiottamista ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun asetuksen (1931:429) 9 §:n mukaan pohjoismaisissa suhteissa tuomioistuin soveltaa asumuseroon omaa lakiaan.

Rekisteröidyistä parisuhteista (kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välillä) annetun lain (1994:1117) 3 luvun 1 §:n mukaan rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset ovat samat kuin avioliiton. Saman lain 3 luvun 4 §:n mukaan poikkeuksena on kuitenkin tietyistä avioliittoa, lapseksiottamista ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun asetuksen (1931:429) soveltaminen.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.6. Puolisoiden varallisuussuhteet

Puolisoiden varallisuussuhteisiin sovellettava laki määräytyy puolisoiden varallisuussuhteita koskevista kansainvälisistä kysymyksistä annetun lain (1990:272) perusteella. Lain 3 §:n mukaan puolisot tai tulevat puolisot voivat kirjallisella sopimuksella valita, että heidän varallisuussuhteisiinsa sovelletaan joko sen maan lakia, jossa ainakin toinen heistä sopimusta tehtäessä asui, tai sen maan lakia, jonka kansalainen ainakin toinen heistä sopimusta tehtäessä oli.

Jos puolisot eivät ole tehneet pätevää lainvalintasopimusta, sovelletaan puolisoiden varallisuussuhteita koskevista kansainvälisistä kysymyksistä annetun lain (1990:272) 4 §:n mukaan sen maan lakia, jonka he ottivat avioituessaan asuinpaikakseen. Jos molemmat puolisot ovat sittemmin ottaneet asuinpaikakseen jonkin toisen valtion ja asuneet siellä vähintään kaksi vuotta, sovelletaan sen valtion lakia. Jos molemmilla puolisoilla on avioliiton aikana aikaisemmin ollut asuinpaikka siinä valtiossa tai jos molemmat puolisot ovat sen valtion kansalaisia, sovelletaan sen valtion lakia kuitenkin heti, kun siitä on tullut heidän asuinpaikkansa.

Puolisoiden varallisuussuhteita koskevista kansainvälisistä kysymyksistä annetun lain 5 §:n mukaan lainvalintasopimus on pätevä, jos se on sen lain mukainen, jota sovelletaan puolisoiden varallisuussuhteisiin, kun oikeustoimi tehdään. Jos lainvalintasopimus tehdään ennen avioliittoa, se on pätevä, jos se on sen lain mukainen, jota aletaan soveltaa, kun avioliitto solmitaan. Lainvalintasopimusta pidetään muodollisesti pätevänä myös, jos se täyttää sen valtion lain muotovaatimukset, jossa se tehdään tai jossa puolisoilla on sopimusta tehtäessä asuinpaikka.

Sivun alkuunSivun alkuun

Pohjoismaisista suhteista on erityisiä säännöksiä tietyistä avioliittoa, lapseksiottamista ja huoltajuutta koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetussa asetuksessa (1931:429).

III.7. Perinnöt ja testamentit

Kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1937:81) 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan perintöoikeuteen sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalainen perittävä oli kuollessaan. Tämän lain mukaan määräytyy mm. kenellä on oikeus perintöön, heidän osuutensa jäämistöstä ja mahdollinen lakiosa. Perintöön sovellettavaa lakia sovelletaan myös päätettäessä perillisen oikeudesta saada perintöosansa lisäksi kuolinpesästä elatusapua.

Kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1937:81) 1 luvun 8 §:n mukaan lahjan pitäminen ennakkoperintönä ratkaistaan sen maan lain mukaan, jonka kansalainen perittävä oli lahjan antaessaan. Saman lain 1 luvun 7 §:n mukaan perittävän kanssa tehdyn perintösopimuksen tai kuolemanvaraislahjan sitovuus ratkaistaan sen maan lain mukaan, jonka kansalainen perittävä oli oikeustoimen tehdessään.

Kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä oikeussuhteista annetun lain (1937:81) 1 luvun 9 §:ssä säädetään, että ratkaistaessa, onko joku ylipäänsä oikeutettu perintöön, sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalainen hän on.

Kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä kysymyksistä annetun lain (1937:81) 1 luvun 3 §:n mukaan oikeus tehdä tai peruuttaa testamentti ratkaistaan sen maan lain mukaan, jonka kansalainen testamentin tekijä oli, kun oikeustoimi tehtiin.

Sivun alkuunSivun alkuun

Testamentti on saman lain 1 luvun 4 §:n mukaan muodoltaan pätevä, jos se täyttää sen paikan lain muotovaatimukset, jossa testamentti on tehty tai jonka kansalainen testamentin tekijä oli testamentin tehdessään tai kuollessaan. Kun testamentti koskee kiinteää omaisuutta, sitä pidetään muodoltaan pätevänä myös, jos se täyttää sen paikan lain muotovaatimukset, jossa omaisuus sijaitsee. Sama koskee testamentin peruuttamista. Säännös on sopusoinnussa testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista Haagissa vuonna 1961 tehdyn yleissopimuksen kanssa.

Testamentin sisällön pätevyys ratkaistaan kuolinpesiä koskevista kansainvälisistä kysymyksistä annetun lain (1937:81) 1 luvun 5 §:n mukaan sen maan lain mukaisesti, jonka kansalainen testamentin tekijä oli kuollessaan. Samaa pätee lain 1 luvun 6 §:n mukaan, kun ratkaistaan, onko testamentti pätemätön mielenvikaisuuden, vilpin, väärinkäsityksen, pakon tai muun asiaankuulumattoman vaikutuksen vuoksi.

Pohjoismaisista suhteista on erityisiä säännöksiä laissa Ruotsissa asuneiden Tanskan, Suomen, Islannin tai Norjan kansalaisten kuolinpesistä ym. (1935:44).

III.8. Esineoikeus

Esineoikeuteen on kirjattu lainvalintasääntöjä ainoastaan tietyissä tapauksissa, jotka koskevat laivoja ja ilma-aluksia, rahoitusvälineitä ja laittomasti maasta vietyjä kulttuuriesineitä, ja joissakin tilanteissa, joita säännellään pohjoismaisella konkurssisopimuksella ja EY:n maksukyvyttömyysasetuksella.

Sekä kiinteän että irtaimen omaisuuden kaupan tai panttauksen esineoikeudelliset vaikutukset ratkaistaan sen maan lain mukaisesti, jossa omaisuus on kaupan tai panttauksen tekohetkellä. Sen maan lain mukaisesti ratkaistaan myös millaisia esineoikeuksia ylipäänsä voi olla, millä tavoin kyseinen esineoikeus syntyy ja lakkaa, mitkä ovat muotovaatimukset ja mitä kolmansiin kohdistuvia oikeuksia tietty esineoikeus tuo.

Oikeuskäytännössä on todettu ulkomaisista vakuusoikeuksista, että jos myyjä tiesi vakuusoikeuden syntyessä, että esine siirretään Ruotsiin (eikä vakuusoikeus ole siellä voimassa), olisi myyjän pitänyt sen sijaan hankkia vakuus, joka täyttää Ruotsin lainsäädännön vaatimukset. Ulkomaisella vakuusoikeudella ei myöskään voi olla oikeusvaikutuksia, kun omaisuuden siirtämisestä Ruotsiin on kulunut aikaa. Ulkomaisella velkojalla katsotaan olleen aikaa joko hankkia uusi vakuus tai periä saatavansa.

III.9. Maksukyvyttömyys

Ruotsalaisessa konkurssissa sovelletaan Ruotsin lakia sekä menettelyyn että muihin konkurssioikeudellisiin kysymyksiin, esim. konkurssiin asettamisen edellytyksiin.

Maksukyvyttömyysmenettelyistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1346/2000 on erityisiä säännöksiä suhteista muihin EU:n jäsenvaltioihin.

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Ruotsi - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 20-03-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta