Sovellettava lainsäädäntö - Espanja

SISÄLLYSLUETTELO 1. VOIMASSA OLEVAT LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET  1.1. KANSALLISET SÄÄNNÖT  1.2. VOIMASSA OLEVAT MONENVÄLISET SOPIMUKSET  1.3. PÄÄASIALLISET KAHDENVÄLISET SOPIMUKSET  2. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN  2.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan  2.2. Takaisin- ja edelleenviittaus  2.3. Liittymän muuttuminen  2.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen  2.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen  3. LAINVALINTASÄÄNNÖT  3.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet  3.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet (sopimukseen perustumaton vahinko, perusteeton etu, asiainhuolto jne.)  3.3. Henkilöstatuutti, sen suhde siviilisäätyyn (nimi, kotipaikka, oikeustoimikelpoisuus)  3.4. Vanhempi–lapsi-suhteen vahvistaminen, mukaan lukien adoptio  3.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus  3.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus  3.7. Testamentit ja perinnöt  3.8. Omaisuus. Kiinteä ja irtain omaisuus (tässä yhteydessä ei katsota tarpeelliseksi käsitellä tarkemmin aineetonta omaisuutta koskevia sääntöjä)  3.9. Maksukyvyttömyys

 

1. VOIMASSA OLEVAT LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET

1.1. KANSALLISET SÄÄNNÖT

Espanjan oikeusjärjestyksen tuntemat oikeuslähteet ovat laki, tapaoikeus ja yleiset oikeusperiaatteet. Määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa muiden oikeushierarkiassa ylempänä olevien määräysten kanssa, ei sovelleta. Tapaoikeutta sovelletaan ainoastaan silloin, kun sovellettavaa lakia ei ole, eikä tapaoikeus saa olla ristiriidassa yleisen moraalin eikä yleisen järjestyksen kanssa ja sen on oltava vakiintunut. Yleisiä oikeusperiaatteita sovelletaan silloin, kun ei ole lakia eikä tapaoikeutta, rajoittamatta kuitenkaan niiden tiedottavaa luonnetta oikeusjärjestyksestä. Oikeusjärjestystä täydentää oikeuskäytäntö, jota korkein oikeus jatkuvasti luo tulkitsemalla ja soveltamalla lakia, tapaoikeutta ja yleisiä oikeusperiaatteita.

1.2. VOIMASSA OLEVAT MONENVÄLISET SOPIMUKSET

• Asetus (EY) N:o 1348/00
• Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001  (PDF File 93 KB)
• Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001  (PDF File 181 KB)
• Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/03  (PDF File 217 KB)
• Luganon yleissopimus, tehty 16. syyskuuta 1988
• Maksutonta oikeudenkäyntiä tarkoittavien hakemusten toimittamista koskeva eurooppalainen sopimus, tehty Strasbourgissa 27. tammikuuta 1977
• Haagin yleissopimus, tehty 15.11.1965 (oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksianto)
• Haagin yleissopimus, tehty 18.3.1970 (todisteiden vastaanottaminen)
• Haagin yleissopimus, tehty 25.10.1980 (kansainvälisluonteiset oikeudenkäynnit)
• Haagin yleissopimus, tehty 24.10.1956 (lapsen elatusapu)
• Haagin yleissopimus, tehty 15.4.1958 (lapsen elatusapua koskevien päätösten täytäntöönpano)
• Haagin yleissopimus, tehty 2.10.1973 (elatusapua koskevien päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano)
• Haagin yleissopimus, tehty 2.10.1973 (elatusapuun sovellettava laki)
• Haagin yleissopimus, tehty 1.3.1954 (riita-asian oikeudenkäynti)
• Haagin yleissopimus, tehty 25.10.1980 (lapsikaappaus)
• Luxemburgin yleissopimus, tehty 20.5.1980 (lastenhoitoa koskevien päätösten täytäntöönpano)
• Strasbourgin yleissopimus, tehty 15.3.1978 (ulkomaisesta lainsäädännöstä saatavat tiedot)
• Panaman yleissopimus, tehty 30.1.1975 (oikeusapupyynnöt)
• Montevideon yleissopimus, tehty 8.5.1979 (ulkomaisesta lainsäädännöstä saatavat tiedot)
• New Yorkin yleissopimus, tehty 20.6.1956 (elatusavun periminen ulkomailla).

1.3. PÄÄASIALLISET KAHDENVÄLISET SOPIMUKSET

• Espanja – Marokko:
  • Yleissopimus oikeudellisesta yhteistyöstä siviili-, kauppa- ja hallinto-oikeuden alalla (30.5.1997)
  • Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lasten huoltajuutta ja tapaamisoikeutta ja luovuttamista koskevissa asioissa (30.5.1997)
• Espanja – Tunisia:
  • Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (24.9.2001)
• Espanja – Thaimaa:
  • Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (5.6.1998)
• Espanja – Brasilia:
  • Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (13.4.1989)
• Espanja – Uruguay:
  • Yleissopimus oikeudellisesta yhteistyöstä (4.11.1987)
  • Yleissopimus lainvalinnasta lasten elatusapua sekä elatusapua koskevien oikeuden päätösten ja sovintoratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa asioissa (4.11.1987)
• Espanja – Dominikaaninen tasavalta:
  • Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (15.9.2003)
• Espanja – Bulgarian tasavalta:
  • Sopimus keskinäisestä oikeusavusta siviilioikeuden alalla (23.5.1993)
• Espanja – Venäjän liittovaltio:
  • Yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta siviilioikeuden alalla (26.10.1990)
• Espanja – Kiinan kansantasavalta:
  • Sopimus  keskinäisestä oikeusavusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (2.5.1992)
• Espanja – Sveitsi:
  • Sopimus tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (10.11.1896)
• Espanja – Kolumbia:
  • Yleissopimus siviilituomioiden täytäntöönpanosta (tehty 30.5.1908)
• Espanja – Meksiko:
  • Yleissopimus tuomioiden ja välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (17.4.1989)
• Espanja – Israel:
  • Espanjan ja Israelin välinen yleissopimus tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (30.5.1989)
• Espanja – Romania:
  • Yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (17.11.1997)
• Espanja – El Salvador:
  • Sopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (7.11.2000)

2. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN

2.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Tuomioistuimet ja viranomaiset soveltavat Espanjan oikeuden mukaisia lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan.

Sivun alkuun

2.2. Takaisin- ja edelleenviittaus

Takaisin- tai edelleenviittausta (renvoi) ei hyväksytä kansainvälisissä yleissopimuksissa, joiden osapuolena Espanja on, lukuun ottamatta kahta yleissopimusta, joiden kohdalla tilanne on epäselvä (Washingtonissa 18. maaliskuuta 1965 tehty yleissopimus valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta ja Haagissa 25. lokakuuta 1980 tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta). On kuitenkin huomattava, että näissä yleissopimuksissa ei määrätä, mitä lakia tuomarin olisi sovellettava, vaan yleissopimukset määrittävät kulloinkin sovellettavan kansainvälisen yksityisoikeuden järjestelmän, eli niidenkään kohdalla ei oikeastaan voida puhua takaisin- tai edelleenviittauksesta.

Sitä vastoin asiaa koskevassa Espanjan kansallisessa siviililaissa (Código Civil) säädetään, että viittaus ulkomaiseen oikeuteen käsitetään viittaukseksi sen aineelliseen oikeuteen riippumatta takaisin- tai edelleenviittauksesta, joka sen lainvalintasääntöjen mukaan johtaa muun kuin Espanjan lain soveltamiseen. Ainoastaan ensimmäisen asteen takaisin- tai edelleenviittaus hyväksytään. Tämä Espanjan lainsäädännön sallima ensimmäisen asteen takaisin- tai edelleenviittaus ei kuitenkaan ole pakollinen (vaan ”se otetaan huomioon”), mikä on tulkittu oikeuskäytännössä siten, että se on mahdollinen yksinomaan asioissa, joissa sen avulla päästään tyydyttävään, järkevään ja oikeudenmukaiseen ratkaisuun.

Toisen asteen takaisin- tai edelleenviittausta (mikä tarkoittaa, että laissa, johon Espanjan lainsäädännössä viitataan, viitataan edelleen jonkun kolmannen maan lainsäädäntöön) ei hyväksytä, paitsi kun on kyse vekselistä, šekistä tai velkakirjasta, joissa siihen voidaan velvoittaa maininnalla osapuolen kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, paitsi jos kyseisessä lainsäädännössä todetaan, että muun maan lainsäädäntöä voidaan soveltaa, jolloin sovelletaan viimeksi mainittua lainsäädäntöä.

Sivun alkuun

2.3. Liittymän muuttuminen

Espanjan lainsäädännössä ei ole yleistä sääntöä sellaisia tilanteita varten, joissa ne olosuhteet muuttuvat, joita lainvalintasäännöissä on käytetty liittymänä. Silloin kun lainvalintasäännöissä vahvistetaan se hetki, jolloin liittymä määritetään, ongelmaa ei ole. Silloin kun näin ei tehdä, Espanjan lainsäädännössä ei ole minkäänlaista yleisohjetta. Näyttää kuitenkin siltä, että lähestymistapana on ottaa huomioon laki, jota sovellettiin silloin, kun kyseinen oikeudellinen tilanne syntyi, vaikka liittymä olisi myöhemmin muuttunut.

2.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen

Espanjan lainsäädännössä on oikeusjärjestelmän perusteita koskeva kansainvälinen lauseke, jonka mukaan ulkomaista lakia ei sovelleta missään tapauksessa silloin, kun se on ristiriidassa oikeusjärjestelmän perusteiden kanssa. Tällä tarkoitetaan, että ulkomaista lakia ei sovelleta silloin, kun se on ilmiselvästi ristiriidassa Espanjan oikeuden perusperiaatteiden kanssa. Näitä perusperiaatteita ei luetella, mutta tärkeimmät on mainittu perustuslaissa, kuten avioliiton purkaminen, lasten yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus nimeen, omaisuutta ja markkinaolosuhteita koskevat säännöt, kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu. Oikeusjärjestelmän perusteita koskevaa sääntöä sovelletaan rajoittavasti, mutta sitä sovelletaan, jos on olemassa kansainvälisen yksityisoikeuden säännössä määritetty muu liittymä, ja tällöin viitataan kyseiseen lakiin. Silloin kun muita liittymiä ei ole, sovelletaan Espanjan lakia.

Sivun alkuun

2.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Ulkomaisen lainsäädännön sisältö ja voimassaolo on selvitettävä. Tuomioistuin voi käyttää mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan selvityskeinoja voidakseen soveltaa ulkomaista lainsäädäntöä. Ulkomaisen lain sisällön selvittämiseen sovelletaan asianosaisten osalta todistustaakkaa siviiliprosessissa koskevia yleisiä sääntöjä. Ulkomaisen lain sisällön voi selvittää millä tahansa oikeudellisesti hyväksyttävillä todisteilla.

3. LAINVALINTASÄÄNNÖT

3.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet

Espanja on sopimuspuolena sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevassa vuoden 1980 Rooman yleissopimuksessa, joka perustuu siihen, että sopimuspuolet voivat valita sovellettavan lain. Jos osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia (tai valinta ei ole pätevä) sopimukseen sovelletaan periaatteessa sen maan lakia, jossa sopimuksen luonteenomaisen suorituksen toimittamisesta vastaavan osapuolen vakituinen asuinpaikka oli sopimuksen tekohetkellä tai, jos kyseessä on yritys, jossa tämän keskushallinto oli. Jos sopimuksen kohteena on kiinteä omaisuus, sovelletaan kuitenkin sen maan lakia, jossa kiinteä omaisuus on.

Tämän yleissäännön ohella Rooman yleissopimuksessa vahvistetaan takeita, joiden mukaan osapuolet voivat tietyin edellytyksin valita sovellettavan lain tietyissä tapauksissa (kuluttajasopimukset ja työsopimukset), sekä, jos valintaa ei ole tehty, erityissääntöjä, jotka ovat etusijalla edellä mainittuihin olettamuksiin nähden. Esimerkkinä näistä voidaan mainita kuluttajan vakituisen asuinpaikan laki, jos tämä on saanut tarjouksen tai tehnyt tilauksen kyseisessä maassa tai jos myyjä on järjestänyt matkan ulkomaille ostotapahtumaa varten. Työsopimuksiin sovelletaan sen maan lakia, jossa työntekijä työskentelee. Jos työtä ei tehdä tietyssä maassa, sovelletaan sen maan lakia, missä työntekijän palvelukseen ottanut laitos sijaitsee.

Sivun alkuun

Vakuutusalalla sovelletaan vakuutussopimuksia koskevan lain (Ley de Contrato de seguro) 50/1980 mukaista erityisjärjestelyä, joka vaihtelee sen mukaan, onko kyse vahinko- vai henkilövakuutuksesta.

Vahinkovakuutusasioissa sovelletaan Espanjan lainsäädäntöä seuraavissa tapauksissa:

1. Riskit sijaitsevat Espanjan alueella ja vakuutuksen ottajalla on siellä vakituinen asuinpaikka, kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, tai jos on kyse oikeushenkilöstä, sen sääntömääräinen kotipaikka tai hallitus ja johtokunta ovat siellä.
2. Sopimus on tehty noudattaen Espanjan laissa asetettua vakuutusvelvollisuutta.

Suuria riskejä koskevien vakuutussopimusten osapuolilla on oikeus vapaasti valita sovellettava laki.

Henkilövakuutuksissa sovelletaan Espanjan lakia seuraavissa tilanteissa:

1. Vakuutuksen ottaja on luonnollinen henkilö ja hänen kotipaikkansa tai vakituinen asuinpaikkansa on Espanjan alueella. Jos vakuutuksen ottaja on jonkun muun Euroopan talousalueen maan kuin Espanjan kansalainen, hän voi sopia vakuutuksenantajan kanssa myös kansalaisuusmaansa lain soveltamisesta.
2. Vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, jonka kotipaikka, hallitus ja johtokunta tai pääasiallinen toimipaikka on Espanjan alueella.
3. Vakuutuksen ottaja on luonnollinen henkilö ja Espanjan kansalainen, jonka vakituinen asuinpaikka ei ole Espanjassa mutta joka sopii Espanjan lainsäädännön soveltamisesta vakuutuksenantajan kanssa.
4. Ryhmävakuutussopimus on tehty Espanjan lain mukaista työsopimusta noudattaen tai sen seurauksena.

Voimassa 21. marraskuuta 1990 ja 9. marraskuuta 1995 välisen ajan

Sivun alkuun

108 §

Pykälää sovelletaan muihin henkilövakuutuksiin kuin henkivakuutukseen.

Sääntö lisättiin 19. marraskuuta 1990 annetun lain 21/1990 3§:llä.

Tapauksissa, joihin ei sovelleta mitään edellä mainituista järjestelyistä, sovelletaan siviililain säännöksiä. Niiden mukaan sopimusvelvoitteisiin sovelletaan yleensä lakia, johon osapuolet ovat nimenomaisesti viitanneet ja jolla on jonkinlainen liittymä kyseessä olevaan toimeen. Jos liittymää ei ole, sovelletaan osapuolten yhteistä kansallista lakia. Jos sellaista ei ole, sovelletaan yhteisen vakituisen asuinpaikan lakia ja viime kädessä sopimuksen tekopaikan lakia. Jos nimenomaista lakiviittausta ei ole, kiinteää omaisuutta koskeviin sopimuksiin sovelletaan edellä esitetystä riippumatta omaisuuden sijaintipaikan lakia ja liikeyritysten irtaimen omaisuuden myyntiin yritysten sijaintipaikan lakia. On myös syytä huomata erityissääntö, jonka mukaan vastikkeelliset sopimukset, jotka on tehnyt Espanjassa ulkomaalainen, joka on kansallisen lainsäädäntönsä mukaan oikeustoimikelvoton, ovat kuitenkin Espanjan oikeusjärjestyksen mukaan päteviä, jos Espanjan lainsäädäntö ei tunne syytä henkilön oikeustoimikelvottomuuteen. Tätä sääntöä ei sovelleta sopimuksiin, jotka koskevat ulkomailla sijaitsevaa kiinteää omaisuutta.

Työsopimuksiin sovelletaan sen paikan lakia, missä palveluja tarjotaan, jos osapuolet eivät ole nimenomaisesti viitanneet tietyn maan lakiin. Lailliseen edustajaan sovelletaan lakia, joka säätelee oikeudellista suhdetta, johon edustajan valtuudet perustuvat, ja vapaaehtoiseen edustajaan, jos nimenomaista lakiviittausta ei ole, sovelletaan sen maan lakia, jossa myönnettyjä valtuuksia käytetään. Lahjoituksiin sovelletaan kaikissa tapauksissa lahjoittajan kansallista lakia.

Sivun alkuun

Sopimuksen muotomääräyksiin sovelletaan sen maan lakia, jossa sopimus on tehty. Päteviä ovat kuitenkin myös sopimukset, jotka on tehty niiden sisältöön sovellettavassa laissa asetettuja muotomääräyksiä noudattaen, samoin kuin sopimukset, jotka on tehty sopimuksen saajan henkilöstatuuttia tai sopimuksen toteuttajien yhteistä henkilöstatuuttia noudattaen. Päteviä ovat myös kiinteää omaisuutta koskevat asiakirjat ja sopimukset, jotka on tehty sen paikan muotomääräyksiä noudattaen, jossa omaisuus sijaitsee. Jos asiakirjojen ja sopimusten sisältöä säätelevä laki edellyttää tietynlaista muotomääräystä niiden lainvoiman varmistamiseksi, sitä on aina sovellettava, myös ulkomailla tehdyissä asiakirjoissa ja sopimuksissa.

On syytä huomata, että Espanja on liittynyt Haagissa 15. kesäkuuta 1955 tehtyyn yleissopimukseen kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista.

3.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet (sopimukseen perustumaton vahinko, perusteeton etu, asiainhuolto jne.)

Jos asiasta ei ole tehty yleissopimusta, sovelletaan siviililakia. Espanja on kahden tätä alaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuoli.

Näistä ensimmäinen on 4. toukokuuta 1971 tehty Haagin yleissopimus tieliikenneonnettomuuksiin sovellettavasta laista. Sen mukaan sovelletaan sen paikan lakia, jossa onnettomuus on tapahtunut, vaikkakin siinä on ajoneuvon rekisteröintivaltion lainsäädäntöön liittyviä poikkeuksia.

Toinen on 2. lokakuuta 1973 tehty Haagin yleissopimus tuotevastuuseen sovellettavasta laista. Siinä säädetään mahdollisuudesta soveltaa sen valtion lakia, jonka alueella vahinko on tapahtunut, jos myös välittömästi vahinkoa kärsineellä henkilöllä on vakituinen asuinpaikka siinä valtiossa (tai jos vahingosta vastaavan henkilön pääasiallinen liikepaikka on siinä valtiossa tai vahinkoa kärsinyt henkilö oli hankkinut tuotteen siinä valtiossa).

Sivun alkuun

Jos edellä mainittuja sääntöjä ei voida soveltaa, sovelletaan siviililakia, jonka mukaan sopimuksenulkoista vastuuta koskevissa tapauksissa noudatetaan tapahtumapaikan lakia. Luvattomaan asiainhuoltoon sovelletaan sen paikan lakia, jossa asianhuoltaja pääasiallisesti toimii, ja perusteettomaan etuun sovelletaan lakia, jonka ansiosta henkilö sai perusteetonta etua.

3.3. Henkilöstatuutti, sen suhde siviilisäätyyn (nimi, kotipaikka, oikeustoimikelpoisuus)

Etu- ja sukunimiin sovelletaan 5. syyskuuta 1980 tehtyä Münchenin yleissopimusta, jonka mukaan sukunimi määräytyy kansallisen lain nojalla.

Espanjan siviililain 9 §:n mukaan sovellettava laki määräytyy luonnollisten henkilöiden kansalaisuuden perusteella. Samaa lakia sovelletaan myös oikeustoimikelpoisuuteen, siviilisäätyyn, perheoikeuksiin ja -velvollisuuksiin sekä perintöön. Kun kyse on Espanjan lain mukaisesta kaksoiskansalaisuudesta, noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia, mutta jos se ei ole mahdollista, etusijalla on sen maan kansalaisuus, jossa henkilöllä oli viimeksi vakituinen asuinpaikka, tai jos tämä ei ole mahdollista, sen maan kansalaisuus, jonka henkilö oli viimeksi saanut, paisi jos henkilön toinen kansalaisuus on Espanjan kansalaisuus, jolloin se on etusijalla. Henkilöihin, joiden kansalaisuutta ei voida määrittää todisteiden puutteessa (he eivät siis ole kansalaisuudettomia), sovelletaan heidän vakituisen asuinpaikkansa henkilöstatuuttia. Kansalaisuudettomiin henkilöihin sovelletaan 28. syyskuuta 1954 tehdyn New Yorkin yleissopimuksen 12 artiklaa, jonka mukaan sovelletaan kotimaan lakia tai sen puuttuessa asuinpaikan lakia.

Sivun alkuun

Oikeushenkilöiden kohdalla sovellettava lainsäädäntö määräytyy niiden kotipaikan perusteella, ja sitä sovelletaan kaikkeen mikä liittyy oikeustoimikelpoisuuteen, sijoittautumiseen, edustukseen, toimintaan, oikeusmuodon muuttamiseen, purkamiseen ja lopettamiseen. Kuitenkin sellaisten yritysten sulautumisissa, joiden kotipaikka on eri valtioissa, otetaan huomioon niiden kotipaikkojen lainsäädännöt. Espanjalaisina pidetään yrityksiä, joiden kotipaikka on Espanjan alueella, siitä riippumatta, missä ne on perustettu. Yrityksen kotipaikkana pidetään Espanjaa myös silloin, kun sen pääasiallinen toimipaikka on Espanjan alueella.

3.4. Vanhempi–lapsi-suhteen vahvistaminen, mukaan lukien adoptio

Vanhempi–lapsi-suhteen osalta Espanja on säätänyt lailla (Ley Orgánica) 1/1996, että New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehtyä lapsen oikeuksia koskevaa yleissopimusta sovelletaan suoraan yksityishenkilöihin. Siviililain mukaan vanhempi–lapsi-suhteeseen, myös adoptioon sovelletaan lapsen henkilöstatuuttia (joka vastaa yleensä lapsen kansalaisuutta niin kuin edellä on todettu) tai, jos sitä ei pystytä määrittämään, sovelletaan lapsen vakituisen asuinpaikan lakia.

Espanjan tuomioistuimessa vahvistettavan adoption edellytyksiin sovelletaan Espanjan lakia. Adoptoitavan lapsen kansallista lainsäädäntöä on kuitenkin noudatettava tämän oikeustoimikelpoisuuteen sekä tarvittaviin suostumuksiin liittyvissä asioissa: 1) jos lapsen vakituinen asuinpaikka on muualla kuin Espanjassa, 2) jos lapsi ei adoptiosta huolimatta saa Espanjan kansalaisuutta, vaikka asuu Espanjassa. Vastaavasti adoptoiva vanhempi tai syyttäjäviranomainen voi vaatia adoptoitavan lapsen edun vuoksi, että vaadittaviin suostumuksiin, neuvotteluihin tai lupiin sovelletaan joko adoptoivan vanhemman tai adoptoitavan lapsen kansallista lainsäädäntöä tai vakituisen asuinpaikan lainsäädäntöä.

Sivun alkuun

Oikeustoimikelvottoman henkilön huoltajuudesta, suojelusta jne. säädetään tämän kansallisen lainsäädännön mukaan. Väliaikaisiin tai kiireellisiin suojelutoimenpiteisiin voidaan kuitenkin soveltaa tämän tavanomaisen asuinpaikan lakia. Jos Espanjan oikeus- tai hallintoviranomaiset osallistuvat huoltajuuden ja muun suojelun myöntämiseen, muodollisuudet on joka tapauksessa hoidettava Espanjan lainsäädäntöä noudattaen.

Espanjan lainsäädäntöä noudatetaan myös Espanjan alueella hylättyjen alaikäisten tai oikeustoimikelvottomien henkilöiden suojelua tai kasvatusta koskevissa toimenpiteissä.

3.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus

Avioliiton solmimismuoto määräytyy sen mukaan, ovatko puolisot espanjalaisia vai eivät. Jos he ovat espanjalaisia, vihkiminen voidaan toimittaa siviililain mukaan Espanjassa tai Espanjan ulkopuolella: 1) tuomarin, kaupunginjohtajan tai siviililaissa mainitun viranomaisen edessä, 2) laissa säädetyn uskonnollisen (katolisen, juutalaisen, evankelisen tai islamilaisen) seremonian mukaan. Lisäksi todetaan, että espanjalaiset voivat solmia avioliiton Espanjan ulkopuolella avioliiton solmimispaikan laissa määrättyä muotoa noudattaen. Jos molemmat puolisot ovat ulkomaalaisia, he voivat solmia avioliiton Espanjassa samojen sääntöjen mukaan kuin espanjalaiset tai kumman tahansa kotimaan lain mukaan.

Avioliiton vaikutuksiin sovelletaan aviopuolisoiden yhteistä henkilöstatuuttia avioliiton solmimishetkellä. Jos yhteistä henkilöstatuuttia ei ole, sovelletaan jommankumman henkilöstatuuttia tai vakituisen asuinpaikan lakia, jonka he ovat yhdessä valinneet ja vahvistaneet ennen avioliiton solmimista laaditulla virallisella asiakirjalla. Jos he eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, sovelletaan välittömästi avioliiton solmimisen jälkeisen yhteisen vakituisen asuinpaikan lakia tai sen puuttuessa avioliiton solmimispaikan lakia.

Sivun alkuun

Avioliiton pätemättömäksi julistamiseen sovelletaan sen solmimispaikan lakia.

Asumus- ja avioeroon sovelletaan aviopuolisoiden yhteistä kansallista lakia eropyynnön tekohetkellä. Jos sellaista ei ole, sovelletaan sen maan lakia, jossa tuolloin oli heidän yhteinen vakituinen asuinpaikkansa, tai jos sellaista ei ole, sen maan lakia, jossa oli heidän viimeinen yhteinen vakituinen asuinpaikkansa, jos jompikumpi aviopuolisoista yhä asuu siellä. Espanjan lakia sovelletaan joka tapauksessa silloin, kun jompikumpi aviopuolisoista on espanjalainen tai asuu vakituisesti Espanjassa: a) jos mitään edellä mainituista laeista ei voida soveltaa, b) jos Espanjan tuomioistuimelle tehdyssä hakemuksessa molemmat puolisot tai toinen puolisoista toisen suostumuksella hakee asumus- tai avioeroa, c) jos edellä mainittujen kriteerien mukaan sovellettavissa laeissa ei tunnusteta asumuseroa tai avioeroa tai se tapahtuu syrjivällä tai oikeusjärjestelmän perusteiden kanssa ristiriitaisella tavalla.

Espanjan kansainvälisessä yksityisoikeudessa ei ole avopareja koskevia säännöksiä (mikä tarkoittaa, että periaatteessa turvaudutaan analogiaan).

Mitä tulee sukulaisten väliseen elatusapuun, Espanja on sopimuspuolena 2. lokakuuta 1973 Haagissa tehdyssä yleissopimuksessa elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Siinä annetaan noudatettavat säännöt, mikä samalla tarkoittaa, että siviililakiin yhä sisältyvä sisäinen sääntö ei olekaan voimassa. Säännöt ovat periaatteessa seuraavat: Ensinnäkin noudatetaan elatusapuun oikeutetun asuinpaikan lakia. Jos elatusapuun oikeutetun asuinpaikka muuttuu, sovelletaan uuden vakituisen asuinpaikan lakia asuinpaikan muuttumisesta alkaen. Jos elatusavun saaja ei ole oikeutettu elatusapuun uuden asuinpaikkansa lain nojalla, sovelletaan elatusavun saajan ja elatusvelvollisen yhteistä kansallista lainsäädäntöä. Jos elatusavun saaja ei ole oikeutettu elatusapuun kummankaan tällaisen lain nojalla, noudatetaan sen paikan lainsäädäntöä, jonka viranomainen käsittelee vaateen.

Sivun alkuun

3.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus

Edellä mainittu avioliiton vaikutuksia säätelevä sääntö kattaa sekä henkilökohtaiset vaikutukset että vaikutukset omaisuuteen. Avioehdot tai avioliittosopimukset, joissa määrätään avioliiton taloudellisista vaikutuksista tai muutetaan tai korvataan ne, ovat päteviä, jos ne ovat sopimuksentekohetkellä avioliiton vaikutuksia koskevan lain mukaisia tai jommankumman kansalaisuusmaan tai vakituisen asuinpaikan lain mukaisia.

3.7. Testamentit ja perinnöt

Siviililain mukaan perintöasioissa noudatetaan vainajan kansallista lakia kuolinhetkellä omaisuuden luonteesta tai sijaintimaasta riippumatta. Testamentit ja perintösopimukset, jotka on tehty noudattaen testamentin tekijän tai edunsaajan tekohetkellä voimassa ollutta kansallista lakia, ovat kuitenkin edelleen päteviä, vaikka kyseessä ei olisikaan perintöön sovellettava laki; lakiosiin sovelletaan kuitenkin jälkimmäistä lakia. Jälkeenjääneelle puolisolle myönnetään oikeuksia saman lain perusteella kuin sen, jota sovelletaan avioliiton vaikutuksiin, lukuun ottamatta jälkeläisten lakiosia. Espanja ei ole liittynyt 1. elokuuta 1989 Haagissa tehtyyn yleissopimukseen kuoleman johdosta saatavaan perintöön sovellettavasta laista.

Testamentin muotoa koskevan säännön mukaan on noudatettava sen maan muotomääräyksiä, jossa testamentti pannaan täytäntöön, vaikkakin päteviksi voidaan todeta myös testamentit, jotka on tehty noudattaen niiden sisältöön sovellettavan lain muotomääräyksiä, sekä testamentit, jotka on tehty noudattaen perinnön saajan henkilöstatuuttia. Jos testamentti on tehty matkalla olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa, se katsotaan tehdyksi aluksen lippuvaltiossa tai ilma-aluksen rekisteröintimaassa. Espanjan lakia sovelletaan Espanjan diplomaatti- tai konsuliviranomaisten ulkomailla vahvistamiin testamentteihin.

3.8. Omaisuus. Kiinteä ja irtain omaisuus (tässä yhteydessä ei katsota tarpeelliseksi käsitellä tarkemmin aineetonta omaisuutta koskevia sääntöjä)

Kiinteän omaisuuden hallussapitoon, sitä koskeviin omistus- ja muihin oikeuksiin sekä sen julkisuuteen sovelletaan sen sijaintipaikan lakia. Samaa lakia sovelletaan myös irtaimeen omaisuuteen.

Määritettäessä kuljetettavana olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien syntymistä tai lakkaamista omaisuuden katsotaan sijaitsevan paikassa, josta se lähetettiin, paitsi jos lähettäjä ja vastaanottaja ovat nimenomaisesti tai hiljaisesti sopineet, että sen katsotaan sijaitsevan määränpäässä.

Aluksiin, ilma-aluksiin ja raideliikenteen kulkuneuvoihin sekä niitä koskeviin oikeuksiin sovelletaan lippuvaltion tai rekisteröintipaikan lakia. Autoihin ja muihin tieliikenteessä käytettäviin ajoneuvoihin sovelletaan sen paikan lakia, jossa ne ovat. Arvopapereiden liikkeeseen laskemiseen sovelletaan sen paikan lakia, jossa ne lasketaan liikkeeseen.

3.9. Maksukyvyttömyys

Konkurssista 9. heinäkuuta 2003 annettu laki 22/2003 perustuu maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen 1346/2000 säännöksiin eli niitä ei tarvitse tässä toistaa.

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Espanja - Yleistä »

Sivun alkuun

Uusin päivitys: 04-05-2007