Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Portugali

Uusin päivitys: 05-12-2008
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Portugali

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. VOIMASSA OLEVIEN LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset I.2.
I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset I.3.
II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN II.
II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan II.1.
II.2. Renvoi II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen II.3.
II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. LAINVALINTASÄÄNNÖT III.
III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet III.2.
III.3. Henkilöstatuutti III.3.
III.4. Vanhemmuuden vahvistaminen, mukaan luettuna adoptio III.4.
III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Kiinteä omaisuus III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. VOIMASSA OLEVIEN LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET

I.1. Kansalliset säännöt

Portugalin kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt perustuvat erikseen valtuutettujen viranomaisten antamiin kirjallisiin oikeusnormeihin, ts. toimivaltaisten valtion elinten laatimiin velvoittaviin säännöksiin, joiden tarkoituksena on muodostaa käytännön tilanteissa sovellettavat yleiset perusteet. Tällaiset normit annetaan säädöksissä, joissa määritellään niiden oikeusvaikutus ja sisältö.

Maan tapaa (yhteiskunnassa vakiintunut käytäntö, jonka taustalla on käsitys siihen kuuluvan säännön sitovuudesta) ei Portugalin siviililain (Código Civil) mukaan voida soveltaa välittömänä lainvalintasääntöjen lähteenä. Sillä on kuitenkin edelleen merkitystä tietyillä aloilla, varsinkin kansainvälisessä julkisoikeudessa.

Portugalissa oikeuskirjallisuutta (oikeusoppineiden tutkimustyön tulosta) ja oikeuskäytäntöä (tuomioistuinpäätösten muodostamaa kokonaisuutta) ei pääsääntöisesti pidetä lainvalintasääntöjen lähteinä, vaikka niillä katsotaankin olevan vaikutusta lakien valmisteluun ja soveltamiseen. Perustuslakituomioistuimen yleissitovat ratkaisut ovat kuitenkin varsinaisia lainvalintasääntöjen lähteitä.

I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset

Ks. tämän aiheen osalta tämän tietosivun täydelliseen versioon sisältyvä sopimusten luettelo Euroopan oikeudellisen verkoston (siviili- ja kauppaoikeus) portugalilaisen yhteysviranomaisen sivuilla osoitteessa http://www.redecivil.mj.pt/ português.

Sivun alkuunSivun alkuun

I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset

Ks. tämän aiheen osalta tämän tietosivun täydelliseen versioon sisältyvä sopimusten luettelo Euroopan oikeudellisen verkoston (siviili- ja kauppaoikeus) portugalilaisen yhteysviranomaisen sivuilla osoitteessa http://www.redecivil.mj.pt/ português.

II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN

II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Tuomarilla on velvollisuus tutkia lainvalintasääntöjen sovellettavuus, vaikka yksikään asianosaisista ei olisi vedonnut vieraan valtion lakiin.

Tietyillä aloilla, etenkin sopimusoikeudessa, osapuolet voivat kuitenkin vapaasti valita sovellettavan lain. Tämä tarkoittaa, että osapuolet voivat valita erityissuhteitaan sääntelevän vieraan valtion aineellisen oikeuden. Sen jälkeen lainvalintasääntöjä ei sovelleta.

II.2. Renvoi

Tunnetaanko Portugalin kansainvälisessä yksityisoikeudessa renvoi eli viittausperiaate, ja jos tunnetaan, missä määrin siinä sallitaan sovellettavan vieraan valtion lain viittauksia kansalliseen tai kolmannen valtion lakiin?

Portugalin oikeudessa sovelletaan yleisperiaatetta, jonka mukaan lainvalintasäännöissä oleva viittaus vieraan valtion lakiin johtaa kyseisen oikeuden soveltamiseen vain silloin, kun ei toisin säädetä. Tällainen toimivallan määräytyminen kattaa ainoastaan ne oikeussäännöt, jotka sisällöltään ja laista johtuvan tehtävänsä mukaisesti sisältävät lainvalintasäännössä tarkoitetun instituution.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tästä periaatteesta huolimatta Portugalin lainsäädännössä sallitaan renvoi silloin, kun kansallisen lainvalintasäännön perusteella valittua vieraan valtion lakia ei voida soveltaa, vaan viitataan toiseen oikeusjärjestykseen, joka voi olla Portugalin tai kolmannen valtion oikeusjärjestys.

Jos siis Portugalin lainvalintasäännössä tarkoitetun oikeusjärjestyksen kansainvälisessä yksityisoikeudessa viitataan kolmannen valtion lainsäädäntöön ja kyseistä lainsäädäntöä voidaan soveltaa tilanteen sääntelyyn, tätä lainsäädäntöä on sovellettava.

Renvoi on sallittava myös silloin, kun kyseessä on kolmen lain sijasta neljä lakia tai enemmän, mikäli kaikissa niissä pidetään samaa lakia sopivimpana kyseisen kansainvälisen yksityisoikeudellisen kysymyksen sääntelyyn.

Tätä järjestelyä ei sovelleta, jos laki, johon Portugalin kansainvälisessä yksityisoikeudessa viitataan, on asianosaisen henkilön kotivaltion laki (sen valtion laki, jonka kansalainen kyseinen henkilö on) ja jos asianosainen oleskelee pysyvästi Portugalin alueella tai maassa, jonka lainvalintasääntöjen mukaan on sovellettava sen valtion sisäistä oikeutta, jonka kansalainen hän on.

Kyseistä sääntöä sovelletaan kuitenkin holhoukseen ja edunvalvontaan, puolisoiden välisiin omaisuussuhteisiin, lasten huoltoon, adoptiovanhemman ja adoptiolapsen välisiin suhteisiin sekä jäämistöön liittyvissä tapauksissa, jos lainvalintasäännössä mainitussa kansallisessa laissa viitataan kiinteän omaisuuden sijaintipaikan lakiin ja kyseistä lakia voidaan soveltaa.

II.3. Liittymän muuttuminen

Miten menetellään liittymän muuttuessa, esimerkiksi kiinteän omaisuuden siirron yhteydessä?

Sivun alkuunSivun alkuun

Liittymä on peruste, jonka avulla lainsäätäjä valitsee kyseessä olevan oikeustilanteen sääntelyyn parhaiten soveltuvan lain.

Liittymän sisältö voi olla muuttuva tai pysyvä. Muuttuvia liittymiä ovat esimerkiksi kansalaisuus, asuinpaikka, irtaimiston sijainti tai oikeushenkilön kotipaikka. Pysyviä liittymiä ovat esimerkiksi kiinteistön sijaintipaikka tai paikka, jossa oikeustoimi toteutetaan.

Kun lainvalintasäännössä käytetään muuttuvaa liittymää, siinä määritetään yleensä myös, missä vaiheessa kyseinen liittymä on otettava huomioon.

Liittymän muuttuminen voi johtaa usean lain peräkkäiseen soveltamiseen ja aiheuttaa siten statuutinvaihdoksen.

Näissä tapauksissa on sovellettava sääntöä, jonka mukaan uuden statuutin (esimerkiksi irtaimiston uuden sijainnin tai uuden henkilöstatuutin) soveltaminen ei saa heikentää aiemmin saatuja oikeuksia.

Asianosaiset voivat muuttaa tiettyjen vaihtuvien liittymien sisältöä tahdonilmauksellaan, jolloin nämä voivat tietyssä määrin valita sovellettavan lain. Näistä vapaaehtoisista vaihdoksista aiheutuvien väärinkäytösten välttämiseksi lainsäätäjä on luonut lainrikkomista koskevan järjestelmän. Sen mukaan lainvalintasääntöjä sovellettaessa merkityksettömiä ovat sellaiset tosiasialliset tai oikeudelliset tilanteet, jotka ovat syntyneet vilpillisestä pyrkimyksestä välttyä muutoin sovellettavan lain soveltamiselta; toisin sanoen seuraamus lainrikkomisesta on sen oikeussäännön soveltaminen, jota vilpillisellä menettelyllä pyrittiin välttämään.

II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen

Voivatko tuomioistuimet torjua sovellettavan lain käytön, jos se on ristiriidassa kansainvälisen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa?

Sivun alkuunSivun alkuun

Tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi.

Lainvalintasäännössä mainitun vieraan valtion lain säännöksiä ei sovelleta silloin, kun niiden soveltaminen loukkaa Portugalin valtion kansainvälisen oikeusjärjestyksen pääperiaatteita.

Nämä periaatteet muodostuvat käsitteistä, jotka edustavat sellaisia oikeudellisia, poliittisia, eettisiä, yhteiskunnallisia, taloudellisia ja uskonnollisia etuja, jotka ovat keskeisiä ne omaksuneelle yhteisölle ja samalla kyseiselle yhteisölle tunnusomaisia tekijöitä. Tällaisia käsitteitä ei niiden erityisen merkityksen vuoksi voida sivuuttaa tai loukata soveltamalla sellaista vieraan valtion lakia, joka on kestämättömästi niiden kanssa ristiriidassa.

Jos vieraan valtion lain erityissääntöä ei voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvien vaatimusten vuoksi, on sovellettava kyseisen oikeusjärjestelmän vastaavaa yleistä säännöstä. Oikeuspaikan lakia (sen maan lakia, jossa asian käsittelevä tuomioistuin sijaitsee) sovelletaan vain siinä tapauksessa, ettei vieraan valtion lain soveltaminen missään nimessä tule kyseeseen.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Millainen asema tuomioistuimella ja asianosaisilla on?

Portugalin oikeusjärjestelmässä vieraan valtion lakia pidetään lakina eikä tosiseikkana.

Kansallisen lain mukaan vieraan valtion lakiin vetoavan on osoitettava sen olemassaolo ja sisältö, mutta tuomioistuimen on omasta aloitteestaan yritettävä hankkia vastaavat tiedot.

Tuomioistuimella on tällainen velvollisuus hankkia tiedot omasta aloitteestaan myös silloin, kun sen on ratkaistava asia vieraan valtion lain perusteella, eikä yksikään asianosaisista ole vedonnut siihen, tai kun vastapuoli on tunnustanut sen olemassaolon ja sisällön tai ei ole vastustanut sitä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Mitkä todisteet hyväksytään?

Laissa ei edellytetä erityistä todistemuotoa, joten asianosainen tai tuomioistuin voi käyttää mitä tahansa selvitykseksi kelpaavaa todistetta (esimerkiksi asiantuntijalausuntoa tai asiakirjatodistetta).

Mitä seurauksia on siitä, ettei vieraan valtion laista pystytä esittämään todisteita?

Jollei sovellettavan vieraan valtion lain sisältöä saada selville, on sovellettava toissijaisesti sovellettavaa lakia. Samoin on meneteltävä silloin, kun ei pystytä määrittämään niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, joihin kyseisen lain valinta perustuu.

Jos toissijaista liittymää ei löydetä tai jos kyseisen liittymän välityksellä valitun lain sisältöä ei pystytä selvittämään, tuomioistuimen on sovellettava Portugalissa yleisesti sovellettavia oikeussääntöjä.

III. LAINVALINTASÄÄNNÖT

III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet

Portugalissa on 1.9.1994 lähtien ollut voimassa sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva Rooman yleissopimus (1980), jota sovelletaan sen voimaantulon jälkeen syntyneisiin ja lainvalintaa edellyttäviin velvoitteisiin.

Tällä yleissopimuksella vahvistetaan periaate, jonka mukaan osapuolet voivat valita sopimukseen tai sen osaan sovellettavan lain ja myös milloin tahansa sopia valitun lain vaihtamisesta. Se, että valitaan vieraan valtion laki, ei kuitenkaan saa estää soveltamasta sen valtion oikeusjärjestelmän pakottavia oikeusnormeja, johon muut valinnan ajankohtana tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos sovellettavaa lakia ei ole valittu, sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, johon sopimus läheisimmin liittyy.

Tämä liittymä on määritettävä arvioimalla yksittäistapauksen kaikki olosuhteet (esimerkiksi osapuolten asuinpaikka tai kotipaikka, keskushallinnon, päätoimipaikan tai toimituksista vastaavan toimipaikan sijainti, kiinteän omaisuuden sijainti, liikenteenharjoittajan toimipaikan sijainti, sopimuksen kieli, sen kohteen sijainti ja toteutuspaikka sekä osapuolten kansalaisuus).

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Sopimussuhteen ulkopuolinen siviilioikeudellinen vastuu

Portugalin siviililain mukaan sopimussuhteen ulkopuoliseen siviilioikeudelliseen vastuuseen (joka perustuu toisen oikeuden tahalliseen ja lainvastaiseen loukkaukseen tai toisen etujen suojaamiseksi tarkoitetun säännöksen rikkomiseen, vaarantavaan toimintaan tai sinänsä lainmukaiseen mutta kolmansille vahinkoa aiheuttaneeseen menettelyyn) sovelletaan pääsääntöisesti sen valtion lakia, jossa vahingon aiheuttanut pääasiallinen teko on tapahtunut. Jos vastuu perustuu asiaankuuluvan toiminnan laiminlyöntiin, sovelletaan sen paikan lakia, jossa asianosaisen olisi pitänyt toimia.

Lainvalintasäännöissä mainitulla lailla säännellään korvausvelvollisuuden edellytyksiä ja seurauksia.

Perusteeton etu

Portugalin siviililain nojalla perusteetonta etua (josta on kyse silloin, kun joku saa taloudellisen edun toisen kustannuksella, eikä tähän ole perusteltua syytä) säännellään sillä lailla, jonka perusteella on todettu omaisuuden siirto perusteettoman edun saaneelle.

Sivun alkuunSivun alkuun

Lainvalintasäännöissä mainitulla lailla säännellään perusteettoman edun edellytyksiä ja sisältöä sekä siitä seuraavia velvoitteita.

Asiainhuolto (negotiorum gestio)

Asiainhuoltoa (josta on kyse silloin, kun henkilö ottaa tehtäväkseen toisen liikkeen hoidon omistajan puolesta ja lukuun ilman asiaankuuluvaa valtuutusta), jonka yhteydessä suoritetaan oikeustoimia, säännellään edustussopimuksiin ja edustukseen sovellettavasta laista Haagissa 14.5.1978 tehdyllä yleissopimuksella.

III.3. Henkilöstatuutti

Portugalin siviililakiin sisältyvän lainvalintasäännön mukaan henkilöstatuutti määräytyy yleensä asianosaisen kotivaltion lain mukaisesti.

Henkilön kotivaltion laki on sen valtion laki, jonka kansalainen henkilö on tai – kansalaisuudettoman henkilön osalta – jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka (täysi-ikäinen henkilö) tai laillinen kotipaikka (ala-ikäinen tai vajaavaltainen henkilö). Pysyvän asuinpaikan puuttuessa henkilön kotivaltion laki on sen valtion laki, jossa hän asuu tilapäisesti tai – jollei tätä pystytä määrittämään – jossa hän tuolloin oleskelee.

Oikeushenkilön kotivaltion laki on sen valtion laki, jossa sen hallinnon tosiasiallinen päätoimipaikka sijaitsee. Kotipaikan siirto valtiosta toiseen ei poista oikeushenkilöyttä, jos kummankin kotipaikan laissa säädetään näin. Jos kahdella yhteisöllä on eri kotivaltion laki, niiden sulautumiseen sovelletaan kummankin kotivaltion lakia.

Kansainvälisen oikeushenkilön kotivaltion laki on sen valtion laki, joka mainitaan oikeushenkilön perustamisesta tehdyssä yleissopimuksessa tai sitä koskevassa perussäännössä. Maininnan puuttuessa kotivaltion laki on sen valtion laki, jossa päätoimipaikka sijaitsee.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.4. Vanhemmuuden vahvistaminen, mukaan luettuna adoptio

Tätä säännellään Portugalin siviililailla.

Tällä alalla sovelletaan pääsääntöisesti asianosaisten kotivaltion lakia.

Vanhemmuuden vahvistamiseen sovelletaan vahvistamisajankohtana vanhemman kotivaltion lakia. Jos kyseessä on naimisissa olevan naisen lapsi, isyyden vahvistamista säännellään sen valtion lailla, jonka kansalaisia äiti ja aviomies ovat. Tällaisen lain puuttuessa sovelletaan sen valtion lakia, jossa puolisot oleskelevat pysyvästi, ja myös tuon lain puuttuessa lapsen kotivaltion lakia. Tässä otetaan huomioon lapsen syntymisen ajankohta tai avioliiton purkamisen ajankohta, jos se on aiempi kuin ensiksi mainittu ajankohta.

Vanhempien ja lasten välisiä suhteita säännellään sen valtion lailla, jonka kansalaisia vanhemmat ovat, ja tällaisen lain puuttuessa sen valtion lailla, jossa heillä on asuinpaikka. Jos vanhemmat asuvat eri valtioissa, sovelletaan lapsen kotivaltion lakia. Jos vanhemmuus katsotaan vahvistetuksi vain toisen vanhemman osalta, sovelletaan kyseisen vanhemman kotivaltion lakia. Jos toinen vanhemmista on kuollut, sovelletaan elossa olevan vanhemman kotivaltion lakia.

Adoptoinnin vahvistamiseen sovelletaan adoptiovanhemman kotivaltion lakia. Jos adoption ovat tehneet aviopuolisot tai jos adoptiolapsi on adoptiovanhemman puolison lapsi, sovelletaan kuitenkin sen valtion lakia, jonka kansalaisia puolisot ovat, tai tällaisen lain puuttuessa sen valtion lakia, jossa he asuvat. Myös tuon lain puuttuessa sovelletaan sen valtion lakia, johon adoptiovanhempien perhe-elämän katsotaan läheisimmin liittyvän. Adoptiovanhemman ja adoptiolapsen välisiin sekä adoptiolapsen ja alkuperäisen perheen välisiin suhteisiin sovelletaan adoptiovanhemman kotivaltion lakia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos adoptoitavan ja hänen vanhempiensa välisiin suhteisiin sovellettavassa laissa ei tunneta adoption käsitettä tai jos adoptiota ei sallita adoptoitavan lapsen perheen tilanteessa olevalle, adoptio ei ole sallittu.

Jos lapseksiottamisen tai adoption edellytyksenä lapseksiotettavan tai adoptoitavan lapsen kotivaltion laki vaatii tämän suostumusta, vaatimusta on noudatettava. Lisäksi on noudatettava vaatimusta, jonka mukaan suostumus vaaditaan kolmannelta, johon asianosaisella jonkin perhe- tai holhoussuhteen perusteella on yhteys, jos tästä säädetään sovellettavassa laissa.

Vanhempien ja lasten välisiä suhteita sääntelevän lain soveltamisala kattaa olennaisilta osin lapsen huollon. Alaikäisten suojelun suhteen toimivaltaisista viranomaisista ja sovellettavasta lainsäädännöstä (5.10.1961) tehdyn Haagin yleissopimuksen nojalla – jota sovelletaan silloin, kun alaikäisen asuinpaikka on sopimusvaltiossa – lasten huoltoon sovelletaan kuitenkin sen valtion lakia, jonka kansalainen alaikäinen on. Tätä yleissopimusta sovellettaessa siviililailla on siten hyvin suppea soveltamisala (sitä sovelletaan esimerkiksi alaikäisen lapsen laillisen kotipaikan määrittämisessä).

Toisaalta etunimiin ja sukunimiin sovellettavasta laista tehdyn Münchenin yleissopimuksen nojalla vanhemmuuden vahvistamisen vaikutukset lapsen nimeen määräytyvät sen valtion lain perusteella, jonka kansalainen lapsi on.

Lapsen elatusapua koskevaa velvollisuutta säännellään lapsen elatusapuun sovellettavasta laista tehdyllä Haagin yleissopimuksella (24.10.1956) ja elatusapuun sovellettavasta laista tehdyllä Haagin yleissopimuksella (2.10.1973). Näistä viimeksi mainittu korvaa ensiksi mainitun sopimusvaltioiden välisissä suhteissa.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus

Avioliiton pätevyyden edellytysten osalta Portugalissa sovelletaan lainvalinnasta avioliittoa koskevissa asioissa tehtyä Haagin yleissopimusta (12.6.1902). Tämä kansainvälinen säädös on kuitenkin jäänyt merkitykseltään suppeaksi sopimusvaltioiden vähäisen määrän vuoksi.

Portugalin siviililain lainvalintasääntöjen soveltamisala on siten laajempi kuin yleissopimuksen soveltamisala.

Avioeron ja asumuseron osalta sovelletaan lainvalinnasta ja toimivallasta avioeroa ja asumuseroa koskevissa asioissa tehtyä Haagin yleissopimusta (12.6.1902). Tämänkin yleissopimuksen sopimusvaltioiden määrä on vähäinen, joten sen käytännön merkitys on suppea.

Siviililain lainvalintasäännöillä on siksi tälläkin alalla laajempi soveltamisala kuin yleissopimuksella.

Siviililain mukaan puolisoiden välisiin suhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisia he ovat. Jos puolisot ovat eri maiden kansalaisia, sovelletaan sen valtion lakia, jossa heillä molemmilla on asuinpaikka, ja tällaisen lain puuttuessa sen valtion lakia, johon perhe-elämän katsotaan läheisimmin liittyvän.

Perhesuhteista (sukulaisuus, avioliitto, adoptio ja avioliittoon perustuvat suhteet) johtuvaa elatusvelvollisuutta säännellään periaatteessa elatusapuun sovellettavasta laista tehdyllä Haagin yleissopimuksella (2.10.1973).

III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus

Avioliiton (henkilökohtaisten ja varallisuusoikeudellisten) vaikutusten osalta Portugalissa sovelletaan avioliiton vaikutuksista puolisoiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin näiden henkilökohtaisissa suhteissa ja puolisoiden omaisuuteen liittyvästä lainvalinnasta tehtyä Haagin yleissopimusta (17.7.1905). Tämän säädöksen merkitys on kuitenkin suppea, sillä se sitoo vain harvoja valtioita. Lisäksi tämä kansainvälinen säädös on ristiriidassa puolisoiden yhdenvertaisuutta koskevan perustuslaillisen periaatteen kanssa, kun siihen sisältyy sen valtion lain valinta, jonka kansalainen aviomies on, joten sitä ei voida täysimääräisesti soveltaa kansallisessa oikeusjärjestyksessä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Näin ollen avioliiton vaikutuksiin sovelletaan pääsääntöisesti Portugalin siviililain lainvalintasäännöissä mainittua lakia.

III.7. Testamentit ja perinnöt

Portugalin siviililaissa määritetään perintöasioissa sovellettava laki.

Perimykseen sovelletaan pääsääntöisesti edunjättäjän kotivaltion lakia. Tätä lakia sovelletaan myös perintöön sekä pesänhoitajan ja pesänjakajan valtuuksiin. Kotivaltion laki on periaatteessa sen valtion laki, jonka kansalainen henkilö on.

Kuolleiden henkilöiden omaisuuden kansainvälisestä hallinnoinnista tehty Haagin yleissopimus (2.10.1973) on voimassa Portugalissa. Yleissopimuksella on sopimuspuolten vähäisen määrän vuoksi hyvin suppea soveltamisala.

Muotoseikkojen osalta voimassa on kansainvälisen testamentin muotoa koskevasta yhtäläisestä laista tehty yleissopimus (26.10.1973).

III.8. Kiinteä omaisuus

Hallinnan, omistusoikeuden ja muiden esineoikeuksien (nautinta, käyttö ja asuminen, osa-aikaomistus, rakennusoikeus ja kiinteistörasitteet) alalla sovelletaan sen valtion lakia, jonka alueella näiden oikeuksien kohteena oleva omaisuus sijaitsee. Tämä sääntö pätee niin kiinteään kuin irtaimeenkin omaisuuteen.

Esineoikeuksia synnyttäviä, siirtäviä, muuttavia tai lakkauttavia tosiseikkoja säännellään periaatteessa niiden tapahtuma-aikana esineoikeuteen sovellettavalla lailla.

Oikeussääntöjen peräkkäisyyden alalla noudatetaan pääsääntöisesti saavutettuja oikeuksia.

III.9. Maksukyvyttömyys

Yritysten maksukyvyttömyyttä tai velkasaneerausta koskeviin portugalilaisten tuomioistuinten menettelyihin, joissa velallisen tosiasiallinen tai sääntömääräinen kotipaikka on Portugalissa, pyritään ottamaan mukaan paitsi Portugalissa myös ulkomailla sijaitseva varallisuus. Näissä tilanteissa portugalilainen tuomioistuin on toimivaltainen ja soveltaa joko Portugalin prosessioikeutta tai aineellista oikeutta.

Kun kyseessä ovat konkurssivelallisen tai saneerausmenettelyssä olevan yrityksen omaisuuteen sisältyvää varallisuutta koskevien esineoikeuksien vaikutukset, sovelletaan esinestatuutin mukaista lakia eli sen paikan lakia, jossa varallisuus sijaitsee.

Maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan periaatteessa sen jäsenvaltion lakia, jonka alueella kanne nostetaan. Tiettyjä vaikutuksia säännellään kuitenkin kyseisiin oikeuksiin sovellettavalla lailla (esimerkiksi esineoikeuksien ja omistuksenpidätyksen alalla).

Lisätietoja

Lisätietoja saa seuraavista Internet-osoitteista:

  • http://www.gddc.pt/siii/tratados.html English - français - português - Gabinete de Documentação e Direito Comparado (asiakirjojen ja vertailevan oikeuden yksikkö)
  • http://www.stj.pt English - français - português - Supremo Tribunal de Justiça (korkein oikeus)
  • http://www.tribunalconstitucional.pt/ português - Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin)
  • http://www.mj.gov.pt/ English - português - Ministério da Justiça (oikeusministeriö)
  • http://trl.pt/ português - Tribunal da Relação de Lisboa (Lissabonin ylioikeus)
  • http://www.trc.pt/ português - Tribunal da Relação de Coimbra (Coimbran ylioikeus)
  • http://www.tre.pt English - français - português - Tribunal da Relação de Évora (Évoran ylioikeus)
  • http://www.trp.pt português - Tribunal da Relação do Porto (Porton ylioikeus)
  • http://www.pgr.pt/ português - Procuradoria-Geral da República (tasavallan syyttäjälaitos)
  • http://www.itij.mj.pt português - Oikeudelliset tietokannat
  • http://www.cej.pt/ English - français - português - Centro de Estudos Judiciários (oikeudellinen koulutuskeskus; tuomareiden koulutuksesta vastaava laitos Portugalissa)
  • http://www.dgsj.pt português - Direcção Geral da Administração da Justiça (oikeushallinnon keskusvirasto; antaa mm. tuomioistuinten yhteystiedot, tietoa niiden alueellisista toimivallasta ja antaa käyttäjätunnukset Oficiais de Justiça -kotisivulle)
  • http://www.gplp.mj.pt/ English - português - Gabinete de Política Legislativa e Planeamento do Ministério da Justiça (oikeusministeriön lainsäädäntöpolitiikan suunnitteluyksikkö)
  • http://www.dgrn.mj.pt português - Direcção Geral dos Registos e do Notariado (kirjaamo- ja notaaritoiminnasta vastaava virasto)
  • http://www.asjp.pt/ português - Associação Sindical dos Juízes Portugueses (Portugalin tuomareiden ammattiyhdistys)
  • http://www.smmp.pt/ português - Sindicato dos Magistrados do Ministério Público (syyttäjien ammattiyhdistys)
  • http://www.oa.pt/ português - Ordem dos Advogados (asianajajaliitto)
  • http://www.dr.incm.pt/dr/ português - Base de legislação ”on-line” (lainsäädäntö verkossa; sisältää säädökset, jotka on julkaistu Portugalin virallisen lehden I sarjassa 1.1.1970 alkaen; vapaa tutustumisoikeus I sarjassa 1.1.2000 alkaen julkaistuun lainsäädäntöön)
  • http://www.solicitador.net/ português - Câmara dos Solicitadores (toimistoasianajajien liitto)

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Portugali - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 05-12-2008

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta