Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Puola

Uusin päivitys: 23-11-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Puola

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Voimassa olevien lainvalintasääntöjen lähteet I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset I.2.
I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset I.3.
II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen II.
II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan II.1.
II.2. Renvoi II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen (le conflit mobileII.3.
II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen eli kansainvälistä oikeusjärjestystä (ordre public) koskeva lauseke ja pakottavat säännöt (overriding mandatory rulesII.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. Lainvalintasäännöt III.
III.1. Sopimusvelvoitteet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet III.2.
III.3. Henkilöstatuutti – luonnolliset ja oikeushenkilöt III.3.
III.4. Vanhemmuuden vahvistaminen, mukaan lukien adoptio III.4.
III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Omistus- ja esineoikeudet III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. Voimassa olevien lainvalintasääntöjen lähteet

I.1. Kansalliset säännöt

Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kansainvälisiä suhteita säätelevät oikeuslähteet ovat kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset.

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevista puolalaisista oikeuslähteistä tärkein on 12. marraskuuta 1965 annettu laki kansainvälisestä yksityisoikeudesta.

I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset

Puola on mm. seuraavien lainvalintasääntöjä koskevien monenvälisten sopimusten sopimuspuoli:

Vanhempainvastuuta ja lasten huoltoa koskevat yleissopimukset:

Alaikäisten holhouksesta 12. kesäkuuta 1902 tehty Haagin yleissopimus, viranomaisten toimivallasta ja sovellettavasta oikeudesta alaikäisten suojelussa 5. lokakuuta 1961 tehty Haagin yleissopimus, holhoukseen asettamisesta ja muista vastaavista suojelutoimista 17. heinäkuuta 1905 tehty Haagin yleissopimus sekä elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 2. lokakuuta 1973 tehty Haagin yleissopimus.

Perintöasioita koskevat yleissopimukset:

Testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista 5. lokakuuta 1961 tehty Haagin yleissopimus.

Kansalaisuutta koskevat yleissopimukset:

Kansalaisuuslakeihin liittyvistä lainvalintakysymyksistä 12. huhtikuuta 1930 tehty Haagin yleissopimus ja kansalaisuudettomuutta koskeva vuoden 1937 pöytäkirja sekä avioliitossa olevan naisen kansalaisuudesta New Yorkissa 20. helmikuuta 1957 tehty yleissopimus.

Sivun alkuunSivun alkuun

I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset

Puolan tekemät kahdenväliset sopimukset koskevat kansainvälistä oikeusapua ja oikeudellista yhteistyötä siviili- ja rikosoikeudellisissa sekä perhe- ja työoikeudellisissa asioissa. Mainittakoon tässä sopimukset Algerian, Bulgarian, Itävallan, Korean demokraattisen kansantasavallan, Kuuban, Latvian, Libyan, Liettuan, Makedonian, Ranskan, Romanian, Serbia ja Montenegron, Suomen, Tšekin, Ukrainan, Unkarin, Valkovenäjän, Venäjän, Vietnamin sosialistisen tasavallan ja Viron kanssa.

II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen

II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Arvioidessaan asian ratkaisemisen kannalta olennaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka on joko näytetty toteen tai jotka osapuolet ovat tunnustaneet, tuomioistuin soveltaa sovellettavaa lainsäädäntöä viran puolesta eli riippumatta siitä, vetoavatko osapuolet tai muut menettelyssä osallisina olevat siihen vai eivät.

Ulkomaista lakia on sovellettava oikeudellisena seikkana (ei tosiseikkana) ja asianomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin, ottaen huomioon sekä ulkomaiset oikeuslähteet (myös tapaoikeus) että ulkomaiset tulkintaperiaatteet. Ulkomaisen lain soveltamiseen ei vaikuta se, miten jokin toinen valtio vastaavassa tilanteessa soveltaa Puolan lainsäädäntöä lainvalintasääntöjen perusteella.

II.2. Renvoi

Puolan kansainvälinen yksityisoikeus hyväksyy renvoin eli viittausperiaatteen, joskin sen soveltamista on Puolan lainsäädännössä rajoitettu. Puolan lainvalintasäännöissä hyväksytään takaisinviittaus. Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 4 §:n 1 momentissa säädetään, että jos Puolan lain nojalla sovellettavassa ulkomaan laissa säädetään, että johonkin tiettyyn oikeussuhteeseen on sovellettava Puolan lakia, niin Puolan lakia sovelletaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Puolan lainsäädännössä sallitaan myös edelleenviittaus. Em. lain 4 §:n 2 momentissa säädetään, että jos Puolan lain nojalla sovellettavassa ulkomaan kansallisessa laissa säädetään, että tiettyyn oikeussuhteeseen on sovellettava jotakin muuta ulkomaan lakia, sovelletaan tuota lakia. Säännöksessä kuitenkin rajoitetaan viittaus koskemaan ainoastaan kolmantena mainitun valtion lakia, vaikka tuon kolmannen valtion lainvalintasääntöjen nojalla olisikin sovellettava jonkin muun valtion lakia.

II.3. Liittymän muuttuminen (le conflit mobile)

Liittymän muuttumisesta (le conflit mobile) on kyse silloin kun osapuolet toiminnallaan muuttavat tosiasioihin perustuvaa tilannetta niin, että siihen on lainvalintasääntöjen perusteella sovellettava muuta lakia kuin sitä, jota sovellettiin ennen kuin tilanne muuttui. Esimerkiksi kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 24 §:n 1 momentin mukaan omistusoikeus ja muut esineoikeudet määräytyvät sen valtion mukaan, jossa omistusoikeuden kohde sijaitsee. Kun irtainta omaisuutta siirretään maasta toiseen, sen oikeudellinen asema (sovellettava lainsäädäntö) muuttuu samalla kun omaisuus siirtyy lähtömaan rajojen ulkopuolelle. Tällöin herää kysymys siitä, minkä lainsäädännön mukaisesti olisi arvioitava sen oikeussuhteen erityispiirteitä, jonka osalta sovellettava lainsäädäntö on muuttunut. Ongelma koskee erityisesti irtaimen omaisuuden sijaintia irtaimeen omaisuuteen liittyvien esineoikeuksien osalta, mutta se liittyy myös kansalaisuuden ja koti- tai asuinpaikan sekä oikeushenkilön päätoimipaikan vaihtumiseen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevassa laissa ei säädetä tätä varten mitään yleissääntöä, mutta sen sijaan siinä esitetään joitakin yksittäisiä ratkaisuja. Kun on kyse esimerkiksi irtaimeen omaisuuteen liittyvistä esineoikeuksista, lain 24 §:n 2 momentissa säädetään, että omistusoikeuden saaminen ja menettäminen sekä muiden esineoikeuksien saaminen ja menettäminen tai niiden sisällön tai etusijan muuttuminen määräytyvät sen maan lain mukaan, jossa oikeuden kohde sijaitsi silloin kun oikeussuhteiden muutoksen aiheuttava tapahtuma sattui.

Kun jostakin tilanteesta ei ole erikseen säädetty, oletetaan yleensä, että aiemman tilanteen mukaiset oikeussuhteet muuttuvat vain siltä osin kuin uusi lainsäädäntö edellyttää.

II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen eli kansainvälistä oikeusjärjestystä (ordre public) koskeva lauseke ja pakottavat säännöt (overriding mandatory rules)

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 6 §:ssä on lauseke, jonka mukaan ulkomaista lakia ei saa soveltaa, jos sen soveltaminen olisi vastoin Puolan tasavallan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public). Yleistä oikeusjärjestystä koskevaa lauseketta voidaan soveltaa poikkeuksellisesti ainoastaan silloin kun ulkomaan lain soveltaminen olisi vastoin päätöksen tekohetkellä voimassa olevia oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita. Lauseketta sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon ei niinkään kansallisen ja ulkomaan lain sisällön eroavuudet kuin se, mitä näiden kahden oikeusjärjestelmän soveltamisesta kyseisessä tilanteessa seuraa. On myös mahdollista, että vaikka eri oikeusjärjestyksiin kuuluvien normien sisältö on aivan erilainen, niiden soveltaminen tuottaa samanlaiset seuraukset, jolloin kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 6 §:ää ei sovelleta.

Sivun alkuunSivun alkuun

Vastaavassa asemassa yleisen oikeusjärjestyksen periaatteisiin nähden ovat ns. pakottavat säännökset (lois de police, overriding mandatory rules). Nämä ovat erityisiä säännöksiä, jotka ovat läheisesti sidoksissa asiaan, vaikka ne oikeuspaikan lainvalintasääntöjen mukaan eivät ole sovellettavaa lakia. Nämä säännökset voivat kuulua yhtä hyvin oikeuspaikan kuin kolmannen valtion lainsäädäntöön. Ne ovat luonteeltaan ehdottoman velvoittavia, ja niiden tarkoituksena on, että niitä sovelletaan tiettyyn oikeudelliseen tilanteeseen.

Puolan lainvalintasäännöissä ei säädetä, että puolalainen tuomioistuin voisi soveltaa Puolan lain säännöksiä pakottavina sääntöinä tilanteessa, jossa muutoin olisi sovellettava ulkomaan lakia. Tällaista mahdollisuutta kuitenkin puoltavat sekä oikeusoppineet että oikeuskäytäntö.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Puolan tuomioistuinten on riita-asioita koskevan menettelyn mukaan sovellettava viran puolesta ulkomaan lakia aina kun asian ratkaisemisen kannalta olennaisten seikkojen arviointiin liittyvät oikeudelliset säännöt sitä edellyttävät. Näin ollen tuomioistuimella on velvollisuus ottaa selville ulkomaisen lain sisältö, sen tulkintaperiaatteet ja asianomainen ulkomainen oikeuskäytäntö.

III. Lainvalintasäännöt

III.1. Sopimusvelvoitteet

Oikeuslähteet

Puolan lainsäädännössä sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 25-31 §:n mukaan. Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista määrätään myös kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa sekä kansallisessa lainsäädännössä, jolla pannaan täytäntöön alakohtaisten direktiivien lainvalintasäännöt. Viimeksi mainittuja sääntöjä sovelletaan lain säännöksiin nähden ensisijaisina.

Sivun alkuunSivun alkuun

Sovellettava oikeus

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain mukaan yleisperiaatteena on, että osapuolet voivat itse valita sovellettavan lain. Lain 25 §:n 1 momentin mukaan osapuolet voivat sopia, että heidän sopimussuhteeseensa perustuviin velvoitteisiin sovelletaan heidän yhdessä valitsemaansa lakia, edellyttäen että sillä on jokin liittymä näihin velvoitteisiin. Liittymällä tarkoitetaan sitä, että oikeussuhteella on jokin objektiivinen yhtymäkohta siihen valtioon, jonka lakia osapuolet haluavat oikeussuhteeseen sovellettavan (esimerkiksi paikka, jossa sopimus on tehty tai jossa se pannaan täytäntöön tai sopimuspuolten koti- tai toimipaikka). Lainvalinta koskee ainoastaan sellaisia velvoitteita, joilla on kansainvälisiä ulottuvuuksia. Lainvalinnan mahdollisuutta ei ole, kun velvoite koskee kiinteää omaisuutta (lain 25 §:n 2 momentti).

Jos osapuolet eivät ole sopineet lainvalinnasta, laissa säädetään useista objektiivisista liityntäperusteista. Liityntäperusteita on sovellettava määrätyssä järjestyksessä. Esimerkiksi lain 28 §:n nojalla pörssisopimuksista aiheutuviin velvoitteisiin sovelletaan pörssin päätoimipaikan lakia, elleivät osapuolet ole sopineet lainvalinnasta. Säännöstä sovelletaan vastaavalla tavalla myös velvoitteisiin, jotka perustuvat kaupallisilla messuilla tehtyihin sopimuksiin. Jos osapuolten koti- tai toimipaikka sijaitsee samassa valtiossa, sovelletaan lain 26 §:n mukaisesti tuon valtion lakia (tätä säännöstä ei sovelleta kiinteistöjä koskeviin velvoitteisiin). Sen sijaan lain 27 §:n mukaan velvoitteisiin, joiden perustana on irtaimen omaisuuden myynti-, tavarantoimitus-, urakka-, palvelu-, edustus-, provisio-, kuljetus-, edelleentoimitus-, arkistointi-, varastointi- tai vakuutussopimus tai tekijänoikeuksien siirtämistä koskeva sopimus, sovelletaan sopimuksen kohteena olevan toimen toteuttamiseen sitoutuneen osapuolen koti- tai toimipaikan lakia (liiketoiminnan yhteydessä tehtyihin sopimusvelvoitteisiin sovelletaan kuitenkin oikeushenkilön toimipaikan tai luonnollisen henkilön kotipaikan lain sijasta sen valtion lakia, jossa liikeyrityksen päätoimipaikka sijaitsee, ks. lain 27 §:n 3 momentti).

Sivun alkuunSivun alkuun

Puolan lainsäädännössä ei ole Rooman yleissopimuksen 5 §:ää vastaavaa kuluttajasuhteisiin sovellettavaa yleistä lainvalintasääntöä. Jos jossakin tilanteessa ei voida soveltaa kuluttajadirektiivien täytäntöönpanoa koskevia kansallisia sääntöjä, valtioiden rajat ylittäviin kuluttajariitoihin sovellettava laki määräytyy velvoitteita koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti.

Yksipuolisiin oikeustoimiin sovelletaan lain 30 §:n mukaisesti sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia.

Sovellettavan lain soveltamisala

Sopimukseen (tai yksipuoliseen oikeustoimeen) sovellettava statuutti määrittää mm. sen, onko jonkin tietyn oikeustoimen toteuttaminen mahdollista, sekä toimen pätevyyden edellytykset. Sen sijaan oikeustoimen toteuttamisen edellytyksenä olevaa oikeustoimikelpoisuutta arvioidaan henkilöstatuutin perusteella, kun taas oikeustoimen muotoseikkoihin sovellettava laki määräytyy erikseen kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 12 §:n nojalla.

Lisäksi oikeustoimeen sovellettavassa laissa määritellään säännöt, jotka koskevat tahdonilmaisujen tulkintaa, ehtoja ja määräaikoja, sopimussuhteen sisältöä, velvoitteen laiminlyöntiä tai puutteellista suorittamista, korvauksen suorittamistapaa ja soveltamisalaa sekä velvoitteen muuttamista, lopettamista tai siirtämistä (esim. luovutuksen perusteella).

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Oikeuslähteiden keskinäiset suhteet

Puolan lainsäädännössä sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettava laki määräytyy kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 31 §:n mukaan. Kuten sopimusvelvoitteiden yhteydessä, myös sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavasta laista määrätään lisäksi kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa sekä säännöksissä, joilla pannaan täytäntöön alakohtaisten direktiivien lainvalintasäännöt. Viimeksi mainittuja sääntöjä sovelletaan lain säännöksiin nähden ensisijaisina.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tieliikenneonnettomuuksiin sovellettava laki määräytyy ensisijaisesti tieliikenneonnettomuuksiin sovellettavasta laista vuonna 1971 tehdyn yleissopimuksen nojalla (Puola on yleissopimuksen sopimuspuoli).

Niiden soveltamisalan puitteissa lakiin nähden ensisijaisesti sovelletaan myös alakohtaisten direktiivien lainvalintasääntöjen täytäntöönpanosäännöksiä (esim. kuluttajansuojan alalla).

Sovellettava oikeus

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 31 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, että velvoitteeseen, joka ei aiheudu mistään oikeustoimesta, sovelletaan sen valtion lakia, jossa velvoitteen aiheuttava teko tapahtui. Jos osapuolet kuitenkin ovat kyseisen valtion kansalaisia ja heidän kotipaikkansa on tuossa valtiossa, sovelletaan kyseisen valtion lakia.

III.3. Henkilöstatuutti – luonnolliset ja oikeushenkilöt

Oikeuslähteet

Puolan lainsäädännössä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeuskelpoisuuteen sovellettava laki määräytyy kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 9-11 §:n mukaan.

Sovellettava oikeus

Perusperiaate säädetään kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 9 §:n 1 ja 2 momentissa. Näiden säännösten mukaan luonnollisen henkilön oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus määräytyvät hänen kansallisen lakinsa mukaan, kun taas oikeushenkilön oikeustoimikelpoisuus määräytyy sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa oikeushenkilön päätoimipaikka sijaitsee. Oikeushenkilön päätoimipaikalla tarkoitetaan oikeustieteessä vakiintuneen käsityksen mukaisesti oikeushenkilön johdon (hallituksen) todellista päätoimipaikkaa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden henkilöoikeudellinen asema määräytyy siis pääsääntöisesti kansalaisuuden ja päätoimipaikan nojalla. Tähän pääsääntöön on kuitenkin olemassa eräitä poikkeuksia. Ensinnäkin eräissä kahdenvälisissä sopimuksissa määrätään, että oikeushenkilön oikeustoimikelpoisuuteen sovelletaan sen valtion lakia, jonka alueella oikeushenkilö on perustettu.

Toiseksi, silloin kun luonnollinen tai oikeushenkilö toteuttaa oikeustoimia yrityksensä toiminnan yhteydessä, oikeustoimikelpoisuuteen sovelletaan sen valtion lakia, jossa yrityksen päätoimipaikka sijaitsee (lain 9 §:n 3 momentti).

Kolmanneksi lain 10 §:ssä säädetään, että jos ulkomaalainen, joka oman maansa lain mukaan ei ole oikeustoimikelpoinen, on toteuttanut Puolassa oikeustoimen, jonka on tarkoitus tuottaa oikeudellisia vaikutuksia Puolassa, hänen oikeustoimikelpoisuutensa määräytyy tämän toimen osalta Puolan lainsäädännön mukaisesti, siltä osin kuin vilpittömässä mielessä toimivien henkilöiden suojelu sitä edellyttää. Tämän säännöksen, samoin kuin Rooman sopimuksen 11 §:n tarkoituksena on suojata niitä vilpittömässä mielessä toimivia sopimuskumppaneita, jotka tekevät sopimuksia sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat oikeustoimikelpoisia sen valtion lain mukaan, jossa toimia toteutetaan, mutta eivät oman maansa lain mukaan. Tämän vuoksi tätä poikkeusta ei sovelleta oikeustoimiin, jotka liittyvät perhe- ja huoltajuusoikeuteen tai perintöoikeuteen.

Erityiset säännöt koskevat myös kuolleeksi julistamista ja kuolleeksi toteamista. Lain 11 §:n nojalla kadonneen henkilön kuolleeksi julistaminen ja kuoleman toteaminen tapahtuu asianomaisen henkilön kansalaisuuslain mukaisesti (paitsi jos ulkomaalaisen kuolleeksi julistamisesta tai ulkomaalaisen kuoleman toteamisesta päättää puolalainen tuomioistuin; tällöin sovelletaan Puolan lakia).

Sivun alkuunSivun alkuun

III.4. Vanhemmuuden vahvistaminen, mukaan lukien adoptio

Vanhemmuuden vahvistaminen - oikeuslähteet ja sovellettava lainsäädäntö

Lapsen syntyperään liittyvistä kysymyksistä säädetään kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 19 §:n 2 momentissa. Sen mukaan isyyden tai äitiyden vahvistaminen tai vahvistamatta jättäminen tapahtuu sen maan lain mukaan, jonka kansalainen lapsi on syntymähetkellä. Lapsen tunnustaminen tapahtuu sen maan lain mukaan, jonka kansalainen lapsi on syntymähetkellä. Sen sijaan siitetyn, mutta vielä syntymättömän lapsen tunnustaminen tapahtuu äidin kansalaisuusmaan lain mukaan.

Jos lapsella tai äidillä on kahden tai useamman maan kansalaisuus, sovelletaan lain 2 §:n 1 momentissa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan heihin sovelletaan Puolan lakia (jos heillä on Puolan kansalaisuus).

Useimmissa kahdenvälisissä yleissopimuksissa noudatetaan samaa periaatetta, jonka mukaan sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalainen lapsi oli syntymähetkellä. Joissakin yleissopimuksissa lapsen syntyperä kuitenkin määräytyy sen maan lain mukaan, jonka kansalainen äiti oli lapsen syntyessä, tai vanhempien ja lasten kotipaikan mukaan. Jos tällaisia liityntöjä ei ole, sovelletaan lapsen kansalaisuusmaan lakia.

Adoptio - oikeuslähteet ja sovellettava lainsäädäntö

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 22 §:n 1 momentin mukaan adoptioon sovelletaan adoptoijan kansalaisuusmaan lakia. Sen yhteydessä on kuitenkin noudatettava myös lapsen kansalaisuusmaan lakia kysymyksissä, jotka koskevat lapsen ja hänen lakisääteisen edustajansa suostumusta sekä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää ja adoptiolle asetettuja rajoituksia, jotka liittyvät lapsen kotipaikan siirtymiseen toiseen maahan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Puolan tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyvät mm. seuraavat säännöt: a) adoptioon sovelletaan sen sopimuspuolen lakia, jonka kansalainen lapsi on, b) adoptioon sovelletaan molempien sopimuspuolten lakia, jos adoptiota hakevat puolisot ovat eri maiden kansalaisia, c) adoptioon sovelletaan sen valtion lakia, jonka alueella sekä adoptoitava että adoptoija asuvat, tai jos he asuvat eri maissa, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen adoptoitava on.

Puola on Strasbourgissa 24. huhtikuuta 1967 tehdyn lapseksiottamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja Haagissa 29. toukokuuta 1993 tehdyn lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevan yleissopimuksen sopimuspuoli.

III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus

Avioliitto

Puolan lainsäädännössä avioliittoon sovellettava laki määräytyy kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 14-16 §:n mukaan.

Periaatteena on, että avioliiton solmimisen ja mitätöinnin edellytykset tutkitaan kummankin puolison osalta erikseen heidän kansalaisuusmaansa lain mukaisesti (14 §). Tämä tarkoittaa, että kummankin avioliittoa suunnittelevan henkilön oikeus solmia avioliitto tutkitaan erikseen hänen kansalaisuusmaansa lain mukaisesti.

Kansalaisuus on liityntäperusteena myös niissä kahdenvälisissä sopimuksissa, jotka Puola on tehnyt mm. Unkarin, Tšekin, Slovakian, Romanian, Ranskan ja Itävallan kanssa.

Jos jommallakummalla tai kummallakin puolisolla on kahden tai useamman maan kansalaisuus, Puolan kansalaiseen sovelletaan Puolan lakia, vaikka hänellä olisi jonkin toisen maan lain mukaan myös tuon maan kansalaisuus.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos Puolan kansalainen solmii avioliiton sellaisen ulkomaalaisen kanssa, jolla on kahden tai useamman maan kansalaisuus, tämän ulkomaalaisen kansalaisuuslakina pidetään sen maan lakia, johon hänellä on läheisimmät siteet.

Avioero - sovellettava lainsäädäntö

Puolan kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan (18 §) avioeroon sovelletaan sen maan lakia, joka on puolisoiden yhteinen kansalaisuusmaa silloin kun he hakevat avioeroa. Jos yhteistä kansalaisuusmaata ei ole, sovelletaan sen valtion lakia, jossa molempien puolisoiden kotipaikka on. Jos myöskään puolisoiden kotipaikka ei ole samassa valtiossa, sovelletaan Puolan lainsäädäntöä.

Asumusero

Puolan kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan (18 §) asumuseroon sovelletaan sen maan lakia, joka on puolisoiden yhteinen kansalaisuusmaa silloin kun he hakevat avioeroa. Jos yhteistä kansalaisuusmaata ei ole, sovelletaan sen valtion lakia, jossa molempien puolisoiden kotipaikka on. Jos myöskään puolisoiden kotipaikka ei ole samassa valtiossa, sovelletaan Puolan lainsäädäntöä.

Elatusvelvollisuus

Puolan lainsäädännössä ei säädetä erikseen puolisoiden keskinäiseen elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista, vaan siihen sovelletaan samoja sääntöjä kuin puolisoiden keskinäisiin varallisuussuhteisiin. Näin ollen puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus avioliiton aikana kuuluu puolisoiden varallisuussuhteita koskevien sääntöjen soveltamisalaan.

Jos jompikumpi puoliso esittää elatusvaateen avioliiton aikana, siihen sovelletaan tuolloin voimassa olevaa puolisoiden yhteisen kansalaisuusmaan lakia. Jos puolisoilla ei ole yhteistä kansalaisuusmaata, sovelletaan sen maan lakia, jossa molemmilla on kotipaikka. Jos puolisot eivät asu samassa maassa, sovelletaan Puolan lakia. Eronneiden puolisoiden välisiin elatusvaateisiin sovelletaan sen maan lakia, jonka mukaan heidät tuomittiin avioeroon.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus

Sovellettava oikeus

Puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan heidän yhteisen kansalaisuusmaansa voimassa olevaa lakia (kv. yksityisoikeutta koskevan lain 17 §:n 1 momentti). Jos puolisoilla ei ole yhteistä kansalaisuusmaata, sovelletaan sen maan lakia, jossa kummallakin on kotipaikka. Jos puolisot eivät asu samassa maassa, sovelletaan Puolan lakia.

Puolisoiden yhteisen kansalaisuusmaan voimassa olevaa lakia sovelletaan myös avioehtosopimuksen tekemiseen, muuttamiseen ja purkamiseen. Avioehtosopimukseen perustuviin aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan kuitenkin sen maan lakia, joka sopimuksen tekohetkellä oli puolisoiden yhteinen kansalaisuusmaa. Jos puolisoilla ei ole yhteistä kansalaisuusmaata, sovelletaan sen maan lakia, jossa kummallakin on kotipaikka. Jos puolisot eivät asu samassa maassa, sovelletaan Puolan lakia.

III.7. Testamentit ja perinnöt

Oikeuslähteet

Testamentti- ja perintöasioihin sovellettavasta laista säädetään kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 34 ja 35 §:ssä. Testamentin muotomääräyksiin sovelletaan kuitenkin lakiin nähden ensisijaisesti testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista vuonna 1961 tehtyä Haagin yleissopimusta sekä vastaavia lainvalintasäännöksiä, jotka sisältyvät Puolan allekirjoittamiin oikeudellista yhteistyötä koskeviin kahdenvälisiin yleissopimuksiin.

Sovellettava oikeus

Lain 34 §:n mukaisesti testamentti- ja perintöasioihin sovelletaan sen maan lakia, joka oli testamentintekijän kansalaisuusmaa hänen kuollessaan. Poikkeuksena tästä periaatteesta arvioitaessa testamentin ja muiden kuolemantapaukseen liittyvien oikeustoimien pätevyyttä on lain 35 §, jonka mukaan tältä osin riittää kun noudatetaan sen maan lain mukaisia muotomääräyksiä, jossa oikeustoimi pannaan täytäntöön.

Sivun alkuunSivun alkuun

Puolassa sijaitsevia maatiloja koskevat perinnönjakosäännöt.

Puolassa sijaitsevia maatiloja koskevaan perinnönjakoon sovelletaan erityisiä sääntöjä, jotka poikkeavat merkittävästi yleisen perintöoikeuden säännöistä. Sekä oikeustieteessä että oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan Puolan maatilojen perinnönjakosäännöt ovat osa yleistä perintöoikeutta, vaikka niihin sisältyy poikkeuksia Puolan yleisiin säännöksiin nähden.

III.8. Omistus- ja esineoikeudet

Sovellettava oikeus

Omistusoikeuteen ja muihin esineoikeuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa näiden oikeuksien kohde sijaitsee (kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 24 §). Sovellettava laki on sen paikan laki, jossa kyseinen (kiinteä tai irtain) omaisuus sijaitsee. Sen sijaan omistusoikeuden saaminen ja menettäminen sekä muiden esineoikeuksien saaminen ja menettäminen tai niiden sisällön tai ensisijaisuuden muuttuminen määräytyvät sen maan lain mukaan, jossa oikeuksien kohde sijaitsi silloin kun oikeussuhteiden muutoksen aiheuttava tapahtuma sattui. Ilma-aluksiin sovelletaan erityisiä sääntöjä, sillä ilma-aluksessa esineoikeudet määräytyvät sen maan lain mukaan, jossa kyseinen alus on rekisteröity.

Merioikeudessa aluksilla sovellettavat esineoikeudet määräytyvät aluksen lippuvaltion lain mukaan.

Kiinteä omaisuus

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain 25 §:n 2 momentin mukaan kiinteistöä koskeviin velvoitteisiin (esim. myynti-, vaihto-, lahja-, käyttöoikeus- ja vuokrasopimuksiin) sovelletaan aina kiinteistön sijaintivaltion lakia. Tällaisen velvoitteen osapuolet eivät siis voi tehdä lakivalintaa.

III.9. Maksukyvyttömyys

Sovellettava oikeus

Maksukyvyttömyyteen sovellettavat säännökset määräytyvät Puolan lainsäädännössä paitsi 28. helmikuuta 2003 annetun konkurssi- ja velkasaneerauslain myös kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan lain mukaan, kuitenkin sillä rajoituksella, että kansainvälistä yksityisoikeutta koskeva laki ei sisällä lainvalintasääntöjä, joilla säänneltäisiin suoraan maksukyvyttömyyttä tai maksukyvyttömäksi julistamista.

Konkurssilain 460-470 §:n säännöksillä suljetaan pois mahdollisuus soveltaa kansainvälistä yksityisoikeutta koskevaa lakia Puolan tasavallan alueella aloitettuihin konkurssimenettelyihin ainoastaan konkurssilaissa mainituissa tapauksissa eli silloin kun kyseessä on ulkomainen pankki tai luottolaitos tai niiden tytäryhtiö. Kun konkurssimenettely koskee muita toimijoita, esimerkiksi yrityksiä (jotka voivat olla myös luonnollisia tai oikeushenkilöitä sekä organisaatioyksiköitä, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä), sovelletaan kansainvälistä yksityisoikeutta koskevaan lakiin sisältyviä lainvalintasääntöjä.

Konkurssilain 460 §:ssä säädetään periaatteesta, jonka mukaan Puolan tasavallan alueella aloitettuun konkurssimenettelyyn sovelletaan Puolan lainsäädäntöä. Laissa säädetään kuitenkin myös useista poikkeuksista, joissa otetaan huomioon asianomaisen oikeussuhteen luonne, tiiviimmät siteet toiseen valtioon sekä (irtaimen) omaisuuden sijaintipaikka.

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Puola - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 23-11-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta