Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Alankomaat

Uusin päivitys: 23-04-2009
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Alankomaat

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Lainvalintasääntöjen lähteet I.
I.1. Kansalliset oikeussäännöt I.1.
I.2. Monenväliset sopimukset I.2.
I.3. Kahdenväliset yleissopimukset I.3.
II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen II.
II.1. Lainvalintasääntöjen soveltaminen viran puolesta II.1.
II.2. Takaisin- ja edelleenviittaus (renvoi) II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen (conflit mobile) II.3.
II.4. Poikkeukset lainvalintasääntöjen soveltamiseen (ordre public; lois de police) II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. Lainvalintasäännöt III.
III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet III.2.
III.3. Henkilöstatuutti (nimi, asuinpaikka, oikeustoimikelpoisuus) III.3.
III.4. Vanhemmuus ja adoptio III.4.
III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Aviovarallisuussuhteita koskevat lait III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Esineoikeus III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. Lainvalintasääntöjen lähteet

I.1. Kansalliset oikeussäännöt

Joitakin kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä on kuningaskunnan lainsäädännön yleisiä säännöksiä koskevassa laissa [Wet houdende algemene bepalingen der wetgeving van het Koninkrijk] (jäljempänä 'yleisiä säännöksiä koskeva laki').

On myös useita erityissäädöksiä, jotka on annettu muodossa "lainvalintaa [tietyllä oikeuden alalla) koskeva laki". Kyseiset oikeuden alat ovat: avioero (Wet conflictenrecht echtscheiding); etu- ja sukunimet (Wet conflictenrecht namen); avioliitto (Wet conflictenrecht huwelijk); aviovarallisuussuhteet (Wet conflictenrecht huwelijksvermogensregime); henkivakuutus, vahinkovakuutus ja avioliitto (Wet conflictenrecht huwelijksbetrekkingen); merioikeus ja sisävesiliikennettä koskeva lainsäädäntö (merioikeutta ja sisävesiliikennettä koskevan lainsäädännön kansainväliset yksityisoikeudelliset säännökset, Wet bepalingen van internationaal privaatrecht met betrekking tot zeerecht en binnenvaartrecht); trustit (Wet conflictenrecht trusts); perintöoikeus (Wet conflictenrecht eropvolging); yritykset, sopimuksenulkoinen vastuu eli deliktivastuu (Wet conflictenrecht onrechtmatige daad); vanhemmuus (Wet conflictenrecht afstamming); adoptio (Wet conflictenrecht adoptie); rekisteröity parisuhde (Wet conflictenrecht geregistreerd partnerschap). Muihin aihealueisiin sovelletaan sopimuksia ja tapaoikeudesta johdettuja sääntöjä pikemminkin kuin lainsäädäntöä.

Sivun alkuunSivun alkuun

I.2. Monenväliset sopimukset
  • Yleissopimus lapsen elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, tehty Haagissa 24. lokakuuta 1956
  • Yleissopimus alaikäisten suojelun suhteen toimivaltaisista viranomaisista ja sovellettavasta lainsäädännöstä, tehty Haagissa 5. lokakuuta 1961 (jäljempänä 'alaikäisten suojelua koskeva Haagin yleissopimus vuodelta 1961')
  • Yleissopimus testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista, tehty Haagissa 5. lokakuuta 1961 (jäljempänä 'testamenttimääräysten muotoa koskeva Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus laillistamisesta avioliiton kautta, tehty Roomassa 10. syyskuuta 1970
  • Yleissopimus tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista, tehty Haagissa 4. toukokuuta 1971 (jäljempänä 'tieliikennettä koskeva Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista, tehty Haagissa 2. lokakuuta 1973 (jäljempänä' elatusapua koskeva vuoden 1973 Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus tuotevastuuseen sovellettavasta laista, tehty Haagissa 2. lokakuuta 1973 (jäljempänä 'tuotevastuuta koskeva Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus edustussuhteisiin sovellettavasta laista, tehty Haagissa 14. maaliskuuta 1978 (jäljempänä 'edustussuhteita koskeva Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus avioliiton solmimisesta ja sen pätevyyden tunnustamisesta, tehty Haagissa 14. maaliskuuta 1978
  • Yleissopimus aviovarallisuussuhteisiin sovellettavasta laista, tehty Haagissa 14. maaliskuuta 1978 (jäljempänä 'aviovarallisuussuhteita koskeva Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista, tehty Roomassa 19. kesäkuuta 1980 (jäljempänä 'Rooman yleissopimus')
  • Yleissopimus etu- ja sukunimiin sovellettavasta laista, tehty Münchenissä 5. syyskuuta 1980 (jäljempänä 'nimiä koskeva yleissopimus')
  • Yleissopimus trusteihin sovellettavasta laista ja sen tunnustamisesta, tehty Haagissa 1. heinäkuuta 1985 (jäljempänä 'trusteja koskeva Haagin yleissopimus')
  • Yleissopimus kuolleiden henkilöiden omaisuuden perimisessä sovellettavasta laista, tehty Haagissa 1. elokuuta 1989 (jäljempänä 'Haagin yleissopimus perintöoikeudesta'; ei voimassa, mutta sovelletaan Alankomaissa perintölain mukaisesti)
  • Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000.
I.3. Kahdenväliset yleissopimukset

Ei ole.

Sivun alkuunSivun alkuun

II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen

II.1. Lainvalintasääntöjen soveltaminen viran puolesta

Siviiliprosessilain (Wetboek van Burgerlijke Rechtsvordering) 25 §:n mukaan tuomioistuinten on sovellettava lainvalintasääntöjä viran puolesta (siis myös tapauksessa, jossa osapuolet eivät vetoa kyseisiin sääntöihin).

II.2. Takaisin- ja edelleenviittaus (renvoi)

Jos valitaan valtion A laki, sovelletaan kyseisen valtion sääntöjä. Jos valtion A lain mukaan olisi sovellettava Alankomaiden tai valtion B lakia, tämä määräys on periaatteessa jätettävä huomiotta. Poikkeukset ovat mahdollisia tietyin edellytyksin yksittäistapauksissa.

II.3. Liittymän muuttuminen (conflit mobile)

Liittymän muuttumisesta aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi ei ole yleisiä sääntöjä. Jäljempänä 3 luvussa pohditaan ratkaisuja, joihin on päädytty joillakin sellaisilla oikeuden aloilla, joilla liittymän muuttumisella on erityistä merkitystä.

II.4. Poikkeukset lainvalintasääntöjen soveltamiseen (ordre public; lois de police)

Oikeusjärjestyksen perusteet (ordre public)

Ulkomainen lainsäädäntö on jätettävä huomiotta, jos kyseinen lainsäädäntö tai sen soveltaminen on vastoin kansainvälisen yksityisoikeuden järjestyksen perusteita. Näin on silloin kun ulkomainen lainsäädäntö (sen soveltaminen) rikkoisi Alankomaiden oikeusjärjestyksen perusperiaatteita. Sääntöä on sovellettava suppeasti. Ulkomaalaisen lainsäädännön poikkeaminen Alankomaiden lainsäädännöstä ei yksin riitä perusteeksi oikeusjärjestyksen perusteisiin vetoamiselle, vaikka kyseinen Alankomaiden lainsäädäntö olisi luonteeltaan pakottavaa. Jos oikeusjärjestyksen perusteita mahdollisesti rikotaan sääntöä soveltamalla eikä itse säännöllä, rikkomisen arviointi voi riippua osittain siitä, missä määrin tapaus liittyy Alankomaiden lainkäyttövaltaan. Oikeusjärjestyksen perusteisiin voidaan vedota, vaikka sovellettavassa säädöksessä ei olisi asiaa koskevaa säännöstä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Kansainvälisesti pakottavat säännöt (lois de police)

Alankomaiden tuomioistuimet voivat soveltaa erityisiä pakottavia säännöksiä (lois de police) riippumatta laista, jolla säädellään osapuolten välisiä oikeussuhteita. Tämä ei koske "tavanomaisia" pakottavia säännöksiä, vaan ennemminkin säännöksiä, joilla on usein myös julkisoikeudellinen tehtävä. Sekä Alankomaiden että muiden maiden kansainvälisesti pakottavia sääntöjä voidaan soveltaa. Käänteisesti myös sovellettavaksi valitun lainsäädännön mukaisia säännöksiä ei ehkä voida soveltaa, jos säännöksillä suojattava julkisyhteisön etu ei ole aiheellinen kyseisessä tapauksessa.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Tuomioistuimen on selvitettävä ulkomaisen lainsäädännön sisältö viran puolesta. Osapuolia kehotetaan usein ilmaisemaan kantansa ulkomaisesta lainsäädännöstä ja yleensä he noudattavat tätä vaatimusta. Tuomioistuin on silti edelleen vastuussa siitä, mitä se hyväksyy ulkomaalaisen lainsäädännön sisällöksi.

Tuomioistuin voi vapaasti valita tavan, jolla se hankkii tietoa. Se voi noudattaa ulkomaisesta lainsäädännöstä saatavia tietoja koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa (Lontoo, 7. kesäkuuta 1968) määrättyä tapaa, toteuttaa oman kirjalliseen aineistoon perustuvan tutkimuksensa tai se voi antaa tutkimisen tehtäväksi kyseisestä maasta olevalle asiantuntijalle tai tutkimuslaitokselle, kuten T.M.C. Asser Instituutille, tai kansainväliselle oikeudelliselle laitokselle (Internationaal Juridisch Instituut).

Jos ulkomaalaisen lainsäädännön sisältöä ei voida selvittää riittävän laajasti, käytettävissä on useita ratkaisuvaihtoehtoja. Sovellettavaksi voi tulla esimerkiksi sellainen järjestelmä, joka on lähellä ensisijaisesti sovellettavaa lainsäädäntöä, tai tapaukseen voidaan soveltaa kansainvälisesti hyväksyttyjä periaatteita tai Alankomaiden lainsäädäntöä.

Sivun alkuunSivun alkuun

III. Lainvalintasäännöt

III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet

Sopimukset

Useimpien sopimusten osalta sovellettava lainsäädäntö määräytyy Rooman yleissopimuksen perusteella. Ks. kuitenkin seuraava jakso edustusta koskevista sopimuksista.

Joidenkin sopimusten osalta, jotka jäävät Rooman yleissopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vaikutusten ulkopuolelle, sovelletaan erityislakeja (ks. jäljempänä). Muiden sopimusten osalta lainvalintasäännöistä ei ole säädetty lailla.

Ennen Rooman yleissopimuksen voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin sovelletaan kyseisenä aikana voimassa olleita lainvalintasääntöjä. Nämä vastaavat melko läheisesti Rooman yleissopimuksen lainvalintasääntöjä.

Edustus

Edustussopimusten ollessa kyseessä edustussopimuksia koskevan Haagin yleissopimuksen määräykset ovat ensisijaisia Rooman yleissopimuksen määräyksiin nähden. Edustajan ja päämiehen välisessä suhteessa lainvalinta sallitaan. Jos lainvalintaa ei ole tehty, sovelletaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta edustajan vakinaisen asuinpaikan tai päämiehen vakinaisen asuinpaikan lakia, jos toimet toteutetaan pääosin kyseisessä maassa (edustussuhteita koskevan Haagin yleissopimuksen 6 artikla ja sitä seuraavat artiklat). Päämiehen ja hänen vastapuolensa välisessä suhteessa säädellään edustusta koskevia kysymyksiä (kuten edustajan valtuutusta ja hänen toimiensa seurauksia) joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta sen maan lainsäädännöllä, jossa edustajalla on vakinainen asuinpaikka (edustussuhteita koskevan Haagin yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohta).

Sivun alkuunSivun alkuun

Henkivakuutus ja vahinkovakuutus

Henkivakuutusten ja vahinkovakuutusten osalta lainvalintasäännöt sisällytettiin lainvalintaa henkivakuutusasioissa koskevaan lakiin (Wet conflictenrecht levensverzekering) ja lainvalintaa vahinkovakuutusasioissa koskevaan lakiin (Wet conflictenrecht schadeverzekering).

Kauppa

Tavaroiden kauppaa koskevalla Wienin yleissopimuksella (Wien, 11. huhtikuuta 1980) annetaan säännökset tavaroiden kauppaa koskevan lain yhdenmukaistamisesta. Sopimuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että jos kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan sopimusvaltion laki tulee sovellettavaksi, ei sovelleta kyseisen valtion sisäistä oikeutta, vaan yleissopimusta.

Oikeustoimet

"Oikeustoimet" eivät muodosta erillistä viiteluokkaa. Sopimuksen yhteydessä toteutettavat oikeustoimet ovat yleensä sopimusta säätelevän lain alaisia; muista oikeustoimista johtuvat velvoitteet katsotaan sopimuksenulkoisiksi velvoitteiksi (esimerkiksi toiselle kuuluvien tehtävien hoitaminen eli asiainhuolto) tai ne luokitellaan toisen viiteluokan alaisiksi (esimerkiksi testamentin laatiminen ja lapsen tunnustaminen). Suotuisaa lainvalintasääntöä sovelletaan yleensä oikeustoimien muotoon: oikeustoimi on pätevä, jos se täyttää joko toimen toteuttamispaikan muotovaatimukset tai oikeustoimen sisällön perusteella sovellettavan lain mukaiset muotovaatimukset (yleisiä säännöksiä koskevan lain 10 §).

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Sopimuksenulkoiset toimet

Lainvalintaa sopimuksenulkoisissa toimissa koskevalla lailla (Wet conflictenrecht onrechtmatige daad) säädetään, että sopimuksenulkoiseen toimeen eli deliktiin sovelletaan teon tapahtumapaikan valtion lakia (lain 3 §:n 1 momentti). Tästä on kuitenkin joitakin poikkeuksia erityisesti, jos toimen seuraukset tulevat esille muussa valtiossa kuin siinä, jossa toimi toteutettiin, jos tekijän ja vahinkoa kärsineen osapuolen vakinainen asuinpaikka on samassa valtiossa tai kilpailu on ollut laitonta. Jos sopimuksenulkoinen toimi liittyy läheisesti osapuolten väliseen toiseen oikeussuhteeseen, tuomioistuin voi edellä mainitusta poiketen soveltaa sopimuksenulkoiseen toimeen myös toista, laillista suhdetta säätelevää lakia (lain 5 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Osapuolet voivat edellä mainitusta poiketen myös valita itse sovellettavan lain (lainvalintaa sopimuksenulkoisissa toimissa koskevan lain 6 §).

Tieliikenneonnettomuudet

Periaatteessa sovelletaan sen maan lakia, jossa onnettomuus tapahtui (tieliikennettä koskevan Haagin yleissopimuksen 3 artikla). Jos onnettomuudessa on yksinomaan toisessa valtiossa rekisteröityjä ajoneuvoja, sovelletaan sen maan lakia, jossa ajoneuvot ovat rekisteröityinä, jollei noudatettavista lisäehdoista muuta johdu (tieliikennettä koskevan Haagin yleissopimuksen 4, 5 ja 6 artikla).

Sovellettavasta laista riippumatta sovelletaan onnettomuuden tapahtumapaikan voimassa olevia tieliikennettä ja turvallisuutta koskevia määräyksiä (tieliikennettä koskevan Haagin yleissopimuksen 7 artikla).

Tuotevastuu

Tuotevastuuta koskevissa asioissa, sellaisina kuin ne on määritelty tuotevastuuta koskevan Haagin yleissopimuksen 1, 2 ja 3 artiklassa, sovelletaan sen paikan lakia, jossa vahingon aiheuttanut teko toteutettiin, jos jokin tuotevastuuta koskevan Haagin yleissopimuksen 4 artiklassa tarkoitettu ehto täytyy. Muissa tapauksissa sovelletaan lähtökohtaisesti vahinkoa kärsineen osapuolen vakinaisen asuinvaltion tai korvausvelvollisen asuinpaikan lakia (tuotevastuuta koskevan Haagin yleissopimuksen 5 ja 6 artikla).

Asiainhuolto (negotiorum gestio)

Toiselle kuuluvien tehtävien hoitamista koskevia säädöksiä ei ole. Jolleivät osapuolet ole tehneet lainvalintaa, sovelletaan sen maan lakia, jossa toiselle kuuluvia tehtäviä on hoidettu. Jos lakia ei voida valita, esimerkiksi sen vuoksi, että toiselle kuuluvia tehtäviä on hoidettu useammassa maassa, sovelletaan sen maan lakia, johon toiselle kuuluvilla tehtävillä on vahvimmat yhteydet (korkein oikeus, 23. helmikuuta 1996, Alankomaiden oikeustapauskokoelma 1997, 276).

Sivun alkuunSivun alkuun

Perusteettomasti suoritettu maksu: perusteeton etu

Perusteettomasti suoritettua maksua ja perusteetonta etua koskevia lainvalintasääntöjä ei määritetä lainsäädännössä. Tällaisista tapauksista ei myöskään ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

III.3. Henkilöstatuutti (nimi, asuinpaikka, oikeustoimikelpoisuus)

Yleiset tiedot

Henkilöstatuuttia koskeviin oikeudellisiin seikkoihin sovelletaan lähtökohtaisesti sen maan kansallista lainsäädäntöä, jonka kansalainen henkilö on. Alankomaiden kansalaisten osalta henkilöstatuutti määräytyy yleisiä säännöksiä koskevan lain 6 §:n perusteella; muiden kuin Alankomaiden kansalaisten osalta henkilöstatuutti on samalla tavoin pääteltävä tästä säännöksestä. Erityislaeissa on useita poikkeuksia yleisiä säännöksiä koskevan lain 6 §:stä.

Nimi

Nimiä koskevan yleissopimuksen määräykset sisältyvät lainvalintaa etu- ja sukunimiasioissa koskevaan lakiin (Wet conflictenrecht namen). Lailla säädetään myös Alankomaiden kansainvälisen yksityisoikeuden mukaisista erityisistä säännöistä. Lain 1 §:n mukaisesti henkilön nimeä koskeviin kysymyksiin sovelletaan henkilön kansallisuusvaltion lainsäädäntöä sen kansainvälisyksityisoikeudelliset säännökset mukaan luettuina.

Jos henkilöllä on sekä Alankomaiden että muun valtion kansalaisuus, sovelletaan Alankomaiden lainsäädäntöä (lain 2 §). Jos henkilöllä on useamman kuin yhden valtion kansalaisuus, mutta ei Alankomaiden kansalaisuutta, sovelletaan kansalaisuuden osalta sen maan lainsäädäntöä, johon henkilöllä kaikki olosuhteet huomioon ottaen on vahvimmat siteet (lain 1 §:n 2 momentti). Lain 5 b §:ssä säädellään sukunimen valintaa kansainvälisissä tapauksissa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Asuinpaikka

Alankomaiden kansainvälisessä yksityisoikeudessa ei ole asuinpaikkaa koskevia säännöksiä. Käytännössä otetaan huomioon seuraavaa. Jos yleissopimus tai laki koskee henkilön asuinpaikkaa, useimmissa tapauksissa Alankomaiden tuomioistuimen kannalta on merkitystä vain sillä, sijaitseeko kyseinen asuinpaikka Alankomaissa (esimerkiksi siviiliprosessilain 1-14 §, joka koskee yksinomaan sitä, onko Alankomaiden tuomioistuin toimivaltainen, mutta ei sitä, onko ulkomainen tuomioistuin toimivaltainen). Tähän kysymykseen on sovellettava myös Alankomaiden siviililain 1 §:n 10-15 momenttia. Muut yleissopimukset ja lait koskevat usein henkilön vakinaista asuinpaikkaa. Tällaisissa tapauksissa voi olla merkitystä sillä, sijaitseeko kyseinen vakinainen asuinpaikka Alankomaissa vai ulkomailla (esimerkiksi Rooman yleissopimuksen kohdalla, jonka perusteella on määritettävä, sovelletaanko Alankomaiden vai ulkomaiden lakia). Vakinaisen asuinpaikan käsitettä ei sen vuoksi määritellä tarkemmin Alankomaiden lainsäädännön normien perusteella, vaan pikemminkin kyseistä säädöstä koskevien normien perusteella (yleissopimuksen tai Euroopan unionin asetusten itsenäinen tulkinta).

Alaikäisyys ja oikeustoimikelpoisuus

Periaatteessa henkilön kansallisella lainsäädännöllä määritetään se, onko henkilö yleisiä säännöksiä koskevan lain 6 §:n mukaisesti alaikäinen tai oikeustoimikelpoinen. Joissakin asetuksissa on yksittäinen säännös siitä, mihin ikään asti sääntelyä sovelletaan.

Alaikäisten ja aikuisten suojaaminen

Kysymys siitä, onko henkilö alaikäinen ja/tai oikeustoimikelpoinen, on erotettava kysymyksestä, mitä toimenpiteitä voidaan soveltaa alaikäisen tai aikuisen etujen suojaamiseksi. Alaikäisten osalta näitä toimenpiteitä koskee alaikäisten suojelua koskeva Haagin yleissopimus vuodelta 1961, jonka 2 artiklan mukaan sovelletaan alaikäisen vakinaisen asuinpaikan lakia. Aikuisten ollessa kyseessä tämä liittyy sekä kansalliseen lainsäädäntöön että alaikäisten suojelua koskevan Haagin yleissopimuksen 2 artiklaa analogisesti tulkiten myös sen maan lakiin, jossa henkilöllä on vakinainen asuinpaikka.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.4. Vanhemmuus ja adoptio

Vanhemmuus

Lapsen vanhemmat määritetään lainvalintaa vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä koskevan lain nojalla (Wet conflictenrecht afstamming). Tällä lailla vahvistetaan lainvalintasäännöt seuraavia tilanteita varten:

Avioliitosta johtuva vanhemmuus: sen maan lainsäädäntö, jonka kansalaisia mies ja vaimo ovat lapsen syntyessä; jos mies ja vaimo ovat eri maan kansalaisia, sovelletaan sekä vaimon että miehen vakinaisen asuinpaikan lakia, tai jos tätä ei ole, sovelletaan lapsen vakinaisen asuinpaikan lakia (em. vanhemmuutta koskevan lain 1 §).

Naimattoman naisen vanhemmuus: sen maan lainsäädäntö, jonka kansalainen nainen on, mutta vanhemmuus on joka tapauksessa vahvistettava, jos naisen vakinainen asuinpaikka on Alankomaissa (lain 3 §).

Lapsen tunnustamisesta johtuva vanhemmuus: tunnustaminen on mahdollista, jos se on toteutettavissa sen maan kansallisen lainsäädännön mukaan, jonka kansalainen mies tai lapsi on, tai sen maan lainsäädännön mukaan, jossa mies tai lapsi asuu vakinaisesti. Naimisissa olevan alankomaalaisen miehen isyyden tunnustamiseen ja siihen, että lapsen äiti hyväksyy isyyden tunnustamisen, sovelletaan erityissääntöjä (lain 4 §).

Isyyden oikeudellinen vahvistaminen: sen maan lainsäädäntö, jonka kansalaisia mies ja äiti ovat; jos miehellä ja äidillä on eri kansalaisuus, sen maan lainsäädäntö, jossa he asuvat vakinaisesti, tai jos tällaista maata ei ole, sen maan lainsäädäntö, jossa lapsi asuu vakinaisesti (lain 6 §).

Laillistamisesta johtuva vanhemmuus: lähtökohtaisesti sovelletaan yleissopimusta laillistamisesta avioliiton kautta (Rooma, 10. joulukuuta 1970).

Sivun alkuunSivun alkuun

Adoptio

Alankomaissa ilmoitettavaan adoptioon tai ilmoitetun adoption kumoamiseen sovelletaan Alankomaiden lainsäädäntöä (adoptiota koskevan yleissopimuksen 3 artikla). Vanhempien tai muiden henkilöiden suostumukseen sovelletaan periaatteessa sen maan lainsäädäntöä, jonka kansalainen lapsi on; jos lapsella on useampi kuin yksi kansalaisuus, ratkaisevaa on sen maan kansalaisuus, johon lapsella on kaikki olosuhteet huomioon ottaen kiinteimmät siteet.

III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus

Avioliitto

Avioliitto voidaan solmia Alankomaissa, jos molemmat osapuolet täyttävät oman kansallisen lainsäädäntönsä avioliiton solmimiselle asettamat vaatimukset. Jos toisella osapuolella on Alankomaiden kansalaisuus, avioliitto voidaan solmia, jos molemmat osapuolet täyttävät Alankomaiden lainsäädännön vaatimukset (lainvalintaa avioliittoon liittyvissä kysymyksissä koskeva laki, Wet conflictenrecht huwelijk, 2 §). Avioliittoa ei voi solmia, jos jokin lain 3 §:ssä tarkoitetuista seikoista toteutuu, jolloin avioliiton katsotaan olevan oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen. Alankomaissa pariskunnan voi vihkiä avioliittoon ainoastaan väestörekisterinpitäjä tai tietyissä olosuhteissa vierasta valtiota edustava diplomaatti tai konsuli (lain 4 §).

Aviovarallisuussuhteet

Aviovarallisuussuhteisiin sovellettava lainvalintasääntö määräytyy avioliiton solmimispäivän perusteella.

Jos avioliitto on solmittu ennen 23. elokuuta 1977, tietyissä poikkeustapauksissa sovelletaan 17. heinäkuuta 1905 tehtyä, avioliittoja koskevaa Haagin yleissopimusta, jossa viitataan sen maan lainsäädäntöön, jonka kansalainen mies oli avioliittoa solmiessaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Muissa kuin tämän yleissopimuksen alaisissa avioliitoissa samoin kuin ennen 1. syyskuuta 1992 solmituissa avioliitoissa lainvalintasäännöt määräytyvät 10. joulukuuta 1976 annetun korkeimman oikeuden tuomion mukaisesti (Alankomaiden oikeustapauskokoelma 1977, 275, Chelouche/van Leer).

Näissä säännöissä määrätään, että tulevat aviopuolisot voivat itse valita avioliittoonsa sovellettavan lain. Jos he eivät sitä tee, sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisia he olivat avioliittoa solmiessaan tai jonka kansalaisuuden he saavat pian avioliiton solmimisen jälkeen. Jos tällaista maata ei ole, sovelletaan sen valtion lakia, jossa he avioiduttuaan ensimmäiseksi asuvat. Jos tällaistakaan maata ei ole, sovelletaan sen maan lakia, johon osapuolilla on kaikki olosuhteet huomioon ottaen kiinteimmät siteet.

Lakia, jota sovelletaan näiden lainvalintasääntöjen mukaisesti, sovelletaan myös jatkossa lukuun ottamatta tapauksia, joissa osapuolet suorittavat sovellettavan lain valinnan myöhemmin.

Ennen 1. syyskuuta 1992 solmitut avioliitot kuuluvat aviovarallisuussuhteita koskevan Haagin yleissopimuksen piiriin. Tällä sopimuksella sallitaan myös lainvalinta tietyissä rajoissa. Jos lainvalintaa ei tehdä, niin olosuhteista riippuen sovelletaan sen maan lakia, jossa puolisoilla on ensimmäinen vakinainen asuinpaikka avioliiton solmimisen jälkeen, tai sen maan lakia, jonka kansalaisia he ovat.

Olosuhteiden muuttuminen (jos esimerkiksi kansalaisuus tai vakinainen asuinpaikka muuttuu) voi siis johtaa sovellettavan lainsäädännön muuttumiseen.

Avioliiton henkilöoikeudelliset seuraukset

Niihin avioliitosta johtuviin oikeuskysymyksiin, jotka jäävät aviovarallisuussuhteita koskevan sääntelyn ulkopuolelle, sovelletaan Wet conflictenrecht huwelijksbetrekkingen -lain mukaisesti määräytyvää lakia. Siten sovelletaan sen maan lakia, jonka kansalaisia puolisot ovat, sen maan lakia, jossa heillä molemmilla on vakinainen asuinpaikka, tai sen maan lakia, johon heillä on kaikki olosuhteet huomioon ottaen kiinteimmät siteet (Wet conflictenrecht huwelijksbetrekkingen 1 § 1-2 momentti; ks. lain 2-3 §:ssä mainitut poikkeukset).

Sivun alkuunSivun alkuun

Avioero ja asumusero

Lainvalintaa avioerokysymyksissä koskevan lain (Wet conflictenrecht echtscheiding) 1 §:n mukaisten lainvalintasääntöjen vaikutus on käytännössä se, että Alankomaiden lakia sovelletaan lähes aina avioero-oikeudenkäyntiin. Ainoastaan jos puolisoilla on yhteinen vieraan valtion kansalaisuus, sovelletaan kyseisen maan lakia, joskin tähän on useita poikkeuksia.

Rekisteröity parisuhde

Alankomaiden lakia sovelletaan tapauksissa, joissa henkilöt rekisteröivät parisuhteensa Alankomaissa (lainvalintaa rekisteröityyn parisuhteeseen liittyvissä asioissa koskevan lain, Wet conflictenrecht geregistreerd partnerschap,1 §). Lakia sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen päättämiseen tiettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta (lain 22 § ja 23 §:n 1 momentti).

Varallisuusjärjestelmä parisuhteessa

Kumppanukset voivat tiettyjen rajojen sisällä valita lain, jolla heidän varallisuussuhteitaan säädellään (em. rekisteröityä parisuhdetta koskevan lain 6-8 §). Jos he eivät tee sitä, sovelletaan sen maan lakia, jossa kumppanuussuhde solmittiin, kyseisen valtion voimassa olevat kansainvälisyksityisoikeudelliset säännöt mukaan luettuina (lain 7 §).

Kumppanusten väliset henkilökohtaiset suhteet

Kumppanusten välisin henkilökohtaisiin suhteisiin sovelletaan sen maan lakia, jossa kumppanuussuhde solmittiin kyseisen valtion voimassa olevat kansainvälisyksityisoikeudelliset säännöt mukaan luettuina (lain 5 §:n 1-2 momentti, ks. myös 3-4 momentin mukaiset poikkeukset).

Rekisteröidyn parisuhteen päättyminen

Rekisteröidyn parisuhteen päättymiseen sovelletaan Alankomaiden lakia tai poikkeustapauksissa sen maan lakia, jossa kumppanuussuhde solmittiin (lain 22-23 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

Avoliitto

Lainvalintasääntöjä ei ole olemassa sellaisten tapausten varalta, joissa henkilöt asuvat yhdessä, mutta eivät ole solmineet avioliittoa tai rekisteröineet parisuhdetta.

Elatus

Elatusvelvollisuutta säädellään vuoden 1973 elatusapua koskevan Haagin yleissopimuksen nojalla valitulla lailla. Tämän yleissopimuksen mukaiset lainvalintasäännöt ovat seuraavat: elatusvelvollisuuteen sovelletaan periaatteessa sen maan lakia, jossa elatusta saavalla on vakinainen asuinpaikka (vuoden 1973 elatusapua koskevan Haagin yleissopimuksen 4 artikla). Tärkein poikkeus tästä on se, että entisten puolisoiden tapauksessa elatusapuun sovelletaan samaa lakia, jota sovellettiin avioero-oikeudenkäyntiin (vuoden 1973 elatusapua koskevan Haagin yleissopimuksen 8 artikla).

III.6. Aviovarallisuussuhteita koskevat lait

Ks. edellä oleva 3.5 kappale.

III.7. Testamentit ja perinnöt

Lainvalintaa perintöasioissa koskevan lain (Wet conflictenrecht eropvolging) 1 §:n mukaisesti sovelletaan perintöoikeutta koskevaa Haagin yleissopimusta, joten testamentintekijä voi valita, mitä lainsäädäntöä hänen jäämistöönsä sovelletaan. Jos hän ei tee valintaa, sovelletaan hänen viimeisen vakinaisen asuinpaikkansa lainsäädäntöä tai sen maan lainsäädäntöä, jonka kansalainen hän on, jos hän asui kyseisessä maassa yli viisi vuotta, tai jos tällaista maata ei ole, sen maan lainsäädäntöä, jonka kansalainen hän on (perintöoikeutta koskevan Haagin yleissopimuksen 3 artikla).

Sivun alkuunSivun alkuun

Riippumatta siitä, onko testamentti muodollisesti pätevä (esimerkiksi vaaditaanko notaarin laatima asiakirja), sitä voidaan arvioida jonkin testamenttimääräysten muotoa koskevan Haagin yleissopimuksen 1 artiklassa mainitun oikeusjärjestelmän mukaisesti. Tämä sisältää muiden muassa sen paikan lainsäädännön, jossa testamentti laadittiin, ja sen maan lainsäädännön, jonka kansalainen testamentintekijä oli tai jossa hän asui vakinaisesti joko testamentin laatimishetkellä tai kuollessaan.

III.8. Esineoikeus

Esineoikeus

Esineoikeuksiin sovelletaan sen paikan lakia, jossa (irtain tai kiinteä) omaisuus sijaitsee. Kiinteän omaisuuden osalta asiaa täsmennetään yleisiä säännöksiä koskevan lain 7 §:ssä. Irtaimen omaisuuden osalta sääntö voidaan johtaa oikeuskäytännöstä.

Irtain omaisuus sijoitetaan usein uudestaan toiseen maahan. Tässä tapauksessa esineoikeuksien vahvistamista ja oikeuksien soveltamisalaa arvioidaan sen maan lainsäädännön mukaisesti, jossa omaisuus sijaitsee kyseisenä tapahtuma-aikana; tällä tavoin luodut oikeudet pysyvät voimassa, vaikka omaisuus siirretään. Uudelleensijoittamisen jälkeen saatuihin oikeuksiin sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, johon omaisuus on sijoitettu uudelleen, ja ne ovat ensisijaisia suhteessa vanhempiin oikeuksiin.

Trustit

Trustit ovat trusteja koskevan Haagin yleissopimuksen nojalla valitun lainsäädännön alaisia. Trustin perustaja voi itse valita sovellettavan lainsäädännön (trusteja koskevan Haagin yleissopimuksen 6 artikla). Jos hän ei tee lainvalintaa, sovelletaan sen maan lakia, johon trustilla on kiinteimmät siteet. Lainavalintaa trusteihin liittyvissä asioissa koskevassa laissa (Wet conflictenrecht trusts)on lisäksi joitakin erityisiä lainvalintasääntöjä.

III.9. Maksukyvyttömyys

Kaikki Alankomaissa käynnistetyt maksukyvyttömyysmenettelyt ovat maksukyvyttömyysmenettelyn nojalla valitun lainsäädännön alaisia.

Lisätietoja

Parhaillaan www-sivustoa luodaan osoitteessa www.internationaalprivaatrecht.nl English - Nederlands, jossa julkaistaan Alankomaissa kansainvälisen yksityisoikeuden alalla sovellettavan lainsäädännön tekstit. Näihin sisältyvät alan yhteisön asetusten hollanninkieliset tekstit ja edellä mainittujen yleissopimusten hollanninkieliset käännökset.

Todistusvoimaiset ranskan- ja englanninkieliset tekstit Haagin yleissopimuksista sekä yleissopimuksiin liittyvät allekirjoittamista ja voimaantuloa koskevat tiedot löytyvät osoitteesta www.hcch.net English - français.

Oikeudellista neuvontaa sekä tietoja kansainvälisestä yksityisoikeudesta ja ulkomaisesta lainsäädännöstä on saatavilla T.M.C. Asser Instituutin sivustosta www.asser.nl English ja kansainvälisestä oikeusinstituutin (International Legal Institute) sivustosta www.iji.nl English - Nederlands.

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Alankomaat - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 23-04-2009

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta