Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Italia

Uusin päivitys: 20-02-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Italia

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. VOIMASSA OLEVIEN LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset

Täydellinen luettelo voimassa olevista monenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista I.2.

I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset

Luettelo tuomioistuinten useimmin soveltamista kahdenvälisistä sopimuksista I.3.

II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN II.
II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan II.1.
II.2. Renvoi II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen II.3.
II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. LAINVALINTASÄÄNNÖT III.
III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet (deliktit, ansioton hyöty, asiainhuolto jne.) III.2.
III.3. Henkilöstatuutti III.3.
III.4. Vanhemmuuden vahvistaminen, mukaan lukien adoptio III.4.
III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Kiinteä omaisuus

Kiinteä ja irtain omaisuus (tässä yhteydessä ei ole syytä käsitellä aineetonta omaisuutta). III.8.

III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. VOIMASSA OLEVIEN LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET

I.1. Kansalliset säännöt

Kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin kuuluvia suhteita säännellään Italiassa 31. toukokuuta 1005 annetulla lailla nro 218, jolla korvattiin siviililain 16 - 31 §:n yleiset lainsäädäntöä koskevat säännökset.

I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset

Täydellinen luettelo voimassa olevista monenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista

Italiassa voimassa olevat monenväliset sopimukset on lueteltu näiden sivujen liitteenä olevassa luettelossa PDF File (PDF File 14 KB)

I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset

Luettelo tuomioistuinten useimmin soveltamista kahdenvälisistä sopimuksista

Kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin kuuluvia suhteita koskevat yhteisön välineet syrjäyttävät Italian ja Euroopan unionin yksittäisten jäsenvaltioiden välisissä kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin kuuluvissa suhteissa aikaisemmin sovelletut kahdenväliset sopimukset. Useimmin sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa annettua asetusta (EY) N:o 1348/2000, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa annettua asetusta (EY) N:o 1206/2001, vanhempainvastuusta annettua asetusta (EY) N:o 2201/2003 ja asetusta (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

Sivun alkuunSivun alkuun

Italian ja EU:n ulkopuolisten valtioiden suhteissa yleisimmin sovellettuja kahdenvälisiä sopimuksia ovat oikeusapua ja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat sopimukset. Tällaisia sopimuksia on voimassa seuraavien maiden kanssa: Agentiina (Rooma, 9.12.1987), Brasilia (Rooma, 17.10.1989), Venäjän federaatio ja muut entisen Neuvostoliiton valtiot (Rooma, 25.1.1979), entisen Jugoslavian valtiot (Belgrad, 7.5.1962), eräät Yhdistyneen kuningaskunnan entiset alusmaat, kuten Australia ja Kanada (Lontoo, 17.12.1930), Sveitsi (tuomioiden tunnustaminen siviili- ja kauppaoikeuden alalla, Rooma, 3.1.1933, ja (liikennevahinkojen korvaaminen, Rooma, 16.8.1978), Bulgaria (Rooma, 18.5.1990), Romania (Bukarest, 11.11.1972) ja Turkki (Rooma, 10.8.1926).

II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN

II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Missä määrin ja missä tilanteissa tuomareiden on sovellettava lainvalintasääntöjä, vaikka asianosaiset eivät olisi esittäneet tätä koskevaa vaatimusta?

Italian oikeusjärjestyksessä tuomarin on sovellettava lainvalintasääntöjä käsiteltävänä olevassa asiassa omasta aloitteestaan ja määritettävä sovellettava lainsäädäntö asianosaisten tätä koskevasta vaatimuksesta riippumatta (iura novit curia).

II.2. Renvoi

Kun tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, määrittää lainvalintasääntöjensä perusteella, että asiaan on sovellettava vieraan valtion lakia, voi käydä niin, että kyseisen vieraan valtion lainvalintasääntöjen perusteella olisikin sovellettava muuta lakia.

Sivun alkuunSivun alkuun

Esimerkki: Ranskan lainvalintasääntöjen mukaan Ranskassa asuvan Englannin kansalaisen asiassa sovelletaan Englannin lainsäädäntöä. Englannin lainvalintasääntöjen mukaan taas sovelletaan asuinmaan, siis Ranskan, lainsäädäntöä.

Tunnetaanko takaisinviittaus (renvoi) Italian lainvalintasäännöissä ja missä määrin niissä hyväksytään se, että vieraan valtion lainvalintasääntöjen perusteella sovelletaankin Italian lainsäädäntöä tai jonkin muun maan lainsäädäntöä.

Tilanne, jossa Italian lainvalintasääntöjen mukaan sovelletaan vieraan valtion lainsäädäntöä, joka taas sisältää takaisinviittauksen Italian lainsäädäntöön, esiintyy jos se on kyseisen vieraan valtion lainsäädännön mukaan mahdollista tai jos kyseisen valtion lainsäädännön mukaan sovelletaan Italian lainsäädäntöä. Renvoi eli takaisinviittaus ei ole sovellettavissa, jos asianosaiset ovat valinneet sovellettavaksi vieraan valtion lain tai vieraan valtion laissa on säännöksiä oikeustoimien muodosta tai jos on kyse sopimuksenulkoisista velvoitteista.

II.3. Liittymän muuttuminen

Mitä tapahtuu, jos liittymä muuttuu esim. irtaimen omaisuuden luovutuksen yhteydessä?

Sovelletaan edellä esitettyjä sääntöjä

II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen

  • Voivatko tuomioistuimet olla noudattamatta lainvalintasääntöjä, jos ne ovat ristiriidassa kansainvälisen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa? Sovelletaanko Italiassa muita säännöksiä lainvalintasäännöistä riippumatta (kansainvälisesti pakottavat säännökset)?
  • Italian lainsäädännön mukaan (lain 218/1995 16 §) tuomioistuin ei voi soveltaa lakiviittauksen mukaista vieraan valtion lakia, jos sen vaikutukset ovat vastoin yleistä järjestystä. Tällä tarkoitetaan yleensä "kansainvälistä oikeusjärjestystä".
  • Italian lainsäädännön (ed. mainitun lain 17 §) mukaan lainvalintatilanteessa Italian lainsäädännön mukaiset normit syrjäyttävät poikkeuksetta muut. Näin on silloinkin, kun lainvalintasääntöjen mukaan olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jos se poikkeaa Italian lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

  • Tuomarin ja asianosaisten roolit?

Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen kuuluu tuomarin tehtäviin, mutta hän voi käyttää siinä apuna myös asianosaisia.

Sivun alkuunSivun alkuun

  • Millä tavoin sisältö on selvitettävä?

Vieraan valtion lain sisältö on selvitettävä kuten tosiseikat. Tässä voidaan käyttää todistuskeinoina kansainvälisissä sopimuksissa mainittuja välineitä, tietoja, joita vieraan valtion viranomaiset ovat toimittaneet oikeusministeriön välityksellä, ja asiantuntijoiden tai tutkimuslaitosten lausuntoja.

  • Mitä tapahtuu, jos vieraan valtion lain sisältöä ei voida selvittää?

Jos mahdollista, sovelletaan lakia, johon asialla on muiden kriteerien perusteella liittymä. Jos tällaista ei ole, sovelletaan Italian lakia.  

III. LAINVALINTASÄÄNNÖT

III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet

Pelkkä viittaus Rooman yleissopimukseen vuodelta 1980 ei ole riittävä. Rooman yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä kysymyksiä koskeviin sääntöihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Italian lainsäädännössä säädetään tästä nimenomaisesti. Sopimusvelvoitteisiin sovelletaan 19. kesäkuuta 1980 allekirjoitettua Rooman yleissopimusta. Jos kyseessä on asia, joka ei kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, sovelletaan mahdollisia muita asiaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia.

Sopimuspuolet voivat kuitenkin vapaasti sopia, mitä lakia sopimukseen sovelletaan.

Kansainvälisen yleissopimuksen perusteella määritettyä lakia tai sopimuspuolten vapaasti sopimaa lakia ei voida kuitenkaan soveltaa, jos sen katsotaan olevan vastoin yleistä järjestystä (esim. vastoin turvallisuussäännöksiä).

Sivun alkuunSivun alkuun

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet (deliktit, ansioton hyöty, asiainhuolto jne.)

Laissa 218/1995 mainitaan, mitä lakia sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovelletaan seuraavissa tapauksissa: yksipuolinen sitoumus (sen valtion laki, jossa sitoumus on tehty); velkakirjat (vekseleitä, juoksevia velkakirjoja ja sekkejä koskeva Geneven yleissopimus vuodelta 1930; muihin velkakirjoihin sovelletaan pääasiallisten vaatimusten osalta sen valtion lakia, jossa velkakirja annetaan); vapaaehtoinen edustus (sen valtion laki, jossa edustajan toimipaikka on tai jossa hän pääasiallisesti käyttää valtuuksiaan); laista johtuvat velvoitteet (sen paikan laki, jossa asiaintila, josta velvoite seuraa, on ilmennyt); deliktivastuu (sen valtion laki, jossa asiaintila on ilmennyt, ellei vahingon kohteeksi joutunut pyydä soveltamaan sen paikan lakia, jossa vahingon aiheuttanut asia on tapahtunut; tai, jos kaikki osapuolet ovat saman valtion kansalaisia, kyseisen valtion laki).

III.3. Henkilöstatuutti

Henkilön oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen ja oikeustoimikelpoisuuteen sekä henkilön oikeuksiin ja niiden sisältöön (kuten oikeus nimeen), sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen kyseinen henkilö on. Perhesuhteista johtuviin oikeuksiin sovelletaan kuitenkin tapauskohtaisesti laissa 218/1995 mainittuja lainvalintasääntöjä.

III.4. Vanhemmuuden vahvistaminen, mukaan lukien adoptio

Aviolapsen asema ja kansalaisuus määräytyy sen valtion lain mukaan, jonka kansalaisia vanhemmat tai toinen heistä on lapsen syntyessä. Vanhemmuuden vahvistamisen osalta viitataan sen valtion lakiin, jonka kansalainen lapsi on syntyessään.

Sivun alkuunSivun alkuun

Adoptioasioissa sovelletaan Italian lakia, jos italialaista tuomioistuinta on pyydetty vahvistamaan lapselle aviolapsen asema.

Lain 218/1995 38 §:ssä on muiden lainvalintasääntöjen osalta yksityiskohtainen säännöstö yksittäisistä tapauksista.

III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus

Jos aviopuolisot ovat saman valtion kansalaisia, heidän suhteisiinsa sovelletaan kyseisen valtion lakia. Muussa tapauksessa sovelletaan sen valtion lakia, jossa aviopari pääasiallisesti asuu.

Henkilöiden välisiin suhteisiin sovellettavaa lakia sovelletaan yleensä myös aviovarallisuussuhteisiin. Tästä voidaan kuitenkin poiketa laissa säädetyissä tapauksissa tai, jos puolisot ovat sopineet toisin.

Italian lainsäädännössä ei tunnusteta muita parisuhteita kuin avioliitto.

Jos puolisot ovat saman valtion kansalaisia, asumus- ja avioeroon sovelletaan kyseisen valtion lakia. Muussa tapauksessa sovelletaan sen valtion lakia, jossa aviopari on pääasiallisesti asunut. Jos kyseisen vieraan valtion laissa ei ole säännöksiä asumus- tai avioerosta, sovelletaan Italian lakia.

Perheen elatusvelvollisuuksiin sovelletaan 2. lokakuuta 1973 allekirjoitettua Haagin yleissopimusta.

III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus

Yleisperiaatteena Italiassa on, että puolisoiden omaisuus on yhteistä.

Puolisot voivat kuitenkin sopia omaisuutensa pitämisestä erillisinä tai tehdä sopimuksen muunlaisesta järjestelystä.

III.7. Testamentit ja perinnöt

Perimykseen sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen perittävä oli kuollessaan. Perittävä voi eläessään määrätä testamentissaan, että perimykseen sovelletaan hänen asuinmaansa lakia. Jos kyseessä on Italian kansalainen, lainvalinta ei vaikuta Italiassa asuvien perillisten oikeuksiin.

Testamentti on muodoltaan pätevä, jos se on sen paikan lain mukainen, jossa testamentin tekijä käytti omaisuuteensa liittyviä oikeuksia, tai sen valtion lain mukainen, jonka kansalainen testamentin tekijä oli testamentin tehdessään tai kuollessaan, tai sen paikan lain mukainen, jossa testamentin tekijällä oli testamentin tehdessään tai kuollessaan asuinpaikka tai kotipaikka.

III.8. Kiinteä omaisuus

Kiinteä ja irtain omaisuus (tässä yhteydessä ei ole syytä käsitellä aineetonta omaisuutta).

Omistusoikeuteen ja muihin esineoikeuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa omaisuus on.

III.9. Maksukyvyttömyys

Italian lainsäädännössä ei ole nimenomaisia säännöksiä maksukyvyttömyysmenettelyissä sovellettavasta lainsäädännöstä.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhteisistä lainvalintasäännöistä on säädetty asetuksessa (EY) N:o 1346/2000.

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Italia - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 20-02-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta