Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Kreikka

Uusin päivitys: 29-08-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Kreikka

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


Jos henkilöiden välinen oikeussuhde sisältää tekijöitä, jotka liittävät sen useampaan kuin yhteen valtioon (kansainväliset tekijät), ja asiasta syntyy riitaa, Kreikan tuomioistuimet eivät välttämättä sovella suoraan Kreikan lainsäädäntöä, vaan tutkivat, mitä lainsäädäntöä tapaukseen tulee soveltaa kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan (sovellettava laki). Kansainvälinen yksityisoikeus on mekanismi, jonka toimintaa ohjaavat lainvalintasäännöt. Niiden perusteella määritetään sovellettava laki (eli jonkun valtion lain säännökset). Sovellettava laki voi olla joko asianomaisen valtion tai jonkin toisen valtion laki. Lainvalintasäännöt määräytyvät yhden tai useamman liittymän perusteella. Liittymä tarkoittaa sitä kansainvälisen tekijän sisältävän riita-asian osatekijää, joka aktivoi jonkin tietyn kansainväliseen yksityisoikeuteen sisältyvän säännön. Kyseisen säännön perusteella sitten valitaan kyseessä olevassa tapauksessa sovellettava laki.



 

SISÄLLYSLUETTELO

I. VOIMASSA OLEVIEN LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Kansainväliset yleissopimukset I.2.
II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN II.
II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan II.1.
II.2. Renvoi eli viittausperiaate II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen II.3.
II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. LAINVALINTASÄÄNNÖT III.
III.1. Sopimusvelvoitteet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet III.2.
III.3. Henkilöstatuutti III.3.
III.4. Vanhempi-lapsisuhde: adoptio III.4.
III.5. Avioliitto III.5.
III.6. Avioliiton alainen omaisuus [ja puolisoiden väliset henkilökohtaiset suhteet] III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Kiinteä omaisuus III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. VOIMASSA OLEVIEN LAINVALINTASÄÄNTÖJEN LÄHTEET

I.1. Kansalliset säännöt

Kreikassa kansainvälisen yksityisoikeuden pääasiallinen lähde on Kreikan lainsäädäntö. Perussäännökset sisältyvät siviililakiin (4–33 §), mutta myös muiden lakien säännöksiä, kuten shekeistä annetun lain 5960/1933 (70–76 §) säännöksiä, saatetaan soveltaa. Tähän sisältyvät myös Kreikan ratifioimat kahden- ja monenväliset kansainväliset yleissopimukset, joita sovelletaan ratifioinnin jälkeen samalla tavalla kuin Kreikan kansallista lainsäädäntöä.

I.2. Kansainväliset yleissopimukset

Α. Monenväliset sopimukset

Pääasialliset monenväliset kansainväliset yleissopimukset:

  • Tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytetystä rahtisopimuksesta 15. toukokuuta 1956 tehty Geneven yleissopimus, jonka Kreikka on ratifioinut lailla 559/1977.
  • Testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista 5. lokakuuta 1961 tehty Haagin yleissopimus, jonka Kreikka on ratifioinut lailla 1325/1983.
  • Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 19. kesäkuuta 1980 tehty Rooman yleissopimus, jonka Kreikka on ratifioinut lailla 1792/1988.

Β. Kahdenväliset sopimukset

Pääasialliset kahdenväliset kansainväliset yleissopimukset:

Yleissopimus Kreikan ja Yhdysvaltojen välillä (ratifioitu lailla 2893/1954) sekä yleissopimus Kreikan ja Kyproksen välillä (ratifioitu lailla 1548/1985). Kreikkaan, Yhdysvaltoihin tai Kyprokseen rekisteröityjen yritysten välisissä riita-asioissa sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jossa yritykset on rekisteröity.

Sivun alkuunSivun alkuun

II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN

II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Jos sovellettavaksi laiksi määritellään Kreikan kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasääntöjen perusteella vieraan valtion laki, kreikkalainen tuomari ottaa tämän oma-aloitteisesti huomioon. Riita-asian osapuolten ei siis tarvitse vedota kyseiseen lakiin tai pyytää selvitystä sen säännösten sisällöstä (riita-asioiden oikeudenkäyntilain 337 §).

II.2. Renvoi eli viittausperiaate

Kun Kreikan kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt määräävät, että vieraan valtion lakia on sovellettava, sovelletaan kyseisen valtion aineellista oikeutta eikä viitata vieraan valtion kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiin (siviililain 32 §), joissa mahdollisesti säädettäisiin, että tapauksessa sovelletaan Kreikan tai jonkin kolmannen valtion lakia.

II.3. Liittymän muuttuminen

Oikeudellisen suhteen liittymä muuttuu usein suhteen aikana (irtain omaisuus saatetaan esimerkiksi siirtää maasta toiseen, jolloin myös sovellettava laki muuttuu). On tiettyjä sääntöjä, joiden perusteella voidaan yksiselitteisesti ratkaista, mitä lakia on viimekädessä sovellettava. Muissa tapauksissa tuomioistuin soveltaa alun perin tai myöhemmin sovellettua lakia tai niiden yhdistelmää tapauksen vallitsevista olosuhteista riippuen.

II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen

Jos Kreikan kansainvälistä yksityisoikeutta koskevissa säädöksissä (lainvalintasäännöissä) säädetään, että tapaukseen on sovellettava vieraan valtion lakia, mutta kyseisen lain soveltaminen on ristiriidassa sellaisten perustavaa laatua olevien moraalikäsitysten kanssa, jotka vaikuttavat Kreikan oikeusjärjestykseen (siviililain 33 §) oikeudenkäynnin aikana, kreikkalainen tuomioistuin soveltaa joitakin muita vieraan valtion säännöksiä kyseisen vieraan valtion lain säännösten sijasta (negatiivinen funktio). Jos kuitenkin kyseisen lain soveltaminen on poissuljettu ja vieraan valtion laissa havaitaan jälkeenpäin oikeudellinen aukkokohta, tilanne korjataan soveltamalla Kreikan lakia (positiivinen funktio).

Sivun alkuunSivun alkuun

Yksi tapa suojata Kreikan oikeusjärjestyksen etuja on soveltaa välittömän soveltamisen sääntöjä. Näillä säännöillä säädellään erityisen tärkeitä asioita, jotka liittyvät valtion sisäisiin oikeussuhteisiin. Kreikkalaiset tuomioistuimet soveltavat niitä suoraan myös kansainvälisen tekijän sisältävissä tapauksissa, joita ei saada ratkaistua käynnistämällä Kreikan kansainvälisen yksityisoikeuden mekanismi.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Kun vieraan valtion lain säännöksistä on vaikea päästä selville, kreikkalainen tuomioistuin voi pyrkiä tutustumaan niihin pyytämällä selvityksen sovellettavan vieraan valtion lain sisällöstä tai käyttämällä joitakin muita sopivaksi katsomiaan keinoja. Esimerkkinä voidaan mainita avun pyytäminen riita-asian osapuolilta, mikä ei rajoitu todisteiden toimittamiseen (riita-asioiden oikeudenkäyntilain 337 §). Ateenassa sijaitseva Kreikan kansainvälisen ja ulkomaisen oikeuden instituutti on Kreikassa keskeisessä asemassa oikeudellisten tietojen tuottamisessa.

Seuraavissa poikkeustapauksissa kreikkalainen tuomioistuin ei tee selvitystä vieraan valtion laista eikä sovella sitä, vaan soveltaa Kreikan lakia: i) turvaamistoimet niiden kiireellisyyden takia sekä ii) tapaukset, joissa ponnisteluista huolimatta ei käytännössä pystytty selvittämään vieraan valtion lain säännöksiä.

III. LAINVALINTASÄÄNNÖT

III.1. Sopimusvelvoitteet

Α. Rooman yleissopimus

Kreikkalaiset tuomioistuimet selvittävät, mitä lakia kansainvälisen tekijän sisältäviin sopimusvelvoitteisiin sovelletaan 19. kesäkuuta 1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen perusteella, riippumatta siitä, onko kyse yleissopimukseen liittyneen valtion tai sen ulkopuolisen valtion laista. Sovellettava lainsäädäntö määritellään vakioliittymän sekä välittömän soveltamisen sääntöjen perusteella.

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. Liittymää koskevat säännöt
    • Yleinen sääntö on, että sopijapuolten välisiin sopimusvelvoitteisiin sovelletaan sitä lainsäädäntöä, jonka sopijapuolet ovat yksiselitteisesti tai epäsuorasti valinneet. Sopijapuolet voivat valita jonkin toisen lain alun perin valitun tilalle.
    • Jos sopijapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lainsäädäntöä sopimuksen tekohetkellä, he voivat tehdä tämän jälkeenpäin (esimerkiksi tuomioistuimessa). Jos sopijapuolet ovat eri mieltä asiasta, tuomioistuin soveltaa sen valtion lainsäädäntöä, johon sopimus läheisimmin liittyy.
    • Omaisuutta koskevissa sopimuksissa sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa omaisuus sijaitsee.
    • Tavaroiden kuljetusta koskevissa sopimuksissa sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa kuljetusliikkeen vakinainen toimipaikka sijaitsee.
  2. Välitöntä soveltamista koskevat säännöt
  3. Tapauksissa, joissa on ehdottoman tärkeää turvata oikeusjärjestys, kuten omaisuuteen liittyviä tai kuluttajien tai työntekijöiden kanssa tehtyjä sopimuksia käsiteltäessä, sovellettava laki määritetään johonkin alla mainituista oikeusjärjestelmistä sisältyvien välittömän soveltamisen sääntöjen perusteella:

    • sen valtion oikeusjärjestelmä, jonka tuomari on määrätty käsittelemään asiaa
    • sen valtion oikeusjärjestelmä, jonka lainsäädäntöä tapauksessa sovelletaan
    • sen valtion oikeusjärjestelmä, jonka lainsäädäntöön kaikki sopimuksen näkökohdat liittyvät kaikilta osin, vaikka sopijapuolet olisivat valinneet sovellettavaksi laiksi jonkin toisen valtion lain.

Β. Siviililain 25 §

Kaikkiin Rooman yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin sopimusvelvoitteisiin (luonnollinen henkilö, arvopapereita koskevat sopimukset, välimiesmenettely, oikeuspaikan valinta sekä yritys-, perintö- ja perheoikeuden alaan kuuluvat asiat) sovellettava laki määritellään siviililain 25 §:n perusteella.

Sivun alkuunSivun alkuun

  • Sopijapuolten välisiin sopimussuhteisiin sovelletaan sitä lakia, jonka sopijapuolet ovat yksiselitteisesti tai epäsuorasti valinneet.
  • Jos sopijapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, kreikkalainen tuomioistuin soveltaa sen valtion lakia, johon sopimus tiettyjen seikkojen perusteella liittyy läheisemmin.

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Vahingonkorvauksesta johtuviin velvoitteisiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa rikkomus on tehty (siviililain 26 §).

Perusteettomista eduista johtuviin velvoitteisiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka laki soveltuu parhaiten kyseessä olevaan tapaukseen.

III.3. Henkilöstatuutti

Kreikkalaisen tai ulkomaalaisen henkilön kelpoisuuteen kantaa vastuunsa oikeuksista ja velvollisuuksista, ryhtyä oikeustoimiin, olla kantajana tai vastaajana tuomioistuimessa tai osallistua henkilökohtaisesti oikeudenkäynteihin sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen kyseinen henkilö on (siviililain 5 ja 7 § sekä riita-asioiden oikeudenkäyntilain 62 §:n a momentti ja 63 §:n 1 momentti).

III.4. Vanhempi-lapsisuhde: adoptio

A. Vanhempi-lapsisuhteeseen liittyvät perhesiteet ja niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet

Määritettäessä sitä, onko lapsi syntynyt avioliitossa vai avioliiton ulkopuolella (siviililain 17 §), sovellettava laki on:

  • Sen valtion laki, jonka lainsäädännön alaisuuteen lapsen äidin ja tämän puolison välinen henkilökohtainen suhde kuului lapsen syntyessä.
  • Sen valtion laki, jonka lainsäädännön alaisuuteen lapsen äidin ja tämän puolison välinen henkilökohtainen suhde kuului avioliiton purkamishetkellä, jos avioliitto oli purettu ennen lapsen syntymää.

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen oikeuskelpoisuuteen tulla laillistetuksi (kansainvälisestä henkilöstatuuttikomiteasta 10. syyskuuta 1970 tehdyn yleissopimuksen 1 §; sopimus ratifioitu Kreikassa lailla 1657/1986) sovelletaan sen lapsen isän tai äidin kansalaisuusvaltion lakia, joka mahdollistaa lapsen laillistamisen, jos vanhemmat solmivat jälkeenpäin avioliiton tai tuomioistuin tekee tällaisen päätöksen avioliiton solmimisen jälkeen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Avioliitossa syntyneen lapsen ja tämän vanhempien suhteisiin sovellettava laki (siviililain 18 §):

  • Jos osapuolet ovat saman valtion kansalaisia, sovelletaan kyseisen valtion lakia.
  • Jos osapuolet ovat saaneet uuden yhteisen kansalaisuuden lapsen syntymän jälkeen, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisuuden osapuolet ovat viimeksi saaneet.
  • Jos osapuolet ovat eri valtioiden kansalaisia ennen lapsen syntymää ja kansalaisuus pysyy samana syntymän jälkeen tai jos osapuolet ovat saman valtion kansalaisia ennen lapsen syntymää, mutta jonkun osapuolista kansalaisuus muuttuu syntymän jälkeen, sovelletaan sen valtion lakia, jossa osapuolten viimeisin yhteinen vakituinen kotipaikka sijaitsi lapsen syntymähetkellä.
  • Jos osapuolten vakituinen kotipaikka ei ole sama, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen lapsi on.

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen ja tämän äidin ja isän suhteisiin sovellettava laki (siviililain 19 ja 20 §):

  • Jos osapuolet ovat saman valtion kansalaisia, sovelletaan kyseisen valtion lakia.
  • Jos osapuolet ovat saaneet uuden yhteisen kansalaisuuden lapsen syntymän jälkeen, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisuuden osapuolet ovat viimeksi saaneet.
  • Jos osapuolet ovat eri valtioiden kansalaisia ennen lapsen syntymää ja kansalaisuus pysyy samana syntymän jälkeen tai jos osapuolet ovat saman valtion kansalaisia ennen lapsen syntymää, mutta jonkun osapuolista kansalaisuus muuttuu syntymän jälkeen, sovelletaan sen valtion lakia, jossa osapuolten viimeisin yhteinen vakituinen kotipaikka sijaitsi lapsen syntymähetkellä.
  • Jos osapuolten vakituinen kotipaikka ei ole sama, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen joko äiti tai isä on.

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äidin ja isän välisiin suhteisiin sovellettava laki (siviililain 21 §):

Sivun alkuunSivun alkuun

  • Jos osapuolet ovat saman valtion kansalaisia, sovelletaan kyseisen valtion lakia.
  • Jos osapuolet ovat saaneet uuden yhteisen kansalaisuuden ennen lapsen syntymää, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisuuden osapuolet ovat viimeksi saaneet.
  • Jos osapuolet ovat eri valtioiden kansalaisia ennen lapsen syntymää ja kansalaisuus pysyy samana syntymän jälkeen tai jos osapuolet ovat saman valtion kansalaisia ennen lapsen syntymää, mutta jonkun heistä kansalaisuus muuttuu syntymän jälkeen, sovelletaan sen valtion lakia, jossa osapuolten viimeisin yhteinen vakituinen asuinpaikka sijaitsi lapsen syntymään asti.
  • Jos osapuolten vakituinen kotipaikka ei ole sama, sovelletaan sen valtion lakia, jossa heidän viimeisin yhteinen asuinpaikkansa sijaitsi.

Β. Adoptio

Kansainvälisen tekijän sisältävän adoption ehtoihin ja adoption purkamiseen sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisia kaikki adoption osapuolet ovat (siviililain 23 §). Jos adoption osapuolet ovat eri valtioiden kansalaisia, kaikkien kyseessä olevien valtioiden lainsäädännöissä säädettyjen ehtojen tulee täyttyä eivätkä ne saa sisältää esteitä adoption voimaantulolle.

Adoptiovanhempien ja adoptoidun lapsen suhteisiin sovellettava laki:

  • Jos osapuolet ovat adoption jälkeen saman valtion kansalaisia, sovelletaan kyseisen valtion lakia.
  • Jos osapuolet saavat uuden yhteisen kansalaisuuden adoptiohetkellä, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisuuden osapuolet ovat viimeksi saaneet.
  • Jos osapuolet ovat ennen adoptiota eri valtioiden kansalaisia ja kansalaisuus pysyy samana adoption jälkeen tai osapuolet ovat saman valtion kansalaisia ennen adoptiota, mutta jonkun adoptiossa osapuolena olevan kansalaisuus muuttuu adoption tullessa voimaan, sovelletaan sen valtion lakia, jossa osapuolten viimeisin yhteinen vakituinen kotipaikka sijaitsi adoptiohetkellä.
  • Jos osapuolten vakituinen kotipaikka ei ole sama, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisia adoptiovanhemmat ovat, tai jos adoptiovanhemmat ovat aviopuolisoita, sovelletaan lakia, jonka soveltamisalaan vanhempien välinen henkilökohtainen suhde kuuluu.

III.5. Avioliitto

Α. Aineelliset edellytykset

Avioliiton solmimisen edellytyksiin sekä avioliiton esteisiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisia avioliittoon aikovat ovat, jos he ovat saman valtion kansalaisia, tai jommankumman kansalaisuusvaltion lakia, jos avioliittoon aikovat ovat eri valtioiden kansalaisia (siviililain 13 §:n 1 momentti).

Sivun alkuunSivun alkuun

Β. Menettelytapaa koskevat edellytykset

Avioliiton muodolliseen pätevyyteen sovellettava laki on sen valtion laki, jonka kansalaisia avioliittoon aikovat henkilöt ovat, jos he ovat saman valtion kansalaisia. Jos taas avioliittoon aikovat ovat eri valtioiden kansalaisia, sovelletaan joko jommankumman osapuolen kansalaisuusvaltion lakia tai sen valtion lakia, jossa avioliitto solmitaan (siviililain 13 §:n 1 momentin b alamomentti). Kreikan oikeusjärjestyksen mukaan avioliitto edellyttää tiettyjen muotoseikkojen täyttymistä: vapaat liitot sellaisten yhdessä asuvien henkilöiden välillä, joita ei ole vihitty avioliittoon, tunnustetaan Kreikassa laillisiksi, jos ne tunnustetaan laillisiksi vieraan valtion laissa ja yhdessä asuvat henkilöt eivät ole Kreikan kansalaisia.

C. Avioero

Avioeroon ja eräisiin muihin asumuseron muotoihin sekä puolisoiden elatusvelvollisuuteen sovelletaan sen valtion lakia, jonka alaisuuteen puolisoiden välinen henkilökohtainen suhde kuuluu avioero- tai asumuseroprosessin alkaessa (siviililain 16 §).

III.6. Avioliiton alainen omaisuus [ja puolisoiden väliset henkilökohtaiset suhteet]

Α. Puolisoiden välisillä henkilökohtaisilla suhteilla tarkoitetaan suhteita, jotka perustuvat avioliittoon ja jotka eivät liity millään tavalla omaisuuteen, kuten avoliitto, oikeudet ja velvollisuudet sekä elatusvelvollisuus.

Puolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin sovellettava laki (siviililain 14 §):

  • Jos puolisot ovat avioliiton solmimisen jälkeen saman valtion kansalaisia, sovelletaan kyseisen valtion lakia.
  • Jos puolisot saavat uuden yhteisen kansalaisuuden avioliiton solmimishetkellä, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisuuden puolisot ovat viimeksi saaneet.
  • Jos puolisot olivat saman valtion kansalaisia avioliiton solmimishetkellä ja jommastakummasta tulee myöhemmin jonkin toisen valtion kansalainen, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisia molemmat viimeksi olivat samanaikaisesti, kunhan toinen puolisoista on edelleen kyseisen valtion kansalainen.
  • Jos puolisot ovat eri valtioiden kansalaisia ennen avioliiton solmimista ja kansalaisuus pysyy samana avioliiton solmimisen jälkeen tai jos puolisot olivat saman valtion kansalaisia ennen avioliiton solmimista, mutta jommankumman heistä kansalaisuus muuttuu avioliiton aikana, sovelletaan sen valtion lakia, jossa puolisoiden viimeisin yhteinen vakituinen kotipaikka sijaitsee.
  • Jos puolisoilla ei ole ollut avioliiton aikana yhteistä vakituista kotipaikkaa, sovelletaan sen valtion lakia, johon puolisoilla on läheisin yhteys.

Β. Avioliiton varallisuussuhteita koskevaa lakia sovelletaan omistusoikeuteen sekä sitä koskeviin avioliitosta johtuviin velvollisuuksiin.

Sovellettava laki on laki, jolla säädellään puolisoiden henkilökohtaisia suhteita heti avioliiton solmimisen jälkeen (siviililain 15 §).

Sivun alkuunSivun alkuun

III.7. Testamentit ja perinnöt

Kaikki irtaimesta ja kiinteästä omaisuudesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet ovat jäämistöasioita, ja ne syntyvät henkilön kuollessa riippumatta siitä, onko perittävä tehnyt testamenttia.

Testamentin laatimis- tai kumoamismuotoa lukuun ottamatta kaikkiin perintöasioihin sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen perittävä oli kuollessaan (siviililain 28 §).

Mahdollinen testamenttimääräys katsotaan muodoltaan päteväksi, mikäli se muotonsa osalta täyttää lain määräykset jossakin seuraavista (testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista 5. lokakuuta 1961 tehdyn Haagin yleissopimuksen 1 §):

  • siinä valtiossa, jossa testamentin tekijä teki testamentin
  • siinä valtiossa, jonka kansalainen testamentin tekijä oli testamenttimääräyksen tehdessään tai kuollessaan
  • siinä valtiossa, jossa testamentin tekijällä oli kotipaikka tehdessään tai kuollessaan
  • kiinteistöjä koskevan testamentin osalta siinä valtiossa, jossa kiinteistö sijaitsee.

III.8. Kiinteä omaisuus

Kiinteää omaisuutta koskeviin aineellisiin oikeuksiin sovelletaan Rooman yleissopimukseen perustuvaa lakia.

Kiinteistöjen hallussapitoon sekä kaikkea irtainta aineellista omaisuutta koskeviin oikeuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa omaisuus sijaitsee (siviililain 27 §).

Edellä mainittujen oikeustoimien muotoon sovelletaan sen valtion lakia, jossa kiinteä tai irtain omaisuus sijaitsee (siviililain 12 §).

III.9. Maksukyvyttömyys

Maksukyvyttömyystapauksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu (neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, 4 §n 1 kohta).

Lisätietoja

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Kreikka - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 29-08-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta