Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Saksa

Uusin päivitys: 12-03-2007
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Saksa

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Lainvalintasääntöjen lähteet I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Monenväliset sopimukset I.2.
I.3. Kahdenväliset sopimukset I.3.
II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen II.
II.1. Lainvalintasääntöjen soveltaminen viran puolesta II.1.
II.2. Takaisin- ja edelleenviittaus (renvoi) II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen (conflit mobile) II.3.
II.4. Poikkeukset lainvalintasääntöjen soveltamiseen (ordre public; lois de police) II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. Lainvalintasäännöt III.
III.1. Sopimusvelvoitteet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet III.2.
III.3. Henkilöstatuutti III.3.
III.4. Vanhempi-lapsi -suhteen vahvistaminen, mukaan luettuna adoptio III.4.
III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Esineoikeus III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

Vastuuvapausilmoitus

Seuraavien tietojen oikeellisuutta ei taata. Niillä ei voida korvata oikeudellista neuvontaa yksittäistapauksessa.

Tietojen tarkoituksena on antaa pikemminkin yleiskuva Saksan kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksistä. Myös suostumus tietojen esittämiselle EOV:ssa on annettu kyseiseen tarkoitukseen. Tietojen käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on sovittava ennalta Saksan liittotasavallan oikeusministeriön kanssa.

I. Lainvalintasääntöjen lähteet

I.1. Kansalliset säännöt

Saksan kansainvälisen yksityisoikeuden tärkein lähde on siviililakikirjan voimaanpanolaki (Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch, EGBGB) ja erityisesti sen 3-46 §. Lain 3 §:n 2 momentissa säädetään, että Euroopan yhteisöjen säädökset ja kansallisessa oikeudessa välittömästi sovellettavat kansainvälisten yleissopimusten määräykset menevät kuitenkin soveltamisalallaan kyseisen lain edelle.

Siviililakikirjan voimaanpanolain lisäksi Saksan lainsäädännössä on yksittäisiä lainvalintasääntöjä, esimerkiksi insolvenssiasetuksessa (Insolvenzordnung, InsO) ja vakuutussopimuslain voimaanpanolaissa (Einführungsgesetz zum Versicherungsvertragsgesetz, EGVVG).

Niillä aloilla, joiden osalta ei ole vahvistettu lainvalintasääntöjä, tuomioistuimet määrittävät sovellettavan lainsäädännön. Kyseisistä aloista voidaan esimerkkinä mainita kansainvälinen yhtiöoikeus.

I.2. Monenväliset sopimukset

Kaikkia Saksan allekirjoittamia ja ratifioimia monenvälisiä sopimuksia koskeva luettelo on saatavilla Saksan virallisen lehden (Bundesgesetzblatt) B-hakemistosta (luettelo voidaan tilata verkko-osoitteesta www.bundesgesetzblatt.de Deutsch). Kyseisessä luettelossa on myös sopimukset, jotka sisältävät yhdenmukaistetut lainvalintasäännöt.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tällaisista monenvälisistä sopimuksista aloitteen tekevät usein kansainväliset järjestöt. Tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi (www.hcch.net English - français). Lainvalintasääntöjä kehittävät lisäksi UNCITRAL (uncitral@uncitral.org) ja UNIDROIT (info@unidroit.org), jotka työskentelevät kansainvälisen lainsäädännön yhdenmukaistamisen ja kansainvälisen kaupan oikeudellisen sääntelyn parissa. Saksa osallistuu kunkin kolmen järjestön työhön.

I.3. Kahdenväliset sopimukset

Lainvalintasääntöjä löytyy myös kahdenvälisistä valtiosopimuksista. Luettelo sopimuksista, jotka Saksa on tehnyt muiden valtioiden kanssa, on myös saatavilla Saksan virallisen lehden B-hakemistosta.

II. Lainvalintasääntöjen soveltaminen

II.1. Lainvalintasääntöjen soveltaminen viran puolesta

Saksan kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset eivät ole merkityksellisiä ainoastaan tuomioistuinriitojen ratkaisemisessa. Mahdollisista oikeusriidoista riippumatta eri valtioista olevien kauppakumppaneiden on tiedettävä, mitä lakia niiden välisiin sopimuksiin sovelletaan, koska sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät kyseisen lain mukaan. Toiseen valtioon lomalle matkaavien autoilijoiden on oltava tietoisia siitä lainsäädännöstä, jonka nojalla heidän vastuunsa määräytyy, jos he aiheuttavat onnettomuuden. Sovellettavassa lainsäädännössä määritetään korvauksen laji ja määrä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Jos saksalaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi on saatettu riita-asia, jossa on yhteys toisen valtion lainsäädäntöön, sen on määritettävä sovellettava laki Saksan lainvalintasääntöjen perusteella. Saksalaisen tuomioistuimen on tunnettava Saksan kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset. Tuomioistuimen on sovellettava kyseisiä säännöksiä viran puolesta, eikä sillä ole tällöin valinnan mahdollisuutta.

II.2. Takaisin- ja edelleenviittaus (renvoi)

Takaisin- ja edelleenviitauksesta on säädetty yleisesti ottaen siviililakikirjan voimaanpanolain 4 §:ssä. Jos toisen valtion laissa viitataan takaisin Saksan lainsäädäntöön, Saksan aineellisia säännöksiä on sovellettava.

Jos Saksan lainvalintasäännöissä annetaan valintamahdollisuus sovellettavan lain osalta, mahdollisuus koskee ainoastaan aineellisia säännöksiä.

II.3. Liittymän muuttuminen (conflit mobile)

Sovellettavan lain vaihtumista (”avoimen” tosiseikaston osalta) on käsitelty Saksan lainsäädännössä. Esimerkiksi in rem -oikeudet määräytyvät yleisesti ottaen omaisuuden sijaintivaltion lain mukaan, jolloin omaisuuteen sovellettava lainsäädäntö voi vaihtua, jos omaisuuden sijaintivaltio muuttuu.

Liittymän muuttuminen on mahdollista myös muilla oikeudenaloilla kuten kansalaisuuden vaihtumisen osalta.

Sovellettava laki ei voi kuitenkaan vaihtua silloin, jos lainvalintasäännössä määritetään liittymän vahvistamiselle tietty ajankohta. Esimerkiksi sovellettavan perintölainsäädännön määrittämiseksi viitataan perinnönjättäjällä kuollessaan olleeseen kansalaisuuteen (ks. jäljempänä kohta 3.7).

Sivun alkuunSivun alkuun

II.4. Poikkeukset lainvalintasääntöjen soveltamiseen (ordre public; lois de police)

Saksalaisen tuomioistuimen on sovellettava pakottavaa Saksan lainsäädäntöä myös silloin, kun Saksan lainvalintasäännöissä edellytetään toisen valtion lain soveltamista. Oikeuskäytännössä tai -kirjallisuudessa ei ole annettu yksiselitteistä vastausta siihen, onko toisen valtion lain pakottavia säännöksiä noudatettava, ja jos on, miten ja missä määrin, silloin kun tapauksen tosiseikastoon on sovellettava Saksan lainsäädäntöä.

Siviililakikirjan voimaanpanolain 6 §:ssä on ilmaistu Saksan tekemä ordre public -varaus. Sen mukaan toisen valtion säännöksiä ei saa soveltaa silloin, jos niiden soveltaminen olisi selvästi ristiriidassa Saksan oikeuden perusperiaatteiden kanssa. Perusperiaatteilla tarkoitetaan keskeisiä oikeusperiaatteita. Yleisesti ottaen tämä koskee Saksan perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien vakavia loukkauksia. Ordre public -varauman soveltamisessa on lisäksi tärkeää, että tapauksen tosiseikoilla on liittymä Saksaan; pääsääntöisesti vain tässä tapauksessa Saksan lainsäädäntö on merkityksellinen.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Saksalaisen tuomioistuimen ei ole ainoastaan sovellettava Saksan lainvalintasääntöjä viran puolesta, vaan sen on myös siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, ZPO) 293 §:n nojalla selvitettävä sovellettavan vieraan valtion lain sisältö harkintavaltansa ja selvitysmahdollisuuksien mukaisesti. Tuomioistuin voi selvittää kyseisen lain sisällön yhdessä asianosaisten kanssa, mutta se ei ole sidottu näiden kannanottoihin.

Sivun alkuunSivun alkuun

III. Lainvalintasäännöt

III.1. Sopimusvelvoitteet

Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista vuonna 1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen määräykset on saatettu osaksi Saksan kansallista lainsäädäntöä siviililakikirjan voimaanpanolain 27 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä. Vakuutussopimuslain voimaanpanolain 7-14 § sisältää erityisiä lainvalintasääntöjä tiettyjen vakuutussopimusten osalta.

Sopimukseen perustuviin korvaussuhteisiin sovelletaan pääsääntöisesti asianosaisten valitsemaa lakia (siviililakikirjan voimaanpanolain 27 §).

Sovellettavan lain valintaoikeutta on kuitenkin rajoitettu esimerkiksi silloin, kun tapauksen tosiseikat liittyvät ainoastaan Saksaan, jolloin niistä puuttuu rajat ylittävä tekijä. Lainvalintasääntöjä lukuun ottamatta on tällöin sovellettava tosiseikkoja koskevia pakottavia säännöksiä. Kuluttajasopimusten osalta sovellettavan lain valinta ei saa johtaa siihen, että kuluttajan kannalta edulliset oleskeluvaltion pakottavat suojasäännökset syrjäytetään.

Kun sovellettava laki on valittu, sitä sovelletaan periaatteessa koko sopimukseen. Lisäksi on kuitenkin mahdollista, että asianosaiset valitsevat sovellettavan lain ainoastaan joidenkin sopimusehtojen osalta, jolloin sopimukseen muuten sovellettava laki määräytyy lainvalintasääntöjen nojalla.

Jos sovellettavaa lakia ei ole valittu, se määräytyy objektiivisen liittymän perusteella. Tällöin on sovellettava siviililakikirjan voimaanpanolain 28 §:n mukaisesti sitä lakia, johon sopimus liittyy läheisimmin. Pääsääntöisesti kyseeseen tulee tällöin sen valtion lainsäädäntö, jossa sopimukselle luonteenomaisesta suorituksesta vastaava sopimuspuoli tavanomaisesti asuu tai jossa tämän hallinnollinen päätoimipaikka sijaitsee. Kaikkien olosuhteiden kokonaistarkastelu voi kuitenkin osoittaa, että sopimuksella on poikkeuksellisesti läheisempi yhteys johonkin muuhun lainsäädäntöön, jolloin sitä on sovellettava.

Sivun alkuunSivun alkuun

Erityissäännöksiä sovelletaan kiinteistö-, kuljetus-, työ- ja kuluttajasopimuksiin.

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet

Siviililakikirjan voimaanpanolain 38 §:ssä säädetään sovellettavasta laista perusteetonta etua koskevien vaatimusten osalta. Tehtyjen suoritusten korvaamista koskevat vaatimukset ratkaistaan sen lain nojalla, jota sovelletaan suoritukseen perustuvaan oikeussuhteeseen. Niihin perusteetonta etua koskeviin vaatimuksiin, jotka koskevat oikeudetonta puuttumista suojattuun intressiin, sovelletaan sen valtion lakia, jossa kyseisen teko on tapahtunut. Muissa tapauksissa sovelletaan sen valtion lakia, jossa perusteeton etu on saatu.

Siviililakikirjan voimaanpanolain 39 §:n mukaan kolmannen osapuolen oikeustoimien suorittamista koskeviin oikeudellisiin vaateisiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa oikeustoimi on suoritettu. Erityissäännöksiä sovelletaan kolmannen osapuolen velan suorittamiseen.

Siviililakikirjan voimaanpanolain 40 §:n mukaan lainvastaisesta menettelystä aiheutuviin vahingonkorvausvaatimuksiin sovelletaan pääsääntöisesti sen valtion lakia, jossa kyseinen menettely suoritettiin. Vahinkoa kärsinyt osapuoli voi kuitenkin vaatia sovellettavaksi sen valtion lakia, jossa vahinko ilmeni. Jos vahinkoa aiheuttaneen ja vahinkoa kärsineen osapuolen tavanomainen asuinpaikka on samassa valtiossa korvausvastuun syntyhetkellä, sovelletaan kyseisen valtion lakia erityisen liittymän perusteella.

Siviililakikirjan voimaanpanolain 42 §:ssä säädetään, että asianosaiset voivat valita sovellettavan lain jälkeenpäin kaikissa tapauksissa.

Sivun alkuunSivun alkuun

Tapauksen tosiseikkoihin erityisten olosuhteiden perusteella olennaisesti läheisemmin liittyvä laki voi myös syrjäyttää sovellettavan lain siviililakikirjan voimaanpanolain 41 §:n mukaisesti.

Lisäksi siviililakikirjan voimaanpanolain 40 §:n 3 momentissa rajoitetaan erityisenä ordre public -säännöksenä lainvastaisista menettelyistä johtuvien vaateiden täytäntöönpanoa.

III.3. Henkilöstatuutti

Luonnollisen henkilön henkilöstatuuttia koskeviin oikeudellisiin seikkoihin sovelletaan Saksan kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten nojalla sen valtion lakia, jonka kansalainen kyseinen henkilö on.

Jos henkilöllä on useampia kansalaisuuksia, siviililakikirjan voimaanpanolain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että etusijalle on asetettava niin sanottu tehokas kansalaisuus, jolla tarkoitetaan sen valtion kansalaisuutta, johon useamman valtion kansalaisella on läheisin yhteys. Jos kyseisellä henkilöllä on myös Saksan kansalaisuus, sovelletaan lain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan Saksan lakia.

Kansalaisuutta koskevaa lainvalintasääntöä sovelletaan myös nimioikeuden (yksityiskohtien osalta ks. lain 10 §) ja luonnollisen henkilön oikeustoimikelpoisuuden osalta.

III.4. Vanhempi-lapsi -suhteen vahvistaminen, mukaan luettuna adoptio

Siviililakikirjan voimaanpanolain 19 §:n mukaan lapsen vanhemmuutta koskeviin oikeuksiin sovelletaan ensisijaisesti sen valtion lakia, jossa lapsi tavanomaisesti asuu. Sillä seikalla ei ole merkitystä, onko lapsi syntynyt avioliitossa vai sen ulkopuolella. Vanhemman oikeudet voidaan määrittää kummankin vanhemman osalta myös hänen kansallisen lainsäädäntönsä perusteella. Jos lapsen äiti on avioliitossa, voi sillä perhelainsäädännöllä, jota häneen sovellettiin lapsen syntyessä, olla myös merkitystä vanhemmuutta koskevia oikeuksia arvioitaessa. Ennen 1.7.1998 syntyneisiin lapsiin sovelletaan eri sääntöjä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviililakikirjan voimaanpanolain 20 §:n mukaan vanhempien oikeuksia koskevat vaatimukset ratkaistaan yleisesti ottaen sen lainsäädännön perusteella, jonka mukaan kyseiset oikeudet on määritetty. Jos vaatimuksen esittäjänä on asianomainen lapsi, se ratkaistaan lapsen tavanomaisen asuinvaltion lainsäädännön nojalla.

Lapsen huoltajuutta koskeviin kysymyksiin sovelletaan siviililakikirjan voimaanpanolain 21 §:n mukaan pääsääntöisesti lapsen tavanomaisen asuinvaltion lakia lukuun ottamatta tapauksia, jotka kuuluvat alaikäisten suojelusta vuonna 1961 tehdyn yleissopimuksen soveltamisalaan. Kyseisen yleissopimuksen perusteella tietyissä tilanteissa sovelletaan lapsen kotimaan lakia.

Siviililakikirjan voimaanpanolain 22 §:n mukaan adoption pätevyys ratkaistaan yleisesti ottaen adoptiovanhempaan adoption ajankohtana sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla. Aviopuolison tai molempien aviopuolisoiden suorittamaan lapsen adoptioon sovelletaan sen valtion lakia, jonka lainsäädännön nojalla määräytyvät avioliiton yleiset oikeusvaikutukset. Aviopuolisot, joilla on eri valtion kansalaisuus, voivat näin ollen adoptoida lapsen myös sen valtion lainsäädännön nojalla, jossa he molemmat tavanomaisesti asuvat. Lain 23 §:n mukaan adoptoitavan lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa suostumukseen sovelletaan yleisesti ottaen lapsen kotimaan lakia.

Toisessa valtiossa suoritetun adoption tunnustamisesta ja adoption vaikutusten vahvistamisesta säädetään vieraan valtion lainsäädännön nojalla suoritetun adoption vaikutuksia koskevassa laissa (Adoptionswirkungsgesetz, AdWirkG).

Sivun alkuunSivun alkuun

III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus

Siviililakikirjan voimaanpanolain 13 §:n mukaan avioliiton solmimista koskevat edellytykset määräytyvät pääsääntöisesti sen valtion lain nojalla, jonka kansalainen avioituva henkilö on. Kyseisen lain sijasta voidaan poikkeustapauksissa soveltaa Saksan lainsäädäntöä.

Avioliitto voidaan solmia Saksassa vain väestörekisterin virkamiehen tai poikkeuksellisesti jonkin toisen valtion erityisesti valtuuttaman henkilön johtamassa menettelyssä (lain 13 §:n 3 momentti).

Lain 14 §:n mukaan avioliiton yleisiin oikeusvaikutuksiin sovelletaan ensisijaisesti sen valtion lakia, jonka kansalaisia molemmat aviopuolisot ovat, eli heidän yhteisen kotimaansa lakia.

Jollei aviopuolisoilla ole yhteistä kotimaata, sovelletaan heidän yhteisen tavanomaisen asuinvaltionsa lakia.

Lainvalintamahdollisuutta on rajoitettu lain 14 §:n 3 momentissa.

Lain 17 §:n mukaan avioeroon sovelletaan yleensä sen valtion lakia, jonka lainsäädäntöä on sovellettu avioerohakemuksen jättämishetkellä avioliiton yleisiin oikeusvaikutuksiin, eli perhestatuuttia asian ollessa vireillä. Avioeron voi Saksassa myöntää ainoastaan tuomioistuin.

Sellaisen aviopuolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon ja asuinirtaimiston käyttöoikeuteen, joka sijaitsee Saksassa, sovelletaan Saksan lakia.

Lain 17 §:n 3 momentin mukaan vastaisten tulojen (puolisoiden avioliiton aikana ansaitsemien eläkeoikeuksien) tasaaminen määräytyy avioeroon sovellettavan lain nojalla. Jollei vieraan valtion lainsäädännössä tunneta tällaista tulojen tasaamista, se suoritetaan hakemuksesta tiettyjen edellytysten nojalla Saksan lainsäädännön mukaan.

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviililakikirjan voimaanpanolain, jolla vuonna 1973 allekirjoitettu Haagin yleissopimus elatusvelvollisuuteen sovellettavasta laista on saatettu osaksi Saksan kansallista lainsäädäntöä, 18 §:ssä säädetään, että sukulaisten tai aviopuolisoiden väliset elatusapuvaateet ratkaistaan sen valtion lain mukaan, jossa elatusapuun oikeutettu henkilö tavanomaisesti asuu.

Jos kyseisessä laissa ei ole poikkeuksellisesti säädetty oikeudesta elatusapuun, asianosaisten yhteisen kotimaan lakia voidaan soveltaa. Jollei tässäkään laissa ole säädetty elatusapuoikeudesta, on sovellettava sen valtion lakia, jonka tuomioistuimessa elatusapuhakemus on esitetty.

Rekisteröidyistä parisuhteista säädetään lain 17 b §:ssä.

III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus

Siviililakikirjan voimaanpanolain 15 §:n mukaan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen sovelletaan avioliiton yleisiin oikeusvaikutuksiin avioliiton solmimishetkellä sovellettavaa lakia. Jos molemmilla puolisoilla on kyseisenä ajankohtana saman valtion kansalaisuus, sovelletaan kyseisen valtion lakia. Jos aviopuolisoilla on sitä vastoin eri valtioiden kansalaisuus, sovelletaan sen valtion lakia, jossa molemmat puolisot tavanomaisesti asuivat avioliiton solmimishetkellä.

Lain 15 §:n 2 momentin mukaan avioliiton solmivilla henkilöillä on rajoitettu mahdollisuus valita avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen sovellettava laki.

III.7. Testamentit ja perinnöt

Siviililakikirjan voimaanpanolain 25 §:n mukaan perintöoikeudellisiin asioihin sovelletaan sen valtion lakia, joka oli perinnönjättäjän kotimaana hänen kuollessaan. Saksassa sijaitsevien kiinteistöjen osalta voidaan soveltaa Saksan lainsäädäntöä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Siviililakikirjan voimaanpanolain, jolla olennainen osa testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista vuonna 1961 tehdyn Haagin yleissopimuksen lainvalintasääntöjä koskevasta osasta on saatettu osaksi Saksan kansallista lainsäädäntöä, 26 §:n mukaan testamentin muotovaatimukset täyttyvät, jos ne ovat sen valtion lainsäädännön mukaisia, jonka kansalaisuus perinnönjättäjällä oli tai jossa hänen tavanomainen asuinpaikkansa sijaitsi taikka testamentti laadittiin.

III.8. Esineoikeus

Siviililakikirjan voimaanpanolain 43 §:n mukaan esineoikeuksiin sovelletaan yleisesti ottaen sen valtion lakia, jossa asianomainen esine sijaitsee. Sijaintivaltion lain mukaan määräytyy esimerkiksi omaisuuden sisältö ja menettely, jolla omaisuutta voidaan siirtää tai jolla siihen voidaan kohdistaa rasitteita.

Kulkuneuvojen osalta lain 45 §:ssä säädetään erityisestä liittymästä.

Esineen siirtämisestä valtiosta toiseen on myös erityinen säännös lain 43 §:n 2 momentissa.

Lisäksi lain 44 §:ssä on säädetty erikseen tilanteista, jotka koskevat kiinteistön käytöstä aiheutuvaa haittaa.

Sovellettavaa lakia ei voi pääsääntöisesti valita in rem -oikeuksien osalta. Lain 46 §:n nojalla voidaan kuitenkin poiketa edellä mainittujen liittymien mukaan määräytyvän lain soveltamisesta, jos asian tosiseikoilla on olennaisesti läheisempi yhteys toisen valtion lainsäädäntöön.

III.9. Maksukyvyttömyys

Insolvenssiasetuksen 335 §:ssä säädetään, että maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan yleisesti ottaen sen valtion lakia, jossa menettely aloitettiin. Kyseisen asetuksen 336 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä säädetään liittymistä, jotka koskevat kansainvälisen maksukyvyttömyyslainsäädännön erityiskysymyksiä (esimerkiksi työehtoja sekä vastavaatimuksia ja -väitteitä) ja joiden osalta voidaan poiketa kyseisestä pääsäännöstä.

Lisätietoja

Kansainvälistä yksityisoikeutta koskeva Saksan liittotasavallan oikeusministeriön esite on saatavilla verkko-osoitteesta www.bmj.bund.de Deutsch - English.

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Saksa - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 12-03-2007

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta