Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö

Uusin päivitys: 04-11-2009
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


Tuomioistuin ei aina sovella tuomioistuinmaan lakia.

Riita-asiassa, jonka kaikki tekijät eivät rajoitu yhteen valtioon, on tiedettävä, mikä tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen ratkaisemaan asian ja mitä lainsäädäntöä tuomioistuin soveltaa perusteltuun ratkaisuun. Tällaisen kansainvälisen tilanteen ratkaisemiseen sovellettavia sääntöjä kutsutaan lainvalintasäännöiksi.

Kansainvälisen kaupan ja matkustamisen kasvaessa lisääntyy myös kansalaisten tai yritysten vaara joutua mukaan riita-asiaan, johon sisältyy kansainvälisiä tekijöitä. Kansainväliyys voi tarkoittaa esimerkiksi, että osapuolet edustavat eri kansallisuuksia, eivät asu samassa maassa tai ovat tehneet ulkomailla toteutettavaa liiketointa koskevan sopimuksen. Riita-asiassa ei riitä, että määritetään tuomioistuin, joka on kansainvälisesti toimivaltainen ratkaisemaan asian (tuomioistuinten toimivalta), vaan on lisäksi tiedettävä, mitä lakia kyseiseen asiaan sovelletaan.

Tuomioistuin ei siis aina sovella tuomioistuinmaan eli oikeuspaikan lakia, vaan se voi soveltaa myös jonkin toisen riita-asiaan läheisesti liittyvän valtion lakia. Esimerkkitapauksessa saksalais-italialainen pariskunta, joka on avioitunut Portugalissa ja asuu nykyisin Ranskassa, hakee eroa ja vie asian ranskalaiseen tuomioistuimeen. Teoriassa voitaisiin soveltaa neljän eri valtion eli Ranskan, Portugalin, Italian tai Saksan lainsäädäntöä, mutta käytännössä on valittava, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan.

Lainvalintasääntöjen tehtävänä on nimenomaan määrittää, minkä lain alaisuuteen mikin oikeudellinen tilanne (sopimukset, onnettomuudet, perheasiat, perintöasiat, aviovarallisuussuhteet, omaisuus jne.) kuuluu.

Lainsäätäjä ottaa lainvalintasääntöjä laatiessaan huomioon useita tekijöitä, joita ovat muun muassa osapuolten oikeutetut odotukset, läheisyysperiaate, jonka mukaan oikeudelliseen tilanteeseen pyritään soveltamaan sen valtion lainsäädäntöä, johon asia läheisimmin liittyy, sekä käytäntö, jonka mukaan tietyt osapuolet, kuten alaikäiset, kuluttajat tai työntekijät, saavat erityistä suojelua.

Lainvalintasäännöt kuuluvat kansainvälisen yksityisoikeuden piiriin, mutta kansainvälistä niissä on vain nimi: perinteisesti kullakin valtiolla on oma kansallinen lainvalintasääntöjä koskeva järjestelmänsä. Tietoja eri jäsenvaltioiden lainvalintasäännöistä saa napsauttamalla kunkin maan lippua.

Tietyillä aloilla sovellettavat lainvalintasäännöt on yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Lisätietoja saa napsauttamalla kuvaketta "Yhteisön lainsäädäntö".

Eräitä lainvalintasääntöjä on yhdenmukaistettu myös kansainvälisesti. Niistä saa lisätietoja napsauttamalla kuvaketta "Kansainvälinen lainsääsäntö".

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 04-11-2009

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta