Euroopan komissio > EOV > Sovellettava lainsäädäntö > Tšekki

Uusin päivitys: 07-01-2009
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Sovellettava lainsäädäntö - Tšekki

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


 

SISÄLLYSLUETTELO

I. Voimassa olevien lainvalintasääntöjen lähteet I.
I.1. Kansalliset säännöt I.1.
I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset I.2.
I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset I.3.
II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN II.
II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan II.1.
II.2. Renvoi II.2.
II.3. Liittymän muuttuminen II.3.
II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen II.4.
II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen II.5.
III. LAINVALINTASÄÄNNÖT III.
III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet III.1.
III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet (siviilioikeudelliset vahingonkorvaukset, perusteeton etu, asiainhuolto jne.) III.2.
III.3. Henkilöstatuutti; siviilioikeudelliseen asemaan liittyvät näkökohdat (nimi, kotipaikka, oikeuskelpoisuus) III.3.
III.4. Vanhempi-lapsi -suhteen vahvistaminen, mukaan lukien adoptio III.4.
III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus III.5.
III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus III.6.
III.7. Testamentit ja perinnöt III.7.
III.8. Kiinteä omaisuus III.8.
III.9. Maksukyvyttömyys III.9.

 

I. Voimassa olevien lainvalintasääntöjen lähteet

I.1. Kansalliset säännöt

Tšekissä lainvalintasäännöt perustuvat yksinomaan säädännäisiin oikeusnormeihin sekä kansainvälisiin sopimuksiin, jotka sitovat Tšekkiä ja muodostavat osan sen oikeusjärjestyksestä.

Oikeuskäytäntö ei ole Tšekissä lainvalintasääntöjen lähde.

I.2. Voimassa olevat monenväliset sopimukset

Tyhjentävä luettelo voimassa olevista monenvälisistä sopimuksista, joissa kootaan yhteen aineellisen lainsäädännön valintaa koskevat säännöt ja suorat säännöt kansainvälisen yksityisoikeuden alalla  (ei sisällä kansainvälisen prosessioikeuden alan yleissopimuksia):

  1. Sopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä, Varsova 12.10.1929
  2. Yleissopimus tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista, Haag 4.5.1971.
  3. Yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä, Montreal 28.5.1999
  4. Pöytäkirja Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 allekirjoitetun eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistämistä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta, Haag 28.9.1955
  5. Yleissopimus tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta (CMR), Geneve 19.5.1956
  6. Wienin yleissopimus korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla, Wien 21.5.1963
  7. Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamista koskeva yhteispöytäkirja, Wien 21.9.1988
  8. New Yorkissa 14 päivänä kesäkuuta 1974 hyväksytty kansainvälisen tavarakaupan määräaikaista rajoittamista koskeva yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä huhtikuuta 1980 hyväksytyllä pöytäkirjalla, New York 14.6.1974
  9. YK:n yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista ja sen lisäpöytäkirja, Wien 11.4.1980
  10. Alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälistä rekisteröinnistä 31 päivänä lokakuuta 1958 tehty Lissabonin sopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967, Lissabon 31.10.1958
  11. Madridissa 14 päivänä huhtikuuta 1891 tehty tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskeva Madridin sopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 1900, Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911, Haagissa 6 päivänä marraskuuta 1925, Lontoossa 2 päivänä kesäkuuta 1934, Nizzassa 15 päivänä kesäkuuta 1957 ja Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967 sekä siihen liittyvä pöytäkirja, Tukholma 14.7.1967
  12. Yleissopimus kuolleiden henkilöiden omaisuuden kansainvälisestä hallinnoinnista, Haag 2.10.1973
  13. Yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa, Haag 19.10.1996
  14. Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta 9 päivältä syyskuuta 1886, täydennetty Pariisissa 4 päivänä toukokuuta 1896, tarkistettu Berliinissä 13 päivänä marraskuuta 1908, täydennetty Bernissä 20 päivänä maaliskuuta 1914 sekä tarkistettu Roomassa 2 päivänä kesäkuuta 1928, Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 1948, Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967 ja Pariisissa 24 päivänä heinäkuuta 1971, Pariisi 24.7.1971
  15. Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus (COTIF), Bern 9.5.1980
  16. Varsovan yleissopimusta täydentävä yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta, jonka suorittaa toinen kuin sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja, koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä, Guadalajara 18.9.1961
  17. YK:n yleissopimus tavaran merikuljetuksesta, Hampuri 31.3.1978
  18. Pariisissa 20 päivänä maaliskuuta 1883 tehty teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 1900, Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911, Haagissa 6 päivänä marraskuuta 1925, Lontoossa 2 päivänä kesäkuuta 1934, Lissabonissa 31 päivänä lokakuuta 1958 ja Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967, Pariisi 20.3.1883
  19. Madridissa 14. huhtikuuta 1891 tehty tavaroiden väärien tai harhaanjohtavien lähtöisyysmerkintöjen poistamista koskeva Madridin sopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911, Haagissa 6 päivänä marraskuuta 1925, Lontoossa 2 päivänä kesäkuuta 1934 ja Lissabonissa 31 päivänä lokakuuta 1958 sekä lisäasiakirjalla, Tukholma 14.7.1967
  20. Yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus ja pöytäkirjat n:o 2 ja 3 (tarkistettu Pariisissa 24 päivänä heinäkuuta 1971 ja lisäpöytäkirjalla n:o 2), Geneve 6.9.1952
  21. Kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta, Rooma 16.10. 1961
  22. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehty yleissopimus (Euroopan patenttisopimus), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan patenttisopimuksen 63 artiklan tarkistamiseksi 17 joulukuuta 1991 annetulla asiakirjalla ja Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston päätöksillä 21 päivänä joulukuuta 1978, 13 päivänä joulukuuta 1994, 20 päivänä lokakuuta 1995, 5 päivänä joulukuuta 1996 ja 10 päivänä joulukuuta 1998, München 5.10.1973.
I.3. Pääasialliset voimassa olevat kahdenväliset sopimukset 

Useimmin sovellettuja kahdenvälisiä sopimuksia ovat:

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Unkarin kansantasavallan sopimus keskinäisestä oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa, Bratislava 28.3.1989
  2. Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Puolan kansantasavallan sopimus keskinäisestä oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe-, työ- ja rikosoikeudellisissa asioissa, Varsova 21.12.1987
  3. Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton sopimus keskinäisestä oikeusavusta ja oikeussuhteista siviili-, perhe- ja rikosoikeudellisissa asioissa, Moskova 12.8.1982
  4. Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan ja Itävallan tasavallan sopimus kahdenvälisistä suhteista siviilioikeudellisissa asioissa, oikeudellisista asiakirjoista ja oikeudellisesta tiedosta sekä siihen liittyvä päätösasiakirja, Praha 10.11.1961
  5. Tšekin tasavallan ja Slovakian tasavallan sopimus oikeusviranomaisten keskinäisestä oikeusavusta ja eräistä oikeussuhteista siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa, Praha 29.10.1992

II. LAINVALINTASÄÄNTÖJEN SOVELTAMINEN

II.1. Tuomarin velvollisuus soveltaa lainvalintasääntöjä omasta aloitteestaan

Tšekin oikeusjärjestys sisältää nk. dispositiivisia lainvalintasääntöjä, joita osapuolet voivat sopia olevansa soveltamatta ja joiden lainvalintaperusteet (liittymät) osapuolet voivat korvata omalla sopimuksellaan, sekä pakottavia lainvalintasääntöjä, joita sovelletaan osapuolten tahdosta riippumatta. Osapuolten oikeus lainvalintaan on rajoittamaton, toisin sanoen osapuolet voivat valita minkä tahansa lain keskinäisen oikeussuhteensa arviointia varten. Dispositiivisia normeja sovelletaan erityisesti kauppa-, siviili- ja työoikeudellisiin sopimussuhteisiin. Pakottavien lainvalintasääntöjen olemassaolo takaa osapuolille suuremman oikeusvarmuuden suhteissa, joissa valtiolla on suurempi intressi yksitulkintaiseen sääntelyyn, esimerkiksi esineoikeuksien ja perintö- ja perheoikeuden alalla sekä oikeustoimikelpoisuutta koskevassa lainvalinnassa.  

Sivun alkuunSivun alkuun

Tuomari soveltaa dispositiivisten lainvalintasääntöjen tapauksessa näin ollen Tšekin sisäisiä lainvalintasääntöjä, mikäli osapuolet ovat legitiimisti valinneet sovellettavaksi laiksi Tšekin lain. Jos osapuolet eivät valitse lakia itse, tuomari soveltaa pakottavien lainvalintasääntöjen tapauksessa Tšekin lakia oma-aloitteisesti kaikissa tapauksissa.

II.2. Renvoi

Mitä tulee yleisellä tasolla nk. renvoi- eli viittausperiaatteeseen, kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain mukaan se voidaan hyväksyä ainoastaan, mikäli se vastaa kyseisen oikeussuhteen järkevää ja oikeudenmukaista käsittelyä.

Yleisesti ottaen renvoi-periaate hyväksytään erityisesti henkilöstatuuttiin sekä perhe- ja perintöoikeuteen liittyvissä oikeuskysymyksissä. Sen sijaan sopimussuhteissa sen käyttö tulee kyseeseen vain täysin poikkeuksellisissa tapauksissa.

Renvoi-periaatteen hyväksyminen kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain tarkoituksessa merkitsee sitä, että viittauksen mukaisen valtion laista sovelletaan ainoastaan aineellisoikeudellisia normeja. Näin suljetaan pois edelleenviittaus, josta saatetaan määrätä lainvalintasääntöissä siinä oikeusjärjestyksessä, johon renvoi viittaa.

II.3. Liittymän muuttuminen

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevassa laissa säädetään yleisellä tasolla liittymästä, joka on esineen paikka ja asema sen asiaintilan syntymisajankohtana, jonka myötä muodostui tai raukesi oikeus kyseiseen esineeseen (lex rei sitae). Jos esinettä kuljetetaan, sovellettava laki on sen paikan laki, josta esine lähetettiin (lex loci expeditionis). Jos esinettä kuljetetaan eri vaiheissa eri kuljetuksin, ratkaiseva on ensimmäinen paikka, josta koko kuljetusketju alkoi.

Sivun alkuunSivun alkuun

Oikeuksien vanhentumisaika määräytyy sen paikan lain mukaan, jossa esine oli vanhentumisajan alkaessa.  

Henkilöitä, joiden olinpaikka muuttuu, koskevien asioiden käsittelyä selostetaan jäljempänä kohdissa 3.5, 3.6 ja 3.7.

Jos sopimuksen osapuolet eivät itse valitse sovellettavaa lakia, kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain mukaan osapuolten välisiin oikeussuhteisiin sovelletaan lakia, jonka käyttö vastaa kyseisen suhteen järkevää käsittelyä. Kyse on tällöin pääsääntöisesti:

  • kuljetussopimusten tapauksessa sen paikan laista, jossa liikenteenharjoittajalla tai huolitsijalla on virallinen toimipaikkansa tai asuinpaikkansa sopimuksen tekohetkellä
  • vakuutussopimusten tapauksessa sen paikan laista, jossa vakuutuksenantajalla on virallinen toimipaikkansa tai asuinpaikkansa sopimuksen tekohetkellä
  • valtuutussopimusten ja vastaavien sopimusten tapauksessa sen paikan laista, jossa valtuutuksen antajalla on virallinen toimipaikkansa tai asuinpaikkansa sopimuksen tekohetkellä.
II.4. Poikkeukset normaaliin lainvalintasääntöjen soveltamiseen
a. Oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) liittyvä poikkeus

Toisen valtion säädöstä ei sovelleta Tšekissä, jos tämän soveltamisen vaikutukset olisivat vastoin Tšekin yhteiskunta- valtio- ja oikeusjärjestyksen periaatteita, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni. Kyseessä on luonteeltaan poikkeuksellinen toimenpide, jota voidaan soveltaa vain äärimmäisissä ja erityisissä tapauksissa.

Tšekin yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen perusperiaatteina on pidettävä erityisesti niitä periaatteita, joiden noudattamisella pyritään suojaamaan valtion ja yhteiskunnan perusluonteiset edut, sekä oikeusvaltion periaatteita. Oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän poikkeuksen tuoma suoja ei toki kuitenkaan koske kaikkia Tšekin kansallisen lain pakottavia säännöksiä.

Sivun alkuunSivun alkuun

Valtion sisäisen lainsäädännön, jonka sisältö voi johtaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän poikkeuksen soveltamiseen, muodostavat erityisesti tasavallan perustuslaki (perustuslaki N:o 1/1993) sekä perusoikeus- ja vapauskirja (Listina základních práv a svobod) (julkaistu numerolla 2/1993).

b. Pakottavat oikeusnormit

Pakottavat oikeusnormit ovat Tšekin sisäiseen oikeuteen kuuluvia normeja, joiden soveltamisesta ei voida poiketa sopimusteitse eikä muullakaan tavalla ja joita ei voida kyseisten normien sääntelemän kohteen rajoissa syrjäyttää tai korvata toisen valtion lailla.  

Pakottavia oikeusnormeja ei ole Tšekin laissa erikseen määritelty, mutta esimerkinomaisesti voidaan mainita hallinto- ja finanssioikeuden alalla laki 143/2001 kilpailun suojasta, laki 219/1995 ulkomaan valuutasta ja laki 634/1992 kuluttajansuojasta sekä rikosoikeuden alalla laki 140/1961 (rikoslaki). Työoikeuden alalla ovat pakottavia normeja esimerkiksi lakiin 65/1995 (työlaki) sisältyvät säännökset enimmäisviikkotyöajasta, naisilta kielletystä työstä sekä alaikäisten ylityö- ja yötyökiellosta.

II.5. Vieraan valtion lain sisällön selvittäminen

Päättävä viranomainen, eli siis yleensä tuomioistuin, on Tšekin lainsäädännön mukaan velvollinen selvittämään vieraan valtion lain sisällön. Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevan lain mukaan tuomioistuimen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vieraan valtion lain sisällön selvittämiseksi. Siinä myös säädetään, että jos vieraan valtion lain sisältö on tuomioistuimelle tuntematon, se voi kyseistä tarkoitusta varten pyytää tietoja oikeusministeriöltä. Ministeriö antaa myös tuomioistuimille lausuntoja tapauksissa, joissa yksityisoikeudellisella asialla on kansainvälinen ulottuvuus ja sen käsittelyssä syntyy epäselvyyttä.

Sivun alkuunSivun alkuun

III. LAINVALINTASÄÄNNÖT

III.1. Sopimusvelvoitteet ja oikeustoimet
a. Oikeuslähteet

Kuten kaikilla muillakin oikeussuhteita koskevilla aloilla, Tšekin lainsäädännössä päälähde on tällä alalla kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki.

Oikeuslähde vekseleistä ja sekeistä aiheutuvia oikeussuhteita arvioitaessa on vekseli- ja sekkilaki 191/1950, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna (jäljempänä ”vekseli- ja sekkilaki”).

b. Soveltamisala

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki sisältää lainvalintasäännöt sopimusten osapuolten keskinäisiä varallisuusoikeudellisia suhteita varten, myös säännöt renvoi-periaatteen soveltamisesta (ks. kohta 2.2 edellä). Säännöt kattavat sopimusvelvoitteiden syntymisen, muuttamisen ja turvaamisen, niiden rikkomisesta johtuvat seuraukset sekä velvoitteiden vanhentumisen ja saatavien kuittaamisen. Mainitulla lailla säädellään myös työoikeudellisia suhteita, erityisesti määrittämällä työsopimuksen syntyyn ja voimassaoloon liittyvät olosuhteet.

Vekseli- ja sekkilaki sisältää vekseli- ja sekkisitoumuksia koskevat erityissäännökset.

c. Sovellettavat lainvalintaperusteet (liittymät)

Liittymänä toimii erityisesti osapuolten yhtäpitävä tahdonilmaus siitä, mitä lakia niiden oikeussuhteeseen tulisi soveltaa, eli tahdon autonomiaan perustuva lakivalinta (lex electa, lex voluntatis).

Jos keskinäisissä varallisuusoikeudellisissa suhteissa olevat osapuolet eivät itse valitse lakia, sovellettava laki on se, jonka käyttö vastaa kyseisen suhteen järkevää käsittelyä. Erityisesti tulevat kyseeseen:

Sivun alkuunSivun alkuun

  1. osto- ja urakkasopimuksissa sen paikan laki, jossa myyjällä tai urakoitsijalla on virallinen toimipaikka tai asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä
  2. kiinteistösopimuksissa sen paikan laki, jossa kiinteistö sijaitsee (lex rei sitae)
  3. kuljetussopimuksissa sen paikan laki, jossa liikenteenharjoittajalla tai huolitsijalla on virallinen toimipaikka tai asuinpaikka sopimuksen tekoajankohtana
  4. vakuutussopimuksissa yleensä sen paikan laki, jossa vakuutuksenantajalla on virallinen toimipaikka tai asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä
  5. kauppaedustaja- ja välityssopimuksissa sen paikan laki, jossa henkilöllä, jolle välittäjä suorittaa palveluksia, on virallinen toimipaikka tai asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä
  6. monenvälisissä vaihtokauppasopimuksissa se laki, jonka soveltaminen parhaiten vastaa näiden suhteiden käsittelyä kokonaisuutena.

Muihin sopimuksiin sovelletaan pääsääntöisesti sen valtion lakia, jossa molemmilla osapuolilla on virallinen toimipaikka tai asuinpaikka. Jos osapuolten virallinen toimipaikka ei ole samassa valtiossa ja jos sopimus tehdään osapuolten läsnäollessa, sovellettava laki sopimuksen tekopaikan laki (lex loci contractus).

Jos sopimus tehdään etäältä ilman, että osapuolet ovat läsnä, sovellettava laki on sen paikan laki, jossa sopimuksen tekoa koskevan ehdotuksen vastaanottaneella osapuolella on virallinen toimipaikka tai asuinpaikka.

Työoikeuden alalla se liittymä, joka osoittaa sovellettavan lain työsopimussuhteita varten, on periaatteessa se paikka, jossa työsuoritus tehdään (lex loci laboris), mutta sopimuksen osapuolet voivat sopia myös muusta järjestelystä.  

Sivun alkuunSivun alkuun

Vekseli- ja sekkilain mukaan sovelletaan periaatteessa sen valtion lakia, jossa vekselisitoumus annetaan, tai sen valtion lakia, jossa sekki on lunastuskelpoinen.  

III.2. Sopimukseen perustumattomat velvoitteet (siviilioikeudelliset vahingonkorvaukset, perusteeton etu, asiainhuolto jne.)
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki ja Tšekkiä sitovat kansainväliset sopimukset, erityisesti yleissopimus tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista.

b. Soveltamisala

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevassa laissa on suppea määrä säännöksiä vahingonkorvauksista, jotka johtuvat muusta kuin sopimukseen tai muuhun oikeustoimeen perustuvan velvoitteen rikkomisesta. Lisäksi se sisältää säännöt, jotka koskevat asiainhuoltoa (negotiorum gestio), perusteetonta etua, suoritusta toisen puolesta, omaisuuden käyttöä toisen hyväksi sekä omaisuudesta luopumista yhteisessä hätätilanteessa tai tässä tilanteessa aiheutettuja kustannuksia.

c. Lainvalintaperusteet (liittymät)

Korvausvaatimuksiin vahingosta, joka on aiheutunut muusta syystä kuin velvoitteen rikkomisen vuoksi, sovelletaan sen paikan lakia, missä vahinko aiheutui (lex loci damni infecti), tai sen paikan lakia, jossa korvausvaatimuksiin oikeuttanut asiaintila aiheutui (lex loci delicti commissi). Perheoikeudellisiin suhteisiin liittyviin vahingonkorvausvaatimuksiin sovelletaan kaikissa tapauksissa lakia, jota sovelletaan kyseiseen oikeussuhteeseen (kyseisen oikeussuhteen lex causae).

Asiainhuoltoon (negotiorum gestio) käytetään liittymänä periaatteessa sitä paikkaa, jossa asiainhuolto tapahtui. Perusteettomaan etuun sovelletaan yleensä sitä lakia, jonka pohjalta määräytyvät omaisuuden kasvun perustana olevat oikeudelliset olosuhteet. Jos henkilö tekee tietyn suorituksen toisen puolesta, hänen tästä johtuviin vaatimuksiinsa sovelletaan periaatteessa lakia, jota sovelletaan sen henkilön velvoitteisiin, jonka puolesta suoritus tehtiin (toisen puolesta toteutetun velvoitteen lex causae). Samoin tapauksessa, jossa henkilö käyttää esinettä toisen hyödyksi ilman aikomusta toimia toisen puolesta (jolloin ei siis ole kyse asiainhuollosta) sovelletaan analogisesti sen paikan lakia, jossa tämä käyttö tapahtui (lex loci damni infecti), ja luovuttaessa omaisuudesta tai aiheutettaessa kustannuksia yhteisessä hätätilanteessa liittymänä käytetään kaikissa tapauksissa paikkaa, missä tämä tapahtui.

Sivun alkuunSivun alkuun

III.3. Henkilöstatuutti; siviilioikeudelliseen asemaan liittyvät näkökohdat (nimi, kotipaikka, oikeuskelpoisuus)
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki, vekseli- ja sekkilaki sekä laki 513/1991 (kauppakoodeksi), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna (jäljempänä ”kauppakoodeksi”).

b. Soveltamisala

Oikeuskelpoisuutta, oikeudellista toimintakykyä ja asianosaiskelpoisuutta säädellään kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevalla lailla. Kyseisellä lailla säädellään myös ulkomaalaisten henkilöstatuuttia sekä oikeuskelpoisuuden päättymistä henkilön kuolleeksi julistamisessa.

Kauppakoodeksin 22 §:ssä säädetään ulkomaalaisten oikeushenkilöiden oikeuskelpoisuudesta.

Vekseli- ja sekkilaissa vahvistetaan perusteet kelpoisuudelle tehdä vekseli- tai sekkisitoumuksia.

Tšekin laki ei tunne ”kotipaikan” käsitettä eikä siihen liittyvää siviilioikeudellista asemaa. Kotipaikkaan liittyvällä lainvalintaperusteella ei näin ollen ole merkitystä Tšekin lain kannalta. Kyseessä ei ole sama käsite kuin Tšekissä käytetty trvalé bydliště (vakituinen asuinpaikka).

c. Lainvalintaperusteet (liittymät)

Oikeuskelpoisuutta ja oikeudellista toimintakykyä koskevana liittymänä on kyseisen henkilön kansalaisuus (lex patriae). Ulkomaalaiselle, joka ryhtyy oikeudellisesti merkityksellisiin toimiin (oikeustoimiin) Tšekin alueella, riittää Tšekin lain mukainen kelpoisuus (lex loci contractus).

Ulkomaalaisen oikeushenkilön oikeuskelpoisuus määräytyy sen valtion lain mukaan, jonka mukaisesti oikeushenkilö perustettiin (lex loci incorporationis).

Sivun alkuunSivun alkuun

Ulkomaalaisilla on muutamia laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta henkilö- ja varallisuusoikeudellisten kysymysten osalta samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Tšekin kansalaisilla. Sama pätee myös ulkomaalaisiin oikeushenkilöihin.

Kysymys, joka koskee henkilön oikeutta nimeen, voidaan tšekkiläisen oikeusteorian mukaan luokitella henkilöstatuutin yhteyteen kuuluvaksi, jolloin sovellettava laki on se laki, jonka perusteella määräytyvät kyseisen henkilön oikeuskelpoisuus ja oikeudellinen toimintakyky (henkilöstatuutin lex causae).  

Kelpoisuuteen tehdä vekseli- tai sekkisitoumuksia I artiklan 91 §:n ja II artiklan 69 §:n mukaisesti sovelletaan yleisesti sen valtion lakia, jonka kansalainen henkilö on (vekseli- tai sekkisitoumuksen tekevän henkilön lex patriae).

d. Pakottavat normit, oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) liittyvät poikkeukset

Oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviin poikkeuksiin sovellettava yleinen oikeusperusta on erityisesti perusoikeus- ja vapauskirjan (Listina základních práv a svobod) 10 artikla, jossa määrätään jokaisen oikeudesta ihmisarvoon, henkilökohtaiseen kunniaan, hyvään maineeseen ja nimen suojeluun. Siinä taataan myös jokaisen oikeus suojaan henkilötietojen laittomalta keräämiseltä, levittämiseltä tai muulta väärinkäytöltä.

III.4. Vanhempi-lapsi -suhteen vahvistaminen, mukaan lukien adoptio
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki, yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta, yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa ja yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa.

Sivun alkuunSivun alkuun

b. Soveltamisala

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki sisältää lainvalintasäännöt, joita sovelletaan vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen (myös isyyden vahvistamiseen, selvittämiseen tai kiistämiseen) ja oikeussuhteisiin lapsen kasvatuksessa ja muissa vanhempien ja lasten velvollisuuksissa, joihin sisältyy huoltovelvollisuus (ks. kohta 3.5 jäljempänä). Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki sisältää myös adoptiota koskevat säännökset, joita sovelletaan, jos puolisoilla on eri kansalaisuus kuin adoptoidulla lapsella tai jos puolisoilla itsellään on eri kansalaisuudet. Lain säännöksiä sovelletaan myös alaikäisten tai muiden vajaavaltaisten holhouksesta johtuviin oikeussuhteisiin.  

c. Lainvalintaperusteet (liittymät)

Isyyden vahvistamiseen, selvittämiseen tai kiistämiseen sovellettavana lainvalintaperusteena on lapsen syntymäkansalaisuus (lapsen lex patriae). Vanhempien ja lasten väliset oikeussuhteet, myös kasvatukseen ja huoltovelvollisuuteen liittyvät oikeuskysymykset, määräytyvät sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen lapsi on (lapsen lex patriae). Jos on kyse adoptiosta, liittymänä on sen valtion kansalaisuus, jonka kansalainen lapseksiottaja on (lapseksiottajan lex patriae) Lapsen suostumus adoptioon arvioidaan sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen adoptoitava lapsi on (lapsen lex patriae).

Alaikäisen (tai vajaavaltaisen) holhouksen määräämis- ja lakkaamisehtoihin sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen alaikäinen on (alaikäisen lex patriae). Edunvalvojan velvollisuuteen hyväksyä ja lopettaa holhous sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen edunvalvoja on (edunvalvojan lex patriae). Edunvalvojan ja alaikäisen välisiä oikeussuhteita säännellään sen valtion lailla, jossa holhoustuomioistuin tai -viranomainen on (lex fori).

Sivun alkuunSivun alkuun

d. Pakottavat normit

Pakottavia normeja tällä alalla ovat esimerkiksi asiaa koskevat rikoslain säännökset (perheeseen ja nuoriin kohdistuvat rikokset). Kyse on varsinkin lapsen hylkäämisestä, huoltovelvoitteen laiminlyönnistä, huollettavan henkilön pahoinpitelystä jne.

III.5. Avioliitto, avoliitto, muu parisuhde, avioero, asumusero, elatusvelvollisuus
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki.

b. Soveltamisala

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskevalla lailla säännellään kysymyksiä, jotka liittyvät henkilön avioliittokelpoisuuteen, avioliiton solmimis- ja pätevyysehtoihin, avioliiton purkamiseen avioerolla, avioliiton julistamiseen mitättömäksi tai pätemättömäksi sekä lapsen vanhempien keskinäisiin oikeuksiin, kun nämä eivät ole keskenään avioliitossa. Sillä säännellään myös vanhempien ja lasten huoltovelvollisuutta.

Tšekin laissa ei säädetä asumuserosta.

c. Sovellettavat lainvalintaperusteet (liittymät)

Avioliittokelpoisuus sekä avioliiton voimassaoloehdot määräytyvät sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen kyseinen henkilö on (kihlakumppanin lex patriae), ja avioliiton solmimisen muoto sen paikan lain mukaan, jossa avioliitto solmitaan (lex loci contractus).

Avioero määräytyy periaatteessa sen valtion lain mukaan, jonka kansalaisia puolisot ovat prosessin käynnistyessä (puolisojen lex patriae).

Lapsen äidille, joka ei ole avioliitossa lapsen isän kanssa, kuuluvat oikeudet perustuvat sen valtion lakiin, jonka kansalainen äiti on lapsen syntyessä (äidin lex patriae lapsen syntymähetkellä).

Sivun alkuunSivun alkuun

Vanhempien huoltovelvollisuus lapsia kohtaan määräytyy eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta (ks. kohta 3.4 edellä) sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen lapsi on (lapsen lex patriae). Lapsen huoltoa koskeviin vanhempien vaatimuksiin sovelletaan puolestaan sen valtion lakia, jonka kansalainen on se vanhemmista, joka esittää vaatimuksen (lex patriae).

d. Pakottavat normit, oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) liittyvät poikkeukset

Rikoslaissa annetaan asiaa koskevat pakottavat oikeusnormit esimerkiksi kieltämällä kaksinnaiminen.

III.6. Avio-oikeuden alainen omaisuus
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki.

b. Soveltamisala

Kyseisellä lailla säännellään puolisoiden välisiä varallisuussuhteita, myös mahdollisia sopimusjärjestelyjä.

c. Sovellettavat lainvalintaperusteet (liittymät)

Puolisoiden henkilökohtaiset ja varallisuussuhteet määräytyvät periaatteessa sen valtion lain mukaan, jonka kansalaisia he ovat (puolisoiden lex patriae). Tapauksissa, joissa puolisoilla on eri kansalaisuudet, sovelletaan Tšekin lakia.  

Jos puolisoiden väliset varallisuussuhteet perustuvat sopimukseen, ne määräytyvät sen lain mukaan, jolla säädeltiin puolisoiden keskinäisiä varallisuussuhteita sopimuksen tekohetkellä (sovellettavan oikeuden lex causae ajankohtana, jona sopimus puolisoiden välisten varallisuussuhteiden järjestelystä tehtiin).

III.7. Testamentit ja perinnöt
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki sekä yleissopimus kuolleiden henkilöiden omaisuuden kansainvälisestä hallinnoinnista.

Sivun alkuunSivun alkuun

b. Soveltamisala

Kyseisillä säännöillä valitaan laki, jota sovelletaan perintöasioihin ja määritettäessä kelpoisuutta testamentin tekoon tai peruuttamiseen, selvitettäessä testamentin tekijän tahtoa ja tämän tahdon ilmaisua testamentin tekemisen tai peruuttamisen yhteydessä sekä määritettäessä testamentin muotoa.

c. Sovellettavat lainvalintaperusteet (liittymät)

Perintöoikeudellisiin suhteisiin sovelletaan yleensä sen valtion lakia, jonka kansalainen testamentintekijä oli kuollessaan (testamentintekijän lex patriae). Kelpoisuus tehdä tai peruuttaa testamentti (myös testamenttiin liittyvät epäselvyydet) sekä muut mahdolliset tavat jakaa jäämistö kuolemantapauksessa määräytyvät sen mukaan, mikä on testamentintekijän lex patriae hänen ilmaistessa tämän tahtonsa. Samaa lakia sovelletaan myös testamentin tai sen peruutuksen muotoon. Riittää kuitenkin, että testamentin tai sen peruutuksen muoto vastaa sen valtion lakia, jossa testamentti tehdään.  

III.8. Kiinteä omaisuus
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki.

b. Soveltamisala

Kyseisellä lailla säännellään lainvalintaa kiinteistöoikeuksissa ja oikeuksissa irtaimeen omaisuuteen, myös kuljetettavaan omaisuuteen. Sillä säännellään myös kirjaamista julkisiin rekistereihin, joilla on merkitystä kiinteistöoikeuksien kannalta ja oikeuden vanhentumisen kautta omistajaksi tulon kannalta.

Lailla säännellään myös sitä, milloin omaisuuden omistusoikeus siirtyy luovutuksensaajalle, mistä lähtien luovutuksensaajalla on nautintaoikeus luovutettuun omaisuuteen ja milloin omaisuuteen kohdistuva vahinkoriski siirtyy luovutuksensaajalle, samoin kuin sitä, milloin oikeus korvauksiin omaisuuteen liittyvistä vahingoista siirtyy luovutuksensaajalle yhdessä omistuksenpidätysoikeuden kanssa.

Sivun alkuunSivun alkuun

c. Sovellettavat lainvalintaperusteet (liittymät)

Kiinteistöjä ja irtainta omaisuutta koskeviin oikeuksiin sovelletaan liittymänä sitä paikkaa, jossa omaisuus sijaitsee (lex rei sitae). Irtaimen omaisuuden tapauksessa on kyse omaisuuden sijaintipaikasta sen asiaintilan syntymisajankohtana, jonka myötä muodostui tai raukesi oikeus kyseiseen omaisuuteen. Jos omaisuutta kuljetettiin, oikeuden muodostumisen ja raukeamisen arviointiin sovelletaan sen paikan lakia, josta omaisuus lähetettiin (lex loci expeditionis).

Omistajaksi tulo oikeuden vanhentumisen kautta määritetään sen paikan lain mukaan, jossa omaisuus oli vanhentumisajan alussa. Omistajaksi tuleva voi vedota sen valtion lakiin, jonka alueella vanhentuminen tapahtui, jos sen ajan, jolloin omaisuus oli kyseisen valtion alueella, täyttyivät kaikki vanhentumiseen liittyvät ehdot kyseisen valtion lain mukaisesti.

Omaisuuden käyttö- tai nautintaoikeuden, vahinkoriskin ja vahingonkorvausoikeuden sekä omistuksenpidätysoikeuden siirtymisen tarkoituksissa laki, jota sovelletaan sopimussuhteen osapuolten välillä, on näiden väliseen sopimussuhteeseen sovellettava laki (sopimussuhteen lex causae).

d. Oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) liittyvät poikkeukset

Merkitystä on erityisesti perusoikeus- ja vapauskirjan (Listina základních práv a svobod) 11 artiklalla, jossa määrätään omistusoikeuden suojasta viitaten omaisuus velvoittaa -periaatteeseen, jonka mukaan omistusoikeutta ei saa käyttää toisten oikeuksia loukaten tai lailla suojattujen yleisten etujen vastaisesti. Omistusoikeuden käyttö ei liioin saa vahingoittaa ihmisten terveyttä, luontoa ja elinympäristöä yli sen mitä laissa säädetään.

Perusoikeus- ja vapauskirjassa määrätään myös, että omistusoikeuden pakkoluovutus tai -rajoitus on mahdollinen vain yleisen edun nimissä, lain nojalla ja korvausta vastaan.

III.9. Maksukyvyttömyys
a. Oikeuslähteet

Kansainvälistä yksityis- ja prosessioikeutta koskeva laki.

b. Soveltamisala

Tällä alalla säännöt rajoittuvat erityissäännöksiin sellaisten oikeussubjektien maksukyvyttömyydestä, jotka osallistuvat erillisen lainsäädännön (varsinkin maksusuhdelain 124/2002) mukaiseen maksujärjestelmään, joka mainitaan Tšekin keskuspankin ylläpitämässä maksujärjestelmien luettelossa, tai erillisen lainsäädännön (varsinkin arvopaperilain 591/1992) mukaiseen clearingjärjestelmään.

c. Sovellettavat lainvalintaperusteet (liittymät)

Jos jonkin edellä tarkoitetun oikeussubjektin omaisuus asetetaan konkurssiin tai jos maksut keskeytetään tai niitä rajoitetaan oikeussubjektin omaisuuteen kohdistuvan muun viranomaisten toimenpiteen seurauksena, kyseisen oikeussubjektin oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät maksujärjestelmää koskevaan sopimukseen tai clearingjärjestelmän osallistujiin sovellettavan lain mukaan (maksujärjestelmän lex causae). Muun lain valinta on kaikissa tapauksissa poissuljettu.

Lisätietoja

Tšekin asianajajaliitto ceština - Deutsch - Englishfrançais

Tšekin kauppakamarin ja Tšekin maatalouskamarin välimiesoikeus ceština - Deutsch - English

Tšekin tuomioistuinlaitos ceština - English

Euroopan oikeudellinen verkosto (siviili- ja kauppaoikeus), Sovellettava lainsäädäntö

« Sovellettava lainsäädäntö - Yleistä | Tšekki - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 07-01-2009

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta