Euroopan komissio > EOV > Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot > Alankomaat

Uusin päivitys: 04-12-2008
Tulostettava versio Lisää sivu kirjanmerkkeihin

Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Alankomaat

EJN logo

Tämä sivu on vanhentunut. Päivityksen jälkeen sivu on saatavilla Euroopan oikeusportaalissa.


Kohdassa Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Yleistä annetaan yleistietoa erilaisista keinoista ratkaista riita-asioita ilman, että asia viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Näillä sivuilla esitetään yksityiskohtaisempia tietoja Alankomaissa käytössä olevista vaihtoehtoisista riidanratkaisukeinoista.



 

SISÄLLYSLUETTELO

1. Millaisia riita-asioita vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen avulla voidaan käsitellä? 1.
2. Ennen tuomioistuimen puoleen kääntymistä osapuolet voivat myös yrittää ratkaista riita-asiansa keskenään. Tässä voi olla apuna sovittelija, jonka tehtävänä on ohjata osapuolten välisiä neuvotteluja puolueettomana kolmantena osapuolena. Sovittelu on mahdollista miltei kaikissa elinkeinonharjoittajiin liittyvissä riita-asioissa, rikoslain piiriin kuuluvia asioita lukuun ottamatta. 2.
3. Onko tällaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö lakisääteinen velvollisuus tai voiko tuomioistuin velvoittamaan niiden käyttöön? 3.
4. Perustuuko tämä vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely lainsäädäntöön? 4.
5. Sopimuksessa voidaan määrätä, että sopimukseen perustuvat riidat on pyrittävä ratkaisemaan vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen avulla ennen tuomioistuimen puoleen kääntymistä. Sitovatko tällaiset määräykset kumpaakin osapuolta näiden vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen suhteen? 5.
6. Miten voi varmistua siitä, että käytettävissä oleva vaihtoehtoinen riidanratkaisukeino täyttää laissa määritellyt luotettavuusvaatimukset? Miten voi varmistua erityisesti siitä, että neuvottelut säilyvät luottamuksellisina? 6.
7. Onko tarpeen kääntyä oikeudellisen neuvonantajan puoleen? Mikä on asianajajan rooli tällaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen yhteydessä? 7.
8. Voidaanko tällaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä toteuttaa sähköisten välineiden avulla? 8.
9. Onko vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö ilmaista? Jos ei ole, miten kustannukset jakautuvat? Voiko niiden kattamiseen saada oikeusapua? (ks. Oikeusapu9.
10. Jos käytettävissä on vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely, mutta riitaa ei saada ratkaistua sen avulla, onko vielä mahdollista viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi? Vaikuttaako vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn soveltaminen määräaikaan, johon mennessä asia on pantava vireille tuomioistuimessa? 10.
11. Oletetaan, että jokin tietty riita-asia voidaan käsitellä vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä. Menettelyn avulla asiassa päästäänkin sovintoon. Missä muodossa tätä koskeva sopimus on tehtävä? Mitä tapahtuu, jos sopimusta ei pannakaan täytäntöön? Voidaanko soveltaa tavanomaista täytäntöönpanomenettelyä? Voiko asian viedä vielä tässä vaiheessa tuomioistuimen käsiteltäväksi? 11.
12. Kuten edellä todettiin, oikeusasiamiehen lausunnot eivät ole sitovia. 12.

 

Mitä eri keinoja riitojen vaihtoehtoiseksi ratkaisemiseksi on käytettävissä Alankomaissa?

Alankomaissa on käytössä kattava välimiesmenettely, jossa sovelletaan sekä kansallista että kansainvälistä lainsäädäntöä. Sen lisäksi on olemassa useita muita mahdollisuuksia sovitella riita-asioita ilman, että niitä tarvitsee viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tärkeimpiä näistä ovat ns. sitova lausunto (bindend advies) ja sovittelu.

Useimmissa tapauksissa on mahdollista soveltaa jotakin näistä vaihtoehtoisista riidanratkaisukeinoista. Jäljempänä esitetään tarkempia tietoja eri tilanteissa sovellettavista menettelyistä.

Kuluttajariidat

Kuten kohdassa Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Yhteisön oikeus kerrotaan, Euroopan komission Internet-sivustolla on luettelo English eri jäsenvaltioissa toimivista tuomioistuinten ulkopuolisista elimistä, jotka soveltavat vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisten riita-asioiden ratkaisemiseksi. Luettelon avulla voi hakea tietoa siitä, onko käsillä olevaan ongelmaan mahdollista soveltaa jotakin vaihtoehtoista riidanratkaisukeinoa. Luettelon kautta voi saada tietoja erilaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen rakenteesta, soveltamisalasta, menettelystä ja kustannuksista sekä mahdollisista muista asiaan liittyvistä seikoista.

Kun tarvitaan tietoa toisissa jäsenvaltioissa toimivista elimistä, jotka tarjoavat vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja, kannattaa tutustua tuomioistuinten ulkopuolisten elinten eurooppalaisen verkoston EEJ-NETin English tai rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkoston FIN-NETin English - Nederlands Internet-sivuihin seuraavissa asioissa:

  • elinkeinonharjoittajien väliset riidat
  • työntekijän ja työnantajan väliset riidat
  • vuokranantajan ja vuokralaisen väliset riidat
  • perhesuhteisiin liittyvät riidat
  • yksityishenkilöiden väliset riidat
  • muut erityistilanteet (esimerkiksi viranomaisiin, terveyspalveluihin ja asianajopalveluihin liittyvät riidat).

1. Millaisia riita-asioita vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen avulla voidaan käsitellä?

Viranomaisten toimintaa koskevat kantelut osoitetaan kansalliselle oikeusasiamiehelle (jonka parlamentti nimittää). Oikeusasiamies voi aloittaa asiassa tutkimuksen, todeta kantelun aiheelliseksi tai aiheettomaksi, antaa asiassa ei-sitovan lausunnon ja julkistaa suosituksensa vuotuisessa toimintakertomuksessaan.

Muut (liiketoimintaan liittyvät) kantelut osoitetaan erityisalojen valtuutetuille tai asiamiehille, jotka ovat eri toimialajärjestöjen nimittämiä. Merkittävin näistä on (asiakasmäärältään) vahinkovakuutusasiamies (Ombudsman Schadeverzekering). Riita-asioita käsitellessään nämä asiamiehet pyrkivät ensisijaisesti saamaan aikaan sovitteluratkaisun. Jos se ei onnistu, he antavat ei-sitovan lausunnon siitä, miten riita heidän näkemyksensä mukaan tulisi ratkaista. Elinkeinonharjoittaja yleensä noudattaa asiamiehen ratkaisuehdotusta säilyttääkseen hyvät suhteet toimialajärjestöön.

Vuokralautakunta (Huurcommissie) antaa sitovia lausuntoja riidoissa, jotka koskevat sosiaaliasuntojen vuokraamisesta annettua lakia eli mm. huolto-, lämmitys- ja sähkömaksuja sekä vuokranpalautuksia.

Kuluttajariitalautakuntien kattojärjestö Stichting Geschillencommissie voor Consumentenzaken (SGC) on yleisesti tunnustettu kattoelin, joka toimii koko maan laajuisesti ja vastaa 30:n paikallisen, eri toimialoja edustavan kuluttajariitalautakunnan perustamisesta ja toiminnasta. Kuluttajariitalautakuntien antamat lausunnot sitovat kumpaakin osapuolta. Se, onko tietty lautakunta toimivaltainen käsittelemään tietyn kantelun, ratkaistaan toimialajärjestön jäsenten soveltamien yleisten toimitusehtojen nojalla. Tällainen käsittely on mahdollinen, jos yleisissä toimitusehdoissa määrätään, että kuluttajat voivat tuoda elinkeinonharjoittajan kanssa syntyneen riidan kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi sen sijaan, että asia olisi vietävä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

2. Ennen tuomioistuimen puoleen kääntymistä osapuolet voivat myös yrittää ratkaista riita-asiansa keskenään. Tässä voi olla apuna sovittelija, jonka tehtävänä on ohjata osapuolten välisiä neuvotteluja puolueettomana kolmantena osapuolena. Sovittelu on mahdollista miltei kaikissa elinkeinonharjoittajiin liittyvissä riita-asioissa, rikoslain piiriin kuuluvia asioita lukuun ottamatta.

Huhtikuun 2005 alusta on sovellettu järjestelmää, jonka mukaan tuomioistuimet ja erityisesti vähävaraisten käyttöön tarkoitetut oikeusaputoimistot (Juridische loketten) voivat ohjata osapuolet sovittelijan luo. Sovitteluun osallistuminen on osapuolille täysin vapaaehtoista.

Tällainen sovittelu on mahdollista ainoastaan tietyissä hallinto- ja siviilioikeudellisissa asioissa (sekä perhesuhteisiin liittyvissä riita-asioissa).

Erityisalojen valtuutetut ja asiamiehet ja kuluttajariitalautakunnat ottavat käsiteltäväkseen ainoastaan omaan toimialaansa liittyviä kanteluja.

Yleensä ottaen on olemassa kaksi erityistä riita-asioiden tyyppiä, joita kuluttajariitalautakunnat eivät voi käsitellä:

  • riita-asiat, joissa laskua ei ole maksettu sen sisältöön liittyvän kantelun vuoksi;
  • riita-asiat, jotka liittyvät kuolemantapaukseen, henkilövahinkoon tai sairauteen.

Kuluttajariitalautakunnat eivät voi ottaa käsiteltäväksi asioita, jotka on jo viety tuomioistuimeen.

3. Onko tällaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö lakisääteinen velvollisuus tai voiko tuomioistuin velvoittamaan niiden käyttöön?

Edellä kuvattujen vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö ei ole lakisääteinen velvollisuus eikä tuomioistuin voi määrätä käyttämään niitä. Osapuolet voivat kuitenkin keskenään sopia, että niiden keskinäisiä riitoja ei viedä tuomioistuimeen, vaan että ne ratkaistaan välimiesmenettelyssä.

Sivun alkuunSivun alkuun

4. Perustuuko tämä vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely lainsäädäntöön?

Välimiesmenettelystä säädetään siviiliprosessilain 1020–1076 §:ssä (Wetboek van Burgerlijke Rechtvordering) ja kansainvälisessä New Yorkin yleissopimuksessa. Muilla tuomioistuinten ulkopuolisilla menettelyillä ei ole erillistä oikeusperustaa. Kun jokin kuluttajariitalautakunta haluaa liittyä kuluttajariitalautakuntien kattojärjestöön, sen on saatava tähän oikeusministeriön hyväksyntä. Tätä varten sen on täytettävä tietyt oikeusministeriön vahvistamat edellytykset.

Kansallisen oikeusasiamiehen toiminta perustuu kansallisesta oikeusasiamiehestä annettuun lakiin.

5. Sopimuksessa voidaan määrätä, että sopimukseen perustuvat riidat on pyrittävä ratkaisemaan vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen avulla ennen tuomioistuimen puoleen kääntymistä. Sitovatko tällaiset määräykset kumpaakin osapuolta näiden vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen suhteen?

Osapuolet voivat sopia, että niiden keskinäiset riita-asiat ratkaistaan välimiesmenettelyssä eikä tuomioistuimessa. Tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa ottaa asiaa käsiteltäväksi, jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus on tehty siviiliprosessilain 1022 §:n mukaisesti.

Kuten edellä todettiin, ratkaistaan se, onko tietty lautakunta toimivaltainen käsittelemään tietyn kantelun, toimialajärjestön jäsenten soveltamien yleisten toimitusehtojen nojalla. Toimialajärjestön jäsenten on myös oltava kyseisen kuluttajariitalautakunnan jäseniä. Tätä varten asiaa koskevissa säännöissä määrätään, että kuluttajat voivat tuoda elinkeinonharjoittajan kanssa syntyneen riita-asian kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi sen sijaan, että asia olisi vietävä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Määräys sitoo kumpaakin osapuolta, joskin kuluttajalla on kuukausi aikaa päättää, viekö hän sittenkin asiansa tuomioistuimeen.

Sivun alkuunSivun alkuun

Koska sovittelu on melko uusi väline, sopimusmääräysten vaikutuksesta tällä alalla ei ole vielä kertynyt kovin paljon kokemusta. Tällaiset määräykset eivät kuitenkaan estä viemästä asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

6. Miten voi varmistua siitä, että käytettävissä oleva vaihtoehtoinen riidanratkaisukeino täyttää laissa määritellyt luotettavuusvaatimukset? Miten voi varmistua erityisesti siitä, että neuvottelut säilyvät luottamuksellisina?

Alankomaissa ei ole olemassa lakisääteistä salassapitovelvollisuutta vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tai sovittelun yhteydessä esiin tulleiden tietojen suhteen. Siksi salassapitovelvollisuudesta on sovittava sopimuksessa erikseen. Salassapitovelvollisuus mainitaankin sopimuksessa, joka yleensä tehdään sovittelun alkaessa. Alankomaiden sovitteluviranomaisen (Nederlands Mediationinstituut) laatimassa mallisopimuksessa määrätään, että sopimuksen mukainen salassapitovelvollisuus muodostaa samalla laissa tarkoitetun todistustaakkasäännön. Todistustaakkasääntö sitoo tuomioistuinta, jos säännöstä on sovittu vilpittömässä mielessä eikä se ole ristiriidassa pakottavan lainsäädännön säännösten kanssa.

7. Onko tarpeen kääntyä oikeudellisen neuvonantajan puoleen? Mikä on asianajajan rooli tällaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen yhteydessä?

Osapuolet voivat halutessaan ottaa avuksi asianajajan kaikissa vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä, mutta se ei ole välttämätöntä. Välimiesmenettelyssä asianajajalla on jokseenkin samanlainen rooli kuin tavallisessa oikeudenkäynnissä. Kuluttajariitalautakunnassa käytävässä menettelyssä asianajajan palkkio muodostuu todennäköisesti suhteettoman suureksi asian arvoon nähden. Myös sovittelun yhteydessä osapuolet voivat käyttää asianajajaa. Asianajajan roolista sovittelun yhteydessä tosin keskustellaan edelleen.

Sivun alkuunSivun alkuun

8. Voidaanko tällaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä toteuttaa sähköisten välineiden avulla?

Se on eräillä aloilla mahdollista, mutta ei yleistä.

9. Onko vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen käyttö ilmaista? Jos ei ole, miten kustannukset jakautuvat? Voiko niiden kattamiseen saada oikeusapua? (ks. Oikeusapu)

Välimiesmenettelyn kustannukset vaihtelevat välimieslautakunnasta (Arbitragecommissie) riippuen.

Merkittävin palveluntarjoaja tällä alalla on Het Nederlands Arbitrage Instituut (NAI).

Oikeusasiamiehen johdolla käytävät menettelyt ovat maksuttomia.

Kuluttajariitalautakunnat veloittavat kiinteän maksun. Sen suuruus on 27–113 euroa riita-asian kohteena olevan tuotteen tai palvelun arvosta riippuen. Maksu kattaa myös mahdollisen asiantuntijalausunnon hankkimiskulut. Jos kuluttajariitalautakunta katsoo, että kuluttaja on ollut oikeassa, riidan toisena osapuolena ollut elinkeinonharjoittaja joutuu korvaamaan kuluttajalle tämän menettelystä suorittaman maksun.

Sovittelussa lähtökohtana on, että kumpikin osapuoli maksaa omat kulunsa. Tähän sääntöön on yksi poikkeus: vähävaraiset ja varattomat voivat saada apua sovittelukustannusten kattamiseen (ks. ”Maksuton oikeusapu”). Lisäksi osapuolia kannustetaan osallistumaan tuomarin ehdottamaan sovitteluun myöntämällä niille taloudellista tukea, jonka määrä on rajattu 200 euroon. Tukea voidaan myöntää kaikissa sovittelumenettelyissä, ja se myönnetään menettelyn alussa. Määrä on kiinteä ja menettelykohtainen, ja se maksetaan suoraan sovittelijalle osapuolten taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Sivun alkuunSivun alkuun

10. Jos käytettävissä on vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely, mutta riitaa ei saada ratkaistua sen avulla, onko vielä mahdollista viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi? Vaikuttaako vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn soveltaminen määräaikaan, johon mennessä asia on pantava vireille tuomioistuimessa?

Kuluttajariitalautakunnan antama päätös sitoo kumpaakin osapuolta. Päätökseen ei voi hakea muutosta, vaan se voidaan kiistää ainoastaan viemällä se yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kahden kuukauden kuluessa siitä kun päätös on annettu. Tuomioistuin voi muuttaa päätöstä hyvin vähän, kuten siviiliprosessilain 7. luvun 904 §:ssä säädetään. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuin voi kumota sitovan päätöksen vain jos oikeuden ja kohtuuden nimissä on todettava, että päätös on sisällöltään tai sen tekemiseen liittyvien olosuhteiden vuoksi epäpätevä. Tuomioistuin voi näin ollen kumota kuluttajariitalautakunnan tekemän päätöksen vain jos lautakunta ei ole noudattanut prosessioikeuden perusperiaatteita asianmukaisella tavalla (mm. osapuolten oikeus tulla kuulluksi). Siviiliprosessilaissa myös säädetään, että kanteen vanhentumisaika keskeytyy, kun aloitetaan menettely, jonka tarkoituksena on saada asiassa sitova lausunto (siviiliprosessilain 3:316 §, 3 momentti).

Jos osapuolet eivät saa aikaan sovintoratkaisua sovittelun avulla, ne voivat viedä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sovittelu ei vaikuta vanhentumisaikoihin. Sovittelussa käsiteltävän kanteen vanhentumisaika ei keskeydy sovittelun aloittamisen vuoksi.

Sivun alkuunSivun alkuun

11. Oletetaan, että jokin tietty riita-asia voidaan käsitellä vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä. Menettelyn avulla asiassa päästäänkin sovintoon. Missä muodossa tätä koskeva sopimus on tehtävä? Mitä tapahtuu, jos sopimusta ei pannakaan täytäntöön? Voidaanko soveltaa tavanomaista täytäntöönpanomenettelyä? Voiko asian viedä vielä tässä vaiheessa tuomioistuimen käsiteltäväksi?

Menettelyssä syntyvä ratkaisu voidaan panna täytäntöön samalla tavoin kuin kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehty tuomioistuimen päätös.

Kuluttajariitalautakunnan antama päätös sitoo kumpaakin osapuolta. Päätökseen ei voi hakea muutosta, vaan se voidaan kiistää ainoastaan viemällä se yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kahden kuukauden kuluessa siitä kun päätös on annettu. Tuomioistuin voi muuttaa päätöstä hyvin vähän, kuten siviiliprosessilain 7. luvun 904 §:ssä säädetään. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuin voi kumota sitovan päätöksen vain jos oikeuden ja kohtuuden nimissä on todettava, että päätös on sisällöltään tai sen tekemiseen liittyvien olosuhteiden vuoksi epäpätevä. Tuomioistuin voi näin ollen kumota kuluttajariitalautakunnan tekemän päätöksen vain jos lautakunta ei ole noudattanut prosessioikeuden perusperiaatteita asianmukaisella tavalla (mm. osapuolten oikeus tulla kuulluksi).

Jos elinkeinonharjoittaja ei noudata sitovaa päätöstä, toimialajärjestö varmistaa, että sen jäsenet toimivat sitovan päätöksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että toimialajärjestö ottaa vastatakseen siitä, että kuluttajariitalautakunnan yhdelle sen jäsenistä asettama velvoite pannaan täytäntöön, vaikka kyseinen jäsen ei noudattaisi sille asetettua velvoitetta vapaaehtoisesti eikä kiistäisi sitovaa päätöstä viemällä sen tuomioistuimen käsiteltäväksi kahden kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Näin voidaan varmistaa, että kuluttajariitalautakunnan päätös pannaan täytäntöön.

12. Kuten edellä todettiin, oikeusasiamiehen lausunnot eivät ole sitovia.

Sovittelun tuloksena syntyneellä sopimuksella ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin lainvoimaisella päätöksellä, vaan kyseessä on siviiliprosessilain 7. luvun 900 §:ssä tarkoitettu sopimus. Alankomaissa osapuolet voivat helposti vahvistuttaa sopimuksensa notaarin laatimalla asiakirjalla. Näin sopimuksen täytäntöönpano voidaan varmistaa samalla tavoin kuin jos kyseessä olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehty tuomioistuimen päätös. Jos sovittelu aloitetaan tuomioistuimen määräyksestä ja se johtaa sopimuksen tekemiseen, sopimus voidaan vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä.

Koska tuomioistuimen ulkopuolella tapahtuva riita-asioiden sovittelu on vaihtoehto tavanomaiselle tuomioistuinkäsittelylle, sovittelun tuloksena tehtyyn päätökseen ei voi hakea muutosta tuomioistuimesta. Sen sijaan asia voidaan viedä tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn aikana että sen päätyttyä.

Lisätietoja

Vuonna 2003 laadittiin arviointi eri tuomioistuinten ja oikeusapujärjestelmän kautta sovitteluun ohjatuista testitapauksista. Arviointiraportti on saatavilla osoitteessa http://www.wodc.nl/images/OB210_tcm11-5208.pdf Nederlands. Englanninkielinen tiivistelmä on saatavilla osoitteessa http://www.wodc.nl/images/OB210_sum_tcm11-5218.pdf Nederlands

Vaihtoehtoisista riidanratkaisukeinoista on laadittu useita tutkimuksia. Oikeusministeriö on hyväksynyt mm. seuraavat aloitteet:

  • Välimiesmenettely ja sitova lausunto Nederlands PDF File (PDF File 475 KB)
  • ”Meer wegen naar het recht”: http://www.wodc.nl/images/obl219_tot_tcm11-5419.pdf Nederlands
  • Englanninkielinen tiivistelmä: http://www.wodc.nl/images/obl219_sum_tcm11-5431.pdf Nederlands

Vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja tarjoava keskus (ADR Bedrijfscentrum) on myös laatinut julkaisun näiden menettelyjen soveltamisesta liikeyritysten välisissä ja työoikeudellisissa riita-asioissa:

  • Tutkimus konfliktinhallinnasta ja sovittelusta liiketoiminnassa: http://www.mediation-bedrijfsleven.nl/docs/marktonderzoek_summary.pdf Nederlands PDF File (PDF File 68 KB)

« Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot - Yleistä | Alankomaat - Yleistä »

Sivun alkuunSivun alkuun

Uusin päivitys: 04-12-2008

 
  • Yhteisön oikeus
  • Kansainvälinen oikeus

  • Belgia
  • Bulgaria
  • Tšekki
  • Tanska
  • Saksa
  • Viro
  • Irlanti
  • Kreikka
  • Espanja
  • Ranska
  • Italia
  • Kypros
  • Latvia
  • Liettua
  • Luxemburg
  • Unkari
  • Malta
  • Alankomaat
  • Itävalta
  • Puola
  • Portugali
  • Romania
  • Slovenia
  • Slovakia
  • Suomi
  • Ruotsi
  • Yhdistynyt kuningaskunta